5-vuotias käyttää kaupassa kaikki keinot manipuloinnista uhkailuun saadakseen karkkia, olen ihan loppu

Puhu lapselle nyt muutama kerta ennen kauppassa käyntiä ja sano, että ette osta karkkia. Kun lapsi osaa odottaa, että namia ei tule, niin ei sitä myöskään kärtä. Ja sitten kysele kaupassa minkälaisen jogurtin haluaa, mitä hedelmiä jne. Hänelle tulee tunne, että voi kuitenkin vaikuttaa hankintoihin.

Silloinkin kun aikuinen ei hyväksy lapsen tekoja, tunnetta, ajatuksia ja kokemusta niiden takana on tärkeää yrittää ymmärtää. Äidin ja isän on osoitettava lapselle, että he yrittävät eläytyä siihen, miltä lapsesta tuntuu.

”Ennen puhuttiin paljon sanoittamisesta. Siinä ajatus on, että aikuinen auttaa lasta tunteiden käsittelyssä nimeämällä hänelle tunteita: ’rikoit kaverin lelun, koska olit kateellinen’ tai ’sinua itkettää, koska olet harmistunut’. Tunteiden sanoittaminen on yhä tärkeää, mutta vaarana on, että aikuinen luulee tietävänsä lapsen tunteet lasta paremmin ja menee tunteiden tulkinnan kanssa metsään”

Siksi on tärkeää, että aikuinen ei osoita tietävänsä lapsen puolesta, miltä lapsesta tuntuu. Tietämisen sijaan aikuisen pitäisi osoittaa, että hän yrittää ymmärtää. Lapselta voi kysyä, miltä sinusta nyt tuntuu, ja sanoa vaikka, että mahdatkohan nyt jännittää?”

Sen sijaan, että vain reagoisi lapsen käytökseen, aikuisen pitäisi etsiä tunnetta, joka lapsen käyttäytymisen takana on. Kun aikuinen tekee näin, hän samalla opettaa lasta suhtautumaan muihin arvostavasti ja kuunnellen. Myös lapsen kyky säädellä tunteitaan kehittyy.

Vierailija kirjoitti:

Otahan neuvolassa puheeksi, kyseessä vauvan pahoinpitely.

Epäilen vahvasti provoksi, mutta mistä näistä nykyajan kädettömistä äideistä tietää.

Aloittajan pitää antaa kakaralleen siellä kaupassa kunnon selkäsauna niin loppuu se silmille hyppiminen. Italiassa äiti olisi tuossa tapauksessa pieksänyt, pöllyyttänyt kakaran silleen, että tämä ei olisi tiennyt missä hän on sen jälkeen. 

Elämänviisaus sanoo: rakasta minua eniten silloin, kun ansaitsen sitä vähiten. Tämä pätee lapsiin erityisen hyvin.

”Kun lapsi käyttäytyy huonosti, hän tarvitsee aikuista kaikkein eniten. Huonolla käytöksellä pieni lapsi voi hakea aikuisen huomiota ja testata aikuisen rakkautta. Tai sitten hän voi olla epävarma ja ristiriitatilanteessa ja kaipaa apua, miten toimitaan”.

Pienen lapsen on välttämätöntä kiinnittyä hoitajaansa, muuten hän ei selviä. Samoilta ihmisiltä eli yleensä vanhemmiltaan pieni lapsi hakee apua tunteiden käsittelyssä. Jos lapselle tulee pelko läheisen turvan menettämisestä, hän kokee suurempaa hätää ja turvattomuutta kuin aikuinen ehkä ymmärtää.

Tämän vuoksi on niin ikävää, että lapsia eristetään jäähylle selviämään yksin vaikeiden tunteidensa kanssa. Joskus uhkaus voi olla myös sanaton: se, että vanhemmat katsovat lasta kivettynein ilmein, voi tuntua pienestä lapsesta hylkäämiseltä. Lapsille pitäisi välittyä aina se tunne ja varmuus, että vaikka vanhemmat voivat suuttua minulle, he eivät hylkää silloinkaan.”

Tuttu juttu: rajat ovat rakkautta. Lisäksi ne tuovat lapselle turvaa.

”Lapsille pitää sanoa ääneen, että minä päätän ja aikuinen huolehtii."

Aikuisella on vastuu ja viimeinen sana. Sen tietäminen tuo lapsen elämään turvallisuutta ja ennakoitavuutta.

Vierailija kirjoitti:

Pyydä neuvoja/apuja vaikka neuvolasta. Ennen kaikkea oman jaksamisen takia. Olet yksin vauvan ja uhmakkaan 5- vuotiaan kanssa eli melkoisessa myllyssä olet nyt.

Kermaperseet eivät osaa laittaa kakaroitaan kuriin. Aloittajan pitää ottaa kakaraansa hiuksista kiinni ja riepotella niin, että käteen jää tukko hiuksia aina kun kakara alkaa hyppiä silmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otahan neuvolassa puheeksi, kyseessä vauvan pahoinpitely.

