Lue keskustelun säännöt.
Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19798)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan suuriin ikäluokkiin mahtuu monenlaisia ihmisiä. Kuvailemasi kaltaisia on varmaankin olemassa, sitä en epäile yhtään, ( harvinaisen typeriä kommennteja muuten). On olemassa myös toisenlaisia. Ehkä he seuraavat aktiivisemmin maailman tapahtumia ja osaavat ajatella. Koulutustasokaan ei tuohon välttämättä vaikuta.
Mutta ylipäätään suurilla ikäluokilla on ollut valtavan erilaiset lähtökohdat, lapsuus, nuoruus,kasvatus,koulutus. Siinä mielessä pystyn heitä ymmärtämään, mutta en tiedä jaksaisinko itse kuvailemasi kommentteja kuunnella. Ainahan voit yrittää keskustella asioista heidän kanssaan. Oletko kokeillut?Tämä on ihan totta. Koulurahoja piti olla itse hankkimassa omalla työllä. Sen sijaan matkusteluihin tai kalliisiin harrazteluihin ei ollut varaa. Niin erilaista kuin nykyisin, niin moni asia. Elämä ei ole ikinä ennen ollut niin yltäkylläistä kuin nykyisin. Ei koskaan.
11-vuotiaat tienaamassa oppikoulurahoja, täyttä pötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen sai töitä syrjäkylilläkin kun meni työpaikalle ja sano et mä tulin ny. Kansakoulupohjalta pääsi etenemään vaikka kuinka pitkälle. Lukion jos kävi niin pääsi satavarmasti ns. herraksi ja kovapalkkaiset työt arvostetuissa viroissa oli taattu.
Liitto piti huolta palkoista ja jos sattui olemaan joku pienipalkkainen niin sitten sen päälle sai monenlaista lisää ja etua toisen mokoman, jolloin käteen sai ihan hyvän summan. Töissäkin sai olla eläkeikään asti.Normaaleilla duunariportaan ihmisillä oli lapset, omakotitalo, mökki ja 2 uutta autoa jo kauan ennen 30v syntymäpäiviä. Siis suurimalla osalla. Työttömänä oli vain ne jotka omasta halustaan tekivät niin ja siitä se halveksuva asenne onkin lähtöisin.
Täällä päin keskustan kupeessa ränsistyy omakotitalo. Omistaja oli aikoinaan muuttanut puolisonsa perässä etelä-suomeen ja jättänyt talonsa sikseen. Voisitteko nykypäivänä kuvitella että kellään olisi varaa jättää melko uutta, lähellä keskustaa sijaitsevaa, omakotitaloa tyhjilleen vain koska muuttaa muualle?? Edes lukion käyneillä. Eikä syy ole siinä etteikö ottajia olisi ollut, koska paikkakunta on ollut muuttovoittoinen "aina".
Nykyään ei siitä saa enää mitään vaikka myisikin kun ollut 80-luvulta asti tyhjillään. Tämähän ei sitten ole mikään essonbaarin juttu, vaan henkilöltä joka tuntee talon omistajan.Olen kertonut tämän monta kertaa, kerron uudestaan. Olin ilmaistöissä ministeriössä eli Kela maksoi "palkkani". Samassa paikassa ollut nainen odotti jo eläkettä, kun oli ollut koko ikänsä töissä. Kertoi päässeensä töihin valtiolle ja sitä kautta ministeriöön suoraan lukiosta 19-vuotiaana, koska osasi kirjoittaa kirjoituskoneella nopeasti.
Jos minä haluaisin päästä samaan hommaan nyt, minulla pitäisi olla hyvät maisterin paperit valtiotieteistä tai laista, puhua 3 kieltä, olla useiden vuosien kovaa näyttöä työkokemuksesta, mielellään 2-3 hyvää suosittelijaa, ei liikaa ikää mutta ei saa olla liian nuorikaan, osaamista useita eri tietokoneohjelmista, kykyä kommunikoida suullisesti ja kirjallisesti hyvin, ja halu paiskia töitä enemmän mitä palkkaus on.
Olisipa ihanaa päästä hyvään toimistotyöhön hyvällä palkalla eläkeikään asti sillä, että osaan naputtaa tietokonetta nopeasti..!
Loistavasti tiivistetty kahden sukupolven ero työnhaussa. Aion käyttää tätä esimerkkinä kun joku vanhus taas kitisee miksi ihmiset ei mene töihin.
