Lue keskustelun säännöt.
Jaha, en saanut kutsua oman tyttäreni häihin ):
30.06.2021 |
Meillä on ollut käytännössä aina aika huonot välit tyttäreemme. Aina on tuntunut etten tiedä mitään hänen elämästään vaikka hän on oma lapseni. Tyttö ilmeisesti alkoi seurustelemaan yhden pojan kanssa ilmeisesti kahdeksan tai yhdeksän luokalla, mutta kuulin tästä vasta eräältä ulkopuoliselta ihmeseltä vasta ysin viimeisenä viikkona. Siitä sitten he menivätkin samaan lukioon pojan kanssa. Olen tavannut hänet pariin kertaan ja ihan mukavalta hän vaikuttaa, hänessä ja tyttäressäni on paljon yhteistä.
Siis monesti hänelle sanottiin että on ihan ok tuoda näytille ja pariin kertaan ehkä vähän pakotettukkin, mutta tytär on kieltänyt kokonaan koko pojan olemassa olon. Lukio meni ihan hyvin, mutta päiviä jolloin tytär on tullut humalassa kotiin (16-17) vuotiaana. Hän sitten lähti toiseen kaupunkiin opiskelemaan lukion jälkeen ja sen jälkeen en oikein tiedä mitä tyttären elämässä on tapahtunut. Ilmeisesti töissä on käynyt ja ammattikorkeassa myös. Ainakin kahden kuvan mukaan tämä poikakin on jossain siellä ollut opiskelemassa.
Siitä pari vuotta eteenpäin nykypäivään kun tytär on 26 ja sain kuulla perhetutuilta, joiden lapsella on ilmeisesti jotain kontaktia tyttäreemme että hän on mennyt naimisiin pari viikkoa sitten ja ihmetteli että miksi me emme olleet siellä. Myöskään poikamme ei saanut kutsua häihin. Nykypäivänä ei minulla ole paljoa mitään kontaktia tyttäreen, en tiedä missä hän asuu tai mitä työkseen tekee.
Että semmosta ): vertaistukea kiitos
Kommentit (444)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Teiniangstia? Millaista oli ennen teiniangstia?
Ei tyttö kuulemma ikinä paljon veljelleen puhunut? ettekö siis kiinnittänyt tähän mitään huomiota, kun tyttö asui kotona jo ennen teini-ikää?
Pelkästään se, että tulette paremmin toimeen pojan kanssa on sellainen asia, joka satuttaa syvästi. Tyttö on saattanut kärsiä omassa huoneessaan, kun pidätte hauskaa pojan kanssa, ettekä edes yritä saada mitään kontaktia tyttöön.
Minkälainen hän oli pienempänä? Oliko teillä perheenä kivaa? Eivätkö sisarukset nahistelleet keskenään? Millainen suhde tytöllä on isäänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perheenne vaikuttaa niin häiriintyneeltä, että toivon että tämä on provo.
Syy löytyy sinusta ja tytön isästä. Kukaan lapsi ei toimi noin ilman erittäin painavaa syytä.
Toivon tyttärellesi onnea ja menestystä elämään huonosta lapsuudesta huolimatta.
Näin juuri. Eriarvoisuutta lasten kesken, fyysistä ja henkistä väkivaltaa, välinpitämättömyyttä, köyhyyttä ja muita elämänhallinnan ongelmia, jotka johtuu päihteistä jne. Eihän sitä kaikki vanhemmat tajua. Kaikkensa on muka tehty, vaikka paljon tärkeää jäi kyllä tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Ennen lukion loppumista, niin kävittekö keskuteluja, joissa miehesi kanssa olisitte kertoneet, että mitä apua teiltä on saatavissa muuttoon, opiskelijaasunnon hankkimiseen, tavaroiden ostamiseen omaan kotiin, pääsykokeisiin menoihin? Tuossa tilanteessa kun toimee pakkaa kamppeensa, niin pysähdyittekö silloin, että hei, kuule tyttö, olet meille kovin rakas? käydään nyt edes pankkiautomaatikin kautta, saat vähän pesämunaa lisää, tässä ruokapakkaus mukaan jne? Ja kerroitte, että kotiin saa tulla aina? ja vanhemmat ovat aina kiinnostuneita lapsistaan?
mietin myös tuota poikaystävä kuviota: Itsekin sanoit, että oli hieman painostusta tuoda poika näytille? Miksi ei tutustumaan eikä näytille?
