Jos voisit palata ajassa taaksepäin, mitä tekisit toisin?
Itse olisin käynyt enemmän töissä, lähtenyt vaihtoon, opiskellut vielä toisen alan, en olisi alkanut seurustelemaan niin nuorena niin vakavasti, olisin muuttanut.... ei tarvis nyt istua ja ahmia elämän huonoutta itkien ja miettiä, että miten tässä kävi näin.
Kommentit (99)
Olisin asunut ensin yksinäni enkä suoraan kotoa miehen kanssa yhteen (tai silloisen poikaystävän). Opettelisin olemaan kärsivällisempi enkä satuttaisi ketään fyysisesti, ikinä. Myös kaikenlaiset ylilyönti-kilarit vois jättää tekemättä.
Ostaisin erinlaisen lotto arvan ;)
Ostaisin erinlaisen lotto arvan ;)
Kerran unelmieni mies kysyi yllättäen iltasuunnitelmiani. Olin ehtinyt sopia jo alustavasti kavereiden kanssa menoa, niin vastasin tämän. Kadun tätä verisesti. Oli siis jo aiemmin viitteitä, että hän on jossain määrin kiinnostunut. Tuon tapahtuman jälkeen hän on vältellyt minua, eli kai luuli, että en ole kiinnostunut, vaikka totisesti edelleen olen!
En olisi sitoutunut ensimmäiseen poikaystävään loppu elämäkseni; sen viistoistavuotiaan parinvalintakriteerit on ollut aivan toiset ja nyt niillä mennään kahden lapsen kera. Olisi. Valmistunut ennen lapsia, seitsemän vuotta ollut opinnot kesken. En olisi antanut itseni lihota. Olisin huolehtinut hampaistani ja raha- asioistani paremmin,
Olisi pitänyt mennä lukioon ja arvostaa yläasteaikaisia ystäviä enemmän. Olisi pitänyt lopettaa ensimmäinen parisuhde heti alkuunsa. Ja nyt pitäisi lopettaa nykyinen suhde, mutta ehdin katua tätä vaihetta elämästäni myöhemminkin.
En harrastaisi seksiä ennen avioliittoa.
Menneiden murehtiminen.
Asiat on jo tapahtuneet eikä niitä voi muuttaa. Jatkan prosessiani poistumalla tästä ketjusta.
Vanha ketju, mutta aihe ei vanhene.Vanha ketju, mutta aihe ei vanhene.
Jos saisin palata vaikka 20-vuotiaaksi, niin en alkaisi seurustelemaan muutaman väkivaltaisen tyypin kanssa.
Jos 20-vuotiaana saisin nähdä tämän eletyn elämäni ja ihanat lapseni, niin tietenkin haluaisin heidät hankkia elämääni, mutta olisin yrittänyt kasvattaa heistä jotenkin vahvempia puolustamaan itseään tässä kovassa ja kilpailuhenkisessä maailmassa.
Jos takaisin palattuani, 20-vuotiaana, en saisi nähdä tätä elettyä elämääni, enkä lapsianikaan siis, mutta näkisin sen, millainen maailma nykyään on, kuinka paljon on julmuutta, kieroutta ja kiusaamista, miten ympäristöä tuhotaan, eikä jälkipolvia ajatella, kuinka valtavasti ulkonäkökeskeisyys ja kilpailuhenkisyys aiheuttaa monille harmia, niin en tietenkään hankkisi lapsia tällaiseen hulluun maailmaan, sillä lähes kaikilla nykynuorilla ja nuorilla aikuisilla on aika paljon haasteita elämässään, enkä usko, että ne tulevaisuudessakaan välttämättä helpottuvat.
Olisin myös puolustanut itseäni paremmin, en olisi antanut muiden kohdella minua huonosti. Olisin ottanut kissan tai koiran lasten korvikkeeksi ja toivottavasti löytänyt kiltin, älykkään, huumorintajuisen ja myönteisesti ajattelevan miehen.
Olisin etsinyt mielekkään, mielellään hyväpalkkaisen työn, harrastanut monipuolisesti liikuntaa koko elämäni ajan ja syönyt monipuolisesti ja terveellisesti - eli olisin vaalinut terveyttäni kaikin tavoin. Olisin pitänyt myös huolta siitä, että palaudun töistä ja treeneistä, eli lepoja ja rentoutumista riittävästi.