Mutta hulluintahan tuossa on se, että lähtiessään eläkkeelle se nopeasti koneella kirjoittava vanhus hallitsi oman alansa lainsäädännön ja sen soveltamisen sekä tähän lainsäädäntöön liittyvät lait perusteluineen, osasi lukuisia erilaisia tietokoneohjelmia, osasi välittömästi kertoa, mistä apua tietokoneen teknisiin ongelmiin ja mistä järjestelmiin, tunsi väkeä eri ministeriössä ja saattoi yhdellä puhelinsoitolla hankkia tietoa, jota nuoremmilla ei ollut hallussaan jne. Eli hän osasi todella hyvin sen työn, jota nuorempi kateellisena ihmetteli. Ei se vanhus siellä enää koneella kirjoitellut, vaan teki ihan loistavaa työtä opastaen nuorempia, jotka ymmärsivät vasta työkaverin lähdettyä, että suorat yhteydet eri ministeriöihin olivat mennyttä.
Neuvoi varmaan niitä kirjoituskoneasteelle jääneitä ministereitä.
Näitä oli P. Vennamon mukaan vielä 90-luvun alussa liikenne- ja viestintäministeriötä myöten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan suuriin ikäluokkiin mahtuu monenlaisia ihmisiä. Kuvailemasi kaltaisia on varmaankin olemassa, sitä en epäile yhtään, ( harvinaisen typeriä kommennteja muuten). On olemassa myös toisenlaisia. Ehkä he seuraavat aktiivisemmin maailman tapahtumia ja osaavat ajatella. Koulutustasokaan ei tuohon välttämättä vaikuta.
Mutta ylipäätään suurilla ikäluokilla on ollut valtavan erilaiset lähtökohdat, lapsuus, nuoruus,kasvatus,koulutus. Siinä mielessä pystyn heitä ymmärtämään, mutta en tiedä jaksaisinko itse kuvailemasi kommentteja kuunnella. Ainahan voit yrittää keskustella asioista heidän kanssaan. Oletko kokeillut?Tämä on ihan totta. Koulurahoja piti olla itse hankkimassa omalla työllä. Sen sijaan matkusteluihin tai kalliisiin harrazteluihin ei ollut varaa. Niin erilaista kuin nykyisin, niin moni asia. Elämä ei ole ikinä ennen ollut niin yltäkylläistä kuin nykyisin. Ei koskaan.
11-vuotiaat tienaamassa oppikoulurahoja, täyttä pötyä.
Kotitöillä ja juurikkaan harvennuksella.
Olen 12-vuotiaana 80-luvulla poiminut itse herneitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhannusfrustraatio kohdistuu näköjään sopivaan kohteeseen: eläkeläiseen.
Ei rotu-, sukupuoli-, tai seksuaalisen suuntautumisen kysymys.
Vain iäkkät, joihin voi kaikkien sallivien kannustamana kohdistaa vihaa.
Tehkää jotain, vaikka lapsia keventämään kestävyysvajetta ennenkuin on myöhäistä!
T. Eiboomeri.Ja koko frustraatio on niinkin turhasta asiasta kuin historian suurimmasta eläkevedätyksestä. Miten kehtaavatkin! On vain nokkelaa ja viisasta maksaa omille vanhemmilleen isolla porukalla pienet eläkkeet ja maksattaa sitten pienellä porukalla itselleen isot eläkkeet. Ihaillaan teitä pitäisi neuvokkuudestanne.
Millä ihmeen mittanauhalla 1800 e/kk on iso eläke? Verottaja vie tuosta 30 % eli käyttöön jää noin 1250 e/kk. Niillä veroilla maksetaan sinun lapsesi peruskoulu, sinun perheneuvolasi ja kompensoidaan bussimaksuja.
1800 e/kk on ihan hyvä eläke. Ongelma on tuo 30% veroja. Onko se veroprosentti tosiaan noin iso pelkästä 1800 e/kk eläkkeestä, vai onko tässä mukana nyt muitakin tuloja?
Työmarkkinatuki on 518 netto, joko pian paperimiehillä on ansiosidonnaiset käytetty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisit heitä paremmin, jos olisit elänyt yhtä ankaran ja varattoman elämän kuin he aikana, jolloin kaikkea ei todellakaan saanut sossun luukulta ja elintaso oli nykyiseen verrattuna aika surkea. Jos on viettänyt koko elämänsä nykyajan yltäkylläisyydessä, ei ehkä ymmärrä, ettei asiat ole aina olleet näin hyvin eikä aina ole vietetty yhtä helppoa elämää kuin nyt.
Ei kai se nykyisten nuorten vika ole, jos eivät ymmärrä sellaisesta, missä eivät ole koskaan eläneet. Joka tapauksessa, kyllä Suomen elintason nousulle oli tärkeää, että tukijärjestelmät luotiin ja tuloja tasattiin. Myös terveyskeskukset ja peruskoulu olivat aikoinaan tosi tärkeitä uudistuksia. Muuten meillä olisi täällä edelleen pieni rikas kansanosa ja suuri köyhä, kuuliainen ja kouluttamaton työväki. Halpaa työvoimaa riittäisi ja varmaan tänne ehkä myös investoitaisi, eli töitä olisi, mutta toisiko se hyvinvointia muille kuin yritysten omistajille? Ei meillä ilman nykyisiä tukirakenteita olisi tällä hetkellä maailman onnellisimman kansan titteliä jo neljättä kertaa peräkkäin.
