Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä: kun kaveri ei vastaa puheluun vaan ottaa yhteyttä sitten viestillä
02.07.2021 |
Minulla on eräs ystävä, joka toistuvasti tekee samaa:
1. Yritän soittaa hänelle
2. Hän ei vastaa
3. Laitan viestin että pystytkö puhumaan (jos on tärkeää asiaa - muuten jään odottamaan että hän joskus sitten palaa soittaen asiaan mutta usein saan vaan viestin, kts.kohta 4)
4. Häneltä tulee tuntien päästä esim.seuraavanlainen viesti ”Moi, olin tossa pihahommissa enkä kuullut puhelinta. Yksin kotona, Teemu töissä. Mitäs teille kuuluu?”
Eli ei ole seurassa, voisi hyvin soittaa takaisin.
Kun hän soittaa mmulle ja jos en pääse vastaamaan, soittaa vaikka 5 x putkeen ja lähettää ”Mitå meneillään miksi et vastaa” viestejä.
Kyseessä 40+ nainen.
Aiemmin olen vastannut kiltisti että ”No mitäääs tässä, olisin soitellut ja olisi ollut asiaa” ja näin, mutta nyt alkoi risoa. Lapseni sairaalakäynnistä olisin halunnut jutella enkä tod.jaksa viestitellä kaikkea, saimme huonompia uutisia. Taas tapahtui edellä mainittu. En vaan jaksanut vaan vastasin että ”Eipä mitään, unohda koko homma.”
Ei ole kaverista kuulunut.
Olin varmaan tyly, mutten tässä elämäntilanteessa jaksa tuollaista ettei vastata ja itse pitää vastata heti.
Kommentit (95)
Ymmärrän AP:n kaveria, koska omaan itsekin samanlaisen "käytösmallin". En pidä ollenkaan puhelimessa puhumisesta. Mieluiten kasvokkain tapahtuvaa juttelua, jos vaan mahdollista. Haluan nähdä keskustelukumppanini eleet ja ilmeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailman paskin nalle kirjoitti:
Harmittaa.
Yksi kaveri on selkeästi vältellyt minua puoli vuotta. Koskaan en ole "pommittanut" puheluilla tai viesteillä. Aikalailla vuorotellen on soiteltu korona-aikana n. kerran kuukaudessa ja kyselty kuulumiset. 15-30 min puheluita. Aina olen soittanut takaisin jos olen missannut hänen yhteydenottonsa.
Joka kerta kaveri on innostunut että "hei nyt kun sulla ajokortti, niin lähdettäiskö pienelle roadtripille ensiviikolla tms? ".
Sitten kun ensiviikko koittaa, ja etukäteen sovittu päivämäärä, ja yritän soittaa että olen ajelemassa ja hänen luonaan noin tunnin päästä, kaveri ei vastaakaan mitään, välillä puhelin ollut kiinni tai alkaa tuuttaamaan varattua, eli katkaisee puhelun.
Ihmettelen siinä sitten että mitä on tapahtunut ja odottelen soittaako takaisin.
Muutaman kerran hän on sitä tehnyt peräkkäin. Olen sitten muutaman tunnin aina odotellut (koska osaan jo nykyään vähän aavistella ohareita) ja laittanut perään viestiä "sovittiinkohan se reissu täksi päiväksi, koitin soitella joku aika sitten, toivottavasti siellä kaikki hyvin".
Lopulta voi mennä viikkoja ennenkuin kaveri vstaa viestiini "joo sori tulikin menoa".
Taas menee kuukausi ja kaveri soittaa "hei pitäiskö tavata, kun ei oo aikoihin nähty, jos tulisit vaikka ensiviikolla käymään?". Meillä siis välimatkaa yli 100km.
Suostun ja sovitaan päivä ja taas sama juttu...En voi olla ajattelematta että olen jotenkin todella raskasta seuraa eikä hän kehtaa sanoa ettei halua nähdä minua.
Mutta miksi sitten innoissaan lähes aina itse ehdottaa tapaamisia? No nyt ei vastaa enää viesteihin eikä puheluihin mutta tykkäilee puolisoni somepäivityksistä, eli lienee hengissä kuitenkin.
Koen että kaveri on näreissään miulle jostakin mutta en ymmärrä miksi. Olen huolissani ku ernesti mutten halua "ahdistella" kun selkeästi välttelee minua. Olen hänen ainoa läheisempi ystävä, ennen korona-aikaa välimme olivat täysin normaalit.Poistin hänen numeronsa ja odottelen josko ottaa yhteyttä kun hänellä paremmat ajat. Tunnen itseni paskimmaksi ystäväksi ikinä.
