5-vuotias käyttää kaupassa kaikki keinot manipuloinnista uhkailuun saadakseen karkkia, olen ihan loppu

Vierailija kirjoitti:

jeesus kristus nää saa mut harkitsemaan lasten tekoa uudestaan.

Aiha Vapaa on kyllä todella hyvä ehkäisyväline. Minäkin aina joskus mietin, tekisinkö meidän likalle pikkusisaruksen, mutta joka kerta visiitti täällä saa mielen muuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita lapsi päivähoitoon esim. klo 12-16 niin, että hän menee sinne päiväruuaksi ja luokalevoksi ja ulkoiluksi. Itse hoidat sillä välin juoksevia asioita kuten kauppareissuja ja olet vauvan kanssa. 

Päivähoito ei ratkaise sitä, että vanhemman täytyy opetella ne keinot, joilla hän kasvattaa omaa lastaan. Vanhempi ei saa pelätä lastaan, eikä antaa lapsen kiristää ja uhkailla. Vanhemman täytyy opetella tuntemaan oma lapsensa. Lapsen täytyy tuntea, että vanhempi arvostaa ja rakastaa häntä ja sen lisäksi vanhempi asettaa hänelle turvalliset rajat.

Se viisivuotias on mustasukkainen vauvalle. Siksi hän lyö sitä ja vaatii äidiltä huomiota. Se huomio voisi karkin sijasta olla mikä muu tahansa, vaikka television katsominen tai kännykällä pelaaminen. Lapsi saa muuta ajateltavaa, kun hän on hoidossa, siellä on tätejä ja kavereita ja puuhaa eikä tarvitse jatkuvasti jäädä kakkoseksi vauvalle.

Ai että mustasukkaisuus ratkeaa laittamalla se isompi pois silmistä. Mietipä hetki oikeasti sen 5-vuotiaan näkökulmasta. Kyllähän se 5-vuotias nimenomaan helposti kokee, että äiti laittaa hänet pois ollakseen vauvan kanssa ja hän saattaa oireilla vielä rajummin kotona ollessaan.

Päivähoito ei välttämättä ole mikään väärä ratkaisu, jos lapsi ei päivähoidossa jo olekin, mutta päivähoito ei joka tapauksessa ole mikään ihmeitä tekevä poppakonsti, jolla kaikki kotona olevat ongelmat ratkeaa. Vanhemman täytyy aina myös itse kasvattaa lastaan ja kantaa vastuu tämän hyvinvoinnista. Äidin ja isän pitää opetella ratkaisemaan ongelmia oman lapsensa kanssa.

Pahimmillaan vanhemmat laittavat lapsensa päivähoitoon ja kuvittelevat kaiken kasvatusvastuun olevan siellä. Kotona voidaan sitten antaa lapsen, uhkailla, pompottaa ja käyttäytyä huonosti. Oikeasti kasvatusvastuu on aina vanhemmilla, vaikka päivähoito ja koulu jakaisivat tuota kasvatustyötä.

Hohhoijaa... tämä yh-äippä nyt vaikuttaa kuitenkin olevan uupunut. Se ei ole hyväksi sille lapselle. Lapsi käyttää tilannetta hyväksi ja jyrää äidin. Kaikkia helpottaisi, jos lapsi pääsisi purkamaan energiaansa päivähoitoon ja äiti saisi sillä välin hoidettua asioita. Varmaankaan lapset eivät nyt ole hoidossa, koska totta kai äiti kävisi sillä välin kaupassa eikä joka kerran menisi sinne tappelevan mukulan kanssa.

Kun asiat on hoidettu ja lapsi haetaan hoidosta, on ihan eri asia viettää iltaa yhdessä. Lapsi saa silloin kaiken huomion.

Joku ehdotti, että ap ei ottaisi lasta mukaan kauppaan. Jos päiväkoti on ainoa turvaverkko eikä ole mummeja ja kummeja, joille voi lapsen jättää, niin sitten käytetään hyväksi päiväkotia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita lapsi päivähoitoon esim. klo 12-16 niin, että hän menee sinne päiväruuaksi ja luokalevoksi ja ulkoiluksi. Itse hoidat sillä välin juoksevia asioita kuten kauppareissuja ja olet vauvan kanssa. 

