Lue keskustelun säännöt.
5-vuotias käyttää kaupassa kaikki keinot manipuloinnista uhkailuun saadakseen karkkia, olen ihan loppu
01.07.2021 |
Olen yh ja tukiverkkoja ei ole joten lapset on otettava kauppaan.
Poika tosiaan käyttää kaikki keinot kauppareissulla. Ensin yrittää nätisti, äiti, mä meen kiltisti ajoissa nukkumaan koko viikon jos saan tän. No, kiellän ja sanon että ei ole karkkipäivä. Sitten kirkuu kuin syötävä, niin kauan että on ihan punainen ja hikinen. No, kirkukoot, en osta karkkia. Menee makaamaan karkkihyllyn eteen "mä en nouse tästä jos en saa tätä" noukin kärryyn sellaiset tavarat jotka pystyn niin, että lapsi on näköetäisyydellä. Ei muutakun kädestä kiinni ja itkevä poika + vauva ulos kaupasta.
Nyt on alkanut manipuloida ihan uudella keinolla mikä karmii minua. Nimittäin jo kotona lähtiessä sanoo "jos et sä osta mulle karkkia, lyön pikkusiskoa" Ja vaikka minulla on silmät selässä ja vauva 6kk koko ajan silmän alla, onnistui tämän tekemään. Kumarruin nostamaan tippunutta kynää ja poika löi vauvaa mahaan. En meinannut saada itkua millään loppumaan.
Onko lapsestani kasvamassa jonkin sortin psykopaatti? Joskus olen kertakaikkiaan niin poikki, että olen antanut jonkun tikkarin tai pienen suklaapötkön ottaa. Silloin käyttäytyy kuin enkeli.
Kommentit (377)
Karkkipäivä on typerää, ap. Jätä se pois. Niin ja lakkaa kiusaamasta lasta. Tai provoilemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot totuuden mukaisesti, että kerta vielä ja poika lähtee kasvatuslaitokseen. Ja myös teet niin jos käytös vielä jatkuu kerrankin.
Ostat seuraavalla kauppareissulla pussillisen Poppamiehen Napalminalleja.
Muksu kiukutteli koska jäätelö oli väärän mallinen, olisi pitänyt olla neliskanttinen. Syötimme koiralle kahtena kertana. "olipa raaka temppu", sanoi mummo, kiukuttelu loppui silti.
Johan on homma! Osta joka reissulta yksi karkki. Älä tee siitä sen enempää numeroa, ostathan itsellesikin tavaraa kaikenlaista. Lapsi haluaa samaistua. Sitä saa mitä tilaa- mentaliteetilla ootte lähteny ja meette jatkossakin. Jos lapsi lähtee siihen, että pyörii lattiarättinä, kerro ystävällisesti, että siivousfirma ottaa mielellään hänet palvelukseensa. Tee päätös ja pysy siinä. Jos ostat itsellesi tupakkaa, kaljaa yms, miksei lapsi vosi saada yhtä karkkia??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ikinä ollut karkkipäivää. Saatiin kotitöistä aina joku pikkuhilu, ja sillä sai ostaa karkkia. Mutta kyseessä olivat siis tosiaan ihan pikkuhilut. Jos halusin kymmenen markan pussin sai huolella täyttää tiskikonetta ja kerätä pulloja. :D :D :D
Mä en kyllä tiedä, mitä tekisin tuollaisen lapsen kanssa. Varmaan en ikinä kävisi enää kaupassa ja syöttäisin kaikille kaurapuuroa. Ahdistaisi vimmatusti ajatus, jos kaupassa tulisi tuollainen välikohtaus, kun kaupassa käyminen on muutenkin ahdistavaa. Ei ole lapsia minulla
Lapseton täällä myös ;)
Sen mitä olen kavereiden lasten kasvatuksesta oppinut, niin mie taas olisin sitä mieltä ettei ongelma poistu yh teos kauppa käynnit lopettamalla, esim. ruuan kotiin tilaus. Nimittäin se olisi ongelman maton alle laittaa. Lapsi hakee rajoja tai rakkautta, ja asia ilmenee sit jollain toisella tavalla, esim. tahtoo päättää ettei ota pipoa, kurahousuja, mitä näitä nyt on. Tai haluu olla puhelimella aivan liikaa.
Lapsi kauppaan ja ei sanan riittävä toisto ja siinä pysyminen. Tuo mummin lattialla makuun juttu oli hyvä, tuollaisen luulisi kerrasta lopettavan perseilyn. Vaatii pokkaa mutta sitten voi hymyillä jos tuttuja tulee vastaan. Kyllä ihmiset ymmärtää. Mutta yhtäkään karkkia ei saisi antaa tai väristä. Helpommin sanottu kun tehty, tiedetään...