Epäilen vahvasti provoksi, mutta mistä näistä nykyajan kädettömistä äideistä tietää.

Aloittajan pitää antaa kakaralleen siellä kaupassa kunnon selkäsauna niin loppuu se silmille hyppiminen. Italiassa äiti olisi tuossa tapauksessa pieksänyt, pöllyyttänyt kakaran silleen, että tämä ei olisi tiennyt missä hän on sen jälkeen. 

Täällä onneksi lastensuojelu suojaa lapsia lasten vanhemmilta että ei miten tahansa voi käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä neuvoja/apuja vaikka neuvolasta. Ennen kaikkea oman jaksamisen takia. Olet yksin vauvan ja uhmakkaan 5- vuotiaan kanssa eli melkoisessa myllyssä olet nyt.

Kermaperseet eivät osaa laittaa kakaroitaan kuriin. Aloittajan pitää ottaa kakaraansa hiuksista kiinni ja riepotella niin, että käteen jää tukko hiuksia aina kun kakara alkaa hyppiä silmille.

Voiko sinua ottaa hiuksista kiinni ja riepotella kun teet väärin? Ei voi niin ei voi tehdä kenellekään.

Ketään ei lyödä! Nollatoleranssi väkivallalle. Kiukutella saa ja huutaa ja mieltä osoittaa maassa mutta lyödä ei saa.

"Ensin yrittää nätisti, äiti, mä meen kiltisti ajoissa nukkumaan koko viikon jos saan tän. No, kiellän ja sanon että ei ole karkkipäivä. Sitten kirkuu kuin syötävä, niin kauan että on ihan punainen ja hikinen. No, kirkukoot, en osta karkkia. Menee makaamaan karkkihyllyn eteen "mä en nouse tästä jos en saa tätä" noukin kärryyn sellaiset tavarat jotka pystyn niin, että lapsi on näköetäisyydellä. Ei muutakun kädestä kiinni ja itkevä poika + vauva ulos kaupasta."

Jos yrittää ensin nätisti niin koittaisin itsekin nätisti tulla vastaan ja välttää raivarit kaupassa lupaamalla jotain kivaa hyvästä käytöksestä. Miksi hyvästä käytöksestä ei voisi palkita? Eikö sitä nimenomaan pitäisi vahvistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä neuvoja/apuja vaikka neuvolasta. Ennen kaikkea oman jaksamisen takia. Olet yksin vauvan ja uhmakkaan 5- vuotiaan kanssa eli melkoisessa myllyssä olet nyt.

Kermaperseet eivät osaa laittaa kakaroitaan kuriin. Aloittajan pitää ottaa kakaraansa hiuksista kiinni ja riepotella niin, että käteen jää tukko hiuksia aina kun kakara alkaa hyppiä silmille.

Väkivaltaa käyttävä on keinoton aikuinen. Ei ole kykyä laittaa lapsille rajoja muuten kuin satuttamalla fyysisesti lasta.

Palkitsemista voi käyttää yllättäen, kun lapsi tekee jotakin toivottua. Esimerkiksi ”huomasin, miten hienosti tänään jaoit leluja kaverin kanssa. Sen kunniaksi saat valita tänään koko perheelle jälkiruoan”. Tämä sopii päiväkoti-ikäisille lapsille silloin, kun toivottua käytöstä esiintyy jo melko usein.

Toinen mahdollisuus on sopia ennakkoon selkeästi lapsen kanssa palkinnot ja millaisesta käyttäytymisestä saa palkinnon. Tämä tapa sopii toivotun käytöksen harjoitteluun, jota lapsi tekee vielä harvoin. Voitte laatia lapsen kanssa yhdessä tarrataulukon. Sen voi tehdä yhdessä lapsen kanssa paperille. Aikuinen määrittelee tarkasti käytöksen, mitä haluaa nähdä. Esimerkiksi aamulla sujuva vaatteiden pukeminen voi olla tällainen tarkkailtava asia. Paperille laitetaan sovitut palkinnot ja monenko tarran arvoinen kukin palkinto on.

Palkitsemisen tarkoitus on se, että lapsi voi oppia jonkin hänelle vielä vaikea uuden käyttäytymistavan. Kun lapsi on oppinut riittävästi toistettuaan uuden asian, voi aineellisen palkitsemisen jättää asteittain pois ja jatkaa lapsen palkitsemista toivotusta käyttäytymisestä kiitoksella ja ihailulla.

Vierailija kirjoitti:

Anna huutaa ja jätä sinne kauppaan. Jos joku tekee lasun ja lapsi otetaan huostaan, olet päässyt ongelmasta :D

Ihanaa olla vela!

Olet ihan pihalla ja ilkeä. Luuletko tosiaan, että huostaanotto lain mukaan tapahtuu noin helposti? Väärä luulo.

