Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta

Jos noista +65vee-ukkeleista näin viisikymppisenä jotain sanoisi, niin voisi todeta että he ovat hyvin kilpailuhenkisiä, keskusteluissakin, yhä. Keskustelu on heille vain kisa kumpi nokittaa täysin toisen.

Se on raskasta kun sitä ei aina muista heitä kohdatessaan, että kovat piippuun. Pääsevät välillä potkaisemaan munille, kun erehtyy olemaan ystävällinen, Ei tietenkään voi yleistää.

Heille on jäänyt se kilpailuhenkisyys päälle. Toki on heissä rauhallisiakin ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalot ja kaikki muutkin kämpät ovat edullisia tai paikoin puoli-ilmaisia kaikkialla paitsi pääkaupunkiseudun suosituimmissa osissa. En ymmärrä tätä valitusta siitä, etteikö asunnot ja talot olisi perustallaajille saavutettavissa. Eira ja Ullanlinna ehkä ei ole, mutta Suomessa on paljon muutakin.

Tuttava on kaupan alalla vakituisena, täydet työtunnit, ei saa asuntolainaa, täytyy säästää iso summa rahaa tilille ensin. Sitten on työmarkkinatuella töitä tekeviä, osa-aikatyöläisiä, nollasopimuksella töitä tekeviä eikä kukaan saa asuntolainaa. Meitä työikäisiä on vähemmän kuin eläkeläisiä, asuntojen hintaromahdus tulee 10 vuoden sisällä.

Totta, pitää olla 10 % omaa rahaa, kun operoi ASP-lainalla. Eiköhän sieltä kaupan alaltakin saa säästettyä aika rivakasti ne muutamat tonnit, joita tarvitaan, että pääsee yksiöön kiinni. Toki koko Suomen halutuimmat alueet ovat haastavampia, mutta tuskin Eiraan joka iikka aiemminkaan on päässyt.

Kaupan alalla palkka 1600 netto kuukaudessa, kun täydet tunnit ja tuossa on vuorolisät mukana. Aika moni saa vain 30 tuntia viikossa töitä eli palkka 1300 netto. Ja osa saa vain 20 tuntia viikossa töitä.

1600 netto, siitä reilu tonni asumiseen ja muihin kuluihin. Näin ollen 500 säästöön kuukaudessa, ehkä jopa pienellä tuotolla. Välillä voi humputella hiukan ylimääräistäkin, mutta silti parin vuoden päästä on tarvittavat rahat sadan tonnin kämppään.

Meillä puoliso tienaa tuon 1600 netto ja itse saan työmarkkinatukea 660 ja 200 lapsilisää, meillä 2 lasta. Auto pakollinen puolison vuorotyön vuoksi. Muita tukia ei saada. Molemmilla 3 tutkintoa. Asutaan vuokralla.

Kyllä on ap oikeassa. Tuttua tämä 50-60-lukulaisten paremmuuden tunne. Kaikki saatu helpolla ja heidän nuoruudessaan Suomessa täystyöllisyys ja hyviä työpaikkoja tosiaan kansakoulu- puhumattakaan lukiopohjalta. Sitten haukutaan nuoria ja tunnetaan ylemmyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äläpä yleistä, jos mökilläsi käy joku juntti, joka ajattelee noin, ei se tarkoita, että koko suuri ikäluokka ajattelisi samalla lailla.

Meistä ei kukaan voi vaikuttaa siihen, milloin syntyy ja minkälaiseen maailmantilanteeseen. Kaikkina aikoina on hyviä ja huonoja puolia, ja jos kateellisena luulee, että toisilla on helpompaa, ei se ihan koko totuus ole.

Itse olen syntynyt v. 50 ja keskinkertaisella koulutuksella tsempannut ja yksinhuoltajana pärjännyt elämässä. Töitä tehty 45 vuotta ennen eläkeikää. Nyt autan kahta lastani taloudellisesti ja jonkun verran perintöäkin on heille joskus lankeamassa, eli osansa saavat

”helposta” elämästäni.

Toivottavasti ymmärrät että esimerkiksi tuo sinun voivottelema "töitä tehty 45 vuotta" on nykypäivänä niin utopistista luksusta suurimmalle osalle ettei sellaisesta voi edes haaveilla. Varsinkaan millään keskinkertaisella koulutuksella.

