Lue keskustelun säännöt.
Mt. Everestin vainajat pyörivät mielessäni.
30.06.2021 |
Olen palstalla näkemäni kommentin johdosta kehittänyt itselleni kummallisen kiinnostuksen Mount Everestillä lepääviin kiipeilijöihin. Olin kuullut niistä aiemminkin, mutta luulin että on legendaa ettei ruumiita saada alas vuorelta.
Osa vainajista säilyy näkyvissä ja verrattain hyvässä kunnossa vuosiakin sääolosuhteiden vuoksi. Lämpötila ei koskaan laske alle nollan.
Niin sanotulla death zonella (lähellä huippua) on ollut nähtävissä useita ihmisiä jotka eivät koskaan selvinneet alas. Kiipeilijät siis kulkevat vainajien ohi pyrkiessään maailman korkeimmalle huipulle.
Ajatus on samaan aikaan tosi karmaiseva ja kiehtova. Miltä tuntuisi nähdä hautaamaton, vuorella vuosia levännyt ihminen? Miltä omaisista tuntuu kun läheistä ei koskaan saa haudata, vaikka ruumiin koordinaatit ovat tiedossa ja netti täynnä valokuvia? Miten nukkuvat yönsä ne kiipeilijät, jotka aikanaan ovat joutuneet hylkäämään vielä elossa olevan ihmisen mahdottomien pelastusolosuhteiden vuoksi?
En tiedä miksi tämä aihe nyt pälkähtää mieleeni säännöllisesti.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Green_Boots
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Francys_Arsentiev
https://sometimes-interesting.com/mount-everest-dead-bodies/
Kommentit (1996)
Vierailija kirjoitti:
kili on jo vakavampaa tietty, pitää lenkkeillä kotona!
Tupakoivana, keski-ikäisenä naisena ei ongelmia, enkä todellakaan lenkkeille. Kahdella aamutupakalla vähän hengästyi, yhdellä ei.
Ehkä juuri tupakoivana olin tottunut vähäisemmälle hapelle.
Viimeinen rutistus huipulle: vähien yöunien jälkeen lähtö aamuyöllä, nousu jyrkkenee, huipulla auringonnousun aikaan ja brunssille takaisin Kivinavetalle. Alastulo ottaa enemmän jalkoihin. Ja varpaankynsiin, jos ei hoksaa askeltaa sivuttain. 2/10 luopui pottuvarpaan kynsistään.
Kynsien irtoaminen on pientä vr. Everestin amputointeihin.
+ jos ei huiputakaan, loppuloma safareineen luonnonpuistoissa <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulipa hyviä vinkkejä, kiitos niistä! Norja, Alpit ja Everest Base Camp menevät ehdottomasti bucket listille, kunhan koronan jälkeen pääsee taas matkustamaan. Ehkä joskus Kilimanjarokin, jos oikein innostun.
Nepalista jäi vielä kiinnostamaan Annapurna Circuit. Onko joku vaeltanut sen? Mietin riittääkö tuollaiseen hyvä peruskunto (tyyliin jaksaa pyöräillä 30-40 kilsan lenkin tuosta vain tai kävellä kaupunkilomalla nähtävyyksillä aamusta iltaan), vai pitäisikö kuntoilla etukäteen enemmänkin.
T. Se joka kyseli miten pääsee alkuun
Jos pystyy vaikeuksitta kävelemään 15 kilsaa päivässä reppuineen (päiväreppu 5 kg jos kantajat, 12 kg jos yksin) ja seuraavana päivänä toistamaan saman, niin kunto on riittävä. Taipaleella kunto kohenee. Miten korkeuteen tottuu selviää vasta paikan päällä.
Annapurnan olen kiertänyt 4 kertaa ja aika lailla kokonaan, eli 340 km ja 25 päivää. Nykyään kävelevät vain Thorong La:n solan yli 10-12 päivää ja kerskaavat kiertäneensä Annapurna Kierroksen. Ei ollenkaan sama asia, mikä kerros se kolmannes sektori oikein on? Tie on aika pahasti tärvellyt tunnelman tuolla, tietöntä osuutta on enää 2 päivää vanhasta 3-4 viikosta.
Kili on helppo kun ei valitse kaikkein lyhintä reissua (onnistumisprosentti jotain 30-40%), vaan hieman pitemmän (yli 80%).
Base Camppiin patikoidessa kannattaa perehtyä myös vaihtoehtoisiin reitteihin, joita mm Aventura ja Mandala käyttävät, sen sijaan että talloo vain samaa tossu-uraa 98% kanssa. Maisematkin paremmat.
