Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19799)
Mä saan palkkaa 1700 netto.
Ansiosidonnaista leikataan ja se on joko 700 netto tai 800 netto eli voisin tarjoutua pienemmällä palkalla töihin esim. 1400 netto eli 1900 brutto. On se enemmän kuin tuo ansiosidonnainen.
Vierailija kirjoitti:
Mä saan palkkaa 1700 netto.
Ansiosidonnaista leikataan ja se on joko 700 netto tai 800 netto eli voisin tarjoutua pienemmällä palkalla töihin esim. 1400 netto eli 1900 brutto. On se enemmän kuin tuo ansiosidonnainen.
Yksi työntekijä puhui, että niillä on mökki eli eivät saisi toimeentulotukea.
Eli jos mä tarjoudun 1900 bruttopalkalla niin sen on pakko laskea 2400 brutto palkasta kans 1900 bruttopalkalle, koska muuten mä voin viedä sen työpaikan.
Vierailija kirjoitti:
Ne kenellä on isot asuntovelat on kisassa paskimmassa asemassa.
Paljonko he pystyvät palkkoja laskemaan?
Mikä siinä on niin järkyttävää, jos elämässä joutuu keventään tai vaihtaan halvempaan? Mieli myrkyttyy lopullisesti, jos pitää asunnosta luopumista maailmanloppuna. Omassa lapsuudessa pankki vei talon, mutta onneksi vanhemmat rationalisoi asian niin, että tilanteet muuttuu mutta peli jatkuu. Murehtii siis jatkossa vain niistä asioista, joihin voi itse vaikuttaa. Jos taas vanhemmat sekoo päästään maksamattomien laskujen takia, niin sehän vasta pahin skenaatio on esim. lasten kannalta.
On silkkaa utopistista ajattelua. että paikallinen sopiminen alle tessin tuo minkäänlaista positiivista muutosta työntekijälle. Ainut voittaja siinä on työnantaja. En ymmärrä ajatuksenjuoksua, jonka mukaan kaikki on voittajia kun voidaan saada Suomeen lailliset orjalliset matalapalkka markkinat. Jos haluaa elää vähällä ja turvautua KELAan niin sitten tekee sitä matalapalkkatyötä jo nyt.
Menen nyt siivoamaan vuokraläävää.
Aion tarjoutua 500 pienemmällä palkalla, kun sijaisuus loppuu ja vien jonkun vakituisen työpaikan.
Kiitos hallitus, että vakituisten irtisanominen on kohta helppoa ja tulee paikallinen sopiminen.
Joku tietää ja muistaa mitä suuret ikäluokat maksoivat asuntolainan korkoa? Tais lähennellä 20% pahimmillaan.
On totta, että suuret ikäluokat ostivat ensiasuntonsa jopa 20 % korolla. Omat vanhempani syntyivät vasta 50-luvun alussa, mutta lapsuudenkotini, kerrostalokolmio turvallisesta, lapsiystävällisestä pienemmästä kaupungista Turun vieressä maksoi silloin 300 000 mk ja heidän bruttotulonsa oli yhteensä n. 20 000 mk/kk. Ennen euron tuloa he tienasivat yhteensä n. 30 000 mk/kk.
Se, mikä usein myös unohtuu on, että oman asuntolainan koroista 100 % sai vähentää verotuksessa ja inflaatio 90-luvulla söi asuntolainaa. Nyt 2023 korkoja ei saa vähentää.
Asuntojen ja kiinteistöjen arvonnousu 80-90 -luvulta vaikka 2010-luvulle oli myös pääsääntö. 90-luvun lama toki oli tragedia osalle ja silloin suuret lainat suurine korkoineen kaatuivat ns. viattomien niskaan.
Nyt vastaava kolmio lapsuuteni kerrostalosta maksaa 275 00€. On tehty perus putkirempat ja muovimattoa vaihdettu laminaattiin. Erona 40 vuoden takaiseen on se, että nyt ei ole realistista 25-30 v pariskuntana ostaa samaa asuntoa ensiasunnoksi, koska
A) puuttuu ne n. 20 000€ talouden kuukausibruttotulot. Tulot ovat todennäköisimmin 4000-7000 €/kk tuossa iässä, siis yhteensä
B) eivät saa tuossa iässä riittävästi lainaa tuon hintaisen ensiasuntoon (15 % + varainsiirtovero ASP-lainallakin vaatii 45 000 € säästöt)
C) opintolainaa on kahdesta korkeakoulututkinnosta yhteensä 40 000€ sen jälkeen, kun on valmistunut tavoiteajassa käymättä juurikaan töissä. Jos eivät saa opintolainahyvitystä, 60 000€ opintolaina on tyypillinen.
