Lue keskustelun säännöt.
Vakavasti masentunut, kysykää kun ette tunnu ymmärtävän?
26.06.2014 |
Maannut taas yhden päivän syömättä, juoda nyt on pakko. Hain koeen ja tuli mieleen teidän vajakkien kettuluilut masentuneille. Voi morjens. Kysy ja mietitään sitten, että vaihdetaanko paikkoja?
Kommentit (105)
En mäkään jaksa hihhuleita. Eikä kirkko mitään auta. Ei muakaan hihhulit ja kirkko auttaneet, vaan Jeesus. Sitä on kyllä kaikenlaista avunantajaa liikkeellä tänä päivänä. Monet uskonnolliset liikkeet käyttää ihan räikeästi hyväkseen ihmisen ahdinkoa, joten varovainen saa olla. Paljon on valhetta liikkeellä.
Tässä vähän aikaa sitten selvisi, että eräs tuttu nainen on valehdellut parantuneensa rintasyövästä, jota hänellä ei koskaan ollutkaan. Tästä oli oikein juttu erään tunnetun rukoilijan lehdessä.
J-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:53"]
Vaikka masennus on todella paha ja lamauttava sairaus, niin tosiaan jos haluaa parantua, on itse alettava tehdä töitä. Aluksi voi lähteä siitä, että jaksaa käydä vessassa. Pukea vaatteet päälle. Käydä pesulla. Sirtten jossain vaiheessa liikunta. Vuorokausirytmi. Ruokailu. Lähdet niin pienistä tavoitteista että pystyt niihin. Siitä se parantuminen lähtee.
[/quote]
Joo näitä mä yritän. Mutta pelkkä tää koneella kirjottaminen ja ajatusten kasaaminenkin on aika vaikeaa, siis ihan fyysisestikin ei meinaa jaksaa. Mua välillä suututtaa kun terveet ei tunnu ymmärtävän, että mä en vaan oikeasti PYSTY nousemaan sieltä sängynpohjalta ja samalla hävettää kun en ja se lisää vaan ahdinkoa kun tietenkin sitä paheksutaan. Sitten tulee vaan semmonen ihanvitunsama-olo. Paheksukoot sitten, mä en voi itelleni just nyt mitään! Se ei ole oikeasti tahdosta kiinni, ymmärtäkää nyt se! Teillä on ihan liian hyvin asiat kun varaa tulla haukkumaan sairaita ihmisiä! Teettekö te samaa syöpäsairaillekin! Ottakaa nyt faktoista selvää... Tiedän et tämä mut tappaa, mutta en tiedä milloin.
Alkuperäinen eli AP
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:02"][quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:53"]
Vaikka masennus on todella paha ja lamauttava sairaus, niin tosiaan jos haluaa parantua, on itse alettava tehdä töitä. Aluksi voi lähteä siitä, että jaksaa käydä vessassa. Pukea vaatteet päälle. Käydä pesulla. Sirtten jossain vaiheessa liikunta. Vuorokausirytmi. Ruokailu. Lähdet niin pienistä tavoitteista että pystyt niihin. Siitä se parantuminen lähtee.
[/quote]
Joo näitä mä yritän. Mutta pelkkä tää koneella kirjottaminen ja ajatusten kasaaminenkin on aika vaikeaa, siis ihan fyysisestikin ei meinaa jaksaa. Mua välillä suututtaa kun terveet ei tunnu ymmärtävän, että mä en vaan oikeasti PYSTY nousemaan sieltä sängynpohjalta ja samalla hävettää kun en ja se lisää vaan ahdinkoa kun tietenkin sitä paheksutaan. Sitten tulee vaan semmonen ihanvitunsama-olo. Paheksukoot sitten, mä en voi itelleni just nyt mitään! Se ei ole oikeasti tahdosta kiinni, ymmärtäkää nyt se! Teillä on ihan liian hyvin asiat kun varaa tulla haukkumaan sairaita ihmisiä! Teettekö te samaa syöpäsairaillekin! Ottakaa nyt faktoista selvää... Tiedän et tämä mut tappaa, mutta en tiedä milloin.
