Uskovaiset ja toisten tuomitseminen

Itselläni on myös vähän liikaa sattunut kohdalle näitä uskovaisia, jotka on hyvin hanakoita arvostelemaan muiden ihmisten elämän tapoja ja sanomassa mikä on se ainoa oikea tapa elää ja ainoa oikea uskonto ja ainoa oikea pukeutumis tapa ja meikatakaan ei saa heidän mielestään. Ja se on niin kiihkeää Jeesuksen tuputtamista ja niiden omien arvojen tuputtamista ja hyvin ahdasmielisiä näkemyksiä, että itseäni on ainakin alkanut ihan ahdistamaan nämä nk. uskovaiset, että en enää halua olla missään tekemisissä ihmisen kanssa joka sanoo olevansa uskovainen. En ymmärrä miten ja millä oikeudella nämä. nk. uskovaiset tuomitsevat ja tulevat sanomaan miten pitää ajatella ja, elää, pukeutua ym. ?? Minä ainakin olen vetänyt selkeän rajan siihen ettei uskovaiset enää silmille hypi. En yksinkertaisesti hyväksy seuraani enää uskovaisia. Aivan hirveitä siis suorastaan ahdistavia ihmisiä. Enkä suostu olemaan mikään lammas , jolla ei ole omia ajatuksia ja mielipteitä. Valitsen ihan oman tien.

Olen uskonnon uhri itse ja nähnyt ja uskonut aikanani itsekin siihen järjettömyyteen,jota uskovaiset tuputtavat tänäkin päivänä.

Minulla on ollut monta vuotta ystäviä kaikenlaisista uskontokunnista,mutta inhimillisempiä ja uskollisempia ystäviä ovat olleet ateistit.

uskonto=mielisairaus

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:12"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 09:57"]

Ateistithan ne ovat aivan kamalia tuomitsijoita. Milloin ei saa laulaa suvivirttä ja milloin mitäkin. Hirvittäviä nihilistejä, jotka eivät salli eivätkä suvaitse juuri mitään. Miten sellaisten kanssa yleensä voi elää.

[/quote]

Milloin ateismi on aiheuttanut sotia, lasten silpomista, raiskauksia ja ihmisten syrjimistä?

 
[/quote]
Oletko TOSISSASI??????? Sanooko puhemies Mao tai Stalin mitään?? Heraanjumala!!

Ihmisen luonne on mikä on. Ehkä uskovien suhteen käy se, että odottaa,että se usko jotenkin tekisi tästä paremman. Pettymys on varma.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:12"]

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 09:57"]

Ateistithan ne ovat aivan kamalia tuomitsijoita. Milloin ei saa laulaa suvivirttä ja milloin mitäkin. Hirvittäviä nihilistejä, jotka eivät salli eivätkä suvaitse juuri mitään. Miten sellaisten kanssa yleensä voi elää.

[/quote]

Milloin ateismi on aiheuttanut sotia, lasten silpomista, raiskauksia ja ihmisten syrjimistä?

[/quote]Oooooh.....Hitler.

Minä olen kotoisin fundamentalismiuskovaiaesta perheestä, ja siksi tunnen paljon uskovaisia. Vanhempieni elämään ei kuulu muita. (Yhtään vl:lää tai jehovaa en ole elämässäni tavannut, muita kylläkin)

Uskovaisia on moneksi, ja tietyn tyyliset löytävät toisensa. On niitä aggressiivia, mutta myös armahtavia. Nämä aggressiiviset uskovat evankeliumin levittämisen olevan tärkeintä elämässä. Haluavat pelastaa koko maailman. Siksi he ovat sellaisia.... Mutta mikä saisi heidät tajuamaan, että tekevät enemmän halllaa kuin hyvää?

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:12"]

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 09:57"]

Ateistithan ne ovat aivan kamalia tuomitsijoita. Milloin ei saa laulaa suvivirttä ja milloin mitäkin. Hirvittäviä nihilistejä, jotka eivät salli eivätkä suvaitse juuri mitään. Miten sellaisten kanssa yleensä voi elää.

[/quote]

Milloin ateismi on aiheuttanut sotia, lasten silpomista, raiskauksia ja ihmisten syrjimistä?

[/quote]

Et taida tuntea kovin hyvin 1900-luvun historiaa. Mietipä menneitä ja vallalla olevia totalitaristisia diktatuureja. Oliko niiden ideologia ateistinen vai ei?

