HS: kun isovanhemmat eivät hoida lapsenlapsia tasapuolisesti

Kun lukee tätä ketjua, on melkein tyytyväinen siihen että omiin (narsisti)vanhempiin välit on ollut poikki 14v ajan. Eipä tule riitelyä hoitaako vai eikö hoitaa, osallistua vai eikö osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä tätä ”Isovanhempien velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlastaan” -mentaliteettia. Ei se tietysti velvollisuus ole, mutta miksi isovanhempi ei haluaisi hoitaa omaa lapsenlastaan ja auttaa omaa lastaan, jos on itse vielä fyysisesti siinä kunnossa, että siihen pystyisi.

Itselle ainakin oma lapsi on niin rakas, että olisi tosi vaikea kuvitella, etten haluaisi häntä joskus mahdollisen lapsenlapsen/lapsenlasten kanssa myöhemmin auttaa, jos siihen pystyn. Ajatuksena kun ei ole hankkiutua lapsesta eroon heti kun hän on täysi-ikäinen, vaan toivon ja uskon, että pysymme läheisinä vielä, kun hän on aikuinen.

En ymmärrä minäkään. Kyse on elämänikäisestä tunnesiteestä, ei se mihinkään häviä vaikka lapsi aikuistuukin.

Aito tunneside ei edellytä sitä, että jonkun pitäisi suorittaa palveluksia jollekin.  Tunnesiteiden jaloutta ja lujuutta on aivan turha mittailla sen perusteella hoitaako jonkun lapsia vai ei.  Se on itseasiassa tosi julmaa menoa, jos isovanhempaa vaaditaan todistamaan tämmöistä sillä että suorittaa tämmöisiä tehtäviä.

Ja sopii muistaa, että sitä lastenhoitoapua voi hankkia maksua vastaan muilta tahoilta.   Samoin tulee aina miettiä ennen laumansa kasvattamista, onko itsellä todellakin voimia ja taitoja selvitä vanhemman tehtävästä.    Nykyaikana on ehkäisymentelmät.  -   niillä isovanhemmilla ei ollut samaa etua (jos vaikka ehkäisykeinoja oli, ne eivät olleet yhtä korkealaatuisia ja turvallisia kuin nykypäivänä).

Hoitavatko mummo ja vaari lapsenlapsia yhtä paljon, vai tekeekö toinen enemmän kuin toinen (huolehtii ruuat, vaatteet, kylvyt, iltasadut), toisen ollessa lähinnä paikalla?

Hoitavatko äidin vanhemmat lastenlapsia yhtä paljon kuin lapsen isän vanhemmat?

Miten tasapuolisuusvaateeseen vaikuttaa, jos toisten isovanhempien luona on vain yksi bioisovanhempi + uusi kumppani? Tai ei toista aikuista enää lainkaan? Tai jos yksi isovanhempi on puolisolleen myös omaishoitaja?

Tällaisetkö siis vaikuttavat siihen, minkä verran ketäkin tullaan vanhainkotiin katsomaan? Mielenkiintoista. En tiennytkään, että tasapuolisuus on mahdollista vetää millilleen oikein, kaikki mahdolliset tekijät huomioiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne on se, että kaksi lastani ovat vanhempieni ainoat lastenlapset. He hoitaisivat mielellään vain isompaa, joka on jo vähän isompana toki helpompi ja muutenkin luonteeltaan kiltti ja rauhallinen. Pienempi on utelias ja vilkas ja hänen peräänsä pitää katsoa. Minulle tämä oli ihan ok, kunnes pienempi lapsi alkoi ymmärtää, että isosisarus pääsee mummolaan ja hän ei. On oikeasti aika raastavaa katsoa pienen lapsen pettymystä, kun isovanhemmat eivät halua häntä hoitoon.

Ratkaisimme ongelman sillä, että isompikaan ei mene yksin mummolaan hoitoon, vaan vierailemme aina perheenä. Valitettavasti isovanhemmille tuntuu olevan mahdotonta peitellä sitä, että isompi on suosikki. Emme siis käy kovin usein, koska pienemmällä on aina paha mieli sen jälkeen. Isovanhemmat ovat nyreissään, mutta omapa on valinta.

Toivottavasti nämä isovanhemmat, jotka ovat enemmän joidenkin tiettyjen lastenlasten kanssa tajuavat olla hienotunteisia. Ja myös serkut, sedät ja tädit. Tosi kurjaa lapsille, jos tuntee, että isovanhemmat välittävät enemmän serkuista tai sisaruksista.