Joko nyt tajuat etuoikeutetun asemasi? Ei et. No, niin vähän arvelinkin.

Outoa, että Suomen laiskin sukupolvi eli 1990-luvull syntyneet pitää 14v iässä aloittua työuraa etuoikeutena. Itse he välttelevät työntekoa viimeiseen asti.

Onhan se etuoikeus silloin, jos nimenomaan alleviivataan sitä työnsaamista mahdollisimman varhain ja työn tekemistä mahdollisimman pitkään. Ennenmuinoin pystyit saamaan töitä vaikka keskenkasvuisena kakarana jonka koulukin jää kesken, nykyään et välttämättä työtä saa, vaikka kävisit koulut mallikkaasti läpi ja olisit aikuinen ihminen jolla tietämyksen lisäksi vähän työkokemustakin taustalla harjoittelujen kautta (joista ei muuten yleensä makseta mitään palkkaa, eikä täten kerrytä mm. eläkerahastoa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yleistäìsi yhden tapauksen perusteella. Kuulun suuriin ikäluokkiin. Jos olisin nyt nuori, en ostaisi omaa asuntoa, koska se on nykyään epävarma sijoitus. Hinnat ovat pilvissä ja pankit voivat nostaa korkoja koska vain. Eivät suuretkaan ikäluokat saaneet sellaisia töitä, joita olisivat halunneet. Työttömyystukia ei juurikaan ollut, ja oli pakko ottaa työ kuin työ, että pysyi hengissä. Jos halusi ns. Parempia töitä, oli pakko kouluttautua. Äitiysloma oli 3 kuukautta ja lapset vietiin naapurin kotirouville hoitoon kovalla rahalla.

No samaan on taannuttu, kun perheitten edut on taantuneet ja murentuneet, työelämä on mitä on jne. Ei ole osattu vahtia saavutettuja etuja ja päivittää niitä oikein.

Oma asunto sensijaan on sijoitus tulevaan ( etenkin vanhuuteen) kun ostaa ja myy oikeasta paikasta oikeaan aikaan.

Eläkeläisiä on 1,6 miljoonaa, työikäisiä on vähemmän eikä kaikki saa lainaa, asuntojen arvot romahtaa täysin.

Vierailija kirjoitti:

Jos noista +65vee-ukkeleista näin viisikymppisenä jotain sanoisi, niin voisi todeta että he ovat hyvin kilpailuhenkisiä, keskusteluissakin, yhä. Keskustelu on heille vain kisa kumpi nokittaa täysin toisen.

Se on raskasta kun sitä ei aina muista heitä kohdatessaan, että kovat piippuun. Pääsevät välillä potkaisemaan munille, kun erehtyy olemaan ystävällinen, Ei tietenkään voi yleistää.

Heille on jäänyt se kilpailuhenkisyys päälle. Toki on heissä rauhallisiakin ihmisiä.

Nämä ovat suurimpia ja itsekeskeisimpiä kusipäitä mitä olen tavannut. Kovasti vaaditaan muilta, mutta itse ei koskaan olla oltu tosipaikassa. Kun ottaa tuon ikäiseltä äijänkäppyrältä esimerkiksi auton pois, niin se murtuu heti henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeinen Mohikaani kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan suuriin ikäluokkiin mahtuu monenlaisia ihmisiä. Kuvailemasi kaltaisia on varmaankin olemassa, sitä en epäile yhtään, ( harvinaisen typeriä kommennteja muuten). On olemassa myös toisenlaisia. Ehkä he seuraavat aktiivisemmin maailman tapahtumia ja osaavat ajatella. Koulutustasokaan ei tuohon välttämättä vaikuta.

Mutta ylipäätään suurilla ikäluokilla on ollut valtavan erilaiset lähtökohdat, lapsuus, nuoruus,kasvatus,koulutus. Siinä mielessä pystyn heitä ymmärtämään, mutta en tiedä jaksaisinko itse kuvailemasi kommentteja kuunnella. Ainahan voit yrittää keskustella asioista heidän kanssaan. Oletko kokeillut?

