Uskovaiset ja toisten tuomitseminen

Ateismi ja uskonnollisuus on molemmat ihan samassa asemassa Jumalan silmissä. Mitään välimaastoa ei ole. Molempia ihmisryhmiä Hän rakastaa ja kutsuu ja tahtoo ottaa omakseen.

J-P

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 09:57"]

Ateistithan ne ovat aivan kamalia tuomitsijoita. Milloin ei saa laulaa suvivirttä ja milloin mitäkin. Hirvittäviä nihilistejä, jotka eivät salli eivätkä suvaitse juuri mitään. Miten sellaisten kanssa yleensä voi elää.

[/quote]

Vaikeat sanat (kuten nihilisti) kannattaa tarkistaa vaikka sanakirjasta ennen kuin nolaa itsensä käyttämällä niitä väärin.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 09:49"]

Miksi niin monia uskovaisia kiinnostaa se mitä toiset tekevät elämässään väärin? Eikö Raamatun mukaan riitä että itse uskoo, eihän uskovan tarvitse olla mikään tuomari ja poliisi joka valvoo muiden ihmisten tekemisiä? Eikö se jopa oikeastaan kielletä Raamatussa? Eikö siinä omassa uskossa ole tarpeeksi huolta, miksi puuttua muiden synteihin kun omiakin jokaisella on?

[/quote]

ei se uskovaisuus ketään synnittömäksi tee. itsekin uskon että Jeesus maksoi syntivelkani ja olen siksi kelvollinen taivaaseen. Kuitenkin olen joka päivä tehnyt ja varmaan tulen tekemäänkin syntiä, vaikka en välttämättä aina haluaisi. Eli uskovaisuus ei välttämättä säästä uskovaa tuomitsemisen tekemisestä tai muista synneistä.

Uskovaiset uskovat että toimimalla tietyllä tavoin joutuu helvettiin. Kenenkään ei haluta joutuvan helvettiin joten yritetään estää sinne johtava käytös.

Jeesus itse sanoi: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Ainoa tuomiovalta on Jumalalla. Me ihmiset vain liian usein kuvittelemme omistavamme sen ainoan oikean totuuden

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 09:53"]

Uskovaisten miekkalähetys ja ristiretket ovat vuosisatojen myötä laimentuneet kyttäämiseksi, holhoamiseksi ja vainoamiseksi.

Pitää siis olla kiitollinen uskovaisille siitä, ettei enää hakata päätä poikki, jos on eri mieltä.

[/quote]

ins-halla-ahollallah-

Jussi kirjoittaa hyvin:

http://www.halla-aho.com/scripta/uskonto_uskontojen_joukossa.html

eli vaikka uskiksetkin on (kuten monet muut) ikäviä tuomitsijoita, niin eipäs nuo islaminuskoiset ole Pekkaa (Pietari) parempia välttämättä....

Tuntemani uskovaiset eivät kyllä mitenkään keskity toisten kyttäämiseen tai tuomitsemiseen. nämä joihin olen törmännyt, elävät vaan omaa elämäänsä arvojensa mukaan. Jotkut uskovaiset kieltämättä elävät aikalailla omissa ympyröissään eli ehkä ovat siinä mielessä ahdasmielisiä että sulkevat ei-uskovat ihmiset pois kuvioistaan...

Jos ap viittaa aloituksessa uskovien suhtautumista homoseksuaaleihin, niin mielestäni on aivan turha vaatia täyttä homojen hyväksyntää uskovaiselta. Itselläni ei sinänsä ole mitään homoja vastaan, en heitä juurikaan ajattele enkä tuomitse, mutten osaa myöskään täysin samalla tavalla suhtautua kuin heteroihin. En mahda sille mitään että jos näen miesparin suutelevan vaikka tv.ssä niin kyllä se herättää minussa puistatuksen tunteita.

Yritän kuitenkin ymmärtää heitä, enkä anna sisäisten tuntemusten vaikuttaa käyttäymiseeni. Uskoakseni he eivät ole homoutta itse valinneet, vaan syntyneet sellaisiksi. Tunnen yhden lesbon, hän on mukava ihminen ja hyvä äiti, ei se mulle kuulu mitä hän makuuhuoneessa tekee.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:51"]

Ei Stalin ollut Jumalan valittu, ei hän ollut Pyhällä Hengellä täytetty eikä hän lukenut ahkerasti Raamattua eikä tutkiskellut sitä sydämessään mitä Jeesus oli sanonut eikä odottanut Jumalalta vastauksia häntä koskettaneisiin kysymyksiin. Ei hän aamulla herännyt rukous huulillaan, ei Jumalan riemu täyttänyt hänen sydäntään päivällä eikä hän käynyt illalla nukkumaan Jumalan varjelusta pyytäen.

