Lue keskustelun säännöt.
M/S Estonia 20 vuotta sitten
28.06.2014 |
Vieläkö joku muistelee tuota surullista tapahtumaa? Tulee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta. Vieläkö joku muukin pelkää matkustaa laivalla tuon tapauksen vuoksi?
Kommentit (256)
19-vuotiaana tuolla reissulla mukana ja matkalla kotiin Tukholmaan. Muistan sen yön, kuin eilisen päivän, enkä ole valitettavasti uskaltanut enää sen jälkeen lähellekkään mitään laivan/veneen tapaista....
Heräsin hytissäni jumalattomaan paukkeeseen ja räminään, joka tuntui kuuluvan joka puolelta. Vaikka en olekkaan asiantuntija, niin päättelin, että ne äänet eivät olleet asiaankuuluvia, joten laitoin nopeasti housut ja kengät jalkaan, nappasin hupparini päälle ja lähdin ulos ja jätin kaiken taakseni... käsilaukun, matkalaukun jne.
Käytävällä oli orastava paniikki päällä, joko ihmiset huusivat ja rimpuilivat käytävillä eteenpäin tai sitten he olivat jähmettyneet pelosta niille sijoilleen. Jotkut yrittivät jopa käyttää hissiä hädissään. Taistelin itseni ihmismassan läpi kuudennelle kannelle, jossa oli joitain ihmisiä pelastusliivejä keräämässä. Itku silmässä katselin kannella olevia pelastusliivejä, enkä tiennyt mitä tehdä. Sitten itselleni tuntematon mies (n. 50-vuotias) jutteli minulle ruotsinkielellä ja auttoi minulle pelastusliivit ylle. Sitten hän otti kädestäni kiinni ja kiipesimme laivan kyljelle. Hän kysyi nimeäni ja minä kerroin... Hän esitteli myös itsensä, mutta en enää muista kyseisen herran nimeä. Sitten hän sanoi, että meidän on hypättävä mereen, koska jos jäämme laivalle, hukumme laivan aiheuttaman pyörteen takia. Niimpä hyppäsimme mereen ja päädyimme jotenkin lautalle, jonka katto oli rikki. Lautassa oli muitakin, muistaakseni n. 5 ihmistä ja siellä me sitten odottelimme pelastusta. Aallot olivat hirveän korkeita ja voimakkaita. Minua pelotti... joka kerta kun aalto iski, pelkäsin että lautta kaatuu ja me hukumme.
En tiedä, kauanko aikaa kului, mutta sitten näimme toisen laivan lähistöllä (Viking Mariella) sieltä laskettiin pelastuslauttoja mereen ja tiesin, että meidän täytyy yrittää sinne. Minua auttanut mies tarttui käteeni ja sanoi, että nyt mennään. Uimme lautalle, niin nopeasti kuin pystyimme siinä myrskyssä (lisäksi kylmyys oli jo kuluttanut kaikki voimamme.) Lopulta pääsimme lautalle ja se vedettiin laivaan.... Olimme pelastuneet.
Edelleen painajaiset ja flash packit kiusaavat. Niistä nyt voimakkaimpana muistona se, kun roikun käytävän kaiteessa kiinni henkeni kaupalla ja koetan päästä ylemmille kansille.
Unta näen nykyisinkin siitä, kun istun pelastuslautassa 5 muun ihmisen kanssa ja katselemme, kuinka Estonia hiljalleen vajoaa pinnan alle, valot välkkyvät laivassa koko ajan ja samalla me yritämme pitää lauttaamme pystyssä, ettei se kellahtaisi ympäri.
Joskus yöllä herään paniikissa siihen, että katson kelloa ja luulen taas olevani Estonialla ja miltei jo ryntään ovesta ulos. Samassa tajuankin, että olen kotona ja täysin turvassa.. mutta mieli ei vaan tajua sitä.
Minut pelastettiin Viking Mariellalle, kyseisen laivan omalla lautalla. Päästyäni laivaan aloin itkeä ja kuulemma huusin hysteerisesti äitiä.... (Äitini tai kukaan muu perheestäni/lähipiiristäni ei ONNEKSI ollut matkassa mukana, vaan turvassa Ruotsissa.)
Vietin sairaalassa 5 päivää ja fyysisesti minulla ei ollut mustelmia ja poikki mennyttä sormea pahempia vammoja. Kriisi-apu auttoi, mutta terapiassa käyn yhä edelleen toisinaan.
Siltikin osaan olla kiitollinen siitä, että matkustin yksin, joten minun ei tarvinnut huolehtia esim. perheenjäsenistä, ystävistä jne. Olen ikuisesti kiitollinen myös Viking Mariellan henkilökunnalle ja sille ihastuttavalle pariskunnalle, joka luovutti minulle kuivat vaatteet ja piti minusta huolta sairaalaan saakka. Kiitos!
