HS: kun isovanhemmat eivät hoida lapsenlapsia tasapuolisesti

Tässähän voi olla sekin, että kirjoittaja on ottanut marttyyriasenteen ja pitänyt itsestään selvänä, että isovanhemmat auttavat vaikka mikä olisi. Ja sitten loukkaannuttu, kun isovanhemmat ovatkin osallistuneet hieman vähemmän kuin kirjoittaja on olettanut.

En itsekään pitäisi siitä, että apuani pidettäisiin automaationa, vaikka mielelläni toki autankin.

No kyllä se on epäreilua, että vanhinta lastenlasta kuskataan ties missä ja aina saa palkkaa, vaikka vaan mummon mattojen tuulettamisesta. Kaikki muut pienemmät lapsenlapset on edelleen kaikkiin tekemisiin liian pieniä, vaikka vanhin tehnyt niitä jo pienempänä siellä ollessa. Kukaan muu ei saa mitään palkkaa, vaikka tekisi mitä. Eli kyllä jossain kohtaa isovanhemmillakin voi mennä ylitse yhden lapsen ylistäminen.

Viime kesänä vanhin lapsenlapsi oli yhteensä yli 6 viikkoa mummolla. Kukaan muu ei päässyt kuin päiväksi käymään. Ollaan ihmetelty tätä nyt siskon perheen kanssa ja päädytty siihen, että vanhin näistä lapsista ei mene sinne enää, ellei ota nuorempia käymään samalla tavalla. Ikäeroa ei ole kuin max kolme vuotta vanhimpaan nuorimmalla. Ihan hyvin voisi ottaa välillä yksinään näitä muitakin.

Että kyllä se voi harmittaa, kun yksi on ylitse muiden ja muihin ei edes haluta luoda suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä se on epäreilua, että vanhinta lastenlasta kuskataan ties missä ja aina saa palkkaa, vaikka vaan mummon mattojen tuulettamisesta. Kaikki muut pienemmät lapsenlapset on edelleen kaikkiin tekemisiin liian pieniä, vaikka vanhin tehnyt niitä jo pienempänä siellä ollessa. Kukaan muu ei saa mitään palkkaa, vaikka tekisi mitä. Eli kyllä jossain kohtaa isovanhemmillakin voi mennä ylitse yhden lapsen ylistäminen.

Viime kesänä vanhin lapsenlapsi oli yhteensä yli 6 viikkoa mummolla. Kukaan muu ei päässyt kuin päiväksi käymään. Ollaan ihmetelty tätä nyt siskon perheen kanssa ja päädytty siihen, että vanhin näistä lapsista ei mene sinne enää, ellei ota nuorempia käymään samalla tavalla. Ikäeroa ei ole kuin max kolme vuotta vanhimpaan nuorimmalla. Ihan hyvin voisi ottaa välillä yksinään näitä muitakin.

Että kyllä se voi harmittaa, kun yksi on ylitse muiden ja muihin ei edes haluta luoda suhdetta.

Syynä voi olla toi 6 viikkoa. Ja tuohon pitäisi hoitaa vielä muitakin? Aika paljolta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä se on epäreilua, että vanhinta lastenlasta kuskataan ties missä ja aina saa palkkaa, vaikka vaan mummon mattojen tuulettamisesta. Kaikki muut pienemmät lapsenlapset on edelleen kaikkiin tekemisiin liian pieniä, vaikka vanhin tehnyt niitä jo pienempänä siellä ollessa. Kukaan muu ei saa mitään palkkaa, vaikka tekisi mitä. Eli kyllä jossain kohtaa isovanhemmillakin voi mennä ylitse yhden lapsen ylistäminen.

Viime kesänä vanhin lapsenlapsi oli yhteensä yli 6 viikkoa mummolla. Kukaan muu ei päässyt kuin päiväksi käymään. Ollaan ihmetelty tätä nyt siskon perheen kanssa ja päädytty siihen, että vanhin näistä lapsista ei mene sinne enää, ellei ota nuorempia käymään samalla tavalla. Ikäeroa ei ole kuin max kolme vuotta vanhimpaan nuorimmalla. Ihan hyvin voisi ottaa välillä yksinään näitä muitakin.