Kirjoittamasi perusteella en usko, että olet tehnyt mitään väärää. Ystäväsi taas vaikuttaa hyvin omituiselta ja tuntuu pelaavan jotain valtapeliä kanssasi. Teit viisaasti kun poistit hänen numeronsa, ei hän ole oikea ystävä, valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka se toinen on yksin kotona, hänellä saattaa olla vaikka mikä puuha kesken, jota on hankala keskeyttää puhelujen ajaksi. Ikkunanpesu, leipominen, ruoanlaitto, maalaaminen, käsityöt, jne. Viestiin voi vastata sopivassa välissä.
No tämä! Esim. nyt kesällä oon paljon pihahommissa enkä tosiaan kuskaa siellä puhelinta mukana. Saati multaisilla käsillä vastaa puhelimeen.
Muutenkin ärsyttää tää oletus, että se puhelin on kaikilla oletusarvoisesti koko ajan mukana ja äänet päällä. Laitan välillä tarkoituksella äänet pois puhelimesta, jos haluan keskittyä johonkin hommaan. Tekee pääkopalle oikeesti hyvää, kun ei koko ajan oo erilaisia ärsykkeitä "häiritsemässä". Viestit kyllä tarkistan aina jossain välissä eli yhteyden kyllä saa, jos tarvetta on..
Yks (entinen) kaveri tästä valitti, että jos tulis vaikka hätä niin ei saa yhteyttä muhun?! Jos oikeasti on hätä päällä, niin sitten soitetaan hätäkeskukseen eikä kaverille. Muussa tapauksessa riittää kyllä, että toisen saa kiinni saman päivän aikana.
Itse teen siis nimenomaan tuota, että laitan viestiä, jos huomaan, että joku on soittanut. En tykkää soittaa, kun siinä aina keskeyttää toisen tekemiset.
Viestin voi myös laittaa nopeampaa eli kysyä heti soiton huomattuaan viestitse, mitä asiaa toisella oli. Jos esim. tuun vaikka tuolta pihahommista sisälle likaisena, niin en halua alkaa soittelemaan kenellekään, vaan menen ensin suihkuun jne. Niin se soittaminen sitten venyy pitempään. Jos toisella ois vaikka joku illanviettoehdotus illalle, niin viestillä ehdin asian saada kysyttyä aikanaan. Kun taas muuten soittaisin takaisin vasta myöhemmin.
Ei ole oikein vaatia toiselta sellaista, mitä ei tee itsekään. En minäkään vastaa puheluihin, jos olen vaikka just haravoimassa pihaa, mutta en odota, että ystävänikään vastaisivat, jos heillä on jotain muuta tekemistä. Viesit on hyviä just siksi, että toinen voi vastata sitten,kun ehti, jaksaa ja muistaa. Viakka viikon tai kuukauden päästä.
Viestit voi olla käteviä, mutta esim eilen kaveri kiersi asiaa kuin kissa kuumaa puuroa niin jätin sitten kyläilyn väliin (siis kutsui kylään, mutta ohjelma jäi epäselväksi). En halua saapua paikalle kaljojen kanssa, vain huomatakseni että istuu siellä yksin vesipullon kanssa. Epävarmoille ihmiselle ne on vaan keino olla entistä epävarmempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun lapsen terveydessä on ongelmia ja haluat avautua täällä nimen omaan ystävästäsi?
Ehkä lapsen terveyteen liittyvä asia ei sitten olekaan niin vakava, eikä ystäväsikään jakaa olla aina roskakorinasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka se toinen on yksin kotona, hänellä saattaa olla vaikka mikä puuha kesken, jota on hankala keskeyttää puhelujen ajaksi. Ikkunanpesu, leipominen, ruoanlaitto, maalaaminen, käsityöt, jne. Viestiin voi vastata sopivassa välissä.
No tämä! Esim. nyt kesällä oon paljon pihahommissa enkä tosiaan kuskaa siellä puhelinta mukana. Saati multaisilla käsillä vastaa puhelimeen.
Muutenkin ärsyttää tää oletus, että se puhelin on kaikilla oletusarvoisesti koko ajan mukana ja äänet päällä. Laitan välillä tarkoituksella äänet pois puhelimesta, jos haluan keskittyä johonkin hommaan. Tekee pääkopalle oikeesti hyvää, kun ei koko ajan oo erilaisia ärsykkeitä "häiritsemässä". Viestit kyllä tarkistan aina jossain välissä eli yhteyden kyllä saa, jos tarvetta on..
