Lue keskustelun säännöt.
Olenko tosiaankin itsekäs? Siskon ekoelämäntapa vei minulta turvaverkon
30.06.2021 |
Tilanne on tämä:
Meitä on kaksi siskoa, minulla on lapset kaksivuotias ja puolivuotias. Olen kotona vanheimpainvapaalla ja mies on reppuduunari: töissä kaksi viikkoa ja viikon kotona.
Siskoni asuu avoliitossa eikä heillä ole lapsia. Sisko ja hänen miehensä opiskelevat eivätkä käy töissä. He ovat kyllä hyvin aktiivisia järjestö- yms toiminnassa.
Sisko miehineen harjoittaa äärimmäisen ekologista elämäntapaa. He asuvat vanhassa mökissä, jossa ei ole mukavuuksia. He ovat vegaaneja ja kasvattavat itse perunoita ja kasviksia sekä saavat tontilta marjoja ja omenoita. Lisäksi kerätään sieniä ja metsämarjoja. Rahaa on hyvin niukasti, ymmärtääkseni sisko ei saa enää opintorahaa ja avomies on jatko-opiskelija.
Arvostan paljon heidän elämänvalintojaan ja haluan kannustaa ja auttaa parhaani mukaan. Mutta.
Ja se on iso mutta. Siskoni ja miehensä eivät osaa juurikaan mitään käytännön asioita mitä esim maanviljelyyn tulee. Huonokuntoisen mökin peruskorjaus ja kunnossapito ei heiltä onnistu. Opiskelujen ja aktiivisen sosiaalisen elämän rinnalla aikaa vievä omavaraistalous 1800-luvun tyyliin ei vain onnistu.
Apuun pyydetään sitten meidän isä ja äiti sekä avomiehen vanhemmat. Mutta koska avomiehen vanhemmat asuvat toisella puolella maata, he ehtivät avuksi vain harvoin.
Nyt äiti ja isä käyttävät ihan kaiken vapaa-aikansa korjaamalla siskon mökkiä (lattiaremontti, katon korjaus ym ym) sekä hoitamalla puutarhaa. Isä rakensi keräämästään kierrätysmateriaalista kasvihuoneen huhtikuussa.
Vanhempien oma kesämökki on jäänyt ihan vaille hoitoa, koska he ovat kaiken vapaa-ajan siskon luona.
Lisäksi he tuovat elintarvikkeita ym autolla siskolle (jolla tai miehellään ei ole korttia) ja ymmärtääkseni maksavat kaiken. He vievät myös kaikki roskat kierrätyspisteeseen ja niitähän remonttikohteessa tulee väkisinkin paljon.
En kadehtisi muuten siskoltani vanhempiemme apua, mutta kun itse kamppailen suurimmaksi osaksi yksin pikkulapsiarjen keskellä, kaipaisin myös vanhempien apua ja turvaverkkoa. Olisi kiva päästä käymään kaupassa tai kampaajalla ilman lapsia tai vaikka ihan vaan uimassa rannalla. Nyt kaikki omien asioiden hoito täytyy keskittää mieheni vapaaviikoille. Ja kyllä minäkin kaipaisin siivousapua ja ihan vain kaveria lastenhoitoon. Nyt minulla on vain pari kaveria ja vanha kummitäti, joka olisi halunnut auttaa, mutta koronan ollessa pahimmillaan ei voinut. Kaverit ovat töissä ja juuri nyt lomilla, jotein yksinäistäkin on. Haluaisin nähdä vanhempiani edes joskus, samoin kaksivuotiaamme.
Olen ottanut asian esille siskon kanssa kerran tai pari (viimeksi juhannuksen osalta). Hän suuttui tosi pahasti ja haukkui minut itsekkääksi ja ajattelemattomaksi bimboksi, joka ei välitä ympäristöstä ja muista mitään. Kuulemma minulla ei ole oikeutta sanoa mitään, kun asumme ”ökytalossa” ja ajamme kahdella autolla.
Siskosta en niin välitä, mutta vanhemmat olisi kiva saada takaisin. Mitä voisin tehdä tässä tilanteessa? Tätä on nyt jatkunut jo kohta 1,5 vuotta.
Ja äidille tai isälle en oikein haluaisi puhua asiasta, etteivät he ala kokea syyllisyyttä ja pahoita mieltään vuokseni.
Anteeksi pitkä vuodatus, toivottavasti joku jaksaa lukea sen!
