5-vuotias käyttää kaupassa kaikki keinot manipuloinnista uhkailuun saadakseen karkkia, olen ihan loppu

Teit 2 ympäristörikosta eli synnytit 2 kertaa. Se on kuule karma. Sinun nyt täytyy kärsiä ainakin 18 vuotta vielä.

Ladydickillä peppuun niin rupee olemaan kunnolla!

Hyvää psykopaattia olet kasvattamassa. Onnea jatkoon.

Onneksi olkoon. Lapsesi on vain perinteinen suomalainen mies. Eli juntti, joka ei osaa käyttäytyä, huutaa ja lyö naisia vaikka ikää on vain 5 v.

Vierailija kirjoitti:

Ap saa katsoa peiliin, kyllä on jossain pahasti vikaa jos vauva on vasta 6kk ja nyt jo yh.

Tämä!

Ongelma on alkanut silloin kun ekan kerran annoit periksi, sitä on tosi vaikea korjata, mutta onnistuu kyllä jos olet johdonmukainen. Mites muuten kasvatus, missä muussa annat periksi? Riippuen lapsen temperamentista, lapsi testaa koko ajan onko vanhempi luotettava. Tuleeko aina sama vastaus vai saisiko jollain keinolla ottaa itselleen vallan. Jos joku asia on ei, se on sitten aina ei. Ei lapset ymmärrä miksi tänään saa ja eilen ei. 

Kummankin lapseni nappasin kerran tai pari kirkuvana kainaloon ja kannoin ulos kaupasta. Tehosi! Taisivat kyllä olla nuorempia, 2 - 3 vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilaa ruokaostokset kotiin

Vauvan ja isomman lapsen kanssa oleva yh onkin niin hyvissä varoissa, että on mahdollisuus vain tilailla ruuat kotiin. Huomaa, että näitä heittelee aina hyväosaiset.

Plussakortilla ostosten tilaaminen kotiin Cittarista maksaa alle 10€... Mielestäni edullista. Voi tilata kerran kuukaudessa isomman satsin ja käydä sitten kuukaudessa ehkä vain pari kertaa lähikaupassa täydentämässä kaappeja, jos pääsee kahvimaito loppumaan.

Kun tekee kerralla isot hyvin suunnitellut ostokset, säästää selvää rahaakin, kun heräteostokset jäävät pois, kaikki tulee hyödynnettyä hyvin ja ruoat suunnitellaan järjellä eikä väsyneenä siellä kaupan hyllyjen välissä.

Tänään viimeksi todistin kaupassa tilannetta, jossa lasta uhkailtiin jo luvattujen karkkien ostamatta jättämisellä, jos lapsi ei "käyttäydy". En voi ymmärtää vanhempia, jotka toimivat noin.

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin kakaran kauppaan huutamaan. Ja vauvan pitäisin sylissä/kantoliinassa. Karkkia saisi ehkä sitten kun on useamman kauppareissun osannut käyttäytyä. Tai 5v välillä virikehoitoon ja silloin käy rauhassa kaupassa. Ja neuvolassa puheeksi tuo.

Jättäisitkö hänet yksin myös paikkaan jossa ei ole ihmisiä, vaikka metsään, vai onko ideana se että porsimattomat ihmiset huolehtivat hänestä?

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua. Ota makea arkeen, ei kiistanaiheeksi. Osta kotiin karkkipussi tai lapsen mielipatukoita, tee niistä osa arkea. Päivällisen jälkeen saa jälkiruuaksi. Ihan joka päivä. Ei tarvi syödä lautasta tyhjäksi, ei kiristystä. Siis pätkispatukka, rivi suklaalevysrä tai 6 irtokarkkia. Tämän olen nähnyt toimivan parhaiten.

Normalisoi makea, niin vältät syömishäiriöitä.

Ei karkkipäivää, viikonloppuherkkuja -tyhmä tapa vetää överiksi. Joskus kun karkeista katoaa taika, voi jälkkäri olla jätski, itsetehty suklaakisseli, yhdessä leivotut kauralastut..mitä vaan. Kannattaa opetella suklaisen nice creamin valmistus, nopea ja helppo.

