En pääse mukaan työporukkaan
Olen ollut asiantuntijatyössä nelisen kuukautta, enkä ole päässyt osaksi porukkaa - näin ei ole ennen käynyt. Syy etäajassa?
Suuri osa etänä edelleen ja kun porukka on toimistolla, monet haluavat jutella vain niiden omien vanhojen tuttujen kanssa.
Minua ei pyydetä mukaan lounaalle tai kahvitauoille. Kun lyöttäydyn mukaan, tulee ilmapiiristä vaikea ja juuri sellainen, että oltaisiin tässä nyt puhuttu omia juttujamme, mutta kun tulit mukaan, niin ei sitten puhuta mitään :/
Työpaikka pk-seudulla.
Muilla samaa kokemusta? Vastaavaa en ole kokenut aiemmin.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Joo korona-aikana muuttui tuohon. Mahdotonta tutustua keneenkään, koskaan aiemmin ei ole ollut samaa ongelmaa.
Toimistolla käydään tapaamassa vanhoja kavereita, joiden kanssa sovittu, että ensi viikon tiistaina nähdään toimistolla. Ei siinä näköjään kiinnosta uudet työntekijät.
Kusipäitä on nykyään joka työpaikka täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Kusipäitä on nykyään joka työpaikka täynnä.
En näe tässä k-päisyyttä, mutta lähinnä sellaista kiinnostuksen puutetta. Ei edes yritetä tutustua tai pitää yllä normaalia keskustelua.
Kyllähän ennen etäaikaa pyydettiin toimistolta kaikki mukaan lounaalle? Vai olenko vain ollut sellaisissa työpaikoissa.
-ap
Kyllä ihmisten pitäisi ymmärtää, että töihin ei tulla tapaamaan kavereita, vaan tekemään töitä. Kaikki ovat työyhteisössä tasa-arvoisessa asemassa, sen takia kaikkien pitäisi olla tervetulleita lounaalle ja kahvipöytäkeskusteluihin. Vapaa-ajalla saa sitten tehdä mitä huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kusipäitä on nykyään joka työpaikka täynnä.
En näe tässä k-päisyyttä, mutta lähinnä sellaista kiinnostuksen puutetta. Ei edes yritetä tutustua tai pitää yllä normaalia keskustelua.
Kyllähän ennen etäaikaa pyydettiin toimistolta kaikki mukaan lounaalle? Vai olenko vain ollut sellaisissa työpaikoissa.
-ap
Ei tietenkään pyydetty kaikkia lounaalle. Lounaalle pyydettiin toisen ohi toista siten, että pyytämättä jääneelle ei jäänyt epäselväksi, ettei juuri häntä kutsuttu. Ei koskaan työelämässä ole ollut mitään yhteisöllisyyttä tai me-henkeä, joka vaatisi läsnäolopakkoa.
Ehkä heille on kehittyneet omat jutut jo, ja vähän himmailevat sinun läsnäollessa. Ehkä haluavat keskenään valittaa joistain epäkohdista ja uuden tulokkaan läsnäollessa ei ehkä kehtaa päästellä vapaasti paineita. Ei varmana mitään henkilökohtaista. Olisiko helpompi tutustua yhteen tyyppiin ensin ja siitä sitten porukoihin mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisten pitäisi ymmärtää, että töihin ei tulla tapaamaan kavereita, vaan tekemään töitä. Kaikki ovat työyhteisössä tasa-arvoisessa asemassa, sen takia kaikkien pitäisi olla tervetulleita lounaalle ja kahvipöytäkeskusteluihin. Vapaa-ajalla saa sitten tehdä mitä huvittaa.
Samaa mieltä.
Tuota on tosiaan ollut joissakin työyhteisöissä ja olen huomannut, että etätyö on lisännyt sitä entisestään.