Kommentit (118)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen ekofasisti tuo siskosi. Tarvitsee orjia toteuttaakseen elämäntapaansa.
Mutta vanhempasi lienevät kuitenkin itse valinneen osansa siskosi elämäntavan mahdollistajina. Ehkä tekevät mielummin noita hommia kuin kaitsevat pikkulapsia eli ehkä he eivät olisi apunasi pikkulapsiarjessa, vaikka eivät aikaansa ja rahojaan sisarellesi kuluttaisikaan.
Et kai tosissasi uskonut tuohon aloittajan sepustukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1/5, tässä oli jo vähän yritystä, mutta aika huono provo kuitenkin.
Anteeksi nyt, mutta millainen aivotoiminta on teillä, jotka määritätte ihan kaiken provoksi?
Tämä on selvä provo, se selviää kun lukee tekstin ajatuksella. Keksitty juttu. Minkälainen aivotoiminta teillä on, jotka ette näe näitä provoja? Olette hyväuskoisia hölmöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehesi ei hoida lapsia kun käyt kampaajalla?
Olen kysynyt kaikilta palstalla valittajilta samaa: miksi lasten isä ei hoida lapsiaan. Vastausta ei koskaan tule. Oma äiti pitäisi saada työjuhdaksi, joskus sisko tai naispuolinen ystävä.
Niin, tuostahan ei ollut kyse, vaan siitä, että ap kokee, että vanhemmat suosivat toista tytärtään.
Ja aika outoa minusta tuo, että kahta aikuista kädetöntä ekoilijaa autetaan, mutta pienten lasten äitiä ei.
Ei, kyllä kyse oli ihan täysin siitä että ap haluaa teettää työnsä vanhemmillaan. Luultavasti äidillään. Ei hän haikaillut yhteisiä kahvihetkiä tai jutustelua, vaan työntekijää.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei ole yhtään ylimitoitettua toivoa, että isovanhemmat viettäisivät aikaa myös lastenlastensa kanssa. Toki se on ihan vain toive ja lopulta heistä itsestään kiinni.
Tämä yksin pärjäämisen kulttuuri, jota ketjussa korostetaan on historiallisesti hyvin uusi ilmiö ja kulttuurisesti melko uniikki. Monissa maissa koko suku hoitaa ja kasvattaa lapsia. Suomessakin ennenvanhaan oli suuremmat tukijoukot ja lapset olivat myös paljon itsekseen. Nykyään se olisi lasun paikka.
Samaa mieltä. Toiveen voi esittää. Siihen ei silti aina vastata.
Olen aiemmin jo kirjoittanut ketjussa eli meillä kummatkaan isovanhemmat ei välitä, ei pidä yhteyttä, ei käy, ei soittele, vaan molemmilla puolilla vain sitä suosikkilasta hyysätään.
Tässähän ei mikään auta, asia on pakko vaan hyväksyä koska isovanhempia ei voi pakottaa, jos ei kiinnosta niin et sinä sitä kiinnostusta väkisin saa aikaan.
Se mikä laajassa kontekstissa harmittaa silti on se, että kaikkialla oletetaan että on rakastavat isovanhemmat ja heiltä apua. Tätä olettaa tuttavat, työnantajat, koko yhteiskunta. Onkin raskasta kun sitten asia ei ole näin, ja sitä joutui selittelemään joskus. Siis esim tilanteessa jossa joku sanoo että mikset vaan vie lapsia mummolaan!
Aina jos olen asiaa avannut (enää en tee sitä virhettä että kertoisin) niin saan ällistelyä ja kommenttia että mitä olet tehnyt että välit on pilalla? Oletus heti että syy on mun ja että ilman muuta minussa vika koska ”kaikki isovanhemmat tietenkin auttaa ja rakastaa”
Vaikea selittää… yritän jotenkin siis selittää että tuo isovanhempien puute on SOSIAALISESTI RASKASTA koska se sotii normeja ja oletuksia vastaan. Tämäkin asia ehkä kaihertaa Ap:ta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ja virittävä keskustelun aihe, joka puhututtaa monia.
Sisaruskateus, ekologinen elämäntapa, vanhempien oikeus tehdä elämässään sitä, mitä he haluavat, se, mitä äitinä kaipaa, vapaiden tarve ja aikuisen ihmisen huomion kaipuu vanhemmilta ja sen sanoittaminen, täällä vieraili myös monia narsismin uhreja kertomassa omia näkemyksiään. Kaikki kunnioitus kaikkien kirjoituksille.
