Lue keskustelun säännöt.
Vakavasti masentunut, kysykää kun ette tunnu ymmärtävän?
26.06.2014 |
Maannut taas yhden päivän syömättä, juoda nyt on pakko. Hain koeen ja tuli mieleen teidän vajakkien kettuluilut masentuneille. Voi morjens. Kysy ja mietitään sitten, että vaihdetaanko paikkoja?
Kommentit (105)
Kuulostaa kauhealta ap: n olotila ja ajatukset. Etenkin se, että ap on toivoton eikä ajattele voivansa vaikuttaa omaan olotilaansa -edes hieman. Toivon ap:lle voimia hakea kunnollista ja tehokasta hoitoa tuohon kamalaan sairauteen. Surullista, että elämän kauneus ja nautittavuus menee häneltä täysin ohitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti joku mies parantaa sinut pimppisuudelmillaan.
-Mies 29v-
Niin ja meille tuntemattomille tietysti voi huutaa jos itsellä on paha olo. Minulla oli ennen ihan kunnioittava olo masennus-nimistä sairautta kohti, mutta tämä ap on osoittanut, että niitä kannattaa ennemmin karttaa, jos välittää omasta hyvinvoinnistaan. Olet varmaan karkottanut ihmiset läheltäsi pois, ja nyt tarvitsee tulla henkisesti hakkaamaan keskustelupalstalle.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 22:23"]Toivottavasti joku mies parantaa sinut pimppisuudelmillaan.
-Mies 29v-
[/quote]
Pervo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota itsesi kanssa nyt aikalisä. Pahimmat on muiden ihmisten painostus käskeä ottaa itseä niskasta kiinni. Se ei auta yhtään mitään, tulee vaan entistä ahdistuneempi olo. Etenet omaa vauhtia toipumisen kanssa. Älä vaadi itseltäsi liikaa. En muista puhuitko, että onko sinulla lääkitystä. Toki niissä on sivuvaikutuksia, mutta otan nekin enemmin kuin sen sisäisen tuskan. Sitä kautta saisi toimintakykyä lisää.
Ei masennusta ymmärretä, ellei itse ole sitä sairastanut. Ja sittenkään ei näköjään riitä ymmärrys, kuinka vakava sairaus se oikeasti on.
Mitään muuta mielen sairautta ei väheksytä samalla tavalla kuin masennusta. Sanotaanko skitsofreeniselle, että katos lopetat vaan ne harhas ja parane? Tai psykoottiselle, ettet vaan halua olla terve, tai dissosioivalle, että lopetappas nyt se aivojes lohkominen?
Mielen sairaudet on oikeita sairauksia, masennus on ihan yhtä vakava, vaikea ja hankala parantaa kuin muutkin mielen sairaudet. Ei ole enää minkään tahdon alla ihmisen toiminta sen jälkeen, kun tuo sairaus etenee pahaksi. Lievissä tapauksissa jotain pystyy itsekkin tekemään, mutta sitten on jo huomattavasti vaikeampaa, kun sairaus on päässyt vakavampaan muotoon, kun ihmiseltä puuttuu sairauden tunto ja halu parantua.
Miksi haluaisi parantua, kun uskoo olevansa huono ja kelvoton ihminen, jonka ei edes pitäisi olla täällä? Kun vain haluaisi kuolla? Jos ei tuollaista tunnetta ole itse kokenut, niin sitä on vaikea ymmärtää, mutta yrittäkää edes. Kukaan masentunut ei halua olla masentunut.
Tuo koko sana pitäisi poistaa käytöstä, koska ihmiset ymmärtävät sen niin väärin. Oikea sana olisi itse-eliminointi.
Koitetaan kestää ap, ollaan rembrantteja sokeiden maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 00:31"]Ei masennusta ymmärretä, ellei itse ole sitä sairastanut. Ja sittenkään ei näköjään riitä ymmärrys, kuinka vakava sairaus se oikeasti on.