Alkuperäinen eli AP
[/quote]
Kyllä sä todellakin PYSTYT, jos haluat. Mikset vaan sanoa, että et halua nousta. Siitähän tässä on kysymys.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:02"][quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:53"]
Vaikka masennus on todella paha ja lamauttava sairaus, niin tosiaan jos haluaa parantua, on itse alettava tehdä töitä. Aluksi voi lähteä siitä, että jaksaa käydä vessassa. Pukea vaatteet päälle. Käydä pesulla. Sirtten jossain vaiheessa liikunta. Vuorokausirytmi. Ruokailu. Lähdet niin pienistä tavoitteista että pystyt niihin. Siitä se parantuminen lähtee.
[/quote]
Joo näitä mä yritän. Mutta pelkkä tää koneella kirjottaminen ja ajatusten kasaaminenkin on aika vaikeaa, siis ihan fyysisestikin ei meinaa jaksaa. Mua välillä suututtaa kun terveet ei tunnu ymmärtävän, että mä en vaan oikeasti PYSTY nousemaan sieltä sängynpohjalta ja samalla hävettää kun en ja se lisää vaan ahdinkoa kun tietenkin sitä paheksutaan. Sitten tulee vaan semmonen ihanvitunsama-olo. Paheksukoot sitten, mä en voi itelleni just nyt mitään! Se ei ole oikeasti tahdosta kiinni, ymmärtäkää nyt se! Teillä on ihan liian hyvin asiat kun varaa tulla haukkumaan sairaita ihmisiä! Teettekö te samaa syöpäsairaillekin! Ottakaa nyt faktoista selvää... Tiedän et tämä mut tappaa, mutta en tiedä milloin.
Alkuperäinen eli AP
[/quote]
Sinä yrität, siis olet oikealla tiellä. Itselleen pitää olla armollinen, vaikka se vaikeaa onkin. Koneella olo on ehkä nyt sinulle just oikea juttu, mitä voit tehdä. Joka päivä se ei onnistu, mutta aina tulee uusi päivä ja uusi yritys. Voimia!
Ap, kyllä aika moni ymmärtää. Myös ilman omaa masennushistoriaa. Tämä palsta ei liene kovin hyvää tukea masentuneelle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:56"][quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:53"]
Vaikka masennus on todella paha ja lamauttava sairaus, niin tosiaan jos haluaa parantua, on itse alettava tehdä töitä. Aluksi voi lähteä siitä, että jaksaa käydä vessassa. Pukea vaatteet päälle. Käydä pesulla. Sirtten jossain vaiheessa liikunta. Vuorokausirytmi. Ruokailu. Lähdet niin pienistä tavoitteista että pystyt niihin. Siitä se parantuminen lähtee.
Oletko itse sairastanut masennuksen?
[/quote]
Olen.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:07"][quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:02"][quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:53"]
Vaikka masennus on todella paha ja lamauttava sairaus, niin tosiaan jos haluaa parantua, on itse alettava tehdä töitä. Aluksi voi lähteä siitä, että jaksaa käydä vessassa. Pukea vaatteet päälle. Käydä pesulla. Sirtten jossain vaiheessa liikunta. Vuorokausirytmi. Ruokailu. Lähdet niin pienistä tavoitteista että pystyt niihin. Siitä se parantuminen lähtee.
