Lue keskustelun säännöt.
Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19798)
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei elämä ole Suomessa ollut yhtä helppoa kuin mitä se nyt on. Tällaista ylellisyyttä ei aikaisemmin osattu kuvitellakaan, varsinkaan että tämä olisi mahdollista, vaikka itse et tekisi mitään elantosi eteen. Tänä päivänä se on todellisuutta. Nykynuorilla on kaikki, älypuhelimista lähtien. Asunnot, ruoka, vaatteet kustannetaan veronmaksajien rahoista. Ei pitäisi hirveästi olla valittamista.
Ai missä on nuorten vaatejakelu, ilmaisasunnon leipäjonon vieressä vai?
Ne veronmaksajat on samat kuin ennenkin, vanhemmat, suku ja nuoret itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vittuilulla ei myötätuntoa saa, kakarat. Eikä tyhmyydellä. Eikä saa muutakaan!
Minä ja monet muut tuntemani ihmiset olemme saaneet kenkää siinä 55-59 vuotiaina. Emmekä suinkaan omasta tahdosta menneet "putkeen" Siihen loppui eläkkeiden kertymiset joten ei ne kovin suureksi nousseet. Just siihen rajaan ettei saa asumistukia eikä mitään muitakaan tukia, jotka nykynuorille aikuisille kuuluu ilman muuta. Että näin se joillakin menee, ei toki kaikilla. Toisilla menee ihan hyvinkin.
Boomerkin kantaa kortensa tähän kekoon, vaikka turhaahan se on, ei teidän mieltänne mikään muuta, kun kerran olette päättäneet, että me boomerit olemme kaikki syntyneet kultalusikka suussa (huom. ei p*rseessä niin kuin te olette tuon sanonnan vääntäneet).
Olen joskus ajatusleikkinä miettinyt, haluaisitteko todella sen elintason, joka meillä oli. Siis
- ei maksutonta koulua kansakoulun jälkeen
- ei opintotukea, ei edes valtion takaamaa, matalakorkoista opintolainaa
- ei pitkää äitiyslomaa, vanhempainlomasta ei ollut osattu uneksiakaan
- ei kotihoidon tukea
- ei subjektiivista oikeutta päivähoitoon
- ei oikeutta vapaaseen töistä sairaan lapsen hoidon järjestämistä varten
- asuntolainan saamisen vaikeus, piti olla takaajat + huomattava säästetty pesämuna. Asuntolainan korko oli korkea ja takaisinmaksuaika lyhyt
Muihin sosiaaliturvajuttuihin en puutu, koska niistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Asumistuki taitaa olla semmoinen, mitä ei 60-luvulla vielä tunnettu? Työttömyys- ja toimeentulotukikin lienevät olleet heikoissa kantimissa, miksi muuten jengi olisi sankoin joukoin lähtenyt Ruotsiin - ei paremman elämän toivossa, vaan ylipäänsä hengissä pysyäkseen!
Ihan oikeasti: miettikää olisitteko valmiit luopumaan näistä luetelluista eduista saadaksenne varman, joskin usein niukan toimeentulon? Siis tämä kommenttina siihen, että työtä sai sen kun käveli tehtaan portista sisään.
No niin, antakaa alapeukkujen sadella!
Vierailija kirjoitti:
Voitte vapaasti kuvitella millaisia nämä suuren ikäluokan aikalaiset ovat hoideltavina. Olen sairaanhoitaja ja kuvittelevat, että siellä sairaalassa ei ole ketään muuta kuin he. Tarjoilijana pitävät. Kyllä ärsyttää tuo tyhmyys. Pullamössösukupolivi polttaa viimeisetkin hermot minä, minä, minä, minä..