 Hän oli paatumuksen tilassa jossa kaiket hetket hänen elämässään täytti ateistinen järkkyneisyys sekä pahuuden ruumiillistuma.

[/quote]

Mistä sinäkin tämän tiedät? Luetko uskovaisena toisten ajatuksetkin.

Mitä sanot Trumanista, joka pudotti atomipommin turhaan, Jumalaa kiitellen? Oliko oikeata uskoa?

Ensinnäkin uskovan ensimmäinen velvollisuus on kertoa ilosanoma ylös nousseesta Kristuksesta. Jos toinen ei halua kuulla niin vastuu siirtyy kuulijalle ja thats it. Toisekseen uskovan (joka asian kokee tietävänsä) velvollisuus on kertoa, jos joku asia johtaa eroon Jumalasta, jotta kaikki pelastuisivat. Jos uskova opettaa väärin, vastuu on hänellä itsellään. Jos kuulija ei halua kuulla, tai keskustella, niin vasta silloin asia on pois uskovan omatunnolta.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:56"]Jeesus itse sanoi: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Ainoa tuomiovalta on Jumalalla. Me ihmiset vain liian usein kuvittelemme omistavamme sen ainoan oikean totuuden [/quote] Tuomitseminen ei ole saama asia kuin kertoa, että toinen ei toimi Jumalan mielen mukaan.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:56"]

Uskovaiset uskovat että toimimalla tietyllä tavoin joutuu helvettiin. Kenenkään ei haluta joutuvan helvettiin joten yritetään estää sinne johtava käytös.

[/quote]Uskovaiset rikkovat itse omia käskyjään niin paljon, että olisi täysipäiväinen homma vaihtia edes itseään.

Stalinen elämästä on tarkkaa historiantietoa. Ei sitä tarvitse kuvitella mitä tuo ateistit teki. Se tiedetään.

 Hänen isänsä oli alkoholisti ja kun Stalin tuli valtaan, isä hoippui Pietarin kaduilla ja näytti kaluaan, että tällä minä olen sen mahtavan pojan siittänyt. Seuraavana päivänä ei isää enää näkynyt eikä koskaan enää sen jälkeen.

Kun Stalinen tytär alkoi kysellä että mihin omia sukulaisia hävinnyt, sanoi Stalin että älä kysele ettet sinäkin häviä.

 Stalin antoi käskyn sodassa ettei ole olemassa venäläisiä sotavankeja, on vain rintamakarkureita. Hänen oma poikansa jäi saksalaisen vangiksi ja saksalaiset lähettivät viestin että meillä on tämän niminen vanki, poikasi, se voidaan vaihtaa saksalaiseen korkeaarvoiseen sotavankiin. Stalin viestitti takaisin ettei hänellä ole sen nimistä poikaa.

 Tiedämme aivan tarkalleen Stalinen mielenlaadun, tekemiset, sanomiset sekä sen mikä häen sydämessään vaikutti kun hän teki asioita. Eivät ne ole mielikuvituksen tuotetta, ei niitä tarvitse paisutella eikä valehdella. Hän on aito ja hyvä ateismin mannekiini, joka toteutti sitä aatetta juuri siten kun pahuuden ruumillistuma sitä toteuttaa kun ihmisen sydämestä puuttuu Jumalan Hengen valo ja kun hän ei sydämessään tutki sitä mihin Jeesus haluaa ihmistä ja ihmisiä johdattaa.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:56"]Jeesus itse sanoi: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Ainoa tuomiovalta on Jumalalla. Me ihmiset vain liian usein kuvittelemme omistavamme sen ainoan oikean totuuden [/quote] Tuomitseminen ei ole saama asia kuin kertoa, että toinen ei toimi Jumalan mielen mukaan.

[/quote] Senkin voi kertoa niin monella tapaa. Evankeliumi on ensisijaisesti ilosanoma.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:56"]Jeesus itse sanoi: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Ainoa tuomiovalta on Jumalalla. Me ihmiset vain liian usein kuvittelemme omistavamme sen ainoan oikean totuuden [/quote] Tuomitseminen ei ole saama asia kuin kertoa, että toinen ei toimi Jumalan mielen mukaan.

[/quote] Senkin voi kertoa niin monella tapaa. Evankeliumi on ensisijaisesti ilosanoma.

Jotkut uskovat lataavat ihan samalla mitalla takaisin, kuin mitä itse saavat. Uskon alkuaikoina tämän ymmärtää. Itsekkin olen niin tehnyt, ja ollut elävä todiste siitä, että se mikä minussa vaikutti, oli omaa uskoa, uskonnollisuutta ja se vanha ihminen eli voimallisesti.

