Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jaha, en saanut kutsua oman tyttäreni häihin ):
30.06.2021 |
Meillä on ollut käytännössä aina aika huonot välit tyttäreemme. Aina on tuntunut etten tiedä mitään hänen elämästään vaikka hän on oma lapseni. Tyttö ilmeisesti alkoi seurustelemaan yhden pojan kanssa ilmeisesti kahdeksan tai yhdeksän luokalla, mutta kuulin tästä vasta eräältä ulkopuoliselta ihmeseltä vasta ysin viimeisenä viikkona. Siitä sitten he menivätkin samaan lukioon pojan kanssa. Olen tavannut hänet pariin kertaan ja ihan mukavalta hän vaikuttaa, hänessä ja tyttäressäni on paljon yhteistä.
Siis monesti hänelle sanottiin että on ihan ok tuoda näytille ja pariin kertaan ehkä vähän pakotettukkin, mutta tytär on kieltänyt kokonaan koko pojan olemassa olon. Lukio meni ihan hyvin, mutta päiviä jolloin tytär on tullut humalassa kotiin (16-17) vuotiaana. Hän sitten lähti toiseen kaupunkiin opiskelemaan lukion jälkeen ja sen jälkeen en oikein tiedä mitä tyttären elämässä on tapahtunut. Ilmeisesti töissä on käynyt ja ammattikorkeassa myös. Ainakin kahden kuvan mukaan tämä poikakin on jossain siellä ollut opiskelemassa.
Siitä pari vuotta eteenpäin nykypäivään kun tytär on 26 ja sain kuulla perhetutuilta, joiden lapsella on ilmeisesti jotain kontaktia tyttäreemme että hän on mennyt naimisiin pari viikkoa sitten ja ihmetteli että miksi me emme olleet siellä. Myöskään poikamme ei saanut kutsua häihin. Nykypäivänä ei minulla ole paljoa mitään kontaktia tyttäreen, en tiedä missä hän asuu tai mitä työkseen tekee.
Että semmosta ): vertaistukea kiitos
Kommentit (444)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ollut lapsen tilinumeroa? Lapsen kaverin numeroa?
Ei
ap
Aivan satavarmasti olisit saanut yhteystiedot selvitettyä, jos olisit oikeasti halunnut.
No minulla ja miehellä oli kiireitä samoihin aikoihin. Tottakai olisimme jotenkin voineet yhteistiedot selvittää, mutta olisiko siihen mennyt tuhat tai seitsemän tuhatta tuntia. Mistä olisimme edes tienneet että tytär oli vielä Suomessa. Kuvittelimme alkuun että tytär palaa iltaan mennessä ja kun ei palannut niin kyllähän sen olisi pitänyt jossain kohtaa kotiin. No ei tullut ja kun tämän huomasimme oli jo aivan liian myöhäistä
ap
ap
Eli trollihan tämä, mutta jos olisi totta niin OMG mikä mutsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onpa outoa tyttären puoleta. vaikka erimielisyyksiä olisikin niin töykeää käytöstä.
Minusta tuhat tuntia tähän asiaan on vähän.
Jos joskus uskalsin kertoa äidille jotain tärkeää elämässäni, niin hän jollakin lailla onnistui lyttäämään minut ja ikään kuin kostamaan, en tiedä miksi. Hänellä ainakin oman kertomansa mukaan ollut ihan hyvä elämä, mistä syystä hän olisi halunnut olla tyttärelleen niin kade? ja pahantahtoinen?
Huomasin vähitellen, että oli paras olla kertomatta hänelle yhtään mitään. Kun aina, siis joka kerta, tuli p*skaa niskaan.
Voi siis mielestäni olla samantapainen tapaus tuon ap:n tyttären kanssa.