[/quote]
Joo näitä mä yritän. Mutta pelkkä tää koneella kirjottaminen ja ajatusten kasaaminenkin on aika vaikeaa, siis ihan fyysisestikin ei meinaa jaksaa. Mua välillä suututtaa kun terveet ei tunnu ymmärtävän, että mä en vaan oikeasti PYSTY nousemaan sieltä sängynpohjalta ja samalla hävettää kun en ja se lisää vaan ahdinkoa kun tietenkin sitä paheksutaan. Sitten tulee vaan semmonen ihanvitunsama-olo. Paheksukoot sitten, mä en voi itelleni just nyt mitään! Se ei ole oikeasti tahdosta kiinni, ymmärtäkää nyt se! Teillä on ihan liian hyvin asiat kun varaa tulla haukkumaan sairaita ihmisiä! Teettekö te samaa syöpäsairaillekin! Ottakaa nyt faktoista selvää... Tiedän et tämä mut tappaa, mutta en tiedä milloin.
Alkuperäinen eli AP
[/quote]
Kyllä sä todellakin PYSTYT, jos haluat. Mikset vaan sanoa, että et halua nousta. Siitähän tässä on kysymys.
[/quote]
Nokun ei pysty niin ei pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku on vakavasti masentunut, niin ei todellakaan ole av:lla selittelemässä tilasnsa ja hakemassa säälipisteitä. Uskomstonta skeidaa. Ei jaksa nousta sängystä, mutta jaksaa jauhaa täällä. Persoonallisuushäiriöiseltä tuo enemmänkin vaikuttaa.
Silloin kun olin vakavasti masentunut en pystynyt kirjoittamaan keskustelupalstoille.
Itkien pyysin samaa lääkettä mitä yliopiston terveydenhuollon terapeuttini oli väkivaltaisen parisuhteen aiheuttamiin traumoihin määrännyt.
Julkisen terveydenhuollon puolella törmäsin täysin käsittämättömään kohteluun.
Menin ja kerroin taustastani. Olin elänyt 10 vuotta väkivaltaisessa suhteessa. Erosimme siten, että minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja mies poliisivankilaan.
Psykiatri kysyi äitini tyttönimeä. Vastasin ihmeissäni. Onko se tämä mahtisuku? Ei. Otappa nämä niin lähtee sultakin ne pahat ajatukset.
Söin niitä kolme päivää enkä enää tuntenut omia lapsiani.
Pitkän taistelun jälkeen sain ne samat lääkkeet, jotka auttoivat minua paniikkikohtauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:02"]
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:53"]
Vaikka masennus on todella paha ja lamauttava sairaus, niin tosiaan jos haluaa parantua, on itse alettava tehdä töitä. Aluksi voi lähteä siitä, että jaksaa käydä vessassa. Pukea vaatteet päälle. Käydä pesulla. Sirtten jossain vaiheessa liikunta. Vuorokausirytmi. Ruokailu. Lähdet niin pienistä tavoitteista että pystyt niihin. Siitä se parantuminen lähtee.
[/quote]
Joo näitä mä yritän. Mutta pelkkä tää koneella kirjottaminen ja ajatusten kasaaminenkin on aika vaikeaa, siis ihan fyysisestikin ei meinaa jaksaa. Mua välillä suututtaa kun terveet ei tunnu ymmärtävän, että mä en vaan oikeasti PYSTY nousemaan sieltä sängynpohjalta ja samalla hävettää kun en ja se lisää vaan ahdinkoa kun tietenkin sitä paheksutaan. Sitten tulee vaan semmonen ihanvitunsama-olo. Paheksukoot sitten, mä en voi itelleni just nyt mitään! Se ei ole oikeasti tahdosta kiinni, ymmärtäkää nyt se! Teillä on ihan liian hyvin asiat kun varaa tulla haukkumaan sairaita ihmisiä! Teettekö te samaa syöpäsairaillekin! Ottakaa nyt faktoista selvää... Tiedän et tämä mut tappaa, mutta en tiedä milloin.
Alkuperäinen eli AP
[/quote]
Minä lopetin masennuslääkkeiden käytön useampi vuosi sitten. Nyt mietin pitäisikö taas..aika korkea kynnys on hakea apua. Kaikkea hyvää sinulle!
