Lue keskustelun säännöt.
Mies suuttuu kun itken
01.07.2021 |
Mies syyllistyy helposti ja suuttuu kaikesta, joka aiheuttaa tätä syyllistymistä, vaikka se ei olisi puoleltani aktiivista tai edes totta.
Asioita joissa hän on toiminut jotenkin väärin tai niiden seurauksia ei saisi mainita ollenkaan tai niihin reagoida. Siis millään tavalla. Jos alan itkeä jostain mitä hän sanoo, hän tulee entistä ilkeämmäksi ja usein myös irvailee ja matkii itkemistäni. Hän pyytää nopeasti anteeksi mutta yleensä jotain minun kannaltani sekundaarista asiaa. (Siis yleensä sitä mistä hän kokee syyllisyyttä, vaikka hänen reaktionsa syyllisyyteensä on yleensä julmempi ja loukkaavampi.)
Onko kellään kokemusta tällaisesta? En itsekään varmaan toimi tilanteissa mitenkään järkevästi, kun tuntuu niin hiton kohtuuttomalta ja tämä toistuu lähes päivittäin.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mitä se mies voisi tuossa tehdä? Nainen ei kuitenkaan saa järkevää sanaa suustaan ja itkeä vollottaa lähes päivittäin ilman mitään järkevää syytä? Yritä siinä sitten elää tasapainoista ja mukavaa yhteiselämää.
Kuka on sanonut etten saa järkevää sanaa suustani? Mies menettää näissä tilanteissa tunteiden hallintansa yleensä ensin ja menee asiattomuuksiin. Siitä vasta itku.
Ap
Aloituksessa kerrot miehen hermostuvan jostain ja sanoo jotain, josta sinulla tulee paha mieli ja itkeä tirautat pienet puhdistavat kyyneleet? Oletko kiinnittänyt huomiota, mitä ne asiat ovat, joista miehesi noin 'ihan ilman aktiivista toimintaa' hermostuu? Olisiko kuitenkin omalta puoleltasi jotain tullut sanottua tai tehtyä, joka aiheuttaa miehen reaktion? Ihan noin vaan kesken rauhallisen lauantai iltapäivän mies hermostuu ja alkaa tölvimään sinua? Olisiko kuitenkin ilmassa ihan vähän vaan pientä passiivista vittuilua ja kuittailua, jonka mies ottaakin tosissaan, ja kehtaa sanoa jotakin sinulle takaisin? Ajoit auton (taas) ruttuun, ostit olohuoneeseen uudet verhot 500 eurolla (kun ne oli niin söpöt), tai lupasit miehen tekemään vanhempiesi mökille koko kesäksi remonttia ilmaiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei mies! Jos sinua suututtaa, että naisesi yrittää itkulla saada tahtonsa läpi, kokeilepa seuraavalla kerralla rauhoittaa ensin oma mielesi ja sitten ota naisesi syleilyysi ja silittele. Sanoja ei välttämättä tarvita. Kun nainen tyyntyy ja itku lakkaa, voitte taas jutella. Sinun ei tarvitse antaa periksi siinä asiassa, jossa nainen haluaa! Mutta älä suutu itkusta. Pidä itku ja se asia erillään toisistaan.
Hei nainen! Kokeileppa pitää se jatkuva parkuminen kurissa. Jos itkettää, niin mene vaikka ulos kävelylle, jotta rauhoitut ja palaa sitten takaisin, kun kykenet aikuismaisesti käsittelemään tilanteen. Jos on ihan pakko itkeä, niin mene vaikka vessaan ruikuttamaan.
