5-vuotias käyttää kaupassa kaikki keinot manipuloinnista uhkailuun saadakseen karkkia, olen ihan loppu

Kannattaa opetella KASVATTAMAAN lapsia niin ei tarvitse pahoinpidellä. Kummasti ne lapset uskoo kun on vauvasta saakka kasvattanut johdonmukaisesti (=selittänyt ikätasoon sopivalla laajuudella).

Mun lapset kinusi karkkia kauppareissuilla 2-vuotiaana. Loppui nopeasti, kun kitinällä ei koskaan muutenkaan saanut periksi.

Karmivalta kuulostaa ap:n aloitus. Tuo että isoveli lyö vauvaa. Pystyisitkö varaamaan neuvolasta extra-ajan jo tänään?

 

Apua on saatavissa, jos sitä hakee. Kannattaa hakea matalalla kynnyksellä.

Luulen, isoveli saattaa lyödä vauvaa muissakin tilanteissa. Siksi avun hakeminen on tärkeää!

Tsemppiä ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnitelmallisuus, johdonmukaisuus ja tarpeeksi toistoja.

Näillä olen saanut kauppareissut siedettäväksi 8v, 7v ja 5v kanssa. Kannattaa rohkeasti pyytää apua esim. neuvolasta. Tsemppiä sinulle, ap!

Äläkä välitä ilkeistä kommenteista, täällä on usein pätemässä he jotka ovat eläneet sitä aikaa kun kiukuttelevat lapset on laitettu ruotuun tukkapöllyllä tai vyön heilautuksella, eikä heillä ole mitään käsitystä nykyajan vanhemmuudesta.

Kaikkiin lapsiin ei neuvottelu/keskustelu tehoa. 

Mitä pitäisi tehdä, kun lapsi tempaisee nyrkillä VAUVAA mahaan?

Nykyäänhän huutaminenkin on henkistä väkivaltaa.

"Voi Veeti, äläs nyt tee noin. Tulee siskolle pipi ja paha mieli"

Kun se, että kerran nappasee niskavilloista ja sanoo, että katsokin että et tee tuota enää ikinä.

Voi toki karjaista sille viisveelle ja nykäistä sen niskavilloista tilanteesta pois, kun se lyö vauvaa, harmi vaan että karjaisusta vauva säikähtää kahta enemmän eikä viisveekään oikein kykene käsittämään, miksi hän ei saa satuttaa mutta aikuinen saa.

Tai voi ratkaista tilanteen ihan ilman mitään väkivallan käyttämistäkin, jos vaan näkee vähän vaivaa. Voi lopettaa sen, että omalla toiminnallaan opettaa lapselle, että huonolla käytöksellä lapsi saa tahtonsa läpi.

Ap.han kertoi antaneensa välillä periksi. Ei se kiukulla karkkia välillä saanut lapsi ymmärrä sitä, että nyt karkkia tuli siksi kun mamma oli väsynyt, lapsi ymmärtää asian niin että tarpeeksi kun käyttäytyy huonosti, saa karkkia. Kun lapsi huomaa, että aikuinen on tällä tavalla kädetön ja antaa säännöllisen epäsäännöllisesti lapselle periksi, ja näin myös vallan lapselle, pitää olla aika tyhmä lapsi, jos ei tätä yritä käyttää hyväksi.

(Kannattaa muuten vähän vielä sivistää itseään sen henkisen väkivallan suhteen. Kaikki huutaminen kun ei suinkaan täytä henkisen väkivallan kriteereitä....)

Hmmm... Tai sitten se lapsi oppii että toista ei saa satuttaa koska...  SE SATTUU! Ja että jos tekee toiselle jotain ikävää niin takas tulee. 

Ja tämä löytyi nopealla googlailulla: https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/6b248676-64f8-4496-a198-c298e8b…;

No voi nyt helvetti. Uskokaa jo että se lapsi tarvii positiivista huomiota ja hakee sen helpoimmalla ja varmemmalla tavalla. Lyö vauvaa saa satavarmasti äidin huomion. Saa raivarit kaupassa saa äidin huomion. Älä raivostu lapselle, älä ota kauppaan ja jos otat kylmän viileästi hoidat ostokset tai lähdette pois. Jos vielä lyö vauvaa, poista toiseen tilaan. Vauva kantoliinassa tai sun lähellä koko ajan. Mutta anna sille isommallekin aikaa ja huomiota. Se ei saa näemmä sitä enää sulta kun vauva tuli ja vei sen. Täällä kaikki hulluna huutaa psykopaattia sun muuta vaikka kyse ei ole ollenkaan siitä.

Miksi edes menette kaupassa lähellekään karkkihyllyä?

