Lue keskustelun säännöt.
Hoikkana pysyminen vaatii liikkumisen verenmaku suussa ja niukalla ravinnolla olemisen. Heti kun lipsuu lenkille menosta ja syö vatsan täyteeen, lihoo
03.07.2021 |
Kuka hullu tälläistä jaksaa?!
Aamulenkki, iltalenkki, kuluta kaikki mitä syöt äläkä syö paljon.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mulla sama kokemus kuin ap:lla. Enkä edes ollut älyttömän hoikka. 164cm/60kg. Tosin oli lihasta jonkin verran.
5 päivänä viikossa tein 2 tunnin reippaan aamulenkin rattaita työntäen. Illalla 45 minuutin lenkki rattaita työntäen. Matka oli viitisen kilometriä. 2 tunnin lenkki reilun kymmenen kilsaa.
Salilla kävin 1-3 kertaa viikossa. Siellä lähinnä aerobista crosstrainerilla jolla menin täysillä puoli tuntia ja sitten vähän lihaskuntoa.Liikuin siis aika paljon.
Menin lisäksi joka paikkaan kävellen vaikka matka olisi ollut useamman kymmenen kilometriä. Noina päivinä en kylläkään lenkkeillyt muuta.Heti jos söin vähänkään huolettomammin niin paino lähti nousuun. Ei ollut työ eikä mikään saada paino 68 kiloon. Sitten oli hirveä työ laihduttaa ja taas pelkkää syömisten tarkkailua että paino pysyi alhaalla.
E-pillereiden aloituksen jälkeen oli helpompi pitää paino kurissa.Neljän vuoden päästä uusi raskaus ja paino nousi ihan hirveästi! 40 kiloa! Tuntui että kaikki jäi kiinni mitä söin.
20 kiloa putosi itsestään jälkitarkastukseen mennessä ja hirveää dieettiä että sain painon taas laskuun. 68 kiloon pääsin. Ei riittänyt motivaatio kituuttaa enempää.Vuoden päästä paino alkoi nousta ja olin väsynyt jatkuvasti. Söin väsymykseen. Löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta.
Lihoin kaikenkaikkiaan 110 kiloiseksi. Tosin siinä oli raskaus syynä viimeiseen 18 kiloon.Nyt paino 80 kiloa. Monta vuotta olen laihduttanut ja heti kun vähänkään syön huolettomammin niin paino lähtee nousuun. Siksi laihdutus on kestänyt yli kolme vuotta. 10 kiloa vielä koitan saada pois mutten enää jaksa kituuttaa että paino alkaisi kutosella.
Ja minulle se on kituuttamista että joudun jatkuvasti kieltäytymään niistä mitä tekee mieli. Eilen haettiin mäkistä hampparit mutta itse en ottanut vaikka olisin halunnut. Karkkihyllyn ohi kävelen vaikka kuinka tekisi mieli tai otan suklaapatukan (jim, pätkis) vaikka haluaisin ottaa levyn.
Perunat otan perunoina ennen muusiksi tekoa vaikka haluaisin mieluummin muusia. Kastiketta otan vaan vähän ja sitäkin otan itselleni ennen kuin lorautan kerman sekaan. Söisin mieluummin kerman kanssa.
Nyt keitän riisipuuroa punaiseen maitoon. En ota sitä vaan syön purkin rahkaa ananaksella.
Voisin ottaa puuroa joo vähän mutta mieluummin syön sen rahkan ananaksella joka pitää paremmin nälkää kun joku desi puuroa jota ei voisi enempää syödä. Vaikka mieluummin söisin ison lautasellisen riisipuuroa.Niin, elämä on valintoja täynnä.
Sinä olet valinnut syömisesi väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä syömättä vatsan täydeltä. Syö vain riittävästi.
Olen nyt nelikymppisenä hoikka, enkä juokse verenmaku suussani enkä ole nälissäni. Käytän hissin sijasta rappusia, käyn kävellen kaupassa jne., syön normaalisti karttaen friteerattuja, majoneesikastikkeita, ylenmääräistä sokeria. Nukun säännöllisesti. Enkä käytä alkoholia. Elän siis normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö! Syö vähemmän hiilaria ja ala pätkäpaastolle. Paino pysyy samana ja aterialla saa syödä hyvää ja rasvaista ruokaa - NAM!
Mitäpä sitä itteänsä rääkkäämään turhaa, elämästä pitää nauttia.
