Lue keskustelun säännöt.
Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19798)
Isäni on suurta ikäluokkaa, Sauli Niinistön ikäinen, enkä yhtään tunnista häntä tai ystävieni vanhempia näistä kirjoituksista. Isäni(DI) tekee 73-vuotiaana edelleen töitä, häneltä pyydetään lausuntoja ja toivotaan osallistuvan ulkomaiden projekteihin.
Äitini on syntynyt 1951 kuten Sikke Sumari ja hän on Sumarin tavoin yrittäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isälläni on erittäin todennäköisesti ADHD ja sai aikoinaan tehdastyötä kun meni kysymään, ei vaadittu mitään koulutuksia ja isä oli tuolla tehtaalla eläkkeelle jäämiseen asti. Nykyään ei olisi yhtä helppoa. Isä ei varmaan saisi nykykriteerellä ajokorttiakaan..
Itse epäilen, että isälläni on asperger. Hän olisi saanut jäädä armeijaan töihin 20-vuotiaasta, koska hänellä oli kantava ja auktoritäärinen ääni. Häntä ihan maaniteltiin, että jäisit nyt. Ei sitten halunnut, kun ei tykännyt armeijasta.
Nykyään hän ei saisi töitä yhtään mistään, kun on niin hankala ja epäsosiaalinen vänkyrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.
ap
Onhan ne aiemmat vuosikymmenet olleet omalla tavallaan haastavia. Esimerkiksi ruuanlaittoon ja kotitöihin on mennyt aivan eri lailla aikaa kun kaikkea ei ole voinut ostaa kaupasta valmiina eikä apuna ole ollut monenlaisia sähkölaitteita. Ei niitä marinoituja broilerin koipireisejä ja rintapaloja ole ollut aina olemassa siellä K-kaupan lihatiskillä.
Ennen ihmiset saattoivat olla enemmän huolissaan ydinsodan syttymisestä ja öljyn loppumisesta kuin ilmaston muutoksen ja eläinlajien harvenemisesta. Työelämä muuttui Suomessa haasteellisemmaksi jo 1990-luvun laman ja pankkikriisin myötä eikä korkeakaan koulutus taannut mukavaa valtion tai kaupungin virkaa.
Me maustetaan itse kanat ja lihat kyllä nykypäivänäkin.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä on boomerit?
1945-1950 syntyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä suuret ikäluokat näyttävät olevan 40-50 vuotiaille suurena rasitteena. Tälläkin palstalla on näkynyt toiveita koko ikäluokan kuolemisesta äkkiä pois. Sairaanhoitajat ja vanhusten hoitajat pitävät ikäluokkaa erittäin raskaana ja hankalana. Näkyy, että toivovat suuren ikäluokan kokonaan häipyvän pois rasittamasta. - Eutanasiasta keskustellaan suuremmilla areenoilla ja pohditaan, otetaanko käyttöön. Asia on kyllä tarkkaan pohdittava asiantuntijoiden keskuudessa. Nimenomaan kenen käsissä tämä eutanasia tulee olemaan ja kuinka se hoidetaan. Ja ketkä siihen pääsevät käsiksi käytännössä.
Ihan kyllä löytyy reippaasti alle kolmekymppisiä vaikka millä mitoin, joiden mielestä työttömyys on oma vika ja kaikki työttömät ovat juoppoja syrjäytyneitä, vaikka olisivat jääneet työttömäksi viime viikolla konkurssin vuoksi vuosien työrupeaman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuan ainakin sen, että maailma on mennyt huonompaan suuntaan. Olen yli 6-kymppinen 'taivaanrannan maalari' eikä minulla ole koskaan ollut vakituista työtä. Opiskelin kuitenkin korkeakoulututkinnon.
Miksi muuten veljesi asuu Helsingissä? Muualtakin saattaisi saada töitä ja elinkustannukset olisi halvempia.
En tiedä, hän vaan tykkää Helsingistä. Asunut siellä jo pitkän aikaa.
ap
No sitter elää vuokrakuoriaisena.
Täällä kirjoittelee buumeri.
Muistan hyvin kuinka 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussakin vielä asustelin Helsingissä vuokralla, ja se herätti vanhemmissa sukulaisissa ihmetystä: miksi et hanki omaa, olisi järkevämpää, miksi olet Helsingissä, muualla olisi halvempaa? Se oli tosi ärsyttävää!