Olisin harjoitellut olemaan kiitollinen ja myönteinen ihminen, mutta pysynyt realistina - noita olen tänäkin päivänä, mutta välillä tulee suru puseroon, koska olen menettänyt niin paljon sellaisia asioita, joita ei rahalla saa.
En ole ryypännyt, en tupakoinut, enkä edes ruoalla mässäillyt, mutta olen kovasti stressannut, huolehtinut, valvonut ja terveyteni siksi osittain menettänyt. Pitää nyt yrittää vielä tehdä se, mitä tehtävissä on, että loppuelämästä voisi tulla parempi. Ongelma on vain se, etten oikein vieläkään tiedä, miten tätä elämää pitäisi elää.
Yritän olla rakkaitteni kanssa tekemisissä niin paljon kuin mahdollista, yritän tehdä joka päivästä jotenkin mukavan, yritän syödä terveellisesti, liikkua sen verran kuin voin, puolustaa itseäni tarvittaessa, huolehtia oikeuksistani, huomata elämän hyvät asiat, kuten lapset, mies, ystävät, läheinen kaunis luonto, kyky vielä tehdä monia asioita jne.
Tsemppiä kaikille - tehkää viisaita valintoja, pitäkää hyvää huolta itsestänne, oikeuksistanne ja rakkaistanne.
Pysykää hyvällä mielellä, nähkää asioiden hyvätkin puolet - usein esim. epäonnesta seuraa jotain hyvää, vaikka sitä on epäonnen hetkellä tosi vaikea uskoa, mutta jaksakaa uskoa. :)
Jos voisin menna ajassa taaksepäin en olisi koskaan hankkinut lasta tai palannut Suomeen.
En olisi stressannut niin paljoa. En olisi unelmoinut saavuttamattomia. Olisin jättänyt joitain tapailusuhteita väliin ja etsinyt parempaa, mutta mistä helv... Olisin urheillut enemmän, jatkanut muitakin harrastuksia. Olisin ostanut asunnon silloin kun hinnat olivat alhaalla. Osaisinpa elää elämäni toisen puolikkaan niin, ettei tarvitse jossitella vanhana.
Veisin lapsen sairaalaan heti yöllä kun oireet alkoivat, enkä vasta aamulla.
Palaisin yläasteelle ja miettisin hieman syvällisemmin, mitä vaihtoehtoja laitan yhteishakulomakkeeseen.
Jättäisin myös pari isompaa teini-iän virhettä tekemättä, vaikka toisaalta ne eivät enää elämääni vaikeuta.
Pitäisin yllä kaverisuhteitani.
Yrittäisin pelastaa läheiseni lapsen.
En aloittaisi ryyppäämistä 15-vuotiaana.
Pitäisin lukion jälkeen välivuoden ja miettisin jonkun aikuisen opastuksella, että minne kannattaa hakeutua opiskelemaan.
En luopuisi kaikista harrastuksistani siinä vaiheessa, kun alun nopean edistymisen jälkeen tulee se suvantovaihe.
En antaisi muiden ihmisten vaikuttaa elämääni niin paljon ja hyväksyisin aikaisemmassa vaiheessa sen, että parisuhteet ym. tapailut eivät ole minua varten ja että kannattaa pyrkiä elämään sellaista elämää, joka omalta tuntuu.
Olisin opiskellut vähän enemmän ja nuorempana., sellaiseen ammattiin jossa on varmasti töitä ja ostanut asunnon aiemmin rohkeasti silloin kun ne olivat halvempia.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 01:55"]Kerran unelmieni mies kysyi yllättäen iltasuunnitelmiani. Olin ehtinyt sopia jo alustavasti kavereiden kanssa menoa, niin vastasin tämän. Kadun tätä verisesti. Oli siis jo aiemmin viitteitä, että hän on jossain määrin kiinnostunut. Tuon tapahtuman jälkeen hän on vältellyt minua, eli kai luuli, että en ole kiinnostunut, vaikka totisesti edelleen olen!
[/quote]
Mikä estää kysymästä sopisiko tänä viikonloppuna?