Päivähoito ei ratkaise sitä, että vanhemman täytyy opetella ne keinot, joilla hän kasvattaa omaa lastaan. Vanhempi ei saa pelätä lastaan, eikä antaa lapsen kiristää ja uhkailla. Vanhemman täytyy opetella tuntemaan oma lapsensa. Lapsen täytyy tuntea, että vanhempi arvostaa ja rakastaa häntä ja sen lisäksi vanhempi asettaa hänelle turvalliset rajat.

Se viisivuotias on mustasukkainen vauvalle. Siksi hän lyö sitä ja vaatii äidiltä huomiota. Se huomio voisi karkin sijasta olla mikä muu tahansa, vaikka television katsominen tai kännykällä pelaaminen. Lapsi saa muuta ajateltavaa, kun hän on hoidossa, siellä on tätejä ja kavereita ja puuhaa eikä tarvitse jatkuvasti jäädä kakkoseksi vauvalle.

Ai että mustasukkaisuus ratkeaa laittamalla se isompi pois silmistä. Mietipä hetki oikeasti sen 5-vuotiaan näkökulmasta. Kyllähän se 5-vuotias nimenomaan helposti kokee, että äiti laittaa hänet pois ollakseen vauvan kanssa ja hän saattaa oireilla vielä rajummin kotona ollessaan.

Päivähoito ei välttämättä ole mikään väärä ratkaisu, jos lapsi ei päivähoidossa jo olekin, mutta päivähoito ei joka tapauksessa ole mikään ihmeitä tekevä poppakonsti, jolla kaikki kotona olevat ongelmat ratkeaa. Vanhemman täytyy aina myös itse kasvattaa lastaan ja kantaa vastuu tämän hyvinvoinnista. Äidin ja isän pitää opetella ratkaisemaan ongelmia oman lapsensa kanssa.

Pahimmillaan vanhemmat laittavat lapsensa päivähoitoon ja kuvittelevat kaiken kasvatusvastuun olevan siellä. Kotona voidaan sitten antaa lapsen, uhkailla, pompottaa ja käyttäytyä huonosti. Oikeasti kasvatusvastuu on aina vanhemmilla, vaikka päivähoito ja koulu jakaisivat tuota kasvatustyötä.

Hohhoijaa... tämä yh-äippä nyt vaikuttaa kuitenkin olevan uupunut. Se ei ole hyväksi sille lapselle. Lapsi käyttää tilannetta hyväksi ja jyrää äidin. Kaikkia helpottaisi, jos lapsi pääsisi purkamaan energiaansa päivähoitoon ja äiti saisi sillä välin hoidettua asioita. Varmaankaan lapset eivät nyt ole hoidossa, koska totta kai äiti kävisi sillä välin kaupassa eikä joka kerran menisi sinne tappelevan mukulan kanssa.

Kun asiat on hoidettu ja lapsi haetaan hoidosta, on ihan eri asia viettää iltaa yhdessä. Lapsi saa silloin kaiken huomion.

Joku ehdotti, että ap ei ottaisi lasta mukaan kauppaan. Jos päiväkoti on ainoa turvaverkko eikä ole mummeja ja kummeja, joille voi lapsen jättää, niin sitten käytetään hyväksi päiväkotia. 

Hohhoijaa itsellesi. Pointti oli se, että päivähoito ei ole ihmeitä tekevä ratkaisu. Se voi olla hyvä ratkaisu, mutta päivähoidon lisäksi äidin on opeteltava ratkaisemaan rakentavasti ja oikein noita tilanteita. Muuten ollaan tilanteessa, jossa äiti ei raaski, uskalla tai osaa ottaa aikuisen roolia, kun lapsi tulee päiväkodista kotiin vaan antaa tämän pompottaa ja uhkailla edelleen.

