Kaveri vastasi pitkään viestiini ”jep”

voi miten ihanaa, että kerrot oma-aloitteisesti kaverillesi omiakin kuulumisia sen sijaan, että jäisit odottamaan, että hän kysyisi niistä erikseen! Ehkä kaverillasi oli juuri tuolla hetkellä jotain tärkeämpää mietittävää tai tehtävää ja halusi vain vastata sinulle nopeasti ettei unohdu koko vastaaminen ja siksi tuli vain jep ja hymiöitä

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa:

Ei ole ystävästä mitään kuulunut. Joten taidan antaa olla. Ei ole eka kerta kun vastaa lyhyesti. Yhtäkkiä häneltä saattaa tosin tulla joku kirjoittamansa työteksti, johon kaipaa oikolukua tai mielipidettä…. Eli olettaa minun olevan heti käytettävissä, toki olenkin - kun luulin että olemme ystäviä. Mutta nyt hän saa ottaa yhteyttä kyllä.

Ap

varmaan hyvä päätös.

Vierailija kirjoitti:

Ja hei vielä tuosta ystävä vs. kaverijaosta. Se on aika teennäinen, eikä monissa muissa kulttuureissa erotella ystäviä noin tarkkaan eri kategorioihin. Mutta onhan se selvää että ehkä ap luulee että olette läheisiä, ja hän ei haluakaan olla niin läheinen.

Mun mielestä se taas on kaikkea muuta kuin teennäinen. Teennäistä olisi väittää olevansa oikeasti kiinnostunut kaikkien parin sadan kaverinsa lääkärireissuista yms. Mun mielestä ystävyyden erottaa kaveruudesta just se, että ystävyys edellyttää enemmän vaivannäköä kuin kaveruus. Pidetään useammin yhteyttä ja ystävien kesken kerrotaan enemmän ja yksityiskohtaisemmin omaan elämään liittyvistä asioista. Näin ystävänsä tuntee paremmin ja jos sitten tulisi ystävältä vaikka viesti, jossa kertoo kissan pissanneen olohuoneen matolle, niin ystävänsä tuntiessa tietää, voiko siihen naurahtaa tietäen, että tuleepi ystävälle matonpesuhommia,  vai onko ystävän olohuoneen matto kenties iso, vesipesua kestämätön, viimeinen konkreettinen muisto ystävän edesmenneestä äidistä  ja ystävä kaiken lisäksi autoton, jolloin ison kissanpissaisen maton raahaaminen pesulaan olisi varsin hankalaa. 

En itse tykkää vaihdella kuulumisia viesteillä. Jotenkin rasitti, kun yksi lähellä asuva kaverini alkoi aina laittaa kaikkia arkipäiväisyyksiä, muttei kumminkaan hirveän usein nähty. Miksei voisi lyhyesti vaikka tavata kerran viikossa ja vaihtaa ne kuulumiset siinä? En itse viitsisi puhelimella selostaa asioita kavereille ja olla silti yksin. Eli ehkä se viestillä kuulumisten vaihto on joku "uusi normaali" mutta ei kaikki siitä pidä eikä voi vaatia. Siitäkin on vähän vaikea ehkä sanoa toiselle, että ei toivo niin paljon viestien vaihtoa. Kun sitten jos suoraan sanoo, se loukkaantuu että yhteydenotto torjutaan ja ei kehtaa laittaa enää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja hei vielä tuosta ystävä vs. kaverijaosta. Se on aika teennäinen, eikä monissa muissa kulttuureissa erotella ystäviä noin tarkkaan eri kategorioihin. Mutta onhan se selvää että ehkä ap luulee että olette läheisiä, ja hän ei haluakaan olla niin läheinen.

Mun mielestä se taas on kaikkea muuta kuin teennäinen. Teennäistä olisi väittää olevansa oikeasti kiinnostunut kaikkien parin sadan kaverinsa lääkärireissuista yms. Mun mielestä ystävyyden erottaa kaveruudesta just se, että ystävyys edellyttää enemmän vaivannäköä kuin kaveruus. Pidetään useammin yhteyttä ja ystävien kesken kerrotaan enemmän ja yksityiskohtaisemmin omaan elämään liittyvistä asioista. Näin ystävänsä tuntee paremmin ja jos sitten tulisi ystävältä vaikka viesti, jossa kertoo kissan pissanneen olohuoneen matolle, niin ystävänsä tuntiessa tietää, voiko siihen naurahtaa tietäen, että tuleepi ystävälle matonpesuhommia,  vai onko ystävän olohuoneen matto kenties iso, vesipesua kestämätön, viimeinen konkreettinen muisto ystävän edesmenneestä äidistä  ja ystävä kaiken lisäksi autoton, jolloin ison kissanpissaisen maton raahaaminen pesulaan olisi varsin hankalaa. 