Telkkarissa haastateltiin Fukushiman onnettomuuden aikaan muutamaa 55-65-vuotiasta. Siinä tikkitakkitantat silmälasivitjoissaan änkyttivät että "voi voi kun en ole tätä seurannut niin en osaa vastata". Sit kysyttiin, että mitä mieltä on, pitäisikö Suomessa olla enemmän tai vähemmän ydinvoimaa. "Voi kun minä en näistä asioista tiedä, en yhtään osaa sanoa."

Tämä on vain yksi esimerkki, mutta eivät nämä tuon ikäiset tantat ja ukonjäärät seuraa maailman tapahtumia eivätkä perehdy mihinkään. Äänestetään sitä "mukavaa miestä, joka tarjosi vaaliteltalla juhla mokkaa ja Fazerin konvehtia ja joka sanoi että jokainen on itsestään vastuussa" eikä sekuntiakaan perehdytä siihen ehdokkaaseen tavoitteineen. Kunhan oli hyvä slogan ja Juhla Mokkaa. "En minä tuota politiikkaa seuraa, mutta kyllä eläkkeet pitäisi olla meillä paremmat".

Nykynuoret eivät edes tule saamaan mitään eläkkeitä, saati että jäisivät eläkkeelle 60-vuotiaina.

Sitten on tämä sodan sukupolvi, eli näiden palikoiden vanhemmat. He kyllä seuraavat politiikkaa, maailman uutisia ja yhteiskunnan ilmiöitä paljon aktiivisemmin, ja ennen kaikkea osaavat keskustella ilman tuomitsemista ja

Nuoremmatkin noista suurista ikäluokista ovat jo yli 70v, eli heidän vanhempansa ovat 90-100v. Ei silti kyllä heistäkin osa varmasti on kartalla maailman tapahtumista ihan hyvin

55- 65 vuotiaat ovat kokeneet jo monta kertaa, mitä yfinvoimalatulo tarkoittaa- ihan lähialueella Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden myötä. Ko. onnettomuuden laskelmia tuli myös Suomeen. 80- luvulla ydinsodan pelko oli myös todella yleistä ja totta kylmän sodan ja asevarustelun takia. Jos ei televisiossa osaa sanoa jotain, niin se ei johdu tietämättömyydestä, vasn se televisiossa esiintyminen jännittää.

Noista eläkkeistä- nyt eläkkeellä olevien sukupolvi on monet tehneet töitä 15- vuotiaasta lähtien. Ammattiin opiskelu on ollut vaikeaa, koska ei ole ollut opintotukea tai - lainaa tai rikkaita vanhempia. Äitiyslomat olivat lyhyitä, muutama kuukausi. Eli työurat ovat todella pitkiä vs. nykysukupolvet, koska ammattia vaihdetaan nykyään usein - aika moni opiskelee kaksi, jopa kolme tai neljä ammattia. Eläke maksetaan työuran pituuden mukaan.

Ensin isot ikäluokat päästettiin keskikouluun, sieltä lukioon. Ihmisiä koulutettiin, jos vanhemmilla joku aivosolu toimi. Ammattikin vaihtui monella. Ja eläke alkoi kertyä 18 -vuotiaasta asti melko äsken...

Esimerkkinä vaikka anoppi, joka ponnisti kehittymättömästä kylästä pomoksi vaikka on mikä on, mutta vanhemmilla oli lapsilleen suunnitelma. Oma sukulainen oli ison kioskiketjun pomo pitäessään taukoa opiskelustaan, ja oli ylioppilas maalta. Toinen opiskeli kun oli jo naimisissa ja yksi lapsi.

Suomea rakennettiin ja virkoja syntyi ja täytettiin.

Joissain perheissä vain 'mentiin töihin' tai ei päästetty kouluun, että herraviha säilyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos noista +65vee-ukkeleista näin viisikymppisenä jotain sanoisi, niin voisi todeta että he ovat hyvin kilpailuhenkisiä, keskusteluissakin, yhä. Keskustelu on heille vain kisa kumpi nokittaa täysin toisen.

Se on raskasta kun sitä ei aina muista heitä kohdatessaan, että kovat piippuun. Pääsevät välillä potkaisemaan munille, kun erehtyy olemaan ystävällinen, Ei tietenkään voi yleistää.

Heille on jäänyt se kilpailuhenkisyys päälle. Toki on heissä rauhallisiakin ihmisiä.

