Lue keskustelun säännöt.
Näin kamalaa unta, että vaivuin uudestaan masennukseen. En halua sinne enää koskaan! Miten estää?
04.10.2024 |
Olen ollut niin helpottunut ja onnellinen, että pääsin masennuksesta pois. Vuosikaudet sen kanssa rämpiminen oli erittäin kuluttavaa ja kamalaa.
Näin viime yönä painajaista, että masennuin uudestaan. Se tavallaan nyt konkretisoi sen asian päässäni, että en kertakaikkiaan jaksa sitä enää.
Teen mitä vain etten joudu sinne enää.
Vältän alkoholia, liikun, syön lääkkeeni ja nukun tarpeeksi sekä vältän sokeria sekä liikoja hiilihydraatteja pääosin ruokavaliossa (ei mitään dieettejä mutta järkevä syöminen).
Sitten erikseen on ihmissuhdeasiat, onneksi elämään on alkanut tulemaan ihmisiä enemmän, uusia ja tärkeitä. Yksinäisyyden vuosia ollut aiemmin.
Kommentit (20)
Alitajuntasi käsittelee asiaa vielä pitkään. Ehkä olisi hyvä kirjoittaa jotain päiväkirjaa tai maalata syvimpiä tuntoja ulos. Ihmismieli on moniulotteinen ja päivätajunnassamme on vain pieni ajatus kerrallaan kokonaistietoisuudesta. Pelon voi jättää pois ja katsoa asiaa hyväksyvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykologinen fakta on, että se kasvaa, mihin fokusoi huomiosi. Eli suuntaa tietoisesti ajatuksesi hyvältä tuntuviin asioihin. Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa joka päivä.
Juu joka päivä hymyilen aidosti ja nauran. Kuuntelen hyvää fiilistä resonoivaa musiikkia ja pyrin ajattelemaan positiivisesti.
On minulla se herkkyys ja taipumus myös melankoliaan ja saan siitäkin voimaa sekä luovuutta. Ihanaa rakkauden tunnetta kun menen pintaa syvemmälle tunteiden kanssa. Se on sellaista hyvää ja tärkeää tunne-elämääni kuuluvaa.
Minulle masennus näyttäytyi niin, että minun on kuoltava eikä ole vaihtoehtoja elämässä. Se oli mustaa massaa jota kannoin harteilla ja vei voimat tyystin. Sitä en ota kotiini enää. -ap
Olen ollut itse jo vuosia erittäin ahdistunut ja myös kai masentunut sekä kärsinyt mm. paniikista. Tietysti toivoisin parantuvani tästä tai että tämä lähtisi pois, mutta kun näin ei tapahdu olen jo täysin tottunut tähän, enkä kiinnitä tähän enää samalla tavalla huomiota tai pelästy paniikkikohtauksen iskiessä niin kuin useampi vuosi sitten tein. Tämä on selvästi kroonistunut. Mitään apua en ole tähän saanut, vaikka olen yrittänytkin apua hakea. Olen joutunut vaan hyväksymään, että kärsin tällaisesta, eikä se muutu. Tiedän hyvin pitkälle syyt tähän ja niitä en voi muuttaa. Hyvin pitkälle kyseessä ovat syyt ja tekijät, joihin en ole voinut, enkä voi itse vaikuttaa. Kuitenkin olen joutunut syyllistetyksi tästä ja kaikki on kuulemma vaan omaa syytäni, enkä saisi kärsiä mielenterveysongelmista.
Hikiliikunta, mielellään juoksu, 3 - 4 kertaa viikossa mieluimmin ulkona. Ihminen savanneilla kehittynyt ja biologia vaatii liikkumaan. Tutkittu juttu
Näin kerran unta jossa luulin nukkuvani.kunnes heräsin olinkin unessa....... Ja nyt korkki kiinni,,,, no ehkä vielä yhdet,,,,ja paariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykologinen fakta on, että se kasvaa, mihin fokusoi huomiosi. Eli suuntaa tietoisesti ajatuksesi hyvältä tuntuviin asioihin. Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa joka päivä.
