Jaha, en saanut kutsua oman tyttäreni häihin ):

Minä olen antamassa yhdelle lapselle vain lakiosan perinnöstäni.

Vierailija kirjoitti:

No minusta ap on saanut liikaa lokaa niskaansa täällä. Kyllä tyttäressäkin jotain vikaa täytyy olla jos ei uskalla seurustelukumppaniansa vuosien seurustelun jälkeen tuoda esiin

Mistä sinä tiedät heidän parisuhteestaan yhtään mitään? Miksi pitäisi esitellä puolisoaan ihmiselle, jonka kanssa ei ole missään tekemisissä? Sinä väität että kyse on uskalluksen puutteesta, avaapa tuota logiikkaasi hieman että normaalitkin ihmiset ymmärtävät.

Pakko kysyä:

Oletko aivan 100% varma, ettei perheessä tai lähipiirissä ole ollut hyväksikäyttöä lastasi kohtaan??

Minkä sinä tiedät tai hän ainakin kuvittelee sinun tietävän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minusta ap on saanut liikaa lokaa niskaansa täällä. Kyllä tyttäressäkin jotain vikaa täytyy olla jos ei uskalla seurustelukumppaniansa vuosien seurustelun jälkeen tuoda esiin

Mistä sinä tiedät heidän parisuhteestaan yhtään mitään? Miksi pitäisi esitellä puolisoaan ihmiselle, jonka kanssa ei ole missään tekemisissä? Sinä väität että kyse on uskalluksen puutteesta, avaapa tuota logiikkaasi hieman että normaalitkin ihmiset ymmärtävät.

Eihän siinä tarvitse olla muuta vikaa kuin että tytär tietää pojalla olevan "väärän perimän" vanhempien mielipiteiden mukaan.

(Väri,uskonto, puoluekanta, perhetausta ihan milä vain) - oma äiti ei millään käsittänyt, että tuleva puolisoni oli joku muu kuin diplomi-insinööri (kuten isäni), koska DIt ovat hyviä ja fiksuja puolisoita ja isiä (no ei tod ollut, oli alkoholisti, siis isäni)

Jotkut lapset ovat nirppanokkia eiväkä sopeudu normaaliin kanssakäymiseen. Lasta täytyy kasvattaa ja ohjeistaa tietysti. Itserakkaat minäkeskeiset lapset vetävät herneen nenään liian vähästä ja katkaisevat välit. Olen kuullut erään jopa valehtelevan vanhemmistaan saadakseen lapsimarttyyrin kruunun päähänsä.

Sivusta kommentoin, että tämä on kyllä tosi hyvä ketju. Minun äitisuhteessani on ollut tällaista kohtaamattomuuden ja välinpitämättömyyden ongelmaa, joka ap:nkin toiminnassa näkyy. On tervehdyttävää lukea kommentteja, joissa kyseenalaistetaan ap:n toimintaa. Helposti sitä vaan turtuu kohteluun, jota on lapsesta asti saanut, ja alkaa pitää sitä lähes normaalina... On vaan joku epämääräinen kipu, että jokin ei ole mennyt oikein. Tämän ketjun avulla sain taas paremmin otetta siitä, mikä on mennyt pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Tuliko kenellekään mieleen, että se mies on ehkä tarkoituksella halunnut etäännyttää ap:n tyttären lapsuudenperheestä? Narsistit toimivat usein noin. Muut ihmissuhteet katkotaan ja puoliso (tässä tapauksessa ap:n tytär) jää täysin vaille turvaverkkoja. Outoa tuo muuttokin yks kaks.

Mulle tuli. Näinhän oikea narsisti toimii. Haistaa manipuloinnille alttiit ja pitää tätä vallassaan mm. katkomalla tämän perhesiteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko kenellekään mieleen, että se mies on ehkä tarkoituksella halunnut etäännyttää ap:n tyttären lapsuudenperheestä? Narsistit toimivat usein noin. Muut ihmissuhteet katkotaan ja puoliso (tässä tapauksessa ap:n tytär) jää täysin vaille turvaverkkoja. Outoa tuo muuttokin yks kaks.