Olen itse sinkku, mutta muuten tuttua käytöstä. Vanhempani harrastivat samaa jo kun olin lapsi. Eivät lohduttaneet vaan melkein suuttuivat, kun joskus harvoin itkin. Nyt kun olen jo aikuinen niin tämä kaikki on vaan mennyt lähes siihen, että jos minulla paha olla ja erehdyn heille puhumaan niin alkaa se huutaminen ja arvostelu. Ongelmista ei saisi puhua ja riitaa vaan syntyy. Kaikista eniten kaipaisin rauhoittumista ja sitä, että toinen lohduttausi ja mietittäisiin ratkaisuja. Minulle tärkeää olisi myös saada puhua asiosta, mutta ei heille voi ilman syyttelyä ja huutoa. Tietysti kirjoitan nyt eri asiasta ja en itse voisi enää kumppanin kautta katsella samaa käytöstä, kun olen jo kotona saanut osakseni. Aika huvittavaakin, kun isä ei koskaan itke ja ei voi edes koko itku sanaa käyttää puheessaan ja äiti taas korvaa itkeminen sanan "poraamisella". Minusta sekin ikävää ja on vähän halventavaa sanoa toiselle, että mitä nyt siellä poraat.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sinkku, mutta muuten tuttua käytöstä. Vanhempani harrastivat samaa jo kun olin lapsi. Eivät lohduttaneet vaan melkein suuttuivat, kun joskus harvoin itkin. Nyt kun olen jo aikuinen niin tämä kaikki on vaan mennyt lähes siihen, että jos minulla paha olla ja erehdyn heille puhumaan niin alkaa se huutaminen ja arvostelu. Ongelmista ei saisi puhua ja riitaa vaan syntyy. Kaikista eniten kaipaisin rauhoittumista ja sitä, että toinen lohduttausi ja mietittäisiin ratkaisuja. Minulle tärkeää olisi myös saada puhua asiosta, mutta ei heille voi ilman syyttelyä ja huutoa. Tietysti kirjoitan nyt eri asiasta ja en itse voisi enää kumppanin kautta katsella samaa käytöstä, kun olen jo kotona saanut osakseni. Aika huvittavaakin, kun isä ei koskaan itke ja ei voi edes koko itku sanaa käyttää puheessaan ja äiti taas korvaa itkeminen sanan "poraamisella". Minusta sekin ikävää ja on vähän halventavaa sanoa toiselle, että mitä nyt siellä poraat.
Liittyy tämäkin aiheeseen.
Ap:n kannattaa miettiä kannattaako jatkaa ja mahd. lisääntyä miehen kanssa. Lapset tulevat kärsimään.
Niinpä-niin. Milloinkas se itkeminen on auttanut siinä ongelman ratkaisussa? Tai onhan se voinut auttaa niin, että jollakin on mennyt hermot ja hän on tehnyt puolestasi sen hankalan asian, kun sinulla tuli tippa linssiin kesken kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei mies! Jos sinua suututtaa, että naisesi yrittää itkulla saada tahtonsa läpi, kokeilepa seuraavalla kerralla rauhoittaa ensin oma mielesi ja sitten ota naisesi syleilyysi ja silittele. Sanoja ei välttämättä tarvita. Kun nainen tyyntyy ja itku lakkaa, voitte taas jutella. Sinun ei tarvitse antaa periksi siinä asiassa, jossa nainen haluaa! Mutta älä suutu itkusta. Pidä itku ja se asia erillään toisistaan.
Hei nainen! Kokeileppa pitää se jatkuva parkuminen kurissa. Jos itkettää, niin mene vaikka ulos kävelylle, jotta rauhoitut ja palaa sitten takaisin, kun kykenet aikuismaisesti käsittelemään tilanteen. Jos on ihan pakko itkeä, niin mene vaikka vessaan ruikuttamaan.
Laitetaanpa ohjeet uusiksi: hei nainen, jätä se sika!