Jos voisin palata aikaan kun oli siinä 20 korvilla, laittaisin välit kokonaan poikki loppuiäksi. Mitään hyvää ja kivaa en muista keskinäisestä yhteydenpidosta, vain ikävää ja pahaa. Hyvin olisin tullut toimeen ilman sitä jos olisin elänyt aikuisen ikäni ilman kontaktia lapsuudenperheeseeni. (Siis myös sisaruksiini eikä vain äitiin, isä kuoli jo varhain.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ollut lapsen tilinumeroa? Lapsen kaverin numeroa?
Ei
ap
Aivan satavarmasti olisit saanut yhteystiedot selvitettyä, jos olisit oikeasti halunnut.
No minulla ja miehellä oli kiireitä samoihin aikoihin. Tottakai olisimme jotenkin voineet yhteistiedot selvittää, mutta olisiko siihen mennyt tuhat tai seitsemän tuhatta tuntia. Mistä olisimme edes tienneet että tytär oli vielä Suomessa. Kuvittelimme alkuun että tytär palaa iltaan mennessä ja kun ei palannut niin kyllähän sen olisi pitänyt jossain kohtaa kotiin. No ei tullut ja kun tämän huomasimme oli jo aivan liian myöhäistä
ap
ap
Tähän täytyy vielä lisätä se että tässä vaiheessa tytär oli jo yli 18, eikö siis ole enää meidän tehtävämme alkaa häntä etsimään. Jos haluaa rahoittaa opiskelunsa yksin niin niin kyllä saa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Et auttanut omaa lastasi taloudellisesti? Aika hurjaa, vaikka se olisi ollut hänen oma päätöksensä. Itselläni juuri tämä on aiheuttanut suuren vihan isääni kohtaan.
No siis miten minun olisi pitänyt tukea rahallisesti lasta, joka lähtee sanomatta mitään etukäteen mahdollisesti jopa toiselle paikkakunnalle
ap
Toi taloudellisen tuen puuttuminen nyt oli vain piste ii:n päälle. Moni asia meni pahasti pieleen jo vuosikausia aikaisemmin. Ehkä jo tytön syntymästä asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Ennen lukion loppumista, niin kävittekö keskuteluja, joissa miehesi kanssa olisitte kertoneet, että mitä apua teiltä on saatavissa muuttoon, opiskelijaasunnon hankkimiseen, tavaroiden ostamiseen omaan kotiin, pääsykokeisiin menoihin? Tuossa tilanteessa kun toimee pakkaa kamppeensa, niin pysähdyittekö silloin, että hei, kuule tyttö, olet meille kovin rakas? käydään nyt edes pankkiautomaatikin kautta, saat vähän pesämunaa lisää, tässä ruokapakkaus mukaan jne? Ja kerroitte, että kotiin saa tulla aina? ja vanhemmat ovat aina kiinnostuneita lapsistaan?
mietin myös tuota poikaystävä kuviota: Itsekin sanoit, että oli hieman painostusta tuoda poika näytille? Miksi ei tutustumaan eikä näytille?
No siis ei oikein ehditty mitään noista tehdä. Tytär oli jo silloin täysi-ikäinen ja hän käytännössä melkein heti lukion jälkeen vain pari viikkoa myöhemmin aamuyöllä sanoi vain että lähtee nyt. Luultiin että oli vitsi. Semmoset puoltoista repullista omaa tavaraansa vei mukanaan. Sitten siinä jonkin ajan päästä ihmeteltiin että minnes on tytär kadunnut ja miksei ole tullut takaisin
ap
Etkö todellakaan yrittänyt selvittää kotoa lähtemisen jälkeen, missä tyttäresi asui, opiskeli? Muistitko synttärit, joulut jne?
Minusta sinä hylkäsit lapsesi, jos olit noin välinpitämätön
Samaa mieltä muuten, mutta se hylkääminen tapahtui jo paljon paljon aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitustaitosi on sitä luokkaa, että en ihmettele yhtään ettei tytär halua olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On myös lapsia ja nuoria aikuisia joilla persoonallisuuden häiriöt ohjaavat käyttäytymään välinpitämättömästi tai agressiivisesti vanhempia kohtaan, vaikka perhesuhteet olisivat muuten normaalit. Aina ei voi lähtökohtaisesti syyttää vanhempia, vaikka oma kokemuspohja siihen antaisi syyn.