Yks (entinen) kaveri tästä valitti, että jos tulis vaikka hätä niin ei saa yhteyttä muhun?! Jos oikeasti on hätä päällä, niin sitten soitetaan hätäkeskukseen eikä kaverille. Muussa tapauksessa riittää kyllä, että toisen saa kiinni saman päivän aikana.
Minulla on puhelin äänettömällä aina jossain, muttei koskaan käden ulottuvilla. Tsekkaan sen muutaman kerran päivässä lähinnä taukona eli pelaan hetken aikaa jotain ja jatkan sitten taas omiani. En käytä puhelinta Whatsappiin tai muihin viestipalveluihin. Niitä käytän koneella, kun istun sen ääressä päivittäin todella paljon, kun työt ja harrastukset on tietokoneen varassa.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viestit voi olla käteviä, mutta esim eilen kaveri kiersi asiaa kuin kissa kuumaa puuroa niin jätin sitten kyläilyn väliin (siis kutsui kylään, mutta ohjelma jäi epäselväksi). En halua saapua paikalle kaljojen kanssa, vain huomatakseni että istuu siellä yksin vesipullon kanssa. Epävarmoille ihmiselle ne on vaan keino olla entistä epävarmempia.
Eihän tää liity mitenkään viestittelyyn. Tokkopa ois puhelimessa vastannut sen selvemmin.
Miten ihmeellisen avuttomia te olette, kun ette pysty tekemään kuin yhtä asiaa kerrallaan.
Korvanapit ja handsfeet on keksitty. Minä haravoin pihaa ja puhun samaan aikaan puhelimessa. Minä teen ruokaa ja leivon ja puhun samaan aikaan puhelimessa. Minä käyn kävelylenkillä ja puhun samaan aikaan puhelimessa. Joskus ihan vaan keskeytän hommat ja puhun puhelimessa. Eivät ne hommat siitä mihinkään karkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeellisen avuttomia te olette, kun ette pysty tekemään kuin yhtä asiaa kerrallaan.
Korvanapit ja handsfeet on keksitty. Minä haravoin pihaa ja puhun samaan aikaan puhelimessa. Minä teen ruokaa ja leivon ja puhun samaan aikaan puhelimessa. Minä käyn kävelylenkillä ja puhun samaan aikaan puhelimessa. Joskus ihan vaan keskeytän hommat ja puhun puhelimessa. Eivät ne hommat siitä mihinkään karkaa.
Kaikki ei halua multitaskata, vaan keskittyä siihen kyseiseen hommaan kerrallaan. Ei mulla edes riittäis noin paljon puhuttavaa, että kaiken tekemisenkin ajan pitäis jollekin höpötellä siinä sivussa. Ja se tärkein: en tykkää puhua puhelimessa! Haluan jutella kasvotusten.
Ihmiset on erilaisia. Anna muiden olla sellaisia kuin ovat.
Onpa tosi paljon tosi tylyjä ihmisiä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö koulussa opeteta enää puhelinkäyttäytymisen perusasioita. Muistan kun meillä lli ala-asteella sellainen tunti. Ja myöhemmin isompana samat asiat tuli uudestaan, siinä oli muutakin käytösetikettiä mukana.
No kun ei kukaan soita enää puheluita. Siis nuoremmat ainakaan. Maailma on muuttunut! Ja nekin jotka ennen soitteli kun oli pakko muttei koskaan tykänneet puheluista uskaltaa sen myöntää viestipalvelujen yleistyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailman paskin nalle kirjoitti:
Harmittaa.
Yksi kaveri on selkeästi vältellyt minua puoli vuotta. Koskaan en ole "pommittanut" puheluilla tai viesteillä. Aikalailla vuorotellen on soiteltu korona-aikana n. kerran kuukaudessa ja kyselty kuulumiset. 15-30 min puheluita. Aina olen soittanut takaisin jos olen missannut hänen yhteydenottonsa.
Joka kerta kaveri on innostunut että "hei nyt kun sulla ajokortti, niin lähdettäiskö pienelle roadtripille ensiviikolla tms? ".
Sitten kun ensiviikko koittaa, ja etukäteen sovittu päivämäärä, ja yritän soittaa että olen ajelemassa ja hänen luonaan noin tunnin päästä, kaveri ei vastaakaan mitään, välillä puhelin ollut kiinni tai alkaa tuuttaamaan varattua, eli katkaisee puhelun.
Ihmettelen siinä sitten että mitä on tapahtunut ja odottelen soittaako takaisin.
