Lue keskustelun säännöt.
Mies suuttuu kun itken
01.07.2021 |
Mies syyllistyy helposti ja suuttuu kaikesta, joka aiheuttaa tätä syyllistymistä, vaikka se ei olisi puoleltani aktiivista tai edes totta.
Asioita joissa hän on toiminut jotenkin väärin tai niiden seurauksia ei saisi mainita ollenkaan tai niihin reagoida. Siis millään tavalla. Jos alan itkeä jostain mitä hän sanoo, hän tulee entistä ilkeämmäksi ja usein myös irvailee ja matkii itkemistäni. Hän pyytää nopeasti anteeksi mutta yleensä jotain minun kannaltani sekundaarista asiaa. (Siis yleensä sitä mistä hän kokee syyllisyyttä, vaikka hänen reaktionsa syyllisyyteensä on yleensä julmempi ja loukkaavampi.)
Onko kellään kokemusta tällaisesta? En itsekään varmaan toimi tilanteissa mitenkään järkevästi, kun tuntuu niin hiton kohtuuttomalta ja tämä toistuu lähes päivittäin.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se suuttuminen on ikään kuin puolustautumista, kun mies ei osaa kohdata ja käsitellä tunnereaktioita, tuskin omiansakaan. Mies joutuu epämukavuusalueelleen, tuntee epävarmuutta ja siitä seuraavaa ärsyyntymistä ja sitten suuttuu. Typerää ja keskenkasvuista.
Ei vaan se suuttumus johtuu siitä, että saadakseen tahtonsa läpi, itku-iita veti taas kerran ässän hihastaan, ja käytti vastaansanomattoman itkukortin. Puoliso joka tirauttaa tiukalla rutiinilla käyttää samoja keinoja kuin lapsi vetäessään "mä haluun" -vetistelyään. Kun sanallisesti ei enää pärjää on itku-iita aina valmiina käyttöön.
Ei itku ole mikään manipulointikeino, vaan reaktio vaikeassa tilanteessa. Itse itken harvoin, mutta on tullut itkettyä, esim. kun väsyin miehen kanssa vänkäämään siitä, pitääkö hänen hakeutua sairaalaan masennuksensa vuoksi. Itkuni itken aina omassa rauhassa toisessa huoneessa, kuten varmaan useimmat. On aika loukkaavaa puhua itku- Iitasta ja väheksyä ja halveksia ihmisen normaalia reaktiota.
Tämäpä, miten edes itketään manipuloidakseen tai pakosta? En minä ainakaan saa väkisin väännettyä kyyneleen kyyneltä, itken todella harvoin ja siihen vaaditaan vähintään jonkun läheisen kuolema tai muuta mikä vetää täysin nollaan.
No katsokahan lapsia, nehän itkee helposti tämän tästä kun eivät saa jotain haluamaansa. Joillain on saattanut tuo kyky säilyä aikuisuuteen saakka.
Jaa. En ole koskaan lapsena itkuraivonnut, kun en ole saanut haluamaani, mutta aikuisena olen monesti itkenyt mielipahaani ja suruani, kun olen tullut kylmästi ja epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi läheisen ihmisen osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. No miksi naiset ärsyyntyy mieheen, joka pillittää jatkuvasti. Heilläkin tunnepuolen ja empatian kanssa pienoisia ongelmia, hmmm?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä-niin. Milloinkas se itkeminen on auttanut siinä ongelman ratkaisussa? Tai onhan se voinut auttaa niin, että jollakin on mennyt hermot ja hän on tehnyt puolestasi sen hankalan asian, kun sinulla tuli tippa linssiin kesken kaiken.
Ei itkeminen ongelmanratkaisua estä. Itkee ja sitten ratkaisee ongelmat. Tunnevammainen ei tietenkään tähän kykene, kun ei itkua kestä.
Estää se. Milloinkas olet ratkaisuut minkään ongelman sillä itkemisellä? Tai edes sen itkemisen aikana?
Hänhän kirjoitti, että ensin itketään ja sitten ratkaistaan ongelma. Toisille itku tasaa tunnetilan ja on helpompi ryhtyä varsinaiseen ongelmanratkaisuun.
Tunneitku vapauttaa monia hormoneja, joten se on terveellinen ja hyvä tapa reagoida.
Vierailija kirjoitti:
Estää se. Milloinkas olet ratkaisuut minkään ongelman sillä itkemisellä? Tai edes sen itkemisen aikana?