Muitakin on tarjolla kuin emotionaalisesti keskenkasvuisia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sinkku, mutta muuten tuttua käytöstä. Vanhempani harrastivat samaa jo kun olin lapsi. Eivät lohduttaneet vaan melkein suuttuivat, kun joskus harvoin itkin. Nyt kun olen jo aikuinen niin tämä kaikki on vaan mennyt lähes siihen, että jos minulla paha olla ja erehdyn heille puhumaan niin alkaa se huutaminen ja arvostelu. Ongelmista ei saisi puhua ja riitaa vaan syntyy. Kaikista eniten kaipaisin rauhoittumista ja sitä, että toinen lohduttausi ja mietittäisiin ratkaisuja. Minulle tärkeää olisi myös saada puhua asiosta, mutta ei heille voi ilman syyttelyä ja huutoa. Tietysti kirjoitan nyt eri asiasta ja en itse voisi enää kumppanin kautta katsella samaa käytöstä, kun olen jo kotona saanut osakseni. Aika huvittavaakin, kun isä ei koskaan itke ja ei voi edes koko itku sanaa käyttää puheessaan ja äiti taas korvaa itkeminen sanan "poraamisella". Minusta sekin ikävää ja on vähän halventavaa sanoa toiselle, että mitä nyt siellä poraat.
Liittyy tämäkin aiheeseen.
Ap:n kannattaa miettiä kannattaako jatkaa ja mahd. lisääntyä miehen kanssa. Lapset tulevat kärsimään.
Samaa mieltä, AP:n kannattaa kyllä pysytellä ihan selvästi valana, säästyy lapsetkin tuolta itkukarnevaalin katselulta ja häpeältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläsi on ongelmia tunteiden tunnistamisessa, ilmaisussa ja läsittelysdä- tunnetaan nimellä aleksitymiä. Lisäksi taitaa olla empatiakyvytön.
Miettisin tarkkaan, että jatkaisinko suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Pojat opetetaan olemaan itkemättä ja aikuisina ovat kykenemättömiä vastavuoroiseen parisuhteeseen?
Höpsis, poikia syyllistetään kaikesta ja vain tunteettomat sosiopaatit pärjääät enää naisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se suuttuminen on ikään kuin puolustautumista, kun mies ei osaa kohdata ja käsitellä tunnereaktioita, tuskin omiansakaan. Mies joutuu epämukavuusalueelleen, tuntee epävarmuutta ja siitä seuraavaa ärsyyntymistä ja sitten suuttuu. Typerää ja keskenkasvuista.
Ei vaan se suuttumus johtuu siitä, että saadakseen tahtonsa läpi, itku-iita veti taas kerran ässän hihastaan, ja käytti vastaansanomattoman itkukortin. Puoliso joka tirauttaa tiukalla rutiinilla käyttää samoja keinoja kuin lapsi vetäessään "mä haluun" -vetistelyään. Kun sanallisesti ei enää pärjää on itku-iita aina valmiina käyttöön.
Ei itku ole mikään manipulointikeino, vaan reaktio vaikeassa tilanteessa. Itse itken harvoin, mutta on tullut itkettyä, esim. kun väsyin miehen kanssa vänkäämään siitä, pitääkö hänen hakeutua sairaalaan masennuksensa vuoksi. Itkuni itken aina omassa rauhassa toisessa huoneessa, kuten varmaan useimmat. On aika loukkaavaa puhua itku- Iitasta ja väheksyä ja halveksia ihmisen normaalia reaktiota.
