Lue keskustelun säännöt.
Olenko tosiaankin itsekäs? Siskon ekoelämäntapa vei minulta turvaverkon
30.06.2021 |
Tilanne on tämä:
Meitä on kaksi siskoa, minulla on lapset kaksivuotias ja puolivuotias. Olen kotona vanheimpainvapaalla ja mies on reppuduunari: töissä kaksi viikkoa ja viikon kotona.
Siskoni asuu avoliitossa eikä heillä ole lapsia. Sisko ja hänen miehensä opiskelevat eivätkä käy töissä. He ovat kyllä hyvin aktiivisia järjestö- yms toiminnassa.
Sisko miehineen harjoittaa äärimmäisen ekologista elämäntapaa. He asuvat vanhassa mökissä, jossa ei ole mukavuuksia. He ovat vegaaneja ja kasvattavat itse perunoita ja kasviksia sekä saavat tontilta marjoja ja omenoita. Lisäksi kerätään sieniä ja metsämarjoja. Rahaa on hyvin niukasti, ymmärtääkseni sisko ei saa enää opintorahaa ja avomies on jatko-opiskelija.
Arvostan paljon heidän elämänvalintojaan ja haluan kannustaa ja auttaa parhaani mukaan. Mutta.
Ja se on iso mutta. Siskoni ja miehensä eivät osaa juurikaan mitään käytännön asioita mitä esim maanviljelyyn tulee. Huonokuntoisen mökin peruskorjaus ja kunnossapito ei heiltä onnistu. Opiskelujen ja aktiivisen sosiaalisen elämän rinnalla aikaa vievä omavaraistalous 1800-luvun tyyliin ei vain onnistu.
Apuun pyydetään sitten meidän isä ja äiti sekä avomiehen vanhemmat. Mutta koska avomiehen vanhemmat asuvat toisella puolella maata, he ehtivät avuksi vain harvoin.
Nyt äiti ja isä käyttävät ihan kaiken vapaa-aikansa korjaamalla siskon mökkiä (lattiaremontti, katon korjaus ym ym) sekä hoitamalla puutarhaa. Isä rakensi keräämästään kierrätysmateriaalista kasvihuoneen huhtikuussa.
Vanhempien oma kesämökki on jäänyt ihan vaille hoitoa, koska he ovat kaiken vapaa-ajan siskon luona.
Lisäksi he tuovat elintarvikkeita ym autolla siskolle (jolla tai miehellään ei ole korttia) ja ymmärtääkseni maksavat kaiken. He vievät myös kaikki roskat kierrätyspisteeseen ja niitähän remonttikohteessa tulee väkisinkin paljon.
En kadehtisi muuten siskoltani vanhempiemme apua, mutta kun itse kamppailen suurimmaksi osaksi yksin pikkulapsiarjen keskellä, kaipaisin myös vanhempien apua ja turvaverkkoa. Olisi kiva päästä käymään kaupassa tai kampaajalla ilman lapsia tai vaikka ihan vaan uimassa rannalla. Nyt kaikki omien asioiden hoito täytyy keskittää mieheni vapaaviikoille. Ja kyllä minäkin kaipaisin siivousapua ja ihan vain kaveria lastenhoitoon. Nyt minulla on vain pari kaveria ja vanha kummitäti, joka olisi halunnut auttaa, mutta koronan ollessa pahimmillaan ei voinut. Kaverit ovat töissä ja juuri nyt lomilla, jotein yksinäistäkin on. Haluaisin nähdä vanhempiani edes joskus, samoin kaksivuotiaamme.
Olen ottanut asian esille siskon kanssa kerran tai pari (viimeksi juhannuksen osalta). Hän suuttui tosi pahasti ja haukkui minut itsekkääksi ja ajattelemattomaksi bimboksi, joka ei välitä ympäristöstä ja muista mitään. Kuulemma minulla ei ole oikeutta sanoa mitään, kun asumme ”ökytalossa” ja ajamme kahdella autolla.
Siskosta en niin välitä, mutta vanhemmat olisi kiva saada takaisin. Mitä voisin tehdä tässä tilanteessa? Tätä on nyt jatkunut jo kohta 1,5 vuotta.
Ja äidille tai isälle en oikein haluaisi puhua asiasta, etteivät he ala kokea syyllisyyttä ja pahoita mieltään vuokseni.
Anteeksi pitkä vuodatus, toivottavasti joku jaksaa lukea sen!
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Epäreilua suosimistahan tuo on, mutta kai se on ihan yleistäkin, että joku lapsista on se suosikki, ja muut jää sitten auttamatta vähemmälle. Ja auta armias jos yrität asiasta puhua, sinut leimataan itsekkääksi ja katkeraksi. Se rakkain lapsi vain näyttäisi olevan se ainoa rakas, ja muut sitten peesaavat tähtilasta, tai jäävät kokonaan vaille huomiota.
Muista tämä sitten kun vanhemmat tarvitsevat apua, se auttaa joka on apua saanutkin.
Tuo on TODELLA YLEISTÄ, mutta koska asia on tabu niin harva kehtaa puhua siitä. Meillä räikeä suosiminen on sekä minun perheessä (vanhemmat paapoo ja suosii lapsetonta sisarustani) ja miehen perheessä (suositaan miehen siskon perhettä kaikessa, niille ostettiin asuntokin lahjaksi).
Meidän tapauksessa asia kalvaa koska kyse ei nyt ole mistään talkooavusta tai lapsenhoidosta vaan kymmenien tuhansien ja pahimmillaan 200.000 e arvoisista lahjoista suosikille. Tämä suututtaa, ja mitään asille ei voi tehdä. Väkisin välit viilenee ja jäätyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis pyytänyt vanhempiasi käymään? Kieltäytyvätkö he toistuvasti?