Ohjeet tarrataulukon käyttöön:

Valitse keskeisin asia. Taulukkoon ei kannata valita liian monia uusia opeteltavia asioita (esimerkiksi lelujen jakaminen, juoksematta oleminen kauppareissulla, sujuva pukeminen, hampaiden harjaus ja huoneen siivoaminen) yhtä aikaa. Pienet lapset eivät onnistu keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa. On hyvä valita taulukkoon yksi tai korkeintaan kaksi erilaista käyttäytymistavoitetta.

Määrittele selkeästi toivottu käytös. Tavoitteiden ei myöskään kannata olla liian epämääräisesti määriteltyjä, kuten ”kun olet kiltti, saat tarran”. Lapsi vasta opettelee sopivia käyttäytymistapoja ja ”kilttinä oleminen” ei sisällä selkeää ohjausta koskien sitä, millaista käyttäytymistä lapselta odotetaan. Tarrataulukko ei toimi, jos lapselle on epäselvää, millaisesta hyvästä käytöksestä palkinnon saa. Jos lapsi ei tiedä, mitä häneltä odotetaan, hän todennäköisesti ei onnistu vanhempien odotusten täyttämisessä. Tarkkuus tavoitteiden määrittelyssä helpottaa myös aikuista olemaan johdonmukainen taulukon seuraamisessa.

Määrittele tavoite myönteisesti. On tärkeää sanoa selvästi, millaista myönteistä käytöstä lapselta toivotaan esim. ”haluan, että kävelet kaupassa ja saat tarran, kun muistat sen”. On parempi kertoa, mitä haluaa lapsensa tekevän kuin mitä ei halua lapsensa tekevän, jotta ei tule vahingossa vahvistaneeksi ei-toivottua käytöstä esim. ”saat tarran, koska et juossut”. Jos lapsi liittää juoksemisen palkintoon, palkkio yhdistyy ei-toivottuun käytökseen ja saa huomiota.

Osallista lapsi palkintojen keksimiseen. Palkinnoista kannattaa keskustella lasten kanssa yhdessä. Mitkä olisivat etuuksia tai palkintoja, joita lapsi toivoo ja jotka motivoivat lasta? Listan sisältöä on harjoittelun edetessä hyvä päivittää säännöllisin väliajoin.

Tuleva narsisti selvästi tuo 5-vuotias , kerrot laittavasi hänet sijoituskotiin jos ei käytös parane.

Valitse sopivia palkintoja. On hyvä kuunnella lasta, mutta samalla valita sopivan riittävän pieniä ja huokeita palkintoja. Palkinnot voivat olla pieniä esineitä tai ne voivat olla jotakin mukavaa tekemistä yhdessä. Jos palkinnot ovat liian arvokkaita vanhempi voi perua palkintonsa tai olla naama mutrulla, kun lapsi saavuttaa palkinnon. Silloin lapset eivät voi kokea vanhempiensa olevan aidosti ylpeitä. Aineellisista palkinnoista huolimatta pääasian tulisi olla vanhemman tyytyväisyys ja lapsen ylpeys osaamisestaan. Sopivia palkintoja voivat olla esimerkiksi värikynät, tarrat, pienet kolikot, vapaavalintainen herkku kaupasta, uusia osia leluun, uusi lelu, elokuvan tai ohjelman valitseminen, leipominen, retki leikkipuistoon, yökyläily, eväsretki, uimassa käynti, ylimääräistä leikkiaikaa vanhemman kanssa, ylimääräinen satu jne.

Sovi sopivat säännöt palkintojen saavuttamiselle. Erilaiset palkinnot voivat olla tietyn tarramäärän arvoisia. 5-6-vuotiaat lapset eivät pysty odottamaan vielä pitkiä aikoja ja taulukko on hyvä laatia siten, että 5-6-vuotiaat saavat vaihtaa tarransa johonkin joka päivä. Vanhemmat lapset jaksavat odottaa muutaman päivän. Alle 5-vuotiaille tarran saaminen tai ylimääräinen satu jo sinällään on palkinto.

Valitse sopivan kokoiset tavoitteet. Taulukko kannattaa tehdä siten, että edistysaskeleet ovat sopivan pieniä, eivät liian vaikeita tai helppoja. Jos odotukset ovat liian suuria ja lapsen on miltei mahdotonta onnistu, lapsi saattaa luovuttaa ja lakata yrittämästä. Silloin taulukko ei tue kasvatusta. On tärkeää rakentaa taulukko niin, että lapsella on selkeät onnistumisen mahdollisuudet. Jos edistysaskeleet ovat liian helppoja saavuttaa, palkkion merkitys lapselle vähenee. Tarrataulukon vaikeusastetta voi kasvattaa vähitellen sitä mukaa, kun lapsi oppii uusia tavoitteita. Tarkoitus on, että kun lapsi oppii harjoiteltavan uuden käyttäytymistavan, ei taulukkoa lopulta enää tarvita, vaan vanhemman kehu ja kiitos riittää. Taulukkoa voidaan kuitenkin käyttää uusien vaikeiden asioiden harjoittelun apuna. On järkevää palkita lasta vähän ja usein. Palkitsemista ei tarvitse lykätä erinomaisiin huippusuorituksiin.