Mies suuttuu kun itken
Mies syyllistyy helposti ja suuttuu kaikesta, joka aiheuttaa tätä syyllistymistä, vaikka se ei olisi puoleltani aktiivista tai edes totta.
Asioita joissa hän on toiminut jotenkin väärin tai niiden seurauksia ei saisi mainita ollenkaan tai niihin reagoida. Siis millään tavalla. Jos alan itkeä jostain mitä hän sanoo, hän tulee entistä ilkeämmäksi ja usein myös irvailee ja matkii itkemistäni. Hän pyytää nopeasti anteeksi mutta yleensä jotain minun kannaltani sekundaarista asiaa. (Siis yleensä sitä mistä hän kokee syyllisyyttä, vaikka hänen reaktionsa syyllisyyteensä on yleensä julmempi ja loukkaavampi.)
Onko kellään kokemusta tällaisesta? En itsekään varmaan toimi tilanteissa mitenkään järkevästi, kun tuntuu niin hiton kohtuuttomalta ja tämä toistuu lähes päivittäin.
Kommentit (125)
Itkuntuhruiset silmät eivät ole mikään kaunis näky.
On vähän eri asia itkeä mummonsa kuolemaa kuin naapurin kaiman kissan kuolemaa. Jotkut ovat herkkiä ärsyttävyyteen saakka. Lisäksi jotkut itkevät saadakseen tahtonsa läpi ja se vasta iljettävää onkin.
Päivittäin itkettää ja kiusaa sinua?
Tapailin kerran miestä, joka alkoi huutaa ja raivota, uhkailla väkivallalla tilanteessa, jossa minulla oli suhteeseen liittymätön hankala asia.
En edes ehtinyt hänelle kertomaan mistä oli kyse. Näki kyllä että olin jostain pahoillaan ja että itkin.
Kyllä se oli suhteelle viimeinen niitti. Minulla ei ilmeisesti olisi saanut olla tunteita lainkaan.
Ap, eihän tuo ole mikään vastavuoroinen ihmissuhde.
Itke itkusi omassa rauhassasasi äläkä ihmisten nähden. Et kai vaan käytä itkemistä muiden syyllistämiseen? Jokainen on itse vastuussa omista tunteistaan. Muut eivät aiheuta sinun tunteitasi.
Jos muut aiheuttaisivat meidän tunteemme, niin miksi silloin ihmiset reagoivat niin eri tavalla esimerkiksi elokuvaan? Elokuva pysyy samana, mutta vain osa nauraa tai itkee tietyissä kohdissa.
Vierailija kirjoitti:
Itke itkusi omassa rauhassasasi äläkä ihmisten nähden. Et kai vaan käytä itkemistä muiden syyllistämiseen? Jokainen on itse vastuussa omista tunteistaan. Muut eivät aiheuta sinun tunteitasi.
Jos muut aiheuttaisivat meidän tunteemme, niin miksi silloin ihmiset reagoivat niin eri tavalla esimerkiksi elokuvaan? Elokuva pysyy samana, mutta vain osa nauraa tai itkee tietyissä kohdissa.
Mistä sait päähäsi että ap käyttää itkua jonain vallan välineenä? Onpa outo oletus.
Kyllä aika etäiseksi jää suhde jos ei pystytä toista ihmistä kohtaamaan tällaisissa tilanteissa.
Yksinhän tuossa suhteessa sitten on.
Vierailija kirjoitti:
Itke itkusi omassa rauhassasasi äläkä ihmisten nähden. Et kai vaan käytä itkemistä muiden syyllistämiseen? Jokainen on itse vastuussa omista tunteistaan. Muut eivät aiheuta sinun tunteitasi.
Jos muut aiheuttaisivat meidän tunteemme, niin miksi silloin ihmiset reagoivat niin eri tavalla esimerkiksi elokuvaan? Elokuva pysyy samana, mutta vain osa nauraa tai itkee tietyissä kohdissa.
Niin että spontaani reaktio ilkeyteen on syyllistämistä ja sen irvailu siksi oikeutettua?
Ylenmääräinen vetistely on vallankäyttöä. Aina kun ei argumenteilla pärjää, niin sitten itku-iita vain kehiin. Miehellä on täysi oikeus suuttua tuollaisesta käytöksestä.
Mieti ap millainen tuo mies olisi isänä ja kasvattajana!
Ei siitä isäksi ole.
Jätä mies.
Vierailija kirjoitti:
Se suuttuminen on ikään kuin puolustautumista, kun mies ei osaa kohdata ja käsitellä tunnereaktioita, tuskin omiansakaan. Mies joutuu epämukavuusalueelleen, tuntee epävarmuutta ja siitä seuraavaa ärsyyntymistä ja sitten suuttuu. Typerää ja keskenkasvuista.