Nämä ovat suurimpia ja itsekeskeisimpiä kusipäitä mitä olen tavannut. Kovasti vaaditaan muilta, mutta itse ei koskaan olla oltu tosipaikassa. Kun ottaa tuon ikäiseltä äijänkäppyrältä esimerkiksi auton pois, niin se murtuu heti henkisesti.

Tai ottaa thermacellin pois, niin tulee täysi lamaannus ja raivo päälle, kun itikat sitten syö :,D (anteeksi, hieman ot, mutta tuli tämä esimerkki oikeasta elämästä vain mieleen näin ajankohtaisena).

Kumman paljon tuon ikäpolven ihmisissä on niitä, jotka on ihan pois tolaltaan jos jokin (mikä tahansa) pienikin asiassa elämässä muuttuu, vielä enemmän otetaan kierroksia, jos syy sille pois ottamiselle on luonnonsuojelullinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äläpä yleistä, jos mökilläsi käy joku juntti, joka ajattelee noin, ei se tarkoita, että koko suuri ikäluokka ajattelisi samalla lailla.

Meistä ei kukaan voi vaikuttaa siihen, milloin syntyy ja minkälaiseen maailmantilanteeseen. Kaikkina aikoina on hyviä ja huonoja puolia, ja jos kateellisena luulee, että toisilla on helpompaa, ei se ihan koko totuus ole.

Itse olen syntynyt v. 50 ja keskinkertaisella koulutuksella tsempannut ja yksinhuoltajana pärjännyt elämässä. Töitä tehty 45 vuotta ennen eläkeikää. Nyt autan kahta lastani taloudellisesti ja jonkun verran perintöäkin on heille joskus lankeamassa, eli osansa saavat

”helposta” elämästäni.

Toivottavasti ymmärrät että esimerkiksi tuo sinun voivottelema "töitä tehty 45 vuotta" on nykypäivänä niin utopistista luksusta suurimmalle osalle ettei sellaisesta voi edes haaveilla. Varsinkaan millään keskinkertaisella koulutuksella.

Joko nyt tajuat etuoikeutetun asemasi? Ei et. No, niin vähän arvelinkin.

Outoa, että Suomen laiskin sukupolvi eli 1990-luvull syntyneet pitää 14v iässä aloittua työuraa etuoikeutena. Itse he välttelevät työntekoa viimeiseen asti.

Onhan se etuoikeus silloin, jos nimenomaan alleviivataan sitä työnsaamista mahdollisimman varhain ja työn tekemistä mahdollisimman pitkään. Ennenmuinoin pystyit saamaan töitä vaikka keskenkasvuisena kakarana jonka koulukin jää kesken, nykyään et välttämättä työtä saa, vaikka kävisit koulut mallikkaasti läpi ja olisit aikuinen ihminen jolla tietämyksen lisäksi vähän työkokemustakin taustalla harjoittelujen kautta (joista ei muuten yleensä makseta mitään palkkaa, eikä täten kerrytä mm. eläkerahastoa).

Tätä nuo boomerit ei tajua. Että sinne töihin ei noin vaan kävellä ja että se ei ole pelkkä asennekysymys. Ennen vanhaan oli kuulemma jotkut työhönottajat kaduilla, sen kun vaan ilmoittautui ja duunia löytyi. Nykyään pitää olla sosiaalinen, kielitaitoinen, ekstrovertti, hallita digitaidot, antaa videohaastattelut ym ym ja silloinkin saat - ehkä - korkeintaan harjoittelupaikan riistopalkalla. Mutta kun yrität selittää tätä boomereille, niin ei mene jakeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeinen Mohikaani kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan suuriin ikäluokkiin mahtuu monenlaisia ihmisiä. Kuvailemasi kaltaisia on varmaankin olemassa, sitä en epäile yhtään, ( harvinaisen typeriä kommennteja muuten). On olemassa myös toisenlaisia. Ehkä he seuraavat aktiivisemmin maailman tapahtumia ja osaavat ajatella. Koulutustasokaan ei tuohon välttämättä vaikuta.

Mutta ylipäätään suurilla ikäluokilla on ollut valtavan erilaiset lähtökohdat, lapsuus, nuoruus,kasvatus,koulutus. Siinä mielessä pystyn heitä ymmärtämään, mutta en tiedä jaksaisinko itse kuvailemasi kommentteja kuunnella. Ainahan voit yrittää keskustella asioista heidän kanssaan. Oletko kokeillut?

