HS: kun isovanhemmat eivät hoida lapsenlapsia tasapuolisesti

Vierailija kirjoitti:

Näissäkin on aina eroja, pitää tietää kokonaiskuva. Ehkä sisarukset auttavat mummoa muuten tai jopa itse hoitavat lapsensa aina kyläilyjen ohessa. Näin oma äitini teki. On mahdollista, että kirjoittaja marssii hirveän vaatimuslistan kanssa mummolaan ja odottaa täyshoitoa lastensa lisäksi myös itselleen. Siihen päälle, että sisarusten lapset ehkä myös auttavat mummoa eri askareissa vs. kirjoittajan lapset ketkä hajoittavat paikkoja ja tarvitsisivat enemmän lähinnä ammattiapua.

Siis kyllä! Jos sen suhteen haluaa luoda, niin miksi ei voisi itse hoitaa omaa jälkikasvuaan sen vierailun ajan? Silloin lapsi saisi oikeasti keskittyä vain olemiseen isovanhempien kaikki (ja vice versa) ilman häiriötekijöitä, kuten ruoanlaittoa. Kuulostaa siltä, että "suhteen luominen isovanhempiin" on vain joku tekosyy saada ilmaista lastenhoitoapua huonosti organisoituun arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissäkin on aina eroja, pitää tietää kokonaiskuva. Ehkä sisarukset auttavat mummoa muuten tai jopa itse hoitavat lapsensa aina kyläilyjen ohessa. Näin oma äitini teki. On mahdollista, että kirjoittaja marssii hirveän vaatimuslistan kanssa mummolaan ja odottaa täyshoitoa lastensa lisäksi myös itselleen. Siihen päälle, että sisarusten lapset ehkä myös auttavat mummoa eri askareissa vs. kirjoittajan lapset ketkä hajoittavat paikkoja ja tarvitsisivat enemmän lähinnä ammattiapua.

Siis kyllä! Jos sen suhteen haluaa luoda, niin miksi ei voisi itse hoitaa omaa jälkikasvuaan sen vierailun ajan? Silloin lapsi saisi oikeasti keskittyä vain olemiseen isovanhempien kaikki (ja vice versa) ilman häiriötekijöitä, kuten ruoanlaittoa. Kuulostaa siltä, että "suhteen luominen isovanhempiin" on vain joku tekosyy saada ilmaista lastenhoitoapua huonosti organisoituun arkeen.

Kaikki = kanssa

Vierailija kirjoitti:

Lapsiaan kohtaa pitää olla aina tasapuolinen.

Meillä sekä minä että mieheni ollaan sisarussarjan opiskelleita, meillä on hyvät työt.

Tämä sitten on syynä siihen, että meitä ei auteta koskaan. Vaan aina hyysätään niitä laiskempia ja tyhmempiä.

Ei ihan oikein ole tämäkään.

Lapsiluku sen sijaan on jokaisen oma asia ja sitä hoitoapua pitää antaa sama määrä, oli sitten yksi tai kuusi lapsenlasta. Eli ei voi olla niin, että kuusilapsinen lapsi saa kuusinkertaisen määrän.

Hah hah, tuo "hoitoapua pitää antaa sama määrä..."

Ei pidä paikkaansa!  

Perintö kuuluu jakaa lapsille tasapuolisesti, mutta kaikenlainen avunanto, jopa rahallinen, näiden isovanhempien eläessä on ihan heidän oman tahtonsa varassa ja sitä saa antaa tai olla antamatta ihan miten lystää.

Sinä itsekin saat vaikka pitää yhtä lastasi sylissä niin paljon kuin huvittaa, ja jättää muut lapset sylisi ulkopuolelle kokonaan, sitä ei tulla koskaan missään oikeusistuimessa käsittelemään.  Lapset voi nureksia, mutta ei ole mitään mahdollisuuksia esittää mitään vaateita siitä.  Ei mitään.  Sitä et joudu koskaan millään tavalla korvaamaan.