Useissa kaupoissa hyllyn pystyy kyllä välttämään. Jos lasta ei opeta siellä asioimaan, niin ei hän osaa sinne myöskään kaivata. Sama koskee leluhyllyjä. Jos opetetaan, että joka kauppakäynnillä mennään ko. hyllyille edes katselemaan, niin kyllähän se varmasti herättää haluja. Ja kun joku asia on kielletty, niin sitten sitä haluaa jatkuvasti ja enemmän.

Oon kuullu semmosen niksin itkupotkuraivareihin kaupassa, että heittäydyt siihen lapsen viereen, alat vääntään huutoitkua ja hakkaamaan lattiaa :D Vaatii aikamoisen pokan kylläkin mutta kuulemma lapsi hiljenee aivan varmasti! :D Ja todennäköisesti häpeää sua niin ettei enää toista käytöstään.

Karkkipulmaan: itselläni on nuorempi lapsi, mutta itse olen nyt viime aikoina tehnyt niin, että hän saa kaupassa karkin tai jotain muuta. Esim. tikkarin tms. Lapsen kanssa kutsumme tätä palkinnoksi.

Käyn kaupassa kerran tai kaksi viikossa, ja mielestäni on ok, että lapsi syö viikossa yhden tai kaksi tikkaria (muita karkkeja meillä ei olekaan). Mutta jos pelkää hampaiden puolesta, kai palkinto voi olla jotakin muutakin. Esim tarra. (Tällaisen palkinnon hinta on noin 27 senttiä, eli jos minulla on varaa käydä kaupassa, on minulla varaa ostaa palkintokin.)

Palkinnon saa, kun on käyttäytynyt kaupassa nätisti. Aikaisempien kokemusten perusteella kerrataan juuri ennen kauppaan menemistä, mitä nätti käytös onkaan ja mitä siihen ei kuulu. Jos käytös kaupassa meinaa heikentyä, kerrataan ja muistutetaan, että lopussa on palkinto odottamassa. Hyvän käytöksen rima pitäisi olla kuitenkin niin matalalla, että lapsi sen useimmilla kerroilla saavuttaa. Vähintään muistuttamisen avulla. Lapsi tarvitsee onnistumisen kokemuksia, jotta kaupassakäynnit alkavat sujua.

Tikkarin tapauksessa olen ensin kerännyt kaikki ostokset. Ja muistuttanut lasta, että viimeiseksi haetaan palkinto. Kun ostokset on kerätty, mennään karkkiosastolle ja lapsi saa valita mieluisen tikkarin tarjolla olevista. Tikkari laitetaan kuitenkin ostoskärryyn odottamaan, mutta lapsi muistaa, että se on siellä odottamassa. Vielä kun on kassatilanne jäljellä, mikä meillä on haastava. Kun kassa ja maksaminen on hoidettu, ja päästy kaupasta ulos, lapsi saa palkintonsa. Autolla liikenteessä ollessa on lapsen kanssa sovittu, että palkinnon saa, kun ollaan päästy takaisin autolle ja turvavyöt on kiinnitetty.

Joo, en ole mikään superäiti, kun tällaisia olen joutunut kehittämään. Toisilla vanhemilla lapset käyttäytyy kauniisti pelkästään yhdellä pienellä pyynnöllä.

Mutta tällä systeemillä saan haastavat kauppatilanteet omalla kohdallani hoidettua.

Jos hän kerran osaa manipuloida jo nyt niin ruokit ja vaatetat kotonasi kunnon narsistia. Kasvattamalla hänestä ei saa normaalia ihmistä.

Ennen kauppaan lähtöä säännöt selväksi lapselle ja viisi vuotiaalta voi jo kysyä hyvin ymmärsitkö ja muistatko mitä sovittiin.

Näin on meillä menty kaikkien kanssa.

Nykyään tosiaan voi tilata kotiin suurimman osan tavaroista niin ei tartte pikkuteroa kauppaan viedä. Ja kaikki karkit pois. 

Voi näitä vapaan kasvatuksen ja kädettömien vanhempien helmiä. ihanaa kun tollanen pikkupsyko tosta kasvaa ja rajattomana alkaa käydä vieraitten ihimisten lomakoilla kun jotain tekee mieli. Sille kun kukaan ei ole koskaan sanonut "EI" tai tapoja opettanut. Btw, yh-status ei ole mikään syy jättää pershetelmäänsä kasvattamatta.

Vierailija kirjoitti:

Karkkipulmaan: itselläni on nuorempi lapsi, mutta itse olen nyt viime aikoina tehnyt niin, että hän saa kaupassa karkin tai jotain muuta. Esim. tikkarin tms. Lapsen kanssa kutsumme tätä palkinnoksi.