Juntit eivät tajunneet, että Helsinki oli siihen aikaan ensinnäkin suomessa ainoa oikea kaupunki, jossa oli edes vähän kaupungin tunnelmaa, muut olivat lähinnä maaseutukeskuksia. No, nykyäään myös Turku ja Tampere ovat tsempanneet hyvin tässä kaupunkifiiliksessä, mutta edelleen pääkaupunkiseudun metropolialue on ainoa jossa on tarjolla niin paljon työpaikkoja, että voi valita työpaikkansa ja suunnitella kunnon urakehitystä, muualla on kyse vain siitä että "pääsee töihin" ja siinä on iso ero.
Ja tuohon omistus v.s. vuokaralla asumiseen totean vain, että oma järki sanoi, että vuokralla asuminen oli silloin kannattavampaa. Vaikka kävi töissä eikä saanut asumistukea, niin silti se oli järkevää, koska hinnat ja korot olivat niin järjettömän kovat. Mutta tätä kun silloin vanhemmille sukulaisille selitti, niin tuntui kuin olisi tuulimyllyjä vastaan taistellut. Heillä oli jostain sellainen pinttymä, että hinnat vaan nousee ikuisesti, ehkä joskus hitaammin, mutta kuitenkin aina nousee. Sitten kun hinnat laskivat reippaasti ja kun vielä korotkin laskivat, ostin kyllä sen omankin asunnon 1990-luvun puolivälissä. Siihen saakka oli järkevää asua vuokralla. Ne, jotka olivat ostaneet liian kalliita asuntoja ja ottaneet kalliita lainoja, katuivat ja olivat vaikeuksissa. Uskon, että kyllä nykyäänkin nuoret tietävät mitä haluavat ja mikä on järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isälläni on erittäin todennäköisesti ADHD ja sai aikoinaan tehdastyötä kun meni kysymään, ei vaadittu mitään koulutuksia ja isä oli tuolla tehtaalla eläkkeelle jäämiseen asti. Nykyään ei olisi yhtä helppoa. Isä ei varmaan saisi nykykriteerellä ajokorttiakaan..
Olipa mahtava etuoikeus. Vastaavaan paskaduuniin pääsee kyllä nykyäänkin. Vaikkapa Wolt-kuskiksi.
Tienaappa woltin hommissa omakotitalo ja mökki alle kolmekymppisenä.
Ja kyllä, säännöllinen työ on etuoikeus. Oletko liian nuori vai vanha kun et sitä ymmärrä?
Kun äitini oli 30v. heillä oli isän kanssa ajokortit, kaksi autoa, omakotitalo, kaksi saunaa, isot piharakennukset, kaksi hevosta, traktori + mitä lisäosia se tarvitsi mm. nostokone perunalle, peruna- ja heinäpelto ja kolme lasta.
Minä olen 38v. ja minulla on robotti-imuri ja tietokone vuokrayksiössä. Olen huomattavasti vanhempiani kouluttautuneempi ja kokeneempi työelämässä. Kaikesta muusta voin vaan haaveilla "Sitten kun voitan lotossa, nain rikkaan miehen tai saankin järkyttävän ison perinnön joltain salaiselta sukulaiselta, josta kukaan ei ole tiennyt mitään"-ajatuksella. Onneksi en ole halunnut lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suurten ikäluokkien jälkeen syntynyt. Juuri liian vanha kun peruskoulu tuli. Olisi mahdollisuudet olleet ihan toiset. Oppikouluun piti pyrkiä jo 10-vuotiaana, toki voi myöhemminkin, mutta osa tutuista kuitenkin meni heti kun voi. Älyä olisi oppariinkin riittänyt, mutta vanhemmat eivät olleet kannustavia. Lähinnä siis antoivat minun päättää, vaikka opettajakin lähetti kotiin kehotuksen, että minun pitäisi mennä oppikouluun. Siihen aikaan opettajat eivät yleensä kirjoitelleet vanhemmille, ainakaan positiivisissa asioissa.