Pakko sanoa, että no voi voi. Työpaikalla on paras vaan hoitaa työnsä, ja sillä hyvä, eikä ottaa itseensä, jos ei kutsuta lounaalle tms. Jotkut vaan ovat moukkia, mutta sehän on heidän ongelmansa.
Itse vaihdoin juuri työpaikkaa, ja sen, ja aikaisemman paikan suurin ero on juuri se, miten mua kohdeltiin ja nyt kohdellaan. En olisi uskonut, että asiantuntijuuteni jää sinne entiseen paikkaan, mutta niin tosiaan kävi. Kuulin myös, että olivat innolla odottaneet taitavan tekijän tulemista. Nyt kun olen katsellut menoa, niin rohkenen epäillä, ettei siellä mua edes kaivata. Mutta. Teen työni, ja that's it, aina ei voi voittaa. Käyn syömässä ja tauoilla yksin, enkä ota sitä itseeni. Arvoni ja osaamiseni tiedän muutenkin.
Itse taas en ole mennyt mukaan työporukkaan, ihan tahallisesti. En juo kahvia, joten en mee kahviporukkaan. Syön kotoa tuomani lounaan oman työpöydän ääressä itsekseni. Pidän tästä järjestelystä. Ei kiinnosta työkavereiden lasten tai lemmikkien asiat, eikä miten treeni on kulkenut viimeaikoina. Pelkkää tyhjän jauhamista.
Itse olen syönyt vuosia jotain jääkaappipurtavaa työpisteelläni, koska en halua lämmittää ruokaani mikroaaltouunissa ja koska en ole kutsuttu työpaikan ulkopuolisille lounaille.
Haen kokoajan uutta työtä.
Minä en ole ikinä päässyt mukaan "työporukkaan". Ihmiset ovat ylimielisiä mulkkuja. Pitäisi olla joku saatanan tyhjännauraja, että olisi suosittu.
Pitäkää tunkkinne!
Vierailija kirjoitti:
Itse olen syönyt vuosia jotain jääkaappipurtavaa työpisteelläni, koska en halua lämmittää ruokaani mikroaaltouunissa ja koska en ole kutsuttu työpaikan ulkopuolisille lounaille.
Haen kokoajan uutta työtä.
Mulle etätyö on ollut helpotus.
Jokaisen esimiehen olisi syytä katsella, miten osasto menee syömään. Kutsutaanko kaikki mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen esimiehen olisi syytä katsella, miten osasto menee syömään. Kutsutaanko kaikki mukaan.
Miksi? Pitääkö lounastaukokin mikromanageroida? "No niin lapset, nyt kaikki yhdessä lounasravintolaan. Ei mitään muttia, kukaan ei tuo omia eväitä, kukaan ei syö eri aikaan, kaikki istuvat samassa pöydässä ja syövät lautaset tyhjiksi. Ja emännälle sanotaan kiitos."
Ootko sä kenties lastentarhassa töissä itse, ja joudut valvomaan ruokailun sujumista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kusipäitä on nykyään joka työpaikka täynnä.
En näe tässä k-päisyyttä, mutta lähinnä sellaista kiinnostuksen puutetta. Ei edes yritetä tutustua tai pitää yllä normaalia keskustelua.
Kyllähän ennen etäaikaa pyydettiin toimistolta kaikki mukaan lounaalle? Vai olenko vain ollut sellaisissa työpaikoissa.
-ap
Niin tuo aikaisempi tarkoitti sinua.
Minä olen vanhempi ihminen nuorten työporukassa.
Olen tottunut siihen, että kukaan ei tahdo minua lounaalle, ei kahville.
Viettävät vapaalla keskenään bileitä. Minua ei tietenkään kutsuta.
Mutta eipä tuo haittaa. Hoidan hommani ja olen ystävällinen. Sen pitää riittää. Ymmärrän varsin hyvin, ettei vanhaa akkaa kukaan mukaan halua
Joo korona-aikana muuttui tuohon. Mahdotonta tutustua keneenkään, koskaan aiemmin ei ole ollut samaa ongelmaa.