5-vuotias käyttää kaupassa kaikki keinot manipuloinnista uhkailuun saadakseen karkkia, olen ihan loppu

Vierailija kirjoitti:

Jos löisi vauvaa niin siinä vaiheessa olisi kyllä tukkapöllyn paikka! Pikku psykopaatti selkeästi kasvamassa, kannattaa hankkia jotain apua. 

Ei kannata sinne asti odottaa, sillä tuohan tulee tapahtumaan ennen pitkää. Nythän äiti mahdollistaa tuon huonon käytöksen itse: Ei huomioi lapsen huonoa käytöstä, ei kiellä, ei poista tilanteesta ja antaa lapsen kirkua. Kamat jää kauppaan ja lapsi viedään tilasta pois. Palataan, kun osataan käyttäytyä. 

On prkl nykyään kakarat kummallisia! Mikä ei sinänsä ole yllätys.

Olen yh ja tukiverkkoja ei ole joten lapset on otettava kauppaan.

Ala käyttämään ruoan nettikauppoja.

Poika tosiaan käyttää kaikki keinot kauppareissulla. Ensin yrittää nätisti, äiti, mä meen kiltisti ajoissa nukkumaan koko viikon jos saan tän. No, kiellän ja sanon että ei ole karkkipäivä. Sitten kirkuu kuin syötävä, niin kauan että on ihan punainen ja hikinen. No, kirkukoot, en osta karkkia. Menee makaamaan karkkihyllyn eteen "mä en nouse tästä jos en saa tätä" noukin kärryyn sellaiset tavarat jotka pystyn niin, että lapsi on näköetäisyydellä. Ei muutakun kädestä kiinni ja itkevä poika + vauva ulos kaupasta.

voit myös heittäytyä lapsesi kanssa lattialle ja kirkua kuin hän, niin taatusti lopettaa, koska häntä alkaa hävettää se mitä äiti teki. Laitat vain sitä ennen vaikka selkäpuolellesi lapun, että "ei hätää, teen tämän tahallisesti opettaakseni lapselleni miten noloa on saada kaupassa itkupotkuraivarit".

Nyt on alkanut manipuloida ihan uudella keinolla mikä karmii minua. Nimittäin jo kotona lähtiessä sanoo "jos et sä osta mulle karkkia, lyön pikkusiskoa"

"Jos sen teet, niin et tule samaan karkin karkkia enää koskaan. Se näyttää olevan vaarallinen asia, kun saa sinut vahingoittamaan toista". Toisia ei vahingoiteta

Lapsi päiväkotiin vaikka 1-2 kertaa viikossa, jos ei vielä ole. Silloin voi käydä kaupassa. Ja päikyssäkin ehkä huomaavat, jos lapsella on jotain erityistarpeita. Tai tilaat ruuat noutopisteelle ja haet sieltä. Se on usein halvempaa kuin kotiinkuljetus. Karkkia ei nyt kuitenkaan enää lapselle pitkään aikaan.

Lapsi on oppinut että raivarilla ja uhkailulla saa karkkia kuten aloituksesta kävi ilmi ja käyttää tätä keinoa hyväkseen. Tee selväksi että huonolla käytöksellä ei saa karkkia viikkoon. Hyvällä käytöksellä saa karkkia kerran viikossa karkkipäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Sano, että haen vartijan :D

Ei ole vartijan tehtävä kasvattaa teidän kakaroita. Itse hymyilen lapselle vaan nätisti ja kävelen ohi jos vanhemmat uhkailevat minulla.

T. Vartija

Taas yksi "loistava" vanhempi, jotkut ei osaa kasvattaa lapsiansa.

Miten teillä on varaa ostaa ruokaa muttei jotain 15 sentin tikkaria? Esim. kolme kauppareissua viikossa = 45 snt. Ei luulisi budjetin kaatuvan.

Meidän 5v ei saisi ikinä enää karkkia jos löisi vauvaa. Tietää kyllä että vauvat menee helposti rikki. Toisaalta en ehkä tiedä mitä tilanteessa käydään läpi, kun meidän lapset ei mangu ikinä (ei mun ansiota, vaan lasten luonteesta johtuu).

Joka tapauksessa kuulostaa teidän tilanne niin hurjalta, että hakisin apua perheneuvolasta. Siellä osaavat antaa keinoja tilanteeseen ja toisaalta arvioida tarviiko 5v mahdollisesti muuta apua myös.