Että kyllä se voi harmittaa, kun yksi on ylitse muiden ja muihin ei edes haluta luoda suhdetta.

Syynä voi olla toi 6 viikkoa. Ja tuohon pitäisi hoitaa vielä muitakin? Aika paljolta kuulostaa.

Siis kukaan ei tosiaan ole pakottanut ottamaan kuudeksi viikoksi. Itse hakevat ja välillä tuovat ja taas hakevat. Välillä pitää jo sanoa, että voisiko lapsi olla kotonakin välillä, että nyt ei tule. Ennen koronaa olivat viemässä Sveitsiin tätä vanhinta lasta, mutta kestään muusta ei ollut mitään puhetta, että edes pääsisi mummolle kylään. Vaikea ehkä ymmärtää tilannetta, kun ei ole itse kokenut vastaavaa.

Ymmärrän tuon Hesariin kirjoittajan tunteet, harmin ja katkeruuden. Ymmärrän myös millaista on yrittää hoitaa lasta, johon ei saa kontaktia ja jonka meno on yhtä hulabaloota. Ei sellaista vain halua tehdä. 

Mutta tätä asennetta Hesarin kommenteissa ja täällä en ymmärrä: että ei nähdä sitä tunnetta, mikä alkuperäisellä kirjoittajalla on. Että hän kokee tilanteen epäreiluksi, katsoo vierestä kun sisaruksensa kenties viettävät parisuhdeaikaa jossakin ja hän ei koskaan. Se vetää mielen matalaksi. 

Toki en tunne häntä, enkä hänen vanhempiaan. Seuraava pohdinta onkin aivan puhtaasti oman kokemukseni perusteella: kaikkien kanssa ei ole keskusteluyhteyttä, ja kaikki eivät näe tekevänsä mitään hallaa siinä että ottavat hoitoon vain yhden tai kahden perheen lapsia, mutta jättävät yhden lapset hoitamatta. Meillä on sama tilanne oman isäni puolelta. Hän vaimonsa kanssa näkee ja kaitsee vaimon lapsenlapsia, mutta meillä he eivät käy edes synttäreillä. Ennen kävi sentään isäni, mutta kun isän vaimo tuli mummiksi, sekin jäi. Heidän mielestään tässä ei ole mitään pahaa, ja että näin se vaan menee. Minä olen heidän silmissään itsekäs ja kiittämätön. 

Voi olla, että Hesarin kirjoittaja on itse vaativa lapsi joka on kasvanut vaativaksi aikuiseksi ja tehnyt neljä vaativaa lasta. Silti, jos hänen vanhempansa eivät käy edes kutsuttuina vieraina kahvilla, he ovat todella epäreiluja kirjoittajaa kohtaan. Jos käyvät, ja jos ovat puhuneet asiasta aikuismaisesti ja pahoitelleet valintaansa, niin fine. Ei sille mitään voi, vaikka se epäreilua onkin. 

(Loppuun vielä, että lapsiaan ei voi valita. Minä en valinnut synnyttää kolmea rauhallista ja järkevää, ja taitavaa normaalia lasta yhtään sen enempää kuin Hesarin kirjoittaja valitsi synnyttää erityislasta. Tavallaan se erityislapsen nakki osuu myös isovanhemmille ja on heillekin huonoa tuuria. Mutta se on valinta, polttaako välinsä lapseen ja lapsenlapseen olemalla kohtuuton tavalla tai toisella. Voihan sen nimittäin ajatella niinkin, että jos yksi on vauva-ajoista asti tehnyt kaiken ilman minkäänlaista apua, ei hänellä ehkä ole ollut voimia kasvattaa kaikista salonkikelpoisia. Tilanne voisi olla eri, jos tukiverkkoja olisi enemmän). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

on vaikea hyväksyä, miksi minun jaksamiseni vanhempana olisi vähemmän tärkeää kuin sisarusteni jaksaminen;

IIsovanhemmat ei ajattele noin.

Mutta kun siihen jaksamiseen vaikuttavat ihan itse tehdyt valinnat:

- Pitää saada iso perhe, joka sisältää riskin myös voimia vievään erityislapseen

- Pitää päästä etenemään uralla, vailla työn ja perheen yhteensovittaminen uuvuttaa

Ehkäpä isovanhemmat ovat suositelleet muuta, mutta heitä ei ole kuunneltu.