Jos olisi ollut oikeistopuolueiden päätettävissä, niin peruskoulua ei olisi tullut. Oikeiston vastustuksesta huolimatta se saatiin kuitenkin läpi.
Mutta yrityksille olisi annettu hyvät toimintaedellytykset, joten työpaikkoja olisi riittävästi, ja sehän takaa automaattisesti kaikille hyvinvointia - vai miten se menee? Oltaisiko me silti maailman onnellisin kansa? Vai olisiko jotkut vaan täyttäneet taskunsa meidän tekemän työn avulla, ilman että meille olisi jääänyt muuta kuin mahdollisuus tehdä lisää töitä, niin kauan kunhan palkat pysyy matalina, koska sitten yritykset kyllä siirretään muualle, missä on halvempaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisit heitä paremmin, jos olisit elänyt yhtä ankaran ja varattoman elämän kuin he aikana, jolloin kaikkea ei todellakaan saanut sossun luukulta ja elintaso oli nykyiseen verrattuna aika surkea. Jos on viettänyt koko elämänsä nykyajan yltäkylläisyydessä, ei ehkä ymmärrä, ettei asiat ole aina olleet näin hyvin eikä aina ole vietetty yhtä helppoa elämää kuin nyt.
Ei kai se nykyisten nuorten vika ole, jos eivät ymmärrä sellaisesta, missä eivät ole koskaan eläneet. Joka tapauksessa, kyllä Suomen elintason nousulle oli tärkeää, että tukijärjestelmät luotiin ja tuloja tasattiin. Myös terveyskeskukset ja peruskoulu olivat aikoinaan tosi tärkeitä uudistuksia. Muuten meillä olisi täällä edelleen pieni rikas kansanosa ja suuri köyhä, kuuliainen ja kouluttamaton työväki. Halpaa työvoimaa riittäisi ja varmaan tänne ehkä myös investoitaisi, eli töitä olisi, mutta toisiko se hyvinvointia muille kuin yritysten omistajille? Ei meillä ilman nykyisiä tukirakenteita olisi tällä hetkellä maailman onnellisimman kansan titteliä jo neljättä kertaa peräkkäin.
Sosiaaliturvamenoista 40 % menee eläkeläisiin, lisäksi eläkeläisten terveydenhoitoa maksetaan 6000 euroa / eläkeläinen vuodessa, eläkeläisiä on 1600000. Lisäksi työeläkkeitä 27 miljardia.
Sosiaaliturvamenoista työttömiin menee vain 8?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen sai töitä syrjäkylilläkin kun meni työpaikalle ja sano et mä tulin ny. Kansakoulupohjalta pääsi etenemään vaikka kuinka pitkälle. Lukion jos kävi niin pääsi satavarmasti ns. herraksi ja kovapalkkaiset työt arvostetuissa viroissa oli taattu.
Liitto piti huolta palkoista ja jos sattui olemaan joku pienipalkkainen niin sitten sen päälle sai monenlaista lisää ja etua toisen mokoman, jolloin käteen sai ihan hyvän summan. Töissäkin sai olla eläkeikään asti.Normaaleilla duunariportaan ihmisillä oli lapset, omakotitalo, mökki ja 2 uutta autoa jo kauan ennen 30v syntymäpäiviä. Siis suurimalla osalla. Työttömänä oli vain ne jotka omasta halustaan tekivät niin ja siitä se halveksuva asenne onkin lähtöisin.
Täällä päin keskustan kupeessa ränsistyy omakotitalo. Omistaja oli aikoinaan muuttanut puolisonsa perässä etelä-suomeen ja jättänyt talonsa sikseen. Voisitteko nykypäivänä kuvitella että kellään olisi varaa jättää melko uutta, lähellä keskustaa sijaitsevaa, omakotitaloa tyhjilleen vain koska muuttaa muualle?? Edes lukion käyneillä. Eikä syy ole siinä etteikö ottajia olisi ollut, koska paikkakunta on ollut muuttovoittoinen "aina".