Mitään muuta mielen sairautta ei väheksytä samalla tavalla kuin masennusta. Sanotaanko skitsofreeniselle, että katos lopetat vaan ne harhas ja parane? Tai psykoottiselle, ettet vaan halua olla terve, tai dissosioivalle, että lopetappas nyt se aivojes lohkominen?
Mielen sairaudet on oikeita sairauksia, masennus on ihan yhtä vakava, vaikea ja hankala parantaa kuin muutkin mielen sairaudet. Ei ole enää minkään tahdon alla ihmisen toiminta sen jälkeen, kun tuo sairaus etenee pahaksi. Lievissä tapauksissa jotain pystyy itsekkin tekemään, mutta sitten on jo huomattavasti vaikeampaa, kun sairaus on päässyt vakavampaan muotoon, kun ihmiseltä puuttuu sairauden tunto ja halu parantua.
Miksi haluaisi parantua, kun uskoo olevansa huono ja kelvoton ihminen, jonka ei edes pitäisi olla täällä? Kun vain haluaisi kuolla? Jos ei tuollaista tunnetta ole itse kokenut, niin sitä on vaikea ymmärtää, mutta yrittäkää edes. Kukaan masentunut ei halua olla masentunut.
Tuo koko sana pitäisi poistaa käytöstä, koska ihmiset ymmärtävät sen niin väärin. Oikea sana olisi itse-eliminointi.
Koitetaan kestää ap, ollaan rembrantteja sokeiden maassa.
[/quote]
Onko masennus sairaus vai normaali reaktio pettymykseen?
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 00:56"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 00:31"]Ei masennusta ymmärretä, ellei itse ole sitä sairastanut. Ja sittenkään ei näköjään riitä ymmärrys, kuinka vakava sairaus se oikeasti on.
Mitään muuta mielen sairautta ei väheksytä samalla tavalla kuin masennusta. Sanotaanko skitsofreeniselle, että katos lopetat vaan ne harhas ja parane? Tai psykoottiselle, ettet vaan halua olla terve, tai dissosioivalle, että lopetappas nyt se aivojes lohkominen?
Mielen sairaudet on oikeita sairauksia, masennus on ihan yhtä vakava, vaikea ja hankala parantaa kuin muutkin mielen sairaudet. Ei ole enää minkään tahdon alla ihmisen toiminta sen jälkeen, kun tuo sairaus etenee pahaksi. Lievissä tapauksissa jotain pystyy itsekkin tekemään, mutta sitten on jo huomattavasti vaikeampaa, kun sairaus on päässyt vakavampaan muotoon, kun ihmiseltä puuttuu sairauden tunto ja halu parantua.
Miksi haluaisi parantua, kun uskoo olevansa huono ja kelvoton ihminen, jonka ei edes pitäisi olla täällä? Kun vain haluaisi kuolla? Jos ei tuollaista tunnetta ole itse kokenut, niin sitä on vaikea ymmärtää, mutta yrittäkää edes. Kukaan masentunut ei halua olla masentunut.
Tuo koko sana pitäisi poistaa käytöstä, koska ihmiset ymmärtävät sen niin väärin. Oikea sana olisi itse-eliminointi.
Koitetaan kestää ap, ollaan rembrantteja sokeiden maassa.
[/quote]
Onko masennus sairaus vai normaali reaktio pettymykseen?
[/quote]
Sairaus. Normaali reaktio pettymykseen on suru ja muut kevyemmät alakulon ja harmituksen tunteet. Ehkä jopa kiukun tunteetkin jos pettymyksestä puhutaan.
Silloin, kun tunteet menevät hyvin vaikeaksi ja ihminen ei nouse niistä omin avuin, saa fyysisiäkin oireita, jolloin aivoissa on jo tapahtunut ehkä jopa pysyviäkin muutoksia, alkaa masennus. Masennus voi siis alkaa pettymyksestä, jos sen aiheuttamia tunteita ei kykene käsittelemään, esim. menneisyydessä tapahtuneiden kumuloittavien tapahtumien vuoksi tai siksi, että henkilö on muuten herkkä ja hauras.
