Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
5-vuotias käyttää kaupassa kaikki keinot manipuloinnista uhkailuun saadakseen karkkia, olen ihan loppu
01.07.2021 |
Olen yh ja tukiverkkoja ei ole joten lapset on otettava kauppaan.
Poika tosiaan käyttää kaikki keinot kauppareissulla. Ensin yrittää nätisti, äiti, mä meen kiltisti ajoissa nukkumaan koko viikon jos saan tän. No, kiellän ja sanon että ei ole karkkipäivä. Sitten kirkuu kuin syötävä, niin kauan että on ihan punainen ja hikinen. No, kirkukoot, en osta karkkia. Menee makaamaan karkkihyllyn eteen "mä en nouse tästä jos en saa tätä" noukin kärryyn sellaiset tavarat jotka pystyn niin, että lapsi on näköetäisyydellä. Ei muutakun kädestä kiinni ja itkevä poika + vauva ulos kaupasta.
Nyt on alkanut manipuloida ihan uudella keinolla mikä karmii minua. Nimittäin jo kotona lähtiessä sanoo "jos et sä osta mulle karkkia, lyön pikkusiskoa" Ja vaikka minulla on silmät selässä ja vauva 6kk koko ajan silmän alla, onnistui tämän tekemään. Kumarruin nostamaan tippunutta kynää ja poika löi vauvaa mahaan. En meinannut saada itkua millään loppumaan.
Onko lapsestani kasvamassa jonkin sortin psykopaatti? Joskus olen kertakaikkiaan niin poikki, että olen antanut jonkun tikkarin tai pienen suklaapötkön ottaa. Silloin käyttäytyy kuin enkeli.
Kommentit (377)
Anna palkintoja johdonmukaisesti. Määrittele selkeästi hyvä käytös ja odota, että lapsesi suoriutuu siitä ja vasta sitten saa palkinnon. Anna palkinto pian ja johdonmukaisesti hyvän käytöksen jälkeen. Jos annat lapselle tarroja vastoin sovittuja sääntöjä, vaikka toivottu käytös ei toteudu, vesittää tämä palkitsemisen ideaa. Lapsi voi alkaa ruinata palkintoja ja venyttää sääntöjä entisestään. Tämä heikentää vanhemman auktoriteettia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti tulee psykopaatti, kyllä, Itse ottaisin kauppaan sukkapuikon ja kun äpäärä alkaa vänistä, niin tuikkaisin puikolla kylkiluiden väliin.
Sinä opetat siis lapselle että muita voi tökkiä kylkiluihin kun ne kiukuttelee ja huutaa.
Äiti on lapsen ensimmäinen peili, sanotaan. Peili voi antaa turvaa ja voimaa uskoa itseensä, mutta peilissä voi olla myös säröjä ja se voi vääristää.
Jokainen ihminen kantaa mukanaan sisäistä lastaan. Lapsuuden kokemuksemme ovat kerrostuneet meihin ja piirtäneet meihin merkkejä, vaikka niistä ei olisi tietoinen. Aikuisena ihminen toimii osin jo varhaislapsuudessa saamiensa mallien mukaisesti.
Turvallisesti kiintynyt vanhempi kasvattaa todennäköisemmin turvallisesti kiintyneen lapsen. Jos ihminen taas ei ole itse kokenut saavansa vanhemmiltaan turvaa ja tukea tai tulevansa arvostetuksi omana itsenään, hankaluudet voi tahtomattaan heijastaa omaan vanhempi-lapsi-suhteeseensa.
”Joskus lapsuutta on vaikea muistella, jos lapsuusaikaan liittyy ikäviä muistoja. Käsitys koko lapsuudesta voi olla kielteisten mielikuvien värittämä. Kokemusten muistelu voisi turvallisessa ilmapiirissä kuitenkin auttaa löytämään lapsuudesta myös niitä ilon hetkiä.
Tämä voi antaa uutta voimaa omaan elämään ja myös omaan vanhemmuuteen”, Mäkelä sanoo.
