Lue keskustelun säännöt.
Tunteeko muut vanhemmat, että leikkiminen on aivan ylivoimaisen raskasta?
08.06.2023 |
Asun lapsen kanssa kahdestaan. Yritän välillä leikkiä hänen kanssaan, mutta aina käy niin, etten jaksa keskittyä ja seurata leikkiä, en tiedä miten pitäisi leikkiä tai mitä sanoa. Jos leikin väärin niin tulee sanomista. Ajatukset harhailee koko ajan. Keskittyminen menee ihan täysin. Tuntuu kuin iskisi joku aivovamma aina kun pitää leikkiä. Ja se on ihan sietämättömän tylsää!
Usein aina keksin jotain kotitöitä ettei vaan tarvitsisi leikkiä. Silloin lapsi leikkii kiltisti itsekseen eikä kaipaa minua leikkiin. Mutta jos vaan sanon, että en jaksa tai ei kiinnosta leikkiä niin ei kelpaa syyksi. Miten saisin skarpattua itseni leikkimään? Joskus pari siideriä auttaa keskittymään, mutta en halua lähteä sille tielle. Jaksan leikkiä ehkä max. 10 min ja sitten on pakko keksiä joku kotityö joka on pakko hoitaa.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenen julkkisnaisen antaisit käyttää suutasi vessanpönttönä, jos palkkana siitä sun ei tarvitsisi koskaan leikkiä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kenen julkkisnaisen antaisit käyttää suutasi vessanpönttönä, jos palkkana siitä sun ei tarvitsisi koskaan leikkiä?
Ap
Tarja Halosen
Tuo on aivan kuin minun ajatuksistani. Ihanaa, että joku muukin kokee näin
Olen myös kaksin lapseni kanssa. Lapseni on minulle rakkainta maailmassa, mutta mielestäni leikkiminen on todellakin kaikkein ikävystyttävin asia vanhemmuudessa. Nautin enemmän jopa kakkavaippojen vaihtamisesta. En vain osaa eläytyä leikin maailmaan.
Tuntuu myös siltä, että nykyvanhemmat ovat kovin intensiivisesti leikissä mukana. Leikkipuistoreissut äitikavereiden kanssa eivät ikinä ole sitä, että lapset leikkivät ja vanhemmat juttelevat. Kun pitää mennä mukaan leikkiin ja laskea liukumäkeä. Omassa lapsuudessani vanhemmat eivät olleet leikkitovereita, vaan esim. leikkipuistossa vahtivat, ettei lapselle käy mitään ja muuten istuskelivat penkillä.
Haluaisin nytkin mennä puistoon ja näin kesällä istua ja nautiskella auringosta enkä istuskella hiekkalaatikon reunalla väkertämässä kakkuja. Mutta ei kehtaa kun muutkin vanhemmat mennä touhottavat lasten mukana keinuissa ja liukumäissä.
Älä leiki sitä leikkiä. Miksi väkisin yrität. Lapset osaavat leikkiä itse, hän parhaiten omaa leikkiään. Jotenkin vaan opetit hänet odottamaan että leikitään just sitä leikkiä, ehkä joku muu missä ei ole ne nuket. Vaikka joku mielikuvitusleikki jossa käsillä elehditään tai satukirja. Tai lyhyempi leikki eri hahmoilla. Isona lapsena leikin yksin nukeilla, paitsi en oikeastaan leikkinyt ja leikit jäivät leikkimättä - aikuisena muutama lelu kai paikkaa asiaa hyllyssä. Paitsi pikkulapsiajasta ei tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset ota lasta mukaan "auttamaan sinua" ? Pikkulapset usein tykkäävät olla mukana tekemässä jotain oikeaa kotityötä.
Mäkään en jaksanut leikkiä, enkä valitettavasti kovin paljoa leikkinytkään noiden kanssa saas nähä menikö ne siitä pilalle vaiko ei.. vielä on kouluikäisiä, mutta enää ei tartte leikkiä niiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka joku alkaa tuollaiseen kotileikkiin ilman miestä niin että lapsella on vain joku päästään sairas äiti joka ei lapsen perus tarpeitakaan pysty tyydyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Periaatteessa leikki tuntuu hyvältä ajatukselta, mutta sitten pienen lapsen kanssa leikkiessä vaan kertakaikkiaan tylsistyn ja joudun väkisin yrittämään.
