Mitä tehdä kun ei haluaisi lasta

Naiselle se on tuollaista, joten siksi meillekään ei tullut lapsia. Päävastuu lapsista lankeaa 99 % tapauksista äidille. Se on niin nähty.

Etsi kumppani, jolla on kouluikäiset lapset.

Vierailija kirjoitti:

Sama homma, toivoisin että vanhana olisi lapsia, mutta ei ole mitään halua hoivata yhtään ketään tai pyyhkiä pyllyjä tai imettää. Kuvottaa ajatuskin kaikista noista. Jotenkin liian kehollista ja väärällä tavalla intiimiä.

Tämä! Joskus ajattelen, että olisi kiva kun voisi vaikka lukea iltasatua lapselle, katsoa kun hän kasvaa ja opettaa hänelle kaikenlaisia taitoja, mutta sitten äitiyden realiteetit vyöryvät päälle: synnytys, imetys, pyllyn pyyhkiminen ja pesu, vaipanvaihdot, yöheräämiset, oman ajan puute ja kaikki muu hoivaaminen ei yhtään kiinnosta. Jään todennäköisesti lapsettomaksi.

Mää en halua moottoripyörää,mitä teen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että pukkaa lapsia ulos ei kerro yhtään mitään siitä, kuinka yksinäinen vahuus on. Se oma kersa voi päätyä narkkiimaan ja myy sutkin saadakseen lisää aineita. Lopeta fantasiointi ja ole realisti. Attendot yms on täynnä vanhuksia joita ei paljon muisteta vaan odotellaan perintöä enintään.

Mutta elämä voi olla monipuolisempaa ja mielenkiintoisempaa, kun saa lapsia. Harva joutuu vanhanakaan Attendolle, jos elää normaalin terveehkön elämän, joka ei sisällä riippuvuuksia ja muuta vaurioittavaa kuten tapaturmaa eikä suvussa ole muistisairauksia eikä luut murru  osteoporoosissa niin, ettei selviä enää kotona. (hankkikaa naiset vaihdevuosissa luiden suojaksi hormonikorvavaushoito, jos ei ole perinnöllistä rintasyöpäriskiä!)

Täytyy luottaa siihen, että kun ei itse ole narkki tai suku ja ystävät ole narkkeja ja on vieläpä älykäs ja antaa aikaa lapselle, niin lapsesta kasvaa hyvä tyyppi. Jos lapsi meinaakin joutua huonoille teille, on valmis heti radikaaleihin torjuntatoimiin.

Voi kuinka naiivia, aivan uskomatonta potaskaa aikuisen ihmisen suusta.

Vierailija kirjoitti:

No tuollaiset pelot ovat aika luonnollisia, kun ei ole vanhemmuutta kokenut. Se on vaan punnittava sitä, kuinka tärkeä asia sinulle oma perhe on. Moni yllättyy sitten, että ei se vauvan tai taaperon hoivaaminen olekaan kovin ihmeellistä, vaikka isolta asialta tuntuikin, mutta eivät toki kaikki. Ja se aika toisaalta myös menee nopeasti.

Itsekin myönnän, että nyt kun nuorin lapsi on eskarissa ja vanhemmat koulussa, niin nautin perheestä paljon enemmän kuin esim vaippaikäisten kanssa. Mutta olivat nuo vauvoinakin ihania, vaikka etenkin ensimmäisen kohdalla pelotti.

Voisitko kertoa miksi nautit nyt enemmän kun lapset on koulussa? Useasti näkee vedottavan siihen että aika menee nopeasti, usein näkee fraaseja "aika aikaansa kutakin" ja "se on yksi hujaus kun lapset lentää pesästä ". Tuntuu että vanhempana olo on yhtä odottamista, että vauva kasvaa, lapsi menee eskariin, että sen voi jättää yksin, että se muuttaa kotoa jne. Tosi harvoin kuulee puhuttavan että kuluisipa aika hitaammin tai voisipa lapsi pysyä kauemmin pienenä. Siksi epäilyttää kun sellaisetkin ihmiset jotka on lapsia halunneet puhuu niin. Itse en edes haluaisi niin se varmaan olisi pelkkää odottamista se lapsiperhe elämä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama homma, toivoisin että vanhana olisi lapsia, mutta ei ole mitään halua hoivata yhtään ketään tai pyyhkiä pyllyjä tai imettää. Kuvottaa ajatuskin kaikista noista. Jotenkin liian kehollista ja väärällä tavalla intiimiä.