Jos vanhemmalla on vaikeuksia tarjota hyväksyvää katsetta omalle lapselleen, syytä voidaan etsiä esimerkiksi vanhemman omista hylätyksitulemiskokemuksista, parisuhdeongelmista, masennuksesta, liiallisesta stressistä tai vaikeista raskaus- tai synnytyskokemuksista.
Vaikka vanhemman omat ongelmat luovat haasteita vanhemmuudelle, Mäkelä muistuttaa, että jokaisella on paljon hyvää annettavaa lapselleen. Vanhemmilla on yleensä käsitys siitä, millainen vanhempi haluaisi olla lapselleen. Ihanteet saattavat kuitenkin olla kaukanakin todellisuudesta. Etenkin äidit vaativat itseltään usein liikaa.
”Pitää muistaa, että ei ole olemassa täydellistä vanhemmuutta, sillä jokaisen vanhemmuudessa on sekä hyviä että ongelmallisia puolia. Usein esimerkiksi masentuneet eivät pysty näkemään, kuinka paljon hyvää heidän tavassaan olla lapsen kanssa on. Kun omaa arkea kuitenkin miettisi oikein ajatuksella, omat vahvuudet voisi oppia huomaamaan. Asioita objektiivisesti katsova terapeutti voi olla tässä suurena apuna”, Mäkelä sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemman on helppo palkita lapsi vaikkapa ikävän hammaslääkärikäynnin jälkeen. Uuden lelun tai herkkujen sijaan parempi palkinto onkin jotain ihan muuta.
– Koko palkitsemisajattelu pitäisi lähteä vuorovaikutuksesta. Ensisijaista on se, että välittää vanhempana lapselle sitä, että hän on arvokas, rakas ja tärkeä. Ja jos lapselta puuttuu jokin taito, niin sitä voidaan harjoitella. Yrittämisestä ja tsemppaamisesta voi palkita, ja sanallinen palkitseminen on tärkeää, Väestöliiton vanhemmuuskeskuksen asiantuntija Anja Saloheimo neuvoo.
Vierailija kirjoitti:
"Joskus olen kertakaikkiaan niin poikki, että olen antanut jonkun tikkarin tai pienen suklaapötkön ottaa. Silloin käyttäytyy kuin enkeli."
Ikävä sanoa mutta juuri tuolla olet itse opettanut lapselle että raivarilla saa karkkia. Kerran kun väsyneenä antaa periksi, lapsi muistaa sen aina ja jatkaa samaa käytöstä.
Nyt siitä pitäisi poisoppia että hyvästä käytöksestä palkitaan. Vanhasta poisoppiminen on hankalempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos löisi vauvaa niin siinä vaiheessa olisi kyllä tukkapöllyn paikka! Pikku psykopaatti selkeästi kasvamassa, kannattaa hankkia jotain apua.
TUKKAPÖLLY ON VÄKIVALTA,SE ON RIKOS!
USKOKAA JO!
Ole hiljaa siinä! Jos lapsi ei muuten opi, niin sitä pitää rangaista! Kuten omassa lapsuudessani: pimeään vessaan huutamaan lukon taakse ja lamppu pois katosta. Kädestä retuutettiin vessaan tai sitten uhkailtiin remmillä. Tämä lapsuuden ajan hoitopaikassani, jossa oli useita 2-6-vuotiaita lapsia. Kuri se on, joka kasvattaa, jos ei muuten opi!