Tuhannet kiitokset myös sille herrasmiehelle, joka autoit minua pääsemään kuudennelta kannelta pelastuslauttaan ja autoit ylleni pelastusliivit! Kiitos sinulle! Pelastit henkeni! Enkä edes tiedä nimeäsi tai kansalaisuuttasi...
Tätä nykyä asun Suomessa, koska muutin tänne 2004 työn perässä. Tänä päivänä 39-vuotiaana, muistelen edelleen kauhulla tuota yötä, mutta olen iloinen, että pelastuin. Olen osallistunut jokaiseen muistotilaisuuteen tässä vuosien varrella ja minua ahdistaa suuresti, että mies joka pelasti henkeni, ei itse selviytynyt (hänet todettiin kuolleeksi Mariellalla) Muistan ja kiitän häntä joka vuosi.
Tässä minun tarinani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Estonia laiva oli alkujaan Viking Sally, joka kulki Turku-Tukholma reittiä alkujaan. Monet suomalaiset ovat siis matkustaneet Estonialla.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 21:44"]
19-vuotiaana tuolla reissulla mukana ja matkalla kotiin Tukholmaan. Muistan sen yön, kuin eilisen päivän, enkä ole valitettavasti uskaltanut enää sen jälkeen lähellekkään mitään laivan/veneen tapaista....
Heräsin hytissäni jumalattomaan paukkeeseen ja räminään, joka tuntui kuuluvan joka puolelta. Vaikka en olekkaan asiantuntija, niin päättelin, että ne äänet eivät olleet asiaankuuluvia, joten laitoin nopeasti housut ja kengät jalkaan, nappasin hupparini päälle ja lähdin ulos ja jätin kaiken taakseni... käsilaukun, matkalaukun jne.
Käytävällä oli orastava paniikki päällä, joko ihmiset huusivat ja rimpuilivat käytävillä eteenpäin tai sitten he olivat jähmettyneet pelosta niille sijoilleen. Jotkut yrittivät jopa käyttää hissiä hädissään. Taistelin itseni ihmismassan läpi kuudennelle kannelle, jossa oli joitain ihmisiä pelastusliivejä keräämässä. Itku silmässä katselin kannella olevia pelastusliivejä, enkä tiennyt mitä tehdä. Sitten itselleni tuntematon mies (n. 50-vuotias) jutteli minulle ruotsinkielellä ja auttoi minulle pelastusliivit ylle. Sitten hän otti kädestäni kiinni ja kiipesimme laivan kyljelle. Hän kysyi nimeäni ja minä kerroin... Hän esitteli myös itsensä, mutta en enää muista kyseisen herran nimeä. Sitten hän sanoi, että meidän on hypättävä mereen, koska jos jäämme laivalle, hukumme laivan aiheuttaman pyörteen takia. Niimpä hyppäsimme mereen ja päädyimme jotenkin lautalle, jonka katto oli rikki. Lautassa oli muitakin, muistaakseni n. 5 ihmistä ja siellä me sitten odottelimme pelastusta. Aallot olivat hirveän korkeita ja voimakkaita. Minua pelotti... joka kerta kun aalto iski, pelkäsin että lautta kaatuu ja me hukumme.
En tiedä, kauanko aikaa kului, mutta sitten näimme toisen laivan lähistöllä (Viking Mariella) sieltä laskettiin pelastuslauttoja mereen ja tiesin, että meidän täytyy yrittää sinne. Minua auttanut mies tarttui käteeni ja sanoi, että nyt mennään. Uimme lautalle, niin nopeasti kuin pystyimme siinä myrskyssä (lisäksi kylmyys oli jo kuluttanut kaikki voimamme.) Lopulta pääsimme lautalle ja se vedettiin laivaan.... Olimme pelastuneet.
Edelleen painajaiset ja flash packit kiusaavat. Niistä nyt voimakkaimpana muistona se, kun roikun käytävän kaiteessa kiinni henkeni kaupalla ja koetan päästä ylemmille kansille.
Unta näen nykyisinkin siitä, kun istun pelastuslautassa 5 muun ihmisen kanssa ja katselemme, kuinka Estonia hiljalleen vajoaa pinnan alle, valot välkkyvät laivassa koko ajan ja samalla me yritämme pitää lauttaamme pystyssä, ettei se kellahtaisi ympäri.
Joskus yöllä herään paniikissa siihen, että katson kelloa ja luulen taas olevani Estonialla ja miltei jo ryntään ovesta ulos. Samassa tajuankin, että olen kotona ja täysin turvassa.. mutta mieli ei vaan tajua sitä.
Minut pelastettiin Viking Mariellalle, kyseisen laivan omalla lautalla. Päästyäni laivaan aloin itkeä ja kuulemma huusin hysteerisesti äitiä.... (Äitini tai kukaan muu perheestäni/lähipiiristäni ei ONNEKSI ollut matkassa mukana, vaan turvassa Ruotsissa.)