Minusta asenteesi voisi olla hieman vähemmän jyrkästi hyötypainotteinen: lasket kuinka paljon resursseja vanhempasi käyttävät siskoosi ja miten paljon haluaisit sinuun käytettävän. Esim. sinun uimaan pääsemisesi ei voi olla vanhempiesi vastuulla. Tai kotisi siivoaminen. Siihen voi ostaa ihan siivojapalveluja.
Ehkä voisit lähentyä vanhempiesi kanssa ihan tapaamalla heitä enemmän. Pyydä kylään, tapaamaan lapsia. Ei niin, että he ovat ilmaisia lapsenvahteja sinulle. Kun sitten olette enemmän tekemisissä, voit hiukan avata sitä, miten väsynyt olet ja että kaipaisit apua.
Kyllä nyt omille vanhemmille pitäisi voida olla suora, eikä pehmitellä ja alustaa tilannetta ensin. Ihan vaan kysyä, että haluaisitteko olla Matin ja Liisan kanssa tiistaina sen aikaa kun käyn kampaajalla, ei kai siinä ole nyt ole mitään outoa? Jos vanhemmat ei halua niin sitten kieltäytyvät.
Kaikilla ei ole tuollaiset luontevat välit. Mun vanhempien kanssa esim ei voi puhua mitään. Eikä voi pyytää koskaan apua koska ovat sanoneet että eivät ikinä hoida lapsenlapsiaan. Aplla on ilmeisesti myös varautuneet välit. Ei ole luontevaa puhua siloin.
Jos on niin etäiset välit, ettei tuollainen juttelu ole luontevaa, niin en ihmettele, jos vanhemmat valitsevat toisen sisaruksen. Ehkä hänen kanssaan on kivempaa kun välit ovat luontevat.
Molemmilta teiltä kyl aikamoista hyväksikäyttöä.
Mun mielestä näissä ketjuissa toistuu aina se teema, että vanhempia ei nähdä ihmisenä, jolla on omat hyvät ja huonot puolensa sekä unelmansa ja elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis pyytänyt vanhempiasi käymään? Kieltäytyvätkö he toistuvasti?
Minusta asenteesi voisi olla hieman vähemmän jyrkästi hyötypainotteinen: lasket kuinka paljon resursseja vanhempasi käyttävät siskoosi ja miten paljon haluaisit sinuun käytettävän. Esim. sinun uimaan pääsemisesi ei voi olla vanhempiesi vastuulla. Tai kotisi siivoaminen. Siihen voi ostaa ihan siivojapalveluja.
Ehkä voisit lähentyä vanhempiesi kanssa ihan tapaamalla heitä enemmän. Pyydä kylään, tapaamaan lapsia. Ei niin, että he ovat ilmaisia lapsenvahteja sinulle. Kun sitten olette enemmän tekemisissä, voit hiukan avata sitä, miten väsynyt olet ja että kaipaisit apua.
Kyllä nyt omille vanhemmille pitäisi voida olla suora, eikä pehmitellä ja alustaa tilannetta ensin. Ihan vaan kysyä, että haluaisitteko olla Matin ja Liisan kanssa tiistaina sen aikaa kun käyn kampaajalla, ei kai siinä ole nyt ole mitään outoa? Jos vanhemmat ei halua niin sitten kieltäytyvät.
Kaikilla ei ole tuollaiset luontevat välit. Mun vanhempien kanssa esim ei voi puhua mitään. Eikä voi pyytää koskaan apua koska ovat sanoneet että eivät ikinä hoida lapsenlapsiaan. Aplla on ilmeisesti myös varautuneet välit. Ei ole luontevaa puhua siloin.
Jos on niin etäiset välit, ettei tuollainen juttelu ole luontevaa, niin en ihmettele, jos vanhemmat valitsevat toisen sisaruksen. Ehkä hänen kanssaan on kivempaa kun välit ovat luontevat.
Olet väärässä. Ei se mene noin vaan se menee niinpäin että kun ne vanhemmat VALITSEE olla enenmmän yhden lapsen kanssa, niin tottakai se tuntui läheiseltä ja muuttuu läheisemmäksi kun arkea jaetaan.
Samalla ne vanhemmat VALITSEE sulkea toisen lapsensa ulkopuoelle ja siksi se tuntuu etäiseltä ja muuttuu etäisemmäksi, eihän sen arkea jaeta ollenkaan.
Valinta on VANHEMPIEN, syy on VANHEMPIEN. Miten voit olla noin typerä ja syyttää lasta? Sen sorsimisen ja suosimisen valitsee VANHEMMAT.
T. Myös sorsittu ja syy ei ole todellakaan minun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis pyytänyt vanhempiasi käymään? Kieltäytyvätkö he toistuvasti?
Minusta asenteesi voisi olla hieman vähemmän jyrkästi hyötypainotteinen: lasket kuinka paljon resursseja vanhempasi käyttävät siskoosi ja miten paljon haluaisit sinuun käytettävän. Esim. sinun uimaan pääsemisesi ei voi olla vanhempiesi vastuulla. Tai kotisi siivoaminen. Siihen voi ostaa ihan siivojapalveluja.
Ehkä voisit lähentyä vanhempiesi kanssa ihan tapaamalla heitä enemmän. Pyydä kylään, tapaamaan lapsia. Ei niin, että he ovat ilmaisia lapsenvahteja sinulle. Kun sitten olette enemmän tekemisissä, voit hiukan avata sitä, miten väsynyt olet ja että kaipaisit apua.
Kyllä nyt omille vanhemmille pitäisi voida olla suora, eikä pehmitellä ja alustaa tilannetta ensin. Ihan vaan kysyä, että haluaisitteko olla Matin ja Liisan kanssa tiistaina sen aikaa kun käyn kampaajalla, ei kai siinä ole nyt ole mitään outoa? Jos vanhemmat ei halua niin sitten kieltäytyvät.