Käyn kaupassa kerran tai kaksi viikossa, ja mielestäni on ok, että lapsi syö viikossa yhden tai kaksi tikkaria (muita karkkeja meillä ei olekaan). Mutta jos pelkää hampaiden puolesta, kai palkinto voi olla jotakin muutakin. Esim tarra. (Tällaisen palkinnon hinta on noin 27 senttiä, eli jos minulla on varaa käydä kaupassa, on minulla varaa ostaa palkintokin.)

Palkinnon saa, kun on käyttäytynyt kaupassa nätisti. Aikaisempien kokemusten perusteella kerrataan juuri ennen kauppaan menemistä, mitä nätti käytös onkaan ja mitä siihen ei kuulu. Jos käytös kaupassa meinaa heikentyä, kerrataan ja muistutetaan, että lopussa on palkinto odottamassa. Hyvän käytöksen rima pitäisi olla kuitenkin niin matalalla, että lapsi sen useimmilla kerroilla saavuttaa. Vähintään muistuttamisen avulla. Lapsi tarvitsee onnistumisen kokemuksia, jotta kaupassakäynnit alkavat sujua.

Tikkarin tapauksessa olen ensin kerännyt kaikki ostokset. Ja muistuttanut lasta, että viimeiseksi haetaan palkinto. Kun ostokset on kerätty, mennään karkkiosastolle ja lapsi saa valita mieluisen tikkarin tarjolla olevista. Tikkari laitetaan kuitenkin ostoskärryyn odottamaan, mutta lapsi muistaa, että se on siellä odottamassa. Vielä kun on kassatilanne jäljellä, mikä meillä on haastava. Kun kassa ja maksaminen on hoidettu, ja päästy kaupasta ulos, lapsi saa palkintonsa. Autolla liikenteessä ollessa on lapsen kanssa sovittu, että palkinnon saa, kun ollaan päästy takaisin autolle ja turvavyöt on kiinnitetty.

Joo, en ole mikään superäiti, kun tällaisia olen joutunut kehittämään. Toisilla vanhemilla lapset käyttäytyy kauniisti pelkästään yhdellä pienellä pyynnöllä.

Mutta tällä systeemillä saan haastavat kauppatilanteet omalla kohdallani hoidettua.

Ruoka ei saa koskaan olla palkinto. Aikuisena se lapsi ajattelee, että se mättöpizza tai karkkipussi on "palkinto" esim. hyvin sujuneesta työpäivästä. Joku tarra on parempi palkinto. 

Oma lapsi kokeili kaikki temput. Oli vain pysyttävä lujana, jyrkkä ei nameille ja temppuilulle. Vaati aikaa ja voimia, mutta lopulta onnistui. Jos omat keinot ei riitä, suosittelen hakemaan apua.

Joo, hei karkkeja yms ei todellakaan pitäisi käyttää palkintona mistään asiasta, niin kuin joku kiva jo ehti sanoakin! Ymmärrätkö, että ei se, että käyttäytyy NORMAALISTI ole mikään hieno saavutus josta pitää aina palkita ostamalla jotain? Voi sanoa, että hyvä, muttei mitään sen ihmeempää.

Ei on ei ja pidät siitä kiinni ihan sama vaikka ipana räjäyttäisi pommin. Sun on oltava aikuinen ja pidettävä rajasta kiinni. Tarvitset ehdottomasti apua. Neuvolaan, sossuun, minne tahansa yhteys ja lastenpsykologille. Lapsesi manipulointi on mennyt mun mielestä kyllä nyt liian pitkälle. Ammattilaisen apua ehdottomasti.

jeesus kristus nää saa mut harkitsemaan lasten tekoa uudestaan.

Ihan ensimmäisenä, älä anna periksi. Tiedän, että olisi maailman helpointa sanoa kaupan lattialla huutavalle ja makaavalle lapselle, että hae se suklaapatukka ja mennään eteenpäin, mutta jos sen teet niin jokaisesta seuraavasta kauppareissusta tulee paljon vaikeampi. Ei koskaan lapsen kiukutteluihin ja kiristelyihin mukaan, uskon että lapsellakin on turvallisempi olo kun tietää, ettei huutamalla ja raivoamalla saa tahtoaan läpi.

Listaan tähän alle muutamia juttuja, mitkä meillä on toiminut hyvin kaupassa 3v ja 5v lasten kanssa:

- ei koskaan nälkäisenä tai väsyneenä esim. pitkän tarhapäivän jälkeen kauppaan. Aina täydellä vatsalla ja mieluiten viikonloppuisin.

-sovitaan jo kotona etukäteen, että tänään ei osteta kaupasta karkkia, koska karkkipäivä ei ole tänään. Suunnitellaan yhdessä mitä ruokia ostetaan ja syödään seuraavina päivinä.