Sitten on syytä opettaa lapsenlapsillekin, että mummoa ja vaaria kohdellaan tasan sanoin. Miksi mummolaa sanotaan mummolaksi eikä vaarilaksi tai isovanhempilaksi?

Olen tuon viestin kirjoittaja, ja meillä "mummolaa" kutsutaan itseasiassa joksikin ihan muuksi (tyyliin talon nimi). Se mummola vain on kaikille ihan selkeä termi, joten käytin sitä palstalla selkeyden vuoksi. "Isovanhempila" olisi kyllä ehkä parempi nykyaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole myös siitä, että isovanhemmat osoittavat tietoisesti välittämistä ja rakkautta kaikille lapsenlapsilleen ta-sa-puo-li-ses-ti. Jos tähän ei kykene, niin kyllä on surkeaa.

Jos mummolla on huono jalat eikä mummo pysy 5v adhd:n perässä, pitääkö mummon silti ottaa kyseinen lapsi yksin hoitoonsa? Jos lapsi repii mummon perennat ja heittelee raivopäissään pikkuautoilla mummon perintövaasit säpäleiksi?

Sulla on näppärä olkiukko tuossa. Tuon kirjoituksen tekijä ei kerro tuollaisesta ja aika varmasti hän ymmärtäisi noin ollen sen, ettei lapsi ole mummolaan toivottu hoidokki.

Erityislapsi tarkoittaa erityisen tuen tarvetta päivähoidossa ja koulussa. Erityislapsia ovat myös diabeetikot, kuurot, oppimisvaikeuksista kärsivät, dysfaatikot jne. Hyvin pieni osa erityislapsista on riehuvia ja rajattomia.[/quote

Niin: me ei mitenkään voida tietää, millainen mielipidekirjoittajan lapsilauma on ja miten he käyttäytyvät ja miten erikoinen se erikoislapsi, anteeksi erityislapsi, on. 

MUTTA jos puhutaan normaaleista lapsista ja lapsenlapsista, niin elän siinä toivossa, että helvetissä on aivan erityinen paikka niille isovanhemmille, jotka pitävät lastensa ja lastenlastensa joukossa näkyvästi suosikkeja. Kuten että asiansa huonommin hoitavat, apua vaativat lapset saavat huomiota, mutta aina pärjännyt lapsi ei saa huomiota, tukea, mitään; tai että lapsenlapsista pojat ovat parempia kuin tytöt; tai että adoptiolapsille pitää osoittaa aivan erityisen paljon huomiota, enemmän kuin oikeille lapsenlapsille, kun he ovat rassut muualta tulleita.

Oikein päätelty: mä olen naimisissa sen perheen fiksun ja asiansa aina moitteetta hoitaneen pojan kanssa. Me ei olla apua juurkaan saatu. Appivanhemmat oli meidän lasten ollessa pieniä kaikki mahdolliset ajat matkoilla Euroopassa. Myöhemmin anoppi kunnostautui tarjoamalla tyttärenpojille tuhdit ekstravoileivät heti kun nämä keksivät pyytää, ihan yhtälailla liikunnallisen päivän viettäneet hoikat pojantyttäret sen sijaan saivat luennon naisesta, joka söi niin paljon että vatsalaukku repesi. 

Appivanhemmat on nyt vanhoja ja tarvitsevat enenevästi apua arjen asioista. Kuka niitä hoitaa? Minun mieheni. Mitä tekevät muut lapset? Matkailevat ja lomailevat mökillään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä tätä ”Isovanhempien velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlastaan” -mentaliteettia. Ei se tietysti velvollisuus ole, mutta miksi isovanhempi ei haluaisi hoitaa omaa lapsenlastaan ja auttaa omaa lastaan, jos on itse vielä fyysisesti siinä kunnossa, että siihen pystyisi.

Itselle ainakin oma lapsi on niin rakas, että olisi tosi vaikea kuvitella, etten haluaisi häntä joskus mahdollisen lapsenlapsen/lapsenlasten kanssa myöhemmin auttaa, jos siihen pystyn. Ajatuksena kun ei ole hankkiutua lapsesta eroon heti kun hän on täysi-ikäinen, vaan toivon ja uskon, että pysymme läheisinä vielä, kun hän on aikuinen.

En ymmärrä minäkään. Kyse on elämänikäisestä tunnesiteestä, ei se mihinkään häviä vaikka lapsi aikuistuukin.