Lämmin hei sinulle ap, jos olet vielä mukana.
Lapsiperheen äitinä; pyrkisin järkkäämään tänä kesänä kivoja reissuja ja hakemaan kesäseuraa ystävistä sekä naapureista; miehen kanssa myös mukavia kesäpuuhia.
Jos kaipaat lenkille, terassille yms. muutamaksi tunniksi, hanki apua, älä jätä sinua ja tätä kesää elämättä täyttä elämää!
Keskity niihin asioihin, joita nyt sinä tarvitset ja haluat, ja ota kaikki kekseliäisyytesi käyttöösi! Nauti kesästäsi, lasten kanssa, parhaalla keksimälläsi tavalla.
Syksyn tullen katsele vaikka tilanteesi uudelleen. Sanoita itsellesi, millaiseksi toivoisit suhteesi vanhempiisi muotoutuvan ja muutenkin elämän. Mitä toivoisit vanhemmiltasi. Mitä itse olet valmis tekemään heidän kanssaan, kuinka usein käymään heillä kylässä. Kartoita vapaiden tarve ja muodosta siihen verkosto, paperille. Pyri miettimään kaikki ihmiset, jotka verkostossasi ovat. Verkostossa on hyvä olla monia ihmisiä.
Näin keneltäkään ei tarvitse kysellä liian usein apua eikä tilanne kuormita ketään liikaa.
Vapaaehtoinen apu on parasta, kun ihmiset haluavat tulla, se myös parasta lapsille.
Pyydä vaikka syksyn tullen vanhempasi kylään ja juttele sinun avun tarpeistasi heidän kohdalla ihan itsenäisesti. Mikäli he puhuvat vain siskostasi, huomauta vaikka lujasti, mutta lämpimästi, että se on hienoa, että autatte häntä, mutta haluat muistuttaa, että teillä on kaksi lasta. Että toivoisit heidän olevan sinunkin elämässäsi läsnä yhä. Kerro, millä tavalla toivoisit. Myös kerro, että haluaisit heidän olevan isovanhempia lapsillesi myös.
Kysy, mitä he mielestään voisivat tehdä?
Kerro, että sinua satuttaa, jos he peruvat sinun järjestämäsi sovitun yhteisen tapaamisen ja valitsevat toisen ihmisen seuran. Kerro, että arvostat yhteistä aikaa ja heidän tapaamistaan. Katso, mitä tapahtuu.
Pyri löytämään heidän kanssaan yhteinen sävel. Ole valmis myös kuuntelemaan heitä ja taipumaan kompromisseihin. Saat parhaiten kontaktin myös yhdessä puuhatessa jotakin. Ehkä voisit vaikka talvipäivänä kutsua äitisi leipomaan yhdessä kanssasi, pullia pyörittäessä olisi helpompi jutella? Entä isäsi kanssa, löytyisikö yhteinen ' juttu' jota voisitte tehdä yhdessä?
Yhdessä, juttelemalla, ystävällisesti lähestymällä ja muistaen, että kaikki hyvä on vapaaehtoista, sillä tavalla voit löytää yhteyden ja sopivan tavan toimia.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ja virittävä keskustelun aihe, joka puhututtaa monia.
Sisaruskateus, ekologinen elämäntapa, vanhempien oikeus tehdä elämässään sitä, mitä he haluavat, se, mitä äitinä kaipaa, vapaiden tarve ja aikuisen ihmisen huomion kaipuu vanhemmilta ja sen sanoittaminen, täällä vieraili myös monia narsismin uhreja kertomassa omia näkemyksiään. Kaikki kunnioitus kaikkien kirjoituksille.
Lämmin hei sinulle ap, jos olet vielä mukana.
Lapsiperheen äitinä; pyrkisin järkkäämään tänä kesänä kivoja reissuja ja hakemaan kesäseuraa ystävistä sekä naapureista; miehen kanssa myös mukavia kesäpuuhia.
Jos kaipaat lenkille, terassille yms. muutamaksi tunniksi, hanki apua, älä jätä sinua ja tätä kesää elämättä täyttä elämää!
Keskity niihin asioihin, joita nyt sinä tarvitset ja haluat, ja ota kaikki kekseliäisyytesi käyttöösi! Nauti kesästäsi, lasten kanssa, parhaalla keksimälläsi tavalla.Syksyn tullen katsele vaikka tilanteesi uudelleen. Sanoita itsellesi, millaiseksi toivoisit suhteesi vanhempiisi muotoutuvan ja muutenkin elämän. Mitä toivoisit vanhemmiltasi. Mitä itse olet valmis tekemään heidän kanssaan, kuinka usein käymään heillä kylässä. Kartoita vapaiden tarve ja muodosta siihen verkosto, paperille. Pyri miettimään kaikki ihmiset, jotka verkostossasi ovat. Verkostossa on hyvä olla monia ihmisiä.
