Te, joilla on käytetty imukuppia synnytyksessä
Millainen mielikuva teille asiasta jäi? Tuntuiko kamalalta, sattuiko, vai jäikö positiivinen tai neutraali mielikuva?
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 08:52"]
lapsen pää oli verillä.
[/quote]
Ai, sullakin? Ilmeisesti se, että lapsen päähän tulee oikein verihaavoja, on aika harvinaista. Nimittäin esikoisellani oli päässä oikein kunnon vekki, mikä on kuulemani mukaan todella harvinaista.
Sellainen lisäkysymys vielä, että käytettiinkö sulla kovaa vai pehmeää kuppia, tai tiedätkö edes, kumpi oli käytössä?
Ap
Mulle jäi koko hommasta positiivinen maku. Mulle laitettiin spinaali, kun olin täysin auki, mutta vauva ei laskeutunut. Odoteltiin melkein tunti, sitten alkoivat sydänäänet heiketä ja vauva otettiin imukupin avustuksella ulos. Syyksi paljastui vauvan vartalon ympäri pahasti kiertynyt napanuora. En tuntenut juurikaan mitään kipua, koska spinaali vaikutti vielä. Lapsi oli 9 pisteen, eli hyvin ja nopeasti kätilö ja lääkärit reagoivat tilanteeseen. Repesin epparin lisäksi, eli jokunen viikko teki kipeää, mutta koko homma olisi voinut mennä paljon huonomminkin.
Imukupin laittaminen sattui tosi tosi paljon, jäi huono muisto. Mutta vauva saatiin heti sillä pois.
Ymmärtääkseni pehmeää. Vauvan päässä oli kauhea verijälki, ihan nahkat rullalla.
Voin kertoa omat kokemukseni: ekassa synnytyksessä käytettiin imukuppia. Aluksi pehmeää, joka irtosi monta kertaa, sitten kovaa. Imukupin laittaminen sattui tosi paljon, ja se tosiaan jouduttiin laittamaan monta kertaa uusiksi. Mulle ei käynyt niin kuin nelosella, jonka sanojen mukaan "vauva otettiin ulos", vaan vauvaa vedettiin ulos 40 min. ja lopuksi painettiin myös mahan päältä. Vauvalla tosiaa oli hirveä haava päässä, mutta se onneksi parani hyvin nopeasti, eikä ollut kipeä kuin ensimmäisen vrk:n aikana.
Toisessa synnytyksessä lääkäri otti jo imukupin esiin, mutta kun näin sen, keskitin kaikki voimani ja ponnistin vauvan ulos. Ehkä imukuppi olisi tällä kertaa toiminut kuten pitää, mutta parempi kuitenkin, ettei sitä tarvinnut käyttää!
Kertokaa lisää kokemuksia!
Ap
Itselleni jäi pettymys siitä, etten pystynyt hoitamaan synnytystä ilman kaikenlaisia apukeinoja (eppari, imukuppi, mahasta painelu).. Haluaisin toisen lapsen, mutta hieman pelkään, että toisesta synnytyksestä tulee yhtä vaikea. Ponnistusvaihe tuntui ikuisuudelta. Vauvan päähän ei jäänyt suuria jälkiä.
repesin tosi pahasti josta elinikäiset vauriot ja vaivat, kauhea muisto
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 09:21"]
Itselleni jäi pettymys siitä, etten pystynyt hoitamaan synnytystä ilman kaikenlaisia apukeinoja (eppari, imukuppi, mahasta painelu).. Haluaisin toisen lapsen, mutta hieman pelkään, että toisesta synnytyksestä tulee yhtä vaikea. Ponnistusvaihe tuntui ikuisuudelta. Vauvan päähän ei jäänyt suuria jälkiä.
[/quote]
Älä hyvä ihminen ajattele noin! Tilanteita on erilaisia. Selviskö sulle syy, miksi synnytys ei oikein edennyt? Yleensä syitä on, ja ne harvemmin ovat äidin saamattomuudesta johtuvia... Mulla ekassa synnytyksessä syynä oli mm. huono tarjonta ja aivan olemattomat supistukset.
Mulla toinen synnytys oli aivan eri luokkaa, helppo. Toki valitettavasti oli riesana sama huono tarjonta, joka teki ponnistamisesta erittäin kivuliaan, mutta tokalla kerralla myös tietää enemmän siitä, mitä on tekemässä ja synnytyksen eteneminen on sekin nopeampaa.
Mä kävin tässä toisessa raskaudessa pelkopolilla ja sain sieltä hyviä eväitä suhtautua synnytykseen. Siellä mm. käytiin hyvin tarkasti läpi ensimmäinen synnytys ja ne syyt, MIKSI se meni niin kuin meni. Sen keskustelun jälkeen ymmärsin jo paljon paremmin synnytyksen kulkua.