Mulle tuli. Näinhän oikea narsisti toimii. Haistaa manipuloinnille alttiit ja pitää tätä vallassaan mm. katkomalla tämän perhesiteet.

Voihan tämäkin olla mahdollista. Silti se ei poista sitä, että ap on ollut julmuuteen asti välinpitämätön lastaan kohtaan. Jos lapsi on vaarassa joutua narsistin valtaan, niin jokainen vastuuntuntoinen vanhempi tekee kaikkensa auttaakseen lastaan. Ap ei ole näin tehnyt, ei ole edes yrittänyt selvittää lapsen yhteystietoja!

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa, että joskus lapsi voi laittaa poikki välit ilman mitään erityistä syytäkään. Ja myös silloin, kun häntä on aina kohdeltu hyvin.

Ei siis kannata automaattisesti teilata ja syyttää aloittajaa. Meitä on moneksi, niin myös lapsia.

Kuten mun kaveri. Hän ei ole ikinä mollannut vanhempiaan minulle, mutta kun hän muutti kauas uuden miehensä kanssa, hän ei juurikaan enää soitellut edes kotipuoleen. Nyt on asunut yli 15 vuotta poissa, ja on käynyt kerran kotikaupungissa lähtönsä jälkeen, ja se oli isän hautajaisissa.

Vierailija kirjoitti:

Sivusta kommentoin, että tämä on kyllä tosi hyvä ketju. Minun äitisuhteessani on ollut tällaista kohtaamattomuuden ja välinpitämättömyyden ongelmaa, joka ap:nkin toiminnassa näkyy. On tervehdyttävää lukea kommentteja, joissa kyseenalaistetaan ap:n toimintaa. Helposti sitä vaan turtuu kohteluun, jota on lapsesta asti saanut, ja alkaa pitää sitä lähes normaalina... On vaan joku epämääräinen kipu, että jokin ei ole mennyt oikein. Tämän ketjun avulla sain taas paremmin otetta siitä, mikä on mennyt pieleen.

Yritin puhua oman äitini kanssa muutamaan otteeseen kun olin nuori-nuori aikuinen, mutta se oli täysin turhaa, kun äiti vain nakkeli niskojaan ja sanoi että hän on kaiken tehnyt oikein, enkä virheitä koskaan, mitäs siinä valitat, kun kaiken tarpeellisen olet saanut. Olin tuosta katkera, kun näin ympärilläni hyviä äitisuhteita.  Ymmärsin kuitenkin myöhemmin että se on paha kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu. Äiti on parantanut elämäänsä ja lastensa elämää kuin sika juoksua, kun miettii hänen lähtökohtaansa. Ei yksi ihminen voi koko tulevaisuutta pelastaa.

Oma tyttäreni kun minulle pää punaisena huusi miten huonoa hänen elämänsä on ollut minun takiani, niin kuuntelin ja oikaisin väärät muistot ja luulot, kuten sen että minä en olisi välittänyt hänestä. Tuollainen tunne jää ihmiselle todella helposti mieleen, vaikka kukaan ei olisi niin sanonut, tai koskaan edes sekuntia tuntenut niin. 

Mielestäni olisi tärkeää puhua asiat keskenään sitten kun lapsi on valmis. Mielestäni vanhemman pitää olla valmis jokainen hetki. Sen verran pitää vanhemmaksi kasvaa, että tämän ymmärtää, että lasta pitää kuunnella avoimesti ilman etukäteis"tietämistä" siitä mitä lapsi sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Se kuka sanoo ettei syy välttämättä ole äidissä (tai isässä) on yksinkertaisesti väärässä. Syy on aina vanhemissa jos lapsi ei halua olla tekemisissä. Syytä välttämättä vanhemmat tiedä, mutta lapsella on syy käytökseensä ja syy on lapsuudessa/vanhemissa. 