Halusin kauppakoulun jälkeen kauppaan töihin, sinne en tosin päässyt johtuen hirveästä ujoudestani, ehkä hyväkin niin. Toimistoon juoksutytöksi ensin ja siitä tosiaan "ylenin" nopeasti niihin muihin toimistotöihin. Palkka oli surkea, niin yksityisissä firmoissa kuin sitten myöhemmin julkisellakin. Olin kuitenkin yh (totaalisesti) niin ajattelin, että parempi kuitenkin ns. varma työpaikka.Tosin 90-luvun laman aikaan virkakaan ei ollut ikuinen. Sain kuitenkin pitää työni, josta olen kiitollinen. Johtaminen, huono työnjako, kuppikunnat, yms. naisten keskeinen epäsopu olivat raskaita kestää. Siksi lähdin eläkkeelle heti kun pääsin. En siis sairaseläkkeelle, osittaisella olin ollutkin. Tällä eläkkeellä, yksin asuessa, ei tosiaan juhlita. Joskus tuntuu etten ole ihminenkään, kun vaikka juhannus tuntuu kuuluvan ihan eri ihmisryhmälle, joilla on mökit, autot, hienot grillit, paljut jne. jne. Minä (kuten varmaan moni muukin köyhä) olen viettänyt kuuman juhannuksen yksiössäni. Täällä ei voi edes perunoita keittää, koska koppi muuttuu aina vaan kuumemmaksi.
Niin, osin omia valintoja, osin ei. Olenpa ainakin kasvattanut kunnollisen veronmaksajan tähän maahan. Helppoa ei ole ainakaan minulla ollut. On niin helppoa jonkun näsäviisastella, että olisit hankkinut toisenlaisen ammatin. Jonkun täytyy nämäkin työt tehdä. Mutta voisin kai neuvoa, että nuoret naiset miettisivät näitä ammatinvalintajuttuja enemmän. Nykyisin kun tietoa saa helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerkin kantaa kortensa tähän kekoon, vaikka turhaahan se on, ei teidän mieltänne mikään muuta, kun kerran olette päättäneet, että me boomerit olemme kaikki syntyneet kultalusikka suussa (huom. ei p*rseessä niin kuin te olette tuon sanonnan vääntäneet).
Olen joskus ajatusleikkinä miettinyt, haluaisitteko todella sen elintason, joka meillä oli. Siis
- ei maksutonta koulua kansakoulun jälkeen
- ei opintotukea, ei edes valtion takaamaa, matalakorkoista opintolainaa
- ei pitkää äitiyslomaa, vanhempainlomasta ei ollut osattu uneksiakaan
- ei kotihoidon tukea
- ei subjektiivista oikeutta päivähoitoon
- ei oikeutta vapaaseen töistä sairaan lapsen hoidon järjestämistä varten
- asuntolainan saamisen vaikeus, piti olla takaajat + huomattava säästetty pesämuna. Asuntolainan korko oli korkea ja takaisinmaksuaika lyhytMuihin sosiaaliturvajuttuihin en puutu, koska niistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Asumistuki taitaa olla semmoinen, mitä ei 60-luvulla vielä tunnettu? Työttömyys- ja toimeentulotukikin lienevät olleet heikoissa kantimissa, miksi muuten jengi olisi sankoin joukoin lähtenyt Ruotsiin - ei paremman elämän toivossa, vaan ylipäänsä hengissä pysyäkseen!
Ihan oikeasti: miettikää olisitteko valmiit luopumaan näistä luetelluista eduista saadaksenne varman, joskin usein niukan toimeentulon? Siis tämä kommenttina siihen, että työtä sai sen kun käveli tehtaan portista sisään.
No niin, antakaa alapeukkujen sadella!
"Äitiysrahakausi ja lakisääteinen synnytysloma tulivat samanpituisiksi vuonna 1971. Vuonna 1975 äitiysrahakausi ja siis myös äitiysloma on ollut 174 arkipäivää ja vuonna 1978 186 arkipäivää."
174 arkipäivää on 35 viikkoa eli lähes viisi kuukautta. Boomerit olivat tuolloin vuonna 1975 n. 25-30-vuotiaita eli ihan synnytysiässä. Tämäkin etuus siis luotiin juuri heille sopivasti. (En sitä viaksi heille lue, mutta sanon että sopivasti tuli.)
https://www.kirjastot.fi/kysy/aitiysloman-pituus-vuonna-1975-ja
Minä boomer synnytin lapseni 25 v iässä v. 1970. Ei ollut Helsingissä mitään mahdollisuutta kunnalliseen päivähoitoon normaaliperheellä, jossa ei ollut alkoholiongelmaa tms. Minulle naurettiin, kun uskalsin kysyä.
