Lue keskustelun säännöt.
Olenko tosiaankin itsekäs? Siskon ekoelämäntapa vei minulta turvaverkon
30.06.2021 |
Tilanne on tämä:
Meitä on kaksi siskoa, minulla on lapset kaksivuotias ja puolivuotias. Olen kotona vanheimpainvapaalla ja mies on reppuduunari: töissä kaksi viikkoa ja viikon kotona.
Siskoni asuu avoliitossa eikä heillä ole lapsia. Sisko ja hänen miehensä opiskelevat eivätkä käy töissä. He ovat kyllä hyvin aktiivisia järjestö- yms toiminnassa.
Sisko miehineen harjoittaa äärimmäisen ekologista elämäntapaa. He asuvat vanhassa mökissä, jossa ei ole mukavuuksia. He ovat vegaaneja ja kasvattavat itse perunoita ja kasviksia sekä saavat tontilta marjoja ja omenoita. Lisäksi kerätään sieniä ja metsämarjoja. Rahaa on hyvin niukasti, ymmärtääkseni sisko ei saa enää opintorahaa ja avomies on jatko-opiskelija.
Arvostan paljon heidän elämänvalintojaan ja haluan kannustaa ja auttaa parhaani mukaan. Mutta.
Ja se on iso mutta. Siskoni ja miehensä eivät osaa juurikaan mitään käytännön asioita mitä esim maanviljelyyn tulee. Huonokuntoisen mökin peruskorjaus ja kunnossapito ei heiltä onnistu. Opiskelujen ja aktiivisen sosiaalisen elämän rinnalla aikaa vievä omavaraistalous 1800-luvun tyyliin ei vain onnistu.
Apuun pyydetään sitten meidän isä ja äiti sekä avomiehen vanhemmat. Mutta koska avomiehen vanhemmat asuvat toisella puolella maata, he ehtivät avuksi vain harvoin.
Nyt äiti ja isä käyttävät ihan kaiken vapaa-aikansa korjaamalla siskon mökkiä (lattiaremontti, katon korjaus ym ym) sekä hoitamalla puutarhaa. Isä rakensi keräämästään kierrätysmateriaalista kasvihuoneen huhtikuussa.
Vanhempien oma kesämökki on jäänyt ihan vaille hoitoa, koska he ovat kaiken vapaa-ajan siskon luona.
Lisäksi he tuovat elintarvikkeita ym autolla siskolle (jolla tai miehellään ei ole korttia) ja ymmärtääkseni maksavat kaiken. He vievät myös kaikki roskat kierrätyspisteeseen ja niitähän remonttikohteessa tulee väkisinkin paljon.
En kadehtisi muuten siskoltani vanhempiemme apua, mutta kun itse kamppailen suurimmaksi osaksi yksin pikkulapsiarjen keskellä, kaipaisin myös vanhempien apua ja turvaverkkoa. Olisi kiva päästä käymään kaupassa tai kampaajalla ilman lapsia tai vaikka ihan vaan uimassa rannalla. Nyt kaikki omien asioiden hoito täytyy keskittää mieheni vapaaviikoille. Ja kyllä minäkin kaipaisin siivousapua ja ihan vain kaveria lastenhoitoon. Nyt minulla on vain pari kaveria ja vanha kummitäti, joka olisi halunnut auttaa, mutta koronan ollessa pahimmillaan ei voinut. Kaverit ovat töissä ja juuri nyt lomilla, jotein yksinäistäkin on. Haluaisin nähdä vanhempiani edes joskus, samoin kaksivuotiaamme.
Olen ottanut asian esille siskon kanssa kerran tai pari (viimeksi juhannuksen osalta). Hän suuttui tosi pahasti ja haukkui minut itsekkääksi ja ajattelemattomaksi bimboksi, joka ei välitä ympäristöstä ja muista mitään. Kuulemma minulla ei ole oikeutta sanoa mitään, kun asumme ”ökytalossa” ja ajamme kahdella autolla.