Lapsi voi hoitopäivän jälkeen olla väsynyt, mustasukkainen tai muuten uhmakkaalla päällä ja äidin on silloin opeteltava olemaan johdonmukainen aikuinen.

Kaupassa näkee paljon näitä kirkuvia kakaroita,siis hyi luoja,kuinka paljon niistä käteen ääntä, vanhemmat vieressä vaan lässyttää "äläs nyt,lässyn lässyn lääkäri".

Jännä, että monella on ongelmia herkkujen suhteen. Olen toiminut niin, että herkkuja on tarjolla jos haluaa ruoan päälle ottaa kohtuullisesti. Ja kolme urheilevaa nuorta on lapsista tullut. Syövät terveellisesti, ei ole paino-ongelmia eikä itsehillintäongelmia. Hammaslääkäristä ei suositella edes karkkipäivää nykyään. Ja miksi viikon herkut pitäisi mättää yhtenä päivänä?

Onko joku muu kokeillut tälläistä?

Kuinka suunnittelit hoitavasi tällaiset tilanteet ennen kuin hankit lapsen? Kai nyt sentään mietit etukäteen etkä vasta nyt kun on myöhäistä?

Tuliko jotenkin yllätyksenä, että lapset on helvetin rasittavia. Kuka hänet on kasvattanut tuollaiseksi?

Mun lapsi on osannut esittää tosi hienoja ratkaisuja ja kompromisseja siihen, jos haluaa jotain. Esim voisi tuossa tilanteessa esim sanoa, että saisinko karkkia, jos vien roskat tällä viikolla.

Minusta se kuulostaa hyvälle ja olen kannustanut sellaiseen ratkaisuhakuiseen toimintaan.

Voisiko ap saada käännettyä tilanteen sellaiseksi, ohjata lasta hakemaan hyviä ratkaisuja karkin saamiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että monella on ongelmia herkkujen suhteen. Olen toiminut niin, että herkkuja on tarjolla jos haluaa ruoan päälle ottaa kohtuullisesti. Ja kolme urheilevaa nuorta on lapsista tullut. Syövät terveellisesti, ei ole paino-ongelmia eikä itsehillintäongelmia. Hammaslääkäristä ei suositella edes karkkipäivää nykyään. Ja miksi viikon herkut pitäisi mättää yhtenä päivänä?

Onko joku muu kokeillut tälläistä?

meillä on karkkipäivä siksi, että lapsille ei tule tunnetta, että joka päivä pitäisi saada karkkia, tai että edes karkkia pitäisi saada silloin kun tulee mieli. Kun on karkkipäivä kerran viikossa, niin se on sitten kerran viikossa eikä silloin suinkaan syödä viikon herkkuja, vaan sen verran, että saa nautittua sillä kertaa. Eivät kauheasti ole karkin perään.

Vierailija kirjoitti:

Päättäkää viikon karkkipäivä ja pidä siitä kiinni. Lapselle voi tehdä kalenterin, johon karkkipäivät on merkitty. Joka aamu ruksataan päivä pois ja karkkipäivä on taas lähempänä.

Jos ette harrasta ollenkaan karkinsyöntiä, lapsen voi antaa valita mieluisen hedelmän.

Et lukenut edes aloitusta, vaan syöksyit suoraan kirjoittamaan kommenttiasi?

Vierailija kirjoitti:

Suunnitelmallisuus, johdonmukaisuus ja tarpeeksi toistoja.

Näillä olen saanut kauppareissut siedettäväksi 8v, 7v ja 5v kanssa. Kannattaa rohkeasti pyytää apua esim. neuvolasta. Tsemppiä sinulle, ap!

Äläkä välitä ilkeistä kommenteista, täällä on usein pätemässä he jotka ovat eläneet sitä aikaa kun kiukuttelevat lapset on laitettu ruotuun tukkapöllyllä tai vyön heilautuksella, eikä heillä ole mitään käsitystä nykyajan vanhemmuudesta.

Ja pitäisi laittaa edelleenkin. Nykyään ei enää ole olemassa mitään vanhemmuutta, on vain "sanoittamista".

