Anoppi jätti meidän lapset perinnöttä.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 11:05"]

Esim lapsenlapset on kaikki jo yli 20 vuotiaita ja niitä on 5 ja pari niistä käy mummoa katsomassa säännöllisesti ja auttaa ja väliajat soittelee mitä kuuluu jne. Ne kolme muuta ei piittaa ollenkaan. Tottakai antaisin vaan niille kahdelle. Eli käykääpä mummoa moikkaamassa usein.

[/quote]

Eli sut on ostettavissa noin helposti. Itse haluan että tulevaisuudessa mun lapset ja näiden lapset käyvät vierailemassa omasta vapaasta tahdostaan, eikä sen takia et muuten mummo panttaa perintöään. Ja kaikille menee omaisuus tasapuolisesti jakoon, ei mitään kirjaa kuka teki mitäkin ja kävi milloinkin. En halua olla itsekäs mummo, jonka välittäminen täytyy jotenkin ansaita. 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 11:05"]

Esim lapsenlapset on kaikki jo yli 20 vuotiaita ja niitä on 5 ja pari niistä käy mummoa katsomassa säännöllisesti ja auttaa ja väliajat soittelee mitä kuuluu jne. Ne kolme muuta ei piittaa ollenkaan. Tottakai antaisin vaan niille kahdelle. Eli käykääpä mummoa moikkaamassa usein.

[/quote]

Eli sut on ostettavissa noin helposti. Itse haluan että tulevaisuudessa mun lapset ja näiden lapset käyvät vierailemassa omasta vapaasta tahdostaan, eikä sen takia et muuten mummo panttaa perintöään. Ja kaikille menee omaisuus tasapuolisesti jakoon, ei mitään kirjaa kuka teki mitäkin ja kävi milloinkin. En halua olla itsekäs mummo, jonka välittäminen täytyy jotenkin ansaita. 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 13:32"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 10:02"]

Kävittekö katsomassa miten usein sinä anoppi ja miehesi äitiään ja lapset mummiaan? Toinen miniä saattoi myös auttaa anoppiaan, pestä ikkunoita, siivota, ulkoiluttaa anoppia jos ei enää omin voimin päässyt ulos.

[/quote]

No miten hemmetissä ne lapset nyt saa tosta kärsiä?!

[/quote]

Miten ne lapset kärsivät siitä, jos mummo halusi antaa joillekuille ihmisille rahaa perintönä? Lapsillahan ei ole mitään oikeutta mummon rahoihin, joten heiltä ei ole mitään viety.

Olettepa rahakeskeisiä ihmisiä. Elää paljon tyynempänä, kun tienaa itse rahansa ja suhtautuu niin, että kaikki mitä ilman omaa työtä saa, on onnekasta extraa. Mummo olisi voinut kuluttaa rahansa eläessään viimeistä senttiä myöten, nyt sentään lapsille jäi jotakin, ja testamentinsaajille.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 22:31"]

Anoppi kuoli 3 vko sitten ja tänään oli perunkirjoitus. Miehen sisko oli jostain kaivanut esiin testamentin, jonka mukaan lapset (mies, veli ja sisko) saavat yhdessä puolet ja toinen puoli menee miehen veljen ja siskon lapsille (yhteensä 5 kpl). Meidän lapsia ei testamentissa mainittu.

Sanoin miehelle, että riitauttaa testamentin heti, koska nyt sisko sai paljon enemmän kuin muut (hänellä on 4 lasta) eli käytännössä puolet anopin omaisuudesta. Muutenkin on laitonta jättää osa perillisistä ilman lakiosaansa. Mies sanoi, ettei aio ruveta tappelemaan perheensä kanssa, mutta minä voin lasten toisena huoltajana ryhtyä viemään asiaa eteenpäin. Perunkirjoitustilaisuudessa lakimies väitti, että olen väärässä, mutta se oli miehen siskon hankkima apulainen, joka puhuu kälyn puolesta.

[/quote]

Hehheh, tuossa ei ole mitään riitautettavaa, epäreilua kylläkin. Mutta tuo menee kaikkien lakipykälien mukaan: 50 % perinnöstä rintaperillisille (lakisääteisesti) ja 50 % voi testamanetata mihin huvittaa. Niin se vaan on.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 11:05"]

Esim lapsenlapset on kaikki jo yli 20 vuotiaita ja niitä on 5 ja pari niistä käy mummoa katsomassa säännöllisesti ja auttaa ja väliajat soittelee mitä kuuluu jne. Ne kolme muuta ei piittaa ollenkaan. Tottakai antaisin vaan niille kahdelle. Eli käykääpä mummoa moikkaamassa usein.

[/quote]

Eli sut on ostettavissa noin helposti. Itse haluan että tulevaisuudessa mun lapset ja näiden lapset käyvät vierailemassa omasta vapaasta tahdostaan, eikä sen takia et muuten mummo panttaa perintöään. Ja kaikille menee omaisuus tasapuolisesti jakoon, ei mitään kirjaa kuka teki mitäkin ja kävi milloinkin. En halua olla itsekäs mummo, jonka välittäminen täytyy jotenkin ansaita. 

[/quote]

Välittäminen eli perintö?

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 13:24"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 12:57"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 12:51"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 12:27"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 12:14"]

Ikäviä kommentteja täällä. Haukutaan aloittajaa ahneeksi ämmäksi ja paskiaiseksi. Itse sain sellaisen käsityksen aloituksesta, että ap:ta harmittaa lapsiensa puolesta, jos miehen sisarusten lapset ovat saaneet osansa mutta omat lapset ei. Eikö itseänne harmittaisi tuollainen ja ettekö itse kokisi sitä epäoikeudenmukaisuudeksi?

Joku täällä jo kirjoittikin, ettei ole missään muaalla törmännyt tällaiseen "näpäytetään miniälle kostamalla lapsille"-asenteeseen. Onko se mielestänne oikein, että lastenlapsia kohdellaan eri tavoin? Laillista se on, mutta onko se reilua? Onko reilua kostaa lapsille sen takia, etteivät vanhemmat tai jompikumpi heistä miellyttänyt? Eivät lapset ole vanhempiaam valinneet, ja jokaisen lapsenlapsen kuuluisi olla mummille yhtä rakas, eikä kostaa heidän kauttaan pojalle tai miniälle.