Siskosta en niin välitä, mutta vanhemmat olisi kiva saada takaisin. Mitä voisin tehdä tässä tilanteessa? Tätä on nyt jatkunut jo kohta 1,5 vuotta.
Ja äidille tai isälle en oikein haluaisi puhua asiasta, etteivät he ala kokea syyllisyyttä ja pahoita mieltään vuokseni.
Anteeksi pitkä vuodatus, toivottavasti joku jaksaa lukea sen!
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista ja kommenteista!
Olen toki kysellyt vanhempia kylään ja ehdottanut kaikenlaista yhteistä tekemistä: esim juhannukseksi sovittiin hyvissä ajoin yhteinen viikonloppu vanhempien kesämökillä, mutta se peruuntui, kun sisko halusikin vanhemmat heille auttamaan puutarhan ym kanssa. Tästä seurasi riita minun ja siskon välillä.
Nämä normaalit kyselyt ja kutsut eivät tuota tulosta, koska joko isä ja äiti ei ehdi, tai sitten jos jotain on onnistuttu sopimaan, sisko torppaa sen ja vaatii auttamaan häntä.
Näin meidän perheessä kemiat on aina olleet: minä olen se hiljainen ja kiltti kympin tyttö, pikkusisko on räväkkä ja kovaääninen kapinallinen ja rajojenrikkoja, joka saa kaiken huomion ja kaiken anteeksi.
Tuntuu tosi pahalta alkaa syyllistää vanhempia tilanteesta, siksi en ole halunnut sitä tehdä. Heille tulee kamalan paha mieli, jos kerron miten tunnen itseni laiminlyödyksi ja hylätyksi.
ApTeillähän on ihan normi narsistiperheen kuviot. On kultalapsi, paskalapsi ja sitten jompikumpi (tai molemmat) vanhemmista on narsisti. Sinähän et sitä varmaan suostu myöntämään, mutta jo se että sinä et näemmä pelkää MITÄÄN niin paljon kuin vanhempiesi mielen pahoittamista (koska sinua rangaistaan siitä jollain tavalla aina) kertoo sen. Kun on saman itse kokenut, tunnistaa kyllä kuviot. Laskeskelet myös itse miten paljon menetät ja mitä kaikkea sisko saa, ihan kotoa opittu ajattelutapa tuokin on.
Siskosi on sellainen millaiseksi vanhemmat on hänet kasvattaneet, ja niin olet sinäkin. Teille on selvät roolit jaettu. Nyt on heräämisen paikka: Jatkat siinä samassa roolissa tai aikuistut ja elät omaa elämääsi. Jos vanhempiasi ei sinun ja sinun perheesi seura kiinnosta, niin anna olla kiinnostamatta. Selvästikään ei kiinnosta kun sovitutkin tapaamiset peruuntuu jos sisko kuulee niistä. Sinuna ottaisin reippaasti etäisyyttä koko sakkiin, keskittyisin omaan perheeseeni. Hanki lastenhoitoapua jollain muulla tavalla, älä ole riippuvainen vanhemmistasi koska heitä ei selvästikkään kiinnosta.
Narsisti perheessä kasvanut on itse usein kaikkein sokein perheen kuvioille, itsekkin olin.
Olen pahoillani, että nyt tulee ot, mutta mietin sainko juuri syyn vanhempieni käytökseen.
Minulla on isosisko ja pikkuveli. Sisko on selkeä suosikki ja hänen luonaan käydään usein, hänen lapsensa on kaikki kaikessa jne jne. Meitä sorsitaan ja aina kosteaan, jos emme tee miten vanhempani haluavat. Aina joku pieni kosto ja suuttumus. Kauhea uhriutuminen, että me riistämme heiltä lapsenlapset, jos emme joku kerta heitä pyydä johonkin mukaan/emme anna lapsia heille kylään, jos on omia suunnitelmia ja heille on sairaalloisen tärkeää saada lapsemme heille ilman meitä aikuisia. Tähän emme suostu, sillä toinen lapsistamme ei halua.