Ihmisillä on synnynnäisesti erilaisia tempperamentteja ja lahjakkuuksia. Jotkut ovat musikaalisia, toiset ovat verbaalisesti lahjakkaita (laaja sanavarasto), toiset matematiikassa jne. Jos lapsi on kineettisesti lahjakas (sana lahjakas täytyy nyt ymmärtää laajasti, eli katsoa, missä näistä kaikista eri tyypeistä lapsi on elementissään, ei välttämättä ole siis mikään huippu missään) niin hän ymmärtää ainoastaan fyysistä kosketusta. Minkäänlainen sanoittaminen ja lässynlää ei tehoa, tätä lasta ei voi ohjata puheella. Siksi esim. erkkaopen opinnoissa opetetaan erilaisia non-verbaalisia tekniikoita rajoittaa lapsen käytöstä. Hänet voi vaikka ohjata pois koskettamalla selästä kevyesti tms. Tai kun antaa lapselle ohjeita, tarttuu häntä samalla olasta tai kädestä (herättää huomion) ja antaa ohjeet paperille kirjoitettuna. Se on sata kertaa tehokkaampaa kuin puhe. Älä sano mitään, tai voit sanoa, jos itse siitä hyödyt, mutta keskeytä lapsi tarttumalla häneen kädelläsi.
Tästä päästäänkin nyt vanhaan kansaan ja risulla kasvattamiseen: osa lapsista oikeasti oppii ainoastaan niskavilloista tarttumalla ja risulla räpsimällä. Suurimpaan osaan tehoaa puhe ja kiellot.
Mutta tämä kymmenprosenttinen ei ymmärrä puhetta, se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kroppa muistaa, päästä haihtuvat sanat saman tien.
Jos lapsi on viisivuotias, hän ei parin vuoden päästä edes muista, että äiti tarttui kiinni niskavilloista. Hän kyllä lopettaa ei-toivotun käytöksen, mutta ei itsekään osaa myöhemmin sanoa, mistä se johtui. Ei ainakaan siitä syystä, että olisi yllättäen kasvattanut järkeä päähänsä.
Meillä puhutaan usein siitä, kuinka paljon uuden oppiminen vaatii ihmiseltä. Todellisuudessa vanhasta pois oppiminen on henkisesti paljon raskaampaa kuin uuden oppiminen. Tämä johtuu siitä, että ihminen rakentaa identiteettiään osaamisensa varaan, usein tiedostamattaan, ja siksi vanhasta osaamisesta luopuminen on tuskallisempaa kuin yleensä halutaan myöntää. Vanhasta poisoppiminen tarkoittaa, että henkilön osaaminen ei enää riitä eikä kelpaa. Tämä aiheuttaa ahdistusta ja vaatii surutyötä. Muutokset pitäisikin toteuttaa siten, että jokainen voisi olla ylpeä kaikista vuosien aikana kertyneistä taidoistaan, joilla on ollut aikanaan arvoa.
Uudistuminen ei koskaan saisi tarkoittaa aikaisemman osaamisen vähättelyä eikä aiheuttaa ihmiselle vaillinaisuuden tunnetta. Tällainen tunne herättää tiedostamatonta häpeää, joka vaikuttaa vahingollisesti häneen itseensä ja hänen ympäristöönsä. Tiedostamaton häpeä synnyttää ahdistusta, joka purkautuu tavalla tai toisella arkikäyttäytymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos löisi vauvaa niin siinä vaiheessa olisi kyllä tukkapöllyn paikka! Pikku psykopaatti selkeästi kasvamassa, kannattaa hankkia jotain apua.
TUKKAPÖLLY ON VÄKIVALTA,SE ON RIKOS!
USKOKAA JO!
Ole hiljaa siinä! Jos lapsi ei muuten opi, niin sitä pitää rangaista! Kuten omassa lapsuudessani: pimeään vessaan huutamaan lukon taakse ja lamppu pois katosta. Kädestä retuutettiin vessaan tai sitten uhkailtiin remmillä. Tämä lapsuuden ajan hoitopaikassani, jossa oli useita 2-6-vuotiaita lapsia. Kuri se on, joka kasvattaa, jos ei muuten opi!