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:02"]

Olen itse miettinyt miksi uskovien yhteisö tuntuu niin vieraalta. En halua kuulua tuohon joukkoon, jota tuntuu kiinnostavan muiden tekemiset enemmän kuin omat. Tuntuu että nämä kyttääjät ja tuomitsijat ovat omineet uskon itselleen. En tunne kuuluvani tuollaiseen seuraan. On vain niin ulkopuolinen olo. Kesti kauan ennen kuin ymmärsin että saan uskoa, eikä minun silti tarvitse muuttua tuollaiseksi kyttääjäksi.

ap

[/quote]

En valitettavasti ehdi nyt lukea koko ketjua, mutta vastaan silti sinulle ap tähän oman näkemykseni.

Olet ihan oikeassa, että monessa uskonyhteisössä (ja niin myös esim. poliittisessa jne.) tuomitaan, rajoitetaan jne. Minun näkemykseni on se, että ihminen valjastaa uskonnon palvelemaan omia tarkoitusperiään eli vallanhalua, turvallisuudentarvetta ja vaikka mitä. Sellainen on ihmisen luonto.

Kristinuskoon ei kuulu tosiaan tuomitseminen. Minusta ylipäätään uskonnon pitäisi olla iloinen ja vapauttava asia, ei rajoittava.  Missään tapauksessa sillä ei saa tehdä toiselle väkivaltaa. Myös tuputtaminen on todella ahdistavaa, kuten myös se, että kysymyksille, epäilylle, epäuskolle ja muille "vaikeille asioille" ei ole tilaa.

Jumala ja henkilökohtainen usko täytyy todellakin kyetä erottamaan ihmisten yhteisöistä ja niissä vallalle pääsevistä ilmiöistä. Minä ainakin kannustan sinua etsimään sitä, mihin itse uskot. Minusta raamattu on sana Jumalasta, ei Jumalan sanaa yksi yhteen. Olen kokenut ihan samaa kuin sinä ja samantyyppisiä haasteita. Olen kuitenkin päättänyt, että haluan olla kirkon jäsen ja näin muuttaa sitä sisältäpäin sellaiseksi, että sinne mahtuisi monta näkemystä ja monenlaisia ihmisiä.

Olen myös löytänyt jonkinlaisen hengellisen kodin muutamista ihmisistä, joiden kanssa keskustelemme näistä asioista - ja oikeastaan ihan kaikesta muustakin. Suuretkaan näkemyserot eivät muuta sitä, että hyväksymme toisemme. Tämä on ollut kokemuksena todella mullistava.

Olen useasti sanonut äidilleni, että hän ja kaikki muutkin ihmiset saavat minun puolestani uskoa vaikka sateenkaaria kakkiviin yksisarvisiin, kunhan ei ala sitä minulle tuputtamaan - niinkuin en minäkään tuputa mielipiteitäni uskonnosta hänelle. Silti kesti muutaman vuoden, että hänellä meni se jakeluun että en pidä siitä kuinka hän kertoo rukoilevansa minulle siunausta. 

Minulle suurimpia syitä kirkosta eroamiseen oli se, että kuinka paljon kerrottiin jumalan suvaitsevaisuudesta ja rakkaudesta. Minun korviini se kuullostaa enemmän siltä että "jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon ja jokainen on yhtä tärkeä - paitsi jos olet homo tai tällainen tai tällainen tai teet näin tai näin tai näin." Ja muutenkin säännöissä ei ole logiikkaa: Raamattu on täynnä eriskummallisia ja vanhentuneita sääntöjä ja ohjeita, kuka niistä sitten päättää että mitä sääntöä noudatetaan ja mitä ei. Miksi sitten juuri se homous on väärin ("koska raamatussa sanotaan niin.") mutta sitten ei noudateta esimerkiksi sitä ohjetta että ei saa pukeutua kahdesta erilaisesta kankaasta tehtyihin vaatteisiin yhtäaikaa? Tai että kuukautisten aikaan nainen on likainen, sellaisen ihmisen kanssa ei saa käyttää samaa tuoliakaan yms. Correct me if I'm wrong, jotain tällaisia ohjeistuksiahan siellä taisi olla.  

Oman kokemukseni mukaan uskovaiset eivät tuomitse toisia sen enempää kuin toisetkaan, vaan tämä piirre on valitettavasti tyypillinen ihan kaikille meistä, maailmankatsomuksesta huolimatta. Tottakai uskovaisten kohdalla se pistää enemmän silmään, koska heidän pitäisi olla tietoisia siitä, että Raamattu kehottaa olemaan tuomitsematta. 

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 12:09"]

Oman kokemukseni mukaan uskovaiset eivät tuomitse toisia sen enempää kuin toisetkaan, vaan tämä piirre on valitettavasti tyypillinen ihan kaikille meistä, maailmankatsomuksesta huolimatta. Tottakai uskovaisten kohdalla se pistää enemmän silmään, koska heidän pitäisi olla tietoisia siitä, että Raamattu kehottaa olemaan tuomitsematta. 