Tämä! Joskus ajattelen, että olisi kiva kun voisi vaikka lukea iltasatua lapselle, katsoa kun hän kasvaa ja opettaa hänelle kaikenlaisia taitoja, mutta sitten äitiyden realiteetit vyöryvät päälle: synnytys, imetys, pyllyn pyyhkiminen ja pesu, vaipanvaihdot, yöheräämiset, oman ajan puute ja kaikki muu hoivaaminen ei yhtään kiinnosta. Jään todennäköisesti lapsettomaksi.

Nuo kaikki imetystä ja synnyttämistä lukuunottamatta voi tehdä isä-oletettu.

On sinun itsesi päätettävissä olevia asioita mitä ominaisuuksia kumppanissa arvostat.

Muista kuitenkin että jostain voit joutua tinkimään.

Vauva voi olla helppo. Meillä nukkui heti öisin kuuden tunnin unia, sitten imi rintaa ja jatkoi unta ja kasvoi. Voiko helpompaa ollakaan? Tiedän, että voi olla vaikeampiakin. Elämä voi olla vaikeaa, vaikka ei olisi lapsikaan.  Entä jos elämästä tulee vaikeaa? Entä jos ei uskalla elää?

Hommaa koira, pienikokoinen ja helppo rotu. Vaivalloisempi ja koulutustarpeinen olisi varmaan liian vaativa sulle.

Ei voi mitään. Feminiinisiä ominaisuuksia omaavat miehet eivät tule kuulluiksi, kun naiset suunnittelevat tulevaisuuttaan :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama homma, toivoisin että vanhana olisi lapsia, mutta ei ole mitään halua hoivata yhtään ketään tai pyyhkiä pyllyjä tai imettää. Kuvottaa ajatuskin kaikista noista. Jotenkin liian kehollista ja väärällä tavalla intiimiä.

Tämä! Joskus ajattelen, että olisi kiva kun voisi vaikka lukea iltasatua lapselle, katsoa kun hän kasvaa ja opettaa hänelle kaikenlaisia taitoja, mutta sitten äitiyden realiteetit vyöryvät päälle: synnytys, imetys, pyllyn pyyhkiminen ja pesu, vaipanvaihdot, yöheräämiset, oman ajan puute ja kaikki muu hoivaaminen ei yhtään kiinnosta. Jään todennäköisesti lapsettomaksi.

Nuo kaikki imetystä ja synnyttämistä lukuunottamatta voi tehdä isä-oletettu.

On sinun itsesi päätettävissä olevia asioita mitä ominaisuuksia kumppanissa arvostat.

Muista kuitenkin että jostain voit joutua tinkimään.

Taitaa aika harvassa olla miehet jotka haluaa äidin rooliin. Meillä mies ihan neutraali lasten suhteen, mutta sillä tavalla mies, että olettaisi minun tekevän enemmän. Päätöstä helpottaisi kyllä jos mies itse ehdottaisi lapsen hankintaa ja tarjoutuisi tekemään enemmän kuin puolet ihan pyytämättä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama homma, toivoisin että vanhana olisi lapsia, mutta ei ole mitään halua hoivata yhtään ketään tai pyyhkiä pyllyjä tai imettää. Kuvottaa ajatuskin kaikista noista. Jotenkin liian kehollista ja väärällä tavalla intiimiä.

Tämä! Joskus ajattelen, että olisi kiva kun voisi vaikka lukea iltasatua lapselle, katsoa kun hän kasvaa ja opettaa hänelle kaikenlaisia taitoja, mutta sitten äitiyden realiteetit vyöryvät päälle: synnytys, imetys, pyllyn pyyhkiminen ja pesu, vaipanvaihdot, yöheräämiset, oman ajan puute ja kaikki muu hoivaaminen ei yhtään kiinnosta. Jään todennäköisesti lapsettomaksi.