Nykyään ei siitä saa enää mitään vaikka myisikin kun ollut 80-luvulta asti tyhjillään. Tämähän ei sitten ole mikään essonbaarin juttu, vaan henkilöltä joka tuntee talon omistajan.Olen kertonut tämän monta kertaa, kerron uudestaan. Olin ilmaistöissä ministeriössä eli Kela maksoi "palkkani". Samassa paikassa ollut nainen odotti jo eläkettä, kun oli ollut koko ikänsä töissä. Kertoi päässeensä töihin valtiolle ja sitä kautta ministeriöön suoraan lukiosta 19-vuotiaana, koska osasi kirjoittaa kirjoituskoneella nopeasti.
Jos minä haluaisin päästä samaan hommaan nyt, minulla pitäisi olla hyvät maisterin paperit valtiotieteistä tai laista, puhua 3 kieltä, olla useiden vuosien kovaa näyttöä työkokemuksesta, mielellään 2-3 hyvää suosittelijaa, ei liikaa ikää mutta ei saa olla liian nuorikaan, osaamista useita eri tietokoneohjelmista, kykyä kommunikoida suullisesti ja kirjallisesti hyvin, ja halu paiskia töitä enemmän mitä palkkaus on.
Olisipa ihanaa päästä hyvään toimistotyöhön hyvällä palkalla eläkeikään asti sillä, että osaan naputtaa tietokonetta nopeasti..!
Loistavasti tiivistetty kahden sukupolven ero työnhaussa. Aion käyttää tätä esimerkkinä kun joku vanhus taas kitisee miksi ihmiset ei mene töihin.
Vanhuksia pääsi hoitamaan 3 viikon koulutuksella (tuskin tunnettiin sanaa geriatria) ja työpaikat kouluttivat väkeään itse.
Jos joku olisi 70-luvun alussa kertonut, että siivoojankin pitää osata käyttää tietokonetta eikä vakipaikkaa saa ilman koulutusta, kukaan ei olisi uskonut. Moni alan ihminen toi siihen aikaan omat välineet kotoaan mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä he vielä oppivat, usko pois
10 vuoden päästä ei ole enää yksikään suuren ikäluokan edustaja elossa ja silloin mässäillään perinnoillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuan ainakin sen, että maailma on mennyt huonompaan suuntaan. Olen yli 6-kymppinen 'taivaanrannan maalari' eikä minulla ole koskaan ollut vakituista työtä. Opiskelin kuitenkin korkeakoulututkinnon.
Miksi muuten veljesi asuu Helsingissä? Muualtakin saattaisi saada töitä ja elinkustannukset olisi halvempia.
En tiedä, hän vaan tykkää Helsingistä. Asunut siellä jo pitkän aikaa.
ap
No sitter elää vuokrakuoriaisena.
Täällä kirjoittelee buumeri.
Muistan hyvin kuinka 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussakin vielä asustelin Helsingissä vuokralla, ja se herätti vanhemmissa sukulaisissa ihmetystä: miksi et hanki omaa, olisi järkevämpää, miksi olet Helsingissä, muualla olisi halvempaa? Se oli tosi ärsyttävää!
Juntit eivät tajunneet, että Helsinki oli siihen aikaan ensinnäkin suomessa ainoa oikea kaupunki, jossa oli edes vähän kaupungin tunnelmaa, muut olivat lähinnä maaseutukeskuksia. No, nykyäään myös Turku ja Tampere ovat tsempanneet hyvin tässä kaupunkifiiliksessä, mutta edelleen pääkaupunkiseudun metropolialue on ainoa jossa on tarjolla niin paljon työpaikkoja, että voi valita työpaikkansa ja suunnitella kunnon urakehitystä, muualla on kyse vain siitä että "pääsee töihin" ja siinä on iso ero.
Ja tuohon omistus v.s. vuokaralla asumiseen totean vain, että oma järki sanoi, että vuokralla asuminen oli silloin kannattavampaa. Vaikka kävi töissä eikä saanut asumistukea, niin silti se oli järkevää, koska hinnat ja korot olivat niin järjettömän kovat. Mutta tätä kun silloin vanhemmille sukulaisille selitti, niin tuntui kuin olisi tuulimyllyjä vastaan taistellut. Heillä oli jostain sellainen pinttymä, että hinnat vaan nousee ikuisesti, ehkä joskus hitaammin, mutta kuitenkin aina nousee. Sitten kun hinnat laskivat reippaasti ja kun vielä korotkin laskivat, ostin kyllä sen omankin asunnon 1990-luvun puolivälissä. Siihen saakka oli järkevää asua vuokralla. Ne, jotka olivat ostaneet liian kalliita asuntoja ja ottaneet kalliita lainoja, katuivat ja olivat vaikeuksissa. Uskon, että kyllä nykyäänkin nuoret tietävät mitä haluavat ja mikä on järkevää.
