Arvioikaa - onko mulla hyvä vai paska parisuhde

Mielestäni teillä on hyvä parisuhde! :)

Voi olla hyvä tai huono noilla tiedoilla. Itselleni tärkeintä on se että miehen ja minun välillä on toimiva puheyhteys, saan hellyyttä ja arvostusta.

Jos mies tienaa ruokarahaa, niin ethän sinä yksinään perhettä elätä. Lisäksi kolmen lapsen hoitomaksut eivät ole ihan vähän, eli nekin voi laskea miehen "tuloiksi". Parisuhde ei ilmeisesti voi hyvin, jos olet kypsä mieheesi. Mies ei kuulosta huonolta, jos kerran osallistuu noinkin aktiivisesti perheen arkeen.

Miksi kuvittelet miehen olevan kanssasi? Ilmeisesti mies on toimekas ja aikaansaapa, tekee työttömyydestä huolimatta sivuduuneja ja hoitaa lapset ja kodin. Mikä tekee sinusta vastustamattoman elämänkumppanin? Entä toisinpäin?

Puhut oikeastaan vain perheenne toimeentulosta, joten parisuhteeseenne ei voi ottaa kantaa. 

Harmi ettei saa töitä.

Minusta näyttää siltä, että paremmin ansaitseva ei osaa nyt käsitellä kateuttaan, kun toinen saa vaan laiskotella kotona ja vielä kehtaa valittaa. Kokeilkaapa vaihtaa osia, tienaa sinä "jotain ruokarahaa".

Meillä mies havahtui siinä kohtaa, kun lakkasin tienaamasta sitä ruokarahaa. Tajusi, että kas pirua rahaa se on pienempikin raha. Ja olen alkanut ottaa omaa aikaa, jolloin mies on huomannut, että oho onhan täällä työtäkin tehtäväksi, ja lapsikin pitäisi jaksaa. Aikansa kun yrittää leikkiä superisää osoittaakseen minulle miten homma oikeasti pitäisi hoitaa, uupuu yliyrittämiseensä, lapsi alkaa ärsyttää ja tulee räjähdys.

Silti mies ei voi myöntää arvostavansa minua tai miettiä, pitäisikö omaa kasvatusotetta kehittää, eikä vain ratsastaa sunnuntai-isyydellä auringonlaskuun. Mieshän tulee kotiin sankarin elkein ja muistuttaa enemmän isoisää kuin isää hemmottelevuudessaan. Se ylimielisyys kun on kuitenkin niin tärkeä kansalaisoikeus yhä edelleen, vaikka rahan arvoa onkin alkanut kunnioittaa. Kateuttahan se silloin taitaa olla, kun se noin tiukassa istuu. Pelkkä työssäkäyvän syyllisyys ei taida riittää motivoimaan kaikkea tuota elvistelyä.

Lapsuudessani kotiäitejä arvostettiin. Nyt ei arvosteta enää sitäkään kotivanhempaa, joka kuitenkin osallistuu rahallisestikin perheen elättämiseen. En usko noin nopeaan arvokeikaukseen. Kateuden ja syyllisyydentunteen yhdistelmä on parempi selitys, ja niitä ruokkii yleisesti kovempi työelämä ja sosiaalisen elämän kapeutuminen yhdistyneenä vaatimukseen läsnäolemisesta lasten elämässä.

Yleensä kuvio mneee vain toisin päin, mutta miehet kestävät sen. Sinä vain "kypsiinnyt" . Hyvin lapsellista sinulta. Ikävää ettet arvosta miestäsi vaikka hän yrittää kovin!