Näin keneltäkään ei tarvitse kysellä liian usein apua eikä tilanne kuormita ketään liikaa.
Vapaaehtoinen apu on parasta, kun ihmiset haluavat tulla, se myös parasta lapsille.
Pyydä vaikka syksyn tullen vanhempasi kylään ja juttele sinun avun tarpeistasi heidän kohdalla ihan itsenäisesti. Mikäli he puhuvat vain siskostasi, huomauta vaikka lujasti, mutta lämpimästi, että se on hienoa, että autatte häntä, mutta haluat muistuttaa, että teillä on kaksi lasta. Että toivoisit heidän olevan sinunkin elämässäsi läsnä yhä. Kerro, millä tavalla toivoisit. Myös kerro, että haluaisit heidän olevan isovanhempia lapsillesi myös.
Kysy, mitä he mielestään voisivat tehdä?
Kerro, että sinua satuttaa, jos he peruvat sinun järjestämäsi sovitun yhteisen tapaamisen ja valitsevat toisen ihmisen seuran. Kerro, että arvostat yhteistä aikaa ja heidän tapaamistaan. Katso, mitä tapahtuu.
Pyri löytämään heidän kanssaan yhteinen sävel. Ole valmis myös kuuntelemaan heitä ja taipumaan kompromisseihin. Saat parhaiten kontaktin myös yhdessä puuhatessa jotakin. Ehkä voisit vaikka talvipäivänä kutsua äitisi leipomaan yhdessä kanssasi, pullia pyörittäessä olisi helpompi jutella? Entä isäsi kanssa, löytyisikö yhteinen ' juttu' jota voisitte tehdä yhdessä?Yhdessä, juttelemalla, ystävällisesti lähestymällä ja muistaen, että kaikki hyvä on vapaaehtoista, sillä tavalla voit löytää yhteyden ja sopivan tavan toimia.
Kaunis viesti ja tarkoitat hyvää. Mutta olen pahoillani. Tuo ei vaan toimi.
Kaikki keskustelunyritykset, siis kohteliaat ja ystävällisenät, jossa toivotaan isovanhempien läsnäoloa, joka kerta epäonnistuvat. Vanhemmat heti raivostuvat ja nousevat takajaloilleen raivoissaan puolustellen (eli merkki siitä että itsekin tietävät tekevänsä väärin). Keskustelu vaan pahentaa ongelmaa, eli ne epäreilut vanhemmat alkaa perustelemaan perzeilyään siten että kyllä nyt jatkossa entistä enemmän autetaan suosikkia, kun inhokki on niin vaikea ihminen.
Ap, sua auttaa eniten se että luovut toivosta saada normaalit reilut vanhemmat. Ja ala elää omaa elämää niinkuin tuon lainaamani viestin alussa olikin.
Saman olen kokenut ja lopulta välit on poikki sekä suosija-vanhempiin että kaiken rohmuavaan sisarukseen. On tosi kurja olla välit poikki, mutta ihan yhtä kurjaa oli olla väleissä ja katsoa sivusta sitä törkeää suosimista. Yritän siis sanoa: hyviä vaihtoehtoja ei ole, on vaan huonona. Sun pitää miettiä mitä kaikkea jaksat ja siedät. Ja toimia suhteessa vanhempiin sen mukaan.
Muista että sulla ei ole velvollisuutta auttaa vanhempiasi vanhuksina, siskosi saa hoitaa sen puolen koska sai 100% vanhempien avusta ja tuesta itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Värikynä on lipsunut vähän reunojen yli, mutta menkööt.
Ehkä vanhempasi vain viihtyvät siskosi ja miehensä kanssa. Miksi he esim haluaisivat kahdestaan mökille, kun voivat viettää samankaltaista aikaa mukavien ihmisten kanssa puuhaten. Joillekkin remppaaminen ja mullan möyhiminen on ilo.
Voithan yrittää ängetä heidän seuraansa jos on yksinäistä, mutta älä sitten kulje naama mutrulla valittamassa, kuinka rankkaa on siivota, kun on lapset.
Vierailija kirjoitti:
Värikynä on lipsunut vähän reunojen yli, mutta menkööt.