Mulle on käsittämätön ajatus, että ruoka on hyvää, jos se on rasvaista. Oikein ällöttää.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mulla sama kokemus kuin ap:lla. Enkä edes ollut älyttömän hoikka. 164cm/60kg. Tosin oli lihasta jonkin verran.
5 päivänä viikossa tein 2 tunnin reippaan aamulenkin rattaita työntäen. Illalla 45 minuutin lenkki rattaita työntäen. Matka oli viitisen kilometriä. 2 tunnin lenkki reilun kymmenen kilsaa.
Salilla kävin 1-3 kertaa viikossa. Siellä lähinnä aerobista crosstrainerilla jolla menin täysillä puoli tuntia ja sitten vähän lihaskuntoa.Liikuin siis aika paljon.
Menin lisäksi joka paikkaan kävellen vaikka matka olisi ollut useamman kymmenen kilometriä. Noina päivinä en kylläkään lenkkeillyt muuta.Heti jos söin vähänkään huolettomammin niin paino lähti nousuun. Ei ollut työ eikä mikään saada paino 68 kiloon. Sitten oli hirveä työ laihduttaa ja taas pelkkää syömisten tarkkailua että paino pysyi alhaalla.
E-pillereiden aloituksen jälkeen oli helpompi pitää paino kurissa.Neljän vuoden päästä uusi raskaus ja paino nousi ihan hirveästi! 40 kiloa! Tuntui että kaikki jäi kiinni mitä söin.
20 kiloa putosi itsestään jälkitarkastukseen mennessä ja hirveää dieettiä että sain painon taas laskuun. 68 kiloon pääsin. Ei riittänyt motivaatio kituuttaa enempää.Vuoden päästä paino alkoi nousta ja olin väsynyt jatkuvasti. Söin väsymykseen. Löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta.
Lihoin kaikenkaikkiaan 110 kiloiseksi. Tosin siinä oli raskaus syynä viimeiseen 18 kiloon.Nyt paino 80 kiloa. Monta vuotta olen laihduttanut ja heti kun vähänkään syön huolettomammin niin paino lähtee nousuun. Siksi laihdutus on kestänyt yli kolme vuotta. 10 kiloa vielä koitan saada pois mutten enää jaksa kituuttaa että paino alkaisi kutosella.
Ja minulle se on kituuttamista että joudun jatkuvasti kieltäytymään niistä mitä tekee mieli. Eilen haettiin mäkistä hampparit mutta itse en ottanut vaikka olisin halunnut. Karkkihyllyn ohi kävelen vaikka kuinka tekisi mieli tai otan suklaapatukan (jim, pätkis) vaikka haluaisin ottaa levyn.
Perunat otan perunoina ennen muusiksi tekoa vaikka haluaisin mieluummin muusia. Kastiketta otan vaan vähän ja sitäkin otan itselleni ennen kuin lorautan kerman sekaan. Söisin mieluummin kerman kanssa.
Nyt keitän riisipuuroa punaiseen maitoon. En ota sitä vaan syön purkin rahkaa ananaksella.
Voisin ottaa puuroa joo vähän mutta mieluummin syön sen rahkan ananaksella joka pitää paremmin nälkää kun joku desi puuroa jota ei voisi enempää syödä. Vaikka mieluummin söisin ison lautasellisen riisipuuroa.Niin, elämä on valintoja täynnä.
"Karkkihyllyn ohi kävelen vaikka kuinka tekisi mieli tai otan suklaapatukan (jim, pätkis) vaikka haluaisin ottaa levyn."
Niin. Eli otat suklaapatukan jossa on kaloreita yhtä paljon kuin kunnon ateriassa, ja kuvittelet sen olevan vähän kun et ota levyä.
Ja ihmettelet miksei paino pysy kurissa?
Ei se ole kiinni geeneistä tai pituudesta. Se on kiinni yhdestä asiasta: kuinka tärkeään herkkujen mässääminen on sinulle? Herkuttelijat lihovat, lähes aina. Ihmistä ei ole biologisesti luotu herkuttelemaan suklaata/kastikkeita/ym, joten se lihottaa.
Kuulostaa siltä, että omalla kohdallasi se vaatisi ennen kaikkea perustavaa laatua olevan asennemuutoksen jos koet asian noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syö hyvää ruokaa sopivasti ja liikkuu jokapäivä , fillairikävely,portaat, jumppa.
ei ongelmia vielä tässä iässä 45v ainakaan paino pari kg vähemmän kuin 25v sitten.