Isovanhempien ei PIDÄ yhtään mitään.  Koittakaa nyt vain ymmärtää tämä.

Kas kun nämä isovanhemmat ei ole tehneet minkäänlaista päätöstä siitä, kuinka monta lapsenlasta heille tulee ja kuka ne heidän lapsistaan tekee.  Heille ei siis myöskään sälytetä hoitovastuuta lapsista, joiden maailmaantuloa he eivät ole olleet päättämässä.

Vanhempien osa voi olla joskus liian raskas.  Kaikki lapset ovat yhtä rakkaita, mutta jotkut lapsista ovat omatoimisempia, kunnianhimoisempia, osaavampia ja ahkerampia kuin jotkut toiset.  Yleensä vanhemmat kantavat eniten huolta siitä lapsesta, jolla huonoiten menee.  Sinäkään et nyt pysty asennoitumaan asiaan vanhempiesi kannalta.  Tuotat heille iloa elämällä hyvin ja olemalla vailla huolenpitoa.  Vaadit sitä silti, mitä ihmettä?

Ymmärrän, että tilanne on ikävä, mutta ymmärrän myös eron siinä, jos sisaruksella on vaikkapa 2 lasta ja toisella 4 lasta, joista yksi erityislapsi, ja näin ollen varmasti tätä jälkimmäistä katrasta on paljon rankempi hoitaa ja siksi siitä ehkä kieltäydytään. Ehkä kuitenkin tässä voisi olla avuksi jollain muulla tavalla. Vanhemmat voisivat vaikkapa tehdä ruokia valmiiksi tai ottaa porukasta pari lasta kylään ja parin viikon päästä toiset kaksi. Tai jotain vastaavaa. Jos on varaa, niin miksei vaikka palkata apua lastenhoitoon silloin tällöin. Tai olla apuna niin, että lasten vanhemmat on myös kotona. 

On jokaisen oma asia, kuinka paljon lapsia tekee, ja mielestäni on todella mahtavaa, jos isovanhemmat tai muut läheiset auttavat. Mutta loppupeleissä ne lapset kuitenkin ovat vanhempiensa vastuulla, eikä ketään muuta voi velvoittaa heitä hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä tätä ”Isovanhempien velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlastaan” -mentaliteettia. Ei se tietysti velvollisuus ole, mutta miksi isovanhempi ei haluaisi hoitaa omaa lapsenlastaan ja auttaa omaa lastaan, jos on itse vielä fyysisesti siinä kunnossa, että siihen pystyisi.

Itselle ainakin oma lapsi on niin rakas, että olisi tosi vaikea kuvitella, etten haluaisi häntä joskus mahdollisen lapsenlapsen/lapsenlasten kanssa myöhemmin auttaa, jos siihen pystyn. Ajatuksena kun ei ole hankkiutua lapsesta eroon heti kun hän on täysi-ikäinen, vaan toivon ja uskon, että pysymme läheisinä vielä, kun hän on aikuinen.

Osa nykyisistä isovanhemmista on hankkinut lapsia vain koska yhteiskunnan normit on niin vaatineet tai lapset on tulosta jostain harkitsemattomista kännipanoista. Tällaisille ihmiselle lapset ovat riesa, josta vaan halutaan päästä eroon mitä nopeammin sen parempi.

Tää lastenhoitojuttu korostuu tällä palstalla, koska useimmilla on pieniä lapsia. Loppujen lopuksi se aika, kun muksut on pieniä, on lyhyt ja nyt teini-ikäisten äitinä en edes muista hoito-ongelmia enää. Ei lapset käytännössä enää estä meiltä mitään. Parisuhdeaikaa on liikaakin, kun eivät ole ikinä kotona ja puoleltaöin saat soitella 17-vuotiaalle, että meinaako joskus kotiutua ja joka ilta ei voi olla ulkona aamutunneille, kun itse heräilen aamuyölläkin tarkastamaan, onko tullut jo kotiin.