Vierailija kirjoitti:

Mihin tässä ammattilaista tarvitsee? Tuo on normaalia mustasukkaisen ja uhmaikäisen 5-vuotiaan käytöstä, joka kokeilee rajojaan ja haluaa äidin huomiota. Lopettakaa typerien keittiödiagnoosien teko, näillä psykopaatiksi haukkujilla taitaa olla itsellä päässä vikaa.

AP voi aivan ensimmäiseksi alkaa tilata ruoat joko kotiin tai kaupan noutopisteelle, ei ole suuri vaiva jos kerran vauvapalstallekin osaa kirjoittaa.  Lapselle voi sanoa, että enää ei käydä ollenkaan kaupassa ennen kuin käytös paranee ja ettei pikkusisarusta saa lyödä. Jokaisesta ilkityöstä vaikka jonkun edun menetys määräajaksi, esim. lelu tai telkkarin katselu tms. jäähylle, niin että oppii syyn ja seurauksen ja oman käytöksen vaikutuksen. Ei tuossa auta kuin olla määrätietoinen.

Kuitenkin perimmäinen syy on äidin huomiossa. Saisitko vauvaa joskus hoitoon vaikka vanhemmillesi, niin voitte tehdä 5-vuotiaan kanssa kahdestaan jotain aina silloin tällöin.

Kaikki muu tässä on normaalia, paitsi: Ei ole enää normaalia, jos pentu ihan tosissaan lyö 6kk ikäistä pikkusisarusta vatsaan. Kiristys ja hakkaamisella uhkailukin vielä menee, mutta oikea lyöminen ei enää käy.

Ongelmaa ei olisi jos alun perinkin tarhaikäiselle olisi jättänyt ostamatta karkkia. Tietävät kyllä miltä karkki maistuu, sitä saavat juhlapäivinä tai jos käytetty yhdessä kakun leivontaan

Terv. Kahden eskarilaisen ja yhden uhmaikäisen äiti jolla kaikki kauppareissut lasten kanssa ilman karkkikinuamista

Yksi keino on sanoa ettei nyt ole varaa ostaa karkkia. Ei lapsesi varmaan tiedä paljonko tililläsi rahaa

Eihän 5v. ole mikään uhmaikäinen 2v. mutta eskariuhmasta olen kuullut..

"Menneinä vuosikymmeninä uhmaiän onnistumista ja oman tahdon löytymistä uhkasi ajalle tyypillinen liian kova kuri. Nykyään vanhemmat saattavat vaikeuttaa lapsen kehitystä olemalla liian lepsuja.

”Vanhemmat ahdistuvat lapsen uhmasta, ovat arkoja ja keinottomia ja näin ollen jättävät lapsen yksin selviytymään kasvutehtävästään”, Heikinheimo kuvailee.

Kun lapsen kiukkua ei osata käsitellä, hän hämmentyy ja tuntee olonsa turvattomaksi.

”Tuhoisa kierre on valmis: Lapsi huutaa ja raivoaa pyytäen vanhemmiltaan rajoja ja turvaa, vanhemmat ahdistuvat ja kokevat itsensä kykenemättömiksi, ja tämä taas lisää lapsen turvattomuutta ja kiukkua”, Heikinheimo sanoo."

Silloin, kun hän heittäytyy karkkihyllyn eteen makaamaan ja kirkumaan, niin tee samoin. Lapsi nolostuu, että mitä sä äiti teet. 

Näin ainakin oli jossain tarinassa.

Vierailija kirjoitti:

Olennainen asia on se, miksi ap teet elämästä vaikean? Yh:n on ihan sallittua laittaa 5-vuotias virikehoitoon. Niin tekee moni kahden huoltajan perhekin.

Sitten ei tarvitse roikkua 24/7 kiinni lapsessa ja voit tehdä kauppareissusi ilman huutajaa.