Kyllähän lapsikin huomaa, jos aikuista ei kiinnosta, joten olen yrittänyt keksiä yhteistä puuhaa, josta molemmat tykkäisivät. Esikoisen kanssa väritimme netistä tulostettuja värityskuvia. Kakkosella oli onneksi vanhempi sisarus seurattavana, joten äidin ei tarvinnut niin osallistua. Kolmannen lapsen kanssa olen yrittänyt leikkiä Legoilla. Eniten on kuitenkin kaikkien kanssa tullut luettua kirjoja. Jaksan oikein hyvin lukea lapsille satukirjaa ja ilmeisesti eläydynkin sopivasti, koska lapsetkin tykkäävät kuunnella.
Täällä nähdään kuinka helvetin itsekäs ihminen voi ollakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee sitä lapsen kanssa, mistä itsekin tykkäät. Esim joku peli, leipomista, lukemista, laulua, sormileikkiä, juttelua, oma muotinäytös, ääneen lukemista. Lapsi vaistoaa, jos ei ole jutussa mukana, ja voit itse sanoa, ettet leiki, mutta jotain muuta voit tehdä.
Aloituksessa kuvailtu tilanne on yksi syy sille, miksi pysyn lapsettomana. En osaa enkä halua leikkiä lasten kanssa, tylsistyn alle minuutissa. Minusta tulisi aivokuollut, jos joutuisin leikkimään lapsen kanssa päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään touhuta kaikkea muuta, esim. pelata, tai vaikka rakentaa legoja, lukea, kutitella yms. mutta heti kun pitää leikkiä, jotenkin ei vaan pysty. Ja kyllä lapsi tykkää minua myös auttaa kotitöissä. Oikein joskus itse tekee aloitteen että siivotaanko. En tiedä miksi juuri tuo leikkiminen saa aivot ihan lamaantumaan. Lapsi siis 5-vuotias. Ja en tehnyt lasta ilman miestä. Erosimme kun hän oli 2-vuotias. Nyt minulla on uusi mies mutta emme asu yhdessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa kuvailtu tilanne on yksi syy sille, miksi pysyn lapsettomana. En osaa enkä halua leikkiä lasten kanssa, tylsistyn alle minuutissa. Minusta tulisi aivokuollut, jos joutuisin leikkimään lapsen kanssa päivittäin.
Pienestäpä se tuntuu olevan kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa kuvailtu tilanne on yksi syy sille, miksi pysyn lapsettomana. En osaa enkä halua leikkiä lasten kanssa, tylsistyn alle minuutissa. Minusta tulisi aivokuollut, jos joutuisin leikkimään lapsen kanssa päivittäin.
Pienestäpä se tuntuu olevan kiinni.
Mitä kohtaa virkkeestä "Aloituksessa kuvailtu tilanne on YKSI syy sille, miksi pysyn lapsettomana" et ymmärtänyt?
Ei aikuisen tarvitsekaan leikkiä, lapsilla on parhaat leikit keskenään tai yksinään ja aikuiset jäykkyydellään helposti vaan pilaa niitä lasten mielikuvituksekkaita leikkejä joissa oma ajatus kehittyy.
Voit mieluummin esim. pelata lapsen kanssa lautapelejä, korttipelejä, tehdä hamahelmiä, muovailuvahajuttuja, askartelua, liikuntaa, leipomista jne. Sellaista yhdessä tekemistä johon aikuista tarvitaan tai johon aikuinen on hyvää seuraa, ja sitten siihen varsinaiseen leikkiin parasta olisi jos huolehtisit siitä, että lapsi saa tarpeeksi leikkiseuraa muista lapsista.
Perinteisestihän tuo leikittäminen ois sen miehen duuni, sille on ihan juuret historiassa ja biologiassa miksi naiset kokee sen herkemmin vaikeaks leikkiä, niillä on muita murheita.
Mielestäni lasten kanssa pitää olla siinä mielessä aikuisen ehdoilla, että tekeminen on mielekästä aikuiselle. Itse en koskaan leikkinyt (okei, esikoisen kanssa yritin vähän, mutta ei siitä mitään tullut), vaan tosiaankin tein kakki kotityöt lasten kanssa ja pidin lapsille montessorikoulua kotona + luin heille ääneen 2 tuntia joka ilta. Ne olivat itselleni mielekkäitä ja auttoivat jaksamaan.
t. viiden äiti
Pari siideriä?