D) eivät saa vähentää lainan (pankki- ja/tai yhtiölaina) korkoja euroakaan verotuksessa, eli pelkkien korkojen osuus koko lainasummasta olisi n. 500-600€/kk. Se on 10 % bruttoansioista.
E) Asunnon arvonnousua ei ole odotettavissa läheskään niin paljon, kuin mitä vanhempieni ensiasunnosta
En väheksy sitä, että suuret ikäluokat tyytyivät vaatimattomampaan asumiseen alkaessaan perustaa perhettä. Nykyisellä tulotasolla tällaiset silloiset ensiasunnot ovat 3-4x kalliimpia suhteessa tulotasoon. Asuntolainan korot ovat 10 % bruttotuloista edelleen, mutta verovähennys poistui. Palkat olivat nelinkertaisia suhteessa lainan määrään ja korkojen jälkeenkin jäi varaa lyhentää myös sitä lainaa.
Mielummin ostaisin ensiasunnon 20 % korolla 80-90 -luvulla kuin 5 % korolla nyt.
Vierailija kirjoitti:
Ravintoloissa ja kaupoissa voi työskennellä jatkossa vain opiskelijat ja ne jotka saa täydet työtunnit.
Perhettä ei elätetä 1300 netto kuukaudessa palkalla, kun vuokrat on jo 800 - 900 euroa. Eikä enää saa asumistukea eikä soviteltua päivärahaa.
Sitä en tiedä tuleeko jonoa, kun myyjät ja tarjoilijat siirtyy työkkärin listoille hakemaan kokopäiväistä päivätyötä.
Onko pakko asua siellä missä on noin kallit vuokrat ? Mikä siellä pitää jos ei ole edes töitä?
Usein samankokoisen asunnon yhtiövastike + lainanlyhennys on noin puolet tuosta 800-900e.vuokrasta
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole mikään raha myöskään lisännytkään syntyvyyttä, joten sille sektorille ei nyt vaan kannata enää yrittää tarjota enempää.
Omistusasumisen asumistuet nyt ovat naurettavuuden huippu. Valtion ei pidä kenenkään asuntolainoja makselemaan
Tuo on erikoinen näkökulma, ettei omistusasuntoon ole koskaan saanut tai ei pitäisi saada asumistukea.
Ennenmuinoin valtio maksoi myös ne 20 % asuntolainan korkokulut. Ymmärrän, että 100 000 mk asuntolainasta 10 000 mk bruttopalkalla tuo oli pelkkiä hiluja.
Jos nyt saisi vähentää 100 000 €:n asuntolainasta 3000 bruttotuloilla kuukausittaiset korkokulut n. 300 €, käteen jäisi 2000 € sijaan 2300 € ja tarvetta asumistuelle ei olisi.
Korkojen vähennysoikeuden päätyttyä käteen jää 2000 nettotuloista korkojen jälkeen 1700 €. Pankit myöntävät asuntolainaa 30 % asumiskuluista. Lainaa pystyy lyhentämään siis 200 €/kk, jos hoitovastike on 160€/kk.
1233€/kk siis jää kaikkeen muuhun elämiseen, kun asumiskulut on saanut hoidettua. Lainaa jäljellä 20+ vuotta.
Asutolainojen 100 % korkovähennys korkotason ollessa 20 OLI ASUMISTUKEA OMISTUSASUNTOON, jos jokin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole mikään raha myöskään lisännytkään syntyvyyttä, joten sille sektorille ei nyt vaan kannata enää yrittää tarjota enempää.
Omistusasumisen asumistuet nyt ovat naurettavuuden huippu. Valtion ei pidä kenenkään asuntolainoja makselemaan
Tuo on erikoinen näkökulma, ettei omistusasuntoon ole koskaan saanut tai ei pitäisi saada asumistukea.
Ennenmuinoin valtio maksoi myös ne 20 % asuntolainan korkokulut. Ymmärrän, että 100 000 mk asuntolainasta 10 000 mk bruttopalkalla tuo oli pelkkiä hiluja.
Jos nyt saisi vähentää 100 000 €:n asuntolainasta 3000 bruttotuloilla kuukausittaiset korkokulut n. 300 €, käteen jäisi 2000 € sijaan 2300 € ja tarvetta asumistuelle ei olisi.