Persoonallisuushäiriöt kehittyvät lapsuudessa ja nuoruudessa juuri vuorovaikutusongelmien seurauksena. Yleisimmin tavalla tai toisella syynä on juuri jatkuva pitkäkestoinen kaltoinkohtelu, ennakoimaton ja ristiriitainen kasvatustapa, laiminlyönti, vuorovaikutuksen puute tai suorastaan haitallinen tapa olla vuorovaikutuksessa. Tavalla tai toisella siis tämän tyyppisten häiriöiden juurisyy on vanhemmuudessa, tai paremminkin en puutteessa. Kaikista ei vaan ole vanhemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Oliko sulla alkoholiongelmia?
Juomme miehen kanssa jonkun verran, muttemme halua alkoholiongelmia
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vastaukset on aivan outoja. Kärsitkö jostain esim. mielen sairaudesta?
Auto alle, ja toiseen kaupunkiin etsimään lastasi. Soittoa, soittoa kavereille, ystävällisesti ei vainoten. Raha kirjekuoressa, tilille. Ruokakassi oven taa. Kutsu kotiin viikonloppuna syömään, mökille, yhteiselle lomalle.
Kuulostaa että teillä on epätoimiva perhe, ja ette kommunikoi normaalisti. Sinun sairautesi voisi olla selittävä tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaukset on aivan outoja. Kärsitkö jostain esim. mielen sairaudesta?
Auto alle, ja toiseen kaupunkiin etsimään lastasi. Soittoa, soittoa kavereille, ystävällisesti ei vainoten. Raha kirjekuoressa, tilille. Ruokakassi oven taa. Kutsu kotiin viikonloppuna syömään, mökille, yhteiselle lomalle.
Kuulostaa että teillä on epätoimiva perhe, ja ette kommunikoi normaalisti. Sinun sairautesi voisi olla selittävä tekijä.
No ei minulla tai miehelläni tietääksemme ole mitään mielenterveellisiä sairauksia. Toinen asia on se että nyt on vähän turha enää neuvoa miten tytärtä olisi pitänyt kohdella 8-5 vuotta sitten. Se on mennyttä aikaa jo. Ymmärrän etten ole toiminut kaikkein viisaimmalla tavalla, mutta ihmisiä tässä kaikki ollaan
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. Että tällaista vanhemmuutta… no… tilanne on mikäon, joten turha märehtiä menneitä joita et voi muuttaa. Tuhannen taalan kysymys onkin: miten tästä eteenpäin? Et kai aijo jättää asioita tälle tolalle? Nyt sinun tulee käydä itsesi kanssa vakava keskustelu, asettua mielessäsi katsomaan asioita tyttäesi kannalta, miettiä vauvasta asti minkälaista hänen kannaltaan katsottuna hänen elämänsä ja teidän perhe-elämänne on ollut. Sitten etsit hänet käsiisi, vaati se sitten miten paljon vaivaa hyvänsä. Osoitat hänelle että olet pahoillasi ja haluat tehdä kaikkesi korjataksesi asiat. Jos hän ei halua olla yhteydessä, et voi muuta kuin hyväksyä sen, mutta tee selväksi että olet valmiina häntä varten, odottamassa jos hän joskus on valmis selvittämään asioita kanssasi. Sinun on korkea aika ottaa sitä vanhemman vastuuta ja rakastaa lastasi ehdoitta, ja myös osoittaa se hänelle. Asiat eivät varmasti muutu odottamalla. Menneitä et voi muuttaa, mutta tulevaan voit vaikuttaa.
