Lue keskustelun säännöt.
Mies suuttuu kun itken
01.07.2021 |
Mies syyllistyy helposti ja suuttuu kaikesta, joka aiheuttaa tätä syyllistymistä, vaikka se ei olisi puoleltani aktiivista tai edes totta.
Asioita joissa hän on toiminut jotenkin väärin tai niiden seurauksia ei saisi mainita ollenkaan tai niihin reagoida. Siis millään tavalla. Jos alan itkeä jostain mitä hän sanoo, hän tulee entistä ilkeämmäksi ja usein myös irvailee ja matkii itkemistäni. Hän pyytää nopeasti anteeksi mutta yleensä jotain minun kannaltani sekundaarista asiaa. (Siis yleensä sitä mistä hän kokee syyllisyyttä, vaikka hänen reaktionsa syyllisyyteensä on yleensä julmempi ja loukkaavampi.)
Onko kellään kokemusta tällaisesta? En itsekään varmaan toimi tilanteissa mitenkään järkevästi, kun tuntuu niin hiton kohtuuttomalta ja tämä toistuu lähes päivittäin.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kohtaa ap:n aloituksessa sanottiin, että hän itkee joka päivä? Ei missään.
Älkää nyt helkkarissa lähtekö tuon trollaavan naisvihaajan matkaan tässä.
99,99% keskustelusta on kyllä ollut aivan puhdasta miesvihaa.
Kommenttisi kertoo sinun ajattelusta ja siitä mitä itse vihaat. Samalla tavalla voisi sanoa, että palstan ketjut ovat 100% naisvihaa. Olet täällä säännöllisesti ruokkimassa tätä omaa näkökantaasi, eli ruokkimassa omaa vihaasi. Miksi?
Puollustan mielipidettäni, vai onko sekin jo kiellettyä? Etkö itse ole täällä ruokkimassa omaa näkökantaasi, eli vihaasi, vai koskeeko tuo syytös vain muita ihmisiä? Miksi minun mielipiteeni tai kirjoitteluni ansaitsee erikois tuomion?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas mies kiihottuu kun itken. Ensin lohduttaa ja sitten onkin jo muna pystyssä pusuttelemassa ja ehdottelemassa. Lopetin itkemistä miehen nähden vuosia sitten. Hautajaisissa voin itkeä, mutta kotona en.
Luultavasti ne kyynelsilmät tuo miehellä mieleen kuvan jostain syväkurkkutoiminnasta.
Miesten tunnepuolen kehittymättömyys on sen verran yleinen ilmiö, että turha tässä on ap:ta syyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä itke niin ei mies suutu.
Miehän suuttui jostain jo ennen tuota itkemistä, mutta meille ei ole koskaan selvinnyt (liekkö ap:llekkaan), mikä sen miehen hermostumisen aiheutti. Ei ap tietenkään, koska mikäähän ei ole koskaan naisten vika. Varmaan joku vika miehen kotikasvatuksessa tai geeniperimässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä-niin. Milloinkas se itkeminen on auttanut siinä ongelman ratkaisussa? Tai onhan se voinut auttaa niin, että jollakin on mennyt hermot ja hän on tehnyt puolestasi sen hankalan asian, kun sinulla tuli tippa linssiin kesken kaiken.
Ei itkeminen ongelmanratkaisua estä. Itkee ja sitten ratkaisee ongelmat. Tunnevammainen ei tietenkään tähän kykene, kun ei itkua kestä.
Estää se. Milloinkas olet ratkaisuut minkään ongelman sillä itkemisellä? Tai edes sen itkemisen aikana?
Hänhän kirjoitti, että ensin itketään ja sitten ratkaistaan ongelma. Toisille itku tasaa tunnetilan ja on helpompi ryhtyä varsinaiseen ongelmanratkaisuun.
Jos itket, niin silloin et ratkaise sitä ongelmaa. Lykkäät vaan asian miettimistä ja ratkaisemista.
Jos lapsi astuu lasinpalaan ja saa haavan jalkaansa ja alkaa itkemään. Veri vuotaa, lapsi itkee, mitä teet?
1. Itket lapsen kanssa.
2. Halaat ja lohdutat lasta.
3. Rauhallisesti ja hallitusti alat paikkaamaan sitä vuotavaa haavaa.
On eri asia itkeä ongelmatilanteessa, kuin hätätilanteessa. Itku kestää sellaisen 15 minuuttia. Sen kyllä useimmat ongelmat jaksavat odottaa. Hätätilanteessa taas ei itketä, vaan toimitaan ja itketään sitten jälkeenpäin turhat pelästykset ja adrenaliinit pois kehosta, jos siltä tuntuu. .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä-niin. Milloinkas se itkeminen on auttanut siinä ongelman ratkaisussa? Tai onhan se voinut auttaa niin, että jollakin on mennyt hermot ja hän on tehnyt puolestasi sen hankalan asian, kun sinulla tuli tippa linssiin kesken kaiken.