Telkkarissa haastateltiin Fukushiman onnettomuuden aikaan muutamaa 55-65-vuotiasta. Siinä tikkitakkitantat silmälasivitjoissaan änkyttivät että "voi voi kun en ole tätä seurannut niin en osaa vastata". Sit kysyttiin, että mitä mieltä on, pitäisikö Suomessa olla enemmän tai vähemmän ydinvoimaa. "Voi kun minä en näistä asioista tiedä, en yhtään osaa sanoa."

Tämä on vain yksi esimerkki, mutta eivät nämä tuon ikäiset tantat ja ukonjäärät seuraa maailman tapahtumia eivätkä perehdy mihinkään. Äänestetään sitä "mukavaa miestä, joka tarjosi vaaliteltalla juhla mokkaa ja Fazerin konvehtia ja joka sanoi että jokainen on itsestään vastuussa" eikä sekuntiakaan perehdytä siihen ehdokkaaseen tavoitteineen. Kunhan oli hyvä slogan ja Juhla Mokkaa. "En minä tuota politiikkaa seuraa, mutta kyllä eläkkeet pitäisi olla meillä paremmat".

Nykynuoret eivät edes tule saamaan mitään eläkkeitä, saati että jäisivät eläkkeelle 60-vuotiaina.

Sitten on tämä sodan sukupolvi, eli näiden palikoiden vanhemmat. He kyllä seuraavat politiikkaa, maailman uutisia ja yhteiskunnan ilmiöitä paljon aktiivisemmin, ja ennen kaikkea osaavat keskustella ilman tuomitsemista ja

Nuoremmatkin noista suurista ikäluokista ovat jo yli 70v, eli heidän vanhempansa ovat 90-100v. Ei silti kyllä heistäkin osa varmasti on kartalla maailman tapahtumista ihan hyvin

55- 65 vuotiaat ovat kokeneet jo monta kertaa, mitä yfinvoimalatulo tarkoittaa- ihan lähialueella Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden myötä. Ko. onnettomuuden laskelmia tuli myös Suomeen. 80- luvulla ydinsodan pelko oli myös todella yleistä ja totta kylmän sodan ja asevarustelun takia. Jos ei televisiossa osaa sanoa jotain, niin se ei johdu tietämättömyydestä, vasn se televisiossa esiintyminen jännittää.

Noista eläkkeistä- nyt eläkkeellä olevien sukupolvi on monet tehneet töitä 15- vuotiaasta lähtien. Ammattiin opiskelu on ollut vaikeaa, koska ei ole ollut opintotukea tai - lainaa tai rikkaita vanhempia. Äitiyslomat olivat lyhyitä, muutama kuukausi. Eli työurat ovat todella pitkiä vs. nykysukupolvet, koska ammattia vaihdetaan nykyään usein - aika moni opiskelee kaksi, jopa kolme tai neljä ammattia. Eläke maksetaan työuran pituuden mukaan.

Ensin isot ikäluokat päästettiin keskikouluun, sieltä lukioon. Ihmisiä koulutettiin, jos vanhemmilla joku aivosolu toimi. Ammattikin vaihtui monella. Ja eläke alkoi kertyä 18 -vuotiaasta asti melko äsken...

Esimerkkinä vaikka anoppi, joka ponnisti kehittymättömästä kylästä pomoksi vaikka on mikä on, mutta vanhemmilla oli lapsilleen suunnitelma. Oma sukulainen oli ison kioskiketjun pomo pitäessään taukoa opiskelustaan, ja oli ylioppilas maalta. Toinen opiskeli kun oli jo naimisissa ja yksi lapsi.

Suomea rakennettiin ja virkoja syntyi ja täytettiin.

Joissain perheissä vain 'mentiin töihin' tai ei päästetty kouluun, että herraviha säilyisi.

Ja ne ihmiset ovat itsekin katkeria, vaikka ovat pärjänneet ja olisivat voineet ehkä vaihtaa alaa jossain vaihessa.

Heidät on opetettu etenemään putkessa ja pelkäämään kiitollisina kasvattajiaan vielä aikuisiällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....