Tämäpä, miten edes itketään manipuloidakseen tai pakosta? En minä ainakaan saa väkisin väännettyä kyyneleen kyyneltä, itken todella harvoin ja siihen vaaditaan vähintään jonkun läheisen kuolema tai muuta mikä vetää täysin nollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihmisiä, joilla ei ole kykyä ja taitoa reagoida toisen ihmisen suruun ja murheeseen. Ainut keino on suuttuminen. Usein tällaisia ovat miehet, mutta kyllä niitä on samanlaisia naisiakin tai ainakin oli. Tulee mieleen oma äitini, joka suuttui, jos osoitti hänen mielestään heikkoutta, ei tarvinnut edes itkeäkään, kun hän jo suuttui. En lapsena ja nuorena ymmärtänyt moista reagointia, mutta aikuisena asia alkoi minulle valjeta. Hän itse ei näyttänyt tunteita, ei varsinkaan hempeitä eikä itkenyt koskaan. Siinä sitä oli pienelle tytölle ja vielä teinillekin mallia! Oli pakko kasvattaa muuri ympärilleen, ettei olisi herkkyys päässyt esiin. Siinä se elämä on sitten kulunutkin, kun sitä muuria on yrittänyt murtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mitä se mies voisi tuossa tehdä? Nainen ei kuitenkaan saa järkevää sanaa suustaan ja itkeä vollottaa lähes päivittäin ilman mitään järkevää syytä? Yritä siinä sitten elää tasapainoista ja mukavaa yhteiselämää.
Kuka on sanonut etten saa järkevää sanaa suustani? Mies menettää näissä tilanteissa tunteiden hallintansa yleensä ensin ja menee asiattomuuksiin. Siitä vasta itku.
Ap
Aloituksessa kerrot miehen hermostuvan jostain ja sanoo jotain, josta sinulla tulee paha mieli ja itkeä tirautat pienet puhdistavat kyyneleet? Oletko kiinnittänyt huomiota, mitä ne asiat ovat, joista miehesi noin 'ihan ilman aktiivista toimintaa' hermostuu? Olisiko kuitenkin omalta puoleltasi jotain tullut sanottua tai tehtyä, joka aiheuttaa miehen reaktion? Ihan noin vaan kesken rauhallisen lauantai iltapäivän mies hermostuu ja alkaa tölvimään sinua? Olisiko kuitenkin ilmassa ihan vähän vaan pientä passiivista vittuilua ja kuittailua, jonka mies ottaakin tosissaan, ja kehtaa sanoa jotakin sinulle takaisin? Ajoit auton (taas) ruttuun, ostit olohuoneeseen uudet verhot 500 eurolla (kun ne oli niin söpöt), tai lupasit miehen tekemään vanhempiesi mökille koko kesäksi remonttia ilmaiseksi?
Sun naisvihalorusi on niin kuultu.
Emmehän mekään ole kuulleet kuin AP:n tarinan asiasta, ja siihenkään ei ole tullut mitään tarkentavaa. Täällä vaan jokainen vetelee omia johtopäätöksiään asiasta, ja tietenkin muistaa tuomita miehen.
Ja en minä naisia vihaa, naisvaltaisessa taloudessa on tullut jo puolet elämästäni eleltyä, eikä minulla ole tämän asian kanssa mitään ongelmaa. Mitenkäs sen sinun miesvihasi kanssa menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä-niin. Milloinkas se itkeminen on auttanut siinä ongelman ratkaisussa? Tai onhan se voinut auttaa niin, että jollakin on mennyt hermot ja hän on tehnyt puolestasi sen hankalan asian, kun sinulla tuli tippa linssiin kesken kaiken.
Ei itkeminen ongelmanratkaisua estä. Itkee ja sitten ratkaisee ongelmat. Tunnevammainen ei tietenkään tähän kykene, kun ei itkua kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se suuttuminen on ikään kuin puolustautumista, kun mies ei osaa kohdata ja käsitellä tunnereaktioita, tuskin omiansakaan. Mies joutuu epämukavuusalueelleen, tuntee epävarmuutta ja siitä seuraavaa ärsyyntymistä ja sitten suuttuu. Typerää ja keskenkasvuista.
Ei vaan se suuttumus johtuu siitä, että saadakseen tahtonsa läpi, itku-iita veti taas kerran ässän hihastaan, ja käytti vastaansanomattoman itkukortin. Puoliso joka tirauttaa tiukalla rutiinilla käyttää samoja keinoja kuin lapsi vetäessään "mä haluun" -vetistelyään. Kun sanallisesti ei enää pärjää on itku-iita aina valmiina käyttöön.