Ei ole. Minulla syy oli mielenterveys ja huumeongelmat jotka eivät olleet mitenkään vanhempieni syytä, ei vaikka kuinka niin väittäisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko kenellekään mieleen, että se mies on ehkä tarkoituksella halunnut etäännyttää ap:n tyttären lapsuudenperheestä? Narsistit toimivat usein noin. Muut ihmissuhteet katkotaan ja puoliso (tässä tapauksessa ap:n tytär) jää täysin vaille turvaverkkoja. Outoa tuo muuttokin yks kaks.

Mulle tuli. Näinhän oikea narsisti toimii. Haistaa manipuloinnille alttiit ja pitää tätä vallassaan mm. katkomalla tämän perhesiteet.

Voihan tämäkin olla mahdollista. Silti se ei poista sitä, että ap on ollut julmuuteen asti välinpitämätön lastaan kohtaan. Jos lapsi on vaarassa joutua narsistin valtaan, niin jokainen vastuuntuntoinen vanhempi tekee kaikkensa auttaakseen lastaan. Ap ei ole näin tehnyt, ei ole edes yrittänyt selvittää lapsen yhteystietoja!

Erään ystäväni lapselle taisi käydä lukioaikana näin. Yhtäkkiä muutti pois kotoa (pojan vanhempien ostamaan asuntoon). Katkaisi kaikki yhteydet kotiväkeensä koska nämä "vihasivat poikaystävää"

Äiti myönsi minulle oitis, että vikaa on ollut myös heissä, ja he eivät todellakaan pidä tuosta pojasta koska hän on epärehellinen ja manipuloiva yms. Ovat jutelleet asiasta tytön kanssa, mutta eivät toki voi kieltää heitä tapaamasta. Sen jälkeen kun poika oli rikkonut heillä pari ikkunaa, oli hän kyllä saanut porttikiellon heidän tontille.

Joka tapauksessa,

Mitä teki äiti? Hän oli erittäin huolissaan ja mm yhteydessä kouluun, mistä kuuli, että tyttö käy siellä ihan normaalisti, opo jopa päivää ennen kuin tytär täytti 18 soitti hänelle ja kertoi missä sillä hetkellä mennään sillä "huomisesta alkaen minä en enää saa kertoa aikuisen lapsen asioita teille".

Äiti myös kysyi kaikilta mahdollisilta tuttavistani, joilla nuoria, ovatko he nähneet ja jutelleet heidän tytön kanssa ja mitä sille näyttää kuuluvan jne.

Eli, äiti ei tainnut hetkeäkään ajatella, mitä muut mahdollisesti heidän perheestään ajattelevat. Ainoastaan, hänellä oli tarve tietää, että lapsi oli kunnossa.

Jossain vaiheessa joku tiesi kertoa, että tyttö on yhdessä marketissa töissä. Hän kävi siellä joskus ja ihan vain tervehti ja kysyi mitä kuuluu "ihan hyvää" - ja siinä ne keskustelut. Syntymäpäivänä he veivät tytölle kortin ja lahjarahaa jne.

Kului pari vuotta. Yksi päivä aikuinen lapsi soitti ja kysyi, saako tulla hetkeksi kotiin asumaan omaan huoneeseensa.

Sai tietenkin, menneistä ei kai juurikaan ole vieläkään puhuttu.. Heille vaihdettiin lukot, asennettiin kameravalvonta ja ex-poikaystävällä ei heille ole mitään asiaa.

Mutta kammottavaa kuulla tuo apn välinpitämättömyys murrosiässä kipuilevaa lastansa kohtaan. Rakastitko häntä koskaan?

Miksi odotit kutsua, jos teillä on huonot välit? 