Toisesta synnytyksestä ei todennäköisesti tule yhtä vaikeaa. Jos päätätte hankkia toisen lapsen, pääset pelkopolille (voit pyytää halutessasi aikaistettua käyntiä) ja todennäköisesti myös synnytystapa-arvioon (jos sitä automaattisesti tule, sinnekin voi pyytää neuvolasta lähetteen), jossa myös pohditaan sitä, voiko vaikeaan synnytykseen olla syy fysiikassa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 09:22"]
repesin tosi pahasti josta elinikäiset vauriot ja vaivat, kauhea muisto
[/quote]
Kuulostaa kamalalta. Mullakin jäi pitkäksi aikaa tosi paha muisto imukupista, en oikein pystynyt sitä ajattelemaankaan. Fyysiseltä kannalta jälkiä jäi tosi vähän.
Ap
Ihan ok mielikuva jäi...en oikein siinä "hötäkässä" edes tajunnut tai osannut niin ajatella, mitä imukupin käyttö meinaa ja miksi käytetään....Piti vähän myös leikellä ja sen ja imukupin seurauksena (luultavasti) tuli kohtutulehdus, mikä oli sitten ikävämpi juttu. :( Ilman sitä, ei tuo imukuppi olisi minua mitenkään haitannut tai mietityttänyt.
Kamala muisto, johtuen varmaan siitä että synnytin luomuna ilman kivunlievitystä, ja se tilan tekeminen leikkaamalla ja imukupin laitto sisään tuntui aivan järkyttävältä niin. Muuten synnytys ei tuntunut mitenkään kovin kivuliaalta, täysin siedettävissä oli kivut.
Toinen synnytys oli sitten taas ihan älyttömän helppo, vauva syntyi 3 tunnissa sairaalaan menosta, ei tarvittu imukuppia, en revennyt, ei leikattu. Olisin ollut käytännössä työkykyinen suoraan synnytettyäni.
Erittäin huono mieli jäi! Nouduttiintekemään imukuppiyrityksen jälkeen kiireellinen sektio. Synnytyslääkäri veti imukuppia kaksinkäsin ja vauvani olikin kasvotarjonnassa, eikä mitenkään olisi mahtunut alakautta.
Mulla käytetty imukuppia 2 eri kertaa (välissä oli ihan normaali synnytyskin), en pitänyt ollenkaan pahana, kunhan lapsi saatiin nopeasti ulos. Yli tunnin ponnistamisen jälkeen imukuppi oli vain ihana helpotus. En muista tunsinko edes mitään erityistä kipua sen muun synnytyskivun lisäksi? Tietysti se leikkely on ajatuksena inhottava, mutta paranin nopeasti, eikä jäänyt mitään vaurioita. Lapsillekaan ei tullut mitään vammoja.
Viimeiseen synnytyskertomukseen oli laitettu "tiukka ulosautto, seuraavalla kerralla arvioidaan synnytystapa tarkasti". No eipä tule enää neljättä kertaa :-)
Synnytys on muuten ihan paska muisto, mutta imukuppi oli ihan tarpeellinen. Vauva vaan autettiin hiukan kun oli senteistä kiinni piiiitkän ponnistusvaiheen jälkeen. Eli imukuppikin laitettiin kun vauvan päälaki oli ulkona, en tuntenut sitä. Veto oli lääkärin mukaan varsin kevyt avustus. Eppari tehtiin ja repesin mutta huom, vaikka imukuppi niiden riskiä lisää, niin epäilen että ne olisi tulleet joka tapauksessa. Epparikin tehtiin jo ennen imukuppia.
Vauvan päähän ei jäänyt mitään jälkeä. Hänelle tosin tuli lievä verenmyrkytys, mutta on epäselvää, mikä sen aiheutti. Imukuppi lisää kyllä riskiä jonkin verran.
En mä edes tuntenut imukupin käyttöä... Lopussa käyttivät sitä muistaakseni neljän ponnistuksen apuna. Eppari tietysti piti tehdä, mutta ei tullut repeämiä eikä tuntunut miltään. Lapsen pää oli ehkä vähän puikulampi, en tiedä johtuiko tuosta imukupista vai pitkästä ponnistusvaiheesta, kun oli vähän ahdasta...
Ekaa autettiin imukupilla, ku sydänkäyrä alko hälyttää. Ei mua paljon informoitu, laitettiin jalkatuet ja kätilö sano, että lääkäri on tulossa, tarvitaan imukuppia. Pisti pari paikallispuudutuspiikkiä ja leikkas välilihan. Imukupin laittaminen ei tuntunu, mutta vauvan päälaki olikin jo näkyvissä..