Herkkyys ei muuten ole ollenkaan huono asia ihmisessä. Sen minkä masentuneita tunnen, niin he ovat poikkeuksetta hyvin älykkäitä, herkkiä ja empaattisia ihmisiä. Tyhmiä ja tunteettomia ei ole yksikään. Kunhan/jos masennuksesta selviävät, he pystyvät käyttämään ominaisuuksiaan hyväkseen ja loistaa jollakin tietyllä asialla, kuten työssään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kiltti lue tämä.
Mä tiedän todellakin miten toivoton olo sulla on. Olen ollut vakavasti masentunut/psykoottisesti masentunut yläasteikäisestä lähtien. Olen yrittänyt itsemurhaa monta kertaa. Ja mä sanon sulle että sä voit vielä selvitä siitä. Jotenkin, jollain keinolla. Ihmiset sanoo että mene lenkille ja töihin ja tee kotitöitä niin johan helpottaa. Okei, se saattaa toimia joillekin, mutta suurimmalla osalla ihmisistä se ei toimi, koska EI OLE MITÄÄN SYYTÄ. Miksi mä haluaisin viedä jotain roskia kun mä haluan kuolla? Paljon parempi keino itsellä oli käydä läpi elämää ja miettiä onko mitään, yhtään mitään, mikä hetkellisesti tuottaa hyvän olon? Siis ei mitään alkoholia tai tällaista, mutta esim. joillekin se on tietokoneella pelaaminen, jollain foorumilla puhuminen, jonkin ruuan syönti, yms. Jotain ihan pientä. Yritä tehdä aikataulu että yrität edes kerran päivässä tiettyyn aikaan nousta ylös ja tehdä jotain kivaa. Pikkuhiljaa nosta sitä määrää, lisää siihen jotain muuta, esim. mulla se oli se että valitsin seuraavalle päivälle vaatteet. Ja sitten se ulkona käyminen. Metsässä kävely oikeasti on tosi vapauttavaa, yritä oikeasti ulkoilla ja syödä terveellisesti, mä tiedän että se tuntuu turhalta, mutta se ainakin hoitaa sun kehoa jos ei muuta. Samaan aikaan yritä käydä läpi asioita ja mä suosittelen ajatusten kirjoittamista ylös. Mieti mikä se on joka sut on tähän asti jaksanut kantaa. Mä tiedän että sä haluat elämältä vielä jotain, koska sä yrität vielä. Mieti mitä se on. Mitä sä haluaisit tehdä. Onko sulla mitään onnellisia muistoja tai jotain tällaista? Kirjoita ne ylös. Mielellään työstä näitä asioita terapiassa. Mä olen ikävä kyllä tullut siihen tulokseen että terapeutit on ihan saamattomia lusmuja ja niille pitää itse sanoa että näitä asioita haluan käsitellä, nämä asiat haluan päästää irti ja näihin asioihin haluan päästä tai saavuttaa. Tee edes pieni lista siitä mitä haluat saavuttaa (se voi olla jo ihan se että nouset ylös ja peset hampaat). Ja sitten lisää siitä.
Mä tiedän että tää kuulostaa tyhmältä ja ylioptimistiselta mutta mä uskon että ihan pienestäkin aloittaminen voi auttaa...
Ap, sä et ole vielä täysin luovuttanut. Se on jo enemmän kun mulla oli aikoinaan. Sä voit vielä päästä tosta. Ainakin siitä ihan syvimmästä suosta. Ihan varmasti. Yritä vain saada itsesi tekemään jotain, edes jotain ihan pientä. Siitä saa onnistumisen tunteen.
Sanonut nyt ihan aluksi, että itseltä onnistui, niin ei tarvitse ihmisten sitten ottaa kantaa tähän, ettenkö tietäisi asiasta yhtään mitään. Sillä niin se aurinko paistaa sinne risukasaankin.