Onko kukaan tässä ketjussa miettinyt asiaa tuon 5-vuotiaan lapsen näkökulmasta? Perheeseen on syntynyt vauva, joka vie äidin huomion ja isä on lähtenyt perheestä. Kaksi isoa, mullistavaa muutosta lapsen elämässä lyhyen ajan sisällä. Totta kai lapsi reagoi kiukuttelemalla, koska kaipaa äidin huomiota! Aiemmin tilanne oli se, että lapsella oli kaksi vanhempaa vain häntä varten = kahden aikuisen huomio täysin hänessä. Nyt on vain äiti, jolla on myös vauva = lapsi saa vain 50% (tod.näk. vielä vähemmän) huomiota, koska vauva.

Niin kuin 5-vuotiaalla yh:n lapsella ei olisi jo tarpeeksi hylkäämiskokemuksia, kun isä ei ole kuvioissa, niin äitikin vielä laittaisi lapsen päiviksi muualle, että saa olla rauhassa vauvan kanssa. Lapsi luultavasti kiukuttelee osittain siksi, että testaa äitiään, hylkääkö tämäkin hänet kuten isä teki.

Ja lapsihan on selvästi mustasukkainen vauvasta, siksi käy sisarukseensa käsiksi. Voi olla, että lapsi myös pitää vauvaa "syyllisenä" isän lähtöön, koska ainakin oletan, että isä on ollut kuvioissa ennen äidin raskaaksitulemista. Mitä se sitten tekeekään sisarussuhteelle, kun 5-vuotias tajuaa, että hänet viedään päiväkotiin ja vauva saa olla kahdestaan äidin kanssa?

Joskus voi ajatella asioita myös lapsen parhaan kautta, vaikka äiti olisikin väsynyt.

Saa olla vihainen, mutta ei saa huutaa, lastenpsykiatri Jukka Mäkelä yksinkertaistaa sanomansa.

Mäkelän mukaan äänen korottaminen vie huomion pois itse asiasta, eli mikä lapsen käytöksessä meni pieleen.

– Huutaminen johtaa tilanteeseen, jossa lapsi ei ikään kuin voi muuta kuin reagoida tunteillaan. Viha, varsinkin tärkeän ihmisen viha, tiputtaa ihmisen pois ajattelukyvystä sinne, että ainoastaan puolustaudutaan, paetaan. Silloin ei opi uusia asioita.

Kasvattajan kannattaisi kääntää huomionsa hyvään, eikä vain etsiä virheitä. Lastenkasvatuksen lisäksi taitoa voi opetella aikuiselämässäkin.

– Tämä on älyllinenkin harjoitus, joka tekee meistä koko ajan kyvykkäämpiä näkemään myös omissa työyhteisöissä, omissa aikuissuhteissa sen, että ihmiset yrittää ja usein epäonnistuu ja se on ok.

Kun lapsi on tehnyt jotain väärin, on tärkeää, että hän voi korjata tekonsa. Lapsi voi lohduttaa satuttamaansa sisarusta tai auttaa vanhempaa siinä tehtävässä, mitä tämä oli tekemässä. Vaikka siivota ne puurot sieltä lattialta.

Tämä opettaa oikeita sosiaalisia taitoja, ei se, että lasta rangaistaan.

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä haastaa vanhemmat päivittämään kasvatustapojaan.

– Aikanaan tiedettiin, että kun lasta piiskataan, niin hän käyttäytyy tietyissä raameissa hyvin. Sitten huomattiin, että sillä on valtavia haittavaikutuksia lapsen kehitykseen.

Nyt jäähy, jota Mäkelä kutsuu häpeärangaistukseksi, on kokemassa samankaltaisen suosionmenetyksen. Nykykäsityksen mukaan kasvattajien tulisi ymmärtää, että joka kerta, kun lasta autetaan käyttäytymään oikein, hänen aivoissaan oikean käyttäytymisen malli vahvistuu. Helppoa tämä ei vanhemmille ole:

– On kokopäiväinen työ olla aikuisena maailmassa, jossa on koko ajan lapsia kasvamassa.

Lapsen tekoja ei aina tarvitse hyväksyä ja suuttua saa. Mutta silloinkin tunnetta lapsen käytöksen takana on tärkeä yrittää ymmärtää.