Kyllä äiti tietää, jos lapsi ei siedä vanhempaansa. Kukaan vanhempi ei ole täydellinen.  Meillä on täysin erilaiset tempperamentit. Itse kiihdyn nollasta sataan sekunnissa, rähjään ja sitten se on ohi. Lapsi miettii ja pohtii paljon asioita ja ellei kakaise niitä ulos niin luulen, että on pitkävihainen. Välillä taas tuntui siltä, että joudun niitä mieltä painavia asioita vetämään ja maanittelemaan hänestä ulos ja se oli raivostuttavaa. Mutta lapsi on kasvattanut minua paljon ihmisenä, varmasti enemmän kuin minä häntä. Nykyään meillä on hyvät välit. Annamme toisillemme tilaa ja osaan hillitä itseni.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on tuollaisia ettei siedä yhtään perhettään

Mistähän johtuu? Eikö ap tajua ettei tytär kaipaa häntä eikä halua elämäänsä. Ja syitä ap löytää peilistä jos ymmärtää. Mutta jos ap.n mielestä syy on aina muissa niin onnittelen tytärtäsi , on fiksu tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen antamassa yhdelle lapselle vain lakiosan perinnöstäni.

Olet varmaan mun vanhempi, joka voitonriemuisena on tehnyt tollasen testamentin. Sanonpa vaan että pidä rupiset rahasi, ja halveksun sua sydämeni pohjasta. Luulet typerys että voit käyttää jotain valtaa ja kiristää perinnöllä. Olet niin kuvottava ihminen ja täysin epäonnistunut vanhempi, että minä en sinun rahojasi ikävöi. Se suuri näpäytys mitä luulet tekeväsi, ei nyt oikein onnistu. Sori siitä.

Vierailija kirjoitti:

No minulla ja miehellä oli kiireitä samoihin aikoihin. Tottakai olisimme jotenkin voineet yhteistiedot selvittää, mutta olisiko siihen mennyt tuhat tai seitsemän tuhatta tuntia. Mistä olisimme edes tienneet että tytär oli vielä Suomessa. Kuvittelimme alkuun että tytär palaa iltaan mennessä ja kun ei palannut niin kyllähän sen olisi pitänyt jossain kohtaa kotiin. No ei tullut ja kun tämän huomasimme oli jo aivan liian myöhäistä

Siis että oli vähän niin kiirettä että ei huomannut vaikka tytär pakkaa tavaransa ja lähtee? Ja kun asian huomaa, niin ovat tottakai on jo vähintääkin ulkomailla (kas kun ei Kuussa), jotta että yhteyttä ei edes voi enää yrittääkään.

Olet ihan kuin äitini. Kun kuuli seurustelustani, niin lopetti yhteydenpidon kuin seinään "ettei vain häiritse". No, ei halunnut häiritä vuoteen, ei kahteen. Sitten kuulemma puhelin olikin jo muuttunut niin vaikeakäyttöiseksi ja kalliiksi, että luopui siitä kokonaan. Kun yritimme pitää välejä yllä, tuloksena oli luurin korvaan lyömistä ja mahdotonta käytöstä. Yhtä uskottavia selityksiä riitti kaikkeen. Omasta mielestään hänelläkään ei ole mitään ongelmaa.

En usko että oikeasti olisit edes halunnut sinne häihin. Sinua vain hävettää että muutkin nyt tietävät millainen äiti olet.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä äiti tietää, jos lapsi ei siedä vanhempaansa. Kukaan vanhempi ei ole täydellinen.  Meillä on täysin erilaiset tempperamentit. Itse kiihdyn nollasta sataan sekunnissa, rähjään ja sitten se on ohi. Lapsi miettii ja pohtii paljon asioita ja ellei kakaise niitä ulos niin luulen, että on pitkävihainen. Välillä taas tuntui siltä, että joudun niitä mieltä painavia asioita vetämään ja maanittelemaan hänestä ulos ja se oli raivostuttavaa. Mutta lapsi on kasvattanut minua paljon ihmisenä, varmasti enemmän kuin minä häntä. Nykyään meillä on hyvät välit. Annamme toisillemme tilaa ja osaan hillitä itseni.