No ihmiset on erilaisia. Minulla ei ole laajaa tuttavapiiriä tai kahtasataa kaveria! Kavereita on kourallinen ja jaan asioita vain kavereilleni. Kai pidän heitä ystävinä sitten. Olisi typerää jakaa heitä eri ryhmiin, kaveri on kaveri, tuttavat on erikseen.

Vierailija kirjoitti:

En itse tykkää vaihdella kuulumisia viesteillä. Jotenkin rasitti, kun yksi lähellä asuva kaverini alkoi aina laittaa kaikkia arkipäiväisyyksiä, muttei kumminkaan hirveän usein nähty. Miksei voisi lyhyesti vaikka tavata kerran viikossa ja vaihtaa ne kuulumiset siinä? En itse viitsisi puhelimella selostaa asioita kavereille ja olla silti yksin. Eli ehkä se viestillä kuulumisten vaihto on joku "uusi normaali" mutta ei kaikki siitä pidä eikä voi vaatia. Siitäkin on vähän vaikea ehkä sanoa toiselle, että ei toivo niin paljon viestien vaihtoa. Kun sitten jos suoraan sanoo, se loukkaantuu että yhteydenotto torjutaan ja ei kehtaa laittaa enää mitään.

Ymmärrän. Moni ehkä kokee että viestittely on vaivatonta. Ei tarvitse sopia ja nähdä mikä vie energiaa. Voi vaan laittaa viestin ja toinen vastaa kun on sopiva hetki. Sinänsä itsekin mieluiten näen kavereita, mutta siinä välissä on pakko viestitellä että sopii näkemiset vähintään. En pidä puhelimessa puhumisesta ollenkaan jostain syystä.

Vierailija kirjoitti:

En itse tykkää vaihdella kuulumisia viesteillä. Jotenkin rasitti, kun yksi lähellä asuva kaverini alkoi aina laittaa kaikkia arkipäiväisyyksiä, muttei kumminkaan hirveän usein nähty. Miksei voisi lyhyesti vaikka tavata kerran viikossa ja vaihtaa ne kuulumiset siinä? En itse viitsisi puhelimella selostaa asioita kavereille ja olla silti yksin. Eli ehkä se viestillä kuulumisten vaihto on joku "uusi normaali" mutta ei kaikki siitä pidä eikä voi vaatia. Siitäkin on vähän vaikea ehkä sanoa toiselle, että ei toivo niin paljon viestien vaihtoa. Kun sitten jos suoraan sanoo, se loukkaantuu että yhteydenotto torjutaan ja ei kehtaa laittaa enää mitään.

Jos mieleen tulee joku hauska juttu just silloin, tai näkee jossain jotain, ei sitä enää välttämättä muista jos näkee viikon päästä. Se on ihan eri asia kuin hetkessä jakaminen.

jep

Kyllä minuakin ärsyttää se, että saan vastaukseksi vain peukun, jep, oho!, tms. Ymmärrän jos juuri sillä hetkellä on kiire eikä aikaa jaaritella enempää, mutta voisi edes myöhemmin kommentoida jotain enemmänkin. Varsinkin jos kysyn jotain ihan oikeaa asiaa, enkä vain "mitä kuuluu? :)"

Vierailija kirjoitti:

Yritin olla vastavuoroinen ja kysyä kun muistin että hänellä oli muuttotarkastus ennen juhannusta.

Ja raksateemaan liittyen jatkoin kun on ollut puhetta että ostetaanko vai rakennetaanko mökki.

Jotenkin järkytyin tuosta ”jep” -kuittauksesta. Tuli juuri sellainen olo että se oli ylimielinen kuittaus enkä kiinnosta tekemisineni pätkän vertaa.

Ap

Paino sanalla "yritit". Kuitenkaan et ollut ajankohtaisesti kiinnostunut erikseen kysymään vaan käytit sitä vaan aasinsiltana velvoittaa kuuntelemaan omia pohdintojasi, joiden vuoksi otit yhteyttä.

Jos nyt itse lähtisin spekuloimaan asiaa niin saatan vastata ystävälle samoin esim. työpäivän aikana, toki toinen vaihtoehto olisi jättää siinä hetkessä kokonaan vastaamatta, mutta sitten yleensä unohdan vastata kokonaan. Onneksi ystäväni tietävät, etten ajattele tilanteessa mitenkään tarkoituksella välinpitämättömästi ja palaan muistaessani - erityisesti tavatessamme niin jatkamme sujuvasti keskustelua esim.remontista.