Ainoa miinus on, että teinin vanhempana on tuhottoman kallista. En osaa kuvitellakaan, kuinka uimme rahassa, kun nuo lähtee tuosta. Ihan sama, vaikka kummallekin joutuisi antamaan rahaa esim. opiskeluaikana, niin ei nyt tämmöisiä summia, jonka nyt kuluttavat kotona. Matkatkin maksaa tuplat neljälle, kun kaksin olisi varaa käydä hienoissakin paikoissa. Lapset taas ei jää mistään hinnasta reissusta pois. Jos nyt joutuu vaikka pari sataa antamaan joka kuukausi omilleen muuttamisen jälkeen, niin ei tunnu missään enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmiksi tullaan useimmiten 50-60-vuotiaina. Tuossä iässä ollaan yleensä vielä työelämässä mukana, ja mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä enemmän tarvitsee lepoa ja palautumista. Monilla tuon ikäisillä on myös omat iäkkäät vanhemmat hoidettavinaan, ja monet ehkä haluavat mieluiten nauttia vapaa-ajastaan rauhassa, kun on saatu omat lapset kasvatettua aikuisiksi. Kyllä isovanhemmille ja lastenlapsille voi muodostua lämmin ja läheinen suhde ilman jatkuvaa hoitovastuutakin.

Olen yrittänyt miniän kanssa diiliä, että jos otan lapsenlapset meille viikonlopuksi, niin hän ottaa seuraavana viikonloppuna 3 vuota sitten aivoinfarktin saaneen äitini heille. Ei ota, on kuulemma liian raskasta. Jostain syystä minulle se on arkea.

Miksi et tee diiliä oman lapsesi kanssa, outoa, että miniän pitäisi auttaa, minusta poikasi tehtävä on äitiään auttaa.

Hesarin jutusta ei käynyt ilmi, hoitivatko isovanhemmat kirjoittajan lapsia silloin, kun lapsia oli vasta 1 tai 2. Mulla on hyvä ystävä, jonka lapsia otin hoitoon usein, monesti yökyläänkin. Mutta kun kolmas lapsensa tuli siihen ikään, että olisi pitänyt päästä sisarustensa mukaan, lopetin. En ottanut enää niitä kahta vanhintakaan, koska se olisi ollut epäreilua kolmannelle. Mulla oli kaksi suunnilleen saman ikäistä omaa lastakin ja lapset viihtyivät hyvin yhdessä, mutta asuntoni ei ole päiväkoti jossa olisi tilaa isolle lapsilaumalle. Lopulta ystävälläni oli 7 lasta ja kertoi kyllä, että mitä suuremmaksi perhe kasvoi, sitä vaikeampi oli saada lapsia minnekään hoitoon. 

Lapsenlapsia mulla ei ole, mutta olen jonkin verran hoitanut lähisukulaisten lapsia. Kuitenkin vasta sitten, kun eivät olleet enää ihan vauvoja. Ja periaatteella, että alle kouluikäisillä hoitoajan pituus on maksimissaan yksi tunti per ikävuosi. Vuoden ikäistä siis tunnin, 2-vuotiasta kaksi tuntia, 3-vuotiasta kolme jne. Ja jos kaksi lasta tulee samaan aikaan hoitoon, sen nuoremman mukaan on hoitoaika. Kouluikäisiä voi sitten ottaa pidemmäksi aikaa, vaikka yökylään, mutta edelleen vain yksi tai kaksi lasta samaan aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tää lastenhoitojuttu korostuu tällä palstalla, koska useimmilla on pieniä lapsia. Loppujen lopuksi se aika, kun muksut on pieniä, on lyhyt ja nyt teini-ikäisten äitinä en edes muista hoito-ongelmia enää. Ei lapset käytännössä enää estä meiltä mitään. Parisuhdeaikaa on liikaakin, kun eivät ole ikinä kotona ja puoleltaöin saat soitella 17-vuotiaalle, että meinaako joskus kotiutua ja joka ilta ei voi olla ulkona aamutunneille, kun itse heräilen aamuyölläkin tarkastamaan, onko tullut jo kotiin.