Minulla on hyvät välit lapsiini ja hoidan lapsenlapsia usein, jopa voimieni yli. Mutta olen nähnyt lähipiirissä tapauksia niin, että lapsi on rikkonut välit vanhempiinsa ja että vanhempi lapsiinsa tai lapseensa. Kukaan noista ei varmasti olisi osannut ennustaa, että välirikko tulee. Tarkoitan, että asiat olivat hyvin ja sitten tapahtui jotain ja välit meni. Elämän minulle opettanut, että se se saattaa katketa. Enkä nyt tarkoita, että sinulla, vaan yleisesti, koska olen nähnyt niin käyneen.

Niin? Miten se, että välit saattavat tulehtua liittyy siihen, että vanhempien mielestä lapsia ei tarvits auttaa sillonkaan, kun mitään välirikkoa ei ole ollut?

Mä väitän, että riski välirikkoon on isoin sellaisilla vanhemmilla, jotka kohtelevat lapsiaan eriarvoisesti ja katsovat, että "mun ei tartte" ja "lapsien auttaminen lastenlasten hoidossa ei ole isovanhempien velvollisuus".

Vierailija kirjoitti:

Hoitavatko mummo ja vaari lapsenlapsia yhtä paljon, vai tekeekö toinen enemmän kuin toinen (huolehtii ruuat, vaatteet, kylvyt, iltasadut), toisen ollessa lähinnä paikalla?

Hoitavatko äidin vanhemmat lastenlapsia yhtä paljon kuin lapsen isän vanhemmat?

Miten tasapuolisuusvaateeseen vaikuttaa, jos toisten isovanhempien luona on vain yksi bioisovanhempi + uusi kumppani? Tai ei toista aikuista enää lainkaan? Tai jos yksi isovanhempi on puolisolleen myös omaishoitaja?

Tällaisetkö siis vaikuttavat siihen, minkä verran ketäkin tullaan vanhainkotiin katsomaan? Mielenkiintoista. En tiennytkään, että tasapuolisuus on mahdollista vetää millilleen oikein, kaikki mahdolliset tekijät huomioiden.

Nyt kyllä joko olet kännissä tai tahallasi leikit typerää.

Jokainen vanhempi vastaa itsestään. Kohteleeko lapsiaan tasapuolisesti vai suosiiko jotan.

Minusta on oikeasti käsittämätöntä, että jonkun mielestä suosiminen on ok, koska "miniän vanhemmat".

On aivan selvää, että jos isovanhempia eivät lapsenlapset yhtään kiinnosta, ei lapsenlapsiakaan isovanhemmat kiinnosta? Metsä vastaa niin, kuin sinne huudetaan. Juu, voi lapsenlapseen luoda suhteen vanhempien läsnäollessa, mutta siinä helposti seurustellaan enemmän aikuisten kesken. Luontevimmin isovanhemmat touhuavat ja leikkivät lastenlasten kanssa, siis nimenomaan lasta huomioiden ja kuunnellen niin, että he saavat keskittyä juuri siihen lapseen/lapsiin ja vanhemmat ovat siis muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä tätä ”Isovanhempien velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlastaan” -mentaliteettia. Ei se tietysti velvollisuus ole, mutta miksi isovanhempi ei haluaisi hoitaa omaa lapsenlastaan ja auttaa omaa lastaan, jos on itse vielä fyysisesti siinä kunnossa, että siihen pystyisi.

Itselle ainakin oma lapsi on niin rakas, että olisi tosi vaikea kuvitella, etten haluaisi häntä joskus mahdollisen lapsenlapsen/lapsenlasten kanssa myöhemmin auttaa, jos siihen pystyn. Ajatuksena kun ei ole hankkiutua lapsesta eroon heti kun hän on täysi-ikäinen, vaan toivon ja uskon, että pysymme läheisinä vielä, kun hän on aikuinen.

En ymmärrä minäkään. Kyse on elämänikäisestä tunnesiteestä, ei se mihinkään häviä vaikka lapsi aikuistuukin.

Aito tunneside ei edellytä sitä, että jonkun pitäisi suorittaa palveluksia jollekin.  Tunnesiteiden jaloutta ja lujuutta on aivan turha mittailla sen perusteella hoitaako jonkun lapsia vai ei.  Se on itseasiassa tosi julmaa menoa, jos isovanhempaa vaaditaan todistamaan tämmöistä sillä että suorittaa tämmöisiä tehtäviä.