No siis ei oikein ehditty mitään noista tehdä. Tytär oli jo silloin täysi-ikäinen ja hän käytännössä melkein heti lukion jälkeen vain pari viikkoa myöhemmin aamuyöllä sanoi vain että lähtee nyt. Luultiin että oli vitsi. Semmoset puoltoista repullista omaa tavaraansa vei mukanaan. Sitten siinä jonkin ajan päästä ihmeteltiin että minnes on tytär kadunnut ja miksei ole tullut takaisin
ap
Etkö todellakaan yrittänyt selvittää kotoa lähtemisen jälkeen, missä tyttäresi asui, opiskeli? Muistitko synttärit, joulut jne?
Minusta sinä hylkäsit lapsesi, jos olit noin välinpitämätön
On myös lapsia ja nuoria aikuisia joilla persoonallisuuden häiriöt ohjaavat käyttäytymään välinpitämättömästi tai agressiivisesti vanhempia kohtaan, vaikka perhesuhteet olisivat muuten normaalit. Aina ei voi lähtökohtaisesti syyttää vanhempia, vaikka oma kokemuspohja siihen antaisi syyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On myös lapsia ja nuoria aikuisia joilla persoonallisuuden häiriöt ohjaavat käyttäytymään välinpitämättömästi tai agressiivisesti vanhempia kohtaan, vaikka perhesuhteet olisivat muuten normaalit. Aina ei voi lähtökohtaisesti syyttää vanhempia, vaikka oma kokemuspohja siihen antaisi syyn.
Lähde?
Vierailija kirjoitti:
On myös lapsia ja nuoria aikuisia joilla persoonallisuuden häiriöt ohjaavat käyttäytymään välinpitämättömästi tai agressiivisesti vanhempia kohtaan, vaikka perhesuhteet olisivat muuten normaalit. Aina ei voi lähtökohtaisesti syyttää vanhempia, vaikka oma kokemuspohja siihen antaisi syyn.
Vanhemmille kuuluu auttaa tällaista lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut huono äiti tyttärellesi. Jätä hänet rauhaan. Hän ei halua sinua lähelleen.
Kuinka joku kehtaa väittää tuollaista?? Et voi tietää.
Vaikka olis kuinka hyvä äiti ja itsenäisyyttä kunnioittava, voi joutua hylätyksi. Olen nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
On myös lapsia ja nuoria aikuisia joilla persoonallisuuden häiriöt ohjaavat käyttäytymään välinpitämättömästi tai agressiivisesti vanhempia kohtaan, vaikka perhesuhteet olisivat muuten normaalit. Aina ei voi lähtökohtaisesti syyttää vanhempia, vaikka oma kokemuspohja siihen antaisi syyn.
Toki, mutta kyllä taipumus tällaiseen tulee ihan varmasti huomatuksi perheen kesken. Mistään aggressiivisuudesta ei ap:n kertoman mukaan ole kyse. Jos välinpitämättömyys kohdistuu vain ja ainoastaan lapsuuden perheeseen - etenkin vanhempiin, niin kyllä sieltä perheestä se vika yleensä löytyy. Kyllä ap:kin joissain viesteissä antoi ymmärtää, että pojallaan oli läheisemmät välit heihin ja saikin jotain enemmän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös lapsia ja nuoria aikuisia joilla persoonallisuuden häiriöt ohjaavat käyttäytymään välinpitämättömästi tai agressiivisesti vanhempia kohtaan, vaikka perhesuhteet olisivat muuten normaalit. Aina ei voi lähtökohtaisesti syyttää vanhempia, vaikka oma kokemuspohja siihen antaisi syyn.
Vanhemmille kuuluu auttaa tällaista lasta
Aikuista, miten? Nuorenakin persoonallisuushäiriöt vaikeasti hoidettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut huono äiti tyttärellesi. Jätä hänet rauhaan. Hän ei halua sinua lähelleen.
Kuinka joku kehtaa väittää tuollaista?? Et voi tietää.
Vaikka olis kuinka hyvä äiti ja itsenäisyyttä kunnioittava, voi joutua hylätyksi. Olen nähnyt.