Kaikilla ei ole tuollaiset luontevat välit. Mun vanhempien kanssa esim ei voi puhua mitään. Eikä voi pyytää koskaan apua koska ovat sanoneet että eivät ikinä hoida lapsenlapsiaan. Aplla on ilmeisesti myös varautuneet välit. Ei ole luontevaa puhua siloin.
Jos on niin etäiset välit, ettei tuollainen juttelu ole luontevaa, niin en ihmettele, jos vanhemmat valitsevat toisen sisaruksen. Ehkä hänen kanssaan on kivempaa kun välit ovat luontevat.
Et kyllä tajua mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä näissä ketjuissa toistuu aina se teema, että vanhempia ei nähdä ihmisenä, jolla on omat hyvät ja huonot puolensa sekä unelmansa ja elämänsä.
Nähdään. Just sanottiin että on erittäin yleistä että vanhemmat valitsee yhden lapsen jota ne suosii, ja käyttäytyvät perseillen toisia hylättyjä lapsiaan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis pyytänyt vanhempiasi käymään? Kieltäytyvätkö he toistuvasti?
Minusta asenteesi voisi olla hieman vähemmän jyrkästi hyötypainotteinen: lasket kuinka paljon resursseja vanhempasi käyttävät siskoosi ja miten paljon haluaisit sinuun käytettävän. Esim. sinun uimaan pääsemisesi ei voi olla vanhempiesi vastuulla. Tai kotisi siivoaminen. Siihen voi ostaa ihan siivojapalveluja.
Ehkä voisit lähentyä vanhempiesi kanssa ihan tapaamalla heitä enemmän. Pyydä kylään, tapaamaan lapsia. Ei niin, että he ovat ilmaisia lapsenvahteja sinulle. Kun sitten olette enemmän tekemisissä, voit hiukan avata sitä, miten väsynyt olet ja että kaipaisit apua.
Kyllä nyt omille vanhemmille pitäisi voida olla suora, eikä pehmitellä ja alustaa tilannetta ensin. Ihan vaan kysyä, että haluaisitteko olla Matin ja Liisan kanssa tiistaina sen aikaa kun käyn kampaajalla, ei kai siinä ole nyt ole mitään outoa? Jos vanhemmat ei halua niin sitten kieltäytyvät.
Kaikilla ei ole tuollaiset luontevat välit. Mun vanhempien kanssa esim ei voi puhua mitään. Eikä voi pyytää koskaan apua koska ovat sanoneet että eivät ikinä hoida lapsenlapsiaan. Aplla on ilmeisesti myös varautuneet välit. Ei ole luontevaa puhua siloin.
Jos on niin etäiset välit, ettei tuollainen juttelu ole luontevaa, niin en ihmettele, jos vanhemmat valitsevat toisen sisaruksen. Ehkä hänen kanssaan on kivempaa kun välit ovat luontevat.
Olet väärässä. Ei se mene noin vaan se menee niinpäin että kun ne vanhemmat VALITSEE olla enenmmän yhden lapsen kanssa, niin tottakai se tuntui läheiseltä ja muuttuu läheisemmäksi kun arkea jaetaan.
Samalla ne vanhemmat VALITSEE sulkea toisen lapsensa ulkopuoelle ja siksi se tuntuu etäiseltä ja muuttuu etäisemmäksi, eihän sen arkea jaeta ollenkaan.
Valinta on VANHEMPIEN, syy on VANHEMPIEN. Miten voit olla noin typerä ja syyttää lasta? Sen sorsimisen ja suosimisen valitsee VANHEMMAT.
T. Myös sorsittu ja syy ei ole todellakaan minun
Hyvä kuvaus. Se menee just näin, vanhemmat valitsee. Ja sitten ne itse käyttää seurasta perustelunaan, eli ”autamme vain X:ää kun sen kanssa on niin paljon luontevammat välit”.
Vierailija kirjoitti:
1/5, tässä oli jo vähän yritystä, mutta aika huono provo kuitenkin.
Anteeksi nyt, mutta millainen aivotoiminta on teillä, jotka määritätte ihan kaiken provoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis pyytänyt vanhempiasi käymään? Kieltäytyvätkö he toistuvasti?
Minusta asenteesi voisi olla hieman vähemmän jyrkästi hyötypainotteinen: lasket kuinka paljon resursseja vanhempasi käyttävät siskoosi ja miten paljon haluaisit sinuun käytettävän. Esim. sinun uimaan pääsemisesi ei voi olla vanhempiesi vastuulla. Tai kotisi siivoaminen. Siihen voi ostaa ihan siivojapalveluja.
Ehkä voisit lähentyä vanhempiesi kanssa ihan tapaamalla heitä enemmän. Pyydä kylään, tapaamaan lapsia. Ei niin, että he ovat ilmaisia lapsenvahteja sinulle. Kun sitten olette enemmän tekemisissä, voit hiukan avata sitä, miten väsynyt olet ja että kaipaisit apua.
Kyllä nyt omille vanhemmille pitäisi voida olla suora, eikä pehmitellä ja alustaa tilannetta ensin. Ihan vaan kysyä, että haluaisitteko olla Matin ja Liisan kanssa tiistaina sen aikaa kun käyn kampaajalla, ei kai siinä ole nyt ole mitään outoa? Jos vanhemmat ei halua niin sitten kieltäytyvät.
Kaikilla ei ole tuollaiset luontevat välit. Mun vanhempien kanssa esim ei voi puhua mitään. Eikä voi pyytää koskaan apua koska ovat sanoneet että eivät ikinä hoida lapsenlapsiaan. Aplla on ilmeisesti myös varautuneet välit. Ei ole luontevaa puhua siloin.
Jos on niin etäiset välit, ettei tuollainen juttelu ole luontevaa, niin en ihmettele, jos vanhemmat valitsevat toisen sisaruksen. Ehkä hänen kanssaan on kivempaa kun välit ovat luontevat.
