Jos voisit palata ajassa taaksepäin, mitä tekisit toisin?
Itse olisin käynyt enemmän töissä, lähtenyt vaihtoon, opiskellut vielä toisen alan, en olisi alkanut seurustelemaan niin nuorena niin vakavasti, olisin muuttanut.... ei tarvis nyt istua ja ahmia elämän huonoutta itkien ja miettiä, että miten tässä kävi näin.
Kommentit (99)
Luottaisin enemmän itseeni ja omiin kykyihini ja menisi sinne terapiaan jo teininä.
Vastaisin minulle tarjottuun rakkauteen niin ettei asiaa tarvitsisi enää 20 vuoden jälkeen pohtia.
En ottaisi kulutusluottoja tai opintolainaa vaan ostaisin edullisen asunnon silloin kun niitä on.
Muuten en mitäään...mutta...helvetin helvetti, muistaisin maksaa yhden laskun, joka tuli vain spostiin. Räväyksen sitten kyllä lähettivät kirjeitse. Erääntyi koko summa heti maksettavaksi ja nyt taitaa peruuntua meidän lomamatka. Siitäkin tulee takkiin 250e kun lippuja ei voi perua. Prkele!
Tuntuu että kaikki katuvat nuorena sitoutumista ja lasten hankkimista. Itse opiskelin, asuin ulkomailla ja hankin perheen vasta myöhemmin. En kadu mitään, tai nyt tule ainakaan mieleen.
Olisin syntynyt paremmille vanhemmille niin elämä olis lähteny ihan eri urille alun alkaen jo..
Valitsisin ensirakkauteni, enkä vaihtaisi/päästäisi häntä koskaan enää pois läheltäni, ja olen kuullut, että myös hän toimisi samalla tavoin. Jos tapaamme, vielä seuraavassa elämässä: niin myös näin tulee tapahtumaan, se on päätetty: yhteisesti!
Jättäisin tutustumatta pariin ihmiseen ja tunnustaisin rakkauteni miehelle.
Kuoleman jälkeen tähän kysymykseen kaikki osaisivat vastata, mutta silloin on myöhäistä.
J-P
Opiskelisin alalle, jolle itse halusin. Eli luova ala olisi ollut minun juttuni, ei tämä tylsääkin tylsempi ja stressaava kaupallinen ala. Lisäksi valitsisin asuinpaikan toisin.
Tosin haaveilen edelleen, että vielä vaihdan alaa ja pääsen muuttamaan...jonain päivänä.
Riippuu vähän siitä kuinka kauas voisi palata, mutta mieluiten haluaisin käydä jotenkin poistamassa aspergerin syndrooman itsestäni.
Valitsisin toisen alan, tai ainakin olisin valmistumisen jälkeen lähtenyt samantien opiskelemaan jotain muuta, mutta tapasinkin miehen, tein melkein heti lapsia ja nyt sitten opiskelu onkin vähän hankalampi juttu.
En ehkä olisi vakiintunut niin nuorena, vaikka ihan hyvä mies onkin, olisin ehkä valinnut viisaampana miehen eri perusteilla ja itselleni sopivamman.
Opiskelisin ahkerammin, en söisi niin paljon ja liikkuisi niin vähän.
Ei kannata muuttaa lapsuudenkodista suoraan poikaystävän kanssa yksiin. Olisi pitänyt asua ensin yksin ja ennen kaikkea elää siinkkuna. Ei olisi pitänyt vakiintua 17v. Vaihto vuosikin jäi sitten tuon takia kokematta. Olisi pitänyt matkustella ennen lapsia enemmän ja asua muualla eikä jämähtää kotikaupunkiinsa.
Opiskleisin englantia niin hyvin, että pärjäsiin sillä ulkomailla ja saisin sieltä hyvän työn. Mikään mahti ei pitäisi minua tässä paska maassa, jos duuni irtoisi jostain muualta. Vihaan tätä pimeyttä ja synkkyyttä kesät talvet. Ei vain sää vaan myös ihmiset!
19-vuotiaalle minälle sanoisin"ole rohkeampi ja itsenäisempi ja älä jää liian tuttuihin kuvioihin pyörimään vaan lähde helsinkiin"
Harkitsisin avioeroa pikkulapsi vaiheessa toisen,kolmannen ja vielä neljännenkin kerran.
Harmittaa kun en panostanut saksan kielen opiskeluun nuorena.
Panostaisin enemmän lukioon ja suuntaisin haun hiukan eri alalle kuin silloin. Jos pääsisin neuvomaan silloista minääni, käskisin olemaan rohkeampi, toisaalta käskisin myös sinisilmäisyyttä vähentämään.
en hankkis lapsia liian nuorena,kävisin koulut, panisin yhtä entistä heilaa,en möis koiraa, leikannu hiuksia, ottanu tatuointia, erehtyny olemaan jonkun sian kanssa.