Missä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut huono äiti tyttärellesi. Jätä hänet rauhaan. Hän ei halua sinua lähelleen.
Kuinka joku kehtaa väittää tuollaista?? Et voi tietää.
Vaikka olis kuinka hyvä äiti ja itsenäisyyttä kunnioittava, voi joutua hylätyksi. Olen nähnyt.
Olet nähnyt, mutta tiedät ihan 100 % varmuudella, että se hylätty äiti puhui täysin totta eikä vaan sitä omaa puoltaan asiasta..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös lapsia ja nuoria aikuisia joilla persoonallisuuden häiriöt ohjaavat käyttäytymään välinpitämättömästi tai agressiivisesti vanhempia kohtaan, vaikka perhesuhteet olisivat muuten normaalit. Aina ei voi lähtökohtaisesti syyttää vanhempia, vaikka oma kokemuspohja siihen antaisi syyn.
Vanhemmille kuuluu auttaa tällaista lasta
Aikuista, miten? Nuorenakin persoonallisuushäiriöt vaikeasti hoidettavissa.
Lapsia. Niin kirjoitit.
Ap kuvaa lapsen vetäytyneen jo vuosia. Ja he on vain olla möllöttäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä lähtökohdista katsottuna olisi olleet aika hirveät häät, jos äiti olisi vuosien hiljaisuuden, emotionaalisen hylkäämisen ja välinpitämättämyyden jälkeen tullut paikalle. Olisi häätunnelma ollut kohdallaan! Ne olivat tyttäresi häät ja jos et kuulu tyttäresi elämään, niin miksi sinun olisi pitänyt saada olla siellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Ennen lukion loppumista, niin kävittekö keskuteluja, joissa miehesi kanssa olisitte kertoneet, että mitä apua teiltä on saatavissa muuttoon, opiskelijaasunnon hankkimiseen, tavaroiden ostamiseen omaan kotiin, pääsykokeisiin menoihin? Tuossa tilanteessa kun toimee pakkaa kamppeensa, niin pysähdyittekö silloin, että hei, kuule tyttö, olet meille kovin rakas? käydään nyt edes pankkiautomaatikin kautta, saat vähän pesämunaa lisää, tässä ruokapakkaus mukaan jne? Ja kerroitte, että kotiin saa tulla aina? ja vanhemmat ovat aina kiinnostuneita lapsistaan?
mietin myös tuota poikaystävä kuviota: Itsekin sanoit, että oli hieman painostusta tuoda poika näytille? Miksi ei tutustumaan eikä näytille?
No siis ei oikein ehditty mitään noista tehdä. Tytär oli jo silloin täysi-ikäinen ja hän käytännössä melkein heti lukion jälkeen vain pari viikkoa myöhemmin aamuyöllä sanoi vain että lähtee nyt. Luultiin että oli vitsi. Semmoset puoltoista repullista omaa tavaraansa vei mukanaan. Sitten siinä jonkin ajan päästä ihmeteltiin että minnes on tytär kadunnut ja miksei ole tullut takaisin
ap
Aamuyöllä sanoi, että lähtee nyt. Ehkä ei siis jostain syystä uskaltanut lähteä päivällä? Ehkä tuona yönä ja muina aikaisempina öinä, oli tapahtunut jotakin? Jokin asia tuona yönä saattoi olla se viimeinen tikki. Mikäköhän se on ollut?
Suoranaisesti nyt melkei 10 vuotta myöhemmin niin en muista, mutta muistaakseni mitään ei silloin tapahtunut
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Ennen lukion loppumista, niin kävittekö keskuteluja, joissa miehesi kanssa olisitte kertoneet, että mitä apua teiltä on saatavissa muuttoon, opiskelijaasunnon hankkimiseen, tavaroiden ostamiseen omaan kotiin, pääsykokeisiin menoihin? Tuossa tilanteessa kun toimee pakkaa kamppeensa, niin pysähdyittekö silloin, että hei, kuule tyttö, olet meille kovin rakas? käydään nyt edes pankkiautomaatikin kautta, saat vähän pesämunaa lisää, tässä ruokapakkaus mukaan jne? Ja kerroitte, että kotiin saa tulla aina? ja vanhemmat ovat aina kiinnostuneita lapsistaan?
mietin myös tuota poikaystävä kuviota: Itsekin sanoit, että oli hieman painostusta tuoda poika näytille? Miksi ei tutustumaan eikä näytille?