En ymmärrä näitä "rahanahne ämmä"-huuteluja. Ap:han haluaa omia lapsiaan kohdeltavan samalla tavoin kuin serkkujansa, ei hän niitä rahoja saa eikä tuskin haluakaan. Myös se, että aletaan heittämään jotain ihme läppää jostain fiksusta anopista ja siitä, ovatko lapsenlapset samannäköisiä isänsä kanssa. Naurettavaa.

Ihme porukkaa täällä muutenkin. En usko että haluaisitte omien lastenne kohdalla tapahtuvan epäoikeudenmukaisuutta.

[/quote]

Mutta huomaa: parasta tässä on se, että anoppi on kuollut, miniä ei pääse sukujuhlissa tälle kostamaan ihmettelemällä ääneen, että "miten se mummi nyt noin sanoo lastenlapsia tärkeiksi, kun ei edes yökylään suostu ottamaan" tai opettamalla lapsille, että mummi ei ole mummi vaan Pirkko, jolla nimellä häntä täytyy sukujuhlissa kutsua :-).

Ajattele miten ihanaa on sille anopille aikanaa ollut se, kun on laskenut, että muut lapsenlapset saavat vaikka 50 000 e jokainen, mutta ap:n lapset eivät saa mitään. Voi olla, että yksi syy vainajan levolliseen ilmeeseen on tieto siitä, että miniä ei voi testamentille mitään ja hän pääsee haudan takaa näpäyttämään.

[/quote] 

Outoa ajattelutapaa! Kaikkien suvut toivottavasti ei ole samanlaisia ja ajattele näin radikaalisesti asioita.  Pesäselvittäjällä asiat selviää. Ja mitä parasta, pesäselvittäjän kulut vähennetään suoraan pesästä. Neutraalista ajattelutavasta tässä on kyse ja jos pesä on riitainen, puoluellinen niin neutraali ulkopuolinen asiamies on ainut tapa jolla jatkaa. 

[/quote]

Miten tuossa pesä voi olla riitainen, kun on selkeä testamentti, jossa lakiosa otettu huomioon?

[/quote] 

Siitä että onko jako tapahtunut oikein. Onko rahallisetarvot arvioitu oikein? Onko mahdolliset rakennusluvat / rakennusmaa otettu huomioon vai perustuuko arviot pelto / metsämaan hintoihin. Asioita on niin paljon jossa keplottelua voidaan tehdä. 

[/quote]

Mikä ihmeen pelto- ja metsämaa? Ei se perikunta niitä päätä vaan verottaja!

[/quote] 

Ok! Et taida olla aivan perillä asioista. Perunkirjaan merkataan mitä pesässä on ja niitten rahallinen arvo. 

[/quote]

OK. Taidan olla perillä hieman paremmin kuin sinä. Perunkirjaan merkitään pesän omaisuus ja arvo, jotka verottaja loppupelissä päättää. Eli ei voi laittaa kaksion arvoksi 3000 euroa eikä 30 000 euroa, jos todellinen verotukseen merkitty arvo on 170 000 e. Ja jos osa kuolinpesän metsämaata on kaava-alueella, tarkistaa verottaja, että sen osalta arvo on merkitty oikein jne. Eli aika hankala on perikunnan omasta päästä keksiä omaisuudelle arvioita. Siksi ne määritellään ennen perunkirjoitusta (esim. jos joku lapsista saanut tontin 52 vuotta sitten niin sen tontin arvo katsotaan silloisen eli 52 vuoden takaisen arvon mukaan eikä siten, että ryhdytään arvottamaan nykyisen pihan ja puutarhan hintaa).

[/quote]  

Verottaja ei voi arvioita tehdä. Monesti maata voidaan arvoida metsämaaksi vaikka tontilla on paljon mahdollisia rakennusoikeuksia mitä ei ole ryhdyttä hakemaan. Kerrostalot ja rivarit ovat helppoja kohteita mutta kaikki muu omaisuus vaatii pesäselvityksen arvot ja on siten vaikempia verottajalle tietää missä mennään. Samoin kuolinpesänosakkaita vedätetään. 

[/quote]

Jos jotain ei ole, ei sitä myöskään merkitä perunkirjaan! Mahdollinen rakennusoikeus ei ole sama asia kuin olemassa oleva rakennusoikeus, joten sitä ei perunkirjoituksessa arvioida rahallisesti. Vai oikeastiko oletat, että perunkirjoituksessa voidaan ryhtyä miettimään, että jos tähän viereen rakennetaan rautatie ja jos tähän tulisi tontteja, niin arvo olisi tämä tai tuo?

Perunkirjoitukseen kirjataan kuolinhetken tilanne! Oli kyse sitten maan arvosta tai osakkeista, siinä ei ryhdytä aprikoimaan, nouseeko vai laskeeko Nokian kurssi tai maan arvo. Jos maa oli vainajan kuolinhetkellä metsämaata, arvotetaan se metsämaaksi perunkirjoituksessa vaikka joku hakisi siihen rakennusluvan heti perintöveron maksun jälkeen tai vaikka se pakkolunastettaisiin ilmakseksi radiomaston paikaksi.

Kannattaa muistaa, että perunkirja ei ole jakokirja. Perunkirjassa määritellään vainajan omaisuus hänen kuollessaan. Omaisuuden jako on ihan eri juttu.

