Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pelottava hetki/tapaus elämässäsi
28.06.2014 |
Spinoffina tästä http://www.vauva.fi/keskustelu/4212412/ketju/ollaan_mokilla_ja_olen_sata_prosenttisen_varma_etta_taalla_on_kaynyt_joku ketjusta. Kerro vapaavalintaisesta pelottavasta hetkestä/tapauksesta elämässäsi. (Ei tarvitse olla pelottavin, mutta sellainen joka pelotti sinua syystä tai toisesta).
Itselleni tulee mieleen kun aikoinaan 20-vuotiaana asuin pienehkössä kaupungissa ja lähdössä käymään toisessa kaupungissa. Minun piti olla perillä aikaisin aamulla, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ottaa aamun ensimmäinen bussi kyseiseen kaupunkiin. Menin taksilla bussiasemalle joka oli kaupungin keskustan laidalla. Kello oli n. 3.35-3.40 eikä ristin sieluakaan näkynyt missään. Bussi lähti siinä klo 4 pintaan joten jokusen aikaa täytyi odotella. Oli syksy joten ulkona oli pimeää.
Siinä odotellessani läheiseen (valottomaan) t-risteykseen (n. 10 metrin päässä), joka oli vinosti vastapäätä pysäkkiä jolla seisoin, ajoi auto. (Auto oli siis niin, että sen keula oli minuun päin). Kuski ei kääntynytkään risteyksestä mihinkään vaan jäi autoineen risteykseen. Aloin ihmetellä, että mitä se nyt siinä töröttää kun ei tosiaan muita autoilijoita ollut lainkaan liikenteessä eikä risteyksessä ollut edes valoja jonka takia täytyisi odotella. Kuski oli mies, joka tuijotti suoraan minua intensiivisesti. Auto kävi edelleen ja mies vaan istui ja tuijotti. Paniikki alkoi hiipiä ja mietin, että mihin hittoon tästä lähden juoksemaan jos mies tulee autoineen minun suuntaani. (Bussiasema oli tosiaan siellä kaupungin laidalla eikä siinä ollut edes asuinrakennuksia ihan lähellä. Tuohon aikaan minulla ei edes ollut kännykkää eikä yhtään puhelinkoppia ollut välittömässä läheisyydessä). Mies istui ja tuijotti jonkun 5 minuuttia kunnes sitten lopulta kääntyi risteyksestä vastakkaiseen suuntaan ja jatkoi matkaansa.
En tiedä, että mitä hittoa tuo oli mutta pirun pelottavaa se oli joka tapauksessa.
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi oli 2-vuotias kun vetäisi väärään kurkkuun lihaoullanpalan eikä saanut henkeä. Selkään takomalla siitä selvittiin, mutta pelästytti.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 22:09"]
Aloitustarinassa se mies varmaankin runkutteli sielä autossaan.
[/quote]
Täysissä pukeissa olevalle? (Paksu takki joka teki kropan aika muodottomaksi, pitkät housut, vaelluskengät ja pipo). Enpä kuule usko.
Kyllä sekin oli aika kauhea kokemus kun mies veti viinirypäleen henkeensä. Sain sen onneksi muistaakseni selkään hakkaamalla irtoamaan lopulta.
Varmaan se, kun äiti tuli herättää minut ja sisarukseni keskellä yötä isän sammuttua eteiseen.
Muistan vieläkin vahvasti koko tilanteen. Taxi pihalla odottamassa meitä, äidillä alle vuoden vanha pikkuveljeni sylissä, isoveljelläni uninallensa puristettuna itseään vasten, vanhan viinan löyhkän ja rikotut tavarat. Isä makaamassa sammuneena siinä ihan metrin päässä ulko-ovesta, ulko-ovi piti avata hiljaa, ettei isä heräisi.
Taxin kuljettaja tuli auttamaan äitiä, nosti matkalaukkumme (sen ainoan, jonka äitini oli saanut pakattua ja piilotettua vaatekaappiin isän tietämättä) takakonttiin, jonka jälkeen auttoi meidät lapset takapenkille. Taxi ajoi meidät turvakodille. Eikä jäänyt ensimmäiseksi reissuksi sinne...
Kaikki oli niin hiljaista, niin pimeää.
Vain päivä, kaksi, lähtömme jälkeen isä tuli riehumaan turvakodille. Koitti hajottaa, siinä onnistumatta, turvakodin ikkunat ja murkautua hakemaan meidät takaisin. Äiti itki. Poliisit hakivat isän pois. Taas.
Helvetti, uusi kotiin palaaminen, uusi turvakotireissu, kesti vuosia. Vietin syntymäpäiväni turvakodista käsin. Sain lahjaksi taikahiekkaa, jolla en saanut leikkiä. Olisin vain sotkenut kaiken. Pikkuveljeni ristiäiset pidettiin turvakodista käsin, vapaa-ajan huoneessa. Minut puettiin mekkoon ja muistan yhä niiden sohvien hajun, joilla istuin ristiäisten ajan.
En ymmärtänyt, miksemme voineet lähteä kotiin. Nyt ymmärrän.
Jos jonkun teistä mies on väkivaltainen, narsisti, juoppo, niin heittäkää se ulos elämästänne nyt. Se ei ole helvetti vain teille, vaan myös lapsille.