Korkojen vähennysoikeuden päätyttyä käteen jää 2000 nettotuloista korkojen jälkeen 1700 €. Pankit myöntävät asuntolainaa 30
Muistaakseni korkovähennystä ei tehty verosta vaan tuloista, joten 300 e/kk korkovähennys ei tarkoittanut 300 e enemmän käteen kuukaudessa.
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtiölaina /rahoitusvastike ei ole lasku toimeentulotuessa eikä kaupunki saa antaa harkinnanvaraista tilalle.
Ei se saakaan olla huomioitava meno. Ei ihmiset voi maksattaa kalliita remonttejaan veronmaksajilla. Jos on valittu liian kallis asunto, niin sitten pitää kyllä muuttaa sellaiseen, mihin on varaa.
Korkojen ollessa 20 % tuntumassa, kannatti ehdottomasti ottaa asuntolaina yhtiölainaosuutta varten. Siihen ei tarvittu sossun luukkua, kun sen koron sai vähentää täysimääräisenä palkasta maksamastaan verosta.
Liian kallis asunto -huuhtelu nyt, kun on itsellä aikanaan jäänyt palkasta käteen sitä enenmän, mitä korkeammalla korot olivat. Verovähennys oli valtiontalouden kannalta aivan vastaava etuus, kuin nykyinen asumistuki tai toimeentulotuki. Kukaan ei kyseenalaistanut, miksi valtio tuki 20 % koron asuntolainalla omistusasunnon ostaneiden yhtiölainaa/rahoitusvastikkeesta.
Tämä mahdollisti myös lainan lyhentämisen. Lainaa pystyi lyhentämään vastaavalla summalla, millä nyt maksetaan korkeammin verotetusta palkasta korot. Tonnin korkokulut kuussa ilman, että se pienentää palkasta maksettavaa veroa johtaa siihen, että lainaa pystyy lyhentämään murto-osan entiseen verrattuna.
Jos asumistuki on kauhistus, saman asian ajaa korkokulujen vähennysoikeuden palauttaminen 100 %:iin.
Jäähän sitä perintöjä kelle jää kun aiempi sukupolvi kuolee.
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmankos eläkeläiset on rauhallisia. Luulevat saavansa ilmaispalveluita kotiin ja että toimeentulotukea saa tosta vaan tilalle.
Eläkeläiset eivät ole hölmöjä. He ovat eläneet aikana, jolloin mitään julkisia palveluita ei ollut. Moni eläkeläinen on rauhallinen, koska tietävät pärjäävänsä vähällä ja ovat hoitaneet asiansa fiksusti. Ei ole eletty pikavipeillä eikä hankittu elämäntyyliä, mihin ei ole varaa. Työtä ei ole pelätty ja moni suurten ikäluokkien edustaja on ollut nuoresta asti töissä.
Tuntuu että eniten hätäilee tässä nyt pullamössösukupolvi joka on tottunut että Kelasta ja sossusta haetaan rahat ja mitään ei tarvitse tehdä itse. Pikavipeillä ja osamaksulla maksetaan kaikki ja opiskellaan kolmekymppiseksi. Sitten valmistutaan opintolainat niskassa ja volistaan kun ei ole mielekästä työtä tarjolla jossa voisi tuntea itsensä merki
Tyypillistä katkeran eläkeläisen narinaa! Kaiken pitäisi olla niin kuin silloin kun minä olin nuori! Mikään ei saisi mennä eteenpäin! Nykyään ei muuten saa enää töitä ilman koulutusta. Kouluttautuminen ja itsensä kehittäminen ei ole mikään rikos, kaikilla ei myöskään ole varakkaita vanhempia jotka kustantavat kaiken! Eikä kaikilla ole mahdollisuutta käydä töissä opintojen ohella. Työelämä kestää n. 30-40 vuotta, joten olisi kiva, jos voisi tehdä mielekästä työtä josta saa asiallisen palkan. Työssä olisi myös kiva voida käyttää lahjojaan ja olla muille ja yhteiskunnalle hyödyksi. Ennen ei ollut pikavippejä ja töitä oli paremmin tarjolla. Niihin päästäkseen ei tarvinnut olla ihmeihminen joka puhuu seitsemää kieltä, on max 25-vuotias, omaa kaksi korkeakoulututkintoa, ei aio hankkia lapsia ja tyytyy pieneen palkkaan. Työhän ei Suomessa saa missään nimessä olla kivaa, eikä edes siedettävää, vaan mahdollisimman tympeää jota tehdään niska limassa, hampaat irvessä ja suu mutrussa. Työn takia pitää olla valmis vaihtamaan paikkakuntaa vuoden välein, muusta elämästä viis veisaten!