Meillä oli 90luvulla tää malli. Aikuisena olen kyllä hoikka mutta syön yhä makeita herkkuja joka päivä. Edes ihan vähän on ihan pakko saada. Mietin usein ettei tässä ole mitään järkeä mutta en osaa lopettaa.

Eli en suosittele tätä mallia.

Mutta karkkipäiväkään viikossa ei ole hyvä; ei ole mitään järkeä että yhtenä päivänä vedetään makeaa ja herkkuja oksennukseen asti.

Herkkuja kohtuudella ja silloin tällöin.

Jännästi tämä keskustelu pyörii vain sen ympärillä, kuinka paljon karkkia lapsen tulisi saada. Minusta lapsen käytöksessä ei ole ollenkaan kyse karkista, vaan lapsi reagoi perhetilanteen muutoksiin ja testaa äitiään. Tuo kiukuttelu ei tasan lopu huolimatta siitä, saako lapsi jatkossa karkkia joka päivä tai ei enää ikinä, vaan lapsi keksii uuden aiheen. Kiukuttelu loppuu sitten, kun lapsi lakkaa olemasta mustasukkainen vauvasta ja hän pystyy luottamaan siihen, että äiti rakastaa häntä vauvasta huolimatta, eikä lähde lätkimään, kuten isä (ja äidin entinen miesystävä, jos lapsilla on eri isät?)

Kannattaa varmaankin tutkituttaa jantterin pääkoppa psykopatian poissulkemiseksi. 

Jos siitä on kysymys, niin se näkyy tuon ikäisellä aivokuvissa ja asiaa pitää lähestyä eri tavalla kuin normaalin lapsen kanssa.

En jaksa ymmärtää tätä niuhotusta jostain patukasta tai tikkarista muutaman kerran viikossa, jos lapsi on kerran otettava kauppaan mukaan vai miten usein siellä kaupassa käydään. Helpommalla pääset, kun ostat sen pienen karkin ja luovutte karkkipäivästä. Mä en ainakaan jaksanut tapella joka Jumalan kerta kaupassa, vaan lapset saivat jotain pientä aina. Eivät ole nyt teineinä lihavia tai luonnehäiriöisiä. Jokainen tietysti tavallaan.

Apetit Vegepops: viileä herkku, joka sisältää 41 prosenttia kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Kolmessa erilaisessa Apetit Vegepops -puikossa maistuvat mielenkiintoiset makuparit porkkana ja mango, punajuuri ja mansikka sekä keltainen porkkana ja ananas. Terveellisempi herkku sopii niin lapsille kuin aikuisille välipalana, jälkiruokana, pikku herkkuna kauppareissun jälkeen tai kuuman päivän viilennyksenä.

Ikinä ikinä ikinä ei saa antaa lapselle periksi huonosta käytöksestä. Sensijaan onnistuneista tilanteista kiitellään ikätasoisesti. 5v:lle nyt ehdottomasti tauko karkeista ja kaikista digilaitteista.

Väkivaltaa ei hyväksytä missään oloissa. Lapselle voi kuitenkin korottaa ääntä (ei tarkoita samaa kuin huutaminen huom) tarttua kädestä välittömästi ja katsoa häntä tiukasti silmiin, jos hän lyö sisartaan. Edellämainitut asiat eivät ole pahoinpitelemistä vaan sisaruksen väkivallan kohteeksi joutumisen estämistä. Ap:n tehtävä on nyt suojella vauvaa ja kasvattaa 5-vuotiasta. 5v huomaa kyllä pian kun vaan pysyt johdonmukaisena, että uhkailulla hän ei saavuta mitään toivomaansa. Pidä silmällä vauvaa joka hetki. Yritä löytää vaikka 15 min hetkiä päivässä jolloin huomiosi on vain 5-vuotiaassa. Piirrelkää toistenne selkään, lukekaa kirjoja, keskustele lapsen kanssa vaikkapa dinosauruksista, pokemoneista tai mistä tahansa hän on kiinnostunut.

Kauppaan mennään vain virkeänä ja kylläisenä.

Työni kautta näen että monien vanhempien on tosi vaikeaa aiheuttaa pettymys lapselleen vaikka siellä karkkihyllyn ääressä tai päiväkodista kotiin lähtiessä.