Höpöhöpö. Näitä vanhemmat ja näitä nuoremmat ikäluokat on ihan ymmärräväisiä ja avarakatseisia. Suurissa ikäluokissa jostain syystä kytee mystinen narsismioireinen paremmusaate. Heillä on kaikki ollut elämässä helppoa. Omaisuus oli jo maksettu niillä kovilla palkoilla kun lama iski, niin mitään eivät edes menettäneet.

Suurten ikäluokkien syndrooma... niin johtunee siitä että heidän vanhempansa oli oikeasti se ikäluokka joka puolusti ja jälleenrakensi Suomen. Vaikea säilyttää itsetunto ilman sen jättimäistä paisuttamista, mitä sitten tuki numeraalinen joukkovoima. Sukupolvi nöyryytys kostettiin sitten omille vanhemmille ja lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Viimeinen Mohikaani kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan suuriin ikäluokkiin mahtuu monenlaisia ihmisiä. Kuvailemasi kaltaisia on varmaankin olemassa, sitä en epäile yhtään, ( harvinaisen typeriä kommennteja muuten). On olemassa myös toisenlaisia. Ehkä he seuraavat aktiivisemmin maailman tapahtumia ja osaavat ajatella. Koulutustasokaan ei tuohon välttämättä vaikuta.

Mutta ylipäätään suurilla ikäluokilla on ollut valtavan erilaiset lähtökohdat, lapsuus, nuoruus,kasvatus,koulutus. Siinä mielessä pystyn heitä ymmärtämään, mutta en tiedä jaksaisinko itse kuvailemasi kommentteja kuunnella. Ainahan voit yrittää keskustella asioista heidän kanssaan. Oletko kokeillut?

Telkkarissa haastateltiin Fukushiman onnettomuuden aikaan muutamaa 55-65-vuotiasta. Siinä tikkitakkitantat silmälasivitjoissaan änkyttivät että "voi voi kun en ole tätä seurannut niin en osaa vastata". Sit kysyttiin, että mitä mieltä on, pitäisikö Suomessa olla enemmän tai vähemmän ydinvoimaa. "Voi kun minä en näistä asioista tiedä, en yhtään osaa sanoa."

Nyt aliarvioit iäkkäitä. Nuorissa on enemmän niitä, jotka ei tiedä mistään mitään.

Kääntöpuolena sitä alkaa iän myötä väsyä näihin hössötyksiin. Nuoret keksii samaa pyörää uudella nimellä uudestaan ja uudestaan, luulevat keksineensä jotain uutta. Lähinnä tulee "hohhoijaa" -olo ja voisi kertoa jo valmiiksi, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pakko pitää leipäläpensä kiinni, ettei kuulosta ikävältä besserwisseriltä ja latistajalta.  Tämä on tämän elämän sokeri ja suola. Elämä ja ilmiöt toistaa itseään jatkuvasti. Tulee kyynistynyt olo.

Lisäksi alkaa yhä enemmän nyt 50+ jo nähdä kaiken naiviuden taakse ja kaikkien piilomotiivien, epärehellisyyden ja tyhmyyden. Ymmärrän hyvin isääni 81v., joka lopetti noin 10 vuotta sitten uutisten seuraamisen. Katsoo lähinnä typeriä viihdeohjelmia enää. Hän oli ennen se, joka olisi pärjännyt joka tietovisassa, luki ja seurasi kaikkea. Sanoo, ettei enää jaksa. On niin turhautunut ja kyllästynyt siihen, että ihmiset on niin laumasieluja ja tyhmiä. Media ja poliitikot vedättää samoja juttuja uudessa käärepaperissa, säntäillään niiden perässä, vaikka motiivit taustalla on ilmiselvät. Ihmiset on hyväuskoisia. Siksi sanoo, ettei jaksa enää seurata. Tulee vaan voimaton ja turhautunut olo. Nyt ymmärrän häntä, itsellänikin alkaa jo tulla samat oireet. Valitettavasti.