”Vasta 1964 voimaan tullut sairausvakuutuslaki (L 364/1963) turvasi äideille 9 viikon (54 arkipäivää) pituisen äitiysrahakauden. Työsopimuslakien mukaiset synnytyslomat olivat kuitenkin tuohon aikaan työehtosopimuksesta riippuen vain 4 ja 6 viikon pituisia ja koskivat vain synnytyksen jälkeistä aikaa. Äitiysrahan maksukausi oli siis monilla sopimusaloilla pidempi kuin lakisääteinen vapaa. Äitiysrahakausi ja lakisääteinen synnytysloma tulivat samanpituisiksi vasta vuonna 1971.” Synnytin elokuussa -70, ja äitiyslomaa minulla oli 8 viikkoa, 2 ennen 4 jälkeen synnytyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.
ap
No eipä aika moni nuori näytä tajuavan, että meistä 60-luvulla syntyneistä todella iso osa on kokenut 90-luvun alun alun laman, myös moni meitä vanhempi. Työttömäksi saattoi jäädä päivässä ilman mitään etukäteis yt-neuvotteluja kun konkursseja tuli enemmän kuin sieniä sateella. Itsekin olin vanhassa isossa yrityksessä, yhtäkkiä vain ilmoitettiin, että tämä loppuu nyt tähän, kaikki saavat lähteä, myös johtajat.
Mutta suurempi vaikutus on ollut lapsiin, jotka ovat kokeneet 90-luvun laman eli 80-luvulla syntyneet lapset. 40-70-luvuilla syntyneet ovat olleet parhaimmissa asemissa elämässä. 70-luvun alussa syntyneet ovat menestyneet työelämässä parhaiten, ovat myös kaikkein koulutetuin ryhmä kiitos mm. runsaiden opintotukien ja joustavien opiskelumahdollisuuksien, 50-luvulla syntyneet eivät ole kokeneet minkäänlaista pula-aikaa enää, 40-luvun alussa syntyneet ovat nähneet vielä köyhyyttä, mutta loppupuolella syntyneet eivät. 60-luvulla syntyneille lama on tullut vasta kolmekymppisenä, kun lapsetkin oli jo useimmilla hankittuna.
Mitkä runsaat opintotuet? T: 1971 syntynyt, jolla ei ollut mitään mahkuja taloudellisesti mennä yliopistoon opiskelemaan. Markkinaehtoinen laina n. 15 %:n korolla, ja muistaakseni vielä tuolloin piti korot maksaa kaksi kertaa vuodessa, niitä ei pääomitettu.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja monet muut tuntemani ihmiset olemme saaneet kenkää siinä 55-59 vuotiaina. Emmekä suinkaan omasta tahdosta menneet "putkeen" Siihen loppui eläkkeiden kertymiset joten ei ne kovin suureksi nousseet. Just siihen rajaan ettei saa asumistukia eikä mitään muitakaan tukia, jotka nykynuorille aikuisille kuuluu ilman muuta. Että näin se joillakin menee, ei toki kaikilla. Toisilla menee ihan hyvinkin.
Onko tuo vielä nykyään mahdollista, tuollainen putkeen meno? Olen 57-vuotias, ja on käynyt mielessä, että voisin luovuttaa paikkani nuoremmille. Nykymeno on niin raskasta, koko ajan tulee uusia asioita, pitäisi oppia uutta ja koko ajan kiristetään tahtia, vaikka on kiristetty jo viimeiset 20 vuotta. Työelämä ei tosiaan ole enää vuonna 2021 samanlaista kuin 1990-luvulla. On manty aivan väärään suuntaan, jos tavoite on, että pitäisi jaksaa olla töissä entistä pitempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
378 korjaa… 2 ennen, 6 jälkeen synnytyksen.
Ah, mikään ei ole parempaa kuin boomerit jakelemassa neuvoja ihmisille jotka nyt korjailevat heidän tuhojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.
ap
No eipä aika moni nuori näytä tajuavan, että meistä 60-luvulla syntyneistä todella iso osa on kokenut 90-luvun alun alun laman, myös moni meitä vanhempi. Työttömäksi saattoi jäädä päivässä ilman mitään etukäteis yt-neuvotteluja kun konkursseja tuli enemmän kuin sieniä sateella. Itsekin olin vanhassa isossa yrityksessä, yhtäkkiä vain ilmoitettiin, että tämä loppuu nyt tähän, kaikki saavat lähteä, myös johtajat.