Ei tuommoista ollut minun lapsuudessani ja nuoruudessani 1960- ja -70-luvuilla missään. Varmaan olisi jäänyt mieleen, jos olisi ollut. Mikä on nykyään niin toisin? 

Todellakin jos lyö vauvaa, niin ilmoitat, että karkinosto loppui tuon vuoksi nyt joksikin aikaa. Jossain ne rajat on mentävä. Etukäteen puhut pojan kanssa kun olette kauppaan menossa, että jos hän alkaa taas hankalaksi, niin te lähdette kaupasta pois heti, kun hän sen aloittaa. Siihen vaan jätät ostokset ja teet lähtöä pois kaupasta (palaatte sitten kun on rauhoittunut taas ja lupaa olla kunnolla) ja jos sitten vaan jatkaa, niin oikeasti jätätte kauppareissun sitten.

Ja mitäs jos veisit tuon pojan osa-aikaisesti hoitoon, niin pääset sinne kauppaan joskus vauvan kanssa (osta varastoon jotain syötävää, jos joudut sitten pojan kanssa poistumaan kaupasta kun taas menette sinne yhdessä). Tai onko sinulla autoa? Jos on niin teen noutotilaus, jolloin vain haet ostokset käymättä kaupassa muuten. Toki voi sitä noutaa kävellenkin tietyn määrän. 

Pojalla meinaan vaatimukset vaan kasvaa sitten vanhemmiten ja olet pulassa hänen kanssaan, kun kasvaa vahvemmaksi ja isommaksi. Sinä ole se auktoriteetti, jota totellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano, että haen vartijan :D

Ei ole vartijan tehtävä kasvattaa teidän kakaroita. Itse hymyilen lapselle vaan nätisti ja kävelen ohi jos vanhemmat uhkailevat minulla.

T. Vartija

Ai mä uhkailen usein että jos tenavat käyttäytyy muita häiritsevästi niin vartija tulee ja paiskaa koko köörin pihalle. Sinne jää sitten kaikki iltapalat ja viikon ruuat, eikä enää saada käydä lähiaupassa vaan pitää mennä toiseen kaupunkiin. Mites sitten suu pannaan?

Ja olen kyllä olettanut että vartija paiskaa meidät pihalle jos typerä älämölö ei lopu

Vierailija kirjoitti:

Karkkipulmaan: itselläni on nuorempi lapsi, mutta itse olen nyt viime aikoina tehnyt niin, että hän saa kaupassa karkin tai jotain muuta. Esim. tikkarin tms. Lapsen kanssa kutsumme tätä palkinnoksi.

Käyn kaupassa kerran tai kaksi viikossa, ja mielestäni on ok, että lapsi syö viikossa yhden tai kaksi tikkaria (muita karkkeja meillä ei olekaan). Mutta jos pelkää hampaiden puolesta, kai palkinto voi olla jotakin muutakin. Esim tarra. (Tällaisen palkinnon hinta on noin 27 senttiä, eli jos minulla on varaa käydä kaupassa, on minulla varaa ostaa palkintokin.)

Palkinnon saa, kun on käyttäytynyt kaupassa nätisti. Aikaisempien kokemusten perusteella kerrataan juuri ennen kauppaan menemistä, mitä nätti käytös onkaan ja mitä siihen ei kuulu. Jos käytös kaupassa meinaa heikentyä, kerrataan ja muistutetaan, että lopussa on palkinto odottamassa. Hyvän käytöksen rima pitäisi olla kuitenkin niin matalalla, että lapsi sen useimmilla kerroilla saavuttaa. Vähintään muistuttamisen avulla. Lapsi tarvitsee onnistumisen kokemuksia, jotta kaupassakäynnit alkavat sujua.

Tikkarin tapauksessa olen ensin kerännyt kaikki ostokset. Ja muistuttanut lasta, että viimeiseksi haetaan palkinto. Kun ostokset on kerätty, mennään karkkiosastolle ja lapsi saa valita mieluisen tikkarin tarjolla olevista. Tikkari laitetaan kuitenkin ostoskärryyn odottamaan, mutta lapsi muistaa, että se on siellä odottamassa. Vielä kun on kassatilanne jäljellä, mikä meillä on haastava. Kun kassa ja maksaminen on hoidettu, ja päästy kaupasta ulos, lapsi saa palkintonsa. Autolla liikenteessä ollessa on lapsen kanssa sovittu, että palkinnon saa, kun ollaan päästy takaisin autolle ja turvavyöt on kiinnitetty.