Olet väärässä. Ei se mene noin vaan se menee niinpäin että kun ne vanhemmat VALITSEE olla enenmmän yhden lapsen kanssa, niin tottakai se tuntui läheiseltä ja muuttuu läheisemmäksi kun arkea jaetaan.
Samalla ne vanhemmat VALITSEE sulkea toisen lapsensa ulkopuoelle ja siksi se tuntuu etäiseltä ja muuttuu etäisemmäksi, eihän sen arkea jaeta ollenkaan.
Valinta on VANHEMPIEN, syy on VANHEMPIEN. Miten voit olla noin typerä ja syyttää lasta? Sen sorsimisen ja suosimisen valitsee VANHEMMAT.
T. Myös sorsittu ja syy ei ole todellakaan minun
Kaikkea ei voi ajatella noin mustavalkoisena. Mistä me tiedämme millaiset on ap:n ja vanhempiensa välit olleet lapsesta saakka? Oma isäni suosii siskoani ja hänen lapsiaan. Ja se johtunee pitkälti siitä, että siskoni pitää yhteyttä paljon enemmän isäämme ja on aina muutenkin ollut se ns. "isintyttö", itse olen ollut itsenäisempi ja omantieni kulkija. Ihan erilainen huumorintaju jne, meillä ei ole pahemmin mitään yhteistä vaan yhdessäolomme on aika kiusallista kun kummallakaan ei ole paljoa sanottavaa. Koen siis, että on osiltaan myös oma vikani nämä etäiset välit kun en vain jaksa soitella ja käydä kun ei oikein vain ole sitä yhteistä säveltä, ehkä se löytyisi, jos vain pitäisin yhteyttä enemmän. Mene ja tiedä.
Mieheni vanhemmat taas tekevät juuri tuota suosimista ja se on alkanut näkyä räikeästi tässä vuosien varrella. Vielä seurustelumme alussa ei moista ollut, mutta nyt viime vuosina vain on tullut selväksi, että sisaruskatraassa se sisko on kaikki kaikessa ja veljet jäävät vähemmälle ja se keskimmäisin veljes (eli mieheni) vähimmälle. Mieheni pitkään yritti pitää kiinni heistä ja pitää heidät mukana elämässä, mutta aina vain muut menevät edelle.
Joten tiedän kummatkin puolet, enkä tarkoittanutkaan ketään syyllistää, vaan kyllä monesti vain jotkut sisaruksista on oikeasti läheisempiä ja toisinaan se on vanhemmista lähtöisin olevaa. Koitin vain pohtia syitä miksi nyt tässä tapauksessa näin on.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista ja kommenteista!
Olen toki kysellyt vanhempia kylään ja ehdottanut kaikenlaista yhteistä tekemistä: esim juhannukseksi sovittiin hyvissä ajoin yhteinen viikonloppu vanhempien kesämökillä, mutta se peruuntui, kun sisko halusikin vanhemmat heille auttamaan puutarhan ym kanssa. Tästä seurasi riita minun ja siskon välillä.
Nämä normaalit kyselyt ja kutsut eivät tuota tulosta, koska joko isä ja äiti ei ehdi, tai sitten jos jotain on onnistuttu sopimaan, sisko torppaa sen ja vaatii auttamaan häntä.
Näin meidän perheessä kemiat on aina olleet: minä olen se hiljainen ja kiltti kympin tyttö, pikkusisko on räväkkä ja kovaääninen kapinallinen ja rajojenrikkoja, joka saa kaiken huomion ja kaiken anteeksi.
Tuntuu tosi pahalta alkaa syyllistää vanhempia tilanteesta, siksi en ole halunnut sitä tehdä. Heille tulee kamalan paha mieli, jos kerron miten tunnen itseni laiminlyödyksi ja hylätyksi.
Ap
Teillähän on ihan normi narsistiperheen kuviot. On kultalapsi, paskalapsi ja sitten jompikumpi (tai molemmat) vanhemmista on narsisti. Sinähän et sitä varmaan suostu myöntämään, mutta jo se että sinä et näemmä pelkää MITÄÄN niin paljon kuin vanhempiesi mielen pahoittamista (koska sinua rangaistaan siitä jollain tavalla aina) kertoo sen. Kun on saman itse kokenut, tunnistaa kyllä kuviot. Laskeskelet myös itse miten paljon menetät ja mitä kaikkea sisko saa, ihan kotoa opittu ajattelutapa tuokin on.
Siskosi on sellainen millaiseksi vanhemmat on hänet kasvattaneet, ja niin olet sinäkin. Teille on selvät roolit jaettu. Nyt on heräämisen paikka: Jatkat siinä samassa roolissa tai aikuistut ja elät omaa elämääsi. Jos vanhempiasi ei sinun ja sinun perheesi seura kiinnosta, niin anna olla kiinnostamatta. Selvästikään ei kiinnosta kun sovitutkin tapaamiset peruuntuu jos sisko kuulee niistä. Sinuna ottaisin reippaasti etäisyyttä koko sakkiin, keskittyisin omaan perheeseeni. Hanki lastenhoitoapua jollain muulla tavalla, älä ole riippuvainen vanhemmistasi koska heitä ei selvästikkään kiinnosta.
Narsisti perheessä kasvanut on itse usein kaikkein sokein perheen kuvioille, itsekkin olin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala sanoa mutta on helpottavaa lukea että muillakin vanhemmat hylkivät eikä vain itsellä ole tällainen tilanne. Olen syyttänyt itseäni ja miettinyt miksi olen niin huono ja arvoton ettei äitini (ainoa elossa oleva vanhempani) priorisoi minua milloinkaan siskoni suhteen. Mutta nyt luettuani tätä ketjua olen täysin samaa mieltä monen kanssa. Syy tilanteeseen on äitini ja hänen valintansa. Hän rakasta sisartani enmmän ja minun on se vain hyväksyttävä ja jatkettava omaa matkaa. Kumpaakaan en halua enää elämääni. Siskoni taas pitää tilannetta täysin oikeutettuna eikä tule todellakaan edes huomauttamaan äidilleni että pitäisiköhän miettiä muiden tunteita.
