Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nuoruus jää elämättä - mitä tämä tarkoittaa
28.06.2014 |
Jotenkin yleisistä keskusteluista jää käsitys, että jos ei käy baareissa, ei elä nuoruutta? Jos saa lapsen nuorena, jää nuoruus elämättä = baarielämä jää väliin?
Mä sain ensimmäisen lapsen 27-vuotiaana. Sitä ennen opiskelin ja tein töitä ahkerasti, baarissa kävin tyyliin max neljä kertaa vuodessa, jos joku porukka pyysi mukaansa. Jäikö mulla siis nuoruus elämättä? Jääkö uskovaisilta nuorilta nuoruus elämättä, kun he eivät yleensä baareissa käy?
Kommentit (98)
Minusta elämä - sekä nuoruus että muukin elämä - menee hukkaan, jos ei elä niin kuin itsestä mielekkäältä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tarkoittaa esim sitä jos vaikka saa lapsen 14-17 vuotiaana ja on sidottu lapseen eikä pääse viettämään aikaa muitten nuorten kanssa. Toisin sanoen aloittaa aikuiselämän nuoruusikäisenä. Tai jos esim molemmat vanhemmat kuolisivat ja nuori joutuisi ottamaan vastuun pienemmistä sisaruksistaan, mikä nykyisin olisi harvinaisempaa koska on sijaisperheitä. Ennen vanhaan oli myös tavallista että työelämä aloitettiin hyvin nuorena, jopa 12-vuotiaana kansakoulun päätyttyä.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 23:22"]Mun mielestä ihmiselle on tärkeää nuoruudessa kokea ennen perheen perustamista/vastuullista aikuisuutta seuraavat asiat:
- asua yksin
- huolehtia itse omista raha-asioistaan
- matkustaa yksin
Tämän lisäksi on tietenkin jonkin verran juhlista, vaikka ilman alkoholia, mutta sellaista "hei, menen kavereiden kanssa piknikille, siitä jonnekin ravintolaan, sieltä yöuinnille ja sen jälkeen kävellä käsi kädessä kavereiden kanssa aamukuudelta kaupungin katuja ". Sellaista ex-tempore -toimintaa, mistä jää muistoja, joita voi sitten muistella vanhempana.
[/quote]
Nuo kaikki ehdin tehdä ennen äidiksi tuloa 18 vuotiaana. Muutin omilleni kun tulin raskaaksi 17 vuotiaana ja puolisen vuotta ehdin taloudenhoitoa opetella, ei se nyt oikeesti ole mitään ydinfysiikkaa. 14 vuotiaana kävin kielimatkalla jossa on kyllä leaderit mukana mutta eihän ne vahdi kun että olet lentokentällä tietoinen missä portilla pitää olla ja monelta ja että olet oikeaan aikaa illalla hotellilla (arkisin 11, viikonloppuisin 2). Sen jälkeen kävin urheilun puolesta useaan otteeseen ulkomailla pelaamassa. Oman joukkueen kanssa matkustaminen oli aika vapaata, siis että vaikka oli muutama aikuinen mukana, saatettiin kustannus syistä mennä useammalla lennolla niin että me nuoret matkustettiin keskenämmekin. Maajoukkueen kanssa reissaaminen oli sitten tarkemmin valvottua.
T: nainen 20v
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 23:22"]
Mun mielestä ihmiselle on tärkeää nuoruudessa kokea ennen perheen perustamista/vastuullista aikuisuutta seuraavat asiat:
- asua yksin
- huolehtia itse omista raha-asioistaan
- matkustaa yksin
Tämän lisäksi on tietenkin jonkin verran juhlista, vaikka ilman alkoholia, mutta sellaista "hei, menen kavereiden kanssa piknikille, siitä jonnekin ravintolaan, sieltä yöuinnille ja sen jälkeen kävellä käsi kädessä kavereiden kanssa aamukuudelta kaupungin katuja ". Sellaista ex-tempore -toimintaa, mistä jää muistoja, joita voi sitten muistella vanhempana.
[/quote]
Mitäs jos on nuori ja vihaa kaikenlaista extempore- toimintaa? Kuulun itse näihin ja mieheni kanssa, silti olen ehtinyt elää sen verran nuoruuttani, että oma perhe on jo ajankohtainen aihe.