Voi voi sentään. Minä, minä sairaanhoitaja. Teiltä odotetaan, että hoidatte hommanne. Turha odottaa perusteetonta kunnioitusta. Kiitollisuus on ansaittava. Hapannaamattomalla käytöksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen Mohikaani kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.
ap
No eipä aika moni nuori näytä tajuavan, että meistä 60-luvulla syntyneistä todella iso osa on kokenut 90-luvun alun alun laman, myös moni meitä vanhempi. Työttömäksi saattoi jäädä päivässä ilman mitään etukäteis yt-neuvotteluja kun konkursseja tuli enemmän kuin sieniä sateella. Itsekin olin vanhassa isossa yrityksessä, yhtäkkiä vain ilmoitettiin, että tämä loppuu nyt tähän, kaikki saavat lähteä, myös johtajat.
Mutta suurempi vaikutus on ollut lapsiin, jotka ovat kokeneet 90-luvun laman eli 80-luvulla syntyneet lapset. 40-70-luvuilla syntyneet ovat olleet parhaimmissa asemissa elämässä. 70-luvun alussa syntyneet ovat menestyneet työelämässä parhaiten, ovat myös kaikkein koulutetuin ryhmä kiitos mm. runsaiden opintotukien ja joustavien opiskelumahdollisuuksien, 50-luvulla syntyneet eivät ole kokeneet minkäänlaista pula-aikaa enää, 40-luvun alussa syntyneet ovat nähneet vielä köyhyyttä, mutta loppupuolella syntyneet eivät. 60-luvulla syntyneille lama on tullut vasta kolmekymppisenä, kun lapsetkin oli jo useimmilla hankittuna.
50 luvun alussa oli kyllä vielä elintarvikesäännöstelyä. Eli elintarvikkeita sai myönnetyillä korteilla ja vain määrätyn määrän. Eikä kaupoissa ollut mitään ulkomailta tuotua. Merkkitapaus oli kun kahvilaiva vihdoin tuli satamaan.
Moni tosin asui tuolloin maalla, ja söi kotipihalla kasvatettuja/kasvaneita kasviksia. Eli luomua ja vegaanista suoraan takapihalta tai lähimetsästä. Lähdevettä omasta kaivosta. Aikasmoista luksusta.
Mun suurten ikäluokkien isä valitti, kun aina joutui syömään kotona tehtyä vattuhilloa. Myös omalla hevosella ratsastaminen oli kuulemma kovaa työtä, kun aina piti ratsastaa hevonen laitumelle.
Tuota luksuselämää on helppo lähteä kokeilemaan tänäpäivänä. Maaseudulta löytyy runsaasti mökkejä muutamalla tonnilla. Sinne vaan elämään luksusta, vesi omasta kaivosta, vihanneksia kasvattamaan ja marjoja keräämään metsästä. Hevosenkin voi hankkia. Mutta sen verran varoituksena, että se elämäntyyli saattaa vaatia myös omaa työpanosta.
Vierailija kirjoitti:
Nykynuorten malli menestyksestä on se, että ollaan käyty huippulukio, valmistuttu lääkäriksi, asuttu New Yorkissa pari vuotta, näytetään mallilta, Instassa 10 tuhatta seuraajaa ja asumuksena iso ullakkokämppä Ullanlinnassa. Tämä ei valitettavasti useimmilta onnistu.
Ottakaa tavoitteeksi vanhan liiton tapaan perusduuni, talo pikkupaikkakunnalla ja avioliitto suunnilleen ensimmäisenä vastaan tulevan kanssa, niin johan alkaa lyyti kirjoittaa. Onneksi olkoon, olette saavuttaneet suurten ikäluokkien unelman, ja voitte miettiä, miten etuoikeutettuja olette.
Et taida tuntea kovin montaa nykynuorta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohon asuntoasiaan sen verran, että itse ostin oman asunnon Helsingistä 10 v sitten, kun vuokranantaja halusi nostaa vuokraa. Lainanlyhennystä ja yhtiövastiketta maksoin 100 euroa vähemmän kuin se vuokra oli. Tulot olivat tuolloin 3000 euroa/kk bruttona, takaajan tarvitsin.
Tietenkään en voinut ostaa asuntoa suoraan keskustasta, mutta juna- ja metroyhteydet ovat toimivia Helsingissä. Ei siis ole mitenkään mahdotonta hankkia omaa asuntoa, jos ei välttämättä halua asua Eirassa. Asennekysymys.