[/quote] 

Siksi kannattaa asiantuntijan kanssa arvoida tilannetta ja käydä kunnan / kaupungin rakennusvirastolla kysymässä onko lupia haettavissa. Jos on, niin silloin pitää pyrkiä alihintaan niitä itselleen vaatimaan samalla tavoin kuin sukulaiset sen tekee. Samoin on pörssin noteeramattoman yrityksen osakkeet, niissä yleensä aina epäselvyyksiä. Raha tekee ahneeksi. 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 11:05"]

Esim lapsenlapset on kaikki jo yli 20 vuotiaita ja niitä on 5 ja pari niistä käy mummoa katsomassa säännöllisesti ja auttaa ja väliajat soittelee mitä kuuluu jne. Ne kolme muuta ei piittaa ollenkaan. Tottakai antaisin vaan niille kahdelle. Eli käykääpä mummoa moikkaamassa usein.

[/quote]

Eli sut on ostettavissa noin helposti. Itse haluan että tulevaisuudessa mun lapset ja näiden lapset käyvät vierailemassa omasta vapaasta tahdostaan, eikä sen takia et muuten mummo panttaa perintöään. Ja kaikille menee omaisuus tasapuolisesti jakoon, ei mitään kirjaa kuka teki mitäkin ja kävi milloinkin. En halua olla itsekäs mummo, jonka välittäminen täytyy jotenkin ansaita. 

[/quote]

Välittäminen eli perintö?

[/quote] 

Perintö = rakkaus! 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 13:43"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 13:32"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 10:02"]

Kävittekö katsomassa miten usein sinä anoppi ja miehesi äitiään ja lapset mummiaan? Toinen miniä saattoi myös auttaa anoppiaan, pestä ikkunoita, siivota, ulkoiluttaa anoppia jos ei enää omin voimin päässyt ulos.

[/quote]

No miten hemmetissä ne lapset nyt saa tosta kärsiä?!

[/quote]

Miten ne lapset kärsivät siitä, jos mummo halusi antaa joillekuille ihmisille rahaa perintönä? Lapsillahan ei ole mitään oikeutta mummon rahoihin, joten heiltä ei ole mitään viety.

Olettepa rahakeskeisiä ihmisiä. Elää paljon tyynempänä, kun tienaa itse rahansa ja suhtautuu niin, että kaikki mitä ilman omaa työtä saa, on onnekasta extraa. Mummo olisi voinut kuluttaa rahansa eläessään viimeistä senttiä myöten, nyt sentään lapsille jäi jotakin, ja testamentinsaajille.

[/quote]

Olet sitä mieltä että jos on lauma lapsia, joille jaat karkkia ja yhdelle näistä et anna mitään (vaikka sen takia ettet pidä hänen äidistään) toiminta on ok? ei ollut velvollisuus antaa mitään, mutta hyvää hyvyyttäsi annoit. Eikä sen yhden tule siitä asiasta loukkaantua tai harmistua, sulla kun oli oikeus, eikä mikään lakikaan kiellä... 

Joku raja. Tottakai tollanen saa aikaan ongelmia suvun kesken! Kannattaa miettiä mitä haluaa jälkeensä jättää... Onko se oma mielenilmaus ja katkeruus tärkeämpää ku se, että suvussa ja perheessä säilyy välit.

Ja itse tätinä välitän kaikista veljien ja siskojen lapsista niin etten tuollaista syrjintää sulattaisi.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 11:05"]

Esim lapsenlapset on kaikki jo yli 20 vuotiaita ja niitä on 5 ja pari niistä käy mummoa katsomassa säännöllisesti ja auttaa ja väliajat soittelee mitä kuuluu jne. Ne kolme muuta ei piittaa ollenkaan. Tottakai antaisin vaan niille kahdelle. Eli käykääpä mummoa moikkaamassa usein.

[/quote]

Eli sut on ostettavissa noin helposti. Itse haluan että tulevaisuudessa mun lapset ja näiden lapset käyvät vierailemassa omasta vapaasta tahdostaan, eikä sen takia et muuten mummo panttaa perintöään. Ja kaikille menee omaisuus tasapuolisesti jakoon, ei mitään kirjaa kuka teki mitäkin ja kävi milloinkin. En halua olla itsekäs mummo, jonka välittäminen täytyy jotenkin ansaita. 

[/quote]

Välittäminen eli perintö?

[/quote]

Ei, vaan välittäminen eli välittäminen. 

Myös perintö voi kuulua osana siihen, että voin jättää jotain maallista jälkeeni kun aika jättää. Olisihan se mukavaa. Mutta mitään tuollaista ajattelua et muiden täytyy jotenkin mua hyödyttää ja palvella että saavat multa jotain ja koko ajan vahdin että näin tapahtuu, on itselleni vieras.

Pyrin elämään niin, että ihmiset haluaa pysyä lähellä. Jos näin ei käy, voi olla syytä katsoa myös peiliin? Mielummin korjaan ne syyt sitten  rikkinäisiin ihmissuhteisiin, kun katkerana istun rahakasan päällä että "saavatpahan vielä opetuksen!!!"

Onhan tässä voinut käydä sellainen vahinko, että mummo on unohtanut päivittää testamenttinsa jos ap:n lapset ovat nuorimmat ja testamentti tehty ennen ap:n lasten syntymää. Jos testamentti on kuitenkin kirjoitettu myöhemmin niin kyllä mummo on tahtonsa ilmaissut ja sitä pitäisi kunnioittaa - ainakin jos ei ole osoitettavissa, että mummo on ollut dementikko ja/tai allekirjoittanut testamentin painostuksen alla. 

Kaikki lapsenlapset eivät automaattisesti ole läheisiä. Jos mummo ei ole ollut missään tekemisissä lasten elämässä niin kuinka heistä olisi voinut tulla läheisiä ja jos olisivat olleet läheisiä niin kuinka mummo olisi heidät voinut unohtaa. 

Mielestäni 'tasapuolinen' ei tarvitse olla jo siitäkään syystä, että kaikille ylimääräinen raha ei joko merkitse mitään tai sen voi ennustaa menevän käyttötarkoitukseen, joka todennäköisesti vahingoittaa vastaanottajaa (esim. menee huumeisiin). 