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:14"]
Jos joku on vakavasti masentunut, niin ei todellakaan ole av:lla selittelemässä tilasnsa ja hakemassa säälipisteitä. Uskomstonta skeidaa. Ei jaksa nousta sängystä, mutta jaksaa jauhaa täällä. Persoonallisuushäiriöiseltä tuo enemmänkin vaikuttaa.
[/quote]
Ihan miten vaan. En oo tehny mitään sitten pääsiäisen. Nyt oon sentään jossain mammapalstalla jauhamassa mun oloista. Ihan sama oonko sun mielestä masentunu vai en. Et taida paljookaan tästä tietää?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea se on ymmärtää. Varsinkaan sellaisen, joka ei ole koskaan ollut masentunut. Enkä mäkään voi sanoa, että mä ymmärtäisin aloittajaa. Kyllä mä tiedän mitän on olla tosi masentunut, mutta että mä ymmärtäisin, niin en voi sanoa. Kukaan ei muakaan ymmärtänyt. Kyllä halusi ymmärtää ja sanoivat ymmärtävänsä, mutta se ei ollut totta.
Jumala yksin voi ymmärtää, koska hän tietää ja tuntee ihmisen läpikotaisin. Hän tuntee sun koko historian ja ajatukset ym. Siksi hän ymmärtää ja voi auttaa.
J-P
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:02"]
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:53"]
Vaikka masennus on todella paha ja lamauttava sairaus, niin tosiaan jos haluaa parantua, on itse alettava tehdä töitä. Aluksi voi lähteä siitä, että jaksaa käydä vessassa. Pukea vaatteet päälle. Käydä pesulla. Sirtten jossain vaiheessa liikunta. Vuorokausirytmi. Ruokailu. Lähdet niin pienistä tavoitteista että pystyt niihin. Siitä se parantuminen lähtee.
[/quote]
Joo näitä mä yritän. Mutta pelkkä tää koneella kirjottaminen ja ajatusten kasaaminenkin on aika vaikeaa, siis ihan fyysisestikin ei meinaa jaksaa. Mua välillä suututtaa kun terveet ei tunnu ymmärtävän, että mä en vaan oikeasti PYSTY nousemaan sieltä sängynpohjalta ja samalla hävettää kun en ja se lisää vaan ahdinkoa kun tietenkin sitä paheksutaan. Sitten tulee vaan semmonen ihanvitunsama-olo. Paheksukoot sitten, mä en voi itelleni just nyt mitään! Se ei ole oikeasti tahdosta kiinni, ymmärtäkää nyt se! Teillä on ihan liian hyvin asiat kun varaa tulla haukkumaan sairaita ihmisiä! Teettekö te samaa syöpäsairaillekin! Ottakaa nyt faktoista selvää... Tiedän et tämä mut tappaa, mutta en tiedä milloin.
Alkuperäinen eli AP
[/quote]
1) Miksi sitten teit tämän aloituksen, jossa sinulta muka saa kysellä?
2) Minkä takia masentuneet aina raivostuu, kun niiltä kysyy esim, että jaksaisivatko käydä kävelyllä, vaikka metsäretkellä? Aina tulee se litania, kun ei jaksa ei jaksa ei jaksa, ettäs kehtaatkin moista ehdottaa, sä et kyllä tajua mistään mitään.
On tutkittua ja todistettua, että liikunta (esim. helposti toteutettava kävelylenkki, aluksi vaikka ihan lyhyt) ja luonto nostavat mielialaa.
Itse olen käynyt läpi raskaita aikoja & nykyäänkin alavireisyyteen taipuvainen, mutta koen tärkeäksi etsiä ja löytää konsteja, joista saa edes vähän iloa irti. En ole koskaan kehdannut tyrmätä hyvää tarkoittavia ideoita. Osa niistä on ollut toteuttamiskelpoisia, vaikkei ehdottajalla olisi ollutkaan patologista masennusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:02"]
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:53"]
Vaikka masennus on todella paha ja lamauttava sairaus, niin tosiaan jos haluaa parantua, on itse alettava tehdä töitä. Aluksi voi lähteä siitä, että jaksaa käydä vessassa. Pukea vaatteet päälle. Käydä pesulla. Sirtten jossain vaiheessa liikunta. Vuorokausirytmi. Ruokailu. Lähdet niin pienistä tavoitteista että pystyt niihin. Siitä se parantuminen lähtee.