Ihmisillä on synnynnäisesti erilaisia tempperamentteja ja lahjakkuuksia. Jotkut ovat musikaalisia, toiset ovat verbaalisesti lahjakkaita (laaja sanavarasto), toiset matematiikassa jne. Jos lapsi on kineettisesti lahjakas (sana lahjakas täytyy nyt ymmärtää laajasti, eli katsoa, missä näistä kaikista eri tyypeistä lapsi on elementissään, ei välttämättä ole siis mikään huippu missään) niin hän ymmärtää ainoastaan fyysistä kosketusta. Minkäänlainen sanoittaminen ja lässynlää ei tehoa, tätä lasta ei voi ohjata puheella. Siksi esim. erkkaopen opinnoissa opetetaan erilaisia non-verbaalisia tekniikoita rajoittaa lapsen käytöstä. Hänet voi vaikka ohjata pois koskettamalla selästä kevyesti tms. Tai kun antaa lapselle ohjeita, tarttuu häntä samalla olasta tai kädestä (herättää huomion) ja antaa ohjeet paperille kirjoitettuna. Se on sata kertaa tehokkaampaa kuin puhe. Älä sano mitään, tai voit sanoa, jos itse siitä hyödyt, mutta keskeytä lapsi tarttumalla häneen kädelläsi.
Tästä päästäänkin nyt vanhaan kansaan ja risulla kasvattamiseen: osa lapsista oikeasti oppii ainoastaan niskavilloista tarttumalla ja risulla räpsimällä. Suurimpaan osaan tehoaa puhe ja kiellot.
Mutta tämä kymmenprosenttinen ei ymmärrä puhetta, se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kroppa muistaa, päästä haihtuvat sanat saman tien.
Jos lapsi on viisivuotias, hän ei parin vuoden päästä edes muista, että äiti tarttui kiinni niskavilloista. Hän kyllä lopettaa ei-toivotun käytöksen, mutta ei itsekään osaa myöhemmin sanoa, mistä se johtui. Ei ainakaan siitä syystä, että olisi yllättäen kasvattanut järkeä päähänsä.
Lasta voi ihan nätisti ohjata, koskettaa nätisti selästä, kädestä tai olkapäästä, mutta kyllä lapsella on ihan oikeus fyysiseen koskemattomuuteen niin kuin sinullakin on.
LOVE ry – Lapsen Oikeus Väkivallattomaan Elämään
Jokaisella lapsella on oikeus kiukutella ja olla silti turvassa
Lapsen oikeus turvalliseen kasvatukseen, myönteisiin ihmissuhteisiin ja esimerkiksi leikkiin ei ole mielipidekysymys, vaan lapsen oikeudet on kirjattu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, joka on valtioita sitova ihmisoikeussopimus. Lapsen oikeuksien sopimus on ratifioitu yhtä maata lukuun ottamatta koko maailmassa. Suomessa se astui lakina voimaan vuonna 1991. Lain voimaantulo ei yksin riitä muuttamaan käytäntöjä. Tarvitaan tietoa, yhteistä keskustelua ja yhteistyötä ennekuin toivottu muutos tulee todeksi arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisäoppilaitos tai hoivakoti on vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että monella on ongelmia herkkujen suhteen. Olen toiminut niin, että herkkuja on tarjolla jos haluaa ruoan päälle ottaa kohtuullisesti. Ja kolme urheilevaa nuorta on lapsista tullut. Syövät terveellisesti, ei ole paino-ongelmia eikä itsehillintäongelmia. Hammaslääkäristä ei suositella edes karkkipäivää nykyään. Ja miksi viikon herkut pitäisi mättää yhtenä päivänä?
Onko joku muu kokeillut tälläistä?
Ei karkkipäivä tarvitse olla sellainen että syödään viikon herkut. Karkkipäivä voi saada vaikka pienen suklaapatukan sekä lounaan että päivällisen jälkeen tai jotain muuta vastaavaa. Hammaslääkäriin olisi tyytyväinen tähän. Sinun tapasi tarjota herkkuja joka ruuan jälkeen ei kuulosta hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
<olet ilmeisesti aikaisemmin alistunut lapsen vatimuksiin, uhkailuihin ja manipulaatioihin ja ostanut karkkia. Mistä se tenava muuten osaisi aina uudelleen vaatia niitä. Käytöksellään hän on myös huono esimerkki nuoremmalle sisarukselleen. Sanoit, ettei turvaverkkoja ole. Missä on lasten isä? Jos on hengissä, miksi ei huolehdi omaltaosaltaan jälkeläisistään? Vai eikö ole siihen kykenevä syystä tai toisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos löisi vauvaa niin siinä vaiheessa olisi kyllä tukkapöllyn paikka! Pikku psykopaatti selkeästi kasvamassa, kannattaa hankkia jotain apua.