[

OK. Taidan olla perillä hieman paremmin kuin sinä. Perunkirjaan merkitään pesän omaisuus ja arvo, jotka verottaja loppupelissä päättää. Eli ei voi laittaa kaksion arvoksi 3000 euroa eikä 30 000 euroa, jos todellinen verotukseen merkitty arvo on 170 000 e. Ja jos osa kuolinpesän metsämaata on kaava-alueella, tarkistaa verottaja, että sen osalta arvo on merkitty oikein jne. Eli aika hankala on perikunnan omasta päästä keksiä omaisuudelle arvioita. Siksi ne määritellään ennen perunkirjoitusta (esim. jos joku lapsista saanut tontin 52 vuotta sitten niin sen tontin arvo katsotaan silloisen eli 52 vuoden takaisen arvon mukaan eikä siten, että ryhdytään arvottamaan nykyisen pihan ja puutarhan hintaa).

[/quote]  

Verottaja ei voi arvioita tehdä. Monesti maata voidaan arvoida metsämaaksi vaikka tontilla on paljon mahdollisia rakennusoikeuksia mitä ei ole ryhdyttä hakemaan. Kerrostalot ja rivarit ovat helppoja kohteita mutta kaikki muu omaisuus vaatii pesäselvityksen arvot ja on siten vaikempia verottajalle tietää missä mennään. Samoin kuolinpesänosakkaita vedätetään. 

[/quote]

Jos jotain ei ole, ei sitä myöskään merkitä perunkirjaan! Mahdollinen rakennusoikeus ei ole sama asia kuin olemassa oleva rakennusoikeus, joten sitä ei perunkirjoituksessa arvioida rahallisesti. Vai oikeastiko oletat, että perunkirjoituksessa voidaan ryhtyä miettimään, että jos tähän viereen rakennetaan rautatie ja jos tähän tulisi tontteja, niin arvo olisi tämä tai tuo?

Perunkirjoitukseen kirjataan kuolinhetken tilanne! Oli kyse sitten maan arvosta tai osakkeista, siinä ei ryhdytä aprikoimaan, nouseeko vai laskeeko Nokian kurssi tai maan arvo. Jos maa oli vainajan kuolinhetkellä metsämaata, arvotetaan se metsämaaksi perunkirjoituksessa vaikka joku hakisi siihen rakennusluvan heti perintöveron maksun jälkeen tai vaikka se pakkolunastettaisiin ilmakseksi radiomaston paikaksi.

Kannattaa muistaa, että perunkirja ei ole jakokirja. Perunkirjassa määritellään vainajan omaisuus hänen kuollessaan. Omaisuuden jako on ihan eri juttu.

[/quote] 

Siksi kannattaa asiantuntijan kanssa arvoida tilannetta ja käydä kunnan / kaupungin rakennusvirastolla kysymässä onko lupia haettavissa. Jos on, niin silloin pitää pyrkiä alihintaan niitä itselleen vaatimaan samalla tavoin kuin sukulaiset sen tekee. Samoin on pörssin noteeramattoman yrityksen osakkeet, niissä yleensä aina epäselvyyksiä. Raha tekee ahneeksi. 

[/quote]

Usko nyt jo, että perunkirjoituksessa kirjataan vainajan kuolinhetken mukainen tilanne! Jos rakennuslupia ei ole haettu => rakennuslupia ei ole!

Mutta jos sitä maata ryhdytään perunkirjoituksen jälkeen tontittamaan ja myymään tontteina, puuttuu verottaja peliin.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 13:43"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 13:32"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 10:02"]

Kävittekö katsomassa miten usein sinä anoppi ja miehesi äitiään ja lapset mummiaan? Toinen miniä saattoi myös auttaa anoppiaan, pestä ikkunoita, siivota, ulkoiluttaa anoppia jos ei enää omin voimin päässyt ulos.

[/quote]

No miten hemmetissä ne lapset nyt saa tosta kärsiä?!

[/quote]

Miten ne lapset kärsivät siitä, jos mummo halusi antaa joillekuille ihmisille rahaa perintönä? Lapsillahan ei ole mitään oikeutta mummon rahoihin, joten heiltä ei ole mitään viety.

Olettepa rahakeskeisiä ihmisiä. Elää paljon tyynempänä, kun tienaa itse rahansa ja suhtautuu niin, että kaikki mitä ilman omaa työtä saa, on onnekasta extraa. Mummo olisi voinut kuluttaa rahansa eläessään viimeistä senttiä myöten, nyt sentään lapsille jäi jotakin, ja testamentinsaajille.

[/quote]

Olet sitä mieltä että jos on lauma lapsia, joille jaat karkkia ja yhdelle näistä et anna mitään (vaikka sen takia ettet pidä hänen äidistään) toiminta on ok? ei ollut velvollisuus antaa mitään, mutta hyvää hyvyyttäsi annoit. Eikä sen yhden tule siitä asiasta loukkaantua tai harmistua, sulla kun oli oikeus, eikä mikään lakikaan kiellä... 

Joku raja. Tottakai tollanen saa aikaan ongelmia suvun kesken! Kannattaa miettiä mitä haluaa jälkeensä jättää... Onko se oma mielenilmaus ja katkeruus tärkeämpää ku se, että suvussa ja perheessä säilyy välit.

Ja itse tätinä välitän kaikista veljien ja siskojen lapsista niin etten tuollaista syrjintää sulattaisi.