[/quote]
Joo näitä mä yritän. Mutta pelkkä tää koneella kirjottaminen ja ajatusten kasaaminenkin on aika vaikeaa, siis ihan fyysisestikin ei meinaa jaksaa. Mua välillä suututtaa kun terveet ei tunnu ymmärtävän, että mä en vaan oikeasti PYSTY nousemaan sieltä sängynpohjalta ja samalla hävettää kun en ja se lisää vaan ahdinkoa kun tietenkin sitä paheksutaan. Sitten tulee vaan semmonen ihanvitunsama-olo. Paheksukoot sitten, mä en voi itelleni just nyt mitään! Se ei ole oikeasti tahdosta kiinni, ymmärtäkää nyt se! Teillä on ihan liian hyvin asiat kun varaa tulla haukkumaan sairaita ihmisiä! Teettekö te samaa syöpäsairaillekin! Ottakaa nyt faktoista selvää... Tiedän et tämä mut tappaa, mutta en tiedä milloin.
Alkuperäinen eli AP
[/quote]
1) Miksi sitten teit tämän aloituksen, jossa sinulta muka saa kysellä?
2) Minkä takia masentuneet aina raivostuu, kun niiltä kysyy esim, että jaksaisivatko käydä kävelyllä, vaikka metsäretkellä? Aina tulee se litania, kun ei jaksa ei jaksa ei jaksa, ettäs kehtaatkin moista ehdottaa, sä et kyllä tajua mistään mitään.
On tutkittua ja todistettua, että liikunta (esim. helposti toteutettava kävelylenkki, aluksi vaikka ihan lyhyt) ja luonto nostavat mielialaa.
Itse olen käynyt läpi raskaita aikoja & nykyäänkin alavireisyyteen taipuvainen, mutta koen tärkeäksi etsiä ja löytää konsteja, joista saa edes vähän iloa irti. En ole koskaan kehdannut tyrmätä hyvää tarkoittavia ideoita. Osa niistä on ollut toteuttamiskelpoisia, vaikkei ehdottajalla olisi ollutkaan patologista masennusta...
[/quote]
No kun olen aktiiviurheiilija. Ja silti masentunut ja paljon. Saa kysyä, siis missä vaiheessa olen raivonnut? Raivoan näille kyllä, jotka eivät ymmärrä mistä puhuvat. Kukaan multa kysynyt käynkö kävelyllä tai muuta. Vittuilua vaan. Niinku kaikki ihmiset.
AP
Ap kaipaa vaan säälipisteitä. Voi voi, ihan kamalaa sulla, ymmärrän sinua, olet tosi masentunut etkä todellakaan pysty tekemään mitään, ei ole ihme että olet masentunut kun elämäsi on noin kamalaa ollut, ei masentuneena PYSTY tekemään mitään, ei kannata yrittää... Tätäkö hait?
Vai vielä aktiiviurheilija. Ja sängyssä pääsiäisestä asti. Juu juu.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:23"]
Ap kaipaa vaan säälipisteitä. Voi voi, ihan kamalaa sulla, ymmärrän sinua, olet tosi masentunut etkä todellakaan pysty tekemään mitään, ei ole ihme että olet masentunut kun elämäsi on noin kamalaa ollut, ei masentuneena PYSTY tekemään mitään, ei kannata yrittää... Tätäkö hait?