Sori ohiksena tää, kun oon lapseton...
Osta sille kuumakallelle mehujää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy kaupassa ja mene lapsi hakemaan sitten vasta päiväkodista. Täytyu olla jämäkkä.
Vie lapsi päiväkotiin , saa ikäistään seuraa. Lapsi turhautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kait kotiinpäästyäsi mätkäsin 5 vuotiasta kunnolla mahaan ja annoit tikkarin pikkusiskolle. Nyt kuria tuolle kakaralle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos löisi vauvaa niin siinä vaiheessa olisi kyllä tukkapöllyn paikka! Pikku psykopaatti selkeästi kasvamassa, kannattaa hankkia jotain apua.
Täällä 50 ihmistä peukuttaa ja 4 alapeukkua. Miettikääpä miten tässä oikeasti kävisi?
Poika itkisi jollekin että äiti antoi tukkapöllyä, seuraisi lasu ja lasuntädeille jos selittäisi että no mutta enhän minä muuten ikinä mutta poika löi vauvaa mahaan. Olis kohta lapset huostassa.
No se olisi kyllä 5-vuotiaan ihan omaa syytä, jos lavertelisi. Samalla äiti saisi rauhan kasvattaa sitä lasta, joka ei ole psykopaatti. Jos ois mun lapsi noin rasittava, olisin valmis antamaan kyllä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apetit Vegepops: viileä herkku, joka sisältää 41 prosenttia kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Kolmessa erilaisessa Apetit Vegepops -puikossa maistuvat mielenkiintoiset makuparit porkkana ja mango, punajuuri ja mansikka sekä keltainen porkkana ja ananas. Terveellisempi herkku sopii niin lapsille kuin aikuisille välipalana, jälkiruokana, pikku herkkuna kauppareissun jälkeen tai kuuman päivän viilennyksenä.
Niita voi tehda myos itse. Puristaa appelsiinimehua, vesimelonia, mangoa, omppusosetta ja pakastaa lollipops muottiin. Maistuu aikuisellekin
Toinen on pakastettu banaani blenderiin tilkalla maitoa. Tulee super hyva jade.
Missäs rasavillin isä mahtaa olla? Ei tietenkään kuvioissa mukana ollenkaan? Lapsi taitaa vain olla isän kunnon ärjähdyksen puutteessa. Omassa lapsuudessa loppuivat aina perseilyt hyvin äkkiä isän tullessa komentamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua. Ota makea arkeen, ei kiistanaiheeksi. Osta kotiin karkkipussi tai lapsen mielipatukoita, tee niistä osa arkea. Päivällisen jälkeen saa jälkiruuaksi. Ihan joka päivä. Ei tarvi syödä lautasta tyhjäksi, ei kiristystä. Siis pätkispatukka, rivi suklaalevysrä tai 6 irtokarkkia. Tämän olen nähnyt toimivan parhaiten.
Normalisoi makea, niin vältät syömishäiriöitä.
Ei karkkipäivää, viikonloppuherkkuja -tyhmä tapa vetää överiksi. Joskus kun karkeista katoaa taika, voi jälkkäri olla jätski, itsetehty suklaakisseli, yhdessä leivotut kauralastut..mitä vaan. Kannattaa opetella suklaisen nice creamin valmistus, nopea ja helppo.Meillä oli 90luvulla tää malli. Aikuisena olen kyllä hoikka mutta syön yhä makeita herkkuja joka päivä. Edes ihan vähän on ihan pakko saada. Mietin usein ettei tässä ole mitään järkeä mutta en osaa lopettaa.
Eli en suosittele tätä mallia.Mutta karkkipäiväkään viikossa ei ole hyvä; ei ole mitään järkeä että yhtenä päivänä vedetään makeaa ja herkkuja oksennukseen asti.
Herkkuja kohtuudella ja silloin tällöin.
Eihän karkkipäivä sitä tarkoita, etä pitäisi vetää herkkuja oksennukseen asti! Karkkipäivänä just niitä herkkuja kohtuudella.
Oma tapani lastenhoidossa ja -kasvatuksessa on, että valitsen taisteluni. En kiellä turhaan, mutta kun sanon "ei", asia ei ole neuvottelukysymys. Kun tultiin aikoinaan kevätretkeltä 2-v ja 4-v lasten kanssa, nelivuotias riehaantui ratikassa kaverinsa kanssa. Huusivat kuorossa pissa, ja hurja kikatus, sitten kakka... Minä puutuin toisen huudon jälkeen peliin: raitsikassa ei metelöidä, emme ole yksin, ja muilla ihmisillä on oikeus matkustaa rauhassa. Joko ollaan asiallisia ja matka jatkuu, tai sitten kävellään kotiin. Seuraavasta huudosta sanoin, että selvä, minulle sopii kävely yhtä hyvin. - Tytön kaveri jatkoi matkaa ponnettomasti kieltelevän äitinsä kanssa.