Oletteko jotenkin hitaasti kypsyviä kun itse olen tajunnut nuo ilmiöt jo ennen 30 ikävuotta? Kai se on niin että elämänkokemus korvaa fiksuutta ja hitaimmatkin ottaa jossain vaiheessa kiinni. Saman olen huomannut eläkeikäisissä vanhemmissani, alkaa todellisuus hahmottua pikkuhiljaa ja sitten ollaan hämillään - tässäkö tää oli? Tai tajutaan omien vanhempien ja sisarusten kuollessa, että ei sviidu jään yksin jos en ala käyttäytyä ja elämässä onkin vain rajallisesti aikaa perseillä. Kai sekin on siunaus että saa elää 2/3 elämästään idealistina. Ei niin kyynistä ja lannistavaa. Jostakinhan se johtuu, onko kyse hitaasti syttyvästä mielenlaadusta (=yksilöstä) vai kenties erilaisesta kulttuurista ja mahdollisuuksista jos elämän tosiarvot kirkastuu jo nuorena? Ken tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äläpä yleistä, jos mökilläsi käy joku juntti, joka ajattelee noin, ei se tarkoita, että koko suuri ikäluokka ajattelisi samalla lailla.

Meistä ei kukaan voi vaikuttaa siihen, milloin syntyy ja minkälaiseen maailmantilanteeseen. Kaikkina aikoina on hyviä ja huonoja puolia, ja jos kateellisena luulee, että toisilla on helpompaa, ei se ihan koko totuus ole.

Itse olen syntynyt v. 50 ja keskinkertaisella koulutuksella tsempannut ja yksinhuoltajana pärjännyt elämässä. Töitä tehty 45 vuotta ennen eläkeikää. Nyt autan kahta lastani taloudellisesti ja jonkun verran perintöäkin on heille joskus lankeamassa, eli osansa saavat

”helposta” elämästäni.

Toivottavasti ymmärrät että esimerkiksi tuo sinun voivottelema "töitä tehty 45 vuotta" on nykypäivänä niin utopistista luksusta suurimmalle osalle ettei sellaisesta voi edes haaveilla. Varsinkaan millään keskinkertaisella koulutuksella.

Joko nyt tajuat etuoikeutetun asemasi? Ei et. No, niin vähän arvelinkin.

Outoa, että Suomen laiskin sukupolvi eli 1990-luvull syntyneet pitää 14v iässä aloittua työuraa etuoikeutena. Itse he välttelevät työntekoa viimeiseen asti.

Onhan se etuoikeus silloin, jos nimenomaan alleviivataan sitä työnsaamista mahdollisimman varhain ja työn tekemistä mahdollisimman pitkään. Ennenmuinoin pystyit saamaan töitä vaikka keskenkasvuisena kakarana jonka koulukin jää kesken, nykyään et välttämättä työtä saa, vaikka kävisit koulut mallikkaasti läpi ja olisit aikuinen ihminen jolla tietämyksen lisäksi vähän työkokemustakin taustalla harjoittelujen kautta (joista ei muuten yleensä makseta mitään palkkaa, eikä täten kerrytä mm. eläkerahastoa).

Tätä nuo boomerit ei tajua. Että sinne töihin ei noin vaan kävellä ja että se ei ole pelkkä asennekysymys. Ennen vanhaan oli kuulemma jotkut työhönottajat kaduilla, sen kun vaan ilmoittautui ja duunia löytyi. Nykyään pitää olla sosiaalinen, kielitaitoinen, ekstrovertti, hallita digitaidot, antaa videohaastattelut ym ym ja silloinkin saat - ehkä - korkeintaan harjoittelupaikan riistopalkalla. Mutta kun yrität selittää tätä boomereille, niin ei mene jakeluun.

Nyt korona aikana työhaastattelut on teamsin kautta kotona, kesti tunnin.

Vierailija kirjoitti:

Rukoilen joka ilta, että kaikki saavat kokea saman vaurauden ja ruuan runsauden, mitä perheellämme oli 50- luvulla, samoin ne hyvät sosiaaliset edut😳

Voi sua ruppanaa. Toivon että nyt eläkkeellä saat nauttia senkin edestä. Olisiko auto, mökki ja talo maksettu jo? Sukanvarresakin säästössä? Ja kuinka vanha olit kun pääsit eläkkeelle? Olisiko pari perintöäkin osunut kohdallesi?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on ap oikeassa. Tuttua tämä 50-60-lukulaisten paremmuuden tunne. Kaikki saatu helpolla ja heidän nuoruudessaan Suomessa täystyöllisyys ja hyviä työpaikkoja tosiaan kansakoulu- puhumattakaan lukiopohjalta. Sitten haukutaan nuoria ja tunnetaan ylemmyyttä.