[/quote]
En. Sä haet sitä, että mä suuttuisin. Mutta kun en jaksa välittää enää mistään tällasesta. En kaipaa sääliä, en oikeesti yhtään mitään. Et tajua miltä tää tuntuu. Mulla on aivan sama vaikka joku tulis hakkaan mun pään tohjoks just nyt. Oikeestaan sitä toivoisinkin. Joten kiitos tästä ja hyvää kesänjatkoa sulle. :)
AP
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:22"][quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:02"]
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:53"]
Vaikka masennus on todella paha ja lamauttava sairaus, niin tosiaan jos haluaa parantua, on itse alettava tehdä töitä. Aluksi voi lähteä siitä, että jaksaa käydä vessassa. Pukea vaatteet päälle. Käydä pesulla. Sirtten jossain vaiheessa liikunta. Vuorokausirytmi. Ruokailu. Lähdet niin pienistä tavoitteista että pystyt niihin. Siitä se parantuminen lähtee.
[/quote]
Joo näitä mä yritän. Mutta pelkkä tää koneella kirjottaminen ja ajatusten kasaaminenkin on aika vaikeaa, siis ihan fyysisestikin ei meinaa jaksaa. Mua välillä suututtaa kun terveet ei tunnu ymmärtävän, että mä en vaan oikeasti PYSTY nousemaan sieltä sängynpohjalta ja samalla hävettää kun en ja se lisää vaan ahdinkoa kun tietenkin sitä paheksutaan. Sitten tulee vaan semmonen ihanvitunsama-olo. Paheksukoot sitten, mä en voi itelleni just nyt mitään! Se ei ole oikeasti tahdosta kiinni, ymmärtäkää nyt se! Teillä on ihan liian hyvin asiat kun varaa tulla haukkumaan sairaita ihmisiä! Teettekö te samaa syöpäsairaillekin! Ottakaa nyt faktoista selvää... Tiedän et tämä mut tappaa, mutta en tiedä milloin.
Alkuperäinen eli AP
[/quote]
1) Miksi sitten teit tämän aloituksen, jossa sinulta muka saa kysellä?
2) Minkä takia masentuneet aina raivostuu, kun niiltä kysyy esim, että jaksaisivatko käydä kävelyllä, vaikka metsäretkellä? Aina tulee se litania, kun ei jaksa ei jaksa ei jaksa, ettäs kehtaatkin moista ehdottaa, sä et kyllä tajua mistään mitään.
On tutkittua ja todistettua, että liikunta (esim. helposti toteutettava kävelylenkki, aluksi vaikka ihan lyhyt) ja luonto nostavat mielialaa.
Itse olen käynyt läpi raskaita aikoja & nykyäänkin alavireisyyteen taipuvainen, mutta koen tärkeäksi etsiä ja löytää konsteja, joista saa edes vähän iloa irti. En ole koskaan kehdannut tyrmätä hyvää tarkoittavia ideoita. Osa niistä on ollut toteuttamiskelpoisia, vaikkei ehdottajalla olisi ollutkaan patologista masennusta...
[/quote]
No kun olen aktiiviurheiilija. Ja silti masentunut ja paljon. Saa kysyä, siis missä vaiheessa olen raivonnut? Raivoan näille kyllä, jotka eivät ymmärrä mistä puhuvat. Kukaan multa kysynyt käynkö kävelyllä tai muuta. Vittuilua vaan. Niinku kaikki ihmiset.
AP
[/quote]
Vakavasti masentuneita on ollut kanssa. Heidänkään vastaukset ei mielyttäneet.Sinua ei silti ymmärretä... sinä olet itse itsellesi hankala
Nämä ihmiset eivät kyllä ymmärrä masennuksesta paljoakaan.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:12"]
No sieltä pohjalta on noustava eikä itseään jäädä säälimään.
[/quote]
Masennuksen sairastaneen nimissä linkkaan tämän kuvan Sinulle ja Muillekin.
http://tmstherapycenters.com/images/TMSTCOA/Large_images/depressed_nondepressed_brain_lg.jpg
Ei jalka murtuneena oikein voi juosta, sitä haen takaa.