Mutta suurempi vaikutus on ollut lapsiin, jotka ovat kokeneet 90-luvun laman eli 80-luvulla syntyneet lapset. 40-70-luvuilla syntyneet ovat olleet parhaimmissa asemissa elämässä. 70-luvun alussa syntyneet ovat menestyneet työelämässä parhaiten, ovat myös kaikkein koulutetuin ryhmä kiitos mm. runsaiden opintotukien ja joustavien opiskelumahdollisuuksien, 50-luvulla syntyneet eivät ole kokeneet minkäänlaista pula-aikaa enää, 40-luvun alussa syntyneet ovat nähneet vielä köyhyyttä, mutta loppupuolella syntyneet eivät. 60-luvulla syntyneille lama on tullut vasta kolmekymppisenä, kun lapsetkin oli jo useimmilla hankittuna.
Mitkä runsaat opintotuet? T: 1971 syntynyt, jolla ei ollut mitään mahkuja taloudellisesti mennä yliopistoon opiskelemaan. Markkinaehtoinen laina n. 15 %:n korolla, ja muistaakseni vielä tuolloin piti korot maksaa kaksi kertaa vuodessa, niitä ei pääomitettu.
Opintolainojen korot piti tosiaan maksaa kahdesti vuodess aja ne maksettiin aina siitä seuraavasta lainasta. Näin me kaikki silloin tehtiin. Sehän kuitenkin oli valtion takaamaa lainaa, jota ei tarvinnut maksaa takaisin, jos ei päässyt töihin, ja myös vanhempainvapaan aikana opintolainan korot maksoi valtio, jos nyt oikein muistan.
Edelliselle kirjoittajalle: Moni muuten oli sen hurjan nousukauden ja asuntojen hintojen karkaamisen vuoksi lykännyt lasten hankkimista, ja hankki lapset siinä ysärin alussa tai puolivälissä, koska vanhempainvapaat oli parempi vaihtoehto kuin työttömyys.
Juhannusfrustraatio kohdistuu näköjään sopivaan kohteeseen: eläkeläiseen.
Ei rotu-, sukupuoli-, tai seksuaalisen suuntautumisen kysymys.
Vain iäkkät, joihin voi kaikkien sallivien kannustamana kohdistaa vihaa.
Tehkää jotain, vaikka lapsia keventämään kestävyysvajetta ennenkuin on myöhäistä!
T. Eiboomeri.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi päästään kohta kapitalismista, ja kaikki saavat yhtä paljon.
joo, kaikkien menestyneiden kommunistimaiden tapaan, joita ovat .... öö, ööö, ööö
Vierailija kirjoitti:
Juhannusfrustraatio kohdistuu näköjään sopivaan kohteeseen: eläkeläiseen.
Ei rotu-, sukupuoli-, tai seksuaalisen suuntautumisen kysymys.
Vain iäkkät, joihin voi kaikkien sallivien kannustamana kohdistaa vihaa.
Tehkää jotain, vaikka lapsia keventämään kestävyysvajetta ennenkuin on myöhäistä!
T. Eiboomeri.
Ja koko frustraatio on niinkin turhasta asiasta kuin historian suurimmasta eläkevedätyksestä. Miten kehtaavatkin! On vain nokkelaa ja viisasta maksaa omille vanhemmilleen isolla porukalla pienet eläkkeet ja maksattaa sitten pienellä porukalla itselleen isot eläkkeet. Ihaillaan teitä pitäisi neuvokkuudestanne.
Onhan ne aiemmat vuosikymmenet olleet omalla tavallaan haastavia. Esimerkiksi ruuanlaittoon ja kotitöihin on mennyt aivan eri lailla aikaa kun kaikkea ei ole voinut ostaa kaupasta valmiina eikä apuna ole ollut monenlaisia sähkölaitteita. Ei niitä marinoituja broilerin koipireisejä ja rintapaloja ole ollut aina olemassa siellä K-kaupan lihatiskillä.
Ennen ihmiset saattoivat olla enemmän huolissaan ydinsodan syttymisestä ja öljyn loppumisesta kuin ilmaston muutoksen ja eläinlajien harvenemisesta. Työelämä muuttui Suomessa haasteellisemmaksi jo 1990-luvun laman ja pankkikriisin myötä eikä korkeakaan koulutus taannut mukavaa valtion tai kaupungin virkaa.