Ei itkeminen ongelmanratkaisua estä. Itkee ja sitten ratkaisee ongelmat. Tunnevammainen ei tietenkään tähän kykene, kun ei itkua kestä.
Estää se. Milloinkas olet ratkaisuut minkään ongelman sillä itkemisellä? Tai edes sen itkemisen aikana?
Hänhän kirjoitti, että ensin itketään ja sitten ratkaistaan ongelma. Toisille itku tasaa tunnetilan ja on helpompi ryhtyä varsinaiseen ongelmanratkaisuun.
Jos itket, niin silloin et ratkaise sitä ongelmaa. Lykkäät vaan asian miettimistä ja ratkaisemista.
Jos lapsi astuu lasinpalaan ja saa haavan jalkaansa ja alkaa itkemään. Veri vuotaa, lapsi itkee, mitä teet?
1. Itket lapsen kanssa.
2. Halaat ja lohdutat lasta.
3. Rauhallisesti ja hallitusti alat paikkaamaan sitä vuotavaa haavaa.
On eri asia itkeä ongelmatilanteessa, kuin hätätilanteessa. Itku kestää sellaisen 15 minuuttia. Sen kyllä useimmat ongelmat jaksavat odottaa. Hätätilanteessa taas ei itketä, vaan toimitaan ja itketään sitten jälkeenpäin turhat pelästykset ja adrenaliinit pois kehosta, jos siltä tuntuu. .
Ai, sinä aloit nyt oikein erittelemään eri itku-tilanteita. Onko sinulla valittavanasi joku valikko, minkä itkun nyt väännät, ja kuinka erottelet nuo keskenään? Edelleen olen sitä mieltä, ettei se itkeminen edistä millään tavalla sen ongelman selvityksessä. Voihan siitä itkemisestä olle ihmiselle hyötyäkin, en minä sitä ole koskaan kieltänytkään, mutta sen asian/ongelman selvityksessä siitä ei ole apua. Vai voitko keksiä jonkun tilanteen (edes hypoteettisen) jossa itkemisestä olisi oikeasti apua?
Ei tuo kyllä ole mitään syyllisyydentuntoa mieheltä, vaan tarkoituksellista manipulointia, silkkaa ilkeyttä ja halua alistaa sinua. Tuohan on aivan koulukiusaajakäytöstä, että jopa matkitaan toisen ilmeitä ja eleitä ja vielä silloin kun tällä on paha olla!
Mies vaikuttaa empatiakyvyttömältä ja narsistiselta tyypiltä jonka kanssa en itse olisi parisuhteessa.
Ja tuon itkuiitakommentteja sylkevän naisvihatrollin kirjoituksia ei kannata noteerata, ne ovat samanlainen manipulointiyritys kuin miehelläsikin. Nämä haluavat, että naiset pysyvät parisuhteissa joissa heitä alistetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas mies kiihottuu kun itken. Ensin lohduttaa ja sitten onkin jo muna pystyssä pusuttelemassa ja ehdottelemassa. Lopetin itkemistä miehen nähden vuosia sitten. Hautajaisissa voin itkeä, mutta kotona en.
Mies on siis jonkinlainen sadisti, naisen paha olo on hänelle kiihottavaa. Jostain olen lukenutkin, että pornossa ovat yhä yleisempiä kohtaukset, joissa naisesiintyjä ei edes teeskentele nautintoa vaan on hädissään.
Minä en edes uskaltaisi olla tuon miehen kanssa. Mitä hän vielä joku päivä tekee, että saa sinut todella "kiihottavasti" itkemään. Tätä kannattaa miettiä.
Minä en koskaan itke sen takia, että tahto pitäisi saada läpi. Tämä on lapsille tyypillistä. Itku tulee välillä itseltä niin yllättäen ja spontaanisti. Esimerkiksi vaan väsymys laukaisee. Silloin eniten kaipaisi halaamista ja lohduttamista. Mutta mies siinä kohtaa vetäytyy pois ja saa yksin itkeä itkunsa. Mutta ei suutu itkemisestä. Äitini kertoi että näki vain yhden kerran isäni itkemässä: kun isäni äiti kuoli. Ehkä se kävi tunteisiin liikaa. Oma poikani häpeää itkuaan, jos se tulee ja kääntää kasvonsa muualle, ettei kukaan näe. Olen sanonut ettei siinä ole mitään hävettävää. Mutta miehille on opetettu että miehet ei itke. Tosimiehet ei itke. Onhan se tutkittu, että itku helpottaa oloa ja vapauttaa stressihormoneja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on narsisti tai psykopaatti.
Sellaiset ihmiset eivät itse tunne normaaleita tunteita ja heidän vuorovaikutuksensa muiden kanssa on muiden manipulointia. Heillä ei ole myöskään kykyä empatiaan. Eli sellainen mies oleytaa, että jos joku itkee, kyseessä on manipulointipyrkimys.