Joo, en ole mikään superäiti, kun tällaisia olen joutunut kehittämään. Toisilla vanhemilla lapset käyttäytyy kauniisti pelkästään yhdellä pienellä pyynnöllä.

Mutta tällä systeemillä saan haastavat kauppatilanteet omalla kohdallani hoidettua.

Ja parin vuoden sisällä olet samassa tilanteessa kuin ap. Kauppareissun täytyy sujua ikätasoisesti. Siitä ei pidä palkita että se sujuu, eikä ainakaan karkilla.

Maksimissaan rangaistukseksi se, että kauppaan ei tulla jos siellä ei osata olla.

Pyydä neuvoja/apuja vaikka neuvolasta. Ennen kaikkea oman jaksamisen takia. Olet yksin vauvan ja uhmakkaan 5- vuotiaan kanssa eli melkoisessa myllyssä olet nyt.

Vierailija kirjoitti:

Karkkipulmaan: itselläni on nuorempi lapsi, mutta itse olen nyt viime aikoina tehnyt niin, että hän saa kaupassa karkin tai jotain muuta. Esim. tikkarin tms. Lapsen kanssa kutsumme tätä palkinnoksi.

Käyn kaupassa kerran tai kaksi viikossa, ja mielestäni on ok, että lapsi syö viikossa yhden tai kaksi tikkaria (muita karkkeja meillä ei olekaan). Mutta jos pelkää hampaiden puolesta, kai palkinto voi olla jotakin muutakin. Esim tarra. (Tällaisen palkinnon hinta on noin 27 senttiä, eli jos minulla on varaa käydä kaupassa, on minulla varaa ostaa palkintokin.)

Palkinnon saa, kun on käyttäytynyt kaupassa nätisti. Aikaisempien kokemusten perusteella kerrataan juuri ennen kauppaan menemistä, mitä nätti käytös onkaan ja mitä siihen ei kuulu. Jos käytös kaupassa meinaa heikentyä, kerrataan ja muistutetaan, että lopussa on palkinto odottamassa. Hyvän käytöksen rima pitäisi olla kuitenkin niin matalalla, että lapsi sen useimmilla kerroilla saavuttaa. Vähintään muistuttamisen avulla. Lapsi tarvitsee onnistumisen kokemuksia, jotta kaupassakäynnit alkavat sujua.

Tikkarin tapauksessa olen ensin kerännyt kaikki ostokset. Ja muistuttanut lasta, että viimeiseksi haetaan palkinto. Kun ostokset on kerätty, mennään karkkiosastolle ja lapsi saa valita mieluisen tikkarin tarjolla olevista. Tikkari laitetaan kuitenkin ostoskärryyn odottamaan, mutta lapsi muistaa, että se on siellä odottamassa. Vielä kun on kassatilanne jäljellä, mikä meillä on haastava. Kun kassa ja maksaminen on hoidettu, ja päästy kaupasta ulos, lapsi saa palkintonsa. Autolla liikenteessä ollessa on lapsen kanssa sovittu, että palkinnon saa, kun ollaan päästy takaisin autolle ja turvavyöt on kiinnitetty.

Joo, en ole mikään superäiti, kun tällaisia olen joutunut kehittämään. Toisilla vanhemilla lapset käyttäytyy kauniisti pelkästään yhdellä pienellä pyynnöllä.

Mutta tällä systeemillä saan haastavat kauppatilanteet omalla kohdallani hoidettua.

Outoa että normaaliin elämään kuuluvasta tilanteesta annetaan palkinto.

Onko teillä isää siis kavattajakumappania?

Molemmat tästä asiasta kyllä nyt niin tiukasti kiinni. Toista ihmistä ei satuta! Ei missään tilanteessa.

Meillä lapsi pari vuotiaana outi minua kerran. Nappasin tiukan henkisen ja fyysisen otteen ja ilmoitin selkeästi, että ei satuta. Ei purrut sen jälkeen.