Jätä pois vehnä ja sokeri. Huomaat pian eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mulla sama kokemus kuin ap:lla. Enkä edes ollut älyttömän hoikka. 164cm/60kg. Tosin oli lihasta jonkin verran.
5 päivänä viikossa tein 2 tunnin reippaan aamulenkin rattaita työntäen. Illalla 45 minuutin lenkki rattaita työntäen. Matka oli viitisen kilometriä. 2 tunnin lenkki reilun kymmenen kilsaa.
Salilla kävin 1-3 kertaa viikossa. Siellä lähinnä aerobista crosstrainerilla jolla menin täysillä puoli tuntia ja sitten vähän lihaskuntoa.Liikuin siis aika paljon.
Menin lisäksi joka paikkaan kävellen vaikka matka olisi ollut useamman kymmenen kilometriä. Noina päivinä en kylläkään lenkkeillyt muuta.Heti jos söin vähänkään huolettomammin niin paino lähti nousuun. Ei ollut työ eikä mikään saada paino 68 kiloon. Sitten oli hirveä työ laihduttaa ja taas pelkkää syömisten tarkkailua että paino pysyi alhaalla.
E-pillereiden aloituksen jälkeen oli helpompi pitää paino kurissa.Neljän vuoden päästä uusi raskaus ja paino nousi ihan hirveästi! 40 kiloa! Tuntui että kaikki jäi kiinni mitä söin.
20 kiloa putosi itsestään jälkitarkastukseen mennessä ja hirveää dieettiä että sain painon taas laskuun. 68 kiloon pääsin. Ei riittänyt motivaatio kituuttaa enempää.Vuoden päästä paino alkoi nousta ja olin väsynyt jatkuvasti. Söin väsymykseen. Löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta.
Lihoin kaikenkaikkiaan 110 kiloiseksi. Tosin siinä oli raskaus syynä viimeiseen 18 kiloon.Nyt paino 80 kiloa. Monta vuotta olen laihduttanut ja heti kun vähänkään syön huolettomammin niin paino lähtee nousuun. Siksi laihdutus on kestänyt yli kolme vuotta. 10 kiloa vielä koitan saada pois mutten enää jaksa kituuttaa että paino alkaisi kutosella.
Ja minulle se on kituuttamista että joudun jatkuvasti kieltäytymään niistä mitä tekee mieli. Eilen haettiin mäkistä hampparit mutta itse en ottanut vaikka olisin halunnut. Karkkihyllyn ohi kävelen vaikka kuinka tekisi mieli tai otan suklaapatukan (jim, pätkis) vaikka haluaisin ottaa levyn.
Perunat otan perunoina ennen muusiksi tekoa vaikka haluaisin mieluummin muusia. Kastiketta otan vaan vähän ja sitäkin otan itselleni ennen kuin lorautan kerman sekaan. Söisin mieluummin kerman kanssa.
Nyt keitän riisipuuroa punaiseen maitoon. En ota sitä vaan syön purkin rahkaa ananaksella.
Voisin ottaa puuroa joo vähän mutta mieluummin syön sen rahkan ananaksella joka pitää paremmin nälkää kun joku desi puuroa jota ei voisi enempää syödä. Vaikka mieluummin söisin ison lautasellisen riisipuuroa.Niin, elämä on valintoja täynnä.
Kylläpä opetat lapsille epäterveellisiä ruokailutottumuksia. Miksi pitää keitellä perheelle riisipuuroa, jonka ravintoarvot on nolla? Meillä sitä syödään vain jouluna. Miksi pitää hakea ylipäätään syötävää mäkkäristä? Perunamuussiin ei tartte tunkea epäterveellisiä määriä voita, punaista maitoa, kermaa tai suolaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut todella hoikka ja uskon sen johtuvan siitä, etten ole mikään mässyttäjätyyppi. Mulla on kaveri, joka on samanpituinen kuin minä (on myös nuorempi ja lapseton) ja painaa sen 30 kiloa itseäni enemmän. Kauhea kitinä aina läskeistä ja siitä miten treenaamisesta tulee paikat kipeiksi eikä voi siis laihtua. Kyseinen ihminen syö jatkuvasti, kaupasta välipalaksi suklaapatukka tai jos on taas "laihdutus" käynnissä niin joku proteiinipatukka jossa kuitenkin samat kalorit. Koko ajan kuitenkin napsii jotain pientä normiruuan lisäksi. Janojuomaksi sokeroitua jääteetä. Ruokaa ei voi vähentää, koska tulee nälkä kuulemma. Mukava ihminen, mutta väsyin siihen jatkuvaan valitukseen lihomisesta niin oli pakko vähän ottaa etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on vaan luotu kookkaammiksi, ei se riipu urheilusta tai ruokavaliosta.