Tää Helsingin kulttuurikupla on kyllä vääristänyt monelta näkökentän. Mielenkiintoista hommaa tapahtui siihenkin aikaan siellä ja täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä he vielä oppivat, usko pois
10 vuoden päästä ei ole enää yksikään suuren ikäluokan edustaja elossa ja silloin mässäillään perinnoillä
Sehän on jo mässätty. Toki moni on joutunut tukemaan aikuisten lastensa perheitä, mutta sehän ei ole heidän vikansa
Vierailija kirjoitti:
Mitkä runsaat opintotuet? T: 1971 syntynyt, jolla ei ollut mitään mahkuja taloudellisesti mennä yliopistoon opiskelemaan. Markkinaehtoinen laina n. 15 %:n korolla, ja muistaakseni vielä tuolloin piti korot maksaa kaksi kertaa vuodessa, niitä ei pääomitettu.
Mitä sä selität? Opintotuki tuli 70-luvulla. Sinun ikäisesi eivät jättäneet opiskelematta sen takia, ettei olisi ollut varaa. Höpö, höpö. Itseasiassa opintotukea leikattiin 1995 ja asumislisää 75%-67% vuonna 1995 eli sinun ollessa 24-vuotias. 1990-luvun alussa oli paremmat tuet suhteessa elinkustannuksiin kuin 90-luvun lopussa. Yliopistotutkintoon sai 7 vuotta opintotukea. Esimerkiksi 1972 syntyneet ja suoraan lukiosta yliopistoon menneet ystävät sai sen 7 vuotta, kun minulla oli enää 1976 syntyneenä vuonna 1995 aloitetuissa opinnoissa 54 kuukautta tukiaikaa.
Ja kyllä, lainaa pystyi nostamaan. Kela takasi. Ei tarvinnut naapurin isäntien ovilla käydä kolkuttelemassa ja kerjäämässä lainatakauksia kuten vielä joutui aiemmin. Ja pelkillä tuillakin eli. Niukasti. Monet opiskelukaverini elivät opintotuella asuen solussa ja kesällä saattoivat olla töissä, jos oli töitä. Jotkut opiskeli kesätkin, jos eivät saaneet töitä.
Että haloo. Jos olisit aloittanut opintosi 1971, tarinasi olisi järkevä. Nyt keksit höpötysselityksiä sille, ettet viitsinyt nähdä vaivaa asian eteen. 70-luvun ikäluokat on koulutetuimpia Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerkin kantaa kortensa tähän kekoon, vaikka turhaahan se on, ei teidän mieltänne mikään muuta, kun kerran olette päättäneet, että me boomerit olemme kaikki syntyneet kultalusikka suussa (huom. ei p*rseessä niin kuin te olette tuon sanonnan vääntäneet).
Olen joskus ajatusleikkinä miettinyt, haluaisitteko todella sen elintason, joka meillä oli. Siis
- ei maksutonta koulua kansakoulun jälkeen
- ei opintotukea, ei edes valtion takaamaa, matalakorkoista opintolainaa
- ei pitkää äitiyslomaa, vanhempainlomasta ei ollut osattu uneksiakaan
- ei kotihoidon tukea
- ei subjektiivista oikeutta päivähoitoon
- ei oikeutta vapaaseen töistä sairaan lapsen hoidon järjestämistä varten
- asuntolainan saamisen vaikeus, piti olla takaajat + huomattava säästetty pesämuna. Asuntolainan korko oli korkea ja takaisinmaksuaika lyhytMuihin sosiaaliturvajuttuihin en puutu, koska niistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Asumistuki taitaa olla semmoinen, mitä ei 60-luvulla vielä tunnettu? Työttömyys- ja toimeentulotukikin lienevät olleet heikoissa kantimissa, miksi muuten jengi olisi sankoin joukoin lähtenyt Ruotsiin - ei paremman elämän toivossa, vaan ylipäänsä hengissä pysyäkseen!
Ihan oikeasti: miettikää olisitteko valmiit luopumaan näistä luetelluista eduista saadaksenne varman, joskin usein niukan toimeentulon? Siis tämä kommenttina siihen, että työtä sai sen kun käveli tehtaan portista sisään.
No niin, antakaa alapeukkujen sadella!
"Äitiysrahakausi ja lakisääteinen synnytysloma tulivat samanpituisiksi vuonna 1971. Vuonna 1975 äitiysrahakausi ja siis myös äitiysloma on ollut 174 arkipäivää ja vuonna 1978 186 arkipäivää."
174 arkipäivää on 35 viikkoa eli lähes viisi kuukautta. Boomerit olivat tuolloin vuonna 1975 n. 25-30-vuotiaita eli ihan synnytysiässä. Tämäkin etuus siis luotiin juuri heille sopivasti. (En sitä viaksi heille lue, mutta sanon että sopivasti tuli.)
https://www.kirjastot.fi/kysy/aitiysloman-pituus-vuonna-1975-ja
Minä boomer synnytin lapseni 25 v iässä v. 1970. Ei ollut Helsingissä mitään mahdollisuutta kunnalliseen päivähoitoon normaaliperheellä, jossa ei ollut alkoholiongelmaa tms. Minulle naurettiin, kun uskalsin kysyä.
