Vakavasti masentunut, kysykää kun ette tunnu ymmärtävän?

Vakavaankin masennukseen on hoitokeinot ja voit parantua ja nauttia taas elämästä. Koita jaksaa hakea apua ja parantua. Voimia.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:53"]Vaikka masennus on todella paha ja lamauttava sairaus, niin tosiaan jos haluaa parantua, on itse alettava tehdä töitä. Aluksi voi lähteä siitä, että jaksaa käydä vessassa. Pukea vaatteet päälle. Käydä pesulla. Sirtten jossain vaiheessa liikunta. Vuorokausirytmi. Ruokailu. Lähdet niin pienistä tavoitteista että pystyt niihin. Siitä se parantuminen lähtee.

[/quote] Kaikkein pahinta on se ettei pysty tuohon. Järki tosin sanoo, mutta mieli ei ole mukana.

On vain joku, joka joskus oli minä. Sitä minää ei vain enää ole. Ei ole ketään, jota kehoittaisi pieniin askeliin.

Sitä ei ole eikä sitä löydy.

Se on kamalaa.

Miksi sinä ap teit tällaisen aloituksen? Provosoidaksesi vai provosoituaksesi? Ensimmäinen viestisi oli kovin hyökkäävä: kysykää jotain vaikka ette te mitään kuitenkaan ymmärrä...

Masennusta, vakavaa sellaista, on vaikea selittää muille. Lähes mahdotonta. Mutta pitää myös osata olla muille hieman armollinen, yrittää ymmärtää sekin, että ainakin ne lähimmät ystävät tarkoittavat ihan hyvää pyytäessään ulos, ehdottaessaan jotain tekemistä tms. Eivät he v''tuillakseen kysele - entä jos olisivat vain hiljaa, sen jälkeen voisikin sitten itkeä sitä, kun kukaan ei ole kiinnostunut. Masentunut voi olla todella vaikeaa seuraa, kun maailma pyörii niin oman itsen ja sen synkkyyden ympärillä.

Ja kyllä, tiedän mistä puhun. Diagnoosina vaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö ja vähän kaikkea muuta kivaa siinä rinnalla. Tänään olen jaksanut yrittää jotain, huomisesta en tiedä. Mutta sen tiedän, että jos joskus tästä haluan selvitä, tarvitsen siihen ystäviäni. Ja heistä pääsen kyllä nopeasti eroon kertomalla, miten "minua ei kukaan voi kuitenkaan ymmärtää".

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:24"]

Vai vielä aktiiviurheilija. Ja sängyssä pääsiäisestä asti. Juu juu.

[/quote]

Olen aina ollut ja tuntuu et olen vieläkin, en tosiaankaan tota hylkää tän takia että kaikki päin helvettiä näin kauan! Masentuneenakin oon juossut ja kauan oonkin... Nyt en oo tehny mitään.... Koulut ja valmentaja ja äiti soittelee, ihan sama..

Alkuperäinen

En väitä tietäväni sinun tilanteestasi kun olen itse ollut vain keskivahvasti masentunut, mutta sen verran silti sanon että kenenkään mielialaa ei ainakaan paranna tämä myrkyllinen palsta. Täällä saa vahvistusta sille uskolle että maailma on paha eikä sillä tee mitään. Mene mille vain muulle nettisaitille, kiltti.

Vakavasti masentuneet eivät sorru hymiöihin.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:28"]

Miksi sinä ap teit tällaisen aloituksen? Provosoidaksesi vai provosoituaksesi? Ensimmäinen viestisi oli kovin hyökkäävä: kysykää jotain vaikka ette te mitään kuitenkaan ymmärrä...

Masennusta, vakavaa sellaista, on vaikea selittää muille. Lähes mahdotonta. Mutta pitää myös osata olla muille hieman armollinen, yrittää ymmärtää sekin, että ainakin ne lähimmät ystävät tarkoittavat ihan hyvää pyytäessään ulos, ehdottaessaan jotain tekemistä tms. Eivät he v''tuillakseen kysele - entä jos olisivat vain hiljaa, sen jälkeen voisikin sitten itkeä sitä, kun kukaan ei ole kiinnostunut. Masentunut voi olla todella vaikeaa seuraa, kun maailma pyörii niin oman itsen ja sen synkkyyden ympärillä.

Ja kyllä, tiedän mistä puhun. Diagnoosina vaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö ja vähän kaikkea muuta kivaa siinä rinnalla. Tänään olen jaksanut yrittää jotain, huomisesta en tiedä. Mutta sen tiedän, että jos joskus tästä haluan selvitä, tarvitsen siihen ystäviäni. Ja heistä pääsen kyllä nopeasti eroon kertomalla, miten "minua ei kukaan voi kuitenkaan ymmärtää".