Ainoa miinus on, että teinin vanhempana on tuhottoman kallista. En osaa kuvitellakaan, kuinka uimme rahassa, kun nuo lähtee tuosta. Ihan sama, vaikka kummallekin joutuisi antamaan rahaa esim. opiskeluaikana, niin ei nyt tämmöisiä summia, jonka nyt kuluttavat kotona. Matkatkin maksaa tuplat neljälle, kun kaksin olisi varaa käydä hienoissakin paikoissa. Lapset taas ei jää mistään hinnasta reissusta pois. Jos nyt joutuu vaikka pari sataa antamaan joka kuukausi omilleen muuttamisen jälkeen, niin ei tunnu missään enää.

Näinpä, toisaalta se rahakkaampi vaihe ei kylläkään välttämättä montaa vuotta kestä, eläkkelle jääminen kun tehokkaasti ne käyttörahat supistaa! Toisaalta eläkkellä onkin sitten taas enemmän aikaa miettiä tarkemmin niitä edullisiakin elintapoja, joten eiköhän reissailuunkin varoja löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmiksi tullaan useimmiten 50-60-vuotiaina. Tuossä iässä ollaan yleensä vielä työelämässä mukana, ja mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä enemmän tarvitsee lepoa ja palautumista. Monilla tuon ikäisillä on myös omat iäkkäät vanhemmat hoidettavinaan, ja monet ehkä haluavat mieluiten nauttia vapaa-ajastaan rauhassa, kun on saatu omat lapset kasvatettua aikuisiksi. Kyllä isovanhemmille ja lastenlapsille voi muodostua lämmin ja läheinen suhde ilman jatkuvaa hoitovastuutakin.

Olen yrittänyt miniän kanssa diiliä, että jos otan lapsenlapset meille viikonlopuksi, niin hän ottaa seuraavana viikonloppuna 3 vuota sitten aivoinfarktin saaneen äitini heille. Ei ota, on kuulemma liian raskasta. Jostain syystä minulle se on arkea.

Miksi tarjoat diiliä miniällesi, etkä pojallesi? Poikasi isoäiti hän on eikä miniän!

Ehkä miniä on ollut se, joka lapsiaan on tarjonnut anopille viikonlopuksi hoitoon?

Pienet lapset ja aivoinfarktin saanut vanhus miniän hoidettavana, enpä kyllä vanhusta sellaiseen laittaisi, hiukan nyt järkeä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

No minä kyllä ymmärrän aloittajaa. Meillä miehen siskon lapset ovat mummolassa suunnilleen 24/5 (nyt muuttivat kesäksi, kun äiti meni toiselle paikkakunnalle töihin ja myös isä on töissä… lapset ovat päivähoitoikäisiä), ja meidän lapsia isovanhemmat tapaavat hyvällä tuurilla ehkä kerran vuodessa. Emme ole olleet hoitoapua vailla, mutta en ymmärrä, miksi omiin lapsenlapsiin ei edes yritetä tutustua. Ei ole realistista odottaa, että kaikki saavat saman verran, mutta ei ole eettisesti oikein, että toisista ei piitata yhtään ja toiset ovat suunnilleen isovanhempien lapsia. On vaikea ajatella, että kohtelisin omia lapsiani näin räikeän epätasa-arvoisesti. Jos toiset vie niin paljon energiaa, ettei toisille jää mitään, pitäisi varmaan perheelle etsiä apua muualta kuin isovanhemmilta.

Samaa mieltä ja meillä ihan vastaava tilanne. Mutta on tässä tosiaan sitä isovanhempienkin näkökulmaa helppo ymmärtää, varsinkin, jos osa on erityislapsia (meillä ei ole näin). Varmaan täyspäinen isovanhempi pyrkii ainakin tasapainoon tässä asiassa, mutta onhan ne lapsenlapsetkin erilaisia persoonia. Toisen kanssa ON kivempaa, toinen suhtautuu vähän niuhemmin aikaan yhdessä isovanhemman kanssa. Että pitäisikö esim. se lapsi, joka ei isovanhemman luona viihdy, viedä sinne pakolla?

Meillä on kaksi mummoa, joista toinen pitää tasapuolisesti kiinni ihanasti <3. Toiselle ei sitten niin väliä, vaan nuorimman lapsen lapsi on se, jota hyysätään 24/7. Meidän vanhempien sisarusten lapsista ei niin väliä. Toki tämä on luontainen jatkumo sille, että sitä nuorinta sisarusta on myös hyysätty 24/7 (ja hyysätään edelleen), joten tuttua meille jo ihan lapsuudesta.

Meidän vanhin lapsi on lähes täysi-ikäinen. Mummo otti yökylään viimeksi alle kouluikäisenä. Nuorin puolestaan menee kohta kouluun ja mummo ON NÄHNYT häntä alle 10 kertaa koko elämänsä aikana. Ja matka ei ole este, etäisyyttä mummon luokse muutama kilometri. Eikä kyseessä ole mikään muistisairas, vaan hieman päälle 60v, joka on vielä osittain työelämässäkin mukana. Lienee selvää, ettei ole vuosikymmeneen edes odotettu sieltä suunnalta mitään. 

Onneksi on tuo toinen, ihanaakin ihanampi mummo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä kyllä ymmärrän aloittajaa. Meillä miehen siskon lapset ovat mummolassa suunnilleen 24/5 (nyt muuttivat kesäksi, kun äiti meni toiselle paikkakunnalle töihin ja myös isä on töissä… lapset ovat päivähoitoikäisiä), ja meidän lapsia isovanhemmat tapaavat hyvällä tuurilla ehkä kerran vuodessa. Emme ole olleet hoitoapua vailla, mutta en ymmärrä, miksi omiin lapsenlapsiin ei edes yritetä tutustua. Ei ole realistista odottaa, että kaikki saavat saman verran, mutta ei ole eettisesti oikein, että toisista ei piitata yhtään ja toiset ovat suunnilleen isovanhempien lapsia. On vaikea ajatella, että kohtelisin omia lapsiani näin räikeän epätasa-arvoisesti. Jos toiset vie niin paljon energiaa, ettei toisille jää mitään, pitäisi varmaan perheelle etsiä apua muualta kuin isovanhemmilta.

Samaa mieltä ja meillä ihan vastaava tilanne. Mutta on tässä tosiaan sitä isovanhempienkin näkökulmaa helppo ymmärtää, varsinkin, jos osa on erityislapsia (meillä ei ole näin). Varmaan täyspäinen isovanhempi pyrkii ainakin tasapainoon tässä asiassa, mutta onhan ne lapsenlapsetkin erilaisia persoonia. Toisen kanssa ON kivempaa, toinen suhtautuu vähän niuhemmin aikaan yhdessä isovanhemman kanssa. Että pitäisikö esim. se lapsi, joka ei isovanhemman luona viihdy, viedä sinne pakolla?

Tämä on hyvä kysymys. Kun aikoinaan aloin ottamaan sukulaislapsia hoitoon, sanoin vanhemmille, että heidän kotonaan  on heidän sääntönsä ja mun kotonani mun säännöt. Toki allergiat ja erikoisruokavaliot otan aina huomioon, mutta noin muuten meillä määrään minä eikä lasten vanhemmat. Yhden sukulaiseni vaimolla olisi ollut lista ohjeita, mutta sanoin hänen miehelleen (jota hoidin todella usein silloin, kun hän oli lapsi), että jos mun tapani hoitaa lapsia oli hänen kokemuksensa mukaan huono, sitten ei kannata tuoda lapsia mulle ollenkaan hoitoon. Kummasti lapset kuitenkin viihtyvät, vaikka meillä on 99% tavaroista sellaisia, mihin lapset eivät saa koskea. 

Vierailija kirjoitti:

Erityislapsen hoito ei ole isovanhempien tehtävä. Meilläkin on vaikea erityislapsi, häntä ei jätetä isovanhempien vastuulle vaan vanhempi on aina mukana. Hoitoa saamme viranomaisilta, jotta saamme itse vapaata. Hoitajan voisi myös itse palkata, tosin meidän kohdalla se ei oikein toimi, koska lapsen hoito vaatii kokeneen ammattilaisen.

Älä nyt niputa kaikki erityislapsi omasi mukaan.

Meillä kaksi erityislasta ja isovanhemmat ovat heille parhaita hoitajia. Ilman koronan vaikutusta ovat hoitaneet viikoittain ja lomilla pitäneet pitkän ajan. 

Tässäkin tapauksessa olisi asiallista keskustella niiden omien vanhempien kanssa tästä asiasta. Kertoa, että itseä ja lapsia loukkaa se että vanhemmat kohtelee eri perheitä ja lapsia eritavoin. Samalla antaa mahdollisuuden vanhemmille kertoa miksi näin on. Mikäli erityisalojen vaativuus on suurin ongelma niin koettaa ratkaista ongelma esim siten että lapset pääsi yksi kerrallaan isovanhemmille en tai järjestää hoitoapua sinne silloin kun lapset ovat käymässä siellä.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin tapauksessa olisi asiallista keskustella niiden omien vanhempien kanssa tästä asiasta. Kertoa, että itseä ja lapsia loukkaa se että vanhemmat kohtelee eri perheitä ja lapsia eritavoin. Samalla antaa mahdollisuuden vanhemmille kertoa miksi näin on. Mikäli erityisalojen vaativuus on suurin ongelma niin koettaa ratkaista ongelma esim siten että lapset pääsi yksi kerrallaan isovanhemmille en tai järjestää hoitoapua sinne silloin kun lapset ovat käymässä siellä.

Elät utopiamaailmassa. Isovsnhempien kanssa ei voi puhua mistään tuollaisesta, tulee raivarit, uhkailut tai marttyyri-itkut. Tuo ikäluokka ei ylipäätään osaa keskustella mistään vaikeasta.

Mä yritin pari kertaa keskustella, ekalla kerralla tuli sieltä päästä marttyyriraivari ja toisella kertaa isä kävi käsiksi. Sen jälkeen välit viimentyivät eikä enää olla tekemisissä. Heitä ei lapsenlapset kiinnosta joten olkoot ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin tapauksessa olisi asiallista keskustella niiden omien vanhempien kanssa tästä asiasta. Kertoa, että itseä ja lapsia loukkaa se että vanhemmat kohtelee eri perheitä ja lapsia eritavoin. Samalla antaa mahdollisuuden vanhemmille kertoa miksi näin on. Mikäli erityisalojen vaativuus on suurin ongelma niin koettaa ratkaista ongelma esim siten että lapset pääsi yksi kerrallaan isovanhemmille en tai järjestää hoitoapua sinne silloin kun lapset ovat käymässä siellä.

Elät utopiamaailmassa. Isovsnhempien kanssa ei voi puhua mistään tuollaisesta, tulee raivarit, uhkailut tai marttyyri-itkut. Tuo ikäluokka ei ylipäätään osaa keskustella mistään vaikeasta.

Mä yritin pari kertaa keskustella, ekalla kerralla tuli sieltä päästä marttyyriraivari ja toisella kertaa isä kävi käsiksi. Sen jälkeen välit viimentyivät eikä enää olla tekemisissä. Heitä ei lapsenlapset kiinnosta joten olkoot ilman.

Joka tapauksessa reiluinta olisi nostaa kissa pöydälle. Ja mikä käki vastaanotto on tosiaan tuollainen kuin sinun kokemukseksi niin katkaista välit kokonaan. Jos toisella osapuolella ei ole tarvetta / halua pitää suhdetta yllä niin miksi itsekkään vaivautuisi yrittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin tapauksessa olisi asiallista keskustella niiden omien vanhempien kanssa tästä asiasta. Kertoa, että itseä ja lapsia loukkaa se että vanhemmat kohtelee eri perheitä ja lapsia eritavoin. Samalla antaa mahdollisuuden vanhemmille kertoa miksi näin on. Mikäli erityisalojen vaativuus on suurin ongelma niin koettaa ratkaista ongelma esim siten että lapset pääsi yksi kerrallaan isovanhemmille en tai järjestää hoitoapua sinne silloin kun lapset ovat käymässä siellä.

Elät utopiamaailmassa. Isovsnhempien kanssa ei voi puhua mistään tuollaisesta, tulee raivarit, uhkailut tai marttyyri-itkut. Tuo ikäluokka ei ylipäätään osaa keskustella mistään vaikeasta.

Mä yritin pari kertaa keskustella, ekalla kerralla tuli sieltä päästä marttyyriraivari ja toisella kertaa isä kävi käsiksi. Sen jälkeen välit viimentyivät eikä enää olla tekemisissä. Heitä ei lapsenlapset kiinnosta joten olkoot ilman.

Joka tapauksessa reiluinta olisi nostaa kissa pöydälle. Ja mikäli vastaanotto on tosiaan tuollainen kuin sinun kokemukseksi niin katkaista välit kokonaan. Jos toisella osapuolella ei ole tarvetta / halua pitää suhdetta yllä niin miksi itsekkään vaivautuisi yrittämään. Käki poistettu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin tapauksessa olisi asiallista keskustella niiden omien vanhempien kanssa tästä asiasta. Kertoa, että itseä ja lapsia loukkaa se että vanhemmat kohtelee eri perheitä ja lapsia eritavoin. Samalla antaa mahdollisuuden vanhemmille kertoa miksi näin on. Mikäli erityisalojen vaativuus on suurin ongelma niin koettaa ratkaista ongelma esim siten että lapset pääsi yksi kerrallaan isovanhemmille en tai järjestää hoitoapua sinne silloin kun lapset ovat käymässä siellä.

Elät utopiamaailmassa. Isovsnhempien kanssa ei voi puhua mistään tuollaisesta, tulee raivarit, uhkailut tai marttyyri-itkut. Tuo ikäluokka ei ylipäätään osaa keskustella mistään vaikeasta.

Mä yritin pari kertaa keskustella, ekalla kerralla tuli sieltä päästä marttyyriraivari ja toisella kertaa isä kävi käsiksi. Sen jälkeen välit viimentyivät eikä enää olla tekemisissä. Heitä ei lapsenlapset kiinnosta joten olkoot ilman.

Väkivaltaisten ihmisten hoitoon ei lapsia kannata muutenkaan laittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmiksi tullaan useimmiten 50-60-vuotiaina. Tuossä iässä ollaan yleensä vielä työelämässä mukana, ja mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä enemmän tarvitsee lepoa ja palautumista. Monilla tuon ikäisillä on myös omat iäkkäät vanhemmat hoidettavinaan, ja monet ehkä haluavat mieluiten nauttia vapaa-ajastaan rauhassa, kun on saatu omat lapset kasvatettua aikuisiksi. Kyllä isovanhemmille ja lastenlapsille voi muodostua lämmin ja läheinen suhde ilman jatkuvaa hoitovastuutakin.

Olen yrittänyt miniän kanssa diiliä, että jos otan lapsenlapset meille viikonlopuksi, niin hän ottaa seuraavana viikonloppuna 3 vuota sitten aivoinfarktin saaneen äitini heille. Ei ota, on kuulemma liian raskasta. Jostain syystä minulle se on arkea.

Miksi et tee diiliä oman lapsesi kanssa, outoa, että miniän pitäisi auttaa, minusta poikasi tehtävä on äitiään auttaa.

Ei poika ole kertaakaan sanonut, että isovanhempien pitää ottaa lapsenlapset hoitoon. Miniä on monta kertaa selittänyt, miten hänen vanhempansa kyllä hoitavat, minä en.

Joten miksi minun tehtäväni olisi auttaa miniää, jos miniällä ei ole minun suuntaani mitään auttamisvelvollisuutta? Eikö tämä ollutkaan vastavuoroinen suhde?