Toivon todella hartaasti, että tämä on pulska provo! Puistattaa lukea tällaisesta perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Että tällaista vanhemmuutta… no… tilanne on mikäon, joten turha märehtiä menneitä joita et voi muuttaa. Tuhannen taalan kysymys onkin: miten tästä eteenpäin? Et kai aijo jättää asioita tälle tolalle? Nyt sinun tulee käydä itsesi kanssa vakava keskustelu, asettua mielessäsi katsomaan asioita tyttäesi kannalta, miettiä vauvasta asti minkälaista hänen kannaltaan katsottuna hänen elämänsä ja teidän perhe-elämänne on ollut. Sitten etsit hänet käsiisi, vaati se sitten miten paljon vaivaa hyvänsä. Osoitat hänelle että olet pahoillasi ja haluat tehdä kaikkesi korjataksesi asiat. Jos hän ei halua olla yhteydessä, et voi muuta kuin hyväksyä sen, mutta tee selväksi että olet valmiina häntä varten, odottamassa jos hän joskus on valmis selvittämään asioita kanssasi. Sinun on korkea aika ottaa sitä vanhemman vastuuta ja rakastaa lastasi ehdoitta, ja myös osoittaa se hänelle. Asiat eivät varmasti muutu odottamalla. Menneitä et voi muuttaa, mutta tulevaan voit vaikuttaa.
No sitä pahoillaan olemisen osoittamista on hieman vaikea tehdä kun minulla ei ainakaan enää ole enää mitään tietoa tyttärestä. Ei puhelin numeroa, sähköposti osoitetta yms yms. Saattaa olla että tytär on miehensä kanssa ehtinyt muuttaa ulkomaille yms. Toinen asia mihin kyllä palaan, kun minua kehotettiin miettimään juuri lapsen koko elämää on juuri tämä tyttären nykyinen mies, jota tytär ei ilmeisesti edes kehdannut tuoda näytille meille kertaankaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaukset on aivan outoja. Kärsitkö jostain esim. mielen sairaudesta?
Auto alle, ja toiseen kaupunkiin etsimään lastasi. Soittoa, soittoa kavereille, ystävällisesti ei vainoten. Raha kirjekuoressa, tilille. Ruokakassi oven taa. Kutsu kotiin viikonloppuna syömään, mökille, yhteiselle lomalle.
Kuulostaa että teillä on epätoimiva perhe, ja ette kommunikoi normaalisti. Sinun sairautesi voisi olla selittävä tekijä.
No ei minulla tai miehelläni tietääksemme ole mitään mielenterveellisiä sairauksia. Toinen asia on se että nyt on vähän turha enää neuvoa miten tytärtä olisi pitänyt kohdella 8-5 vuotta sitten. Se on mennyttä aikaa jo. Ymmärrän etten ole toiminut kaikkein viisaimmalla tavalla, mutta ihmisiä tässä kaikki ollaan
ap
Siis hetkinen Ap… Mikä kohta tässä soveltuu vain 5-8v sitten aikaan?
Kyllä minun vanhemmat kutsuvat mökille ja kotiin, tulevat meille auttamaan, ottavat auton alle ja soittelevat. Avustavat jotenkin vaikka pienesti. Olen 40v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Ennen lukion loppumista, niin kävittekö keskuteluja, joissa miehesi kanssa olisitte kertoneet, että mitä apua teiltä on saatavissa muuttoon, opiskelijaasunnon hankkimiseen, tavaroiden ostamiseen omaan kotiin, pääsykokeisiin menoihin? Tuossa tilanteessa kun toimee pakkaa kamppeensa, niin pysähdyittekö silloin, että hei, kuule tyttö, olet meille kovin rakas? käydään nyt edes pankkiautomaatikin kautta, saat vähän pesämunaa lisää, tässä ruokapakkaus mukaan jne? Ja kerroitte, että kotiin saa tulla aina? ja vanhemmat ovat aina kiinnostuneita lapsistaan?
mietin myös tuota poikaystävä kuviota: Itsekin sanoit, että oli hieman painostusta tuoda poika näytille? Miksi ei tutustumaan eikä näytille?