Ei vaan se suuttumus johtuu siitä, että saadakseen tahtonsa läpi, itku-iita veti taas kerran ässän hihastaan, ja käytti vastaansanomattoman itkukortin. Puoliso joka tirauttaa tiukalla rutiinilla käyttää samoja keinoja kuin lapsi vetäessään "mä haluun" -vetistelyään. Kun sanallisesti ei enää pärjää on itku-iita aina valmiina käyttöön.
Hyi miten kamalaa käytöstä. Mieti jaksatko elää tuollaisessa ahdistavassa ympäristössä miten kauan.
Voi luoja taas tätä häiriintyneissä parisuhteissa elävien määrää. Toisen tunne-elämän ilmaisun kieltäminen on henkistä väkivaltaa ja manipulointia. Jos ei toisen itkua kestä niin sellaisilla ihmisillä on päässä vikaa.
Miksi ihmeessä sinä elät sellaisen ihmisen kanssa, joka saa sinut itkemään päivittäin, suuttuu sinulle ja jonka kanssa sinulla on ikävää?
On olemassa ihmisiä, joita vaan kaikki aina itkettää. Onhan se vähän vaikea ominaisuus, mutta ei pitäisi kiusata itseään vielä sellaisen kumppanin kanssa, joka siitä suuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodeissakin on nykyään tunnekasvatusta.
Mistähän sitä saisi aikuisille miehille?
Miten naisille saataisiin vähän kovuuta, ei jokaisesta pikkuasiasta tarvitse olla itku kurkussa.
No, mitä se mies voisi tuossa tehdä? Nainen ei kuitenkaan saa järkevää sanaa suustaan ja itkeä vollottaa lähes päivittäin ilman mitään järkevää syytä? Yritä siinä sitten elää tasapainoista ja mukavaa yhteiselämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se suuttuminen on ikään kuin puolustautumista, kun mies ei osaa kohdata ja käsitellä tunnereaktioita, tuskin omiansakaan. Mies joutuu epämukavuusalueelleen, tuntee epävarmuutta ja siitä seuraavaa ärsyyntymistä ja sitten suuttuu. Typerää ja keskenkasvuista.
Ei vaan se suuttumus johtuu siitä, että saadakseen tahtonsa läpi, itku-iita veti taas kerran ässän hihastaan, ja käytti vastaansanomattoman itkukortin. Puoliso joka tirauttaa tiukalla rutiinilla käyttää samoja keinoja kuin lapsi vetäessään "mä haluun" -vetistelyään. Kun sanallisesti ei enää pärjää on itku-iita aina valmiina käyttöön.
Sinulla saattaa olla kokemusta siitä, että joku manipuloi itkulla, mutta voitko sillä perusteella väittää, että aina kun joku itkee sosiaalisessa tilanteessa, on kyse siitä?
Vierailija kirjoitti:
No, mitä se mies voisi tuossa tehdä? Nainen ei kuitenkaan saa järkevää sanaa suustaan ja itkeä vollottaa lähes päivittäin ilman mitään järkevää syytä? Yritä siinä sitten elää tasapainoista ja mukavaa yhteiselämää.
Kuka on sanonut etten saa järkevää sanaa suustani? Mies menettää näissä tilanteissa tunteiden hallintansa yleensä ensin ja menee asiattomuuksiin. Siitä vasta itku.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itke itkusi omassa rauhassasasi äläkä ihmisten nähden. Et kai vaan käytä itkemistä muiden syyllistämiseen? Jokainen on itse vastuussa omista tunteistaan. Muut eivät aiheuta sinun tunteitasi.
Jos muut aiheuttaisivat meidän tunteemme, niin miksi silloin ihmiset reagoivat niin eri tavalla esimerkiksi elokuvaan? Elokuva pysyy samana, mutta vain osa nauraa tai itkee tietyissä kohdissa.
Niin että spontaani reaktio ilkeyteen on syyllistämistä ja sen irvailu siksi oikeutettua?
Ei kai tuo enää mikään "spontaani reaktio" ole, kun samaa kuviota toistetaan joka päivä? Syyllistämisestä ja itkemisestä on tullut pariskunnalle jokapäiväinen mieluisa draamahetki, josta molemmat saavat virtaa päiväänsä.
Aloittaja voi tiedostavampana (?) viheltää pelin poikki ja lopettaa reagoimisen itkemällä. Hän tunistaa jo millä tavalla päätyy itse aina reagoimaan epäasianmukaisesti miehen provokaatioihin.
Ilmeisesti ärsyyntyy, jos hänen mielestää itket turhasta.
Meillä ei ihan noin, mutta melkein. Koitan olla näyttämättä negatiivisia tunteita, suuttuu niistä.
Kai se on syyllisyys, mitä hän tuolloin tuntee. Ei myötätuntoa minua kohtaan . Tuollaisissa tilanteissa toivoisi lohdutusta ja halausta.
Mutta itseppä olen mieheni valinnut