Minusta sinä et tajua tuota vaaraa Miska tuossa piilee... lepsuilette väkivallan käytön kanssa noin pienellä... isompana osaa oikein hyvin sen sitten.

Väkivalta on aina kielletty. Niin henkinen kuin fyysinen.

Lapsesi on turvaton. Hätääntynyt. tekee mitä sattuu. Hänelle ei aikuiset laita rajoja.

Miksi sä edes otat sen uhkailijan kauppaan mukaan?

Reagoi noihin!

Mua jos lapsi uhkailee, niin tajuan että nyt tarvitsee laittaa selkeä raja heti.

Ei se lapsi pääsee kauppaan. Se aikuinen päättää, että uhkaileva lapsi ei kauppaan tule. Sinähän mahdollistat kaiken temppuilua ja väkivallan.

Ota ohjat käsiin.

Kiitä hyvästä.

Antakaa sille esikoisellekin aikaa, omaa aikaa aikuisen kanssa.

Hae apua.

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi "loistava" vanhempi, jotkut ei osaa kasvattaa lapsiansa.

En ymmärrä tätä arvostelua. Aloittaja tiedostaa, että kaikki ei ole nyt niin kuin pitäisi. Hän on myös yrittänyt käyttää kaikki keksimänsä keinot ja kysyy nyt neuvoja. Minusta kuulostaa vastuulliselta vanhemmalta. Jos et osaa neuvoa, älä arvostele.

Ap saanut paljon ohjeita. Voisiko kommentoida näitä?

Vierailija kirjoitti:

Mihin tässä ammattilaista tarvitsee? Tuo on normaalia mustasukkaisen ja uhmaikäisen 5-vuotiaan käytöstä, joka kokeilee rajojaan ja haluaa äidin huomiota. Lopettakaa typerien keittiödiagnoosien teko, näillä psykopaatiksi haukkujilla taitaa olla itsellä päässä vikaa.

AP voi aivan ensimmäiseksi alkaa tilata ruoat joko kotiin tai kaupan noutopisteelle, ei ole suuri vaiva jos kerran vauvapalstallekin osaa kirjoittaa.  Lapselle voi sanoa, että enää ei käydä ollenkaan kaupassa ennen kuin käytös paranee ja ettei pikkusisarusta saa lyödä. Jokaisesta ilkityöstä vaikka jonkun edun menetys määräajaksi, esim. lelu tai telkkarin katselu tms. jäähylle, niin että oppii syyn ja seurauksen ja oman käytöksen vaikutuksen. Ei tuossa auta kuin olla määrätietoinen.

Kuitenkin perimmäinen syy on äidin huomiossa. Saisitko vauvaa joskus hoitoon vaikka vanhemmillesi, niin voitte tehdä 5-vuotiaan kanssa kahdestaan jotain aina silloin tällöin.

Uhmaikä ei yleensä ole 5-vuotiaana vaan paljon aikaisemmin silloin kun lapsi huomaa että hänellä on oma tahto. Yleensä n 2-vuotiaana. En myöskään sanoisi että tämä on normaalia 5-vuotiaan käytöstä. Kiukuttelu, joo normaalia. Uhkailu, kiristys ja vauvan lyöminen, ei.

meillä 1970 luvulla isä vain totesi karkkihyllyn luona, että kun tänään ei ole karkkipäivä ja te tiedätte sen. Nyt kassalle ja ostetaan nämä vai haluatteko jäädä katsomaan niitä karkkeja ja tulette itse sitten kävellen kotiin?

Lähdettiin aina isän kanssa kassalle.

Lauantaisin sitten mentiin aina kävellen kauempana olevaan isoon kauppaan ostamaan karkkia. Se oli isältäni tietoinen veto, että mennään juuri kävellen ostamaan ne karkit.

sitten, koska isä halusi, että meillä toimii tuo ehdollistaminen mahdollisimman pitkään, niin silloin tällöin, joinakin päivinä, kun oltiin oltu tosi kilttejä, niin isä sanoi, että kun nyt olette olleet noin kilttejä monta päivää, niin lähdetäänkö käymään tuolla karkkikioskilla: saatte ostaa molemmat sieltä markalla karkkeja (meillä oli tuolla kioskilla penninkin karkkeja, joten jos halusi tosi paljon karkkeja, niin tietenkin osti sitten pennin karkkeja. minä ostin yleensä 5 pnnin karkkeja)