Pikkuveljenikin elää omaa elämäänsä, mutta on melkoinen lammas ja tekee paljon vanhempieni mielen mukaan. Jos tekee jotain mistä vanhempani ei pidä (vaikkapa uuden pelin osto on turhuutta vanehmmistamme), niin salailee näitä ettei joudu kuuntelemaan valituksia.
Jo se, että toinen lapsistasi ei halua isovanhempien luo, on varoitusmerkki. Lapset on tarkkavaistoisia. Siellä on saattanut myös sattua jotain mikä on saanut lapsen varomaan isovanhempiaan. Jo se riittää, että isovanhemmat on puhuneet pahaa sinusta hänen kuullen. Lapset tietää vaistomaisesti että se on väärin, mutta eivät osaa välttämättä tuoda sitä esiin. On voinut sattua jotain pahempaakin. Joka tapauksessa olo on turvaton ilman vanhempia.
Jos Lontoon murre sujuu, Googleta "narcissist parent" ja lue mitä löytyy. Tietoa on tarjolla paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisko pompottelee vanhempianne oman mielensä mukaan, vanhempia viedään kuin pässiä narussa ja todellisuudessa sinä et sano mitään, mutta olet loukkaantunut. Tämähän se tilanne on. Itse olisin loukkaantunut todella paljon siitä, jos sovittu juttu olisi peruttu jonkun puutarhan laiton vuoksi. Olisin myöskin siitä erittäin selvästi vanhemmille sanonut. Sisko saa ehdottaa ja pyytää mitä haluaa, mutta vanhempien tehtävä on sanoa, että nyt ei käy, on sovittu muuta. Ethän sinä muutenkaan mene sille kolmannelle osapuolelle vinkumaan, jos joku peruu toisen henkilön takia tapaamisensa sinun kanssasi. Vaan keskustelet sen kanssa, joka on perunut. Tässä tilanteessa, kun vanhemmat ihan selvästi suosii toista, ei ole mitään syytä suojella heitä pahalta mieleltä. He ovat aiheuttaneet sinulle pahaa mieltä suosimisella, joten ei he sitä tajua ilman, että sen joku (eli sinä) heille sanoo.
Jos vanhemmat ottavat yhden sisaruksen puolen, niin aivan turha mennä sanomaan mitään. Meilläkin juuri peruttiin sopimamme tapaaminen, koska olikin ykskaks luvattu sille paremmalle sisarukselle ensin. Jännä vain etteivät muistaneet tätä sanoa kun sopivat ensin meidän kanssamme.
Kehtasivat vielä lällätellä, että ettehän te nyt suuttuneen.. Juu, emme tietenkään. Ja nyt ME eristämme perheemme heistä. Juupa juu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista ja kommenteista!
Olen toki kysellyt vanhempia kylään ja ehdottanut kaikenlaista yhteistä tekemistä: esim juhannukseksi sovittiin hyvissä ajoin yhteinen viikonloppu vanhempien kesämökillä, mutta se peruuntui, kun sisko halusikin vanhemmat heille auttamaan puutarhan ym kanssa. Tästä seurasi riita minun ja siskon välillä.
Nämä normaalit kyselyt ja kutsut eivät tuota tulosta, koska joko isä ja äiti ei ehdi, tai sitten jos jotain on onnistuttu sopimaan, sisko torppaa sen ja vaatii auttamaan häntä.
Näin meidän perheessä kemiat on aina olleet: minä olen se hiljainen ja kiltti kympin tyttö, pikkusisko on räväkkä ja kovaääninen kapinallinen ja rajojenrikkoja, joka saa kaiken huomion ja kaiken anteeksi.
Tuntuu tosi pahalta alkaa syyllistää vanhempia tilanteesta, siksi en ole halunnut sitä tehdä. Heille tulee kamalan paha mieli, jos kerron miten tunnen itseni laiminlyödyksi ja hylätyksi.