Ohis, mutta tästä tuli mieleen oma muutto kotoa opiskelemaan. Mitään en saanut mukaan. En sänkyä tai pöytää (ne on meidän omaisuutta, ilmoitti isä). Viimeiset sanat oli kun äiti karjui että nyt kun meet niin takaisin et tuu enää koskaan! Missään ei tulla sua koskaan auttamaan!
Ja pitivät uhkauksensa, kertaakaan en ole tuon jälkeen saanut penniäkään rahaa, yhtään joulu/synttärilahjaa, jouluksikaan en saanut mennä kotiin vaan vietin joulut tyhjässä opiskelijatalossa, missään eivät ole auttaneet koskaan.
Kylmiä ja tunnevammaisia.
Vähän ap kuulostaa samanlaiselta.
Sinä ainakin tiedät miltä tuntuu olla hylätty ja arvoton :( Toivon todella, että olet pystynyt nollaamaan nuo asiat niin, että osaat nauttia elämästäsi ja tunnet iloa siitä mitä olet nyt.
Kaikkea hyvää sulle! Terv. yksi äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Että tällaista vanhemmuutta… no… tilanne on mikäon, joten turha märehtiä menneitä joita et voi muuttaa. Tuhannen taalan kysymys onkin: miten tästä eteenpäin? Et kai aijo jättää asioita tälle tolalle? Nyt sinun tulee käydä itsesi kanssa vakava keskustelu, asettua mielessäsi katsomaan asioita tyttäesi kannalta, miettiä vauvasta asti minkälaista hänen kannaltaan katsottuna hänen elämänsä ja teidän perhe-elämänne on ollut. Sitten etsit hänet käsiisi, vaati se sitten miten paljon vaivaa hyvänsä. Osoitat hänelle että olet pahoillasi ja haluat tehdä kaikkesi korjataksesi asiat. Jos hän ei halua olla yhteydessä, et voi muuta kuin hyväksyä sen, mutta tee selväksi että olet valmiina häntä varten, odottamassa jos hän joskus on valmis selvittämään asioita kanssasi. Sinun on korkea aika ottaa sitä vanhemman vastuuta ja rakastaa lastasi ehdoitta, ja myös osoittaa se hänelle. Asiat eivät varmasti muutu odottamalla. Menneitä et voi muuttaa, mutta tulevaan voit vaikuttaa.
No sitä pahoillaan olemisen osoittamista on hieman vaikea tehdä kun minulla ei ainakaan enää ole enää mitään tietoa tyttärestä. Ei puhelin numeroa, sähköposti osoitetta yms yms. Saattaa olla että tytär on miehensä kanssa ehtinyt muuttaa ulkomaille yms. Toinen asia mihin kyllä palaan, kun minua kehotettiin miettimään juuri lapsen koko elämää on juuri tämä tyttären nykyinen mies, jota tytär ei ilmeisesti edes kehdannut tuoda näytille meille kertaankaan.
ap
Niin. Selvästi hän häpeää teitä, mikä on ihan ymmärrettävää. Miten voit elää itsesi kanssa? Mä en vois jos olisin noin pahasti pilannut välini omaan lapseeni!
Alue: Aihe vapaa
Miten sinulla ap on ollut äitinä niin sivustakatsojan tyyli? Tai ainakin nyt kysyt ihmeissäsi, miten olisit tehnyt ja voinut vaikuttaa. Vanhemmuus vaatii hirveästi työtä, vaivannäköä, puheeksi ottamista, ennakointia. Välillä haetaan teiniä ties mistä, välillä selvennetään asioita myös kaveripiirin kanssa, joskus perehdytään itse nykykoulun juttuihin ja ties mitä. Joskus pyydetään omalta lapselta anteeksi.