[/quote] 

Ja mitä parasta (mitä monesti nykyään kuulee), eläkeläiset jotka ovat yleensä perinneet monelta suunnalta, koska ovat olleet verisukulaisia ja perintökaaren piirissä, haluavat käyttää kaikki varat omaan hurvitteluun perustellen sen sillä että varat on heidän. Onhan ne mutta ne on monissa sukupolvissa säästetty ja pottia yritetty kasvattaa. Nyky itsekeskeiset eläkeläiset pistävät tämän ranttaliksi ajatuksena että se on aivan ok.  Ei kuulu tähän mutta on mielestäni myös yhtä moraaliton teko kuin se, että suositaan testamentin teolla vain tiettyjä. Kuitenkin tässäkin tapauksessa anopin varallisuus on ehkä perittyä omaisuutta jota vain tietyt valitut nyt saa. 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 14:22"]

[

OK. Taidan olla perillä hieman paremmin kuin sinä. Perunkirjaan merkitään pesän omaisuus ja arvo, jotka verottaja loppupelissä päättää. Eli ei voi laittaa kaksion arvoksi 3000 euroa eikä 30 000 euroa, jos todellinen verotukseen merkitty arvo on 170 000 e. Ja jos osa kuolinpesän metsämaata on kaava-alueella, tarkistaa verottaja, että sen osalta arvo on merkitty oikein jne. Eli aika hankala on perikunnan omasta päästä keksiä omaisuudelle arvioita. Siksi ne määritellään ennen perunkirjoitusta (esim. jos joku lapsista saanut tontin 52 vuotta sitten niin sen tontin arvo katsotaan silloisen eli 52 vuoden takaisen arvon mukaan eikä siten, että ryhdytään arvottamaan nykyisen pihan ja puutarhan hintaa).

[/quote]  

Verottaja ei voi arvioita tehdä. Monesti maata voidaan arvoida metsämaaksi vaikka tontilla on paljon mahdollisia rakennusoikeuksia mitä ei ole ryhdyttä hakemaan. Kerrostalot ja rivarit ovat helppoja kohteita mutta kaikki muu omaisuus vaatii pesäselvityksen arvot ja on siten vaikempia verottajalle tietää missä mennään. Samoin kuolinpesänosakkaita vedätetään. 

[/quote]

Jos jotain ei ole, ei sitä myöskään merkitä perunkirjaan! Mahdollinen rakennusoikeus ei ole sama asia kuin olemassa oleva rakennusoikeus, joten sitä ei perunkirjoituksessa arvioida rahallisesti. Vai oikeastiko oletat, että perunkirjoituksessa voidaan ryhtyä miettimään, että jos tähän viereen rakennetaan rautatie ja jos tähän tulisi tontteja, niin arvo olisi tämä tai tuo?

Perunkirjoitukseen kirjataan kuolinhetken tilanne! Oli kyse sitten maan arvosta tai osakkeista, siinä ei ryhdytä aprikoimaan, nouseeko vai laskeeko Nokian kurssi tai maan arvo. Jos maa oli vainajan kuolinhetkellä metsämaata, arvotetaan se metsämaaksi perunkirjoituksessa vaikka joku hakisi siihen rakennusluvan heti perintöveron maksun jälkeen tai vaikka se pakkolunastettaisiin ilmakseksi radiomaston paikaksi.

Kannattaa muistaa, että perunkirja ei ole jakokirja. Perunkirjassa määritellään vainajan omaisuus hänen kuollessaan. Omaisuuden jako on ihan eri juttu.

[/quote] 

Siksi kannattaa asiantuntijan kanssa arvoida tilannetta ja käydä kunnan / kaupungin rakennusvirastolla kysymässä onko lupia haettavissa. Jos on, niin silloin pitää pyrkiä alihintaan niitä itselleen vaatimaan samalla tavoin kuin sukulaiset sen tekee. Samoin on pörssin noteeramattoman yrityksen osakkeet, niissä yleensä aina epäselvyyksiä. Raha tekee ahneeksi. 

[/quote]

Usko nyt jo, että perunkirjoituksessa kirjataan vainajan kuolinhetken mukainen tilanne! Jos rakennuslupia ei ole haettu => rakennuslupia ei ole!

Mutta jos sitä maata ryhdytään perunkirjoituksen jälkeen tontittamaan ja myymään tontteina, puuttuu verottaja peliin.

[/quote] 

Kyllä, myyntivoittoa haluaa. Verottaja ei kuitenkaan aja kuolinpesän osakkaiden asioita. Joten osakkaiden pitä olla skarppina ja selvittää juurtajaksoin kaikki asiat perusteellisesti, 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 14:22"]

[

OK. Taidan olla perillä hieman paremmin kuin sinä. Perunkirjaan merkitään pesän omaisuus ja arvo, jotka verottaja loppupelissä päättää. Eli ei voi laittaa kaksion arvoksi 3000 euroa eikä 30 000 euroa, jos todellinen verotukseen merkitty arvo on 170 000 e. Ja jos osa kuolinpesän metsämaata on kaava-alueella, tarkistaa verottaja, että sen osalta arvo on merkitty oikein jne. Eli aika hankala on perikunnan omasta päästä keksiä omaisuudelle arvioita. Siksi ne määritellään ennen perunkirjoitusta (esim. jos joku lapsista saanut tontin 52 vuotta sitten niin sen tontin arvo katsotaan silloisen eli 52 vuoden takaisen arvon mukaan eikä siten, että ryhdytään arvottamaan nykyisen pihan ja puutarhan hintaa).

[/quote]  

Verottaja ei voi arvioita tehdä. Monesti maata voidaan arvoida metsämaaksi vaikka tontilla on paljon mahdollisia rakennusoikeuksia mitä ei ole ryhdyttä hakemaan. Kerrostalot ja rivarit ovat helppoja kohteita mutta kaikki muu omaisuus vaatii pesäselvityksen arvot ja on siten vaikempia verottajalle tietää missä mennään. Samoin kuolinpesänosakkaita vedätetään. 

[/quote]

Jos jotain ei ole, ei sitä myöskään merkitä perunkirjaan! Mahdollinen rakennusoikeus ei ole sama asia kuin olemassa oleva rakennusoikeus, joten sitä ei perunkirjoituksessa arvioida rahallisesti. Vai oikeastiko oletat, että perunkirjoituksessa voidaan ryhtyä miettimään, että jos tähän viereen rakennetaan rautatie ja jos tähän tulisi tontteja, niin arvo olisi tämä tai tuo?

Perunkirjoitukseen kirjataan kuolinhetken tilanne! Oli kyse sitten maan arvosta tai osakkeista, siinä ei ryhdytä aprikoimaan, nouseeko vai laskeeko Nokian kurssi tai maan arvo. Jos maa oli vainajan kuolinhetkellä metsämaata, arvotetaan se metsämaaksi perunkirjoituksessa vaikka joku hakisi siihen rakennusluvan heti perintöveron maksun jälkeen tai vaikka se pakkolunastettaisiin ilmakseksi radiomaston paikaksi.