Itse kamppailin 2 vuotta masennuksen kanssa ja, kun tulin raskaaksi se vain paheni ja muuttui vakavaksi. Niin vakavaksi, että yritin tappaa itseni 7kk ollessani raskaana. Osittain tietenkin vauva oli avuksi niin, että tuli otettua itseään niskasta kiinni. Jätettävä semmoiset ihmiset taakae keiden kanssa ei ollut hyvä olla ja otettava kaikki apu vastaan. Nyt kaksi vuotta lapseni syntymästä, en ole koskaan ollut onnellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:32"]
Mielenkiinnosta kysyn, mitä on tapahtumat johtaneet masennukseen? Lapsen kuolema, hyväksikäyttö?
[/quote]
Minulle sanottiin etten voi olla masentunut koska lapseni kuoli, vaan suren lapseni kuolemaa. Ei minulla tässä muuta. En siis ole ollut masentunut mutta en käsitä miksi joku masentuu ilman syytä. Jäikö ostamatta joku takki? Saamatta palkankorotus? Miksi minä selätin suruni lapseni kuolemasta pisteeseen että sallin itselleni elämän mutta teillä joillain on masennus vaan ilmaantunut jostain? Miten tuollaista tilannetta voi koskaan parantaakaan koska minä en näe siinä mahdollisuutta päästä ajattelemaan ratkaisua ongelmalleen josta masennus tuli.
Ymmärtääkö tätä kukaan? Minusta on naurettavaa että joku ajattelee että olen masentunut, syön lääkkeitä lopun ikäni ja jättää hoitamatta aktiivisesti, tuossahan vaan tyytyy siihen että on masentunut. Ehkä ottaa uhrinpaikan? Mitä jos olisi selviytyjä? Ja tekisi vaan jotain elämällään, eikä vaan olisi.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 22:10"]
Ap kiltti lue tämä.
Mä tiedän todellakin miten toivoton olo sulla on. Olen ollut vakavasti masentunut/psykoottisesti masentunut yläasteikäisestä lähtien. Olen yrittänyt itsemurhaa monta kertaa. Ja mä sanon sulle että sä voit vielä selvitä siitä. Jotenkin, jollain keinolla. Ihmiset sanoo että mene lenkille ja töihin ja tee kotitöitä niin johan helpottaa. Okei, se saattaa toimia joillekin, mutta suurimmalla osalla ihmisistä se ei toimi, koska EI OLE MITÄÄN SYYTÄ. Miksi mä haluaisin viedä jotain roskia kun mä haluan kuolla? Paljon parempi keino itsellä oli käydä läpi elämää ja miettiä onko mitään, yhtään mitään, mikä hetkellisesti tuottaa hyvän olon? Siis ei mitään alkoholia tai tällaista, mutta esim. joillekin se on tietokoneella pelaaminen, jollain foorumilla puhuminen, jonkin ruuan syönti, yms. Jotain ihan pientä. Yritä tehdä aikataulu että yrität edes kerran päivässä tiettyyn aikaan nousta ylös ja tehdä jotain kivaa. Pikkuhiljaa nosta sitä määrää, lisää siihen jotain muuta, esim. mulla se oli se että valitsin seuraavalle päivälle vaatteet. Ja sitten se ulkona käyminen. Metsässä kävely oikeasti on tosi vapauttavaa, yritä oikeasti ulkoilla ja syödä terveellisesti, mä tiedän että se tuntuu turhalta, mutta se ainakin hoitaa sun kehoa jos ei muuta. Samaan aikaan yritä käydä läpi asioita ja mä suosittelen ajatusten kirjoittamista ylös. Mieti mikä se on joka sut on tähän asti jaksanut kantaa. Mä tiedän että sä haluat elämältä vielä jotain, koska sä yrität vielä. Mieti mitä se on. Mitä sä haluaisit tehdä. Onko sulla mitään onnellisia muistoja tai jotain tällaista? Kirjoita ne ylös. Mielellään työstä näitä asioita terapiassa. Mä olen ikävä kyllä tullut siihen tulokseen että terapeutit on ihan saamattomia lusmuja ja niille pitää itse sanoa että näitä asioita haluan käsitellä, nämä asiat haluan päästää irti ja näihin asioihin haluan päästä tai saavuttaa. Tee edes pieni lista siitä mitä haluat saavuttaa (se voi olla jo ihan se että nouset ylös ja peset hampaat). Ja sitten lisää siitä.
