Miehesi "mitättömät" ärsyttävät tavat?

Meilläkin on SAMAT mitä muilla

-jättää aina maitopurkkiin, jugurttiin tai mihin tahansa pienen lirun ja laittaa jääkaappiin= ilmeisesti helpompi laittaa jääkaappiin kuin roskiin. Sama pätee ruuan jäämiin

-kuorsaa ja kun tönäisee, alkaa huutamaan en mä kuorsaa ! ja kuorsaa kuin sika

- ei sano kun wc paperi loppuu ja uutta ei laiteta paikalleen vaan vessan lattialle jne

- uusien vaatteiden ja tavaroiden hintalaput ja pakkausket jää just siihen mihin ne kädestä lasketaan

- siivoaa harvoi ja silloin kun siivoa kiukuttelee ja valittaa koko ajan "täällä on niin paskaista ja aivan liikaa tavaraa " .  Autotallia hinkkaa joka päivä ja järjestelee

-on neuroottinen autosta ja siihen tulevista naarmuista ja heittelee kommentteja " miksi oot ajanut toisen auton viereen parkkipaikalla kun ne naarmuttavat autoa" öö, meidän työpaikalla ei ole mahdollista valita paikkaa jossa ei olisi toista autoa vieressä.  sai paskahalvauksen kun talvella autoonjäi vesipullo "tajuatko että se olisi voinut jäätyä ja haljeta ja pilata auton"  siis mitä v'ttua

- tissuttelee koko ajan ja lihoo.. sit yrittää laihduttaa ruokavaliolla...  ja silti juo koko ajan

-

Töistä tullessaan riisuu sukat ja kalsarit pyykkärin eteen. Ei voi laittaa sisälle.

Ryystää juotavat ja keitot.

Voi apua, taidan olla mies.. :D

Itse en osaa ärsyyntyä juuri mistään tässä ketjussa mainituista, kenties koska tunnistan itseni niistä. Tyhjän vessapaperirullan jättäminen taitaa olla ainoa joka raivostuttaa, mutta esim. ylös jätetty vessanrinkula ei.

Monista muista asioista taas sitten ärsyynnyn herkästi (ja luultavasti moni tekemäni asia ärsyttää toista).

Edellinen ukkoni oli hysteerinen muruista ja pikkuroskasta. Kyttäsi kun leikkasin sipulia tms, etten sotke. Huokaisi tai maiskautti suutaan joka kerta kun pala ruokaa tipahti pöydälle tai lattialle. Pölypallot saivat tosin hänen asunnossaan majailla kuukausitolkulla, mustat hyllyt kerätä valkoisen peitteen pölystä, imuroi vain keskeltä huonetta. Lakanat vaihdettiin marttyyrina vasta kun niiden haisemisesta huomautettiin. Tämän jälkeen piti tapahtua lepyttelyseremonia missä vakuutettiin ettei mies ole huono tai ällöttävä vaikkei vaihtanutkaan lakanoita ajoissa, otti huomauttelun raskaasti. Pihisteli kaikessa, varsinkin ruoka-aineissa mitä johonkin sapuskaan tarvittiin (kun tehtiin jotain "parempaa" ruokaa), puolet aineksista sai puuttua koska kuulemma ilman niitäkin tulee ihan hyvää. Piti itseään gourmetkokkina kun väänsi ihme soplotteja eineslihapullista, valmiskastikkeista ja makaronista. Toistuvasti itseriittoisesti kyseli "eikö olekin hyvää" ja "enkö olekin hyvä kokki" vaikka ruoka syömäkelvonta moskaa. Heittäytyi lässyttäväksi pikkulapseksi kun kutitti tai piti hyvänä.

Ei raskinut/ halunnut ostaa itselleen mitään hyvää, ja kun menin ostamaan jäätelöä kaupasta ei myöskään halunnut minun ostavan hänelle - mutta annappa olla kun näki jäätelön / minkä tahansa muun herkun minulla alkoi kauhea monkuminen miksen tuonut hällekin, ja että on pakko antaa "maistaa" koska jakamisesta pitäisi tulla hyvä mieli, ts. syyllistämällä söi puolet herkuistani vaikka olin juuri tästä tavasta tietoisena tarjoutunut ostamaan hänellekin.

Tätä ketjua lukemalla huomaa, että on ensiarvoisen tärkeää löytää ihminen jonka arki / siisteys kulkee suht samoja uria kuin omani, jollen halua päivittäin raivostua / raivostuttaa. Ihmiset ei tunnu muuttuvan :D

Tuli mieleen yksi ketjuun liittyvä juttu, jossa pilkka sattui omaan nilkkaan:

Isäni mäkätti minulle toistuvasti siitä, jos jätin mikron oven auki hänen luona käydessään. Keksin väittää tosissani teininä että se kannattaakin jättää, koska juuri kuumentumisen jälkeen mikrossa muhivat bakteerit pääsevät umpinaisessa, lämpimässä tilassa lisääntymään niin, että ne saattavat sairastuttaa seuraavan mikroateriaa lämmittävän. Tämän valheen seurauksia kannan yhä 15 tapahtuneen jälkeenkin, koska sinnikkäästi mikron ovi on aina auki, ja aukaistaan jos sen erehdyn sulkemaan. Enää en keksi tarinoita koska tuo harmiton juttu muistuttaa minua siitä että läheiseni uskovat ja luottavat minuun, eikä sellaista saa väärinkäyttää.

Kaikkein eniten ärsyttää miehen tapa vastata kesken lauseen tai kysymyksen. "Tiiän kyllä, mitä olit sanomassa." Kuitenkin kyselee samoja asioita moneen kertaan, koska ei muista mitä olisin sanonut jos olisin saanut puhua loppuun. Muutenkin kuunteleminen on haave vain ja edes moita ei kotiin tullessa saa sanottua ilman keskeytystä.

Mieheni keksii jatkuvasti tunnetuista kappaleista uusia versioita ja lähes poikkeuksetta uudet versiot kertoo kebabista. Esim Robin frontsideollie= kebabia mä kaupungilla näin.. Tyyliin. Todella raskasta ja tää on päivittäistä, välillä vaihtaa kebabin joksikin muuksi "kekseliäästi".