Monta särkynyttä sielua olisi ehkä voinut elää turvallisen lapsuuden, jos äidilläni olisi ollut rohkeutta heittää isäni ensimmäisen lyönnin jälkeen ulos meidän elämästä. En silti syytä äitiäni, ei todellakaan ollut helppoa lähteä useamman pienen lapsen kanssa ilman turvaverkkoa pois kotoa.
t. teini
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottavin tilanne oli amerikassa kun kalkkorokäärme puri minua. No loppu hyvin pääsin hoitoon ja sain lääkettä eli kaikki hyvin ja käärmepelkoa ei jäänyt.
Nro.11 tarinasi sai minut itkemään vaikkei omakohtaista kokemusta olekkaan. Niin surullisesti kirjoitettu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 22:28"]Nro.11 tarinasi sai minut itkemään vaikkei omakohtaista kokemusta olekkaan. Niin surullisesti kirjoitettu..
[/quote]
Olen onnellinen, että nuo ajat ovat ohitse. Olin sen verran nuori turvakoti-jaksojen aikaan, etten kaikkea muista, mutta ne asiat mitkä ovat painuneet mieleeni, eivät sieltä koskaan poistu.
Muutimme uuteen paikkaan, isä sai lähestymiskiellon jokaiseen meistä. Ei saa ottaa yhteyttä meihin, ei tulla kotikadullemme, ei koulullemme, ei mitään. Fyysisesti isä oli elämässäni noin kymmenen vuoden ajan, mutta ihmisille kerron olleeni koko elämäni isätön. Fyysisesti isä minulla on, henkisesti ei. Se ihminen on kuollut minulle.
Olen käynyt terapiassa jo vuosia, lääkkeitä syön päivittäin. Yksiä siksi, että saisin unta painajaisilta, toisia siksi, että pystyisin hengittämään. Kärsin pahasta paniikkihäiriöstä.
Mutta huonot ajat ovat jo ohitse. Vielä pari vuotta ja olen täysi-ikäinen. Pääsen muuttamaan omilleni ja elämä voi vihdoin alkaa. Hyvin minä olen oppinut, näillä useasti rikki revityillä, siivilläni lapsuudestani huolimatta lentämään. Kyllä minä elämässä selviän, kerta selvisin lapsuudestanikin.
t. teini
Silloin pelotti kun kuulin askeleet tyhjän talon vintistä, olin siis yksin siellä. Lisäksi vintti oli sellainen, ettei sinne päässyt kuin sellaisesta luukusta mistä laskeutuu tikapuut kun sen vetää alas auki. Eikä vinttiin ollut edes ikkunoita. Askeleet olivat ihan selkeät, aika raskaat ja hitaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina lapsena kun tulin koulusta ja mietin että onko äiti tehnyt itsarin tänään. Onneksi ei ole vieläkään tehnyt, ja nyt taitaa olla pahimmat vuodet takana päin.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 22:59"]Aina lapsena kun tulin koulusta ja mietin että onko äiti tehnyt itsarin tänään. Onneksi ei ole vieläkään tehnyt, ja nyt taitaa olla pahimmat vuodet takana päin.
[/quote]
Just ku kirjoitin tän, tajusin et ei helvetti, oon muuttamassa muutaman päivän kuluttua pois. Mitä sitten tapahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 22:09"]
Aloitustarinassa se mies varmaankin runkutteli sielä autossaan.
[/quote]
Täysissä pukeissa olevalle? (Paksu takki joka teki kropan aika muodottomaksi, pitkät housut, vaelluskengät ja pipo). Enpä kuule usko.
[/quote]
Siitähän se saikin kiksejä, että ajatteli ap:n pelkäävän.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 22:09"]
Aloitustarinassa se mies varmaankin runkutteli sielä autossaan.
[/quote]
Täysissä pukeissa olevalle? (Paksu takki joka teki kropan aika muodottomaksi, pitkät housut, vaelluskengät ja pipo). Enpä kuule usko.
[/quote]
Siitähän se saikin kiksejä, että ajatteli ap:n pelkäävän.
[/quote]
No sinähän sen tiedät... Kokemuksestako puhut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla käynyt vähän saman tapaista 17 vuotiaana, tosin auto oli täynnä ulkomaalaisia miehiä ja auto pysähtyi viereeni, avasi oven ja yritti kädestä repiä ja houkutella autoon...hurrr....pääsin kuitenkin otteesta irti ja lähdin pois päin. Eivät onneksi lähteneet seuraamaan.
Kun odotin Meikussa tulosta, onko minulla levinnyt syöpä vai ei. Ne lääkärin askeleet, jotka kuulin oven läpi... Tieto, että kohta tiedän, olenko kuolemansairas vai en.
Paljon olen kokenut pelottavaa lapsena ja aikuisena, mutta silti pelottavin oli Succubus sängyn päädyssä teininä. Ei tarvitse uskoa, en minäkään uskoisi toisen kertomana.
Se hetki kun synnytyksessä lapseni sydänäänet romahtivat ja tuli kiire leikkaussaliin. Ja sitten se hetki kun ne ensimmäiset parkaisut kuuluivat. Itkin onnesta.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 00:24"]
Paljon olen kokenut pelottavaa lapsena ja aikuisena, mutta silti pelottavin oli Succubus sängyn päädyssä teininä. Ei tarvitse uskoa, en minäkään uskoisi toisen kertomana.
[/quote]
Unihalvaus. Minäkin olen nähnyt kaikenlaisia otuksia huoneessani tuon takia.
Alue: Aihe vapaa
up