Kannattaa muistaa, että perunkirja ei ole jakokirja. Perunkirjassa määritellään vainajan omaisuus hänen kuollessaan. Omaisuuden jako on ihan eri juttu.

[/quote] 

Siksi kannattaa asiantuntijan kanssa arvoida tilannetta ja käydä kunnan / kaupungin rakennusvirastolla kysymässä onko lupia haettavissa. Jos on, niin silloin pitää pyrkiä alihintaan niitä itselleen vaatimaan samalla tavoin kuin sukulaiset sen tekee. Samoin on pörssin noteeramattoman yrityksen osakkeet, niissä yleensä aina epäselvyyksiä. Raha tekee ahneeksi. 

[/quote]

Usko nyt jo, että perunkirjoituksessa kirjataan vainajan kuolinhetken mukainen tilanne! Jos rakennuslupia ei ole haettu => rakennuslupia ei ole!

Mutta jos sitä maata ryhdytään perunkirjoituksen jälkeen tontittamaan ja myymään tontteina, puuttuu verottaja peliin.

[/quote] 

Kyllä, myyntivoittoa haluaa. Verottaja ei kuitenkaan aja kuolinpesän osakkaiden asioita. Joten osakkaiden pitä olla skarppina ja selvittää juurtajaksoin kaikki asiat perusteellisesti, 

[/quote]

Siitä huolimatta: jos vainajan omistamaa maata ei ole kaavoitettu tonteiksi, ei sitä voi perunkirjoituksessa arvottaa tonttimaana. Perunkirjoitus kun ei ole ehdollinen tyyliin "mikäli myönnetään rakennuslupa, on maan arvo x ja jos ei myönnetä, on se y". Perunkirjoitus on kuolinhetken tilanne, ihan oikeasti, ja perintöveron maksaa kuolinpesä, ei yksittäiset ihmiset (toki kuolinpesä koostuu yksilöistä). Perunkirjoituksessa ei oteta huomioon oletuksia tms. vaan ainoastaan sen tietyn päivän tilanne. Jos perittävänä on iso omakotitalo, joka palaa kuolinpäivää seuraavana päivänä, tehdään perunkirjoitus kuitenkin sen mukaan, kuin talo olisi olemassa.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 14:33"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 14:22"]

[

OK. Taidan olla perillä hieman paremmin kuin sinä. Perunkirjaan merkitään pesän omaisuus ja arvo, jotka verottaja loppupelissä päättää. Eli ei voi laittaa kaksion arvoksi 3000 euroa eikä 30 000 euroa, jos todellinen verotukseen merkitty arvo on 170 000 e. Ja jos osa kuolinpesän metsämaata on kaava-alueella, tarkistaa verottaja, että sen osalta arvo on merkitty oikein jne. Eli aika hankala on perikunnan omasta päästä keksiä omaisuudelle arvioita. Siksi ne määritellään ennen perunkirjoitusta (esim. jos joku lapsista saanut tontin 52 vuotta sitten niin sen tontin arvo katsotaan silloisen eli 52 vuoden takaisen arvon mukaan eikä siten, että ryhdytään arvottamaan nykyisen pihan ja puutarhan hintaa).

[/quote]  

Verottaja ei voi arvioita tehdä. Monesti maata voidaan arvoida metsämaaksi vaikka tontilla on paljon mahdollisia rakennusoikeuksia mitä ei ole ryhdyttä hakemaan. Kerrostalot ja rivarit ovat helppoja kohteita mutta kaikki muu omaisuus vaatii pesäselvityksen arvot ja on siten vaikempia verottajalle tietää missä mennään. Samoin kuolinpesänosakkaita vedätetään. 

[/quote]

Jos jotain ei ole, ei sitä myöskään merkitä perunkirjaan! Mahdollinen rakennusoikeus ei ole sama asia kuin olemassa oleva rakennusoikeus, joten sitä ei perunkirjoituksessa arvioida rahallisesti. Vai oikeastiko oletat, että perunkirjoituksessa voidaan ryhtyä miettimään, että jos tähän viereen rakennetaan rautatie ja jos tähän tulisi tontteja, niin arvo olisi tämä tai tuo?

Perunkirjoitukseen kirjataan kuolinhetken tilanne! Oli kyse sitten maan arvosta tai osakkeista, siinä ei ryhdytä aprikoimaan, nouseeko vai laskeeko Nokian kurssi tai maan arvo. Jos maa oli vainajan kuolinhetkellä metsämaata, arvotetaan se metsämaaksi perunkirjoituksessa vaikka joku hakisi siihen rakennusluvan heti perintöveron maksun jälkeen tai vaikka se pakkolunastettaisiin ilmakseksi radiomaston paikaksi.

Kannattaa muistaa, että perunkirja ei ole jakokirja. Perunkirjassa määritellään vainajan omaisuus hänen kuollessaan. Omaisuuden jako on ihan eri juttu.

[/quote] 

Siksi kannattaa asiantuntijan kanssa arvoida tilannetta ja käydä kunnan / kaupungin rakennusvirastolla kysymässä onko lupia haettavissa. Jos on, niin silloin pitää pyrkiä alihintaan niitä itselleen vaatimaan samalla tavoin kuin sukulaiset sen tekee. Samoin on pörssin noteeramattoman yrityksen osakkeet, niissä yleensä aina epäselvyyksiä. Raha tekee ahneeksi. 

[/quote]

Usko nyt jo, että perunkirjoituksessa kirjataan vainajan kuolinhetken mukainen tilanne! Jos rakennuslupia ei ole haettu => rakennuslupia ei ole!

Mutta jos sitä maata ryhdytään perunkirjoituksen jälkeen tontittamaan ja myymään tontteina, puuttuu verottaja peliin.