Mutta samalla kyllä katkaisen kaiken taloudellisen avun äidiltäni (siskollani on niin paljon kriisejä talouden kuten muutenkin elämän kanssa että mitään apua ei sieltä saa) Kosto tämä ei ole vaan periaate. Tietenkin se sattuu kun ajattelee että omaa perhettä ei ole ja että he eivät itseasiassa rakasta sinua lainkaan, mutta parempi että he eivät enää elämässäni ole. Sattuu vähemmän kun ei joudu sitä hommaa koko ajan katselemaan ja pettymään. Vähän aikaa olen nyt pitänyt tietoista taukoa heistä ja oma oloni on yleisesti parempi. Vielä kun ajan kuluessa helpottaa suru perheen menetyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis pyytänyt vanhempiasi käymään? Kieltäytyvätkö he toistuvasti?
Minusta asenteesi voisi olla hieman vähemmän jyrkästi hyötypainotteinen: lasket kuinka paljon resursseja vanhempasi käyttävät siskoosi ja miten paljon haluaisit sinuun käytettävän. Esim. sinun uimaan pääsemisesi ei voi olla vanhempiesi vastuulla. Tai kotisi siivoaminen. Siihen voi ostaa ihan siivojapalveluja.
Ehkä voisit lähentyä vanhempiesi kanssa ihan tapaamalla heitä enemmän. Pyydä kylään, tapaamaan lapsia. Ei niin, että he ovat ilmaisia lapsenvahteja sinulle. Kun sitten olette enemmän tekemisissä, voit hiukan avata sitä, miten väsynyt olet ja että kaipaisit apua.
Kyllä nyt omille vanhemmille pitäisi voida olla suora, eikä pehmitellä ja alustaa tilannetta ensin. Ihan vaan kysyä, että haluaisitteko olla Matin ja Liisan kanssa tiistaina sen aikaa kun käyn kampaajalla, ei kai siinä ole nyt ole mitään outoa? Jos vanhemmat ei halua niin sitten kieltäytyvät.
Kaikilla ei ole tuollaiset luontevat välit. Mun vanhempien kanssa esim ei voi puhua mitään. Eikä voi pyytää koskaan apua koska ovat sanoneet että eivät ikinä hoida lapsenlapsiaan. Aplla on ilmeisesti myös varautuneet välit. Ei ole luontevaa puhua siloin.
Jos on niin etäiset välit, ettei tuollainen juttelu ole luontevaa, niin en ihmettele, jos vanhemmat valitsevat toisen sisaruksen. Ehkä hänen kanssaan on kivempaa kun välit ovat luontevat.
Olet väärässä. Ei se mene noin vaan se menee niinpäin että kun ne vanhemmat VALITSEE olla enenmmän yhden lapsen kanssa, niin tottakai se tuntui läheiseltä ja muuttuu läheisemmäksi kun arkea jaetaan.
Samalla ne vanhemmat VALITSEE sulkea toisen lapsensa ulkopuoelle ja siksi se tuntuu etäiseltä ja muuttuu etäisemmäksi, eihän sen arkea jaeta ollenkaan.
Valinta on VANHEMPIEN, syy on VANHEMPIEN. Miten voit olla noin typerä ja syyttää lasta? Sen sorsimisen ja suosimisen valitsee VANHEMMAT.
T. Myös sorsittu ja syy ei ole todellakaan minunKaikkea ei voi ajatella noin mustavalkoisena. Mistä me tiedämme millaiset on ap:n ja vanhempiensa välit olleet lapsesta saakka? Oma isäni suosii siskoani ja hänen lapsiaan. Ja se johtunee pitkälti siitä, että siskoni pitää yhteyttä paljon enemmän isäämme ja on aina muutenkin ollut se ns. "isintyttö", itse olen ollut itsenäisempi ja omantieni kulkija. Ihan erilainen huumorintaju jne, meillä ei ole pahemmin mitään yhteistä vaan yhdessäolomme on aika kiusallista kun kummallakaan ei ole paljoa sanottavaa. Koen siis, että on osiltaan myös oma vikani nämä etäiset välit kun en vain jaksa soitella ja käydä kun ei oikein vain ole sitä yhteistä säveltä, ehkä se löytyisi, jos vain pitäisin yhteyttä enemmän. Mene ja tiedä.
Mieheni vanhemmat taas tekevät juuri tuota suosimista ja se on alkanut näkyä räikeästi tässä vuosien varrella. Vielä seurustelumme alussa ei moista ollut, mutta nyt viime vuosina vain on tullut selväksi, että sisaruskatraassa se sisko on kaikki kaikessa ja veljet jäävät vähemmälle ja se keskimmäisin veljes (eli mieheni) vähimmälle. Mieheni pitkään yritti pitää kiinni heistä ja pitää heidät mukana elämässä, mutta aina vain muut menevät edelle.
Joten tiedän kummatkin puolet, enkä tarkoittanutkaan ketään syyllistää, vaan kyllä monesti vain jotkut sisaruksista on oikeasti läheisempiä ja toisinaan se on vanhemmista lähtöisin olevaa. Koitin vain pohtia syitä miksi nyt tässä tapauksessa näin on.
Silti se ei ole läheskään aina oma vika. Mä HALUAISIN läheisen suhteen ja yksipuolisesti olen 20v ajan yrittänyt. Ei onnistu.
Mulla syy on se että kansakoulun ja amilsen käyneet vanhemmat vastusti lukioon menoa ja eritoten yliopistoon menoa. Sisarus kävi vain peruskoulun/amiksen ja vanhemmat palvoo tätä sisarusta. Heidän mielestä sisaruksen työ on paljon arvokkaampaa, tärkeämpää kuin minun.