Siihen riittää vuosi, kun bilettää kunnolla. Itse opiskeluaikana pidin todella villin vuoden "kumman kaa" meiningillä ja se riitti minulle hauskanpidoksi loppuelämäksi. Olin sinkku ja bailasin, oli mahtavaa. Parisuhteessa ei saa fiilistä bailata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 22:55"]20-vuotias ei vielä tiedä, jäikö nuoruus elämättä ;)
Eiköhän sillä tarkoiteta sitä, että olisi hyvä saada elää itselleen ja omille tarpeilleen, vähän itsekkäästi siis. Kokeilla, nähdä, oppia. Ei sen tarvitse olla dokaamista, vaan riippumatonta aikaa, kun ei ole vastuussa kuin itsestään.
Jos saa lapset kovin nuorena, tuo vaihe jää elämättä tai kovin lyhyeksi. Siis se vaihe, kun on jo täysi-ikäinen, omillaan asuva, mutta kuitenkin vapaa olemaan ja menemään kuten tykkää.
[/quote]
Näinhän se on. Kun perhe perustetaan parikymppisenä, niin sitten pitää elää se nuoruus viisikymppisenä, kun.tajutaan jotain jääneen elämättä
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 22:59"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 22:28"]Eivätköhän muut ihmiset osaa tehdä valintansa ihan itse, kuuluivat siihen sitten baarikierrokset tai aikaisin aloitettu perhe-elämä. Kumpikin vaihtoehto on ihan yhtä hyvin eletty elämä, kunhan se tosiaan on itse tehty valinta.
[/quote]
Tämäkin on aika ikävä stereotypia. Eikö ole muuta kuin nuo kaksi vaihtoehtoa: baarit ja perhe? Minun nuoruuteen ei kuulunut kumpikaan. Oletattavasti olin silti nuori.
[/quote] No joo, en vain jaksanut alkaa luetella kaikkia tuhansia eri vaihtoehtoja, kun aloituksessa keskityttiin näihin kahteen. Kaikki tietävät, että väliin mahtuu paljon muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 23:47"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 22:55"]20-vuotias ei vielä tiedä, jäikö nuoruus elämättä ;)
Eiköhän sillä tarkoiteta sitä, että olisi hyvä saada elää itselleen ja omille tarpeilleen, vähän itsekkäästi siis. Kokeilla, nähdä, oppia. Ei sen tarvitse olla dokaamista, vaan riippumatonta aikaa, kun ei ole vastuussa kuin itsestään.
Jos saa lapset kovin nuorena, tuo vaihe jää elämättä tai kovin lyhyeksi. Siis se vaihe, kun on jo täysi-ikäinen, omillaan asuva, mutta kuitenkin vapaa olemaan ja menemään kuten tykkää.
[/quote]
Näinhän se on. Kun perhe perustetaan parikymppisenä, niin sitten pitää elää se nuoruus viisikymppisenä, kun.tajutaan jotain jääneen elämättä
[/quote]
Tämä on niin naurettava väite. Sain lapseni 23-v. ja uskallan väittää, että olen elänyt nuoruuttani enemmän kuin valtaosa ihmisistä.
Minusta "nuoruuden eläminen" tarkoittaa monia asioita:
-Sitä että oppii pärjäämään yksin, eli osaa hoitaa ns. "kaikki" arkipäiväiset jutut itse (esim. taulun seinälle kiinnittämisestä pyykinpesuun, kotivakuutuksen hankinnan ja laskujen maksamiset etc.) ilman että vanhemmat/(avo-)puolisi hoitaa ne.
-Se että saa elää vain itselleen. Tässä sitten on eroja mitä kukakin haluaa tehdä, jollekin se mieluisin tekeminen on biletys, toinen harrastaa tanssia, kolmas koira-agalityä, neljät matkustaa ympäri maailmaa, viides kirjoittaa novelleja ja lukee paljon kirjoja.