Ap eroa heti, olet sairaassa suhteessa.
Minä itken helposti ja käytännössä ihan ilman syytäkin! Itken, kun olen vihainen ja silloin on aivan väärä reaktio tulla lohduttamaan minua! Siihen tilanteeseen kun joku tulisi sanomaan, että itken tahallani ja omasta halustani, niin voisi kysyjä saada mustan silmän. En tiedä mistä tämä johtuu, olen ollut tällainen jo lapsesta asti. En siis koe olevani herkkä, vaan ennemminkin hyvin paksunahkainen, mutta minun itku tulee vaikka en kokisi tilannetta itkettäväksi. Tämä on TODELLA raivostuttava ominaisuus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos märisee joka asiasta niin todellakin se on vaan prinsessan huomionhakua, ja sitä ei katsele kukaan.
Hei AP,
Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa, ja valitettavasti ainoa oikea vaihtoehto on joko eroaminen tai pariterapia. Itse erosin.
Entinen mieheni oli aika kiivasluontoinen, ja jossain kohtaa suhteemme valui siihen että hän raivosi lähes päivittäin sellaisista asioista kuin suihkun lattian kuivaus, tiskikoneen oikeanlainen täyttäminen, ja "hauskimpana" yksityiskohtana siitä kun imuroin ennen hänen kavereittensa saapumista olohuoneemme nopsasti jotta olisi vähän siistimpää. Hänen mielestään kun jos kerta imuroi niin pitää imuroida aivan koko kämppä, tai muuten ei imuriin saisi koskea ollenkaan.
Olen aina ollut herkkä itkemään, ja se on valitettavan raskasta välillä. Suurin osa ihmisistä ei pysty hallitsemaan itkemistään, ja itseäni ainakin ahdisti itkureaktioni, kun olisin halunnut toimia rauhassa ja keskustellen vastauksena miehen raivoreaktioon. Siinä sitten oltiin tilanteessa jossa toinen raivoaa jostain pikkuasiasta, ja minä istun sohvanpohjalla ja itken hiljaa.
Jossain kohtaa totesin että lähes jokaisessa päivässäni on ainakin yksi kerta kun reagoin mieheni käytökseen itkemällä, jolloin totesin että nyt riittää. Nykyisen mieheni kanssa en ole itkenyt, koska hän kohtelee minua oikein, ei hauku tai korota ääntään jolloin voimme keskustella asioista kuin aikuiset ihmiset.
Tsemppiä AP, itselläni kesti turhan monta vuotta tajuta että suhteemme ei ollut terve eikä hyvä kun toisessa se aiheutti jatkuvaa raivoreaktiota ja toiselle kyyneleitä.
Vierailija kirjoitti:
Joo. No miksi naiset ärsyyntyy mieheen, joka pillittää jatkuvasti. Heilläkin tunnepuolen ja empatian kanssa pienoisia ongelmia, hmmm?
En ole eläessäni tavannut miestä taikka naista, joka "pillittää jatkuvasti". Kuinka sä oikein kohtelet ihmisiäsi, jos saat heidät itkemään koko ajan?
Jos joku itkee, niin ainakin mulla vaistomainen reaktio on mennä lähelle ja kysyä miksi on paha olla. Eipä tulisi mieleen et "suutunpa nyt tästä ja huudan päälle niin sillä se hiljenee".
Mikä ketju!
Elän samanlaisessa tilanteessa.
Mies raivoaa todella pienistä. Suuttuu ja sit se lähtee käsistä ja yltyy minun persoonan haukkumiseen. Kun yritän sovitella, tuntuu kuin hän suuttuisi lisää.
Pahinta on jos sanoin johonkin et tulipa paha mieli. Hän ei kestä sitä. Hän suuttuu salamana.
Ei kestä syyllisyyttä? Ja miksi ei? Miksi syyllisyys on niin sietämätöntä? Olen päätellyt että häntä on syyllistetty lapsena, häpäisty pahasta mielestä, jätetty lohduttamatta.
Tuntuu hirveältä kun lähin ei osaa hieroa sopua, eikä lohduta, eikä pahoittele sanojaan.
2 vuoden rajapyykki toi nämä piirteet. Nyt mietin paljastuiko aito persoona vai mikä häntä vaivaa.
Miksi oi miksi siedätte miehiltä riman alapuolelle jäävää käytöstä? Panoja saa Alaston Suomesta ja rentmen.eu . NYKYÄÄN EI TARVITSE KÄRSIÄ
Kyllä kannattaa olla sinkku niin ei tarvitse katsella mitään itkupillejä.
Hei! 2 miestä siis kiihoittuu haliessaan naistaan, joten KAIKKI miehet ovat perverssejä sikoja?