Ehkä vanhempasi vain viihtyvät siskosi ja miehensä kanssa. Miksi he esim haluaisivat kahdestaan mökille, kun voivat viettää samankaltaista aikaa mukavien ihmisten kanssa puuhaten. Joillekkin remppaaminen ja mullan möyhiminen on ilo.
Voithan yrittää ängetä heidän seuraansa jos on yksinäistä, mutta älä sitten kulje naama mutrulla valittamassa, kuinka rankkaa on siivota, kun on lapset.
Jännää että pidät tuota oikeutettuna. Varmaan itselläsikin on suosikkilapsi jota aiot suosia.
Voisiko edes hetken verran ajatella miten pahalta tuntuu hylätystä lapsesta? Siitä jonka vanhemmat on kokonaan sulkeneet ulos? Hylänneet lapsuudenperheesrtä? Jota sorsivat ja kohtelevat arvottomasti?
Kovin moni (paitsi toki saman kokeneet) ei tunnut tajuavan että tuo vanhempien toiminta on:
A) vallankäyttöä
B) henkistä väkivaltaa
Nyt kun kyseessä on aikuinen lapsi niin asialle ei voi tehdä mitään. Mutta se ei silti tarkoita että vanhempien toiminta olisi yhtään oikeutetumpaa tai hyväksyttävämpää.
Minä sanon sen ääneen mitä muut ei uskalla: ap:n vanhemmat on sysipaskat vanhemmat ja täysin vanhemmuudessaan epäonnistuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Värikynä on lipsunut vähän reunojen yli, mutta menkööt.
Ehkä vanhempasi vain viihtyvät siskosi ja miehensä kanssa. Miksi he esim haluaisivat kahdestaan mökille, kun voivat viettää samankaltaista aikaa mukavien ihmisten kanssa puuhaten. Joillekkin remppaaminen ja mullan möyhiminen on ilo.
Voithan yrittää ängetä heidän seuraansa jos on yksinäistä, mutta älä sitten kulje naama mutrulla valittamassa, kuinka rankkaa on siivota, kun on lapset.Jännää että pidät tuota oikeutettuna. Varmaan itselläsikin on suosikkilapsi jota aiot suosia.
Voisiko edes hetken verran ajatella miten pahalta tuntuu hylätystä lapsesta? Siitä jonka vanhemmat on kokonaan sulkeneet ulos? Hylänneet lapsuudenperheesrtä? Jota sorsivat ja kohtelevat arvottomasti?Kovin moni (paitsi toki saman kokeneet) ei tunnut tajuavan että tuo vanhempien toiminta on:
A) vallankäyttöä
B) henkistä väkivaltaaNyt kun kyseessä on aikuinen lapsi niin asialle ei voi tehdä mitään. Mutta se ei silti tarkoita että vanhempien toiminta olisi yhtään oikeutetumpaa tai hyväksyttävämpää.
Minä sanon sen ääneen mitä muut ei uskalla: ap:n vanhemmat on sysipaskat vanhemmat ja täysin vanhemmuudessaan epäonnistuneet.
Tämä. Lisäksi kaikilta unohtui se myös että kärsijänä on myös apn lapset joilla ei ole mitään suhdetta isovanhempiin.
Samaa mieltä. Paskat vanhemmat. Todella pienet ja mitättömät ihmisinä.
Keksittyjä tarinoita taas. Miksi lähdette mukaan vedätyksiin.
Ensinnäkin sitä mökkiä jos rdmontoi kaiken vapaa-ajan. Pitäisi se olla valmis jo moneen kertaan. Entäs muu aika kuin kesä. Tuskin silloin viljellään ja kasvatetaan mitään. Eikä ne perunamaat tarvitse jatkuvaa työtä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keksittyjä tarinoita taas. Miksi lähdette mukaan vedätyksiin.
Ensinnäkin sitä mökkiä jos rdmontoi kaiken vapaa-ajan. Pitäisi se olla valmis jo moneen kertaan. Entäs muu aika kuin kesä. Tuskin silloin viljellään ja kasvatetaan mitään. Eikä ne perunamaat tarvitse jatkuvaa työtä
Harmittaako sinua rassukkaa, kun provohuutelusi ei tuotakaan tulosta? Ap:n ongelma ei ole millään muotoa harvinaista, vaan päinvastoin. Mitä, jos ihmiset haluavatkin vain keskustella tästä, ja monet saavat näkökulmaa omaan tilanteeseensa. Silloin on ihan yhdentekevää, kuinka totta mikäkin tarina on.