__________
Vanha Jeti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luen aina välillä vuorikiipeilystä, vuorista ja vuorikiipeilijöistä. Kaiken aloitti Everestin yhden tiimin kausista kertoja sarja Everest: Beyond the limit.
Loogisesti ajatellen vuorikiipeily on ns. hullun hommaa, riskit tuntuvat huomattavasti suuremmilta kuin hyödyt ja niin kovasti kuin maisemia ja luonnon kauneutta rakastankin, en oikein kuitenkaan ymmärrä perusteluja kiivetä huipuille, joissa ollaan pari minuuttia ja väsyneenä kiivetään alas ja kuolema on läsnä jokaisella askeleella, kunnes on lähtenyt perusleiristä kotimatkalle, ehkä vielä silloinkin.
Osalla kiipeilijöistä on - uskoisin- vimma todistaa jotakin, se ajaa vaarallisen harrastuksen pariin. Epäilisin, ettei ihan jokainen heistä aivan täysin ymmärrä vuorikiipeilyn vaarallisuutta. Into kertoa kiivenneensä sinne ja tänne, se kokemus vie voiton riskien täydestä arvioinnista. Veikka Gustafssoninkin lausunnoista olen havainnut samaa, että vasta kun kiipeilykavereita kuoli, hän käsitti kunnolla asian.
Siksipä juuri hankkiutukaa aluksi turvalliseen oppiin esim Norjassa kaikki opetetaan ihan alkeista lähtien. Se on yksi vanhoja kiipeilijämaita. Ei mitään riskejä käytännössä tuolla kun opit kaikki turvaniksit. Ja siitä voi sitten kokeilla vaativampia maita ja tilanteita kun itse jo tietää varmasti mikä toimii. Alle 6000 m tasolla pärjää varmasti. Sitten jo 7000-8000-9000 alkavat olla riskejä todella.
Itse innostuin alasta kun natiaisena meninkin tallaamaan Norjassa vaarallisen jäätikön yli suoraan vuorelle, hypin siis tennareilla vaan syvien kuilujen yli, ukana ei mitään varusteita ei edes reppua, vain kamera kädessä. Lähempänä vuorta huomasin pitkän letkan siellä vuorenharjanteella ihmisiä, ja ne pysähtyivät kun huomasivat minut ja alkoivat huudelle kovaa ja heittää köyttä suuntaani. Saksalaiset vetivät minut ison kivikon yli ja olivat äkäisiä kuin ampiaiset!Siihen tuli norjalainen opas.
Sinä hullu suomalainen tulitko suoraan siis tuosta tosiaan yli?
-Joo.
Siitä ei ole kukaan kävellyt 30 een vuoteen tiesitko?
-No enpä.
Ne kiinnittivät minut naruunsa ja menimme huipulle. Eteneminen oli äärimmäisen hidasta. Kun tulimme hotellille huomasin vanhan lehtileikkeen sen eteisessä ja siinä luki syy miksi jäätikköä ei kukaan ole ylittänyt 30 een vuoteen. Oli nimittäin muutama pudonnut niihin kuiluihin.
En ollut koskaan ollut vuorilla enkä tiennyt siis jäätiköistä mitään. Huomasin vaan autosta kiva huipun ja kävelin sinne niin suoraan kuin pystyin. Oli varjelusta että selvisin.
Tarkistakaa aina maasto ja tarkasti ennekuin innostutte.
Se on jäätikkö jossa valtavat kuilut tuon lumivaipan alla. Sieltä ei löydy, helikopteri ei näe sinua, jäätyy kiinni siellä.
Menin sitten aika pian tuon jälkeen kaverini kanssa uudelleen tuonne koska halusin nähdä mistä ne oikeaoppisesti sinne menevät ja mitä antavat mukaansa. Se reissu kesti tuntitolkulla pidempään narutettuna, kivikon loppuessa. Sieltä sai mukaansa diplomin. Ne muistivat minut ja tekivät diplomin jossa oli käynyt kaksi kertaa vuorella ja eka kerta vailla mitään varusteita , jäätikön yli :)
No kerro nyt missä ja milloin se oli.
Ajelin Norjassa ja ihailin vuonoja, sitten päädyon yhä ylemmäksi jonne kaikki ajoivat ja tulin jonkin hotellin pihaan. Siitä läksin ominpäin hiippailemaan vuorelle joka näkyi minusta ei niin kaukana oli klo n 9.00, tulin kivikon reunaan ja siitä pötkin kohti huippua. Hotellilat oli lähtenut aamullla se naruretkue vasempaa reittiä ja tapasin ne siellä vuorenharjanteella mulle huutamassa.