”Vasta 1964 voimaan tullut sairausvakuutuslaki (L 364/1963) turvasi äideille 9 viikon (54 arkipäivää) pituisen äitiysrahakauden. Työsopimuslakien mukaiset synnytyslomat olivat kuitenkin tuohon aikaan työehtosopimuksesta riippuen vain 4 ja 6 viikon pituisia ja koskivat vain synnytyksen jälkeistä aikaa. Äitiysrahan maksukausi oli siis monilla sopimusaloilla pidempi kuin lakisääteinen vapaa. Äitiysrahakausi ja lakisääteinen synnytysloma tulivat samanpituisiksi vasta vuonna 1971.” Synnytin elokuussa -70, ja äitiyslomaa minulla oli 8 viikkoa, 2 ennen 4 jälkeen synnytyksen.
Ja maaseudulla ne vähät hoitopaikat meni ns. kunnon ihmisille, joilla oli rahaa.
Aloin miettiä tässä omaa ikäluokkaani eli 80-luvulla syntyneet ja miten heillä menee. Kahdella menee tosi hyvin eli on ostettu asunto, auto, moottoripyörä, sijoituksia ja säännölliset tulot. Toinen näistä on menettänyt luottotietonsa ja elää lähinnä puolisonsa tuloilla, eikä maksa velkojaan vaan käyttää rahaa muuhun. Toinen sai töitä veljensä perustamasta yrityksestä heti päälle parikymppisenä niin, ettei ehtinyt edes valmistua ammattiin, ja firma on kasvanut hyvin.
Kaikki muut tekevät pätkää, projektia, 0-tuntisopparia, omistavat hyvällä onnella yhden auton, ei lapsia mutta saattaa olla kissa tai koira, ovat työttömänä tai kouluttautuvat uudelleen, asuvat vuokralla ja ulkona syöminen on arjen luksusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen sai töitä syrjäkylilläkin kun meni työpaikalle ja sano et mä tulin ny. Kansakoulupohjalta pääsi etenemään vaikka kuinka pitkälle. Lukion jos kävi niin pääsi satavarmasti ns. herraksi ja kovapalkkaiset työt arvostetuissa viroissa oli taattu.
Liitto piti huolta palkoista ja jos sattui olemaan joku pienipalkkainen niin sitten sen päälle sai monenlaista lisää ja etua toisen mokoman, jolloin käteen sai ihan hyvän summan. Töissäkin sai olla eläkeikään asti.Normaaleilla duunariportaan ihmisillä oli lapset, omakotitalo, mökki ja 2 uutta autoa jo kauan ennen 30v syntymäpäiviä. Siis suurimalla osalla. Työttömänä oli vain ne jotka omasta halustaan tekivät niin ja siitä se halveksuva asenne onkin lähtöisin.
Täällä päin keskustan kupeessa ränsistyy omakotitalo. Omistaja oli aikoinaan muuttanut puolisonsa perässä etelä-suomeen ja jättänyt talonsa sikseen. Voisitteko nykypäivänä kuvitella että kellään olisi varaa jättää melko uutta, lähellä keskustaa sijaitsevaa, omakotitaloa tyhjilleen vain koska muuttaa muualle?? Edes lukion käyneillä. Eikä syy ole siinä etteikö ottajia olisi ollut, koska paikkakunta on ollut muuttovoittoinen "aina".
Nykyään ei siitä saa enää mitään vaikka myisikin kun ollut 80-luvulta asti tyhjillään. Tämähän ei sitten ole mikään essonbaarin juttu, vaan henkilöltä joka tuntee talon omistajan.Olen kertonut tämän monta kertaa, kerron uudestaan. Olin ilmaistöissä ministeriössä eli Kela maksoi "palkkani". Samassa paikassa ollut nainen odotti jo eläkettä, kun oli ollut koko ikänsä töissä. Kertoi päässeensä töihin valtiolle ja sitä kautta ministeriöön suoraan lukiosta 19-vuotiaana, koska osasi kirjoittaa kirjoituskoneella nopeasti.
Jos minä haluaisin päästä samaan hommaan nyt, minulla pitäisi olla hyvät maisterin paperit valtiotieteistä tai laista, puhua 3 kieltä, olla useiden vuosien kovaa näyttöä työkokemuksesta, mielellään 2-3 hyvää suosittelijaa, ei liikaa ikää mutta ei saa olla liian nuorikaan, osaamista useita eri tietokoneohjelmista, kykyä kommunikoida suullisesti ja kirjallisesti hyvin, ja halu paiskia töitä enemmän mitä palkkaus on.