Syön rasvaista ruokaa ja sipsejä lähes joka päivä, silti olen aina pysynyt hoikkana, en edes urheile. 176/58
No se johtuu tuosta pituudestasi. Kaverini on tyyliin 20 cm lyhyempi kuin sinä, ja hän ei oikeasti voi syödä "juuri mitään" ettei liho. Ei häntä "kookkaammaksi" ole luotu vaan lyhyeksi.
Todennäköisesti kyseinen kirjoittaja on myös reilusti alle 30-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 170/55 enkä todellakaan ole hirmu urheilullinen. Syön mitä tekee mieli, välillä menee vähemmän ruokaa ja välillä kauhea määrä. Herkkuja syön myös paljon, en vain mahda sille mitään että ne maistuvat niin hyvältä. Koiran kanssa lenkkeilen päivittäin, mutta ei todellakaan veri maistu suussa, koira on jo vanha joten sen vauhtia mennään.
Vierailija kirjoitti:
Teet jotain väärin. Olet ehkä pilannut aineenvaihduntasi.
Kyllä aineenvaihdunta pilaa tuun ihan itsestään 25v jälkeen puhumattakaan 40v jälkeen siihen vielä joku perussairaus päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö! Syö vähemmän hiilaria ja ala pätkäpaastolle. Paino pysyy samana ja aterialla saa syödä hyvää ja rasvaista ruokaa - NAM!
Mitäpä sitä itteänsä rääkkäämään turhaa, elämästä pitää nauttia.
Mulle on käsittämätön ajatus, että ruoka on hyvää, jos se on rasvaista. Oikein ällöttää.
Riippuu rasvan laadusta. Jos se on jotain margariinia tai siemenöljyjä, niin ymmärrän ällötyksesi. Aito rasva on herkkua.
Vierailija kirjoitti:
Olen 170/55 enkä todellakaan ole hirmu urheilullinen. Syön mitä tekee mieli, välillä menee vähemmän ruokaa ja välillä kauhea määrä. Herkkuja syön myös paljon, en vain mahda sille mitään että ne maistuvat niin hyvältä. Koiran kanssa lenkkeilen päivittäin, mutta ei todellakaan veri maistu suussa, koira on jo vanha joten sen vauhtia mennään.
Minkä ikäinen olet? Minä olin samanlainen nuorempana, mutta 35 jälkeen alkoi kilot vähitellen tarttua. Havahduin tilanteeseen vasta nelikymppisenä, jolloin minulle oli tullut 5 kg extraa. Nyt sitten tarkkailen syömisiäni, eikö lisää ole tullut, mutta eipä ole toisaalta lähtenytkään.
Miten sen aineenvaihdunnan saa korjattua, jos sen tosiaan on mennyt pilaamaan? En ole ap, mutta epäilen että itselläni on jotain häikkää aineenvaihdunnassa, koska syön ihan aidosti todella kevyesti ja kävelen 10.000 askelta päivittäin, eikä paino vaan putoa.
No, sun normaali ruokamäärä on selvästi liikaa, jos yhen lenkin missaus saa painon nousemaan.
Ei tarvitse treenata aamuin illoin. Ei edes joka päivä. Viitenä päivänä viikossa kun käyt juoksemassa sen tunnin per setti, niin hyvässä kunnossa pysyt. Jätät pois alkoholin ja sokeriset herkut. Niitäkin toki hyvin satunnaisesti voi syödä. Muuten voi syödä nälkää näkemättä ihan tavallista kotiruokaa. Ei tarvitse vältellä hiilareita, rasvoja tai puputtaa pelkkiä kasviksia. Kun liikuntamäärät on mainitsemassani, niin et sinä millään janssoninkiusauksella tai lohisopalla liho. Et vaikka vedät vatsan ihan täyteen joka kerran.
Suurin osa lihoo sillä, että liikuntaa ei ole ollenkaan, jos siihen ei lasketa kävelyjä, haravointeja jne. normaaliin elämään jo kuuluvia asioita. Tätä hikiliikunnan puutetta sitten täydennetään noutoruoalla, mikroaterioilla, pullalla ja jäätelöllä, niin paketti alkaa olla valmis. Moni vielä lihomisen varmistamiseksi nauttii viikonloppuisin extrana kaiken päälle sen parituhatta kaloria alkoholista ja luullen, ettei light-siideri lihota.