Se on ihan totta, että kukaan vanhempi ei ole täydellinen. Ja joskus vanhempi ja lapsi ovat luonteeltaan, temperamentiltaan, arvomaailmaltaan tms. hyvin erilaisia, ja se aiheuttaa kitkaa heidän välilleen. Näistä eroista huolimatta vanhemman on mahdollista osoittaa välittämistään ja kiinnostustaan lapsen elämää kohtaan, pyrkiä säilyttämään keskusteluyhteys ja pyytää tarvittaessa anteeksi. Ja kuten sanoit, vanhempi voi kasvaa lapsen mukana, jos säilyttää riittävän avoimen asenteen eikä nosta itseään lapsen yläpuolelle. Uskon, että se kyllä riittää, kun vanhempi pystyy tekemään nämä asiat. Se on riittävän hyvää vanhemmuutta. Mutta mielestäni tämän ketjun ap:n viesteistä ei käy ilmi, että hän olisi osoittanut tarvittavaa välittämistä lastaan kohtaan. Hän vaikuttaa valinneen liian passiivisen lähestymistavan, on antanut vain kaiken livetä käsistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko kenellekään mieleen, että se mies on ehkä tarkoituksella halunnut etäännyttää ap:n tyttären lapsuudenperheestä? Narsistit toimivat usein noin. Muut ihmissuhteet katkotaan ja puoliso (tässä tapauksessa ap:n tytär) jää täysin vaille turvaverkkoja. Outoa tuo muuttokin yks kaks.

Mulle tuli. Näinhän oikea narsisti toimii. Haistaa manipuloinnille alttiit ja pitää tätä vallassaan mm. katkomalla tämän perhesiteet.

Voihan tämäkin olla mahdollista. Silti se ei poista sitä, että ap on ollut julmuuteen asti välinpitämätön lastaan kohtaan. Jos lapsi on vaarassa joutua narsistin valtaan, niin jokainen vastuuntuntoinen vanhempi tekee kaikkensa auttaakseen lastaan. Ap ei ole näin tehnyt, ei ole edes yrittänyt selvittää lapsen yhteystietoja!

Erään ystäväni lapselle taisi käydä lukioaikana näin. Yhtäkkiä muutti pois kotoa (pojan vanhempien ostamaan asuntoon). Katkaisi kaikki yhteydet kotiväkeensä koska nämä "vihasivat poikaystävää"

Äiti myönsi minulle oitis, että vikaa on ollut myös heissä, ja he eivät todellakaan pidä tuosta pojasta koska hän on epärehellinen ja manipuloiva yms. Ovat jutelleet asiasta tytön kanssa, mutta eivät toki voi kieltää heitä tapaamasta. Sen jälkeen kun poika oli rikkonut heillä pari ikkunaa, oli hän kyllä saanut porttikiellon heidän tontille.

Joka tapauksessa,

Mitä teki äiti? Hän oli erittäin huolissaan ja mm yhteydessä kouluun, mistä kuuli, että tyttö käy siellä ihan normaalisti, opo jopa päivää ennen kuin tytär täytti 18 soitti hänelle ja kertoi missä sillä hetkellä mennään sillä "huomisesta alkaen minä en enää saa kertoa aikuisen lapsen asioita teille".

Äiti myös kysyi kaikilta mahdollisilta tuttavistani, joilla nuoria, ovatko he nähneet ja jutelleet heidän tytön kanssa ja mitä sille näyttää kuuluvan jne.

Eli, äiti ei tainnut hetkeäkään ajatella, mitä muut mahdollisesti heidän perheestään ajattelevat. Ainoastaan, hänellä oli tarve tietää, että lapsi oli kunnossa.