-kerron, että jos kauppareissu menee hyvin, niin illalla voidaan tehdä jotain kivaa, esim. katsoa pari jaksoa lasten lempparisarjaa, lapset saavat pelata tabletilla, mennään leikkipuiston kautta kotiin tms. Jos kauppareissu menee huutaessa ja kiukutellessa niin näitä ei tehdä.

-pyydän lapsia kaupassa hakemaan eri tuotteita kärryyn, tyyliin ”haeppas tuo mehupurkki tuosta ja laita kärryyn” ja sitten kehut päälle kun lapsi sen tekee. Joskus teen myös lyhyen ostoslistan ja lapsi saa hakea tuotteita listalta ja viivataan näitä yhdessä yli. En tietenkään päästä yksin lasta harhailemaan ja hakemaan tuotteita vaan olen muutaman metrin päässä. Nämä sopivasti harhauttaa lasta unohtamaan ylimääräiset sähellykset.

- lapsi saa kaupassa valita usein esim. jonkun uuden hedelmän/vihanneksen mitä ei olla maistettu tai vaikkapa jonkun uutuusmehun/leivän/muropaketin jne. ja sitten loppumatka mietitään miltä se maistuu ja maistetaan kun päästään kotiin.

Nämä vinkit on toiminut meillä ja nykyään 95% kauppareissuista sujuu hyvin. Vaikka voin kyllä myöntää että joskus pahimmassa kaupparaivareissa olen kertonut maassa huutavalle ja karjuvalle lapselle, että haen vartijan hakemaan hänet.

Lapsi on tiukkaakin tiukemman puhuttelun tarpeessa. Uskoo olevansa Ukko Ylijumala ja Maailman napa, ja siksi oikeutettu tarvittaessa väkivaltaankin tahtonsa läpisaamiseksi. Tämä ei ole lapsen vika, koska hän toteuttaa vain sitä käyttäytymismallia jonka on oppinut olevan sallittua. Haitallisen käyttäytymisen kuitenkin on loputtava välittömästi, ennen kuin tilanne pahenee entisestään ja vaikkapa siskoa sattuu todella vakavasti. Jos rajojen asettaminen ei onnistu itseltäsi, ota ammattilaisapu käyttöön. Heti!

Mikään ruoka ei ole palkinto. Aika jännää, että tällaiseen keskusteluun eksyin, mutta aika usein syömishäiriöstä parannuttaessa näkee tsemppilauseita kuten että ruoka ei ole mikään palkinto ja kaikki ansaitsee ruokaa. Itse sairastan anoreksiaa ja todellakin ajatusmaailma on välillä sellainen, ettei vaan ansaitse ruokaa. Tämän laihdutuskulttuurin myötä yhä useampi ajattelee, että ruoka pitää jotenkin ansaita liikkumalla tai no, lapsena just noin että tee jotain hyvin niin saat ruokaa. Oikeasti tollanen ajatusmalli on haitallinen, ja ruokaa tarvii ihan jokainen ihminen maapallolla, eikä sen eteen tarvitse olla mitenkään erityisen kiltti.

Totta kai saa olla palkintoja joskus, jos ne auttaa. Voi se olla tarra jos sellaisesta tykkää tai vaan kehu tai muuten osoitus että meni hyvin. Mutta se pääperiaate on, että palkinto ei ole mikään ruoka - ettei siitä tuu sellasta oloa, että ruoka pitää aina ansaita ja sitä ei muuten saa.

Mihin tässä ammattilaista tarvitsee? Tuo on normaalia mustasukkaisen ja uhmaikäisen 5-vuotiaan käytöstä, joka kokeilee rajojaan ja haluaa äidin huomiota. Lopettakaa typerien keittiödiagnoosien teko, näillä psykopaatiksi haukkujilla taitaa olla itsellä päässä vikaa.

AP voi aivan ensimmäiseksi alkaa tilata ruoat joko kotiin tai kaupan noutopisteelle, ei ole suuri vaiva jos kerran vauvapalstallekin osaa kirjoittaa.  Lapselle voi sanoa, että enää ei käydä ollenkaan kaupassa ennen kuin käytös paranee ja ettei pikkusisarusta saa lyödä. Jokaisesta ilkityöstä vaikka jonkun edun menetys määräajaksi, esim. lelu tai telkkarin katselu tms. jäähylle, niin että oppii syyn ja seurauksen ja oman käytöksen vaikutuksen. Ei tuossa auta kuin olla määrätietoinen.

Kuitenkin perimmäinen syy on äidin huomiossa. Saisitko vauvaa joskus hoitoon vaikka vanhemmillesi, niin voitte tehdä 5-vuotiaan kanssa kahdestaan jotain aina silloin tällöin.