Ei itku ole mikään manipulointikeino, vaan reaktio vaikeassa tilanteessa. Itse itken harvoin, mutta on tullut itkettyä, esim. kun väsyin miehen kanssa vänkäämään siitä, pitääkö hänen hakeutua sairaalaan masennuksensa vuoksi. Itkuni itken aina omassa rauhassa toisessa huoneessa, kuten varmaan useimmat. On aika loukkaavaa puhua itku- Iitasta ja väheksyä ja halveksia ihmisen normaalia reaktiota.
Tämäpä, miten edes itketään manipuloidakseen tai pakosta? En minä ainakaan saa väkisin väännettyä kyyneleen kyyneltä, itken todella harvoin ja siihen vaaditaan vähintään jonkun läheisen kuolema tai muuta mikä vetää täysin nollaan.
No katsokahan lapsia, nehän itkee helposti tämän tästä kun eivät saa jotain haluamaansa. Joillain on saattanut tuo kyky säilyä aikuisuuteen saakka.
Perus manipulointikeino vastuun välttelyyn. Ei tarvi miettiä omaa käytöstä, kun voi keskittyä syyttelemään toista käytöksestään (itkusta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä-niin. Milloinkas se itkeminen on auttanut siinä ongelman ratkaisussa? Tai onhan se voinut auttaa niin, että jollakin on mennyt hermot ja hän on tehnyt puolestasi sen hankalan asian, kun sinulla tuli tippa linssiin kesken kaiken.
Ei itkeminen ongelmanratkaisua estä. Itkee ja sitten ratkaisee ongelmat. Tunnevammainen ei tietenkään tähän kykene, kun ei itkua kestä.
Estää se. Milloinkas olet ratkaisuut minkään ongelman sillä itkemisellä? Tai edes sen itkemisen aikana?
Vierailija kirjoitti:
No katsokahan lapsia, nehän itkee helposti tämän tästä kun eivät saa jotain haluamaansa. Joillain on saattanut tuo kyky säilyä aikuisuuteen saakka.
Kai nyt itkevät, kun harmittaa, ettei saa haluamaansa. Ei siinä sen kummempaa. Toki, jos lapsi huomaa, ettei aikuinen kestä itkua, voi alkaakin käyttää sitä kiristyskeinona. Siinä on aikuisella sitten aihetta tehdä työtä itsensä kanssa, jottei enää järkyty normaalista tunteenilmaisusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toistuu myös vähän samanlainen kuvio. Itse en haluaisi riidellä yhtään, vaan puhua asiat halki rauhassa. Mies kuitenkin usein menettää malttinsa, suuttuu minulle, alistaa, syyttelee, haukkuu persoonallisuuttani, tapojani, kaikkea paitsi ulkonäköäni. Yritän olla mahdollisimman pitkälle itkemättä, mutta jossain vaiheessa tulee vain ahdistus ja harmistus, kuinka pettynyt hän on minuun. Itken siis pettymystä siitä, etten saa parisuhdettani toimimaan.
Älä ole rauhallinen. Pimahda kunnolla ja vastaa samalla mitalla takaisin! Kuten olet jo huomannut, ettei rauhallisuus ja itku tepsi mieheen. Voisit seisoa sanojesi takana ja sanoa kylmän viileästi, että minulle riitti ja heivaat ukon elämästäsi.
No kun se itku ei ole manipulointikeino vaan tunnereaktio. Jos sua hymyilyttää niin ajatteletko, että enpä nyt hymyile, koska se antaa itsestäni pehmon kuvan, joten mielummin yskäisen pari virkayskärykäisyä.
Mulle ainakin mielummin autenttinen ihminen autenttisine reaktioineen.
Ei pidä paikkaansa. Itsekin itken yksin, joten vähän vaikea on kuvitella, että yritän silloin saada tahtoni läpi.