Fitness-kuntoon ei pääse ja siinä ei pysy kivutta ja nälättä. Mutta solakkana normaalivartaloisena pysyy huomattavasti helpommalla. Laihdutusvaihe on ikävämpi, kun miinuskaloreita vaaditaan, mutta muuten painon ylläpito on yllättävänkin helppoa.
Ja mistään ei tarvitse luopua. Ei pidä ajatella, että ikinä ei enää saa jäätelöä. Saa sitä syödä. Kun kerran kuukaudessa herkuttelet vaikka magnum-puikolla, niin ei se mitään muuta. Mutta jos joka vkl pitää vetää pari purkkia ben&jerrysiä, niin se väistämättä alkaa näkyä kehossa.
Vierailija kirjoitti:
Miten sen aineenvaihdunnan saa korjattua, jos sen tosiaan on mennyt pilaamaan? En ole ap, mutta epäilen että itselläni on jotain häikkää aineenvaihdunnassa, koska syön ihan aidosti todella kevyesti ja kävelen 10.000 askelta päivittäin, eikä paino vaan putoa.
Älä syö kevyesti. Olethan jo huomannut, ettei se laihduta.
No kyllä mulla sama kokemus kuin ap:lla. Enkä edes ollut älyttömän hoikka. 164cm/60kg. Tosin oli lihasta jonkin verran.
5 päivänä viikossa tein 2 tunnin reippaan aamulenkin rattaita työntäen. Illalla 45 minuutin lenkki rattaita työntäen. Matka oli viitisen kilometriä. 2 tunnin lenkki reilun kymmenen kilsaa.
Salilla kävin 1-3 kertaa viikossa. Siellä lähinnä aerobista crosstrainerilla jolla menin täysillä puoli tuntia ja sitten vähän lihaskuntoa.
Liikuin siis aika paljon.
Menin lisäksi joka paikkaan kävellen vaikka matka olisi ollut useamman kymmenen kilometriä. Noina päivinä en kylläkään lenkkeillyt muuta.
Heti jos söin vähänkään huolettomammin niin paino lähti nousuun. Ei ollut työ eikä mikään saada paino 68 kiloon. Sitten oli hirveä työ laihduttaa ja taas pelkkää syömisten tarkkailua että paino pysyi alhaalla.
E-pillereiden aloituksen jälkeen oli helpompi pitää paino kurissa.
Neljän vuoden päästä uusi raskaus ja paino nousi ihan hirveästi! 40 kiloa! Tuntui että kaikki jäi kiinni mitä söin.
20 kiloa putosi itsestään jälkitarkastukseen mennessä ja hirveää dieettiä että sain painon taas laskuun. 68 kiloon pääsin. Ei riittänyt motivaatio kituuttaa enempää.
Vuoden päästä paino alkoi nousta ja olin väsynyt jatkuvasti. Söin väsymykseen. Löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta.
Lihoin kaikenkaikkiaan 110 kiloiseksi. Tosin siinä oli raskaus syynä viimeiseen 18 kiloon.
Nyt paino 80 kiloa. Monta vuotta olen laihduttanut ja heti kun vähänkään syön huolettomammin niin paino lähtee nousuun. Siksi laihdutus on kestänyt yli kolme vuotta. 10 kiloa vielä koitan saada pois mutten enää jaksa kituuttaa että paino alkaisi kutosella.
Ja minulle se on kituuttamista että joudun jatkuvasti kieltäytymään niistä mitä tekee mieli. Eilen haettiin mäkistä hampparit mutta itse en ottanut vaikka olisin halunnut. Karkkihyllyn ohi kävelen vaikka kuinka tekisi mieli tai otan suklaapatukan (jim, pätkis) vaikka haluaisin ottaa levyn.
Perunat otan perunoina ennen muusiksi tekoa vaikka haluaisin mieluummin muusia. Kastiketta otan vaan vähän ja sitäkin otan itselleni ennen kuin lorautan kerman sekaan. Söisin mieluummin kerman kanssa.
Nyt keitän riisipuuroa punaiseen maitoon. En ota sitä vaan syön purkin rahkaa ananaksella.
Voisin ottaa puuroa joo vähän mutta mieluummin syön sen rahkan ananaksella joka pitää paremmin nälkää kun joku desi puuroa jota ei voisi enempää syödä. Vaikka mieluummin söisin ison lautasellisen riisipuuroa.
Niin, elämä on valintoja täynnä.