[/quote]

Tämä oli hyvä vastaus kyllä. Ei ollut tarkoitusperäsesti oikein mitään hakea tällä, oikeastaan just tämmösiä toivoin, miten sinä vastasit. Tiedän olevani ärsyttävää seuraa ja aika turhaketylsä ja varmaan kohta kaveritkin menneet, mutta mitäs voin. Kun on näin mulkku ihminen niin kannattaa vaan lähteä litomaan koko meiningistä.
AP

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:27"][quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:53"]Vaikka masennus on todella paha ja lamauttava sairaus, niin tosiaan jos haluaa parantua, on itse alettava tehdä töitä. Aluksi voi lähteä siitä, että jaksaa käydä vessassa. Pukea vaatteet päälle. Käydä pesulla. Sirtten jossain vaiheessa liikunta. Vuorokausirytmi. Ruokailu. Lähdet niin pienistä tavoitteista että pystyt niihin. Siitä se parantuminen lähtee.

[/quote] Kaikkein pahinta on se ettei pysty tuohon. Järki tosin sanoo, mutta mieli ei ole mukana.

On vain joku, joka joskus oli minä. Sitä minää ei vain enää ole. Ei ole ketään, jota kehoittaisi pieniin askeliin.

Sitä ei ole eikä sitä löydy.

Se on kamalaa.

[/quote]

Et pysty välttämättä itse, koska olet vakavasti sairas. Tarvitset ehkä sairaalahoitoa tai ainakin lääkityksen joka auttaa. Ei se tahdonvoimasta ole kiinni. Tahdonvoimaa kyllä tarvit siinä että tunnustat tilanteesi vakavuuden ja haet siihen apua.

Kukaan ei valitse "olen masentunut"-korttia. Itse masiksen olen läpikäynyt. 

Ymmärrän masentuneita, mutta ap kyllä kuulostaa vähän ruikuttajalta.

Maailma on pahan vallassa. Ikinä ei luulisi, että tälle, vauvapalstalle kukaan kirjoittelisi niin karkeeta tekstiä, mitä täällä on. Mäkin luulin tätä ensin hyväksi järkeväksi palstaksi ja sellainen tää on joskus varmaan ollutkin.

J-P

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:33"]Kukaan ei valitse "olen masentunut"-korttia. Itse masiksen olen läpikäynyt. 

[/quote]

Jaha. Minä tein sen ja läpi meni. Sitten vaan kyllästyin siihen touhuun ja aloin elää.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:07"]

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:02"][quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:53"]

Vaikka masennus on todella paha ja lamauttava sairaus, niin tosiaan jos haluaa parantua, on itse alettava tehdä töitä. Aluksi voi lähteä siitä, että jaksaa käydä vessassa. Pukea vaatteet päälle. Käydä pesulla. Sirtten jossain vaiheessa liikunta. Vuorokausirytmi. Ruokailu. Lähdet niin pienistä tavoitteista että pystyt niihin. Siitä se parantuminen lähtee.

[/quote]

Joo näitä mä yritän. Mutta pelkkä tää koneella kirjottaminen ja ajatusten kasaaminenkin on aika vaikeaa, siis ihan fyysisestikin ei meinaa jaksaa. Mua välillä suututtaa kun terveet ei tunnu ymmärtävän, että mä en vaan oikeasti PYSTY nousemaan sieltä sängynpohjalta ja samalla hävettää kun en ja se lisää vaan ahdinkoa kun tietenkin sitä paheksutaan. Sitten tulee vaan semmonen ihanvitunsama-olo. Paheksukoot sitten, mä en voi itelleni just nyt mitään! Se ei ole oikeasti tahdosta kiinni, ymmärtäkää nyt se! Teillä on ihan liian hyvin asiat kun varaa tulla haukkumaan sairaita ihmisiä! Teettekö te samaa syöpäsairaillekin! Ottakaa nyt faktoista selvää... Tiedän et tämä mut tappaa, mutta en tiedä milloin.

Alkuperäinen eli AP

[/quote]

Kyllä sä todellakin PYSTYT, jos haluat. Mikset vaan sanoa, että et halua nousta. Siitähän tässä on kysymys.

[/quote]

Parantuukoko muutkin sairaudet, esim. seksuaaliseen suuntautumiseen "liittyvät"? Voi voi... Mikä kirkko se nyt olikaan?