Kotimatka oli pitkä pikkuneidille, aika pian alkoi itkettääkin rankan päivän jälkeen. Halasin, ja sanoin, että ymmärrän väsymyksen, ja minäkin olisin tykännyt istua, mutta emme voi häiritä muita. - Pikkuveli oli onneksi rattaissa, en joutunut kantamaan häntä. Ja niin paarustettiin kotiin, tyttö itkien.
Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun missään liikennevälineessä riehuttiin. Tämän jälkeen kummallekin oli selvää, mitä tarkoitti kysymys "ollaanko asiallisesti vai haluatteko kävellä". Sama efekti toimi sitten muutenkin. Kun keskinäinen nahistelu alkoi aamulla, riitti, että kysyin, haluavatko puistoon/kirjastoon/mihin milloinkin. Tappelupukarien kanssa en lähde. Aina laskeutui rauha maahan.
Kaupassa sattuvien kiukkukohtausten varalta meillä oli aina kaurahiutaleita kotona, olisin jättänyt ostoskärryt sikseen ja poistunut kaupasta. Näitä tilanteita ei tullut, mutta varautunut olin. Tottakai oli pakkasessa vaikka mitä herkkuaterioita, mutta olisin tarjoillut mahdollisimman yksipuolista ruokaa, ja seuraavana päivänä ehdottanut uutta kauppareissua.
Tällaisten loogisten seurausten järjestäminen lapselle toimii ehdottomasti tehokkaammin kuin nalkutus, uhkailu tai mielivaltaiset rangaistukset.
Pitkäjänteisyyttä ja rauhallisuutta tarvitaan! Väsyneenä hermostuu ja provosoituu helpommin. Kävin viimeistään kymmeneltä yöpuulle, vaikka kuinka olisi kiinnostanut illan elokuva, ja päikkärit nukuin yhdessä pienemmän kanssa, isosiskon ollessa puolipäiväkerhossa. Silloin ei ollut somea, eikä nettihoukutuksia tai -pelejä, kenellekään meistä. 🙂
Olin sikäli onnekas, että sain ja voin jäädä kotiin lasten taaperovaiheessakin - maailma oli silloin rauhallisempi, työpaikat turvatumpia, jne. Kunnioitan suuresti nykyajan vanhempia, ja tunnen suurta myötätuntoa APn tilannetta kohtaan. Ei ole helppoa noin pienen vauvan ja rajoja testaavan 5-vuotiaan kanssa! Jaksamista! 💖
Harjoitelkaa kaupassakäyntiä. Kerrot etukäteen lapselle, mitä teette: mennään kauppaan, kerätään ostoslistalle äidin listan jutut ja sinun listan jutut (aloittakaa pienistä ostoksista ja treenaatte sitten useamman kerran) jonka jälkeen menette kassalle maksamaan. Lapsi saa pakata omaan reppuunsa ostoksen ja kantaa itse niitä, kun hän on niin reipas apulainen.
Jos olette löytäneet kaikki tavarat ja ei ole tullut raivareita, niin hän saa valita palkkioksi yhden hedelmän kotona syötäväksi, esim. banaani, omena, päärynä, mandariini.
Piirrä lapselle oma kauppalista, jossa on vaikka juusto ja makaroni ja banaani, eri puolilta kauppaa löytyviä tuotteita.
Sitten lapsella on tärkeä rooli huolehtia että hänen listassaan olevat tuotteet ovat mukana. Kehu aina kun tulee onnistuminen. "Hienosti pysyt lähellä äitiä" ja "Loistavaa, sinä löysit juuston!" ja pidä lapsen mielenkiinto yllä "Näyttäisitkö reitin kassalle?" tai "Minkä noista sinä haluat kantaa omassa repussa?"
Kun kauppakäynti on sujunut, voit jutella iloisesti miten ylpeä ja tyytyväinen olet, ja kuinka kiva on sitten kotona hänen syödä palkkiohedelmää. Kun taas ei suju, niin palkkiohedelmä jätetään kassalle ja mahdollisimman tyynesti kerrot että vielä on harjoiteltavaa, mutta olet ihan varma että te yhdessä harjoittelemalla vielä opitte.
Kun lapsi alkaa esittää uhkailuja tai vaatimuksia, niin sivuuta ne sanomalla vain että karkkipäivä on sitten lauantaina (tai mikä teillä onkaan), ja jatka muihin aiheisiin.
Kyllä sisarkateus on kauheaa. Ei ole helppoa olla esikoinen.