Kirjoittajaa ei vaikuta isovanhempien näkökulma kiinnostavan.

Kyllä minä ainakin autan lapsiani, vaikka he tekisivät valintoja, jotka eivät minua ”miellytä”.

Kuka tahansa voi uupua, oli sitten lapseton tai viiden lapsen vanhempi.

Tottakai haluan auttaa lapsiani, jos heillä on vaikeaa oli syy sitten mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuon Hesariin kirjoittajan tunteet, harmin ja katkeruuden. Ymmärrän myös millaista on yrittää hoitaa lasta, johon ei saa kontaktia ja jonka meno on yhtä hulabaloota. Ei sellaista vain halua tehdä. 

Mutta tätä asennetta Hesarin kommenteissa ja täällä en ymmärrä: että ei nähdä sitä tunnetta, mikä alkuperäisellä kirjoittajalla on. Että hän kokee tilanteen epäreiluksi, katsoo vierestä kun sisaruksensa kenties viettävät parisuhdeaikaa jossakin ja hän ei koskaan. Se vetää mielen matalaksi. 

Toki en tunne häntä, enkä hänen vanhempiaan. Seuraava pohdinta onkin aivan puhtaasti oman kokemukseni perusteella: kaikkien kanssa ei ole keskusteluyhteyttä, ja kaikki eivät näe tekevänsä mitään hallaa siinä että ottavat hoitoon vain yhden tai kahden perheen lapsia, mutta jättävät yhden lapset hoitamatta. Meillä on sama tilanne oman isäni puolelta. Hän vaimonsa kanssa näkee ja kaitsee vaimon lapsenlapsia, mutta meillä he eivät käy edes synttäreillä. Ennen kävi sentään isäni, mutta kun isän vaimo tuli mummiksi, sekin jäi. Heidän mielestään tässä ei ole mitään pahaa, ja että näin se vaan menee. Minä olen heidän silmissään itsekäs ja kiittämätön. 

Voi olla, että Hesarin kirjoittaja on itse vaativa lapsi joka on kasvanut vaativaksi aikuiseksi ja tehnyt neljä vaativaa lasta. Silti, jos hänen vanhempansa eivät käy edes kutsuttuina vieraina kahvilla, he ovat todella epäreiluja kirjoittajaa kohtaan. Jos käyvät, ja jos ovat puhuneet asiasta aikuismaisesti ja pahoitelleet valintaansa, niin fine. Ei sille mitään voi, vaikka se epäreilua onkin. 

(Loppuun vielä, että lapsiaan ei voi valita. Minä en valinnut synnyttää kolmea rauhallista ja järkevää, ja taitavaa normaalia lasta yhtään sen enempää kuin Hesarin kirjoittaja valitsi synnyttää erityislasta. Tavallaan se erityislapsen nakki osuu myös isovanhemmille ja on heillekin huonoa tuuria. Mutta se on valinta, polttaako välinsä lapseen ja lapsenlapseen olemalla kohtuuton tavalla tai toisella. Voihan sen nimittäin ajatella niinkin, että jos yksi on vauva-ajoista asti tehnyt kaiken ilman minkäänlaista apua, ei hänellä ehkä ole ollut voimia kasvattaa kaikista salonkikelpoisia. Tilanne voisi olla eri, jos tukiverkkoja olisi enemmän). 

Entäs jos sitä erityislasta ei oikeasti jaksa? Ei oikeasti pysty ottamaan hänestä vastuuta? Mitäs sitten? Ei saa hoitaa muita lapsia, koska se herättää pahaa mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Tässähän voi olla sekin, että kirjoittaja on ottanut marttyyriasenteen ja pitänyt itsestään selvänä, että isovanhemmat auttavat vaikka mikä olisi. Ja sitten loukkaannuttu, kun isovanhemmat ovatkin osallistuneet hieman vähemmän kuin kirjoittaja on olettanut.

En itsekään pitäisi siitä, että apuani pidettäisiin automaationa, vaikka mielelläni toki autankin.

Isovanhemmilla on omakin elämä, ja sen nämä kitisevät nuoret naiset unohtaa tarkoituksella.