ApTeillähän on ihan normi narsistiperheen kuviot. On kultalapsi, paskalapsi ja sitten jompikumpi (tai molemmat) vanhemmista on narsisti. Sinähän et sitä varmaan suostu myöntämään, mutta jo se että sinä et näemmä pelkää MITÄÄN niin paljon kuin vanhempiesi mielen pahoittamista (koska sinua rangaistaan siitä jollain tavalla aina) kertoo sen. Kun on saman itse kokenut, tunnistaa kyllä kuviot. Laskeskelet myös itse miten paljon menetät ja mitä kaikkea sisko saa, ihan kotoa opittu ajattelutapa tuokin on.
Siskosi on sellainen millaiseksi vanhemmat on hänet kasvattaneet, ja niin olet sinäkin. Teille on selvät roolit jaettu. Nyt on heräämisen paikka: Jatkat siinä samassa roolissa tai aikuistut ja elät omaa elämääsi. Jos vanhempiasi ei sinun ja sinun perheesi seura kiinnosta, niin anna olla kiinnostamatta. Selvästikään ei kiinnosta kun sovitutkin tapaamiset peruuntuu jos sisko kuulee niistä. Sinuna ottaisin reippaasti etäisyyttä koko sakkiin, keskittyisin omaan perheeseeni. Hanki lastenhoitoapua jollain muulla tavalla, älä ole riippuvainen vanhemmistasi koska heitä ei selvästikkään kiinnosta.
Narsisti perheessä kasvanut on itse usein kaikkein sokein perheen kuvioille, itsekkin olin.
Aamen. Samat sanat täältä, olen se paskalapsi ja sisko kultalapsi. Siskoa hyysätään ja sille ostellaan todella kalliita lahjoja.
Lisään vielä sen että omassa tapauksessa - ja olen melko varma että apn tapauksessa myös - myöskin se sisko käyttäytyy loukkavasti sitä paskalasta kohtaan, eli tiuskii, karjui ja komentelee. Koska on tottunut siihen että se on sallittua.
Mun sisko on myös tosi törkeäkäytöksinen mua kohtaan. Lapsena oppi jo sen että mulle kaikki saa huutaa, kaikki saa haukkua ja kaikesta saa syyttää minua. Nyt aikuisena siis jatkaa tätä itse eikä huomaa ollenkaan sitä, miten eriarvoisesti meitä kohdellaan. Kiistää saamansa etuudet.Tuolle kuviolle ei voi yhtään mitään. Aino mitä voi tehdä on poistua koko kuviosta. Se ei muutu. Se korkeintaan pahenee. Nyt esim meillä alkoi mittava omaisuudensiirto kultalapselle ja samalla tehtiin testamentti jossa minut suljettiin ulos (lakiosan kai saan jos jotain jää jäljelle).
Myös tämä on perussettiä narsistin perheessä.
Meillä se kuvio oli se, että minulle sai vittuilla ja sanoa ihan mitä vaan. Puoliensa pitäminen oli kiellettyä, jos tein niin, pilkattiin että olin yliherkkä ja heikkohermoinen. Kun vielä keski-ikäisenä kävin siskon luona, harva se kerta lähdin itkien sieltä pois koska se äidiltä opittu vittuilu jatkui ihan samanlaisena.
Ei jatku enää, sisko on kuollut ja äidin kanssa katkaisin välit 20 vuotta sitten. Nyt saa äiti nauttia sitä lapsetonta elämää josta aina haaveili (meillä kyllä muistettiin kertoa että syntymättä olisit saanut jäädä).
Kysyisin siskolta, kuinka ekologista on elää niin että tarvitsee palvelijoita?
Vanhempasihan tuossa päättävät auttaa siskoasi ja perua yhteisiä juhannuksia siskosi takia. En ymmärrä, miksi suutut ja valitat siskollesi, ei se hänen syynsä ole? Vanhempasihan siinä valikoivat ja suosivat siskoasi, eivätkä halua viettää aikaa kanssasi.