--> Kaikkia em. voi tehdä myös kun on lapsia, mutta ei niin vapaasti, koska lapselle on etsittävä hoitaja jotta voi tehdä omia juttuja, ja jos lapsella on esim. nälkä pitää hänet ruokkia ensin vaikka kirjallinen inspiraatio katoaisi samalla, jos lapsi sairastuu pitkää odotetut koirakisat tai matka saattavat jäädä väliin etc.
-Elämään oppii vain elämällä, totuus on se, että ikä tuo tietynlaista "viisautta" =elämänkokemusta. Minä ainakin voin tunnustaa sen että olin 20-vuotiaana mielestäni "aikuinen", mutta en enää näin vuosien vierittyä eteenpäin todellakaan ole enää samaa mieltä.
Ja joku kirjoitti yllä hyvin: nuoruus on se aika jolloin tehdään juttuja spontaanisti, saa elää vain itselleen. Noista tulee paljon hyviä muistoja, joita voi sitten aikanaan kertoa omille lapsilleen. Minä ainakin olen aina pitänyt vanhempieni tarinoista nuoruusvuosiltaan, (eivätkä ne todellakaan ole mitään dokaustarinoita!) on hienoa että he ovat ehtineet elää ennen meitä lapsia.
Mutta ehkä näissä on "perhekohtaisia" eroja, voin kuvitella että esim. jonkun uskonnollisen perheen tytöllä on vain vaimoksi tuleminen ja lapsien saaminen ja kodinhoitaminen "The Juttu" elämässä jos ei ns. "paremmasta tiedä" vert. perhe jossa kerrotaan vaikkapa omista matkoista ja kannustetaan lasta ns. "lähtemään maailmalle", tai kannustetaan lasta esim. harrastamaan jotakin ja tavoittelemaan sillä alalla "huippua" tmv. "itsekästä", sen sijaan että kehoitetaan elämään "nuorena naimisiin, koti pystyyn ja lapsia hankkimaan" -elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 23:56"]
Minusta "nuoruuden eläminen" tarkoittaa monia asioita:
-Sitä että oppii pärjäämään yksin, eli osaa hoitaa ns. "kaikki" arkipäiväiset jutut itse (esim. taulun seinälle kiinnittämisestä pyykinpesuun, kotivakuutuksen hankinnan ja laskujen maksamiset etc.) ilman että vanhemmat/(avo-)puolisi hoitaa ne.
-Se että saa elää vain itselleen. Tässä sitten on eroja mitä kukakin haluaa tehdä, jollekin se mieluisin tekeminen on biletys, toinen harrastaa tanssia, kolmas koira-agalityä, neljät matkustaa ympäri maailmaa, viides kirjoittaa novelleja ja lukee paljon kirjoja.
--> Kaikkia em. voi tehdä myös kun on lapsia, mutta ei niin vapaasti, koska lapselle on etsittävä hoitaja jotta voi tehdä omia juttuja, ja jos lapsella on esim. nälkä pitää hänet ruokkia ensin vaikka kirjallinen inspiraatio katoaisi samalla, jos lapsi sairastuu pitkää odotetut koirakisat tai matka saattavat jäädä väliin etc.
-Elämään oppii vain elämällä, totuus on se, että ikä tuo tietynlaista "viisautta" =elämänkokemusta. Minä ainakin voin tunnustaa sen että olin 20-vuotiaana mielestäni "aikuinen", mutta en enää näin vuosien vierittyä eteenpäin todellakaan ole enää samaa mieltä.
Ja joku kirjoitti yllä hyvin: nuoruus on se aika jolloin tehdään juttuja spontaanisti, saa elää vain itselleen. Noista tulee paljon hyviä muistoja, joita voi sitten aikanaan kertoa omille lapsilleen. Minä ainakin olen aina pitänyt vanhempieni tarinoista nuoruusvuosiltaan, (eivätkä ne todellakaan ole mitään dokaustarinoita!) on hienoa että he ovat ehtineet elää ennen meitä lapsia.
Mutta ehkä näissä on "perhekohtaisia" eroja, voin kuvitella että esim. jonkun uskonnollisen perheen tytöllä on vain vaimoksi tuleminen ja lapsien saaminen ja kodinhoitaminen "The Juttu" elämässä jos ei ns. "paremmasta tiedä" vert. perhe jossa kerrotaan vaikkapa omista matkoista ja kannustetaan lasta ns. "lähtemään maailmalle", tai kannustetaan lasta esim. harrastamaan jotakin ja tavoittelemaan sillä alalla "huippua" tmv. "itsekästä", sen sijaan että kehoitetaan elämään "nuorena naimisiin, koti pystyyn ja lapsia hankkimaan" -elämään.