Muutaman kerran hän on sitä tehnyt peräkkäin. Olen sitten muutaman tunnin aina odotellut (koska osaan jo nykyään vähän aavistella ohareita) ja laittanut perään viestiä "sovittiinkohan se reissu täksi päiväksi, koitin soitella joku aika sitten, toivottavasti siellä kaikki hyvin".
Lopulta voi mennä viikkoja ennenkuin kaveri vstaa viestiini "joo sori tulikin menoa".
Taas menee kuukausi ja kaveri soittaa "hei pitäiskö tavata, kun ei oo aikoihin nähty, jos tulisit vaikka ensiviikolla käymään?". Meillä siis välimatkaa yli 100km.
Suostun ja sovitaan päivä ja taas sama juttu...En voi olla ajattelematta että olen jotenkin todella raskasta seuraa eikä hän kehtaa sanoa ettei halua nähdä minua.
Mutta miksi sitten innoissaan lähes aina itse ehdottaa tapaamisia? No nyt ei vastaa enää viesteihin eikä puheluihin mutta tykkäilee puolisoni somepäivityksistä, eli lienee hengissä kuitenkin.
Koen että kaveri on näreissään miulle jostakin mutta en ymmärrä miksi. Olen huolissani ku ernesti mutten halua "ahdistella" kun selkeästi välttelee minua. Olen hänen ainoa läheisempi ystävä, ennen korona-aikaa välimme olivat täysin normaalit.Poistin hänen numeronsa ja odottelen josko ottaa yhteyttä kun hänellä paremmat ajat. Tunnen itseni paskimmaksi ystäväksi ikinä.
Teit ihan oikein! Älä murehdi että sinä olisit ollut huono ystävä. Päin vastoin, sinun kaverisi toimi todella huonosti ja sai siirrettyä sinulle morkkiksen omasta käytöksestään. Teit oikein kun poistit numeron. Ehkä hänellä on omia ongelmia ja pelaa jotain outoa valtapeliä. Vaikka tekisit mitä hänen käytös on outoa, ehdotella koko ajan tekemistä ja tehdä oharit ja olla kuin ei mitään.
ap varmaan yleensä vastaa heti puheluihin, toisin kuin ystävänsä. siksi ystävä huolestuu, jos hän ei vastaa ja on koittanut tavoitella aiemmin.
teidän kannattaisi puhua tuosta. ehkä ap:n ystävä ei vaan halua puhua puhelimessa. voi tuollainen haluamatonkin puhua joskus puhelimessa, kunhan on sopiva hetki ja hän siihen henkisesti valmistautunut, eli kun hän soittaa itse.
Mun työpäivät ovat sitä, että olen teams-palavereissa ja puhelimessa. Jos olen toimistolla, olen palavereissa. Puhun, puhun, puhun, taukoamatta, koska yleensä olen puheenjohtajana. Tai sitten esittelijänä. Kun työpäivä loppuu, en jaksa puhua enää mitään, enkä edes kuunnella, korvat huutaa hoosiannaa ja suu kuivana.
En oikeasti halua enää sen jälkeen puhua kenenkään kanssa, en vain jaksa. Mieluummin sitten vaikka chattailen.
Mutta mullakin on yksi ystävä, joka ei sitä ymmärrä, koska hän puhuu työssään todella vähän. Ja kun hän soittaa, saattaa hän puhua kaksikin tuntia. Mä en jaksa, en vain jaksa. Siksi jätän vastaamatta kun "olin puutarhatöissä, nyt perunat kiehumassa, palataan myöhemmin".
Minä harvoin vastaan puhelimeen. En mielelläni keskeytä sitä, mitä olen tekemässä. Eli en autolla ajaessa, en lenkillä, en kun autan äitiä saunomisesta, en kun hoidan lastenlastani yms
Laitan viestin, kun ehdin, että oliko tärkeää.
Minulla on samanlaisia tuttavia. En odota, että keskeyttävät kaiken, jos haluan rupatella.
Minulla oli yksi tuttu silloin kun vielä aina vastasin puhelimeen. Ehdin nimeni sanoa, alkoi puolen tunnin paasaus ihmisistä, joita en edes tunne. Siellä seisoin sukset jalassa metsässä kesken hiihtolenkin, kun en saanut suunvuoroa, että olen kuule juuri hiihtämässä, en ehdi puhua.
Nykyään en siis vastaa, jos olen tekemässä jotain.
Jos itse soitan jutellakseni vain ja toinen ei vastaa, panen viestin perään, että ei ollut tärkeää, ei tarvi soittaa takaisin.