Miksi kuvittelet, että ongelmat ratkaistaan itkulla ja miksi ne pitäisi ratkaista itkun aikana? Itkeminen on normaalia tunteenilmaisua, kun harmittaa, ja olo helpottuu, kun vapauttaa tunteensa. Sitten voi ratkaista ongelmansa. Molemmat tulee tehtyä, kumpikaan ei sulje toista pois. Tietenkään jos ei itkua siedä, ei pysty suomaan toiselle sitä hetkeä tuntea tunteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä-niin. Milloinkas se itkeminen on auttanut siinä ongelman ratkaisussa? Tai onhan se voinut auttaa niin, että jollakin on mennyt hermot ja hän on tehnyt puolestasi sen hankalan asian, kun sinulla tuli tippa linssiin kesken kaiken.
Ei itkeminen ongelmanratkaisua estä. Itkee ja sitten ratkaisee ongelmat. Tunnevammainen ei tietenkään tähän kykene, kun ei itkua kestä.
Estää se. Milloinkas olet ratkaisuut minkään ongelman sillä itkemisellä? Tai edes sen itkemisen aikana?
Hänhän kirjoitti, että ensin itketään ja sitten ratkaistaan ongelma. Toisille itku tasaa tunnetilan ja on helpompi ryhtyä varsinaiseen ongelmanratkaisuun.
Jos itket, niin silloin et ratkaise sitä ongelmaa. Lykkäät vaan asian miettimistä ja ratkaisemista.
Jos lapsi astuu lasinpalaan ja saa haavan jalkaansa ja alkaa itkemään. Veri vuotaa, lapsi itkee, mitä teet?
1. Itket lapsen kanssa.
2. Halaat ja lohdutat lasta.
3. Rauhallisesti ja hallitusti alat paikkaamaan sitä vuotavaa haavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se suuttuminen on ikään kuin puolustautumista, kun mies ei osaa kohdata ja käsitellä tunnereaktioita, tuskin omiansakaan. Mies joutuu epämukavuusalueelleen, tuntee epävarmuutta ja siitä seuraavaa ärsyyntymistä ja sitten suuttuu. Typerää ja keskenkasvuista.
Ei vaan se suuttumus johtuu siitä, että saadakseen tahtonsa läpi, itku-iita veti taas kerran ässän hihastaan, ja käytti vastaansanomattoman itkukortin. Puoliso joka tirauttaa tiukalla rutiinilla käyttää samoja keinoja kuin lapsi vetäessään "mä haluun" -vetistelyään. Kun sanallisesti ei enää pärjää on itku-iita aina valmiina käyttöön.
Ei itku ole mikään manipulointikeino, vaan reaktio vaikeassa tilanteessa. Itse itken harvoin, mutta on tullut itkettyä, esim. kun väsyin miehen kanssa vänkäämään siitä, pitääkö hänen hakeutua sairaalaan masennuksensa vuoksi. Itkuni itken aina omassa rauhassa toisessa huoneessa, kuten varmaan useimmat. On aika loukkaavaa puhua itku- Iitasta ja väheksyä ja halveksia ihmisen normaalia reaktiota.
Tämäpä, miten edes itketään manipuloidakseen tai pakosta? En minä ainakaan saa väkisin väännettyä kyyneleen kyyneltä, itken todella harvoin ja siihen vaaditaan vähintään jonkun läheisen kuolema tai muuta mikä vetää täysin nollaan.
No katsokahan lapsia, nehän itkee helposti tämän tästä kun eivät saa jotain haluamaansa. Joillain on saattanut tuo kyky säilyä aikuisuuteen saakka.
Jokainen vanhempi tietää, että lapselle ei anneta periksi asioissa itkun vuoksi. Lapset itkevät, vaikka tietävät, ettei se tilannetta muuta. Aikuisetkin itkevät ja tietävät, ettei se tilannetta muuta. Se kuitenkin lievittää stressiä. Itse itken itsekseni esim. metsässä ulkoiluttaessani koiraa, jos on jokin mieltä painava asia. Sitten jaksaa taas sinnitellä.
Heikko mies. Vahvan itsetunnon omaava ei alista muita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itektkö päivittäin/useita kertoja viikossa ja onko syy aina mies? ennen miestä itkitkö silloinkin herkästi? kuulostaa eriskummalliselta jos pariauhteessa aina toinen osapuoli saa itkemään tai arkielämässä itkee useita kertoja viikossa muutenkin. Joku ammattilainen olis hyvä ottaa avuksi jos ei jo ole. Toki toiset itkevät herkemmin (itsekin kuulun tähän) mutta en enää päivittäin enkä viikoittain.