Olisipa ihanaa päästä hyvään toimistotyöhön hyvällä palkalla eläkeikään asti sillä, että osaan naputtaa tietokonetta nopeasti..!
Loistavasti tiivistetty kahden sukupolven ero työnhaussa. Aion käyttää tätä esimerkkinä kun joku vanhus taas kitisee miksi ihmiset ei mene töihin.
Vanhuksia pääsi hoitamaan 3 viikon koulutuksella (tuskin tunnettiin sanaa geriatria) ja työpaikat kouluttivat väkeään itse.
Jos joku olisi 70-luvun alussa kertonut, että siivoojankin pitää osata käyttää tietokonetta eikä vakipaikkaa saa ilman koulutusta, kukaan ei olisi uskonut. Moni alan ihminen toi siihen aikaan omat välineet kotoaan mukaan!
Mummoni oli tehdassiivooja koko elämänsä. Marssi töihin. Sai poikansa samaan tehtaaseen töihin ihan vaan sanomalla, että poika voisi tulla. Ei koulutusta eikä mitään muutakaan. Siellä eno sitten teki töitä eläkeikään asti tyytyväisenä.
Mummo oli sitä mieltä, että enoni pitäisi ottaa minut omalle työpaikalleen töihin samalla tavalla. Että se järjestyy ihan tuosta vaan ilman hakuprosesseja, koulutus- ja osaamisvaatimuksia tai suosituksia. Kun sukulaisia ollaan niin onnistuuhan se. Eno työskentelee vielä todella kovassa työpaikassa, jonne ei muutenkaan pääse tuosta vain - siis enää. Hänen aikaansa pääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomer-sukupolven ymmärrys paranisi jos kaikkien niiden eläkkeet laskettaisiin uudestaan samalla tavalla todellisten maksettujen eläkemaksujen mukaan kuin mitä nuoremmille sukupolville tullaan maksamaan.
Sitä itkua ja valituksen määrää kun eläkkeestä lähtisi miltei puolet pois. Ehkä se ymmärrys sitä kohtaan mitä ne oikeasti itselleen rahoittivat iskeytyisi viimei boomereidenkin takaraivoon.
Te olette saaneet jo ennakolta ennennäkemättömän panostuksen josta aiemmat sukupolvet eivät edes uneksinut, mutta teille ei mikään riitä
” Vuosina 1989 - 1995 syntyneet, nyt reilut parikymppiset nuoret voivat hykerrellä tyytyväisyydestä. Yleisradion dokumenttitoimituksen teettämän laskelman mukaan he saavat elämänsä aikana eniten tukea yhteiskunnalta. Ja he myös maksavat vähiten yhteiseen pottiin.
1990-luvun alussa syntyneet pääsevät siis nauttimaan hyvinvointivaltion eduista enemmän kuin ikäluokat ennen heitä tai heidän jälkeensä. Ennen 25 ikävuottaan he ovat rahassa mitattuna vähintään 300 000 euroa plussan puolella. He ovat siis saaneet 300 000 euron arvosta enemmän etuja ja palveluja kuin ovat siihen ikään mennessä maksaneet veroina ja maksuina.”
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/20/parikymppiset-ovat-voittajia
En ole saanut elämäni aikana vielä yhtään tukia, ja olen 1990 syntynyt. Se siitä ”hyvinvointivaltion eduista”. Ylen(annon) olettamusuutiset ottavat joka kerta päähän, kun niitä näkee.
Sodan kokeneet sukupolvet halusivat lapsilleen helpomman, paremman elämän ja rakensivat tasa-arvoista yhteiskuntaa. Näiden lapset, boomerit, haluavat ulosmitata suurimman mahdollisen hyödyn ja valittavat, että heidän lastensa ja lastenlastensa elämä on liian helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhannusfrustraatio kohdistuu näköjään sopivaan kohteeseen: eläkeläiseen.
Ei rotu-, sukupuoli-, tai seksuaalisen suuntautumisen kysymys.
Vain iäkkät, joihin voi kaikkien sallivien kannustamana kohdistaa vihaa.
Tehkää jotain, vaikka lapsia keventämään kestävyysvajetta ennenkuin on myöhäistä!
T. Eiboomeri.Ja koko frustraatio on niinkin turhasta asiasta kuin historian suurimmasta eläkevedätyksestä. Miten kehtaavatkin! On vain nokkelaa ja viisasta maksaa omille vanhemmilleen isolla porukalla pienet eläkkeet ja maksattaa sitten pienellä porukalla itselleen isot eläkkeet. Ihaillaan teitä pitäisi neuvokkuudestanne.