[/quote]
Noiden kahden perheen väliinkiin mahtuu aika paljon ;)
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 23:44"]
Siihen riittää vuosi, kun bilettää kunnolla. Itse opiskeluaikana pidin todella villin vuoden "kumman kaa" meiningillä ja se riitti minulle hauskanpidoksi loppuelämäksi. Olin sinkku ja bailasin, oli mahtavaa. Parisuhteessa ei saa fiilistä bailata.
[/quote]
Nuorena ja nättinä voi ihan valita tällaista... toista se on vähemmän kauniina/komeana, kun ei ole vientiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 23:56"][quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 23:47"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 22:55"]20-vuotias ei vielä tiedä, jäikö nuoruus elämättä ;)
Eiköhän sillä tarkoiteta sitä, että olisi hyvä saada elää itselleen ja omille tarpeilleen, vähän itsekkäästi siis. Kokeilla, nähdä, oppia. Ei sen tarvitse olla dokaamista, vaan riippumatonta aikaa, kun ei ole vastuussa kuin itsestään.
Jos saa lapset kovin nuorena, tuo vaihe jää elämättä tai kovin lyhyeksi. Siis se vaihe, kun on jo täysi-ikäinen, omillaan asuva, mutta kuitenkin vapaa olemaan ja menemään kuten tykkää.
[/quote]
Näinhän se on. Kun perhe perustetaan parikymppisenä, niin sitten pitää elää se nuoruus viisikymppisenä, kun.tajutaan jotain jääneen elämättä
[/quote]
Tämä on niin naurettava väite. Sain lapseni 23-v. ja uskallan väittää, että olen elänyt nuoruuttani enemmän kuin valtaosa ihmisistä.
[/quote]
No mitäpä muuta sinun auttaa sanoa?
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 00:06"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 23:56"][quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 23:47"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 22:55"]20-vuotias ei vielä tiedä, jäikö nuoruus elämättä ;)
Eiköhän sillä tarkoiteta sitä, että olisi hyvä saada elää itselleen ja omille tarpeilleen, vähän itsekkäästi siis. Kokeilla, nähdä, oppia. Ei sen tarvitse olla dokaamista, vaan riippumatonta aikaa, kun ei ole vastuussa kuin itsestään.
Jos saa lapset kovin nuorena, tuo vaihe jää elämättä tai kovin lyhyeksi. Siis se vaihe, kun on jo täysi-ikäinen, omillaan asuva, mutta kuitenkin vapaa olemaan ja menemään kuten tykkää.
[/quote]
Näinhän se on. Kun perhe perustetaan parikymppisenä, niin sitten pitää elää se nuoruus viisikymppisenä, kun.tajutaan jotain jääneen elämättä
[/quote]
Tämä on niin naurettava väite. Sain lapseni 23-v. ja uskallan väittää, että olen elänyt nuoruuttani enemmän kuin valtaosa ihmisistä.
[/quote]
No mitäpä muuta sinun auttaa sanoa?
[/quote]
Haluatko kysyä jotain? Jotkut saavat kaiken; hyvän miehen, lapsia, korkean koulutuksen, vaurautta ja ehtivät elää sitä elämääkin siinä välissä. Niin kävi minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo lause ei erityisemmin viittaa äitiyteen, vaan itse käsitän että sillä viitataan vastentahtoisesti yksinäistä tai hyvin rajoittunutta elämää viettäviin. Eli että nuoruuteen oletetusti kuuluva ns. hauskanpito tai vapaus jäävät toteutumatta (ja jokainenhan määrittelee itse, tarkoittaako "hauskalla" baareilua, seuroissa käyntiä, urheilua, deittailua vai vaikka sitä matkustelua).