En jäisi tollaseen parisuhteeseen missään tapauksessa oli syy itkuisuuteesi mikä tahansa sillä tuo mies ei selkeästi osaa olla sulle tukena tai vaikuta empaattiselta ihmiseltä joka osaisi käsitellä omia tunteitaan saati sinun itkemistä/huonoa oloa. Oli juurisyy sitten mikä tahansa, suhde ei kuulosta hyvälle tässä kontekstissa jonka kuvailet.
Itse kärsin ahdistuksesta ja ennen terapiaa itkin paljon, useita kertoja viikossakin. Mun mies ei IKINÄ suuttunut mulle siitä, vaikka tottakai se aika oli hänellekin raskasta varmasti. Jaksoi sinnikkäästi olla tukena ja halata yms. kun itkin välillä ihan käsittömiäkin asioita tai kun en tiennyt miksi ahdistaa. Siitä oon ihan valtavan kiitollinen. Nykyään ei oo enää niin vaikeita aikoja kun pääsin terapiaan j vastaavasti oon voinut olla nyt itse miehen tukena kun on tarvinnut. On eri asia itkeä siksi kun on herkkä ja tunteellinen kuin itkeä mt-ongelman tai henkisen väkivallan takia. Miehesi käytös kuulostaa enemmänkin henkiseltä väkivallalta ja sun reaktio (eli itku) hädältä ja ahdistukselta ja kumpikin teistä ruokkii kumpaakin jonka takia synytyy noidankehä. Tarviitte ainakin aikaa erikseen ja terapiaa.
Sanoisin, että itse en seurustelisi tilanteissa joissa a) mies käyttäytyy friikillä tavalla b) oma psyyke on niin ohut että itkeskelisin milloin mistäkin.
Otahan itseäsi niskasta kiinni ja mieti kaikki ne kohdat, joissa on joku vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän isä oli samanlainen,suuttui jos joku itki sen aiheutettua pahan mielen toiselle, lapsena opin ettei tunteita,mitään negatiivisia varsinkaan saa näyttää, jatkuvasti piti olla positiivinen ja iloinen, koulussakin piti olla iloinen ja positiivinen ja joka paikassa,opin oman mielenterveyden uhalla liika miellyttäjäksi,nyt reilu 30 vuotiaana olen alkanut oireilemaan olemalla jatkuvasti äreä, vihainen ja suuttunut vaikka yritän hillitä itseni.
Ap, itketkö usein, tuntuuko että ihan pienistä tai " ilman syytä"? Taustalla voi olla (hoitamaton) masennus, joka on sun mielenterveydelle vaarallista. Käy terveydenhoitajalla/ lääkärissä juttelemassa.
Jos taas loukkaannut helposti, kannattaa miettiä onko se aina itkun väärti. Aikuisen pitää kestää jotain myös ilman itkua. Mutta toisen itkusta ei kyllä pitäisi suuttua. Suhde ei ole terve. Ehkä käynti pariterapiassa tms. olisi kohdillaan? Se voi auttaa selventämään kannattaako jatkaa vai erota.
Mun aiemmassa suhteessa mies alkoi itkeä aina kun riideltiin. Se oli raivostuttavaa, koska ei itkevän ihmisen kanssa voi riidellä. Oli pakko lähteä siitä suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä kohtaa ap:n aloituksessa sanottiin, että hän itkee joka päivä? Ei missään.
Älkää nyt helkkarissa lähtekö tuon trollaavan naisvihaajan matkaan tässä.
Vierailija kirjoitti:
Missä kohtaa ap:n aloituksessa sanottiin, että hän itkee joka päivä? Ei missään.
Älkää nyt helkkarissa lähtekö tuon trollaavan naisvihaajan matkaan tässä.
99,99% keskustelusta on kyllä ollut aivan puhdasta miesvihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toistuu myös vähän samanlainen kuvio. Itse en haluaisi riidellä yhtään, vaan puhua asiat halki rauhassa. Mies kuitenkin usein menettää malttinsa, suuttuu minulle, alistaa, syyttelee, haukkuu persoonallisuuttani, tapojani, kaikkea paitsi ulkonäköäni. Yritän olla mahdollisimman pitkälle itkemättä, mutta jossain vaiheessa tulee vain ahdistus ja harmistus, kuinka pettynyt hän on minuun. Itken siis pettymystä siitä, etten saa parisuhdettani toimimaan.