Hyvä ystäväni on tähän oravanpyörään pakotettu, röyhkeä hävitön miniä kaiken takana.

Ystäni on uupunut koko juhannuksen ajan joutunut hoitamaan pientä vauvaa ja vanhempia lapsia.

Poikansa vuoksi ei saa suutaan avattua.

Puuttuuko nuorilta naisilta omatunto vai mistä tämä röyhkeä hävittömyys voi johtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

on vaikea hyväksyä, miksi minun jaksamiseni vanhempana olisi vähemmän tärkeää kuin sisarusteni jaksaminen;

IIsovanhemmat ei ajattele noin.

Mutta kun siihen jaksamiseen vaikuttavat ihan itse tehdyt valinnat:

- Pitää saada iso perhe, joka sisältää riskin myös voimia vievään erityislapseen

- Pitää päästä etenemään uralla, vailla työn ja perheen yhteensovittaminen uuvuttaa

Ehkäpä isovanhemmat ovat suositelleet muuta, mutta heitä ei ole kuunneltu.

Kirjoittajaa ei vaikuta isovanhempien näkökulma kiinnostavan.

Kyllä minä ainakin autan lapsiani, vaikka he tekisivät valintoja, jotka eivät minua ”miellytä”.

Kuka tahansa voi uupua, oli sitten lapseton tai viiden lapsen vanhempi.

Tottakai haluan auttaa lapsiani, jos heillä on vaikeaa oli syy sitten mikä tahansa.

Hyväksytkö päiväkausia kestävät juopottelureissut hyväksi syyksi?

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä että ko kirjoitus julkaistiin. Isovanhemmilla on tasan nolla velvollisuus hoitaa lapsenlapsiaan. Hävettää kirjoittajan puolesta!

Älytön sana "hoitaa"! Sehän yhdessäoloa, laatuaika!

eihän isovanhempien tarvitse hoitaa lapselapsia ollenkaan jos eivät halua tai jaksa. He ovat hoitaneet omat lapsensa aikanaan.

Olen huomannut, että monille isovanhemmille tuntuu olevan tyttärien lapset selvästi läheisempiä kuin poikien lapset, mikäli heillä on lastenlapsia molempien kautta. Tosin ei se ole välttämättä pelkästään isovanhemmista kiinni, ehkä miehet eivät vain pidä keskimäärin yhtä paljon ja tiiviisti yhteyttä lapsuudenperheeseensä kuin naiset? Monissa perheissä nimittäin äidin vanhemmat vaikuttavat olevan ns. "ykkösisovanhemmat", joiden kanssa ollaan enemmän ja läheisemmin tekemisissä, ja jotka yleensä pyydetään ensisijaisesti apuun, mikäli on tarvetta.

Meillä on vain yksi hyväkäytöksinen ja rauhallinen lapsi. Appivanhemmat välittävät auttaa vain tyttärensä lapsia milloin missäkin asiassa, kissanristiäisistä vanhempien leffailtaan. Omat vanhempani eivät halua edes nähdä meitä, koska on aivan käsittämättömän hankalaa järjestää tapaamisia, jotta omat menot eivät häiriintyisi. Ja nämä menot saattavat olla esimerkiksi nakkikiskalla käyminen lauantai-iltana, mutta eihän silloin juuri muuta päivän aikana ehdikään.

Harmittaahan se, kun lapsen suhde isovanhempiinsa on kuollut ennen kuin ehti alkaakaan, mutta kyllä tähän maahan itsekkäitä mulk vistejä mahtuu, joten ei yllätä yhtään.

Millä perusteella erityislapsi on aina ja automaattisesti vaativampi kuin ns. tavallinen lapsi? "Erityislapsi" on hyvin laaja käsite, ja oikeasti vain pieni osa heistä on käytöshäiriöisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän voi olla sekin, että kirjoittaja on ottanut marttyyriasenteen ja pitänyt itsestään selvänä, että isovanhemmat auttavat vaikka mikä olisi. Ja sitten loukkaannuttu, kun isovanhemmat ovatkin osallistuneet hieman vähemmän kuin kirjoittaja on olettanut.

En itsekään pitäisi siitä, että apuani pidettäisiin automaationa, vaikka mielelläni toki autankin.

Isovanhemmilla on omakin elämä, ja sen nämä kitisevät nuoret naiset unohtaa tarkoituksella.