Oksettavia nämä "hei, minä arvasin ihan itse, että tämä on provo" -tyypit. Älä lue, jos niin ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1/5, tässä oli jo vähän yritystä, mutta aika huono provo kuitenkin.
Anteeksi nyt, mutta millainen aivotoiminta on teillä, jotka määritätte ihan kaiken provoksi?
Tämä on selvä provo, se selviää kun lukee tekstin ajatuksella. Keksitty juttu. Minkälainen aivotoiminta teillä on, jotka ette näe näitä provoja? Olette hyväuskoisia hölmöjä.
Emme kaikki vietä täällä kaikkea vapaa-aikaamme. Käyn palstalla hyvin satunnaisesti, joten "provo"tutkani ei ole kehittynyt niin teräväksi kuin sinulla. Kuinka kauan pitää per /päivä viettää täällä, että saavutan tasosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ja virittävä keskustelun aihe, joka puhututtaa monia.
Sisaruskateus, ekologinen elämäntapa, vanhempien oikeus tehdä elämässään sitä, mitä he haluavat, se, mitä äitinä kaipaa, vapaiden tarve ja aikuisen ihmisen huomion kaipuu vanhemmilta ja sen sanoittaminen, täällä vieraili myös monia narsismin uhreja kertomassa omia näkemyksiään. Kaikki kunnioitus kaikkien kirjoituksille.
Lämmin hei sinulle ap, jos olet vielä mukana.
Lapsiperheen äitinä; pyrkisin järkkäämään tänä kesänä kivoja reissuja ja hakemaan kesäseuraa ystävistä sekä naapureista; miehen kanssa myös mukavia kesäpuuhia.
Jos kaipaat lenkille, terassille yms. muutamaksi tunniksi, hanki apua, älä jätä sinua ja tätä kesää elämättä täyttä elämää!
Keskity niihin asioihin, joita nyt sinä tarvitset ja haluat, ja ota kaikki kekseliäisyytesi käyttöösi! Nauti kesästäsi, lasten kanssa, parhaalla keksimälläsi tavalla.Syksyn tullen katsele vaikka tilanteesi uudelleen. Sanoita itsellesi, millaiseksi toivoisit suhteesi vanhempiisi muotoutuvan ja muutenkin elämän. Mitä toivoisit vanhemmiltasi. Mitä itse olet valmis tekemään heidän kanssaan, kuinka usein käymään heillä kylässä. Kartoita vapaiden tarve ja muodosta siihen verkosto, paperille. Pyri miettimään kaikki ihmiset, jotka verkostossasi ovat. Verkostossa on hyvä olla monia ihmisiä.
Näin keneltäkään ei tarvitse kysellä liian usein apua eikä tilanne kuormita ketään liikaa.
Vapaaehtoinen apu on parasta, kun ihmiset haluavat tulla, se myös parasta lapsille.
Pyydä vaikka syksyn tullen vanhempasi kylään ja juttele sinun avun tarpeistasi heidän kohdalla ihan itsenäisesti. Mikäli he puhuvat vain siskostasi, huomauta vaikka lujasti, mutta lämpimästi, että se on hienoa, että autatte häntä, mutta haluat muistuttaa, että teillä on kaksi lasta. Että toivoisit heidän olevan sinunkin elämässäsi läsnä yhä. Kerro, millä tavalla toivoisit. Myös kerro, että haluaisit heidän olevan isovanhempia lapsillesi myös.
Kysy, mitä he mielestään voisivat tehdä?
Kerro, että sinua satuttaa, jos he peruvat sinun järjestämäsi sovitun yhteisen tapaamisen ja valitsevat toisen ihmisen seuran. Kerro, että arvostat yhteistä aikaa ja heidän tapaamistaan. Katso, mitä tapahtuu.
Pyri löytämään heidän kanssaan yhteinen sävel. Ole valmis myös kuuntelemaan heitä ja taipumaan kompromisseihin. Saat parhaiten kontaktin myös yhdessä puuhatessa jotakin. Ehkä voisit vaikka talvipäivänä kutsua äitisi leipomaan yhdessä kanssasi, pullia pyörittäessä olisi helpompi jutella? Entä isäsi kanssa, löytyisikö yhteinen ' juttu' jota voisitte tehdä yhdessä?Yhdessä, juttelemalla, ystävällisesti lähestymällä ja muistaen, että kaikki hyvä on vapaaehtoista, sillä tavalla voit löytää yhteyden ja sopivan tavan toimia.