Älä ole rauhallinen. Pimahda kunnolla ja vastaa samalla mitalla takaisin! Kuten olet jo huomannut, ettei rauhallisuus ja itku tepsi mieheen. Voisit seisoa sanojesi takana ja sanoa kylmän viileästi, että minulle riitti ja heivaat ukon elämästäsi.
Ihminen ei itke siksi, että "se tepsisi" toiseen ihmiseen. Toiset ihmiset itkevät ja toiset eivät. Sitä voi tietysti aina miettiä, miten saisi asiansa esitettyä siten, että toinen ymmärtäisi paremmin, mutta se on asia, joka ei liity itkuun mitenkään.
Suurin osa aikuisista itkee että saisi tahtonsa läpi.
Suurin osa? Ja tämä väite perustuu mihin tutkimukseen?
Itse itken tosi harvoin, suru ja paha mieli syynä, enkä edes kaipaa siihen ketään yleisöksi.
Minkään asian tahtominen ei itketä minua ikinä.
Meillä taas mies kiihottuu kun itken. Ensin lohduttaa ja sitten onkin jo muna pystyssä pusuttelemassa ja ehdottelemassa. Lopetin itkemistä miehen nähden vuosia sitten. Hautajaisissa voin itkeä, mutta kotona en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toistuu myös vähän samanlainen kuvio. Itse en haluaisi riidellä yhtään, vaan puhua asiat halki rauhassa. Mies kuitenkin usein menettää malttinsa, suuttuu minulle, alistaa, syyttelee, haukkuu persoonallisuuttani, tapojani, kaikkea paitsi ulkonäköäni. Yritän olla mahdollisimman pitkälle itkemättä, mutta jossain vaiheessa tulee vain ahdistus ja harmistus, kuinka pettynyt hän on minuun. Itken siis pettymystä siitä, etten saa parisuhdettani toimimaan.
Älä ole rauhallinen. Pimahda kunnolla ja vastaa samalla mitalla takaisin! Kuten olet jo huomannut, ettei rauhallisuus ja itku tepsi mieheen. Voisit seisoa sanojesi takana ja sanoa kylmän viileästi, että minulle riitti ja heivaat ukon elämästäsi.
Ihminen ei itke siksi, että "se tepsisi" toiseen ihmiseen. Toiset ihmiset itkevät ja toiset eivät. Sitä voi tietysti aina miettiä, miten saisi asiansa esitettyä siten, että toinen ymmärtäisi paremmin, mutta se on asia, joka ei liity itkuun mitenkään.
Suurin osa aikuisista itkee että saisi tahtonsa läpi.
Suurin osa? Ja tämä väite perustuu mihin tutkimukseen?
Itse itken tosi harvoin, suru ja paha mieli syynä, enkä edes kaipaa siihen ketään yleisöksi.
Minkään asian tahtominen ei itketä minua ikinä.
Eihän täällä ole tapana faktoilla kirjoitella, vaan hiasta repaistyillä 'kaikki miehet on...' huuteluillahan keskustelut käydään.
Toinen mielenkiintoinen seikka on nämä ' minä en ainakaan koskaan, joten ei sitten kukaan muukaan...' kommentti. Miksi sinun oma toimintasi kuvastaisi yleistä (saati ap:n) tilannetta millään tavalla? Kirjoittaisitte edes, että 'minun kokemuksen mukaan...'.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas mies kiihottuu kun itken. Ensin lohduttaa ja sitten onkin jo muna pystyssä pusuttelemassa ja ehdottelemassa. Lopetin itkemistä miehen nähden vuosia sitten. Hautajaisissa voin itkeä, mutta kotona en.
Minäkin kiihotun, kun halin vaimoani. Onkohan meissä molemmissa joku vika?
Mikä ihmeen itkumaija oikein olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kohtaa ap:n aloituksessa sanottiin, että hän itkee joka päivä? Ei missään.
Älkää nyt helkkarissa lähtekö tuon trollaavan naisvihaajan matkaan tässä.
99,99% keskustelusta on kyllä ollut aivan puhdasta miesvihaa.
Kommenttisi kertoo sinun ajattelusta ja siitä mitä itse vihaat. Samalla tavalla voisi sanoa, että palstan ketjut ovat 100% naisvihaa. Olet täällä säännöllisesti ruokkimassa tätä omaa näkökantaasi, eli ruokkimassa omaa vihaasi. Miksi?
Hänhän kirjoitti, että ensin itketään ja sitten ratkaistaan ongelma. Toisille itku tasaa tunnetilan ja on helpompi ryhtyä varsinaiseen ongelmanratkaisuun.