Millä ihmeen mittanauhalla 1800 e/kk on iso eläke? Verottaja vie tuosta 30 % eli käyttöön jää noin 1250 e/kk. Niillä veroilla maksetaan sinun lapsesi peruskoulu, sinun perheneuvolasi ja kompensoidaan bussimaksuja.
1800 e/kk on ihan hyvä eläke. Ongelma on tuo 30% veroja. Onko se veroprosentti tosiaan noin iso pelkästä 1800 e/kk eläkkeestä, vai onko tässä mukana nyt muitakin tuloja?
1800€ eläkkeestä veroprosentin pitäisi olla 19,5%
https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Laskelmat/Elakkeensaajan-veroprosent…
Onhan nuo 40-luvulla syntyneet eläneet paljon kovemman elämän kuin mitä nykyisin eletään. Meille tuli sähköt 70-luvulla.iti vielä keitteli lakanapyykkiä padassa. Ruuat teki puuliedellä. Vesi juoksi emännän ämpärissä. Sahanpurukasaan varattiin talvella isoja jääkuutioita joiden avulla pärjättiin keväällä, mutta kesällä ei jääkaappikylmää ollut. Tiskikoneita ei ollut keksitty eikä pakastimesta oltu kuultukaan. Talot on rakennettu käsin vasaralla hakkaamalla. Metsä- ja peltotyöt tehty nuorena hevosella ja vasta vartuttua traktorilla, jos on ensin käsityönä saanut semmoisen hinnan kasaan. Ei mikään ihme, että töitä heille löytyi. Ja sitä he totisesti ovat saaneet tehdäkin. Ollut onni syntyä sotakorvausten maksumieheksi, kun on saanut tehdä töitä niiden eteen. Itse synnyin sen verran myöhemmin, että olen saanut nauttia jo teini-ikäisestä lähtien juoksevasta vedestä, pyykkikoneen helppoudesta, autokyydistä, sähkövalosta, kouluun pääsemisestä ja kaikista nykyajan ihanuuksista. En kyllä yhtään ihmettele, jos he katsovat meitä helpommalla päässeitä pitkin nenää. On heillä siihen syynsäkin. Elämä oli heillä niin toisenlaista. Paljon kovempaa kuin nyt.
Toisaalta suurissa ikäluokissakin on niitä, joilla ei ole paljon omaisuutta. Sellainen köyhempää elämää elänyt ymmärtää nuorempien tilannetta ja tätä nykymaailmaa paremmin. Näihin kuuluvat esim omat vanhempani. Heilläkin tosin elämä mennyt aika hyvin nuorempana koulutukseen ja varallisuuteen nähden, mutta ollut myös isoja lainoja ja työttömyyttä. Laivat nyt viimein melkein maksettu , kun saivat talon myytyä, mutta se raha meni kokonaan niihin velkoihin.
Perintöä en muuten olisi saanut lainkaan jos ei olisi sukulaistätini myötä tullut, kun hän halusi jättää minulle rahaa. Sanoin mummuni halusi jättää pienen asuntonsa minulle. Perinnöistä en muuten kirjoittaisi, mutta vanhemmillani ei siis ole minulle "jättää" mitään ja hyvä jos itse selviävät. He kyllä ymmärtävät nuoriakin, kun ollut vaikeaa heilläkin. Isällekin on silti työttömyys ihmeellisen vaikeaa käsittää ja ei oikein ymmärtänyt äitini työttömyyttä. On itse saanut aina töitä lähes ilman koulutusta (tosin pienipalkkaisesta duunarityöstä kyse). Näin kaikki työttömyyteen liittyvä, kuten korvauksen suuruus, asumistuki, työvoimatoimiston lausunnot, päätökset jne ihan vieraita. Luulee jotenkin, että rahaa saa helposti jos vaan pyytää.
Samalla toivon aina joskus, että vanhempani olisivat eläneet tarkemmin rahan kanssa. Ovat ostaneet ja myyneet asuntoja ja ottaneet liikaa velkaa. Viimeisin osto oli sitten se mikä meni yli ja jotenkin nyt ollaan selviämässä. Jos olisivat eläneet tarkemmin ja pitäneet yhden asunnon tai viimeistään tyytyneet yhden talon ostoon ilman seuraavaa niin rahaa olisi voinut jäädä, eikä nuoruus olisi mennyt velkojen parissa. Tosin ei minulta mitään puuttunut joten en valita. Isällä paljon syytä tähän kaikkeen, kun halusi muuttaa usein ja on levoton persoona.
Tuo boomeri sana on niin lapsellinen, sitä moukat nyt hokee kuin uutta ihmettä.
T. 28 v