Juvashytta on hotelli ja Galdhöpiggen norski Ö llä. Se hotelli paloi sitten myöhemmin ei ole enää samanlainen. Ja vaikka vuori oli ns helppo niin ne kuilut sikavaarallisia, muistakaa!
Tulin siis oikealta kaikissa kuvissa ihan väärästä suunnasta, siellä kyllä yritin kaartaa oikealta hiukan jos ei ois noita kuiluja,https://worlderingaround.com/en/travel-blog/galdhopiggen-highest-mounta…
Styggebreen merkitsee Ugly Glacier tuolla tuo just. Syystäkin, petollinen kuin mikä.
mallorysta sanotaan: "Goraks had pecked at the body, eating away his legs, buttocks, and abdominal cavity."https://www.outsideonline.com/1909046/ghosts-everest#close
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kili on jo vakavampaa tietty, pitää lenkkeillä kotona!
Tupakoivana, keski-ikäisenä naisena ei ongelmia, enkä todellakaan lenkkeille. Kahdella aamutupakalla vähän hengästyi, yhdellä ei.
Ehkä juuri tupakoivana olin tottunut vähäisemmälle hapelle.
Viimeinen rutistus huipulle: vähien yöunien jälkeen lähtö aamuyöllä, nousu jyrkkenee, huipulla auringonnousun aikaan ja brunssille takaisin Kivinavetalle. Alastulo ottaa enemmän jalkoihin. Ja varpaankynsiin, jos ei hoksaa askeltaa sivuttain. 2/10 luopui pottuvarpaan kynsistään.
Kynsien irtoaminen on pientä vr. Everestin amputointeihin.
+ jos ei huiputakaan, loppuloma safareineen luonnonpuistoissa <3
On sellaisia balettitanssijoille tarkoitettuja geeli tuppeja varpaille ja nilkkaosaan leikkasin geelikäsineitä ne varret, alaspäin säilyy varpaat hyvin noissa jos vaan kenkään mahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NYt kun aloittelijat valistettu palataan Everestille. Jeti eikun kertomaan :)
Tuli mieleen kun yhden innokkaan kiipeiljän kesämökin oli vallannut jattipalsami niin eikös se olekin Himalayalta juuri?
Vierailija kirjoitti:
Tulipa hyviä vinkkejä, kiitos niistä! Norja, Alpit ja Everest Base Camp menevät ehdottomasti bucket listille, kunhan koronan jälkeen pääsee taas matkustamaan. Ehkä joskus Kilimanjarokin, jos oikein innostun.
Nepalista jäi vielä kiinnostamaan Annapurna Circuit. Onko joku vaeltanut sen? Mietin riittääkö tuollaiseen hyvä peruskunto (tyyliin jaksaa pyöräillä 30-40 kilsan lenkin tuosta vain tai kävellä kaupunkilomalla nähtävyyksillä aamusta iltaan), vai pitäisikö kuntoilla etukäteen enemmänkin.
T. Se joka kyseli miten pääsee alkuun
Ruotsin Kebnekaise on myös hyvää harjoittelua. Sinne voi mennä omatoimisesti. Nikkaluotkan kautta lyhyin matka. 3-4 päivää kannattaa varata vähintään kävelyyn. Syksyllä parhaat maisemat ruskan aikaan, mutta ei vielä talven kylmyyttä. Ylhäällä jäätikköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mallorysta sanotaan: "Goraks had pecked at the body, eating away his legs, buttocks, and abdominal cavity."https://www.outsideonline.com/1909046/ghosts-everest#close
Mitä tuo goraks tarkoittaa? Ei löytynyt Googlella vastausta.
Tässä on kuva Malloryn vartalosta. Näkyy myös se takapuoli, johon on "syöty" reikiä. https://rpmbold.files.wordpress.com/2013/02/wpid-mallory-1.jpg
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi kun kiipesin Simpsiönvuorelle niin mulla oli pari pohjalaasta sipsipussin kantajana, kaliatölkin pidin omassa kädessä. Kannattaa kattoo, että noon lapualaisia ne kantajat eikä Nurmosta.
Laihialaasia kannattaa ehrottomasti pyytää kantajiksi, ne kerää sipsin murusekki taltehen ja viöö ne tyhyjät pussit kotio niin ei tuu roskaa.
Seinäjokisia ei missään tapaukses kannata ottaa mukahan, ne ei sellaases paikas päriää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mallorysta sanotaan: "Goraks had pecked at the body, eating away his legs, buttocks, and abdominal cavity."https://www.outsideonline.com/1909046/ghosts-everest#close
Mitä tuo goraks tarkoittaa? Ei löytynyt Googlella vastausta.