[/quote] 

Kyllä, myyntivoittoa haluaa. Verottaja ei kuitenkaan aja kuolinpesän osakkaiden asioita. Joten osakkaiden pitä olla skarppina ja selvittää juurtajaksoin kaikki asiat perusteellisesti, 

[/quote]

Siitä huolimatta: jos vainajan omistamaa maata ei ole kaavoitettu tonteiksi, ei sitä voi perunkirjoituksessa arvottaa tonttimaana. Perunkirjoitus kun ei ole ehdollinen tyyliin "mikäli myönnetään rakennuslupa, on maan arvo x ja jos ei myönnetä, on se y". Perunkirjoitus on kuolinhetken tilanne, ihan oikeasti, ja perintöveron maksaa kuolinpesä, ei yksittäiset ihmiset (toki kuolinpesä koostuu yksilöistä). Perunkirjoituksessa ei oteta huomioon oletuksia tms. vaan ainoastaan sen tietyn päivän tilanne. Jos perittävänä on iso omakotitalo, joka palaa kuolinpäivää seuraavana päivänä, tehdään perunkirjoitus kuitenkin sen mukaan, kuin talo olisi olemassa.

[/quote] 

Näitä kannattaa kuitenkin selvittää ettei tyhmyyksissä lottovoittoa myydä pilkkahintaan kiinteistövälittäjän bulvaanille taikka toiselle pesänkuuluvalle. Siksi asiantuntijat ovat hyvä apu näissä tilanteissa. 

Tän ketjun luettuani päätin, että kun kuolen, niin mulla on varoja hautajaiskulujen verran. Lopun omaisuuden arvosta velkaa.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 22:52"]

Niin tutulta kuulostaa. Kuoleman jälkeen juostaan kyttäämään, ettei se hoitanut vaan ole yhtä kaulakorua saanut ylimääräistä. Joku tuossa kommentoi, että onko äiti tehnyt 150 000 Euron edestä töitä. Voisin kuvitella, että useamman kymmenentuhannen edestä kuitenkin. Ei ole kivaa, kun saa yksin hoitaa vanhan ihmisen asioita, kun toiset vaan nautiskelee elämästä. Seurasin vierestä, kun työkaverini vanha äiti soitti 5 krt/pv, työkaveri sai melkein joka päivä mennä töistä katsomaan äitiään ja auttamaan. Viikonloput, lomat jeesasi äitiään jne. Eihän sillä naisrukalla ollut mitään muuta elämää 2-3 vuoteen kuin äitinsä auttaminen. Varmasti voi puhua isosta summasta rahaa, jos laskisi edes 10 Euroa/h työstä, jota teki äitinsä eteen. Sitten kun äiti lopulta sairastui, joutui sairaalaan ja kuoli, niin veli kuulemma piti oikein hyvin puolensa ja vielä syyllisti siskoaan siitä, että oli saanut olla äidin luona viikonloppuja ja syödä äidin laskuun... Siis käytännössä hoiti lähes yhdeksänkymppisen äidin taloa (josta ei voinut luopua) ja teki kaikki kotityöt. Ai, olisi pitänyt vielä osuus maksaa ruuista, kun saa kerran ilmaiseksi syödä äidillään...?

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 17:01"]

Olitteko miten läheisiä? Äitini isällä on omaisuutta n. 150 000 euroa. Hänellä on 4 lasta, joista yksi on jo edesmennyt. Äitini on VUOSIA ollut ainoa, joka on isänsä asioita hoitanut. Käynyt viikottain katsomassa, ja kun vaari asui vielä kotona, vei usein ruokaa, siivosi isänsä puolesta ja lopulta järjesti hänet sairaalan osaston kautta vanhainkotiin. Monta viikkoa se oli joka päiväistä puhelinrumbaa ja säätämistä. Nyt on lapsista ainoa joka käy vaaria katsomassa. Kyllä se vähän ärsyttää, että äitin veljet (eivät käy katsomassa, soittavat silloin tällöin), sen kuolleen veljen lapset (eivät ole vuosiin käyneet vaaria katsomassa) ovat oikeutettuja tuohon perintöön.ä kun vaarista aika jättää. Mutta ilmeisesti se ei vaaria haittaa, sillä hän ei ole tehnyt testamenttiä, voihan se olla, että haluaakin antaa rahallista korvausta "menetetyistä vuosista". Ei tulisi äitille mieleenkään valittaa, vaikka kyllähän sokeakin näkee otsallaan, että hän on isänsä puolesta tehnyt enemmän kuin muut ja uuvuttanut itsensä loppuun, muttei luovuttanut. Ja ei, itse en rahoista tule hyötymään.ä, mutta äitini puolesta hieman ärsyttää.

[/quote]

[/quote]

Mä en taas millään ymmärrä miten se raha pitää yhdistää siihen hoitamiseen. On moraalisesti väärin, että yksi hoitaa kaiken, mutta siihen pitää puuttua sitten muilla keinoin.

Jos oikeesti lähtee sille tielle, että alkaa laskemaan rahallista arvoa perinnöstä sille hoitamisesta, niin se tie on pitkä ja kivinen. Ei kaikki sisarukset asu välttämättä samojen etäisyyksien päästä vanhempiaan, tai elämäntilanne voi olla  ihan erilainen. On  sinkkuja ja suurperheellisiä. Miten kaikki mitataan sitten niin että on oikeudenmukaista. Saako pitkänmatkan päästä tulevat kilometrikorvauksia? Entä jos perillinen itse on sairas? Missä menee ne itse kunkin vastuun ja velvollisuuden rajat. Kuka päättää mikä on riittävä hoidon taso? Jos joku siivousintoilija onkin sitä mieltä että ikkunallinen pestään viikottain ja muille riittää pari kertaa vuodessa? Entä jos se vanhempi on avoimesti aina suosinut jotain lapsista ja muut ei ole kelvanneet mihinkään...Voi olla muiden hankala päästä sellaisen yli, niin että tulisivat yhtä usein vierailemaan. Ja monia monia monia muitakin avoimia kysymyksiä jää...