Jee, jotenkin naurattaakin kun ihmiset vuokraa asunnon ja sitten nuristaan kuinka kallis vuokra. Sanoohan se vuokranantaja sen aivan varmasti siinä esitellessään? Ei kait se yllätyksenä voi tulla? Kyllä sitä voi haarukoida ja siirtyy etäämmälle jos palkasti liikaa menee vuokraan tai työt loppuu eikä asu keskellä kaupunkia ja ihmettele mitä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat eivät nyrpistelleet siivoustyölle, marjanpoiminnasta, suorittavalle työlle. Ei ollut sossu maksamassa välivuosia Aasiassa tai loputonta opiskelua yhyteiskunnan kontolla jonka jälkeen onkin jo aika uupua ja masentua ja oikeastaan ei ehdi yhtään työtä tehdäkään kun ei ole creative design influencerin paikkoja kymppitonnin palkalla jokaiselle valittajalle tarjota.
Etkö sä käsitä, että esim. marjanpoiminta toimii ihan eri ehdoin nykyään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Boomerkin kantaa kortensa tähän kekoon, vaikka turhaahan se on, ei teidän mieltänne mikään muuta, kun kerran olette päättäneet, että me boomerit olemme kaikki syntyneet kultalusikka suussa (huom. ei p*rseessä niin kuin te olette tuon sanonnan vääntäneet).
Olen joskus ajatusleikkinä miettinyt, haluaisitteko todella sen elintason, joka meillä oli. Siis
- ei maksutonta koulua kansakoulun jälkeen
- ei opintotukea, ei edes valtion takaamaa, matalakorkoista opintolainaa
- ei pitkää äitiyslomaa, vanhempainlomasta ei ollut osattu uneksiakaan
- ei kotihoidon tukea
- ei subjektiivista oikeutta päivähoitoon
- ei oikeutta vapaaseen töistä sairaan lapsen hoidon järjestämistä varten
- asuntolainan saamisen vaikeus, piti olla takaajat + huomattava säästetty pesämuna. Asuntolainan korko oli korkea ja takaisinmaksuaika lyhytMuihin sosiaaliturvajuttuihin en puutu, koska niistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Asumistuki taitaa olla semmoinen, mitä ei 60-luvulla vielä tunnettu? Työttömyys- ja toimeentulotukikin lienevät olleet heikoissa kantimissa, miksi muuten jengi olisi sankoin joukoin lähtenyt Ruotsiin - ei paremman elämän toivossa, vaan ylipäänsä hengissä pysyäkseen!
Ihan oikeasti: miettikää olisitteko valmiit luopumaan näistä luetelluista eduista saadaksenne varman, joskin usein niukan toimeentulon? Siis tämä kommenttina siihen, että työtä sai sen kun käveli tehtaan portista sisään.
No niin, antakaa alapeukkujen sadella!
Vapaaoppilaat, inflaatio..?
Vierailija kirjoitti:
Joo, oli helppoa, kun asuntovelka vei kaikki lomarahat. Palkasta meni suuri osa asunnon korkoihin ja lyhennyksiin. Ulkomaanmatkoista ei voinut unelmoidakaan. Samoissa vaatteissa mahdollisimman pitkään. Parempaa ruokaa vain sunnuntaisin. Oli tosi ruusuillatanssimista silloin.
Ja velasta pääsi usein 5 vuodessa, ja inflaatio söi loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon sulkenut korvani mäkättäviltä vanhuksilta jo lapsena. En kuuntele niin ei harmita.