Joko tyydyt osaasi tai puhut suoraan vanhemmillesi, miltä sinusta tuntuu (joka ei välttämättä muuta asetelmaa, vanhemmillasi on vapaus valita, ketä auttaa, ja voi olla, ettei heitä yksinkertaisesti kiinnosta hoitaa lapsenlapsiaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista ja kommenteista!
Olen toki kysellyt vanhempia kylään ja ehdottanut kaikenlaista yhteistä tekemistä: esim juhannukseksi sovittiin hyvissä ajoin yhteinen viikonloppu vanhempien kesämökillä, mutta se peruuntui, kun sisko halusikin vanhemmat heille auttamaan puutarhan ym kanssa. Tästä seurasi riita minun ja siskon välillä.
Nämä normaalit kyselyt ja kutsut eivät tuota tulosta, koska joko isä ja äiti ei ehdi, tai sitten jos jotain on onnistuttu sopimaan, sisko torppaa sen ja vaatii auttamaan häntä.
Näin meidän perheessä kemiat on aina olleet: minä olen se hiljainen ja kiltti kympin tyttö, pikkusisko on räväkkä ja kovaääninen kapinallinen ja rajojenrikkoja, joka saa kaiken huomion ja kaiken anteeksi.
Tuntuu tosi pahalta alkaa syyllistää vanhempia tilanteesta, siksi en ole halunnut sitä tehdä. Heille tulee kamalan paha mieli, jos kerron miten tunnen itseni laiminlyödyksi ja hylätyksi.
ApJos vanhempasi perui teidän tapaamisenne, niin vaikuttaa siltä, että mielummin vain valitaivat siskosi kanssa yhdessäolon. Niinkuin joku jo sanoi, ehkä he mielummin tekevät tuota remonttia ym kuin vahtivat pieniä lapsia.
Olen ollut tilanteessa, jossa mies on reissussa ja kotona vain viikonloput, kolme lasta ja tukiverkot kaukana. Kyllä sitä pärjää kun ei liikaa ajattele, että haluaisin nyt ilman lapsia tehdä sitä, tätä ja tuota
Ja olettehan te otse valinneet tehdä toisen lapsen tällaisessa tilanteessa. Itse mietin tarkkaan kuinka monta lasta jaksan täysin yksin hoitaa viikot. Sinulla on ihanteellista että mies on kotona edes yhden viikon kerrallaan.
En usko hetkeäkään tuota "mielummin tekevät remonttia" ennemmin "kokevat pakoksi auttaa kun ne on niin avuttomia ja kyvyttömiä".
Minun mielestäni voisi olla aika nostaa kissa pöydälle ja istua vanhempien kanssa saman pöydän ääreen ja kysyä suoraan miksi he aina priorisoivat siskon. Jos he sanovat että "kun ne niin tarvitsee apua" niin sanot suoraan, että ei voi olla oikein, että vanhempasi hylkäävät oman mökkinsä ja tekemisensä, harrastuksensa ja ystävänsä. Kerrot myös, että valinta toki on heidän, mutta lapsenlapset kaipaisivat isovanhempiensa aikaa ja sinä toivoisit, että heille tulisi läheiset välit.
Jos vanhempasi sitten yhä valitsevat siskosi, et voi muuta kuin todeta, että näin tässä nyt sitten kävi ja teette omasta elämästänne mahdollisimman hyvän ilman siskoa ja isovanhempia.
Siskosi on tyypillinen itsekäs ekofasistihörhö. Puhu vaan vanhemmillesi ihan neutraalisti ja voi olla että he haluavat välillä pois tuolta työleiriltä mutta siskosi syyllistää heitä tekemään töitä siellä. Vedä heidät normaaliin seuraan edes joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleepa paha mieli apn vanhempien puolesta.
Jotenkaan en aloituksesta onnistu tulkitsemaan narsistisia hirviövanhempia, minkälaiseksi täällä nyt 99% vastaajista heidät kategorisoi.