Ja sopii muistaa, että sitä lastenhoitoapua voi hankkia maksua vastaan muilta tahoilta.   Samoin tulee aina miettiä ennen laumansa kasvattamista, onko itsellä todellakin voimia ja taitoja selvitä vanhemman tehtävästä.    Nykyaikana on ehkäisymentelmät.  -   niillä isovanhemmilla ei ollut samaa etua (jos vaikka ehkäisykeinoja oli, ne eivät olleet yhtä korkealaatuisia ja turvallisia kuin nykypäivänä).

Lue ensin, mistä tuossa oli kyse. Siinä oli kyse tässä ketjussa ilmaistusta ajatuksesta, että aikuisen lapsen auttaminen on ikävä velvollisuus.

Pidimme sitä käsittämättömän kylmänä asenteena. Olen edelleen sitä mieltä. Rakastan lapsiani ja aivan varmasti teen kuolemaani saakka voitavani heidän auttamisekseen. En koe sitä "velvollisuudeksi", koska he ovat minulle ikuisesti maailman rakkaimpia ihmisiä ja osa perhettäni, vaikka asuvatkin jo omassa kodissaan.

Aivan jokainen vanhempi tarvitsee joskus apua. Sen myöntäminen ei tarkoita, etteikö selviä vanhemman tehtävästä. Anna kun arvaan: sinulla joko ei ole lainkaan lapsia tai saatte runsain mitoin hoitoapua ja pidät sitä itsestäänselvyytenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitavatko mummo ja vaari lapsenlapsia yhtä paljon, vai tekeekö toinen enemmän kuin toinen (huolehtii ruuat, vaatteet, kylvyt, iltasadut), toisen ollessa lähinnä paikalla?

Hoitavatko äidin vanhemmat lastenlapsia yhtä paljon kuin lapsen isän vanhemmat?

Miten tasapuolisuusvaateeseen vaikuttaa, jos toisten isovanhempien luona on vain yksi bioisovanhempi + uusi kumppani? Tai ei toista aikuista enää lainkaan? Tai jos yksi isovanhempi on puolisolleen myös omaishoitaja?

Tällaisetkö siis vaikuttavat siihen, minkä verran ketäkin tullaan vanhainkotiin katsomaan? Mielenkiintoista. En tiennytkään, että tasapuolisuus on mahdollista vetää millilleen oikein, kaikki mahdolliset tekijät huomioiden.

Nyt kyllä joko olet kännissä tai tahallasi leikit typerää.

Jokainen vanhempi vastaa itsestään. Kohteleeko lapsiaan tasapuolisesti vai suosiiko jotan.

Minusta on oikeasti käsittämätöntä, että jonkun mielestä suosiminen on ok, koska "miniän vanhemmat".

On aivan selvää, että jos isovanhempia eivät lapsenlapset yhtään kiinnosta, ei lapsenlapsiakaan isovanhemmat kiinnosta? Metsä vastaa niin, kuin sinne huudetaan. Juu, voi lapsenlapseen luoda suhteen vanhempien läsnäollessa, mutta siinä helposti seurustellaan enemmän aikuisten kesken. Luontevimmin isovanhemmat touhuavat ja leikkivät lastenlasten kanssa, siis nimenomaan lasta huomioiden ja kuunnellen niin, että he saavat keskittyä juuri siihen lapseen/lapsiin ja vanhemmat ovat siis muualla.

Mä olen mun sisarta 10 vuotta nuorempi. Siskoni teki myös aika nuorena lapsensa ja mä sit vanhemmalla iällä. Kertaakaan en ole miettinyt, että miksiköhän vanhempani hoitaa sisareni lapsia verrattuna mun. Olisko kuitenkin niin, että tuollaisen omatoimisen lapsen kanssa pystyy vanhempikin ihminen olemaan, kun verrattuna mun 2-vuotiaan, jonka kanssa on oltava silmät selässä. Kyllä se suhde niihin isovanhempiin on luotu muute.

Miksi muuten osalla on isovanhempiin tosi hyvät välit vaikka ne ei ole hoitanut päivääkään esimerkiksi välimatkan takia?

Mutta entä sitten toisinpäin. Miksi jotkut perheet ovat selvästi enemmän tekemisissä toisten isovanhempien kanssa, vaikka toisetkin asuvat kutakuinkin yhtä lähellä, eikä minkäänlaista estettä läheisempään kanssakäymiseen heidän kanssaan olisi? Onko tämä tasapuolista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä kommentteja.