Kaunis viesti ja tarkoitat hyvää. Mutta olen pahoillani. Tuo ei vaan toimi.
Kaikki keskustelunyritykset, siis kohteliaat ja ystävällisenät, jossa toivotaan isovanhempien läsnäoloa, joka kerta epäonnistuvat. Vanhemmat heti raivostuvat ja nousevat takajaloilleen raivoissaan puolustellen (eli merkki siitä että itsekin tietävät tekevänsä väärin). Keskustelu vaan pahentaa ongelmaa, eli ne epäreilut vanhemmat alkaa perustelemaan perzeilyään siten että kyllä nyt jatkossa entistä enemmän autetaan suosikkia, kun inhokki on niin vaikea ihminen.Ap, sua auttaa eniten se että luovut toivosta saada normaalit reilut vanhemmat. Ja ala elää omaa elämää niinkuin tuon lainaamani viestin alussa olikin.
Saman olen kokenut ja lopulta välit on poikki sekä suosija-vanhempiin että kaiken rohmuavaan sisarukseen. On tosi kurja olla välit poikki, mutta ihan yhtä kurjaa oli olla väleissä ja katsoa sivusta sitä törkeää suosimista. Yritän siis sanoa: hyviä vaihtoehtoja ei ole, on vaan huonona. Sun pitää miettiä mitä kaikkea jaksat ja siedät. Ja toimia suhteessa vanhempiin sen mukaan.
Muista että sulla ei ole velvollisuutta auttaa vanhempiasi vanhuksina, siskosi saa hoitaa sen puolen koska sai 100% vanhempien avusta ja tuesta itselleen.
Vaikka tämä ei toimi sinun vanhempiesi kohdalla, niin voi toimia ap:n. Me emme ulkopuolisina sitä tiedä. Ap voi kokeilla ensin noita neuvoja ja jos ei auta, niin sitten laittaa välit poikki kokonaan, jos sen näkee parhaakseen.
Vierailija kirjoitti:
Huutista ekohippisiskolle. Hyvähän se on kiillottaa omaa sädekehää, kun joku muu roudaa tarvikkeet ja ruoat sinne AUTOLLA ja kuskaa sekä hävittää purkujätteet.
Mitä järkeä ostaa tuollainen möksä kasvimaineen, jos mitään ei osaa tehdä eikä ole halukas itsenäisesti opettelemaan. Olla ekologinen ja ”omavarainen” muiden kustannuksella, päästöillä ja hiilijalanjäljellä?
Näitä ihmisiä ihan oikeasti on. Ei ajeta ajokorttia, mutta ollaan kyytiä vailla milloin mihinkin. Hienoin selitys joukkoliikennevälineistä kieltäytymiselle on se, että kun niissä on säteilyä. Itketään ja huudetaan muita apuun pienissäkin elämän vaikeuksissa ja ollaan aivan helvetin kateellisia siitä, että työssäkäyvillä ihmisillä nyt sattuu olemaan järjestään enemmän rahaa kuin sellaisella, joka haihattelee elävänsä perunantaimia paijaamalla. Vaaditaan apua muilta, kun ei pystytä itse rahoittamaan omaa ekoelämää.
Ehdotan kaikille ekoihmisen elinpiiriin joutuville, että juoskaa. Älkää vastatko puhelimeen älkääkä lupautuko ensimmäisiinkään talkoisiin. Se lypsäminen ja syyllistäminen ei nimittäin ihan heti lopu.
Ei mene tasan onnenlahjat. Meillä lapsiperhe sisarus vie ihan kaiken huomion, avut ja lapsettomana jään ihan yksin. Tunnen ettei minulla ole vanhempia ollenkaan. Äitini eivät saa edes meillä käydä silloin harvoin kun käy niin minua ei saa auttaa yhtään. Mun äiti valitti jo niille ettei hänellä saisi toista lasta olla ollenkaan kun heti aletaan riehumaan että minua ei saa tulla auttamaan missään. Siis se joka ottaa ahneimpana niin ottaa ihan kaiken irti eikä päästä apajilleen ihan helposti muita sisaruksiaan. Lapset pitäisi olla tasavertoisia vanhemmilleen eikä mikään elämäntilanne saisi vaikuttaa. Joku sisarus voi hyväksikäyttää olevansa koko ajan avun tarpeessa niin etteivät muut saa mitään, ei edes huomioo. Minä olen niin erkaantunut ja hyvin harvoin enää näen elossa olevaa vanhempaani niin että hän on kuin kuollut minulle. 2-3 kertaa vuodessa näen enää äitiäni vaikka olen hänen esikoinen. Korona kun tuli niin kaikki sukulaiset olivat tekemisissä keskenään ja minua ei sukulaiseksi laskettu ollenkaan. Silloin huomasin mikä on homman nimi. Se on raha. Työssäkäyminen ei niitä kiinnosta muuta kuin mitenkä saada ilman mitään työtätekemistä rahaa. Ja lapsenlapsille tehdään hallaa kun sinne tuupataan rahaa niin ei niitä kiinnosta työssäkäyminen koskaan. Nyt näyttää ettei edes opiskeleminen kiinnosta muuta kuin joku pakko lähihoitan koulutus ja sitten työttömäksi.