Tuolle 23:lle
Ihmiset haluavat eri asioita, jollekin sukelluskurssien vetäminen Thaimaan auringon alla on se juttu. Ihminen joka tekee sitä mitä rakastaa on onnellinen, vaikka se ei välttämättä vastaa ns. keskiluokkaista elämäntapaa (omakotitalo, farmarivolvo, pari lasta ja kultainen noutaja).
Hyviä puolisoita löytyy ja lapsia tehdään muissakin kun "hyvän koulutuksen" ja "vaurautta saaneiden" keskuudessa.
Nykyään moni hyppii oravanpyöristä ulos ja alkaa downshiftaamaan, ollaan ymmärretty se että elämä ei ole ns. suorittamista sen mukaan "mitä pitää tehdä", vaan eletään niinkuin itse halutaan.
Jokainen varmaan haluaa hyvän puolison, useimmat myös lapsia ja rahaakin on kiva olla sen verran ettei joka euroa tarvitse laskea. Mutta se tapa millä nykyään elämää eletään on erilainen mitä ennen, tuollainen edellä kuvaamani keskiluokkainen unelma on edelleen varteenotettava vaihtoehto, mutta moni tekee sitä mitä rakastaa ja luo omasta jutustaan samalla työn. Nykyään on paljon menestyineitä ihmisiä jotka ovat esim. skeittaamalla /snoukkaamalla/surffaamalla hankkineet omaisuutensa, samoin esim. Bill Gates on myös tehnyt "vain" sitä omaa juttuaan ja menestynyt erinomaisesti.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 00:29"]
Tuolle 23:lle
Ihmiset haluavat eri asioita, jollekin sukelluskurssien vetäminen Thaimaan auringon alla on se juttu. Ihminen joka tekee sitä mitä rakastaa on onnellinen, vaikka se ei välttämättä vastaa ns. keskiluokkaista elämäntapaa (omakotitalo, farmarivolvo, pari lasta ja kultainen noutaja).
Hyviä puolisoita löytyy ja lapsia tehdään muissakin kun "hyvän koulutuksen" ja "vaurautta saaneiden" keskuudessa.
Nykyään moni hyppii oravanpyöristä ulos ja alkaa downshiftaamaan, ollaan ymmärretty se että elämä ei ole ns. suorittamista sen mukaan "mitä pitää tehdä", vaan eletään niinkuin itse halutaan.
Jokainen varmaan haluaa hyvän puolison, useimmat myös lapsia ja rahaakin on kiva olla sen verran ettei joka euroa tarvitse laskea. Mutta se tapa millä nykyään elämää eletään on erilainen mitä ennen, tuollainen edellä kuvaamani keskiluokkainen unelma on edelleen varteenotettava vaihtoehto, mutta moni tekee sitä mitä rakastaa ja luo omasta jutustaan samalla työn. Nykyään on paljon menestyineitä ihmisiä jotka ovat esim. skeittaamalla /snoukkaamalla/surffaamalla hankkineet omaisuutensa, samoin esim. Bill Gates on myös tehnyt "vain" sitä omaa juttuaan ja menestynyt erinomaisesti.
[/quote]
Ymmärrän kyllä tämän. Toin vain esiin sen, että omalla mittapuullani olen elänyt hyvin rikasta ja täyteläistä elämää ja koen, että olen elänyt todella tapahtumarikkaan nuoruuden. Huolimatta siitä, että tulin 23-vuotiaana äidiksi. Elämäni eri vaiheet ovat olleet luonnollista jatkumoa edelliselle, ja olen saavuttanut tähän mennessä lähes kaiken haluamani :) Uusia tavoitteita ja unelmia kohti siis. Mutta kenenkään ei kannata väittää, että nuorena lapsen saaminen olisi elämääni kurjistanut tms. pikemminkin päinvastoin.
Useimpien pitää saada kokea rajansa ja rajattomuutta, jotta malttaa rauhoittua. Vähän katsoa mihin rahkeet riittävät, niin työn kuin parinvalinnan kuin kaiken muunkin suhteen.
Ainakin mitä olen kuullut niin monet sanovat 25-vuotiaana ja vanhempana että ei sitä enää jaksaisi, mutta hyvä että tuli rilluteltua aikanaan. Ei vaan tee enää mieli vaan mieluummin on kotona, mökillä ja missä kukakin.