Nuo kaikki imetystä ja synnyttämistä lukuunottamatta voi tehdä isä-oletettu.

On sinun itsesi päätettävissä olevia asioita mitä ominaisuuksia kumppanissa arvostat.

Muista kuitenkin että jostain voit joutua tinkimään.

Niin VOI, mutta todella vähemmistössä on sellaiset miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että pukkaa lapsia ulos ei kerro yhtään mitään siitä, kuinka yksinäinen vahuus on. Se oma kersa voi päätyä narkkiimaan ja myy sutkin saadakseen lisää aineita. Lopeta fantasiointi ja ole realisti. Attendot yms on täynnä vanhuksia joita ei paljon muisteta vaan odotellaan perintöä enintään.

Mutta elämä voi olla monipuolisempaa ja mielenkiintoisempaa, kun saa lapsia. Harva joutuu vanhanakaan Attendolle, jos elää normaalin terveehkön elämän, joka ei sisällä riippuvuuksia ja muuta vaurioittavaa kuten tapaturmaa eikä suvussa ole muistisairauksia eikä luut murru  osteoporoosissa niin, ettei selviä enää kotona. (hankkikaa naiset vaihdevuosissa luiden suojaksi hormonikorvavaushoito, jos ei ole perinnöllistä rintasyöpäriskiä!)

Täytyy luottaa siihen, että kun ei itse ole narkki tai suku ja ystävät ole narkkeja ja on vieläpä älykäs ja antaa aikaa lapselle, niin lapsesta kasvaa hyvä tyyppi. Jos lapsi meinaakin joutua huonoille teille, on valmis heti radikaaleihin torjuntatoimiin.

Voi kuinka naiivia, aivan uskomatonta potaskaa aikuisen ihmisen suusta.

Meillä ei ole narkkaavia lapsia, vaikka lasten luokilla on kyllä ollut.  Lapsillemme ei maistu tupakka, nuuska, energiajuoma, alkoholi tai muut. Eivät ole riippuvaisia edes kännykästä. Keskiaarvot jokaisella yli ysin. Hyvin menee ja helppoa on. Vanhin on kohta ylioppilas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tuollaiset pelot ovat aika luonnollisia, kun ei ole vanhemmuutta kokenut. Se on vaan punnittava sitä, kuinka tärkeä asia sinulle oma perhe on. Moni yllättyy sitten, että ei se vauvan tai taaperon hoivaaminen olekaan kovin ihmeellistä, vaikka isolta asialta tuntuikin, mutta eivät toki kaikki. Ja se aika toisaalta myös menee nopeasti.

Itsekin myönnän, että nyt kun nuorin lapsi on eskarissa ja vanhemmat koulussa, niin nautin perheestä paljon enemmän kuin esim vaippaikäisten kanssa. Mutta olivat nuo vauvoinakin ihania, vaikka etenkin ensimmäisen kohdalla pelotti.

Voisitko kertoa miksi nautit nyt enemmän kun lapset on koulussa? Useasti näkee vedottavan siihen että aika menee nopeasti, usein näkee fraaseja "aika aikaansa kutakin" ja "se on yksi hujaus kun lapset lentää pesästä ". Tuntuu että vanhempana olo on yhtä odottamista, että vauva kasvaa, lapsi menee eskariin, että sen voi jättää yksin, että se muuttaa kotoa jne. Tosi harvoin kuulee puhuttavan että kuluisipa aika hitaammin tai voisipa lapsi pysyä kauemmin pienenä. Siksi epäilyttää kun sellaisetkin ihmiset jotka on lapsia halunneet puhuu niin. Itse en edes haluaisi niin se varmaan olisi pelkkää odottamista se lapsiperhe elämä. Ap

Niinpä. Tuo "aikansa kutakin" on minulle tuttu fraasi niin kouluikäisten lasten, teinien kuin aikuisten lasten vanhempien suusta. Onko se pikku lapsi aika niin kamalaa kun monet väittää? Lapsia halunneetkin vain odottaa että ne kasvaa...oispa lapsiperhesimulaattori jossa voisi kokeilla ennen lopullista päätöstä kun ei kokemusta ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama homma, toivoisin että vanhana olisi lapsia, mutta ei ole mitään halua hoivata yhtään ketään tai pyyhkiä pyllyjä tai imettää. Kuvottaa ajatuskin kaikista noista. Jotenkin liian kehollista ja väärällä tavalla intiimiä.