Luulen, että sisko on saanut heidän loukkuun, kun ne on niin avuttomia ja niillä on siellä kaikki niin hankalaa ja ekologista... luulen, että apn vanhemmat ovat tuon siskon uhreja, jotka jostain syystä kokevat velvollisuudekseen auttaa kun "eihän niitä rakennusjätteitä nyt millään polkupyörällä voi viedä", "eihän ne mitään osaa maalata", "eihän sitä painava ruokatarvikkeita ilman autoa.." jnejne.
Vanhempien hyvinvoinnin vuoksi asiasta tulisi heidän kanssaan mitä pikimmiten keskustella, ja muistuttaa, että heillä pitäisi olla muutakin elämää kuin vain talkooväkenä toimiminen. Ja auttaa heitä sanomaan siskolle EI KÄY.
Näin isovanhempi-iässä kyllä sanoisin, että isovanhemmat voivat itse valita ajan - ja rahankäyttönsä kohteen. Sinä olet myös aikuinen ihminen, jonka täytyy kyetä huolehtimaan omista lapsistaan. Pyytää voi, mutta oletusarvona on se, että aikuinen ei ole enää riippuvainen omista vanhemmistaan, ketään ei voi velvoittaa auttamaan, vaan se tapahtuu omasta tahdosta ja -aloitteesta. Vanhempasi ovat valinneet siskosi auttamisen, koska todennäköisesti se on heistä mukavaa, ja se heille suotakoon. Sinun vuorosi tulee toisella kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia, joten kyl mun sisarukset on ainaki sitä mieltä, että vanhempien aika pitäis mennä heitä auttaessa, koska lapsenlapset. Ja sit kuka niitä vanhempia auttaa? Se jolla ei ole niitä lapsia, koska eihän perheelliset enää sit kerkeä, kun on lapsien harrastukset yms.
Sama tilanne meillä. Lapsiperhe tarvii koko ajan apua, koska eivät pärjää. Milloin vanhemmat haluaa yhteistä aikaa, milloin on muutto, milloin toinen vamhempi on jossain ja toinen ei pärjää yksin jne jne.
Me lapsettomina emme tapaa "isovanhempia" juuri ollenkaan ilman näitä lapsenlapsia tai hyvin hätäisesti. Tapaamisen aikanakin puhutaan pitkälti näistä lapsenlapsista tai tästä lapsiperheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia, joten kyl mun sisarukset on ainaki sitä mieltä, että vanhempien aika pitäis mennä heitä auttaessa, koska lapsenlapset. Ja sit kuka niitä vanhempia auttaa? Se jolla ei ole niitä lapsia, koska eihän perheelliset enää sit kerkeä, kun on lapsien harrastukset yms.
Sama tilanne meillä. Lapsiperhe tarvii koko ajan apua, koska eivät pärjää. Milloin vanhemmat haluaa yhteistä aikaa, milloin on muutto, milloin toinen vamhempi on jossain ja toinen ei pärjää yksin jne jne.
Me lapsettomina emme tapaa "isovanhempia" juuri ollenkaan ilman näitä lapsenlapsia tai hyvin hätäisesti. Tapaamisen aikanakin puhutaan pitkälti näistä lapsenlapsista tai tästä lapsiperheessä.
Et voi yleistää. Meillä me lapsiperhe ei olla saatu koskaan sekuntiakaan apua, sen sijaan lapseton sisarus saa koko ajan apua ja rahaa ja sille siivotaan ja pestään ikkunat valmiiksi. Kyllä se niin on että suosikkia autetaan. Siihen ei vaikuta se onko lapsia vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin yleistä monissa monissa perheissä. Joskus syynä on se, että suosikkilapsella on vanhempien mieleiset (eli samat kuin vanhemmilla) harrastukset ja mielipiteet erotuksena siitä lapsesta, joka kannattaa väärää puoluetta / uskaltaa sanoa erimielisyytensä ääneen / on väärä ammatti / joku muu satunnainen syy.
Usein myös tyttäret ovat läheisimpiä, koska poika on nyt vaan valinnut vääränlaisen miniän / miniä kasvattaa lapset väärin / ei jaksa ihastella mykkänä apen ja anopin puuhia.