Tässä on kuva Malloryn vartalosta. Näkyy myös se takapuoli, johon on "syöty" reikiä. https://rpmbold.files.wordpress.com/2013/02/wpid-mallory-1.jpg
Gorak = paikallinen iso varislaji.
Kun täällä pitäisi keskittyä Everesti vainajiin, niin kynäilin uuden keskusteluketjun jossa voidaan keskittymään Nepalissa vaeltamiseen eli trekkaukseen.
Siis kysymyksiä ja kokemuksia asiasta vakavasti tai kevyemmin kiinnostuneille.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4220817/everest-annapurna-haluatko-pati…
___________
Vanha Jeti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kuolema, jossa kivi katkaisi köyden:
- Muistan sanoneeni, että tule nyt sieltä kotiin, rahasikin ovat aivan loppu. Sanat ovat jääneet harmittamaan.
Miten niin koska juuri jos poika olisi totellut olisikin elossa?
Vierailija kirjoitti:
mallorysta sanotaan: "Goraks had pecked at the body, eating away his legs, buttocks, and abdominal cavity."https://www.outsideonline.com/1909046/ghosts-everest#close
Tää oli kiinnostava artikkeli. Vähän turhan pitkä tosin, joten skippasin keskeltä joitain kappaleita.
Spekuloitiin sitä, oliko Mallory ja Irvine mahdollisesti päässeet huipulle, kaikkien niiden tietojen valossa, jota heidän huiputusyrityksestään on.
Onhan se jokseenkin epätodennäköistä, mutta noiden faktojen valossa haluan uskoa, että pääsivät huipulle:
1. putosivat todennäköisesti pimeällä, koska Malloryn lasit olivat taskussa, jolloin aikajanan mukaan he ovat käyneet vuorella hyvin korkealla (huipulla?), että ovat voineet olla pimeän aikaan tuossa kohdassa
2. heidät oli nähty alhaalta päin mahdollisesti 2nd stepin kohdalla ja etenivät nopeasti ylöspäin
3. Malloryn vaimon kuvaa, jonka hän aikoi jättää huipulle, ei ollut hänen taskussaan, vaikka muut tavarat olivat edelleen siellä tallessa, kun ruumis löydettiin
4. jyrkät kohdat, jotka olivat melkein mahdottomia kiivetä ilman tikkaita, on kokeeksi kiivetty ilman tikkaita, vaikka se olikin hyvin haastavaa. Mallory oli kuitenkin taitava vuorikiipeilijä ja hyvin vahva (niin kuin voi päätellä ruumiistaankin)
Tää on kyllä mielenkiintoinen mysteeri. Lopussa kuvailtiin, miten Malloryn ja Irvinen putoaminen on mahdollisesti tapahtunut ja miten heidän viimeiset hetket etenivät. Tämä on päätelty etenkin Malloryn vammojen perusteella. Irvinestähän ei tiedetä, koska hänen ruumiistaan ei ole tarkkaa sijaintia tiedossa. Joku kiinalainen hänet todennäköisesti näki 1975, mutta paikkaa ei ole löydetty myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulipa hyviä vinkkejä, kiitos niistä! Norja, Alpit ja Everest Base Camp menevät ehdottomasti bucket listille, kunhan koronan jälkeen pääsee taas matkustamaan. Ehkä joskus Kilimanjarokin, jos oikein innostun.
Nepalista jäi vielä kiinnostamaan Annapurna Circuit. Onko joku vaeltanut sen? Mietin riittääkö tuollaiseen hyvä peruskunto (tyyliin jaksaa pyöräillä 30-40 kilsan lenkin tuosta vain tai kävellä kaupunkilomalla nähtävyyksillä aamusta iltaan), vai pitäisikö kuntoilla etukäteen enemmänkin.
T. Se joka kyseli miten pääsee alkuun
Menee vähän aiheen vierestä kun itse vaelsin vain muutaman päivän reiluun 3,2km korkeuteen. Vielä täysin valmistautumatta kun spontaanisti lähdin, lenkkareissa ja farkuissa vähän pulskana parikymppisenä. Se kiipeäminen ei juuri tuntunut missään, mutta kun tuli jyrkkää rinnettä alas 8h putkeen niin meni jalat niin tilttiin etten ole ikinä vastaavaa kokenut. Hyvä että pääsin jotenkuten vessaan seuraavien 3 päivän aikana. :D
He, jotka pohtivat vuoden 1996 tapahtumia, kannattaa lukea Vanity Fairin artikkeli yhdestä selviytyjästä, Sandy Hill Pittmanista. Jutussa on kerrottu yksi tulkinta katastrofiin.