Vanhemmilla on outo ”herraviha” ja nyt kun olen akateeminen ja johtohommissa, ovat jotenkin katkeria ja vähättelevät minua. Valehtelevat suvulle että olen joku suorittavan työn varaosamyyjä, oikeasti olen koko jälkihuoltobisneksen johtaja. Ja ei, en ole leuhkinut tai korostanut itseäni vaan päin vastoin ollut korostetun hiljaa koska tiedän mitä ajatteleva ”herroista”.
Mutta joskus tietyssä porukassa kateus omaa lasta kohtaan kasvaa liian suureksi. Ei enää eletä ”samaa elämää.
Ärsyttää silti kuunnella miten sisaruksella on hyvä kunnon työ, niin vaativaa ja tärkeää. Ja mun työ on typerää kirjaviisautta, joutavanpäiväistä ja mitätöntä eikä tärkeää ollenkaan.
Olen hyvin pitkälti joutunut ilman omaa syytäni täysin ulkoistetuksi lapsuudenperheestä. Vanhemmat ei enää edes soittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista ja kommenteista!
Olen toki kysellyt vanhempia kylään ja ehdottanut kaikenlaista yhteistä tekemistä: esim juhannukseksi sovittiin hyvissä ajoin yhteinen viikonloppu vanhempien kesämökillä, mutta se peruuntui, kun sisko halusikin vanhemmat heille auttamaan puutarhan ym kanssa. Tästä seurasi riita minun ja siskon välillä.
Nämä normaalit kyselyt ja kutsut eivät tuota tulosta, koska joko isä ja äiti ei ehdi, tai sitten jos jotain on onnistuttu sopimaan, sisko torppaa sen ja vaatii auttamaan häntä.
Näin meidän perheessä kemiat on aina olleet: minä olen se hiljainen ja kiltti kympin tyttö, pikkusisko on räväkkä ja kovaääninen kapinallinen ja rajojenrikkoja, joka saa kaiken huomion ja kaiken anteeksi.
Tuntuu tosi pahalta alkaa syyllistää vanhempia tilanteesta, siksi en ole halunnut sitä tehdä. Heille tulee kamalan paha mieli, jos kerron miten tunnen itseni laiminlyödyksi ja hylätyksi.
ApTeillähän on ihan normi narsistiperheen kuviot. On kultalapsi, paskalapsi ja sitten jompikumpi (tai molemmat) vanhemmista on narsisti. Sinähän et sitä varmaan suostu myöntämään, mutta jo se että sinä et näemmä pelkää MITÄÄN niin paljon kuin vanhempiesi mielen pahoittamista (koska sinua rangaistaan siitä jollain tavalla aina) kertoo sen. Kun on saman itse kokenut, tunnistaa kyllä kuviot. Laskeskelet myös itse miten paljon menetät ja mitä kaikkea sisko saa, ihan kotoa opittu ajattelutapa tuokin on.
Siskosi on sellainen millaiseksi vanhemmat on hänet kasvattaneet, ja niin olet sinäkin. Teille on selvät roolit jaettu. Nyt on heräämisen paikka: Jatkat siinä samassa roolissa tai aikuistut ja elät omaa elämääsi. Jos vanhempiasi ei sinun ja sinun perheesi seura kiinnosta, niin anna olla kiinnostamatta. Selvästikään ei kiinnosta kun sovitutkin tapaamiset peruuntuu jos sisko kuulee niistä. Sinuna ottaisin reippaasti etäisyyttä koko sakkiin, keskittyisin omaan perheeseeni. Hanki lastenhoitoapua jollain muulla tavalla, älä ole riippuvainen vanhemmistasi koska heitä ei selvästikkään kiinnosta.
Narsisti perheessä kasvanut on itse usein kaikkein sokein perheen kuvioille, itsekkin olin.
Aamen. Samat sanat täältä, olen se paskalapsi ja sisko kultalapsi. Siskoa hyysätään ja sille ostellaan todella kalliita lahjoja.
Lisään vielä sen että omassa tapauksessa - ja olen melko varma että apn tapauksessa myös - myöskin se sisko käyttäytyy loukkavasti sitä paskalasta kohtaan, eli tiuskii, karjui ja komentelee. Koska on tottunut siihen että se on sallittua.
Mun sisko on myös tosi törkeäkäytöksinen mua kohtaan. Lapsena oppi jo sen että mulle kaikki saa huutaa, kaikki saa haukkua ja kaikesta saa syyttää minua. Nyt aikuisena siis jatkaa tätä itse eikä huomaa ollenkaan sitä, miten eriarvoisesti meitä kohdellaan. Kiistää saamansa etuudet.
Tuolle kuviolle ei voi yhtään mitään. Aino mitä voi tehdä on poistua koko kuviosta. Se ei muutu. Se korkeintaan pahenee. Nyt esim meillä alkoi mittava omaisuudensiirto kultalapselle ja samalla tehtiin testamentti jossa minut suljettiin ulos (lakiosan kai saan jos jotain jää jäljelle).
Myös tämä on perussettiä narsistin perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista ja kommenteista!
Olen toki kysellyt vanhempia kylään ja ehdottanut kaikenlaista yhteistä tekemistä: esim juhannukseksi sovittiin hyvissä ajoin yhteinen viikonloppu vanhempien kesämökillä, mutta se peruuntui, kun sisko halusikin vanhemmat heille auttamaan puutarhan ym kanssa. Tästä seurasi riita minun ja siskon välillä.
Nämä normaalit kyselyt ja kutsut eivät tuota tulosta, koska joko isä ja äiti ei ehdi, tai sitten jos jotain on onnistuttu sopimaan, sisko torppaa sen ja vaatii auttamaan häntä.
Näin meidän perheessä kemiat on aina olleet: minä olen se hiljainen ja kiltti kympin tyttö, pikkusisko on räväkkä ja kovaääninen kapinallinen ja rajojenrikkoja, joka saa kaiken huomion ja kaiken anteeksi.