Jos ystäväsi olisi unohtanut vastata, koska ei ollut aikaa vastata pidemmäksi, olisitko siinäkin tapauksessa loukkaantunut. Pakko myös kysyä, mutta oletko useinkin yhteydessä vain silloin, kun haluat puhua vain omista asioistasi? Mitä,jos tuttavasi halua ghostata sinut? Olisiko aika soittaa ja kysellä kuulumiset vuoroon ja toiseen, myös kuunnella ystävää. Ehdotukseni vain, enhän tunne sinua, mutta kovin olisi vaikea arjessa miettiä kuinka asian otat tällä kertaa, jos helposti loukkaannut...toivoisin ehkä, että kyllästyisit olemaan yhteydessä 🤔

Toki voit olla vain herkkä ja nyt huono päivä. Ehkä ystävälläsi on huono päivä? Mitä, jos soittaisit ja kysyisit, että kuinka hän voi? 🤗

Hyvä ystävyys kestää myös pieniä taukoja ja arjen kiireitä. Sitten parannetaan taas yhdessä maailma 😉😘

Vierailija kirjoitti:

Minustakin tuo kaveri oli aika oli tyly. Vaikuttaa ettei halua viestitellä? Ehkei sellaista kaveria sitten halua ap:kaan enää nähdä. On eri asia jos on kiire, mutta tuo on vain tympeää. Itselle kävi oikeastaan sama juttu, että kun viestittelin pitkäaikaiselle kaverille hän saattoi vastata vain yhdellä sanalla. Ennen oli kirjoitellut enemmän. Tietysti yritän pitää viestit aika lyhyinä mutta kai nyt ystävää kohtaan haluaisi olla kohtelias takaisin? Jos kysyy jotain kohteliaasti ja kuulumisiakin niin kuka hemmetti vastaa vain "jep" tai "juu" "ei". Itsestä alkoi tuntua että kaverista tuli ylimielinen tai ärsyyntynyt jostain ja jätin yhteydenotot. Ei ole kysellyt perään. Toki meillä on kaikilla oma elämä, mutta kyllä mua kiinnostaa kavereiden asiat ja heitä mun asiat, normaalisti ainakin.

Viestejä voi tulla liikaa päivässä, vaikka olisi kuinka hyvä ystävä. Kaikki eivät ole niin seurankipeitä koko ajan. Itse olen kyllästynyt erääseen tekstareilla tykittävään ja jatkuvasti soittavaan ystävään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin olla vastavuoroinen ja kysyä kun muistin että hänellä oli muuttotarkastus ennen juhannusta.

Ja raksateemaan liittyen jatkoin kun on ollut puhetta että ostetaanko vai rakennetaanko mökki.

Jotenkin järkytyin tuosta ”jep” -kuittauksesta. Tuli juuri sellainen olo että se oli ylimielinen kuittaus enkä kiinnosta tekemisineni pätkän vertaa.

Ap

Paino sanalla "yritit". Kuitenkaan et ollut ajankohtaisesti kiinnostunut erikseen kysymään vaan käytit sitä vaan aasinsiltana velvoittaa kuuntelemaan omia pohdintojasi, joiden vuoksi otit yhteyttä.

No mitä ihmettä🙄 kuinkahan monta ystävää sinun kaltaisella ihmisellä on

Ylimielinen ystävä. Voi olla myös mies, joka selittää ehkä lyhyempää viestintää, mutta silti tökerö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja hei vielä tuosta ystävä vs. kaverijaosta. Se on aika teennäinen, eikä monissa muissa kulttuureissa erotella ystäviä noin tarkkaan eri kategorioihin. Mutta onhan se selvää että ehkä ap luulee että olette läheisiä, ja hän ei haluakaan olla niin läheinen.

Mun mielestä se taas on kaikkea muuta kuin teennäinen. Teennäistä olisi väittää olevansa oikeasti kiinnostunut kaikkien parin sadan kaverinsa lääkärireissuista yms. Mun mielestä ystävyyden erottaa kaveruudesta just se, että ystävyys edellyttää enemmän vaivannäköä kuin kaveruus. Pidetään useammin yhteyttä ja ystävien kesken kerrotaan enemmän ja yksityiskohtaisemmin omaan elämään liittyvistä asioista. Näin ystävänsä tuntee paremmin ja jos sitten tulisi ystävältä vaikka viesti, jossa kertoo kissan pissanneen olohuoneen matolle, niin ystävänsä tuntiessa tietää, voiko siihen naurahtaa tietäen, että tuleepi ystävälle matonpesuhommia,  vai onko ystävän olohuoneen matto kenties iso, vesipesua kestämätön, viimeinen konkreettinen muisto ystävän edesmenneestä äidistä  ja ystävä kaiken lisäksi autoton, jolloin ison kissanpissaisen maton raahaaminen pesulaan olisi varsin hankalaa. 