Tämä! Joskus ajattelen, että olisi kiva kun voisi vaikka lukea iltasatua lapselle, katsoa kun hän kasvaa ja opettaa hänelle kaikenlaisia taitoja, mutta sitten äitiyden realiteetit vyöryvät päälle: synnytys, imetys, pyllyn pyyhkiminen ja pesu, vaipanvaihdot, yöheräämiset, oman ajan puute ja kaikki muu hoivaaminen ei yhtään kiinnosta. Jään todennäköisesti lapsettomaksi.

Nuo kaikki imetystä ja synnyttämistä lukuunottamatta voi tehdä isä-oletettu.

On sinun itsesi päätettävissä olevia asioita mitä ominaisuuksia kumppanissa arvostat.

Muista kuitenkin että jostain voit joutua tinkimään.

Niin VOI, mutta todella vähemmistössä on sellaiset miehet.

Naiset eivät ehkä lapsen hankintaa miettiessään ajattele tulevaa arkea vaan sitä millainen mies geneettisesti olisi sopiva puoliso.

Siinä jää ruoasta ja muista hedonistista nautinnoista pitävä mies taka-alalle.

Meillä on lapset, harrastukset ja hyväpalkkaiset työt. Matkustimme perheenä paljon ennen koronaa, mutta otimme silloinkin ympäristöasiat huomioon ts teimme vain yhden kolmen tai neljän viikon mittaisen matkan lentäen vuodessa. Jos ei olisi lapsia, olisi elämä tyhjempää ja emme todennäköisesti matkustaisi tämän enempää. Ennen lapsia ehdimme asua monessa maassa ja kun vain korona hellittäisi, pakkaisimme ja muuttaisimme lasten kanssa johonkin kivaan uuteen maahan töihin, opiskelemaan ja asumaan. Lapset ovat sopivassa iässä ulkomaankokemuksille:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että pukkaa lapsia ulos ei kerro yhtään mitään siitä, kuinka yksinäinen vahuus on. Se oma kersa voi päätyä narkkiimaan ja myy sutkin saadakseen lisää aineita. Lopeta fantasiointi ja ole realisti. Attendot yms on täynnä vanhuksia joita ei paljon muisteta vaan odotellaan perintöä enintään.

Mutta elämä voi olla monipuolisempaa ja mielenkiintoisempaa, kun saa lapsia. Harva joutuu vanhanakaan Attendolle, jos elää normaalin terveehkön elämän, joka ei sisällä riippuvuuksia ja muuta vaurioittavaa kuten tapaturmaa eikä suvussa ole muistisairauksia eikä luut murru  osteoporoosissa niin, ettei selviä enää kotona. (hankkikaa naiset vaihdevuosissa luiden suojaksi hormonikorvavaushoito, jos ei ole perinnöllistä rintasyöpäriskiä!)

Täytyy luottaa siihen, että kun ei itse ole narkki tai suku ja ystävät ole narkkeja ja on vieläpä älykäs ja antaa aikaa lapselle, niin lapsesta kasvaa hyvä tyyppi. Jos lapsi meinaakin joutua huonoille teille, on valmis heti radikaaleihin torjuntatoimiin.

Voi kuinka naiivia, aivan uskomatonta potaskaa aikuisen ihmisen suusta.

Meillä ei ole narkkaavia lapsia, vaikka lasten luokilla on kyllä ollut.  Lapsillemme ei maistu tupakka, nuuska, energiajuoma, alkoholi tai muut. Eivät ole riippuvaisia edes kännykästä. Keskiaarvot jokaisella yli ysin. Hyvin menee ja helppoa on. Vanhin on kohta ylioppilas.