No siis ei oikein ehditty mitään noista tehdä. Tytär oli jo silloin täysi-ikäinen ja hän käytännössä melkein heti lukion jälkeen vain pari viikkoa myöhemmin aamuyöllä sanoi vain että lähtee nyt. Luultiin että oli vitsi. Semmoset puoltoista repullista omaa tavaraansa vei mukanaan. Sitten siinä jonkin ajan päästä ihmeteltiin että minnes on tytär kadunnut ja miksei ole tullut takaisin
ap
Aamuyöllä sanoi, että lähtee nyt. Ehkä ei siis jostain syystä uskaltanut lähteä päivällä? Ehkä tuona yönä ja muina aikaisempina öinä, oli tapahtunut jotakin? Jokin asia tuona yönä saattoi olla se viimeinen tikki. Mikäköhän se on ollut?
Suoranaisesti nyt melkei 10 vuotta myöhemmin niin en muista, mutta muistaakseni mitään ei silloin tapahtunut
ap
Varsinaista poliitikkoainesta tuo ap..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Ennen lukion loppumista, niin kävittekö keskuteluja, joissa miehesi kanssa olisitte kertoneet, että mitä apua teiltä on saatavissa muuttoon, opiskelijaasunnon hankkimiseen, tavaroiden ostamiseen omaan kotiin, pääsykokeisiin menoihin? Tuossa tilanteessa kun toimee pakkaa kamppeensa, niin pysähdyittekö silloin, että hei, kuule tyttö, olet meille kovin rakas? käydään nyt edes pankkiautomaatikin kautta, saat vähän pesämunaa lisää, tässä ruokapakkaus mukaan jne? Ja kerroitte, että kotiin saa tulla aina? ja vanhemmat ovat aina kiinnostuneita lapsistaan?
mietin myös tuota poikaystävä kuviota: Itsekin sanoit, että oli hieman painostusta tuoda poika näytille? Miksi ei tutustumaan eikä näytille?
Ohis, mutta tästä tuli mieleen oma muutto kotoa opiskelemaan. Mitään en saanut mukaan. En sänkyä tai pöytää (ne on meidän omaisuutta, ilmoitti isä). Viimeiset sanat oli kun äiti karjui että nyt kun meet niin takaisin et tuu enää koskaan! Missään ei tulla sua koskaan auttamaan!
Ja pitivät uhkauksensa, kertaakaan en ole tuon jälkeen saanut penniäkään rahaa, yhtään joulu/synttärilahjaa, jouluksikaan en saanut mennä kotiin vaan vietin joulut tyhjässä opiskelijatalossa, missään eivät ole auttaneet koskaan.
Kylmiä ja tunnevammaisia.
Vähän ap kuulostaa samanlaiselta.
ap:n kommentit on sitä laatua että alkaa olemaan mulle ihan selvä mistä kenkä puristaa. Ja se myös näyttää selvältä ettei ap tule koskaan ymmärtämään mitä tapahtui. Toivottavasti tytär saa luotua oman perheen ja oman suhteensa lapsiinsa normaaliksi, lämpimäksi ja välittäväksi lapsuudestaan huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa, että joskus lapsi voi laittaa poikki välit ilman mitään erityistä syytäkään. Ja myös silloin, kun häntä on aina kohdeltu hyvin.
Ei siis kannata automaattisesti teilata ja syyttää aloittajaa. Meitä on moneksi, niin myös lapsia.
Miksi kukaan laittaisi välejä poikki, jos olet niin mahdottoman ihana ja hyvä ihminen.
Silloinhan sun kanssa oikein haluaisi olla!
Siellä on aina joku syy miksi välit on laitettu poikki.
Typerää, etteivät ihmiset osaa ajatella omilla aivoillaan ja ymmärrä erittäin yksinkertaista asiaa.
Ei kukaan haluamalla halua hyviksistä eroon!
Perheenne vaikuttaa niin häiriintyneeltä, että toivon että tämä on provo.
Syy löytyy sinusta ja tytön isästä. Kukaan lapsi ei toimi noin ilman erittäin painavaa syytä.
Toivon tyttärellesi onnea ja menestystä elämään huonosta lapsuudesta huolimatta.