[/quote]

Sepä se. Mutta uskovainen tai ei, ihmisyyttään on vaikea voittaa. Loppupeleissä ihmiset ovat aika samanlaisia. Fundamentalisteja on kaikissa uskonnollisissa ja poliittisissa ryhmissä ja vaikka minkä asioiden ympärillä.

Minua häiritsee kristittynä (en pidä uskovainen-sanasta..) se, että kristityt leimataan sen äänekkäimmän ja ääliömäisimmin käyttäytyvän ryhmän mukaan. Ei minulla ole mitään keinoja hillitä päiviräsäsiä tai ketään. Voin kyllä kertoa oman näkemykseni, mutta en halua sitä tyrkyttää tai muutoinkaan paasata.

Se kuitenkin kannattaa muistaa, että raamattua osaa lukea aivan jokainen. Ihan oikein täällä joku sanoi, että miten onkin, että se homojen syntisyys on niin varmaa, mutta moni muu raamatunkohta jätetään täysin huomioimatta. Minusta ohjenuorat kuten "rakastasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" ja "älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi" ovat moninverroin painavampaa tekstiä ja mahdotonta käsittää väärin kuin ne kohdat, joista mm. tämä homoseksuaalisuus-asia on tietyissä piireissä päätelty.

87

Vielä kerran Stalinista ja ateismista. Stalin oli kiihkouskovaisen äidin poika ja kävi pappisseminaarin, joten miten se on ateismin vika että hän vihasi uskovaisia ja toi uskovaisten vainot kommunistiseen ideologiaan? Leninhän on oli paljon suvaitsevaisempi ja sitä mieltä että uskonnot tulevat kuolemaan luonnollisen kuoleman itsestään. Toisin sanoen, Stalinin uskontoviha kumpuaa kyllä ihan uskovaisista itsestään. Ja lisäksi, eihän joku Venäjä ole mikään ateistinen valtio ollut oikeasti, ei se ole mitään oikeaa ateismia joka pakolla ja väkivallalla syötetään kansalle. Lähinnä oikeasti ateistisia valtioita on esim. maallistuneet Pohjoismaat, jossa mallistuminen on lähtenyt ruohonjuuritasolta ja vapaaehtoisesti ja johtanut maapallon humaaneimpiin ja rauhanomaisimpiin yhteiskuntiin.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 12:53"]

Tälläkin hetkellä uskovaisia (kristittyjä ensisijaisesti) tapetaan, kidutetaan, häädetään pois kodeistaan ja asuinsijoiltaan uskonsa tähden. Monta kristittyä pakolaista odottaa apua, moni kärsii uskonsa tähden.

[/quote]

Kuitenkin hyväksytte homojen kuolemaantuomiot. :)

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 19:49"]

[/quote]Raamattu on totisesti pyhäkirja.

Kun ihmisellä on pyhähenki ja hän on saanut syntinsä anteeksi Jumala kirkastaa sanansa.

On ikävä huomata, että monikaan ihminen ei usko Jumalaan eikä raamattuun.

[/quote]

Katsopa kirjoittamaasi virkettä keskellä viestiäsi. Siinä ei ole minkäänlaista logiikkaa mihin tarttua, ei päätä eikä häntää. Joko ymmärrät, miksi ihmiset eivät usko?

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 12:53"]

Tälläkin hetkellä uskovaisia (kristittyjä ensisijaisesti) tapetaan, kidutetaan, häädetään pois kodeistaan ja asuinsijoiltaan uskonsa tähden. Monta kristittyä pakolaista odottaa apua, moni kärsii uskonsa tähden.

[/quote]

Kuitenkin hyväksytte homojen kuolemaantuomiot. :)

[/quote]

Länsimaiset kristityt ovat tosiaan kovia kerjäämään sympatiaa kun heikäläisiä vainotaan jossain Lähi-idässä, mutta seksuaalivähemmistöille (joita vainotaan moninkertaisesti enemmän) ei koskaan sympatioita heru, päinvastoin ovat sitä mieltä että ovat ansainneet vainonsa.

En usko mihinkään yliluonnolliseen, en kristillisten Jumalaan enkä muihinkaan jumaliin tai vastaaviin hahmoihin, en mihinkään tåmän elämän jälkeiseen elämään. Olen kai sitten ateisti, en tiedä tarkkaa määritelmää.