Niin jos teillä ei ole niin kenelläkään muullakaan ei voi olla, vaikka lapset olisivat kuinka hyvästä ja rakastavasta perheestä? Osaatko katsoa yhtään laajemmin oman omahyväisyytesi lomasta?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapset, harrastukset ja hyväpalkkaiset työt. Matkustimme perheenä paljon ennen koronaa, mutta otimme silloinkin ympäristöasiat huomioon ts teimme vain yhden kolmen tai neljän viikon mittaisen matkan lentäen vuodessa. Jos ei olisi lapsia, olisi elämä tyhjempää ja emme todennäköisesti matkustaisi tämän enempää. Ennen lapsia ehdimme asua monessa maassa ja kun vain korona hellittäisi, pakkaisimme ja muuttaisimme lasten kanssa johonkin kivaan uuteen maahan töihin, opiskelemaan ja asumaan. Lapset ovat sopivassa iässä ulkomaankokemuksille:)

Eli koet että elämääsi ei lapset ole muuttaneet, paitsi että nyt elämä on täydempää. Haluaisitko kertoa käytännössä miten se on täydempää tai siis mitä se tarkoittaa. Puntarointi jatkuu.. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että pukkaa lapsia ulos ei kerro yhtään mitään siitä, kuinka yksinäinen vahuus on. Se oma kersa voi päätyä narkkiimaan ja myy sutkin saadakseen lisää aineita. Lopeta fantasiointi ja ole realisti. Attendot yms on täynnä vanhuksia joita ei paljon muisteta vaan odotellaan perintöä enintään.

Mutta elämä voi olla monipuolisempaa ja mielenkiintoisempaa, kun saa lapsia. Harva joutuu vanhanakaan Attendolle, jos elää normaalin terveehkön elämän, joka ei sisällä riippuvuuksia ja muuta vaurioittavaa kuten tapaturmaa eikä suvussa ole muistisairauksia eikä luut murru  osteoporoosissa niin, ettei selviä enää kotona. (hankkikaa naiset vaihdevuosissa luiden suojaksi hormonikorvavaushoito, jos ei ole perinnöllistä rintasyöpäriskiä!)

Täytyy luottaa siihen, että kun ei itse ole narkki tai suku ja ystävät ole narkkeja ja on vieläpä älykäs ja antaa aikaa lapselle, niin lapsesta kasvaa hyvä tyyppi. Jos lapsi meinaakin joutua huonoille teille, on valmis heti radikaaleihin torjuntatoimiin.

Voi kuinka naiivia, aivan uskomatonta potaskaa aikuisen ihmisen suusta.

Meillä ei ole narkkaavia lapsia, vaikka lasten luokilla on kyllä ollut.  Lapsillemme ei maistu tupakka, nuuska, energiajuoma, alkoholi tai muut. Eivät ole riippuvaisia edes kännykästä. Keskiaarvot jokaisella yli ysin. Hyvin menee ja helppoa on. Vanhin on kohta ylioppilas.

Wau, siis wau :D

Mulla on vähän samanlaisia ajatuksia. Lähisukua ei oikein ole vanhuuden turvaksi, jos sitä ei itse hanki: vanhemmat oletettavasti kuolevat sitä ennen, sisaruksia ei ole, miehellä yksi lapseton sinkkusisko jonka kanssa ollaan hyvin vähän tekemisissä. Serkkujakaan en ole nähnyt vuosiin. Joten yksinäinen vanhuus uhkaa, jos emme lisäänny. Erinäisistä syistä lasten hankinta ei kuitenkaan tunnu omalta eikä kiinnosta. En myöskään usko että olisin kovin hyvä äiti.

Ajattelen niin, että lapsia ei pidä hankkia jos niitä ei oikeasti halua. Lapsi ei voi itse vaikuttaa siihen, suostuuko syntymään tiettyyn perheeseen, eikä tulevan lapsen kanssa voi etukäteen neuvotella sopimusta siitä, millä määrällä äitiyden yrittämistä saa vaihtokauppana minkäkin määrän vanhuuden huolenpitoa. Lapsi voi myös päätyä rikolliseksi tai muuten vaan ilkeäksi, olla sillä tavalla sairas ettei vanhuuden turvaaminen onnistu kuitenkaan, tai vaikka kuolla. Todennäköisyys onnistumiseen toki nousee lapsimäärän myötä, mutta ei kai niitä kovin montaa kannata tehdä kuitenkaan, jos motiivina on lähinnä pitkän tähtäimen itsekkyys.