Typerää vetää perintö tällaiseen. Sisarukset hommiin tai palkataan apua, jonka kaikki maksaa tasapuolisesti. Itse uskon, että sellainen itsekkyys kostautuu joskus, jos ei omista vanhemmista huolehdi. Näyttää vähintään sillä tavalla omille lapsilleen kuinka vanhempiaan kohdellaan ja ihmettelee vanhana, kun kukaan ei tule käymään.

156:

Osuit naulankantaan! Meillä juuri tämä tilanne!

Isoisovanhemmat on säästäneet ja nyt omat vanhempani kiertelevät maailmaa 5 tähden hotelleissa. Mökit myyty jne. . :(

Lapseton setäni halusi tehdä testamentin, isäni änkesi siihenkin edunsaajaksi. Nyt sedän tuleva perintö menee kolmeen osaan isälleni ja kahdelle pojalleni. Muuten hyvä, mutta meillä myös nyt tyttö! Testamentin tekovaiheessa jo sanoin, että aiomme hankkia lisää lapsia. Ja nytkään ei isän mielestä mitään vikaa tuossa testamentissa :( (setä jo aika pihalla maailmasta). Ei kai ole vikaa, kun oma osuus pienenisi jos lapsenlapsensa otettaisiin kaikki huomioon! Ahneudella ei ole rajaa...

Siitä pidän huolen, että omat pojat antavat myös sisaruksilleen osansa, vieköön pappa rahansa maailmalle. ...

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 23:17"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 23:09"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 23:05"]

Itse ap:n miehenä laittaisin välit poikki tuon jälkeen tai sitten mies on lammas.

[/quote]

Välit poikki keneen? Siihen vainajaanko joka testamenttasi omaisuutensa sille kelle halusi?

Vainajan poika ei halua riitauttaa mut vaimo jolle ei kuulu senttiäkään haluaa. Yöks.

[/quote]

AIVAN: OMILLE LAPSILLEEN! Ihan ymmärrettävää. En ymmärrä tollasia syrjiviä isovanhempia, en millään. Ei tulis itelle mieleenkään et osa lapsenlapsia olis eriarvoisessa asemassa, tehköön näiden vanhemmat mitä tahansa. Tuollaisesta ei seuraa ku riitoja, eli ongelmia myös näille "suosikeille"

[/quote]

Minä ymmärrän. Meitä on 4 lasta. Vanhin veljeni on alkoholisti, kenellä on 5 lasta. Niistä viidestä 3 on moniongelmaisia juoppoja. Veljelläni ja näillä kolmella on ulosottovelkaa niin, että kaikki menisi, mitä saisivat. Joten homma on hoidettu niin, että vanhempieni elossaoloaikana suojattiin omaisuutta niin, ettei veljeni ja hänen aikuiset lapsensa saa kovin paljoa (vain sen lakiosuuden), koska kaikki menisi välittömästi ulosottovelkoihin.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 14:26"][quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 13:43"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 13:32"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 10:02"]

Kävittekö katsomassa miten usein sinä anoppi ja miehesi äitiään ja lapset mummiaan? Toinen miniä saattoi myös auttaa anoppiaan, pestä ikkunoita, siivota, ulkoiluttaa anoppia jos ei enää omin voimin päässyt ulos.

[/quote]

No miten hemmetissä ne lapset nyt saa tosta kärsiä?!

[/quote]

Miten ne lapset kärsivät siitä, jos mummo halusi antaa joillekuille ihmisille rahaa perintönä? Lapsillahan ei ole mitään oikeutta mummon rahoihin, joten heiltä ei ole mitään viety.

Olettepa rahakeskeisiä ihmisiä. Elää paljon tyynempänä, kun tienaa itse rahansa ja suhtautuu niin, että kaikki mitä ilman omaa työtä saa, on onnekasta extraa. Mummo olisi voinut kuluttaa rahansa eläessään viimeistä senttiä myöten, nyt sentään lapsille jäi jotakin, ja testamentinsaajille.

[/quote]

Olet sitä mieltä että jos on lauma lapsia, joille jaat karkkia ja yhdelle näistä et anna mitään (vaikka sen takia ettet pidä hänen äidistään) toiminta on ok? ei ollut velvollisuus antaa mitään, mutta hyvää hyvyyttäsi annoit. Eikä sen yhden tule siitä asiasta loukkaantua tai harmistua, sulla kun oli oikeus, eikä mikään lakikaan kiellä... 

Joku raja. Tottakai tollanen saa aikaan ongelmia suvun kesken! Kannattaa miettiä mitä haluaa jälkeensä jättää... Onko se oma mielenilmaus ja katkeruus tärkeämpää ku se, että suvussa ja perheessä säilyy välit.

Ja itse tätinä välitän kaikista veljien ja siskojen lapsista niin etten tuollaista syrjintää sulattaisi.

[/quote] 

Ja mitä parasta (mitä monesti nykyään kuulee), eläkeläiset jotka ovat yleensä perinneet monelta suunnalta, koska ovat olleet verisukulaisia ja perintökaaren piirissä, haluavat käyttää kaikki varat omaan hurvitteluun perustellen sen sillä että varat on heidän. Onhan ne mutta ne on monissa sukupolvissa säästetty ja pottia yritetty kasvattaa. Nyky itsekeskeiset eläkeläiset pistävät tämän ranttaliksi ajatuksena että se on aivan ok.  Ei kuulu tähän mutta on mielestäni myös yhtä moraaliton teko kuin se, että suositaan testamentin teolla vain tiettyjä. Kuitenkin tässäkin tapauksessa anopin varallisuus on ehkä perittyä omaisuutta jota vain tietyt valitut nyt saa. 

[/quote]Olet oikeassa. Perittyä omaisuutta kulkee suvussa jonka yksi ihminen voi tahallaan tuhlata ja tyriä. Toisaalta näitä riitojs on aina ollut ja tulee olemaan jollei poisteta perintökaari kokonaan ja lakiosuuskin poistettaisiin kokonaan. Tulevaisuudessa voi käydä niinkin.