Kiitollisuuspäiväkirja on sinällään kaunis ajatus mutta harva masentunut jaksaa sellaista pitää. Elämästä ei tarvitse olla kiitollinen joka päivä, huonojakin päiviä tulee kaikille ja jotkut toivovat elämän päättyvän mutta jatkavat silti.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut itse jo vuosia erittäin ahdistunut ja myös kai masentunut sekä kärsinyt mm. paniikista. Tietysti toivoisin parantuvani tästä tai että tämä lähtisi pois, mutta kun näin ei tapahdu olen jo täysin tottunut tähän, enkä kiinnitä tähän enää samalla tavalla huomiota tai pelästy paniikkikohtauksen iskiessä niin kuin useampi vuosi sitten tein. Tämä on selvästi kroonistunut. Mitään apua en ole tähän saanut, vaikka olen yrittänytkin apua hakea. Olen joutunut vaan hyväksymään, että kärsin tällaisesta, eikä se muutu. Tiedän hyvin pitkälle syyt tähän ja niitä en voi muuttaa. Hyvin pitkälle kyseessä ovat syyt ja tekijät, joihin en ole voinut, enkä voi itse vaikuttaa. Kuitenkin olen joutunut syyllistetyksi tästä ja kaikki on kuulemma vaan omaa syytäni, enkä saisi kärsiä mielenterveysongelmista.
Kyllähän sitä tottuu, minäkin totuin koska ei ollut vaihtoehtoja kun kestää jotenkin. Sitä katosi värit elämästä, millään ei mitään väliä, ahdisti ja samaan aikaan oli hyvin lamaantunut. Ei minkäänlaista tulevaisuuden toivoa. Luulin myös etten parannu, se kun oli kestänyt jo pitkään ja uusiutui jatkuvasti.
Nyt kun olen parantunut ja käyn terapiassa niin ymmärrän vielä paremmin miten sairas sitä ollut ja elämä terveenä on ehdottomasti ihanaa. Masennuksessa kuvitteli että oli löytänyt totuuden elämästä ja että sitä se on.
Väärin. Tämä on elämää aidosti ja nyt haluan auttaa toisiakin.
Minä olen niin helpottunut, että voisin kyynelehtiä sen vuoksi. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni sama pelko, tulee kohta 2 vuotta täyteen terveenäoloa vuosikymmenen masennuksen jälkeen. En osaa muuta neuvoa kuin että pidät kiinni rutiineista ja terveistä elintavoista ja yrität nauttia.
Tiedän omalla kohdalla, että masennus varmasti uusii vielä kun elämässä tulee kova kolhu, mutta nyt on ainakin tieto olemassa, että jotain muutakin voi olla kuin mustaa ja siitä voi hyvinkin parantua.
Minä siis suosittelen terapiaa, lääkitystä (kokeile erilaisia minä sopii itselle, ennen olin lääkevastainen, en enää).
Töitä jos mahdollista. Ihmisten kanssa olemista edes välillä. Kävelyä. Niillä ainakin itse pääsin jaloilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisilla on taipumus melankoliaan ja liiankin syvälliseen itsetutkiskeluun. Kai se on jotain verenperintöä ja käsittelemättömiä sukutraumoja myös.
Et ole enää masentunut mutta roikut vauvalla erittäin itsekeskeisiä aloituksia tehtaillen, hmm... Pois se huomio omasta navasta ja tunteidensa (uniensa) jatkuvasta analysoimisesta nyt alkuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieli pystyy hyppimään hetkittäisesti takaisin menneisiin vuosiin, samoihin tuntemuksiin. Mutta joka kerta kun palaat muistoihin, muisto muuttuu nykyhetken ajatuksien vaikutuksista.
Et siis periaatteessa pääse koskaan masennuksesta eroon, mutta näet ja koet sen eritavalla vuosien kuluessa.