Mä tiedän että tää kuulostaa tyhmältä ja ylioptimistiselta mutta mä uskon että ihan pienestäkin aloittaminen voi auttaa...
Ap, sä et ole vielä täysin luovuttanut. Se on jo enemmän kun mulla oli aikoinaan. Sä voit vielä päästä tosta. Ainakin siitä ihan syvimmästä suosta. Ihan varmasti. Yritä vain saada itsesi tekemään jotain, edes jotain ihan pientä. Siitä saa onnistumisen tunteen.
[/quote]
Kiitos kovasti. Tulipa tyhmä olo noista eilisistä raivoamisista. Oli vaan niin paha olla. Mä todellakin tän luin ja mä yritän. <3
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:32"]
Mielenkiinnosta kysyn, mitä on tapahtumat johtaneet masennukseen? Lapsen kuolema, hyväksikäyttö?
[/quote]
Minulle sanottiin etten voi olla masentunut koska lapseni kuoli, vaan suren lapseni kuolemaa. Ei minulla tässä muuta. En siis ole ollut masentunut mutta en käsitä miksi joku masentuu ilman syytä. Jäikö ostamatta joku takki? Saamatta palkankorotus? Miksi minä selätin suruni lapseni kuolemasta pisteeseen että sallin itselleni elämän mutta teillä joillain on masennus vaan ilmaantunut jostain? Miten tuollaista tilannetta voi koskaan parantaakaan koska minä en näe siinä mahdollisuutta päästä ajattelemaan ratkaisua ongelmalleen josta masennus tuli.
Ymmärtääkö tätä kukaan? Minusta on naurettavaa että joku ajattelee että olen masentunut, syön lääkkeitä lopun ikäni ja jättää hoitamatta aktiivisesti, tuossahan vaan tyytyy siihen että on masentunut. Ehkä ottaa uhrinpaikan? Mitä jos olisi selviytyjä? Ja tekisi vaan jotain elämällään, eikä vaan olisi.
[/quote]
Olen tosi, äärettömän, pahoillani lapsesi kuolemasta. Otan osaa. Mutta on pakko sanoa, että ei tätä valitse eikä järki sitä sanele. Sepä siinä onkin, että on oikeasti masentuneita ja heitä, jotka eivät ehkä vaan osaa käsitellä elämän normaaleja ylä- ja alamäkiä. Mä koitin todella pitkään tsempata tsempata ja yrittää ja muutamat burnoutitkin tuli, kunnes tämä kuukausien sängyssä makaaminen. Ei sitä osaa selittää, ei siihen ole jotain järjellistä syytä. Toisten psyyke on kai vaan vahvempi kuin toisten. Ei mua kiinnosta mitkään takit, ei kiinnosta mikään, ei niin mikään elämässä. Koitan monta tuhatta kertaa päivässä miettiä, mistä sitä kaivais itsensä ylös, mutta ei. Mielummin nukun. Tänään kävin kaupassa! Jess. Saavutus sekin. Sitten söin vähän ja taas vaan nukun. Ihan kuin kukaan tällasta valitsis, oikeasti?
AP
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:32"]
Mielenkiinnosta kysyn, mitä on tapahtumat johtaneet masennukseen? Lapsen kuolema, hyväksikäyttö?