Tuntuu tosi pahalta alkaa syyllistää vanhempia tilanteesta, siksi en ole halunnut sitä tehdä. Heille tulee kamalan paha mieli, jos kerron miten tunnen itseni laiminlyödyksi ja hylätyksi.
ApTeillähän on ihan normi narsistiperheen kuviot. On kultalapsi, paskalapsi ja sitten jompikumpi (tai molemmat) vanhemmista on narsisti. Sinähän et sitä varmaan suostu myöntämään, mutta jo se että sinä et näemmä pelkää MITÄÄN niin paljon kuin vanhempiesi mielen pahoittamista (koska sinua rangaistaan siitä jollain tavalla aina) kertoo sen. Kun on saman itse kokenut, tunnistaa kyllä kuviot. Laskeskelet myös itse miten paljon menetät ja mitä kaikkea sisko saa, ihan kotoa opittu ajattelutapa tuokin on.
Siskosi on sellainen millaiseksi vanhemmat on hänet kasvattaneet, ja niin olet sinäkin. Teille on selvät roolit jaettu. Nyt on heräämisen paikka: Jatkat siinä samassa roolissa tai aikuistut ja elät omaa elämääsi. Jos vanhempiasi ei sinun ja sinun perheesi seura kiinnosta, niin anna olla kiinnostamatta. Selvästikään ei kiinnosta kun sovitutkin tapaamiset peruuntuu jos sisko kuulee niistä. Sinuna ottaisin reippaasti etäisyyttä koko sakkiin, keskittyisin omaan perheeseeni. Hanki lastenhoitoapua jollain muulla tavalla, älä ole riippuvainen vanhemmistasi koska heitä ei selvästikkään kiinnosta.
Narsisti perheessä kasvanut on itse usein kaikkein sokein perheen kuvioille, itsekkin olin.
Olen pahoillani, että nyt tulee ot, mutta mietin sainko juuri syyn vanhempieni käytökseen.
Minulla on isosisko ja pikkuveli. Sisko on selkeä suosikki ja hänen luonaan käydään usein, hänen lapsensa on kaikki kaikessa jne jne. Meitä sorsitaan ja aina kosteaan, jos emme tee miten vanhempani haluavat. Aina joku pieni kosto ja suuttumus. Kauhea uhriutuminen, että me riistämme heiltä lapsenlapset, jos emme joku kerta heitä pyydä johonkin mukaan/emme anna lapsia heille kylään, jos on omia suunnitelmia ja heille on sairaalloisen tärkeää saada lapsemme heille ilman meitä aikuisia. Tähän emme suostu, sillä toinen lapsistamme ei halua.
Pikkuveljenikin elää omaa elämäänsä, mutta on melkoinen lammas ja tekee paljon vanhempieni mielen mukaan. Jos tekee jotain mistä vanhempani ei pidä (vaikkapa uuden pelin osto on turhuutta vanehmmistamme), niin salailee näitä ettei joudu kuuntelemaan valituksia.
Todella hyvä ketju. Saman kokenut ja helpottaa kun näkee että muillakin on samaa, ja vieläpä itsestä johtumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis pyytänyt vanhempiasi käymään? Kieltäytyvätkö he toistuvasti?
Minusta asenteesi voisi olla hieman vähemmän jyrkästi hyötypainotteinen: lasket kuinka paljon resursseja vanhempasi käyttävät siskoosi ja miten paljon haluaisit sinuun käytettävän. Esim. sinun uimaan pääsemisesi ei voi olla vanhempiesi vastuulla. Tai kotisi siivoaminen. Siihen voi ostaa ihan siivojapalveluja.
Ehkä voisit lähentyä vanhempiesi kanssa ihan tapaamalla heitä enemmän. Pyydä kylään, tapaamaan lapsia. Ei niin, että he ovat ilmaisia lapsenvahteja sinulle. Kun sitten olette enemmän tekemisissä, voit hiukan avata sitä, miten väsynyt olet ja että kaipaisit apua.
Kyllä nyt omille vanhemmille pitäisi voida olla suora, eikä pehmitellä ja alustaa tilannetta ensin. Ihan vaan kysyä, että haluaisitteko olla Matin ja Liisan kanssa tiistaina sen aikaa kun käyn kampaajalla, ei kai siinä ole nyt ole mitään outoa? Jos vanhemmat ei halua niin sitten kieltäytyvät.
Kaikilla ei ole tuollaiset luontevat välit. Mun vanhempien kanssa esim ei voi puhua mitään. Eikä voi pyytää koskaan apua koska ovat sanoneet että eivät ikinä hoida lapsenlapsiaan. Aplla on ilmeisesti myös varautuneet välit. Ei ole luontevaa puhua siloin.
Jos on niin etäiset välit, ettei tuollainen juttelu ole luontevaa, niin en ihmettele, jos vanhemmat valitsevat toisen sisaruksen. Ehkä hänen kanssaan on kivempaa kun välit ovat luontevat.
Olet väärässä. Ei se mene noin vaan se menee niinpäin että kun ne vanhemmat VALITSEE olla enenmmän yhden lapsen kanssa, niin tottakai se tuntui läheiseltä ja muuttuu läheisemmäksi kun arkea jaetaan.
Samalla ne vanhemmat VALITSEE sulkea toisen lapsensa ulkopuoelle ja siksi se tuntuu etäiseltä ja muuttuu etäisemmäksi, eihän sen arkea jaeta ollenkaan.
Valinta on VANHEMPIEN, syy on VANHEMPIEN. Miten voit olla noin typerä ja syyttää lasta? Sen sorsimisen ja suosimisen valitsee VANHEMMAT.