Meillä mies tekee vanhemmillaan tosi paljon töitä talon ylläpitoon, pihaan jne liittyen. Ainut mitä minä anopilta kuulen on kuinka hurjasti tyttäret tekevät ja auttavat. Juhannuksena tämä ilmeni siten, että tyttäret makasivat makkareissa kun minä, mieheni ja äitinsä kanssa hoidimme ruuat pöytään monta kertaa päivässä, tiskasimme, siivosimme ja teimme kaikki muut hommat mukaan lukien tyttärien lasten auttamisen uimisessa jne.
Mutta mieheni siskot ovat niitä äitinsä mieleisiä lapsia, myötäilevät äitiään jne. Mieheni on itsenäinen, sanoo asiat suoraan ja vieläpä ilmaisee (väärät) poliittiset mielipiteensä. Ei siinä paljon auta, että tekee kaikki pyydetyt hommat, tottakai ne sängyssä makaavat siskot ovat niitä parempia lapsia.
Tämä on puhtaasti vanhempiesi valinta. He ovat aikuisia ihmisiä ja päättävät itse mihin vapaa-aikansa laittavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1/5, tässä oli jo vähän yritystä, mutta aika huono provo kuitenkin.
Anteeksi nyt, mutta millainen aivotoiminta on teillä, jotka määritätte ihan kaiken provoksi?
Ei kaikkee. Tässä nyt vaan on kyse siitä, että kukaan ekoihminen ei toimi oikeesti niinkuin ap:n kuvitteellinen sisko. Tää provo siis menee läpi vaan niille ihmisille, joilla on omassa mielessään valmiina mielikuva uusavuttomasta cityvihreästä, joka ei tajua mistään mitään. Tän provon tarkoitus oli houkutella esille just noi "Tuollaisia ne kaikki ekohörhöt just on" -kommentoijat.
Oikeasti yksikään ekohörhö ei ole sellainen missään muualla, kuin näiden tyyppien omissa kuvitelmissa.
Ihan oma vikasi. Lapset hankitaan vain jos niistä kyetään huolehtimaan. Itsekin olisin lojaalimpi projektia toteuttavalle tyttärelle joka ei ole hylännyt suvunsa nimeä, kuin sinulle spermaläjälle joka kuuluu aviomiehen sukuun. Sinä vaihdoit sukua, eikö miehesi suvussa ole tukea? ;) Te avioituvat reiäthän itse teette päätöksen olla aviomiehelle uskollisia. Nauran sille ettet pärjää, ihan oikein. Esineellistetty pantava reikä ei mitään tuke ansaise. Vanhempasi ovat fiksuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1/5, tässä oli jo vähän yritystä, mutta aika huono provo kuitenkin.
Anteeksi nyt, mutta millainen aivotoiminta on teillä, jotka määritätte ihan kaiken provoksi?
Ei kaikkee. Tässä nyt vaan on kyse siitä, että kukaan ekoihminen ei toimi oikeesti niinkuin ap:n kuvitteellinen sisko. Tää provo siis menee läpi vaan niille ihmisille, joilla on omassa mielessään valmiina mielikuva uusavuttomasta cityvihreästä, joka ei tajua mistään mitään. Tän provon tarkoitus oli houkutella esille just noi "Tuollaisia ne kaikki ekohörhöt just on" -kommentoijat.
Oikeasti yksikään ekohörhö ei ole sellainen missään muualla, kuin näiden tyyppien omissa kuvitelmissa.
Ohis: yksi mun lapsista on koko lailla tuollainen "koskaan ne hanki autoa" -ekohörhö, joka jatkuvasti kuitenkin kaipaa meidän ja erityisesti meidän auton apua. Ilmeisesti se auton omistaminen (tai veneen) on se synti, ei käyttäminen 🤷
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin yleistä monissa monissa perheissä. Joskus syynä on se, että suosikkilapsella on vanhempien mieleiset (eli samat kuin vanhemmilla) harrastukset ja mielipiteet erotuksena siitä lapsesta, joka kannattaa väärää puoluetta / uskaltaa sanoa erimielisyytensä ääneen / on väärä ammatti / joku muu satunnainen syy.