Pystyin ponnistaa samalla kun lääkäri veti imukupilla, eli lääkäri vain joudutti ponistusvaihetta vähän. Vauvan päähän ei jääny mitään jälkiä imukupista, mä repesin välilihan leikkaushaavasta 5cm sisäänpäin, kätilö ei saanu vuodon takia ommeltua haavaa ja kutsui lääkärin takaisin ompelemaan. Ja synnytyksen pahin kipu oli, ku lääkäri työnsi jotain tuppoja emättimeen, että sai haavan pysymään sen verran kuivana, että näki ommella haavan.
Synnytin siis ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Imukuppi oli vaan helpotus, ku supistuksia oli tullu 7.30 alkaen ja kello oli jo 23.30 kieppeillä ja olin aika väsyny.. Puudutuksen olisin saanu, mutta en halunnu.
Sen jälkeen kuusi synnytystä, joista ensimmäisessä tarvi leikata 3 tikin verran arpikudosta ja lopuissa ei vaurioita, vaikka viimeisinkin oli aika raju: käynnistetty synnytys, joka kesti reilun tunnin, ku viimein lähti käyntiin..
Siis imukuppiko tungetaan ihan sinne sisälle? Enpä oo ikinä ajatellut asiaa sen enempää ja luullut vaan, että sillä imetään siitä päältä(:D). En ole itse siis vielä edes hankkimassa lapsia. Minkä kokoinen se imukuppi sitten on? Sellanen vessanpöntön avaamiseen käytettävä? :D
Halusin vain kommentoida tähän, että olen itse syntynyt imukupin avustuksella. Keskelle päätäni jäi tästä pienen nyrkin kokoinen kalju kohta, johon on leikkauksella jouduttu istuttamaan hiuksia kun olin pieni. Aion toistaa saman operaation uudelleen kunhan on taas varaa leikkaukseen, arpi eli kalju keskellä päätä on ollut todella herkkä asia näin naisena koko elämäni. Täytyy olla silti kiitollinen, että synnyin elossa.
Minulla kohdunkaulan avautuminen jäi vajaaksi ja edistystä ei tapahtunut yli 9 tuntiin. Juuri, kun lääkäri tuli tekemään päätöstä keisarinleikkauksesta, lapsen sydänäänet hävisi ja lääkäri päätti pakottaa jäljellä olevan kohdunkaulan käsin auki ja vetää lapsen ulos imukupilla. Epiduraalin vaikutus oli ehtinyt loppua pari tuntia aiemmin, lisää ei jostain syystä voitu enää antaa (supistuksia oli tullut jo yli 24 tuntia) ja kipu oli aivan käsittämättömän kovaa. Pahinta kuitenkin oli, että kukaan ei ehtinyt kertoa minulle, mitä oikein tapahtuu... Porukkaa oli yhtäkkiä sali täynnä ja kaikki vain huusivat ristiriitaisia käskyjä (Hengitä, hengitä!!! Ei nyt hengitetä, nyt pitää ponnistaa. Ponnista!!! Ei saa ponnistaa, koska ei supista. Hengitä!!!) Kolmella eri imukupilla yritettiin ja niistä ensimmäisen (oli uskoakseni pehmeä) sisäänlaitto sattui eniten. Väliliha leikattiin ilman puudutusta, ja koska lapsi ei ollut laskeutunut yhtään synnytyskanavaan eikä pää siis venyttänyt kudoksia, niin sekin sattui ihan hulluna. Vasta kolmas kuppi saatiin kunnolla kiinni, mutta eipä se lapsi ulos tullut, vaikka mahan päällä oli kolme kätilöä runnomassa. Lopputulos oli hätäsektio ja vauva elvytettynä teholle. Vauvan päähän ei tullut verisiä haavoja, mutta se oli niin turvoksissa, että päähän ei saanut kahteen päivään koskea. Niin suuret traumat jäi, että toista ei meille enää tule. :( Ja tosiaan kipu ei siinä touhussa ollut pahinta (vaikka normaali supistuskipu ei ollut mitään noihin imukuppiin liittyviin kipuihin verrattuna), vaan se henkilökunnan paniikki.
Ihan hyvä mieli jäi, oli pakko reilun tunnin ponnistusvaiheen jälkeen vähän leikellä vastaan pistävää kudosta (ei ollut kätilö sitä huomannut, joten ponnistin sitä vastaan) ja auttaa imukupilla. Ei sattunut minuun, mutta lapsen pää oli verillä.