Se hetki, kun sen huomaa itsestään, on hyvä asia. Silloin Jeesuksen usko voi tulla. Suluissa oleva oma lisäys.

2. Kor. 13:5 Koetelkaa itseänne, oletteko (Jeesuksen)uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

J-P

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 09:49"]

Miksi niin monia uskovaisia kiinnostaa se mitä toiset tekevät elämässään väärin? Eikö Raamatun mukaan riitä että itse uskoo, eihän uskovan tarvitse olla mikään tuomari ja poliisi joka valvoo muiden ihmisten tekemisiä? Eikö se jopa oikeastaan kielletä Raamatussa? Eikö siinä omassa uskossa ole tarpeeksi huolta, miksi puuttua muiden synteihin kun omiakin jokaisella on?

[/quote]

ei se uskovaisuus ketään synnittömäksi tee. itsekin uskon että Jeesus maksoi syntivelkani ja olen siksi kelvollinen taivaaseen. Kuitenkin olen joka päivä tehnyt ja varmaan tulen tekemäänkin syntiä, vaikka en välttämättä aina haluaisi. Eli uskovaisuus ei välttämättä säästä uskovaa tuomitsemisen tekemisestä tai muista synneistä.

[/quote]

Mitä ihmettä nämä uskoivaiset tarkoittavat, että he tekevät joka päivä todennäköisesti syntiä? Ei kai normaali elämä sentään syntiä ole, töissä-, ostoksilla, pankissa jne. käynti? Lapset tarhaan, tarhasta, tuttujen tapailua, harrastamista kaikkine mahdollisuuksineen, sekö on kaikki syntiä, miten helvetissä meidän tulisikaan elää ettemme tekisi syntiä?

Juuri tästä kapeakatseisuudesta johtuen en voi olla uskovainen enkä koskaan siihen lapsiani ehdolllista, vaan ennemminkin pyrin tekemään voitavani, jotta eivät hurahtaisi tähän hulluuteen, siitä ei voi selvitä ilman sisimmän sairastumista, sen verran hullua tuo on!

Syntiä tehdään "ajatuksin ja teoin, sanoin ja laiminlyönnein". Ihan huomaamatta. Ei pidä silti miettiä liikaa syntiä vaan iloita armosta.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:58"]

Ensinnäkin uskovan ensimmäinen velvollisuus on kertoa ilosanoma ylös nousseesta Kristuksesta. Jos toinen ei halua kuulla niin vastuu siirtyy kuulijalle ja thats it. Toisekseen uskovan (joka asian kokee tietävänsä) velvollisuus on kertoa, jos joku asia johtaa eroon Jumalasta, jotta kaikki pelastuisivat. Jos uskova opettaa väärin, vastuu on hänellä itsellään. Jos kuulija ei halua kuulla, tai keskustella, niin vasta silloin asia on pois uskovan omatunnolta.

[/quote]

Mielestäni tämä on tulkintaa että jokaisen uskovaisen pitäisi joka välissä kertoa uskosta. Ja siihen myös liittyy paljon tulkintaa mikä on sellainen asia mikä vie toista pois päin Jumalasta. Ja siinä pitää olla varovainen mitä itse sydämessään tuntee kun toiselle saarnaa synnistä, se pelkkä kertominen kun muuttuu hyvin helposti tuomitsemiseksi ja ylemmyydentunteeksi, eikä se silloin ole sitä mitä Jumala Raamatun mukaan uskovilta toivoo.

Ei uskovat kertominen nyt sinällään ole mitään kovin erikoista. Ei ainakaan jos se näkyy siinä että ihminen on vapautuneen, iloisen sekä rauhaisen oloinen. Silloin se tulee kuin luonnostaan.

 Vastaavasti ateisti kertoo peppupanon ihanuudestaa levottomana, epävarmana sekä epätietoisena itsekkään että onko se nyt niin ihanaa.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:12"]

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 09:57"]

Ateistithan ne ovat aivan kamalia tuomitsijoita. Milloin ei saa laulaa suvivirttä ja milloin mitäkin. Hirvittäviä nihilistejä, jotka eivät salli eivätkä suvaitse juuri mitään. Miten sellaisten kanssa yleensä voi elää.

[/quote]

Milloin ateismi on aiheuttanut sotia, lasten silpomista, raiskauksia ja ihmisten syrjimistä?

[/quote]

Etkö tiedä. Neuvostoliitossa on kidutettu juuri ateismin takia ihmisiä, uskovat ja muut tosinajattelijat joutuivat vankileireille. Kristityt joutuivat hirveisiin kidutuksiin juuri siksi, että uskoivat Jumalaan.