Ei se käytännössä mene noin. Vaikka ystäville olisi sata kertaa puhuttu siitä kuinka matto on muisto äidistä, niin ystävät eivät sitä muista ja ovat ihan pihalla siitä, mitä maton likaantuminen tarkoittaa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt itse lähtisin spekuloimaan asiaa niin saatan vastata ystävälle samoin esim. työpäivän aikana, toki toinen vaihtoehto olisi jättää siinä hetkessä kokonaan vastaamatta, mutta sitten yleensä unohdan vastata kokonaan. Onneksi ystäväni tietävät, etten ajattele tilanteessa mitenkään tarkoituksella välinpitämättömästi ja palaan muistaessani - erityisesti tavatessamme niin jatkamme sujuvasti keskustelua esim.remontista.

Jos ystäväsi olisi unohtanut vastata, koska ei ollut aikaa vastata pidemmäksi, olisitko siinäkin tapauksessa loukkaantunut. Pakko myös kysyä, mutta oletko useinkin yhteydessä vain silloin, kun haluat puhua vain omista asioistasi? Mitä,jos tuttavasi halua ghostata sinut? Olisiko aika soittaa ja kysellä kuulumiset vuoroon ja toiseen, myös kuunnella ystävää. Ehdotukseni vain, enhän tunne sinua, mutta kovin olisi vaikea arjessa miettiä kuinka asian otat tällä kertaa, jos helposti loukkaannut...toivoisin ehkä, että kyllästyisit olemaan yhteydessä 🤔

Toki voit olla vain herkkä ja nyt huono päivä. Ehkä ystävälläsi on huono päivä? Mitä, jos soittaisit ja kysyisit, että kuinka hän voi? 🤗

Hyvä ystävyys kestää myös pieniä taukoja ja arjen kiireitä. Sitten parannetaan taas yhdessä maailma 😉😘

Luitko noita muita viestejä ollenkaan? Vastailee usein yhdellä sanalla ja kirjoittelee enemmän vain silloin kun haluaa jotain ap:lta.

Vierailija kirjoitti:

7

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt itse lähtisin spekuloimaan asiaa niin saatan vastata ystävälle samoin esim. työpäivän aikana, toki toinen vaihtoehto olisi jättää siinä hetkessä kokonaan vastaamatta, mutta sitten yleensä unohdan vastata kokonaan. Onneksi ystäväni tietävät, etten ajattele tilanteessa mitenkään tarkoituksella välinpitämättömästi ja palaan muistaessani - erityisesti tavatessamme niin jatkamme sujuvasti keskustelua esim.remontista.

Jos ystäväsi olisi unohtanut vastata, koska ei ollut aikaa vastata pidemmäksi, olisitko siinäkin tapauksessa loukkaantunut. Pakko myös kysyä, mutta oletko useinkin yhteydessä vain silloin, kun haluat puhua vain omista asioistasi? Mitä,jos tuttavasi halua ghostata sinut? Olisiko aika soittaa ja kysellä kuulumiset vuoroon ja toiseen, myös kuunnella ystävää. Ehdotukseni vain, enhän tunne sinua, mutta kovin olisi vaikea arjessa miettiä kuinka asian otat tällä kertaa, jos helposti loukkaannut...toivoisin ehkä, että kyllästyisit olemaan yhteydessä 🤔

Toki voit olla vain herkkä ja nyt huono päivä. Ehkä ystävälläsi on huono päivä? Mitä, jos soittaisit ja kysyisit, että kuinka hän voi? 🤗

Hyvä ystävyys kestää myös pieniä taukoja ja arjen kiireitä. Sitten parannetaan taas yhdessä maailma 😉😘

Luitko noita muita viestejä ollenkaan? Vastailee usein yhdellä sanalla ja kirjoittelee enemmän vain silloin kun haluaa jotain ap:lta.

Seuraavan kerran kun kaveri pyytää oikolukua, vastaa ap jep.

Kyllä tuollainen viestittely vaikuttaa siltä, että evvk. Ap:ssa ja ap:n viesteissä ärsyttää joku ja sitä ei ulkopuoliset voi tietää. Anna olla, äläkä sinäkään vastaa enää hänen pitkiin viesteihin muuten, kuin "jep", jos sitäkään. En voisi kuvitella, että kukaan ystäväni vastaisi minulle noin tai minä vastaisin noin heille - ainakaan ilman syytä.

Mulle vastattiin jonkinlaisella hymynaamalla kysymykseen.