Jos oli tärkeää, panen viestin, että soita kun ehdit, tärkeä asia
Puhelimessa jutellen kumpikin saa vuoronsa. On kiva kuulla ystävän ääntä. Joskus puhelu jää pariin minuuttiin. Sit soitellaan myöhemmin kun molemmilla on paremmin aikaa.
Vs. viestien näpyttely. Siinä ei saa aikaa kunnon vuorovaikutusta. Ei kuule äänensävyä, ei voi nauraa yhdessä ym. non-verbaalinen viestintä. Tulee helposti väärinkäsityksiä, niiden oikomiseen menee aikaa.
Lyhyesti: 10 minuutin puhelu on antoisampi kuin 2 tunnin näpytyssessio.
En ollut tiennytkään, että on niin väsynyt sukupolvi, että se ei "jaksa" puhua puhelimessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan puhelimessa puhumista. Olen toitottanut kaikille, että laittakaa mieluummin viestiä jos on jotakin asiaa. Joillekin tämä ei vain mene kaaliin.
Pahinta on jos joku tavoittelee spontaanisti, ilman, että puhelusta on etukäteen sovittu. Keskustelen kyllä vaikeassa tilanteessa olevan kanssa puhelimitse, mutta en todellakaan rupea keskeyttämään asioitani sen takia, että joku haluaa jälleen vuodattaa minulle ongelmiaan.
Haluaisin perustelut alapeukkuihin. Oletteko niitä, joita varten muiden pitää olla puheluvalmiudessa jatkuvasti 2 tunnin terapiaa varten?
Aikeassa paikassa auttaminen tarkoittaa, että autetaan silloin kun se vaikea paikka on. Ei vasta sitten kun sattuu omassa kalenterissa olemaan vapaa slotti.
Kyllä aikuinen pystyy odotella päivän tai muutaman tunnin. Muuten tilanne on ehkä sen verran akuutti, että parempi hakeutua terapiaan.
Terapiaanhan pääsee akuutisti.
Anna toki tällaisen palveluntarjoajan yhteystiedot.
Moni olisi varmasti kiinnostunut.
Harmittaa.
Yksi kaveri on selkeästi vältellyt minua puoli vuotta. Koskaan en ole "pommittanut" puheluilla tai viesteillä. Aikalailla vuorotellen on soiteltu korona-aikana n. kerran kuukaudessa ja kyselty kuulumiset. 15-30 min puheluita. Aina olen soittanut takaisin jos olen missannut hänen yhteydenottonsa.
Joka kerta kaveri on innostunut että "hei nyt kun sulla ajokortti, niin lähdettäiskö pienelle roadtripille ensiviikolla tms? ".
Sitten kun ensiviikko koittaa, ja etukäteen sovittu päivämäärä, ja yritän soittaa että olen ajelemassa ja hänen luonaan noin tunnin päästä, kaveri ei vastaakaan mitään, välillä puhelin ollut kiinni tai alkaa tuuttaamaan varattua, eli katkaisee puhelun.
Ihmettelen siinä sitten että mitä on tapahtunut ja odottelen soittaako takaisin.
Muutaman kerran hän on sitä tehnyt peräkkäin. Olen sitten muutaman tunnin aina odotellut (koska osaan jo nykyään vähän aavistella ohareita) ja laittanut perään viestiä "sovittiinkohan se reissu täksi päiväksi, koitin soitella joku aika sitten, toivottavasti siellä kaikki hyvin".
Lopulta voi mennä viikkoja ennenkuin kaveri vstaa viestiini "joo sori tulikin menoa".
Taas menee kuukausi ja kaveri soittaa "hei pitäiskö tavata, kun ei oo aikoihin nähty, jos tulisit vaikka ensiviikolla käymään?". Meillä siis välimatkaa yli 100km.
Suostun ja sovitaan päivä ja taas sama juttu...
En voi olla ajattelematta että olen jotenkin todella raskasta seuraa eikä hän kehtaa sanoa ettei halua nähdä minua.
Mutta miksi sitten innoissaan lähes aina itse ehdottaa tapaamisia? No nyt ei vastaa enää viesteihin eikä puheluihin mutta tykkäilee puolisoni somepäivityksistä, eli lienee hengissä kuitenkin.
Koen että kaveri on näreissään miulle jostakin mutta en ymmärrä miksi. Olen huolissani ku ernesti mutten halua "ahdistella" kun selkeästi välttelee minua. Olen hänen ainoa läheisempi ystävä, ennen korona-aikaa välimme olivat täysin normaalit.
Poistin hänen numeronsa ja odottelen josko ottaa yhteyttä kun hänellä paremmat ajat. Tunnen itseni paskimmaksi ystäväksi ikinä.