Olen aiemmin katsonut youtubesta dokumenttia tästä katastrofista, jossa Hill Pittman ja monet muut selviytyjät käyvät läpi tarkasti matkaa huipulle ja selviytymistaistelua. He, jotka eivät teltoille löytäneet, olivat ns. white out, eli kaikkialla oli vain valkoista lunta, joten he eivät yksinkertaisesti nähneet lumimyrskyssä minne mennä. Jon Krakauer ja Anatoli Boukreev kirjoittivat kirjat omista kokemuksistaan, edellä mainittu syyllisti osaltaan jälkimmäistä, kun tämä ei kokeneena pääoppaana auttanut asiakkaita huipulle ja takaisin, joka osaltaan olisi auttanut ennalta ehkäisemään osaa tapahtumista. Boukreev toki oli myöhemmin auttamassa kiipeilijöitä.
Monet asiat vuoden 1996 tragediassa hämmästyttävät. Epäilemättä, jos sitä klo 14 sääntöä olisi noudatettu, moni asia voisi olla toisin. Kokeneet oppaat Rob Hall ja Scott Fischer tekivät monia erheitä, jotka yhdessä varmasti vaikuttivat tapahtumien kulkuun. Sää kuitenkin oli suuri syy, mutta siitäkin oli tieto olemassa, kuten Veikka Gustafssoninkin oli aikanaan silloin Everestillä ja päättänyt olla kiipeämättä käsittääkseni juuri sään vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
He, jotka pohtivat vuoden 1996 tapahtumia, kannattaa lukea Vanity Fairin artikkeli yhdestä selviytyjästä, Sandy Hill Pittmanista. Jutussa on kerrottu yksi tulkinta katastrofiin.
Olen aiemmin katsonut youtubesta dokumenttia tästä katastrofista, jossa Hill Pittman ja monet muut selviytyjät käyvät läpi tarkasti matkaa huipulle ja selviytymistaistelua. He, jotka eivät teltoille löytäneet, olivat ns. white out, eli kaikkialla oli vain valkoista lunta, joten he eivät yksinkertaisesti nähneet lumimyrskyssä minne mennä. Jon Krakauer ja Anatoli Boukreev kirjoittivat kirjat omista kokemuksistaan, edellä mainittu syyllisti osaltaan jälkimmäistä, kun tämä ei kokeneena pääoppaana auttanut asiakkaita huipulle ja takaisin, joka osaltaan olisi auttanut ennalta ehkäisemään osaa tapahtumista. Boukreev toki oli myöhemmin auttamassa kiipeilijöitä.
Monet asiat vuoden 1996 tragediassa hämmästyttävät. Epäilemättä, jos sitä klo 14 sääntöä olisi noudatettu, moni asia voisi olla toisin. Kokeneet oppaat Rob Hall ja Scott Fischer tekivät monia erheitä, jotka yhdessä varmasti vaikuttivat tapahtumien kulkuun. Sää kuitenkin oli suuri syy, mutta siitäkin oli tieto olemassa, kuten Veikka Gustafssoninkin oli aikanaan silloin Everestillä ja päättänyt olla kiipeämättä käsittääkseni juuri sään vuoksi.
Just tuon täyslumisateen takia älkää koskaan kieltäytykö yhteisnarusta tai irrotko siitä helpollakaan vuorella. Nimittän se sade tulee minuuteissa ja estää näkyvyyden kokonaankin. Siinäpä sitten hortoilee kun ei näe puolta m kauemmaksi.
Treenaajalle hyvä vinkki, teen 4 kertaa 25 vatsanousua selältään joka ikinen päivä ja punnerruksia sama. Vaikka pitkin päivää, kerrallaan se 25 nopeasti.
Onko Vanhalla Jtillä tietoa onko se huhu Hillary stepin romahtamisesta 2015 totta ja siitä että kulku olisi siitä jo helpompi nykyään?
Kannattaa lisätä näppivoimiaan , ja kehittää ylävartaloa vahvaksi. Alasekään ottaa kokemattomille eli lihastasapaino vatsan ja selän välillä olisi hyvä olla kunnossa. Joskus joutuu kivikoissa menemään kui pappa kumarassa. Kaikki kannattaa pelata ylikin sen mitä vaatimukset. Ja ne kengät!!! Tavattoman tärkeät, kenkä ei saa liikkua sukan kanssa vaan oltava napakasti ja sisällä paksu sukka ettei hiertymiä. Muuten retki pilalla. MIEDOT Kosteuspyyhkeet pesuun ihan tod hyvät kunhan rasvaat naamaa paljon. Aika karusti käy monen iholle noissa olosuhteissa. Ellei huolla.