TUKKAPÖLLY ON VÄKIVALTA,SE ON RIKOS!
USKOKAA JO!
Ei tukkapöllyä kaupassa anneta, kotona vasta. Seuraavalla kerralla uhkaus riittää, niin minulle tehtiin.
Mitas menit antamaan lapsellesi karkkia?
Maanittelit ja palkitsit karkilla?
Mun lapsi kun saa ystavallisilta ihmisilta karkkia tai suklaata han ei syo sita ilman lupaa. Ja voi kiltisti odottaa vaikka paivia, kun muut lapset ovat ahmaiseet omansa heti.
Miksi? Koska on kerrottu suoraan, etta karkit ja suklaat eivat ole hyvaksi. Menevat hampaat pilalle, masu kipeytyy yms. Makeisia syodaan kun on vaikka juhlat.
Ikina ei ole kaupassa kiukutellut karkkien peraan.
Lapsen kanssa voi jutella ihan asiasta. Ja tommoinen uhkaus ja teko niin lahtisivat tassa perheessa karkit lopullisesti maisemista ja aika paljon muutakin.
kun lapseni alkoi vinkumaan jatkuvasti karkkihyllyllä, sanoin hänelle, että sä voit ostaa, jos sulla on rahaa. Meni hiljaiseksi ja alkoi selittää, että kun hänellä ei ole rahaa, että enko voisi ostaa. Kerroin lapselle, että valitettavasi en voi, koska tälle ostosreisulle ei ole minullakaan karkkirahaa mukana: se on budjetoitava erikseen, nyt on budjetoitu vain ostolistan tuotteiden ostamiseen tarvittavat rahat. Kotona sitten mietittiin miten lapsi voisi saada rahaa, että voisi säästää karkkirahaa.
Näytä lapselle minkä näköinen läski hänestä tulee jos syö joka päivä karkkia.
Käykää kaupassa vain kerran viikossa; silloin on lapsella lupa ostaa joku pikku juttu koska on karkkipäivä. Voisi myös halutessaan vaihtaa pikku leluun että karkin arvo ei olisi niin iso.
On jo sen ikäinen että antaisin omia rahoja ja opettaisin miten säästetään.
Onnistuneista kauppareissuista saisi tarran, pikku rusina rasian tai herra hakkaraisen ”karkin”. Myös maissinaksu voisi olla hyvä karkin korvike.
Itse laittaisin kauhukakaran päiväkotiin ja kävisin ilman lasta kaupassa.
Osta sille xylitol-pastilleja ja -purkkaa muuta sellaista terveellistä karkkia.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä käytös ensin, vasta sitten palkinto. Odota, että ensin lapsi osoittaa hyvää käytöstä ja vasta sitten saa palkinnon. Palkintoa ei kannata käyttää lahjuksena ”jos lopetat veljesi kiusaamisen, saat keksin”, koska silloin lapsi sää väärän viestin; huonosta käytöksestä seuraa palkinto.
Kannusta lasta. Jos lapsi ei tienaa tarroja, ilmaise luottavasi siihen, että lapsi onnistuu seuraavilla kerroilla.
Pidä palkinnot ja kuri erillään. Hyvällä käytöksellä ansaittuja tarroja ja palkintoja ei pidä sekoittaa rangaistuksiin. Jos lapsi menettää tarroja ja palkintoja, lapsi alkaa liittää ne rangaistuksiin ja pahimmillaan alkaa olla vanhemmalleen velkaa. Tämä ei ole tarrataulukon tarkoitus.