Usein myös tyttäret ovat läheisimpiä, koska poika on nyt vaan valinnut vääränlaisen miniän / miniä kasvattaa lapset väärin / ei jaksa ihastella mykkänä apen ja anopin puuhia.
Meillä mies tekee vanhemmillaan tosi paljon töitä talon ylläpitoon, pihaan jne liittyen. Ainut mitä minä anopilta kuulen on kuinka hurjasti tyttäret tekevät ja auttavat. Juhannuksena tämä ilmeni siten, että tyttäret makasivat makkareissa kun minä, mieheni ja äitinsä kanssa hoidimme ruuat pöytään monta kertaa päivässä, tiskasimme, siivosimme ja teimme kaikki muut hommat mukaan lukien tyttärien lasten auttamisen uimisessa jne.
Mutta mieheni siskot ovat niitä äitinsä mieleisiä lapsia, myötäilevät äitiään jne. Mieheni on itsenäinen, sanoo asiat suoraan ja vieläpä ilmaisee (väärät) poliittiset mielipiteensä. Ei siinä paljon auta, että tekee kaikki pyydetyt hommat, tottakai ne sängyssä makaavat siskot ovat niitä parempia lapsia.
Miksi perheissä ei saisi suosia tyttöjä? :D Te avioituneet ho*othan olette aina kiljumassa miten tyttöjen abortointi ja poikien suosiminen on perheiden vapaus. Kas kun et kestä sitä VAPAUTTA toisin päin? Itse en naisena haluaisi yhtäkään poikaa, yrjöäisin jos pitäisi kasvattaa spermaa lennättävää pornohullua. Ja ei, ei haittaa jos nainen katsoo pornoa. Naiset eivät ole ylikiimaisia, seksiin pakottavia pe*oja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia, joten kyl mun sisarukset on ainaki sitä mieltä, että vanhempien aika pitäis mennä heitä auttaessa, koska lapsenlapset. Ja sit kuka niitä vanhempia auttaa? Se jolla ei ole niitä lapsia, koska eihän perheelliset enää sit kerkeä, kun on lapsien harrastukset yms.
Sama tilanne meillä. Lapsiperhe tarvii koko ajan apua, koska eivät pärjää. Milloin vanhemmat haluaa yhteistä aikaa, milloin on muutto, milloin toinen vamhempi on jossain ja toinen ei pärjää yksin jne jne.
Me lapsettomina emme tapaa "isovanhempia" juuri ollenkaan ilman näitä lapsenlapsia tai hyvin hätäisesti. Tapaamisen aikanakin puhutaan pitkälti näistä lapsenlapsista tai tästä lapsiperheessä.
Et voi yleistää. Meillä me lapsiperhe ei olla saatu koskaan sekuntiakaan apua, sen sijaan lapseton sisarus saa koko ajan apua ja rahaa ja sille siivotaan ja pestään ikkunat valmiiksi. Kyllä se niin on että suosikkia autetaan. Siihen ei vaikuta se onko lapsia vai ei.
En yleistänytkään, kerroin vain että meillä tilanne menee näin päin ja se surettaa. En yhtään epäile, etteikö voisi olla päinvastaisia tilanteita (kuten teillä) ja se tuntuu ikävältä.
Naisviha-sukunimi-hullu löysi ketjun. Odotellaan hetki, kohta tähän löytää Stina-Susanna -hullu.
Mulla ei ole lapsia, joten kyl mun sisarukset on ainaki sitä mieltä, että vanhempien aika pitäis mennä heitä auttaessa, koska lapsenlapset. Ja sit kuka niitä vanhempia auttaa? Se jolla ei ole niitä lapsia, koska eihän perheelliset enää sit kerkeä, kun on lapsien harrastukset yms.