Mielestäni ihmiset saavat uskoa mihin hyvänsä, kunhan se tapahtuu kunnioittavasti toisin ajattelevia kohtaan (eli ei tyrkyttämistä tai kyseisestä uskonnosta eronneen syrjimistä), ei tee ihmistä tai hänen läheisiään onnettomaksi, ei alista, ei aiheuta fyysistä tai psyykkistä kärsimystä kenellekään ja uskonnon harjoittaminen tapahtuu yleisti säädettyjen (länsimaisten) lakien puitteissa. Minua ei haittaa lasten suhteen  mm. Suvivirren laulaminen, joulukirkko, kristinuskosta kertominen yleissivistävässä mielessä.

Mutta minua loukkaa ihan ventovieraat uskovaiset, jotka tulevat minun kotiini, ovelleni kertomaan omasta uskomuksestaan, kunnioittamatta minun ja perheeni elämänkatsomusta. Minua loukkaa tuttavat ja sukulaiset, jotka tyrkyttävät minulle ja pienille lapsilleni uskontoaan, lapsille jopa salaa minulta.

Miltä uskovaisista tuntuisi, jos minä alkaisin kiertää ovelta ovelle omaa elämänkatsomustani ainoana oikeana tyrkyttäen, kertoen heidän lapsilleen heti alkajaisiksi, että kai tiesitte, ettei mitään Jumalaa oikeasti ole olemassa. Se on vain tarinaa, jota teille on syötetty. Olisikohan vastaanotto kovin sydämellinen ja muisteltaisiinko visiittiäni kaikella lämmöllä?! Miettikää sitä. Eikö jokaisella ole oikeus sanoa kotiovelle tulleelle, omaa ajatusmaailmaansa tyrkyttävälle vieraalle ihmiselle, hyvinkin suoraan ettei tämän mielipiteitä kaivata tässä talossa ja voisiko hän pitää ne omana tietonaan minun kodissani. Ainakaan en näe epäkohteliaisuudeksi sitä, että kertoo kotonaan oman kantansa asiasta tuollaiselle tunkeilijalle.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 03:10"]

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:12"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 09:57"] Ateistithan ne ovat aivan kamalia tuomitsijoita. Milloin ei saa laulaa suvivirttä ja milloin mitäkin. Hirvittäviä nihilistejä, jotka eivät salli eivätkä suvaitse juuri mitään. Miten sellaisten kanssa yleensä voi elää. [/quote]  

Milloin ateismi on aiheuttanut sotia, lasten silpomista, raiskauksia ja ihmisten syrjimistä?  

[/quote] Oletko TOSISSASI??????? Sanooko puhemies Mao tai Stalin mitään?? Heraanjumala!!

[/quote]

Vaikka he saattoivat olla ateisteja, he eivät silti tehneet hirmutekoja ateismin nimessä tai uskonnottomuutensa vuoksi.

Hitler oli uskovainen. Tappoiko hän juutalaisia itse Jumalan tahdosta?