[/quote]
Minulle sanottiin etten voi olla masentunut koska lapseni kuoli, vaan suren lapseni kuolemaa. Ei minulla tässä muuta. En siis ole ollut masentunut mutta en käsitä miksi joku masentuu ilman syytä. Jäikö ostamatta joku takki? Saamatta palkankorotus? Miksi minä selätin suruni lapseni kuolemasta pisteeseen että sallin itselleni elämän mutta teillä joillain on masennus vaan ilmaantunut jostain? Miten tuollaista tilannetta voi koskaan parantaakaan koska minä en näe siinä mahdollisuutta päästä ajattelemaan ratkaisua ongelmalleen josta masennus tuli.
Ymmärtääkö tätä kukaan? Minusta on naurettavaa että joku ajattelee että olen masentunut, syön lääkkeitä lopun ikäni ja jättää hoitamatta aktiivisesti, tuossahan vaan tyytyy siihen että on masentunut. Ehkä ottaa uhrinpaikan? Mitä jos olisi selviytyjä? Ja tekisi vaan jotain elämällään, eikä vaan olisi.
[/quote]
No sitäpä juuri, kun masennus voi tulla ilman mitään "oikeaa" syytä. Sepä siinä onkin hankalaa, jos näin käy. Miten sitä sitten prosessoi, kun ei ole mitään, mitä muuttaa, mitään, mihin voisi vaikuttaa. Jostain se kuitenkin tulee ja se on tappava tauti, muuttaa aivoja, tyhmentää, heikentää muistia, saa ihmisen uskomaan itsestään mitä omituisempia asioita.
Mikä siinä on niin vaikea käsittää, että se on sairaus? Sairaus, joka on kokijalleen ihan hirvittävää tuskaa. Ei helpota yhtään, jos sitä väheksytään tai pahimmilleen syyllistetään, että olet vain laiska, tai "sulta ei ole lasta kuollut", tai masennuitko, kun takin osto epäonnistui? Tuollainen nollaaminen saattaa pahimmoilleen pahentaa jonkun ihmisen masennusta entisestään kuolemaan saakka. Ei se syyttä ole ammattilaisten kesken hyvin vakavana pidetty tauti.
Ei viitti vaihtaa paikkaa, sen verran hyvin menee nyt.
No sieltä pohjalta on noustava eikä itseään jäädä säälimään.
Mun masennukseni ainakin on/oli suurelta osin laiskuutta. Tosin taustalla vaikuttaa myös epävakaa persoonallisuus, jonka oireet ovat onneksi viime aikoina helpottaneet.
Mut mä itse jätin koulun kesken. Mä olisin aluks vielä jaksanut mennä, en vaan sekä halunnut että jaksanut tarpeeksi. Pääsin uuteen kouluun, mutta kusin senkin, kun ihmiskontakti ahdisti. Se ahdistaa vieläkin ja oon menettänyt kaverini, mut parempaan mennään - jaksan jo siivota enkä enää juurikaan peru tapaamisia.
Kuitenkaan en käy koulussa enkä töissä. Päivät oon pääosin kotona. Enää ei vaan oo niin paha olla, eikä pitkään aikaan oo ollut niin paha olla, että oisin viillellyt tai ajatellut kuolemaa.
Mut siis pointti oli, että mun keskivaikea, viitisen vuotta kestänyt masennukseni, on ollut suurelta osin sitä laiskuutta. Taustalla lapsuuden traumat, seksuaalinen hyväksikäyttö ja koulukiusaamiskokemukset, mutta itse mä siihen masennussuohon lopulta vajosin ja kieltäydyin siitä nousemasta. Nousemisestaan on jokainen itse vastuussa, vaikka apu hyväksi onkin. Mut kukaan ei parane, ellei yhtään yritä, ja jos ei yritä (vaikka kuinka se ois masennuksen syytä eikä sun omaas ja käläkälä ei vaan pysty), niin ei koskaan voi onnistua ja parantua.