Aihe herättää monissa avuttomuuden tunteesta johtuvaa suuttumusta. Jotenkin arvelen että moni tähän keskusteluun vastanneista on kasvanut perheessä jossa on ollut masentunut vanhempi, vaikkei välttämättä diagnosoitu, kun ennen avun hakemisen kynnys oli korkeampi. Monella aikuisella on se kokemus että lapsena ja nuorena on omaa vanhempaa pitänyt yrittää tukea ja rohkaista, ja moni on joutunut kuuntelemaan loputtomia valituksia siitä miten ei jaksa ja myös näitä epäsuoria vihjeitä itsemurhasta: 'parempi olisi vain kuolla pois' jne.

Luulen että sen vuoksi AP:n aloitus ja kriitiikki masennusta ymmärtämättömiä kohtaan herättää ahdistusta täällä. Voin olla toki väärässäkin.

Kyllä vituttaa nämä jotka eivät tiedä oikeasta masennuksesta mitään. Siis ei paskan vertaa tietoa kyseisestä SAIRAUDESTA. Ollessani masentunut lenkille lähtö, siivoaminen tai kaupassa käynti, ihmisten tapaaminen ei auttanut oloon millään lailla. Vakavasti masentunut ei välttämättä pääse edes sängystä ja on lähes toimintakyvytön, mutta teillä ei riitä kokemus ja äly sitä uskomaan, koska teille masennus on synonyymi laiskuuden kanssa. Kukaan, joka on käynyt läpi oikean masennuksen ei sano, että "lähde ulos ja lopeta makoilu." Ei jumalauta mitä pässejä ihmiset on!

Mä en edes vakavasti masentuneena ollut noin ilkeä. Agressiivisia täällä useampi on eikä masentunut.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:36"][quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:33"]Kukaan ei valitse "olen masentunut"-korttia. Itse masiksen olen läpikäynyt. 

[/quote]

Jaha. Minä tein sen ja läpi meni. Sitten vaan kyllästyin siihen touhuun ja aloin elää.

[/quote]

Miksi tätä alapeukutetaan? N. 20-25 vuotiaana olin "masentunut" eikä kukaan kyseenalaistanut. En viittinyt tehdä mitään sellaista, johon olisin joutunut uhraamaan vapaa-aikaani. Kovasti sain ymmärrystä "sairauteeni" niin terkkarista kuin sukulaisiltakin. Sitten tapasin kivan tyypin ja aattelin, että ei enää jaksa makoilla kotona.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:51"][quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:36"][quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:33"]Kukaan ei valitse "olen masentunut"-korttia. Itse masiksen olen läpikäynyt. 

[/quote]

Jaha. Minä tein sen ja läpi meni. Sitten vaan kyllästyin siihen touhuun ja aloin elää.

[/quote]

Miksi tätä alapeukutetaan? N. 20-25 vuotiaana olin "masentunut" eikä kukaan kyseenalaistanut. En viittinyt tehdä mitään sellaista, johon olisin joutunut uhraamaan vapaa-aikaani. Kovasti sain ymmärrystä "sairauteeni" niin terkkarista kuin sukulaisiltakin. Sitten tapasin kivan tyypin ja aattelin, että ei enää jaksa makoilla kotona.

[/quote]

Mutta et ollut vakavasti masentunut.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:53"][quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:51"][quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:36"][quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:33"]Kukaan ei valitse "olen masentunut"-korttia. Itse masiksen olen läpikäynyt. 

[/quote]

Jaha. Minä tein sen ja läpi meni. Sitten vaan kyllästyin siihen touhuun ja aloin elää.

[/quote]

Miksi tätä alapeukutetaan? N. 20-25 vuotiaana olin "masentunut" eikä kukaan kyseenalaistanut. En viittinyt tehdä mitään sellaista, johon olisin joutunut uhraamaan vapaa-aikaani. Kovasti sain ymmärrystä "sairauteeni" niin terkkarista kuin sukulaisiltakin. Sitten tapasin kivan tyypin ja aattelin, että ei enää jaksa makoilla kotona.

[/quote]

Mutta et ollut vakavasti masentunut.

[/quote]

No kyllä mä ainakin diagnoosin sain :D

Mun elämä on siis tätä: hyvinä jaksoina käyn pitkillä lenkeillä ja olo on hetken hyvä. Mutta se loppuu kuin seinään aina aika samantien, koska en vaan oikeasti jaksa nousta! Tuntuu kuin ois jonku huumeen vaikutuksen alasena aamulla tai aamupäivästä, siis no ylipäätään silloin kun herään. On vaan olo et mitä helvettiä mä taas tähänkin päivään heräsin. Enää ei paljoa haittaa olla vähän huolettomampi kun tiedän et jos jotain sattuu ja kuolen ni ei haittaa. Ei vaan kiinnosta.

Täällä kyllä hyviä pointteja, mutta aivan hölmöjäkin. Juhlikaa sitten jos kuolemani toteutan!

AP