Ja kyllähän työtön tohtori nyt vuoden verran siivoaa aluksi, että pääsee leipään kiinni, niih!
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei tajua ei. Omiltakin porukoilta, varsinkin äidiltä, löytyy tämä asenne, että töihin vaan "mennään" ilman mitään koulutusta, masennukset ja mielisairaudet sun muut on laiskuutta yms.
Ja oppimisvaikeudet ovat laiskuutta! Pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä!
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtiölaina /rahoitusvastike ei ole lasku toimeentulotuessa eikä kaupunki saa antaa harkinnanvaraista tilalle.
Ei se saakaan olla huomioitava meno. Ei ihmiset voi maksattaa kalliita remonttejaan veronmaksajilla. Jos on valittu liian kallis asunto, niin sitten pitää kyllä muuttaa sellaiseen, mihin on varaa.
Korkojen ollessa 20 % tuntumassa, kannatti ehdottomasti ottaa asuntolaina yhtiölainaosuutta varten. Siihen ei tarvittu sossun luukkua, kun sen koron sai vähentää täysimääräisenä palkasta maksamastaan verosta.
Liian kallis asunto -huuhtelu nyt, kun on itsellä aikanaan jäänyt palkasta käteen sitä enenmän, mitä korkeammalla korot olivat. Verovähennys oli valtiontalouden kannalta aivan vastaava etuus, kuin nykyinen asum
Yhtiölainaosuus? Entä kun talolla ei ollut lainaa. Silloin maksoit kyllä pankille ne kalliit korot. Asuntokuluihin ja opintolainoihin -ei ollut opintorahaa,ei asumistukea- meni toisen palkka ja toisen palkasta puolet yksityiseen perhepäivähoitoon,kun oltiin niin rikkaita muka,ettei kunnallista hoitopaikkaa saatu. Sillä lopulla puolikkaalla kärvisteltiin kaikki muut laskut ja ruoka. Ei käyty etelässä eikä kotimaanlomilla. Elämä on valintoja. Ärsyttävää tämä nykyvinkuminen, kun ette tiedä, vaan oletatte tietävänne,millaista oli elää ennen. Ja vielä tiedoksi,eläkkeen verotus on karseeta,progressiivinen verotus kyllä huolehtii,ettei tuloeroja paljon keskituloisilla pienituloisiin nähden synny-taaskaanhan et saa mitään yhteiskunnan tukia.
Vierailija kirjoitti:
Tuokin on niin suurten ikäluokkien ajattelua että miksi nuoret eivät asu pidempään kotona tai jos tulee jotain takapakkia elämässä niin miksi eivät muuta kotiin. Tarkastelin tässä alakoulusta, ammattikoulusta ja yliopistosta kertyneet kaverit. 5/48 heidän vanhemmistaan asui omakotitalossa silloin kun oltiin 18-25 vuotiaita. Sinne pieneen kerrostalo tai rivitalokaksioonko ja joskus kolmioonko meidän olisi pitänyt palata? Nykyisin iso osa ihmisistä asuu kerrostalossa tai rivarissa eikä monen rahat riitä kolmioihin tai neliöihin. Ei sinne oikein oteta aikuisia lapsia pyörimään.
Mun isovanhemmista asui lastensa ollessa pieniä omakotitalossa 4/4. Heidän lapsistaan omakotitalossa asui 4/11. Lapsenlapsista omakotitalossa asuu 2/18.
Pitäisikö jonkun yli kolmekymppisen, joka on asunut vuosia yksin tai korkeintaan puolison kanssa, muuttaa takaisin lapsuudenkotiinsa? Monet muuttavat nykyään kotoa hyvin nuorena sen tähden, koska vanhemmat ovat eronneet, isällä ja äidillä on uudet kumppanit ja oloa ei tunne kotoisaksi tai tervetulleeksi enää missään. Lapsuudenkotia ei ole välttämättä edes olemassa enää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtiölaina /rahoitusvastike ei ole lasku toimeentulotuessa eikä kaupunki saa antaa harkinnanvaraista tilalle.
Ei se saakaan olla huomioitava meno. Ei ihmiset voi maksattaa kalliita remonttejaan veronmaksajilla. Jos on valittu liian kallis asunto, niin sitten pitää kyllä muuttaa sellaiseen, mihin on varaa.