Niin paljon postauksia ketjussa, etten millään ehdi lukea kaikkia läpi sillä huolella, minkä ne ansaitsisivat. Joitain ajatuksia kuitenkin haluaisin jakaa ihan sen perusteella, mitä olen lähinnä ketjun alku- ja loppupään viestejä lukenut.
Ensiksikin, vanhempani eivät ole narsisteja, vaan ihan tavallinen isä ja äiti, jotka ovat olleet niin tasapuolisia minun ja siskoni suhteen kuin suinkin mahdollista. Heillä ei ole suosikkia enkä minä koe joutuneeni sivuutetuksi tai syrjityksi.
Toki siskoni ja minä olemme luonteiltamme hyvin erilaisia. Minä ole kolme vuotta vanhempi ja olin aina helppo lapsi, hiljainen, kiltti ja vähään tyytyväinen. Pärjäsin aina hyvin koulussa ja opiskeluissa, eikä vanhempien ole tarvinnut kantaa minusta huolta. Sisko oli täysin erilainen jo lapsena, räiskyvä, tempperamenttinen, vaativa, helposti innostuva ja kyllästyvä, oikukas ja ailahtelevainen. Vanhemmat ovat olleet välillä tosi kovilla hänen kanssaan. He ovat joutuneet huomioimaan siskoani paljon enemmän kuin minua, mutta eivät varmasti omasta halustaan, vaan olosuhteiden pakosta (äitinä tiedän, että vanhempi tekee mitä tahansa lapsensa hyvinvoinnin vuoksi). Koskaan isä ja äiti eivät ole olleet suoraan puolueellisia.
Vanhempani eivät ole ongelma, vaan he nimenomaan ovat uhreja. Siskoni käyttää heidän kiltteyttään sumeilematta hyväkseen, samoin kuin hän käytti minun kiltteyttäni, ennen kuin laitoin hyväksikäytölle stopin.
Vanhempani ovat kauhean pahoillaan tilanteesta, he kertovat jatkuvasti, miten kaipaavat minua ja lapsiani (pienempää he ovat tuskin nähneetkään paitsi ihan hätäisesti). Toki koronalla on ollut vaikutusta tähän asiaan, en halua asettaa vanhempiani vaaralle alttiiksi, koska he ovat jo kohta kuuskymppisiä ja riskiryhmää. Nyt heidät on molemmat rokotettu kahdesti, joten tapaamiset onnistuisivat turvallisesti. Toisaalta he ovat käyneet sisareni luona lähes koko korona-ajan tämän vaatimuksesta auttelemassa (täytyy antaa tunnustusta siskolle siitä, että esim vanhempieni käydessä siivoamassa tai viedessä ruokaa sisko ja miehensä olivat poissa kotoa pahimpina taudin leviämisen aikoina ja muutenkin ovat pitäneet sisällä maskeja ym).
Ongelma on ainoastaan siskoni, joka osaa kiristää ja pakottaa isän ja äidin tekemään hänen miekensä mukaan. Isä ja äiti ovat kamalassa tilanteessa, koska sisko ei jätä heitä rauhaan, ennen kuin saa tahtonsa läpi. Tässäkin asiassa sisko on hirveän ehdoton ja hyvin itsekäs. Vanhempiem on helppo antaa periksi hänelle, koska tavallaan minäkin annan periksi ja elättelen toivoa, että ehkä ensi viikolla tai ensi kuussa idä ja äiti olisivat minunkin tukenani muuta kuin puhelimessa tai tekstareilla.
Ap
Vai että kaipaisit siivousapua, vaikka olet päivät kotona :D
Eihän tuolle voi kuin nauraa :D