Itse olen kyllä kokenut moneen otteeseen tätä nk`"ùskovaisten``hyvin lyhyt katseista ahdasmielisyyttä ja kovaa arvostelua, tuomitsemista. Saavat toki minun puolestani pitää uskonsa, mutta siinä vaiheessa, kun aletaan väkisn työntämään kurkusta tuutin täydeltä niitä ainoita oikeita mielipiteita ja uskonnollisia käsityksiä ja omaa elämäntapaansa, eikä osata ottaa huomioon, että tällä toisellakin osapuolella saattaa ehkä olla omat ajatukset, eri uskonto, tai erilainen elämänkatsomus ja paljon suvaitsevammat käsitykset niin se vaan ei ole oikein, enkä henkilökohtaisesti enää koskaan halua olla tekemisissä näiden nk. "uskovaisten" kanssa. Mittani on täysi heidän kanssaan, jos vaan saan korviini, että joku alkaa Jeesuksesta höpöttämään tai sanoo olevansa uskovainen otan jalat alleni, en halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan, on niin negatiivisä kokemuksia.Viimeisin oli tämä, mun entinen kaverini, jonka otin mökille vieraaksi, joka alkoikin sitten sanelemaan ehtoja siellä, etten olisi saanut siideriä juoda omalla mökilläni, ja en saisi meikata ja pukeutua hameeseen ja puserokin pitäisi olla pitkähihainen ja korkea peittävä kaulus ei sellainen v-pääntie, jota yleensä aina käytän. Ja sexi mies ystäväni kanssa oli myös hyvin paheksuttavaa, kun emme avioliitossa ole. Hän myös vertasi naista, joka puketuu hameeseen, korkokenkiin ja meikkaa huoraan, joka tyrkyttää itseään miehille. Toisin sanon minun pukeutumiseen suoraan viitaten. Sitten hän kovast siinä kehuskeli olevansa rehellinen maalainen, vaikka ko. henkilö on syntynyt ja viettänyt koko ikänsä Helsingissä. Kun siinä piti sitten vettä kantaa saunaan noin kolmen metrin päästä hän ilmoitti, että se oli hänen mielestään niin erikoinen systeemi, ettei hän osaa tehdä sitä!!!! Sama oli grillin sytyttämisessä ja saunan lämmittämisen kanssa, hän pelkäsi laittaa grillin päälle ja saunaan tulen. Ja tuo sama ihminen rehvastelee siinä, kuinka hän on niin rehellinen maalainen ja uskova siveellinen ihminen. Ja sitä Jeesusta sain kyllä kuulla silmät korvat täynnä. Ja, kun olen hänelle kertonut sairastuneeni syvään masennukseen, niin sieltä tuli vaan sitä Jeesusta ja, että pitää lukea jotain vitun Jobn kärsimys kirjaa tai jotain sellasta, en tarkkaan tuota nimeä muista jotain Jobin kärsimys juttua raamatusta. Jolla ei mielestäni ollut mitään tekemistä masennuksen kanssa, uskallan vahvasti epäillä, että ne Jobin kärsimykset tuskin auttaa syvävästä masennuksesta kärsivää ihmistä. Mutta se ystävyys päättyikin sitten siihen ja ylipäätänsä kenenkään uskovaisen tulo minun elämääni. Siitä ihmisestä tulee kyllä lähinnä mieleen, että luuliko hän itse kenties olevansa Jeesus tai tuuraavans Jeesusta. Mutta tiedänpä ainakin , että Tuula M. on sitten jonkinlainen Jeesuksen inkarnaatio. Ainakin omasta mielestään.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:02"]

Olen itse miettinyt miksi uskovien yhteisö tuntuu niin vieraalta. En halua kuulua tuohon joukkoon, jota tuntuu kiinnostavan muiden tekemiset enemmän kuin omat. Tuntuu että nämä kyttääjät ja tuomitsijat ovat omineet uskon itselleen. En tunne kuuluvani tuollaiseen seuraan. On vain niin ulkopuolinen olo. Kesti kauan ennen kuin ymmärsin että saan uskoa, eikä minun silti tarvitse muuttua tuollaiseksi kyttääjäksi.

ap

[/quote]

Tottakai on myös tuomitsevia kristittyjä, ja niin on ateisteissakin. Olet itsekin tuomitseva kun niputat kaikki uskovat samalaisiksi. Uskovat eivät ole täydellisiä, vaan ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin, heikkouksineen. Ehkä sinun kohdallesi on sattunut vain tuomitsevia kyttääjiä, tai ehkä oma asenteesi kaikkia uskovia kohtaan on tuomitseva?

Olen itsekin ollut pettynyt erääseen seurakuntaan, koska siellä puututtiin yksityiselämään ja oppi oli lakihenkistä. Toki siellä oli ihaniakin ihmisiä, mutta osa koki asiakseen neuvoa uutta kävijää yksityiselämässään. Onneksi on muitakin kirkkoja, lopetin tuolla käymisen kun en halunnut mukautua heidän tyyliinsä.

Jeesus rakastaa kaikkia ja haluaa että jokainen pelastuisi. Kristityille annettiin lähetyskäsky, että he kertoisivat muillekin kansoille Jeesuksen sovitustyöstä. Moni kristitty "tuputtaa" uskoa aivan vilpittömästi, jotta muutkin pääsisivät osalliseksi siitä hyvästä mitä itse on päässyt kokemaan.

Jehovantodistajat, jotka yleisimmin ovelta ovelle kulkevat, eivät virallisesti kuulu kristittyihin, mutten silti halua heitä tuomita kun entiedä tarkemmin heidän oppejaan. Ehkä hekin ovat löytäneet Jeesuksen.

itse ajattelen niin, etten menetä mitään, kun uskon ja turvaan Taivaan Isään ja Jeesuksen armoon. Ehkä joku pitää hölmönä, seuraa tarkasti tekemisiäni ja sanomisiani, mutten voi sille mitään... Elän ihan omaa elämääni, ja usko on luonteva osa sitä. Oikeastaan minusta ei muuten huomaa, että olen uskova, muuten kuin että minulla on risti kaulassa, enkä kiroile. Yritän välttää uskosta (kuten poliyiikastakin) puhumista työpaikalla, ellei joku tule juttelemaan erityisesti siitä.

Äiti36v.