Jossain vaiheessa joku tiesi kertoa, että tyttö on yhdessä marketissa töissä. Hän kävi siellä joskus ja ihan vain tervehti ja kysyi mitä kuuluu "ihan hyvää" - ja siinä ne keskustelut. Syntymäpäivänä he veivät tytölle kortin ja lahjarahaa jne.

Kului pari vuotta. Yksi päivä aikuinen lapsi soitti ja kysyi, saako tulla hetkeksi kotiin asumaan omaan huoneeseensa.

Sai tietenkin, menneistä ei kai juurikaan ole vieläkään puhuttu.. Heille vaihdettiin lukot, asennettiin kameravalvonta ja ex-poikaystävällä ei heille ole mitään asiaa.

Mutta kammottavaa kuulla tuo apn välinpitämättömyys murrosiässä kipuilevaa lastansa kohtaan. Rakastitko häntä koskaan?

Juuri näin, hyvä teksti.

Mun vanhenmmst (toinen heistä narsisti) raivostuivat ja suuttuivat kun lähdin yliopistoon toiseen kaupunkiin, vihaavat koulutettuja joten siksi eivät halunneet että koulutan itseäni ”ohi heistä”. Ovat amistaustaisia itse.

Kun muutin, niin he oikeasti hylkäsi täysin. Narsisti ilmoitti että takaisin ei ole tulemista koska päätit toimia vastoin hänen käskyään!

Siihen loppu kaikki, en saanut enää soittoja, joulukorttia, synttärikorttia tai lahjaa, en mitään apua muuttoln, en mitään rahaa takuuvuokraan tms.

Tuo välinpitämättömyys johti sit ennenpitkää välien katkeamiseen.

Ap:n pitäisi KAIKIN TAVOIN ponnistella tyttären suuntaan eikä vaan olla välinpitämätön, jos haluaa korjata asian/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minulla ja miehellä oli kiireitä samoihin aikoihin. Tottakai olisimme jotenkin voineet yhteistiedot selvittää, mutta olisiko siihen mennyt tuhat tai seitsemän tuhatta tuntia. Mistä olisimme edes tienneet että tytär oli vielä Suomessa. Kuvittelimme alkuun että tytär palaa iltaan mennessä ja kun ei palannut niin kyllähän sen olisi pitänyt jossain kohtaa kotiin. No ei tullut ja kun tämän huomasimme oli jo aivan liian myöhäistä

Siis että oli vähän niin kiirettä että ei huomannut vaikka tytär pakkaa tavaransa ja lähtee? Ja kun asian huomaa, niin ovat tottakai on jo vähintääkin ulkomailla (kas kun ei Kuussa), jotta että yhteyttä ei edes voi enää yrittääkään.

Olet ihan kuin äitini. Kun kuuli seurustelustani, niin lopetti yhteydenpidon kuin seinään "ettei vain häiritse". No, ei halunnut häiritä vuoteen, ei kahteen. Sitten kuulemma puhelin olikin jo muuttunut niin vaikeakäyttöiseksi ja kalliiksi, että luopui siitä kokonaan. Kun yritimme pitää välejä yllä, tuloksena oli luurin korvaan lyömistä ja mahdotonta käytöstä. Yhtä uskottavia selityksiä riitti kaikkeen. Omasta mielestään hänelläkään ei ole mitään ongelmaa.

En usko että oikeasti olisit edes halunnut sinne häihin. Sinua vain hävettää että muutkin nyt tietävät millainen äiti olet.

Siis alaikäinen tytär ottaa ja lähtee reppu selässä keskellä yötä "se on moro" - no olisi se nyt ollut monen(tuhannen🙄) tunnin työ selvittää missä hän on. Juu, ei kannata edes yrittää, paska tytär.

Ei tullut mieleen laittaa ilmoa FB "karanneet" -palstalle, tehdä POLIIsILLE ilmoitusta karanneita lapsesta??

Sori ap, yritän kyllä löytää sympatiaa sulle, mutta kyllä tässä nyt joku haiskahtaa ja pahalta.