Vietin sairaalassa 5 päivää ja fyysisesti minulla ei ollut mustelmia ja poikki mennyttä sormea pahempia vammoja. Kriisi-apu auttoi, mutta terapiassa käyn yhä edelleen toisinaan.
Siltikin osaan olla kiitollinen siitä, että matkustin yksin, joten minun ei tarvinnut huolehtia esim. perheenjäsenistä, ystävistä jne. Olen ikuisesti kiitollinen myös Viking Mariellan henkilökunnalle ja sille ihastuttavalle pariskunnalle, joka luovutti minulle kuivat vaatteet ja piti minusta huolta sairaalaan saakka. Kiitos!
Tuhannet kiitokset myös sille herrasmiehelle, joka autoit minua pääsemään kuudennelta kannelta pelastuslauttaan ja autoit ylleni pelastusliivit! Kiitos sinulle! Pelastit henkeni! Enkä edes tiedä nimeäsi tai kansalaisuuttasi...
Tätä nykyä asun Suomessa, koska muutin tänne 2004 työn perässä. Tänä päivänä 39-vuotiaana, muistelen edelleen kauhulla tuota yötä, mutta olen iloinen, että pelastuin. Olen osallistunut jokaiseen muistotilaisuuteen tässä vuosien varrella ja minua ahdistaa suuresti, että mies joka pelasti henkeni, ei itse selviytynyt (hänet todettiin kuolleeksi Mariellalla) Muistan ja kiitän häntä joka vuosi.
Tässä minun tarinani.
[/quote]
Kivan iltasadun keksit, Mariellalle ei pelastettu yhtään 19-vuotiasta.
ja Estonian ulkokannelle pääsi seitsemänneltä kannelta, ei kuudennelta. Hiukan tarkemmin mietit seuraavan tarinan ettet jää heti kiinni pikkuvirheistä.
Nuorin Mariellalle pelastettu oli ruotsalainen 20-vuotias Daniel Svensson. Ketään 19-vuotiasta ei sinne pelastettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KLONKS!
Minuutilleen 20 vuotta sitten kuului ensimmäinen iso kolaus keulasta.
Visiirin kiinnitykset alkoivat hajota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisää kolauksia keulasta. Visiiri alkoi irrota.
Paha karma näyttää olleen Viking Sallyllä, eli Estonialla. Täällä juttua karmeista tapauksista mitä siinä laivassa tapahtui vuosien varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt visiiri irtosi kokonaan ja repi rampin auki. Vettä tulvii autokannelle. Laiva ei pysy enää vakaana.
Hälytys miehistölle. Matkustajia rynnii käytävillä yrittäen päästä ulkokannelle. Osa jää lamaantuneina paikoilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen hätäkutsu. Estonia ottaa yhteyttä Silja Europaan. Mayday, Mayday!
Viimeinen radioyhteys Estonialta. Sijaintikoordinaatit ja "todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä". Koneet on seis, vettä hyttikansilla, kallistuskulma n. 40 astetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Estonia katoaa lähettyvillä olevien laivojen tutkakuvista.
Vajoaa perä edellä veden alle.
rip.
Mariella tuli paikalle. Ei näy laivaa. Meressä rojua ja ihmisiä.
Olin samana vuonna muuttanut englantiin (hui siitako jo 20v ja taalla edelleen) ja aamutelkkarissa mainittiin etta laiva uponnut. ei mitaan tarkkoja tietoja siina vaiheessa viela, mutta ylittyi uutiskynnys kuitenkin. kun tulin toista oli jo tiedossa etta satoja oli kuollut.
en pelkaa laivoissa, mutta en myoskaan mene alakansille. hytin pitaa olla A tai B vahintaan.
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 18:37"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 04:29"]
Pimein juttu tuossa oli se, että siellä ulkokannella, kun jaettiin pelastusliivejä ja otettiin pelastuslauttoja käyttöön, niin jotkut ryösteli muita matkustajia, otti siis kelloja ja arvoesineitä itselleen. Yksi ruotsalainen mies, joka selvisi hengissä, on myöhemmin käynyt läpi kaikki pelastuneiden kuvat ja tavannutkin monia heistä, ja todennut että niitä ryöstäjiä ei ole pelastuneiden joukossa. Ne siis kuolivat silloin yöllä, ehkä hyvinkin pian ryöstöjen jälkeen.
[/quote]
Yksi pelastuneista oli Suomessa vankilassa myöhemmin urallaan, mutta hän ei varmaankaan ryöstellyt siellä laivalla, koska se ruotsalainen mies ei ole häntä tunnistanut ryöstäjäksi, vaikka varmasti tietää henkilön taustan ja ulkonäön yms.
[/quote]
Silver Linde lavastettiin syylliseksi huumeiden salakuljetukseen ja sai paljon ankaramman tuomion kuin vastaavista rikoksista Suomessa saa. Ei saanut edes tulkkia käyttöönsä. Lindehän on yksi avaintodistajista ja hänet ilmeisesti haluttiin vaientaa.