Meidän suvussa isovanhemmat hoitavat ja lahjovat lapsia tasapuolisesti, ADD-lapsi ei saa isovanhemmilta yhtään sen vähempää rakkautta kuin muutkaan. Karmea ajatuskin, että isovanhempien tai vanhempien rakkaus olisi jotenkin ehdollista ja että isovanhempi oikein osoittaisi sanoilla ja teoillaan, että kenen lapset on tärkeämpiä.

Ei ihme, jos sisarusten välillä on närää. Mutta ehkä se on isovanhemman tarkoituskin tällainen valtapeli.

Höpö, höpö, lapsiakin on monenlaisia, osa välittää vanhemmistaan ja auttaa ja on seurana. Osa vain haluaa palveluita. Ja laskeskelee perintöä. Työskentelin oikeusavustajana pitkään, paljon on tullut nähtyä.

Todennäköisesti se vanhempi on ollut paska, jos lapset eivät hänestä yhtään välitä.

Minunkin äitini on narsisti ja silti jaksoin häntä ”rakastaa” 30 vuotta kunnes en enää jaksanut välittää ja lakkasin vastaamasta hänen viesteihin ja vaatimuksiin. Toki hän kertoo ympäriinsä tarinaa joka sopii hänelle paremmin - olen huono ja kiittämätön tytär jne. En mitään enempää haluaisi kuin äidin, joka olisi ollut kiinnostunut tekemisistäni ja lapsistani edes joskus.

Ollaan oltu miehen kanssa kahdestaan yksi yö viimeksi 4 vuotta sitten, koska isovanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa (tuolloin kukaan isovanhemmista ei suostunut lapsia katsomaan). Olisihan se ihanaa päästä edes kerran vuodessa kaksin jonnekin, mutta toki tämä oli tiedossa, kun ei ole meidän kummankaan hoito ja huolenpito kummoista ollut. Poika totesikin, kun juteltiin isovanhemmista, että ihan sama hänelle, ei häntäkään enää kiinnosta vähääkään tuollaiset isovanhemmat. Parasta tässä on se, ettei lapset osaa kaivata mitään sellaista, mitä ei ole koskaan ollutkaan. 

Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville! 

Aika kylmiä ja ikäviä vastauksia täällä...

Ai että jos isovanhemmat eivät tarjoudu lastenlasten hoitoavuksi, saavat he viettää yksinäisen vanhuuden?

Isovanhemmat ovat kyllä hoitaneet omat lapsensa. Jos tavoitteena on vastavuoroisuus, eikö tuolloin lasten kuulu huolehtia ikääntyvistä vanhemmista eikä lastenlasten, jotka ovat tässä suhteessa kolmansia osapuolia? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu miehen kanssa kahdestaan yksi yö viimeksi 4 vuotta sitten, koska isovanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa (tuolloin kukaan isovanhemmista ei suostunut lapsia katsomaan). Olisihan se ihanaa päästä edes kerran vuodessa kaksin jonnekin, mutta toki tämä oli tiedossa, kun ei ole meidän kummankaan hoito ja huolenpito kummoista ollut. Poika totesikin, kun juteltiin isovanhemmista, että ihan sama hänelle, ei häntäkään enää kiinnosta vähääkään tuollaiset isovanhemmat. Parasta tässä on se, ettei lapset osaa kaivata mitään sellaista, mitä ei ole koskaan ollutkaan. 

Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville! 

Aika kylmiä ja ikäviä vastauksia täällä...

Oma vastauksesi on ihan yhtä kylmä ja ikävä.

on vaikea hyväksyä, miksi minun jaksamiseni vanhempana olisi vähemmän tärkeää kuin sisarusteni jaksaminen;

IIsovanhemmat ei ajattele noin.

Vierailija kirjoitti:

on vaikea hyväksyä, miksi minun jaksamiseni vanhempana olisi vähemmän tärkeää kuin sisarusteni jaksaminen;

IIsovanhemmat ei ajattele noin.

Mutta kun siihen jaksamiseen vaikuttavat ihan itse tehdyt valinnat:

- Pitää saada iso perhe, joka sisältää riskin myös voimia vievään erityislapseen

- Pitää päästä etenemään uralla, vailla työn ja perheen yhteensovittaminen uuvuttaa

Ehkäpä isovanhemmat ovat suositelleet muuta, mutta heitä ei ole kuunneltu.