Jumala auttaa. Kun uskot ei masennus, mikä on paholaisesta pääse sieluusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut itse jo vuosia erittäin ahdistunut ja myös kai masentunut sekä kärsinyt mm. paniikista. Tietysti toivoisin parantuvani tästä tai että tämä lähtisi pois, mutta kun näin ei tapahdu olen jo täysin tottunut tähän, enkä kiinnitä tähän enää samalla tavalla huomiota tai pelästy paniikkikohtauksen iskiessä niin kuin useampi vuosi sitten tein. Tämä on selvästi kroonistunut. Mitään apua en ole tähän saanut, vaikka olen yrittänytkin apua hakea. Olen joutunut vaan hyväksymään, että kärsin tällaisesta, eikä se muutu. Tiedän hyvin pitkälle syyt tähän ja niitä en voi muuttaa. Hyvin pitkälle kyseessä ovat syyt ja tekijät, joihin en ole voinut, enkä voi itse vaikuttaa. Kuitenkin olen joutunut syyllistetyksi tästä ja kaikki on kuulemma vaan omaa syytäni, enkä saisi kärsiä mielenterveysongelmista.
Kyllähän sitä tottuu, minäkin
😅 Vähän aikaa sitten kerroit aloittaneesi terapian ja että ongelmana on että käyt siellä krapulassa. Mielialasi seilaavat tuon hurmoksen ja syvän epätoivon/itsetuhoisuuden väliä. Huomiota haet palstalta lähes päivittäin, tällä kertaa kerrot olevasi parantunut. Pikkuisen on muutakin häikkää kuin pelkkä masennus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologinen fakta on, että se kasvaa, mihin fokusoi huomiosi. Eli suuntaa tietoisesti ajatuksesi hyvältä tuntuviin asioihin. Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa joka päivä.
Kiitollisuuspäiväkirja on sinällään kaunis ajatus mutta harva masentunut jaksaa sellaista pitää. Elämästä ei tarvitse olla kiitollinen joka päivä, huonojakin päiviä tulee kaikille ja jotkut toivovat elämän päättyvän mutta jatkavat silti.
Kiitollisuuspäivän idea on vääntää itselleen ratakiskosta, että kaikki ei ole huonosti. Masentuneelle voi olla ihan hyödyllistä vahvistaa ja kirjaimellistaa positiivisia ajatuksiaan. Jos masennus liittyy siihen, että ihminen on irrallaan itsestään - tottunut olemaan vääränlainen, tottunut miellyttämään, tottunut antamaan liikaa - niin kiitollisuuspäiväkirja on myös itsetutkiskelun väline. Masentuneen ei tarvitse perehtyä itsensä tai elämänsä huonoihin puoliin yhtään sen tarkemmin kuin mitä sairaus pakottaa. Mutta ne hyvät puolet, omat ilonlähteet, pienetkin, niitä kannattaa kirjoittaa ja piirtää ja säveltää ja ---
Kuinka monetta vuotta tääkin jo tänne kirjoittelee, ap onko tutkittu bipon ja epävakaan mahdollisuus?
Ethän sinä sitä satavarmasti voi millään estää kuten et syöpääkään. Psyykeesi on huojentunut paranemisestasi ja on ihan luonnollista tuntea pelkoa sitä kohtaan, että sama painajainen toistuisi.
Täytän kiitollisuuspäiväkirjaa silloin, kun jaksan ja pystyn. Tulee kausia, etten pysty.
Viimeisenä asiana ennen nukkumaanmenoa kirjaan kolme mukavaa asiaa siltä päivältä. Jos ei ihmeempää, voi olla vaikka auringonpaiste, hyvä ruoka tai se, että pääsi sängystä ylös tai että pysyy hengissä,vaikkei jaksa nousta.
Ajatuksena on positiivisen näkemisen lisäksi vahvistaa yöllä juuri näitä hermotuksia huolien ja ikävien asioiden sijaan.
Mäkikuisma, ota teenä ennaltaehkäisevästi. Saa tilattuna esim. Ruohonjuuresta.
Psykologinen fakta on, että se kasvaa, mihin fokusoi huomiosi. Eli suuntaa tietoisesti ajatuksesi hyvältä tuntuviin asioihin. Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa joka päivä.