Nuoruuteen kuuluu myös vahvasti oman identiteetin rakentaminen; kuka minä olen, mitä minä haluan, millaisen ihmisen kanssa haluan olla. Harvalla tämä käy niin kivuttomasti, että 15-vuotiaana tapaa sen elämänsä kumppanin ja 17-vuotiaana on valmis ottamaan vastuun lapsista ja niiden kasvattamisesta, toisen tarpeiden laittamisesta omien edelle. Toki tällaisiakin ihmisiä löytyy, mutta ovat varmasti vähemmistössä. Ehkä juuri tuo omien tarpeiden asettaminen päällimmäiseksi kuuluu olennaisena osana siihen nuoruuteen, jota tuossa aloituksen lauseessa kuvataan. Saa olla oman itsensä herra, kulkea missä haluaa, milloin haluaa, kenen kanssa haluaa ja olla vastuussa vain omista tekemisistään. Toisille se tarkoittaa sitä baarissa riekkumista, pitkäksi venähtäneitä öitä ystävien kanssa kun taas toisille omistautumista harrastuksille tai vaikkapa sitä, että voi istua vaikka yksin tietokoneella/ katsoa elokuvia aamuyön tunneille asti. Tämä vaihehan luonnollisesti jää välistä, jos muuttaa suoraan vanhempien katon alta omaan asuntoon ja kenties samantien on jo itse vastuussa omista lapsista.
Tuota fraasia käytetään hyvin monesti teinivanhempien kohdalla ja hyvin usein nämä nuorena vanhemmiksi tulleet "ottavat menetetyn nuoruuden takaisin" myöhemmässä vaiheessa elämää. Toisilla se tulee jo pikkulapsiaikana, toisilla vasta lasten lähdettyä kotoa, mutta hyvin monella se vaihe kuitenkin jossain vaiheessa tulee. Varmaan jokaisella on joku tuttu tai tutuntuttu, joka on pariutunut ja saanut lapsia nuorena, joka alkaa viimeistään keski-iän kynnyksellä pistää elämäänsä uuteen järjestykseen. Erotaan ja aletaan viettää "villiä sinkkuelämää" ja tuskaillaan, mihin saisi lapset hoitoon, että pääsisi tyttöjen kanssa radalle.
Moni nuorena perheellistynyt, vieläkin nuori alle kolmekymppinen voi hyvin olla sitä mieltä, että ei hänen nuoruus ole mihinkään väliin jäänyt. Väittäisin kuitenkin, että kun ikää tulee ja se nuoruusikä ihan konkreettisesti jää taakse ja keski-ikä häämöttää, silloin vasta tajuaa kaivata sitä villiä ja vapaata nuoruutta.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 22:54"][quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 22:50"]Mä olen tyytyväinen, että opiskelin, matkustelin yms, nuorena ja nättinä. Enää olen vaan nätti, mutta elän edelleen. en koskaan lopettanut elämästä elämääni vaikka sain paljon lapsia.
[/quote]
Kellä nuorella opiskelijalla ihan oikeesti on varaa matkustella? Toi on musta aika outoa että aina sanotaan että nuorena pitää matkustella... itselläni ei ainakaan ollut varaa matkustaa kun ehkä tukholmaan tai tallinnaan kerran vuodessa, jos sitäkään
[/quote]
Teen töitä ja asun solussa, hyvin riittää. Vuokran jälkeen rahaa jää n. 500-700 euroa kuussa. En shoppaa, en syö ulkona kuin pari kertaa vuodessa. Olen käynyt tänä vuonna 4 eri keskieurooppalaisessa kaupungissa (yksi reissu oli tosin opintomatka ja yhdessä asuin ystävän luona) ja aion lähteä talveksi kuukaudeksi johonkin.
Harrastan ulkoilua, lukemista ja käyn Unisportissa. Rahaa menee siis harrastuksiin vuodessa 100 euroa. Jos menen kaverin kanssa kahville tms., otan aina halvimman vaihtoehdon. Jne jne
En koe menettäväni mitään. Elän nuoruuttani niim täysillä kuin voin :) Juon tosin ehkä vähän liikaa, varsinkin nyt kun kaverit toi mulle halpaa viinaa Virosta.
Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot :)