Lue keskustelun säännöt.
Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19799)
Sehän on ihan toisinpäin kuin aloittaja kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun kannattaisi mennä terapiaan? Jotain käsittelemättömiä asioita huokuu sun tekstistä. Ihan höttöä tekstiä ilman mitään sidoksia tosielämään. Komppaan että kunnon fooliohattu meininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Se nykypäivän todellisuus on kohta semmoinen, että tämän päivän 20-30-vuotiailla tulee vielä iso ikävä vanhempien sukupolvien Suomea. Sitä joka teki, osasi, viitsi ja jaksoi.
Työpaikoilla muhii jo hyvää vauhtia kunnon lumihiutaleaikapommi. 90-luvun lopulla ja 2000- luvun alussa syntyneet työntekijät eivät ymmärrä, että työpaikalla tehdään todellakin töitä työnantajan ohjeistuksen ja määräysten mukaan. Joillekin työpaikoille on jouduttu jo palkkaamaan erikseen ihmisiä, joiden tehtävänä on selittää ilman rajoja ja kotikasvatusta jääneille, että työpaikan sääntöjen noudattamisen vaatimus ei ole työpaikkaJoo koska osa tämän päivän nuorista tajuaa ettei tarvitse tappaa itseään työllä oli se sitten kivaa tai ei. Meilläkin 55% 2v sisään palkatuista irtisanoutui tajuttuaan, ettei tämä työ olekaan mitään helppoa. (Sihteeri, erikoissairaanhoito).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vasta muutaman vuoden ikäisissä vesijohto- ja viemäriputkistoissa on tullut esiin putkirikkoja."
"Joissakin asennuksissa ongelmien syynä on ammattitaidottomuus."
Tuommoista jälkeä tehdään nykyään. Ammattitaito kadoksissa. Ei siihen kukaan viitsi enää panostaa. Sama palkkahan se tulee, olen tästä alasta kiinnostnut tai en, teen työni taitavasti tai en. Sitähän se nykyään on.
Naapurin miehellä on rakennusyritys. On myös tytär ja tyttärellä poikaystävä. Joka valitti jatkuvasti, että ei oo rahaa. Ja kun pitäis päästä johonkin festarireissuun. No naapurin mies sanoi, että tule mulle kuukaudeksi töihin, maksan hyvin ja sitten sulla on rahaa.
Ei kelvannut. Olisi pitänyt tehdä töitä, hui. Mieluummin lompsi kädet taskus
aww nyt on boomerilla kiehahtanut yli. että miten kehdataan kiusata buumeria, tuota luomakunnan kruunua. (oksennus) mene sen keskivartalolihavuutesi ja diabeetteksesi kanssa vaikka sinne aurinkorannoille käristämään melanooman peittämää nahkaa.
boomerit on niin herkkiä että spämmäsit aika pitkään putkeen :D suomi muka rakennettu mutta ei kestä yhtään kritiikkiä, isoja vauvoja.
On niissä suurten ikäluokkien jutuissa jotain perääkin. Kyllä nykynuorista ja nuorista aikuisista monet ovat niin täysiä tavoitteettomia vetelehtijöitä, etten ihmettele ettei pysyvämpiä työpaikkoja tai paikkaa yhteiskunnassa löydy. Asenne on sitä ettei kestetä yhtään mukavuus alueelta poistumista, vaan heti valitetaan että mielenterveys menee jos tarvitsisi pienintäkään stressiä kestää. Irtisanoudutaan töistä tai koulusta ennen kuin edes oikein tiedetään mitä se arki siinä työssä on, koska "ei vaikuttanut mun jutulta". Myöskin arjen rytmittäminen ja aikatauluttaminen vaikuttaa monelle aivan mahdottomalta ja sitä sitten perustellaan kaiken maailman muotidiagnooseilla.
Nimimerkillä Z-sukupolvelainen joka on kauhulla katsellut näiden oman ikäistensä menoa.
Nykypäivän nuoret eivät tajua todellisuudesta mitään, koska elävät virtuaalimaailmassa.
No, joskus sieltä tipahtaa reaalimaailmaan ja sitten onkin sormi suussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä tämä nuori sukupolvi aikoo hoitaa tätä maata ja sen kansalaisia, jos asenne ja ymmärrys on tuota luokkaa?
Onkohan tämä karannut välillä vähän AP:n kysymyksestä... aloitus on varmaan ihan klassikko tänäkin päivänä, sillä erilaisista koulutustaustoista huolimatta niin omat vanhemmat kuin appivanhemmat ovat saaneet pitkät eläkeikään jatkuvat työt käytännössä samassa työpaikassa (yhdellä työnantaja on vaihtunut kyllä vuokrafirmaksi, ja jotain etuja sörkitty, mutta jatkuvuus ollut silti ja tehtävät eivät ihan lennosta muuttunut) En tule uskomaan, että kukaan heistä ehkä kunnolla ymmärtää sitä toista todellisuutta. Esimerkiksi appivanhempien kanssa katsoimme uutisia, joissa oli nuori syrjäytynyt mies ja hieman ylimalkaisesti totesi jotain siihen suuntaan, että pitäisi ottaa niskasta itseään kiinni.
Ja jos omat aikuiset lapset tekevät jotain hieman tavallisesta poikkeavaa, esimerkiksi omasta halustaan asustaa asuntoautossa, niin siihenkin pitää puuttua. Ja aina on mielessä ne tavalliset kysymykset, jotka liittyvät nimenomaan töihin: No millos on kesäloma? Mikäs se sun työpaikan sijainti olikaan? Itse olen havainnoinut todellisuudesta nämä eri puolet, enkä itsekään ole saanut aina töitä silloin kun asenne on ollut kohdillaan ja kokemusta ollut! Ei ihme, jos ihmisillä on sairaustaustaa tai vaikeampia taloudellisia ongelmia, niin kokevat yhteiskunnan ilmapiirin ankeana. Vieläpä jos lähi-ihmiset elävät jotain omaa utopiaan, jolta saisi enemmän sääliä kuin ymmärrystä vaikka aikojen muuttumisesta. Kaikilla ihmisillä ei myöskään tänä päivänä ole intressejä kokoaikatyöhön maanantaista perjantaihin, vaan osa haluaisi perhe-elämän ja työelämän välille enemmän joustoa ja kenties osa-aikaisuutta. Mikä taas voi olla pullamössösukupolven haihattelua... Mutta tietenkään kaikki eivät saa edes sitä osa-aikaista työtä, tai edes pätkätyötä.... oma vikansa kai, totetavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syyhy leviää
"Perheillä ei ole varaa alle 12 euron lääkkeeseen."
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään saakaan, kun ei kukaan osaa avustaa. Eikä ketään uskalla tässä maassa enää kotiinsa päästääkään. Herra varjele, että pitäisikö jollekin tuntemattomalle antaa avain omaan kotiinsa?
En tule koskaan antamaan. Maksan sukulaispojalle, että käy mulle asioille jos tarvii. Se on hyvä poika, hoidin sitä pienenä tosi paljon, meille syntyi hyvä suhde. Se on jo nyt sanonut, että sitten kun tarvit apua niin soita. Luultavasti testamenttaan omaisuutenikin sille.
Juu, jos olet pyörätuolissa niin kannattaa tehdä kotona remonttia niin, että pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
400 000 ihmistä Suomessa tekee osa-aikatyötä.
https://www.pam.fi/artikkelit/osoittaako-tutkimusprofessori-sormella-os…
Ja hallitus leikkaa asumistuet ja sovitellut päivärahat.
Vierailija kirjoitti:
On niissä suurten ikäluokkien jutuissa jotain perääkin. Kyllä nykynuorista ja nuorista aikuisista monet ovat niin täysiä tavoitteettomia vetelehtijöitä, etten ihmettele ettei pysyvämpiä työpaikkoja tai paikkaa yhteiskunnassa löydy. Asenne on sitä ettei kestetä yhtään mukavuus alueelta poistumista, vaan heti valitetaan että mielenterveys menee jos tarvitsisi pienintäkään stressiä kestää. Irtisanoudutaan töistä tai koulusta ennen kuin edes oikein tiedetään mitä se arki siinä työssä on, koska "ei vaikuttanut mun jutulta". Myöskin arjen rytmittäminen ja aikatauluttaminen vaikuttaa monelle aivan mahdottomalta ja sitä sitten perustellaan kaiken maailman muotidiagnooseilla.
Nimimerkillä Z-sukupolvelainen joka on kauhulla katsellut näiden oman ikäistensä menoa.