Eihän nykyään ole mahdollista tehdä turvallista työuraa 40 vuotta ja siitä päästä elekkeellä 60-vuotiaana kuten aiemmat sukupolvet!! Sen vuoksi eläkeläisillä on koko ajan suuremmat omaisuuserät verrattuna vanhemoiinsa. Nykyään ja tulevaisuudessa työttömäksi joutuu yhä useampi työuransa aikana ja eläkkeet jäävät sen vuoksi huomattavan pieniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elinkelvottomilta tiloilta vahinkolapset läksivät rippikoulun käytyään ruotsiin, eteläsuomeen ,mihin töihin vain . Onni oli kylmä vinttihuone ,vesihana ,ilman kylpyhuonettakin ja pyykkäysmahdollisuutta . No, kahdelta siinä onnistui säästää pesämunakin ,kymmenessä vuodessa , jotta pankilta asuntolainan sai . Ei olleet veteraanin jälkikasvut minkään arvoisia , mutta naapurimaa otti volvolle . Orjan asemassa taisimme olla . Ja nytkö on sitten pula duunareista ? Ylisuurta hallintoako elättämään ja niiden jälkeläisiä ? Muuten , virkoja haettaessa sdp.n jäsenkirja piti olla .
Vierailija kirjoitti:
Mä oon sulkenut korvani mäkättäviltä vanhuksilta jo lapsena. En kuuntele niin ei harmita.
Taitaa olla jotain vikaa vikaa. .koronapiikit auttaa ongelma nuorta niin ei vanhusten olemassa olo häiritse. .
Onkohan virka eliitin jälkeläisille vanhempien viitoiittama virka-ura ? Miksi ?
Vierailija kirjoitti:
Boomerkin kantaa kortensa tähän kekoon, vaikka turhaahan se on, ei teidän mieltänne mikään muuta, kun kerran olette päättäneet, että me boomerit olemme kaikki syntyneet kultalusikka suussa (huom. ei p*rseessä niin kuin te olette tuon sanonnan vääntäneet).
Olen joskus ajatusleikkinä miettinyt, haluaisitteko todella sen elintason, joka meillä oli. Siis
- ei maksutonta koulua kansakoulun jälkeen
- ei opintotukea, ei edes valtion takaamaa, matalakorkoista opintolainaa
- ei pitkää äitiyslomaa, vanhempainlomasta ei ollut osattu uneksiakaan
- ei kotihoidon tukea
- ei subjektiivista oikeutta päivähoitoon
- ei oikeutta vapaaseen töistä sairaan lapsen hoidon järjestämistä varten
- asuntolainan saamisen vaikeus, piti olla takaajat + huomattava säästetty pesämuna. Asuntolainan korko oli korkea ja takaisinmaksuaika lyhytMuihin sosiaaliturvajuttuihin en puutu, koska niistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Asumistuki taitaa olla semmoinen, mitä ei 60-luvulla vielä tunnettu? Työttömyys- ja toimeentulotukikin lienevät olleet heikoissa kantimissa, miksi muuten jengi olisi sankoin joukoin lähtenyt Ruotsiin - ei paremman elämän toivossa, vaan ylipäänsä hengissä pysyäkseen!
Ihan oikeasti: miettikää olisitteko valmiit luopumaan näistä luetelluista eduista saadaksenne varman, joskin usein niukan toimeentulon? Siis tämä kommenttina siihen, että työtä sai sen kun käveli tehtaan portista sisään.
No niin, antakaa alapeukkujen sadella!
Ihan hyvin voisin luopua. Lapsia ei ole eikä tule, joten en ole vanhempainvapaista, -etuuksista hyötymässä muutenkaan. Opiskelu on itselleni hyvin ahdistavaa töihinkin verrattuna, jos olisin pysyviä töitä muuten saanut, aina parempi. Vaikka tylsätkin olisivat voittaneet hyvin tarkan ja stressaavan työn pitkässä juoksussa jos haluaa muutakin jaksaa tehdä. Rahaa en käytä paljon ja niinpä ostinkin puolikkaan asunnostani käteisellä. Yksikään asia ei olisi muuttunut, paitsi stressin määrä, ei ole tuolloin joutunut juuri kehittämään ja luomaan itseään, kunhan on ilmestynyt töihin paikalle ja aivojen käyttö jää siihen. Stressaavin hetki viikossa, osuuko lauantaipullon voitto kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerkin kantaa kortensa tähän kekoon, vaikka turhaahan se on, ei teidän mieltänne mikään muuta, kun kerran olette päättäneet, että me boomerit olemme kaikki syntyneet kultalusikka suussa (huom. ei p*rseessä niin kuin te olette tuon sanonnan vääntäneet).