Kirjoittajaa ei vaikuta isovanhempien näkökulma kiinnostavan.

Ihmetyttää siltä osin, että miksi odotetaan, että isovanhempien kuuluu hoitaa lastenlapsiaan ja kuuluu ottaa yökylään ym.

Ajatteleeko nuoret parit tosiaan noita ennenkuin alkavat tehdä lapsia?

Ei pitäisi odottaa, eikä ajatella että kyllä ne sitten hoitavat ja ottavat yökyläänkin.

Lapset tehdään ja saadaan ihan omaan ydinperheeseen, eikä muita varten. Toki joillakin on sellaiset isovanhemmat jotka auttavat lastenhoidossa jos vielä sattuvat asumaan suhteellisen lähellä. Luulen, että suurella osalla isovanhemmat asuvat kaukana niin, että yökyläily on hankalaa järjestää puhumattakaan että pistäytyisi päiväsaikaan kaitsemassa useita tunteja.

Lasten kaitsenta, perään katsominen ruokailuineen ja nukkumisineen ei ole mitään " kevyttä" - useinkaan. Isovanhemmilla voi olla omat rutiininsa ja monet sairaudet riesanaan eivätkä voi ottaa ylimääräisiä haasteita riesakseen.

Lapsille saadaan hoitajia jopa yökyläily järjestyvät kun tutustuu samassa tilanteessa oleviin naapureihin. Vuorollaan kaitsettiin, olivat yökylässä toisillaan ja ei edes tarvittu isovanhempia kysyä. Tosin he olivat liian kaukana ja iäkkäitäkin.

Jokainen tietää myös MLL jonka kautta saa lapsenvahdin ja sana kiertää kun joku muu nuori neito ilmoittautuu halukkaaksi lapsenvahdiksi kohtuullisella korvauksella.

Lopettakaa isovanhempien syyllistäminen, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää siltä osin, että miksi odotetaan, että isovanhempien kuuluu hoitaa lastenlapsiaan ja kuuluu ottaa yökylään ym.

Ajatteleeko nuoret parit tosiaan noita ennenkuin alkavat tehdä lapsia?

Ei pitäisi odottaa, eikä ajatella että kyllä ne sitten hoitavat ja ottavat yökyläänkin.

Lapset tehdään ja saadaan ihan omaan ydinperheeseen, eikä muita varten. Toki joillakin on sellaiset isovanhemmat jotka auttavat lastenhoidossa jos vielä sattuvat asumaan suhteellisen lähellä. Luulen, että suurella osalla isovanhemmat asuvat kaukana niin, että yökyläily on hankalaa järjestää puhumattakaan että pistäytyisi päiväsaikaan kaitsemassa useita tunteja.

Lasten kaitsenta, perään katsominen ruokailuineen ja nukkumisineen ei ole mitään " kevyttä" - useinkaan. Isovanhemmilla voi olla omat rutiininsa ja monet sairaudet riesanaan eivätkä voi ottaa ylimääräisiä haasteita riesakseen.

Lapsille saadaan hoitajia jopa yökyläily järjestyvät kun tutustuu samassa tilanteessa oleviin naapureihin. Vuorollaan kaitsettiin, olivat yökylässä toisillaan ja ei edes tarvittu isovanhempia kysyä. Tosin he olivat liian kaukana ja iäkkäitäkin.

Jokainen tietää myös MLL jonka kautta saa lapsenvahdin ja sana kiertää kun joku muu nuori neito ilmoittautuu halukkaaksi lapsenvahdiksi kohtuullisella korvauksella.

Lopettakaa isovanhempien syyllistäminen, kiitos.

Tämä👍Ottakaa nyt itse vastuu lapsistanne, kun olette itse saaneet aikaiseksi.

Lapset ovat aina oma valinta - oma valinta on myös hankkia suuri perhe ja olettaa, että voisi käydä töissä. ormaaliin tapaan. Myös isovanhemmilla on oikeus valita, haluavatko he hoitaa lapsenlapsiaan ja kenen lapsia. On. armasti eri asia hoitaa toisen sisaruksen kahta omatoimista lasta kuin katsoa katraan perään, joka tarttee enemmän tai vähemmän aikaa - isovanhemmillakin on oikeus elää ”vanhuuttaan” haluamallaan tavalla eikö olla lapsenlikkoja silloin, kun halutaan.

Kirjoottajan kannattaisikin miettiä, kumpi on tärkeämpää: työ vai oma perhe, jos ei jaksa molempia.