Korkojen ollessa 20 % tuntumassa, kannatti ehdottomasti ottaa asuntolaina yhtiölainaosuutta varten. Siihen ei tarvittu sossun luukkua, kun sen koron sai vähentää täysimääräisenä palkasta maksamastaan verosta.
Liian kallis asunto -huuhtelu nyt, kun on itsellä aikanaan jäänyt palkasta käteen sitä enenmän, mitä korkeammalla korot olivat. Verovähennys oli valtiontaloud
Opintotuki on 300 ja asumistukea voi saada 200. Loppu rahoitetaan myös nykään opintolainalla ja töissä käymällä. Vuokra voi nykyään olla 800.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ravintoloissa ja kaupoissa voi työskennellä jatkossa vain opiskelijat ja ne jotka saa täydet työtunnit.
Perhettä ei elätetä 1300 netto kuukaudessa palkalla, kun vuokrat on jo 800 - 900 euroa. Eikä enää saa asumistukea eikä soviteltua päivärahaa.
Sitä en tiedä tuleeko jonoa, kun myyjät ja tarjoilijat siirtyy työkkärin listoille hakemaan kokopäiväistä päivätyötä.
Onko pakko asua siellä missä on noin kallit vuokrat ? Mikä siellä pitää jos ei ole edes töitä?
Usein samankokoisen asunnon yhtiövastike + lainanlyhennys on noin puolet tuosta 800-900e.vuokrasta
Asuntolainaa ei saa 2400 brutto tuloilla ilman säästöjä eikä osa-aikatöillä eikä palkkatukitöillä eikä työkokeiluilla eikä kuntouttavalla työtoiminnalla eikä nolla-sopimuksilla eikä kursseilla.
Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataa tuhatta.
Sitä kenelle perikunnan asuntoja myytte, en tiedä.
Miten niin katkeran eläkeläisen narinaa? Eihän tuo kirjoittaja ollut katkera mistään. Tähän katkeria olette, mistä sitten olettekin.
Ja itse kirjoitit, ettei kaikilla ole varakkaita vanhempia, jotka kustantavat kaiken. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin näitä kaikilla olevia "varakkaita vanhempia" te täällä nimenomaan arvostelette ja haukutte, kuinka näillä boomereilla on rahaa kuin roskaa ja omaisuutta lähes puoli valtakuntaa. Kaikki boomerit te niputatte samaan läjään.
Jake Nymania jossain haukuttiin oikein urakalla boomerien edustajana onnellisena hyväosaisena ja kaiken saaneena. No hän on todellakin syntynyt boomerisukupolveen, vuonna -49.
Häneltä ilmestyi juuri elämäkerta. Lukekaa jos osaatte vielä kirjaa kädessänne pitää. Mutta ettehän te viitsi. Mutta helpotan tilannetta: ei tarvitse lukea kuin ensimmäinen sivu.
Saatte tuntuman siihen, millaisiin oloihin, millaisille vanhemmille nämä boomerit syntyivät. He syntyivät niille teidän ihannoimille sotasukupolville.
Koska kuulun lähes samaan sukupolveen Jaken kanssa, voin allekirjoittaa kaiken. Tiedän, millaisia nämä sotasankarit olivat tultuaan sodasta ja perustettuaan perheen. Rikkinäisiä ja v i t t u m a i s i a juoppoja. Teidän tultuanne maailmaan päät oli jo sen verran pehmenneet, että pystyivät jo kohtaamaan lapsen lapsena eikä riesana ja pahoinpitelyn kohteena. Lähes kaikilla kavereillani samat kokemukset.
Pitääkö teitä auttaa vai ei? Jos annamme rahaa, meneekö se tarpeeseen vai ei? Ystäväni auttoi rahallisesti kummilastaan tukien sillä tämän opiskelua, aika reippaastikin. Laittoi rahaa vielä 8 kk sen jälkeenkin, kun tämä kovasti eteenpäin pyrkivä kummilapsi oli jättänyt opiskelut kesken ja alkanut käyttää huumeita. Ei luonnollisesti "muistanut" ilmoittaa kummilleen, että en mä enää opiskele, ei kiinnosta. Että sellaista. Ei kauheasti kannusta auttamaan näitä nuoria pääsemään elämässään eteenpäin, kun se eteenpäin meno ei sitten huvitakaan.
Voivat päästä kokemaan miltä tuntuu raha ahdistus.