Olen joskus ajatusleikkinä miettinyt, haluaisitteko todella sen elintason, joka meillä oli. Siis
- ei maksutonta koulua kansakoulun jälkeen
- ei opintotukea, ei edes valtion takaamaa, matalakorkoista opintolainaa
- ei pitkää äitiyslomaa, vanhempainlomasta ei ollut osattu uneksiakaan
- ei kotihoidon tukea
- ei subjektiivista oikeutta päivähoitoon
- ei oikeutta vapaaseen töistä sairaan lapsen hoidon järjestämistä varten
- asuntolainan saamisen vaikeus, piti olla takaajat + huomattava säästetty pesämuna. Asuntolainan korko oli korkea ja takaisinmaksuaika lyhytMuihin sosiaaliturvajuttuihin en puutu, koska niistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Asumistuki taitaa olla semmoinen, mitä ei 60-luvulla vielä tunnettu? Työttömyys- ja toimeentulotukikin lienevät olleet heikoissa kantimissa, miksi muuten jengi olisi sankoin joukoin lähtenyt Ruotsiin - ei paremman elämän toivossa, vaan ylipäänsä hengissä pysyäkseen!
Ihan oikeasti: miettikää olisitteko valmiit luopumaan näistä luetelluista eduista saadaksenne varman, joskin usein niukan toimeentulon? Siis tämä kommenttina siihen, että työtä sai sen kun käveli tehtaan portista sisään.
No niin, antakaa alapeukkujen sadella!
Ihan hyvin voisin luopua. Lapsia ei ole eikä tule, joten en ole vanhempainvapaista, -etuuksista hyötymässä muutenkaan. Opiskelu on itselleni hyvin ahdistavaa töihinkin verrattuna, jos olisin pysyviä töitä muuten saanut, aina parempi. Vaikka tylsätkin olisivat voittaneet hyvin tarkan ja stressaavan työn pitkässä juoksussa jos haluaa muutakin jaksaa tehdä. Rahaa en käytä paljon ja niinpä ostinkin puolikkaan asunnostani käteisellä. Yksikään asia ei olisi muuttunut, paitsi stressin määrä, ei ole tuolloin joutunut juuri kehittämään ja luomaan itseään, kunhan on ilmestynyt töihin paikalle ja aivojen käyttö jää siihen. Stressaavin hetki viikossa, osuuko lauantaipullon voitto kohdalle.
*vai perjantaipulloko se oli :D
Hoidan vanhuksia työseni ja kyllä sodan kokeneella sukupolvella ja sitten näillä boomereilla on ihan järkyttävä ero asenteissa ja jutuissa. Sodan käyneet eivät tuppaa valittamaan yhtään mistää, suurinpiirtein aina pyytelevät anteeksi kun ovat "vaivaksi". Ihan harmittaa kun heitä ei kojta enää ole, ovat aivan ihania hoidettavia ja tyyppejä. Boomerit sen sijaan jaksaa ruikuttaa jok veeitun asiasta, mikään ei ole hyvin. Katkerana muistellaan aikaa kun perusterveydenhuolto toimi ja kun kaiken sai sormia näpäyttämällä. Eivät pöljät sitten tajunneet 80-luvun nousukaudella sitten maksaa enemmän veroja ja säästää, joten sitä satoa sitten niitataan mm. nyt vanhustenhoidossa.
Omat vanhempani ovat 50-luvun puoli välissä syntyneet ja ymmärtävät kyllä nykyajan työelämän haasteet ja raadollisuuden. Että kyllä tää ihan sodan jälkeen syntynyt ikäpolvi on aivan omaa luokkaansa m****uudessaan.
Lisään, että aineellista yltäkylläisyyttä on enemmän kuin koskaan, mutta muuten kaikki on kovin sekavaa.