Ja kuvitellaan, että ollaan 70-vuotiaana nelikymppisiä. Töistä ei lähdettäisi millään pois.

Mites eläkeläisiltä sujuu teams, wilmat sun muut?

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalot ja kaikki muutkin kämpät ovat edullisia tai paikoin puoli-ilmaisia kaikkialla paitsi pääkaupunkiseudun suosituimmissa osissa. En ymmärrä tätä valitusta siitä, etteikö asunnot ja talot olisi perustallaajille saavutettavissa. Eira ja Ullanlinna ehkä ei ole, mutta Suomessa on paljon muutakin.

Mätä räyskä, joka lämpiää öljyllä ja jonka läheltä on palvelut lopetettu?

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvien välinen kuilu.

Äitini ei käsittääkseni ole suurta ikäluokkaa, mutta paljon on silti sellaista mitä en hänen toiminnastaan ymmärrä, yksi on juurikin jo täällä mainittu materian haaliminen: Ostelee ja ostelee uutta tavaraa ihan jatkuvalla syötöllä ja sitten ei välttämättä niitä käytäkkään tai käyttää ehkä kerran vuodessa niin, että hyvin sen kerrankin pärjäisi ilmankin. Tuntuu myös olevan vaikeuksia luopua turhasta krääsästä.

Surullistakin jopa, juurikin tässä tilanteessa, kun kulutusta tulisi pienentää eikä lisätä, ei tunnu kiinnostavan se, mitä jälkipolville jää.

Itse tunnen juuri tälläisiä nuoria-shoppaillaan jatkuvasti tavaraa jota ei oikeasti käytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....

Höpöhöpö. Näitä vanhemmat ja näitä nuoremmat ikäluokat on ihan ymmärräväisiä ja avarakatseisia. Suurissa ikäluokissa jostain syystä kytee mystinen narsismioireinen paremmusaate. Heillä on kaikki ollut elämässä helppoa. Omaisuus oli jo maksettu niillä kovilla palkoilla kun lama iski, niin mitään eivät edes menettäneet.

Suurten ikäluokkien syndrooma... niin johtunee siitä että heidän vanhempansa oli oikeasti se ikäluokka joka puolusti ja jälleenrakensi Suomen. Vaikea säilyttää itsetunto ilman sen jättimäistä paisuttamista, mitä sitten tuki numeraalinen joukkovoima. Sukupolvi nöyryytys kostettiin sitten omille vanhemmille ja lapsille.

Tämä on ihan totta. Suurten ikäluokkien vanhemmat ovat se sukupolvi, joka Suomen rakensi ja vuodatti verensä sen eteen. Suuret ikäluokat ovat yrineet omia tätäkin ja väittävät usein olevansa se sukupolvi joka tämän maan rakensi. Ehei. He vaan kasasivat niille valmiille perustuksille, jotka heidän vanhempansa olivat verellä ja hiellä rakentaneet. Itse he eivät ole rakentaneet tai uhranneet mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....

Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.

ap

No eipä aika moni nuori näytä tajuavan, että meistä 60-luvulla syntyneistä todella iso osa on kokenut 90-luvun alun alun laman, myös moni meitä vanhempi. Työttömäksi saattoi jäädä päivässä ilman mitään etukäteis yt-neuvotteluja kun konkursseja tuli enemmän kuin sieniä sateella. Itsekin olin vanhassa isossa yrityksessä, yhtäkkiä vain ilmoitettiin, että tämä loppuu nyt tähän, kaikki saavat lähteä, myös johtajat. 

Synnyin-72. Pari vuotta vanhemmat pääsivät sijaiseksi, ja heidät vakinaistettiin. Sain harjoittelupaikan ja sen jälkeen olin työtön.

Minä jäin työttömäksi 1992 ollessani äitiyslomalla  - konkurssin yhteydessä näin voi käydä. Seuraava toistaiseksi voimassa oleva työsopimus solmittiin 2011. Siinä välissä tein harjoittelua, työllistämistukitöitä ja kouluttauduin uuteen ammattiin. Olen syntynyt 60-luvun alkupuolella.