T. Myös sorsittu ja syy ei ole todellakaan minunKaikkea ei voi ajatella noin mustavalkoisena. Mistä me tiedämme millaiset on ap:n ja vanhempiensa välit olleet lapsesta saakka? Oma isäni suosii siskoani ja hänen lapsiaan. Ja se johtunee pitkälti siitä, että siskoni pitää yhteyttä paljon enemmän isäämme ja on aina muutenkin ollut se ns. "isintyttö", itse olen ollut itsenäisempi ja omantieni kulkija. Ihan erilainen huumorintaju jne, meillä ei ole pahemmin mitään yhteistä vaan yhdessäolomme on aika kiusallista kun kummallakaan ei ole paljoa sanottavaa. Koen siis, että on osiltaan myös oma vikani nämä etäiset välit kun en vain jaksa soitella ja käydä kun ei oikein vain ole sitä yhteistä säveltä, ehkä se löytyisi, jos vain pitäisin yhteyttä enemmän. Mene ja tiedä.
Mieheni vanhemmat taas tekevät juuri tuota suosimista ja se on alkanut näkyä räikeästi tässä vuosien varrella. Vielä seurustelumme alussa ei moista ollut, mutta nyt viime vuosina vain on tullut selväksi, että sisaruskatraassa se sisko on kaikki kaikessa ja veljet jäävät vähemmälle ja se keskimmäisin veljes (eli mieheni) vähimmälle. Mieheni pitkään yritti pitää kiinni heistä ja pitää heidät mukana elämässä, mutta aina vain muut menevät edelle.
Joten tiedän kummatkin puolet, enkä tarkoittanutkaan ketään syyllistää, vaan kyllä monesti vain jotkut sisaruksista on oikeasti läheisempiä ja toisinaan se on vanhemmista lähtöisin olevaa. Koitin vain pohtia syitä miksi nyt tässä tapauksessa näin on.
Silti se ei ole läheskään aina oma vika. Mä HALUAISIN läheisen suhteen ja yksipuolisesti olen 20v ajan yrittänyt. Ei onnistu.
Mulla syy on se että kansakoulun ja amilsen käyneet vanhemmat vastusti lukioon menoa ja eritoten yliopistoon menoa. Sisarus kävi vain peruskoulun/amiksen ja vanhemmat palvoo tätä sisarusta. Heidän mielestä sisaruksen työ on paljon arvokkaampaa, tärkeämpää kuin minun.
Vanhemmilla on outo ”herraviha” ja nyt kun olen akateeminen ja johtohommissa, ovat jotenkin katkeria ja vähättelevät minua. Valehtelevat suvulle että olen joku suorittavan työn varaosamyyjä, oikeasti olen koko jälkihuoltobisneksen johtaja. Ja ei, en ole leuhkinut tai korostanut itseäni vaan päin vastoin ollut korostetun hiljaa koska tiedän mitä ajatteleva ”herroista”.
Mutta joskus tietyssä porukassa kateus omaa lasta kohtaan kasvaa liian suureksi. Ei enää eletä ”samaa elämää.
Ärsyttää silti kuunnella miten sisaruksella on hyvä kunnon työ, niin vaativaa ja tärkeää. Ja mun työ on typerää kirjaviisautta, joutavanpäiväistä ja mitätöntä eikä tärkeää ollenkaan.
Olen hyvin pitkälti joutunut ilman omaa syytäni täysin ulkoistetuksi lapsuudenperheestä. Vanhemmat ei enää edes soittele.
Ei ole todellakaan ole sinun vikasi vanhempiesi käytös. Vanhempiensa hylkäämäksi joutuneilla on sympatiani täysin heidän puolellaan. On väärin tehdä useampi lapsi, jos heitä ei pysty kohtelemaan tasapuolisesti ja ymmärtämään, että lapset tekevät omat ratkaisunsa ja elävät iteänsä varten elämäänsä.
Kakkien vanhempien tulisi muistaa, että lapset ovain laina.
t. edellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä näissä ketjuissa toistuu aina se teema, että vanhempia ei nähdä ihmisenä, jolla on omat hyvät ja huonot puolensa sekä unelmansa ja elämänsä.
Nähdään. Just sanottiin että on erittäin yleistä että vanhemmat valitsee yhden lapsen jota ne suosii, ja käyttäytyvät perseillen toisia hylättyjä lapsiaan kohtaan.
Niin mistä sä tiedät vaikka ne tykkää värkätä siellä?
Sisko pompottelee vanhempianne oman mielensä mukaan, vanhempia viedään kuin pässiä narussa ja todellisuudessa sinä et sano mitään, mutta olet loukkaantunut. Tämähän se tilanne on. Itse olisin loukkaantunut todella paljon siitä, jos sovittu juttu olisi peruttu jonkun puutarhan laiton vuoksi. Olisin myöskin siitä erittäin selvästi vanhemmille sanonut. Sisko saa ehdottaa ja pyytää mitä haluaa, mutta vanhempien tehtävä on sanoa, että nyt ei käy, on sovittu muuta. Ethän sinä muutenkaan mene sille kolmannelle osapuolelle vinkumaan, jos joku peruu toisen henkilön takia tapaamisensa sinun kanssasi. Vaan keskustelet sen kanssa, joka on perunut. Tässä tilanteessa, kun vanhemmat ihan selvästi suosii toista, ei ole mitään syytä suojella heitä pahalta mieleltä. He ovat aiheuttaneet sinulle pahaa mieltä suosimisella, joten ei he sitä tajua ilman, että sen joku (eli sinä) heille sanoo.
No vaikka siksi että apta harmittaa epäreiluus. Vaikka siksi että ap saattaisi haluta olla löheinen mutta vanhemmat haluaakin oll vain siskon kanssa. Keksin sata syytä tähän.
Mäkin haluaisin normaalit tasapuoliset vanhemmat ja asia harmittaa valtavasti. Ikävä vaan että en voi tälle mitään, vanhemmat itse päättävät olla epäreilut ja suosia törkeästi toista lastaan.
T. Se jonka vanhemmat osti lahjaksi mökin siskolle