Iloitsen joka kerta kun näen jämäkän vanhemman katkaisevan rauhallisesti lapsen manipulaatioyritykset. Kerta kerralta se on helpompaa. Olen myös sitä mieltä että tämän 5v kanssa kannattaisi nimenomaan käydä usein kaupassa, jotta tulisi niitä onnistumisen kokemuksia.

Jaksamista aloittajalle. Haethan apua jos et selviä! Halaukset.

Lapsi haluaisi kesällä enemmän makeaa.. ehkä nähnyt muillakin kaikkee hyvää kun lapset kesälomailee..

Jotkut lapset osoittavat mustasukkaisuuttaan satuttamalla vauvaa. Vauvan satuttaminen pitää kieltää ja estää.

Voit ottaa lapsen kädestä kiinni ja auttaa muuttamaan lyömisen paijaamiseksi. ”Näin vauvaa paijataan, ketään ei voi lyödä. Hyvä, sinähän osaat hienosti! Kylläpä vauva nauttii paijaamisesta.”

Pyydä lasta näyttämään sinulle nukella tai tyynyllä, miten kurjalta hänestä tuntuu. Ota kurja tunne vastaan: ”Kylläpä sinusta on tuntunutkin kurjalta. Isosiskona ei ole aina helppoa olla. Olisiko sinusta mukavaa, jos me keksisimme jotain kivaa tekemistä yhdessä illalla?”

Anna lupa sanoa vaikea tunne kovalla äänellä: ”OLEN NIIN VIHAINEN!”

Kun lapsi hakee huomiotasi satuttamalla vauvaa, ota vauva syliin ja turvaan, jätä muksija vähemmälle huomiolle. Anna isommalle myönteistä lisähuomiota ja -hellyyttä hieman myöhemmin, ei kiusaamisen seurauksena.

Lapsen on tärkeä tietää, että vanhemmat hyväksyvät hänen vaikeat tunteensa, vaikka eivät hyväksy vauvan satuttamista, ja että vanhemmat rakastavat häntä yhä. ”Sinä olet nyt vihainen. Vauvaa ei kuitenkaan saa satuttaa. Kerro isille, kun olet vihainen, niin tehdään oikein ekstra-hali yhdessä.” Lasta ei pidä leimata tuhmaksi, vaikka teot voivat olla tuhmia ja kiellettyjä.

Osa lapsista osoittaa mustasukkaisuuttaan satuttamalla äitiä. Äiti saa tuntea nahoissaan, miltä hylkääminen tuntuu. Tämä ei kerro rakkauden vähenemisestä, vaan loukatuista tunteista. Vanhemman on otettava vastaan ja hyväksyttävä lapsen vaikeat tunteet, mutta pidettävä myös kiinni säännöstä, että ketään ei satuteta. ”Sinä taidat olla vihainen äidille, kun äiti hoitaa vauvaa. Ei varmaan olekaan helppoa joutua odottamaan vuoroaan. Meillä ei ketään saa lyödä, ei äitiäkään. Kerro sanoilla, kun olet vihainen.” Aina isompi sisarus ei osoita mustasukkaisuuden tunteitaan suoraan, vaan muuttuu esimerkiksi juroksi, alkaa tehdä pikku tihutöitä tai kiukuttelee tavallista enemmän.

Lapsi tarvitsee aikaa, ymmärrystä ja hellyyttä. Auta lasta kertomaan vaikeista tunteistaan: ”Harmittaakohan sinua, kun minun ajastani kuluu juuri nyt niin paljon vauvan hoitoon? Vaikka vauvasta tykkääkin, joskus voi myös ärsyttää, että talossa on uusi vauva. Joskus isompi veli voi jopa luulla, ettei äiti enää rakasta häntä. Sinä olet minulle tärkeä ja haluaisin kuulla, jos sinulla on paha mieli.”

Jos lapsi muuttuu kovin sulkeutuneeksi ja vetäytyy syrjään, hänen voi olla helpompi puhua vaikeista tunteistaan jollekin muulle tutulle aikuiselle kuin omille vanhemmilleen, esimerkiksi mummille, kummille tai neuvolan terveydenhoitajalle.