Hyvä ystäväni on tähän oravanpyörään pakotettu, röyhkeä hävitön miniä kaiken takana.

Ystäni on uupunut koko juhannuksen ajan joutunut hoitamaan pientä vauvaa ja vanhempia lapsia.

Poikansa vuoksi ei saa suutaan avattua.

Puuttuuko nuorilta naisilta omatunto vai mistä tämä röyhkeä hävittömyys voi johtua.

Kyllä näitä röyhkimyksiä löytyy kaikista ikäluokista. Mun pitäisi luovuttaa lapseni anopin hoitoon aina, kun hän niin toivoo. Saa sitten tuttavilleen mainostaa, kuinka huono miniä hänellä on, mutta hän uhrautuu väsymyksestä huolimatta. Anopin olisi pitänyt myös saada valita esim lapsen koulu, nimi, harrastukset... Kehtaa vielä valehdella, että anopin rahoilla elellään. Puolta senttiä ei olla anopilta saatu. Ei sillä, ei olla tarvittukaan.

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella erityislapsi on aina ja automaattisesti vaativampi kuin ns. tavallinen lapsi? "Erityislapsi" on hyvin laaja käsite, ja oikeasti vain pieni osa heistä on käytöshäiriöisiä.

Tuskinpa sitä tarvis mainita, jos lapsesta ei ns. Olisi mitään ylimääräistä vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella erityislapsi on aina ja automaattisesti vaativampi kuin ns. tavallinen lapsi? "Erityislapsi" on hyvin laaja käsite, ja oikeasti vain pieni osa heistä on käytöshäiriöisiä.

En sanoisi että vaativampi, mutta erityislapsilla on enemmän poikkeavuuksia ja erityispiirteitä, jotka on otettava huomioon. Isovanhempien lapsuudessa ja nuoruudessa ei tiedetty eri diagnooseja ja erityispiirteitä niin hyvin kuin nykyään, joten heillä ei ole välttämättä niin hyvin ymmärrystä erityislapsia kohtaan, elleivät he satu olemaan alan ammattilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella erityislapsi on aina ja automaattisesti vaativampi kuin ns. tavallinen lapsi? "Erityislapsi" on hyvin laaja käsite, ja oikeasti vain pieni osa heistä on käytöshäiriöisiä.

Lasteni kaveri on erityislapsi. Siitä lievemmästä päästä erityisyyden mittarilla. On siitä huolimatta rasittavampi huollettava kuin viisi samanikäistä lasten "normaalia" kaveria +omat penskat yhteensä.

"Se herättää ajatuksen, että avun tarjoaminen on kiinni siitä, minkälaisia lapset ovat."

Jos ihan rehellisiä ollaan niin näinhän se on. Mulla on neljä sisarusta (olen perheen iltatähti :D), joilla on kaikilla useita lapsia. Valehtelisin jos väittäisin, että hoidan niitä kaikki yhtä mielelläni. Toki kaikki ovat yhtä rakkaita, mutta toiset on vaan helpompia kuin toiset. Otan mielelläni jopa koko viikonlopuksi osan lapsista, koska ovat tosi kivoja ja kilttejä, tottelevaisia lapsia. Voin kyllä katsoa niitä toisiakin, mutta en yhtä mielelläni kun noita toisia. Välillä tästä tulee huono omatunto,enkä lapsille tietenkään näytä näitä fiiliksiä, mutta vaikean lapsen kanssa on tosi rankkaa ja symppaan kyllä vanhempia, jotka kestävät sitä 24/7. 

Kannattaa ottaa huomioon, että jos lastenlapsia on paljon, niin ei kaikille vain jää välttämättä yhtä paljon aikaa, varsinkin jos välimatka heihin tai osaan heistä on pitkä. Ei se silti tarkoita, etteivät kaikki heistä olisi yhtä tärkeitä ja rakkaita. Samat henkilöt voivat myös tulla isovanhemmiksi hyvinkin eri ikäisinä. Kyllähän esim. viisikymppisenä yleensä jaksaa paremmin kuin vaikka 75-vuotiaana. Toisaalta iäkkäämmillä isovanhemmilla on eläkeläisinä useimmiten enemmän aikaa.