Pitää jatkaa tähän vielä, ettei tämä nyt ihan koko sukupolvea koskeva ongelma ole. Tuntuu että vaan ääripäät korostuvat tämän ikäisissä. Joko ollaan kunnon urakiitureita jotka opiskelevat tuplamaistereiksi töiden ohessa ja tähdätään kovaa ja korkealle ja usein ihan hyvin menestytäänkin, tai sitten ollaan näitä vetelehtijöitä jotka kirjekurssi ammattikoulun jälkeen jäävät roikkumaan vanhempiensa ja yhteiskunnan tukien varaan.
Omien vanhempieni ikäpolvessa ollaan selkeämmin jotain siltä väliltä yleensä. On motivaatiota kokopäivätyöhön ja kehittyä siinä, mutta tyydytään siihen että työ- ja vapaa-aika on tasapainossa ilman yltiöpäisiä urasuunnitelmia ja niistä stressaamista. Tätä porukkaa on todella vähän oman ikäisissäni, ihan muutamia tyyppejä ja hekin sitten jo ihan huomaamattaan etenevät elämässään, kun näistä kultakimpaleista työnantajat kyllä sitten pitävät kaksin käsin kiinni kun tietävät, että seuraava ovesta tulija saattaa olla se rekrystä tullut tyhjä arpa, viikon jälkeen kotiin jäävä vetelehtijä.
Olen muuten myös kaksi pitkäaikaisinta työtäni saanut nimenomaan soittamalla firmaan, esittäytymällä mitä osaan ja että halua on myös oppia ja kysynyt olisiko tällaiselle tekijälle teillä töitä. On muuten helpoin tapa hakea töitä. Kyllä ne siellä firmoissakin tietävät että ne nettilomakkeet täyttävät hakijat saattavat todellisuudessa olla ties mitä... Omatoimisesti yhteyttä ottava saattaa jopa olla oma-aloitteinen ja sosiaalisesti kykenevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syyhy leviää. Ihmisillä ei ole rahaa syyhylääkkeisiin.
Kohta tulee lämpimät kelit ja ihmiset menevät t-paita päällä linja-autolla palkattomaan työkokeiluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään nuoret aikuiset eivät ymmärrä mistään mitään.
Tein viime talvena 6 kuukauden sijaisuuden ja odotin sen jälkeen ansiosidonnaista 2 kuukautta.
No kylläpä sua ahdistaa ja kylläpä kaipaisit jotain rauhottavaa.
Suuret ikäluokat s. 1945-1950. Ahneita röyhkeitä. Nyt tukkivat terveydenhuollon. Minä, minä.minä. Pilkkasivat sotakäyneitä. Ei mitään hoitoa tälle haise alle läjälle.
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat s. 1945-1950. Ahneita röyhkeitä. Nyt tukkivat terveydenhuollon. Minä, minä.minä. Pilkkasivat sotakäyneitä. Ei mitään hoitoa tälle haise alle läjälle.
Voisitko sinä alkaa hoitamaan asiat kuntoon, odotan malttamattomana. T. Maanantaina taas keikkatöihin hommiin, jotka ei nuorille kelpaa. 70 +
Nykyiset työikäiset kokevat paljon antipatiaa suuria ikäluokkia kohtaan. Kokevat saaneensa tunnekylmän lapsuutensa jälkeen tyhjäksi kupatun yhteiskunnan rasitteekseen. Saapa nähdä, miten tämä asenne konkretisoituu hoivapommin räjähtäessä totaalisesti käsiin. Yhteiskunnassa ei ole varoja sisässä, työikäiset haluavat varjella mieluummin vähiä lapsiaan kuin vanhuksia joita riittää, kuin meren mutaa. Samalla näiden työikäisten pitäisi olla 70-vuotiaaksi töissä ja kantaa vastuu jalattomista dementikkovanhuksistaan. Jännä yhtälö. Onko lopputulos "sitä saa mitä tilaa"-tyyppinen...
Olen nähnyt näitä nuoria osaajia "töissä" On kyllä pönttöä väkeä. Osalla on varmaan joku kehitysvamma
Sitten on ne muutama helmi, jotka puskee hiukan liiankin kovalla innolla töitä, haluaa oppia lisää ja paremmaksi. Sellaisista työnantaja pitää kaksin käsin kiinni