Lue keskustelun säännöt.
Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19798)
Vierailija kirjoitti:
Eihän nykyään ole mahdollista tehdä turvallista työuraa 40 vuotta ja siitä päästä elekkeellä 60-vuotiaana kuten aiemmat sukupolvet!! Sen vuoksi eläkeläisillä on koko ajan suuremmat omaisuuserät verrattuna vanhemoiinsa. Nykyään ja tulevaisuudessa työttömäksi joutuu yhä useampi työuransa aikana ja eläkkeet jäävät sen vuoksi huomattavan pieniksi.
Ei me 50- luvulla syntyneet, jotka suurimmalta osin olemme teidän vanhempianne 60v eläkkeelle päästy. 40 vuoden työura jos sattu lottovoitto kohdalle.
Monelle ei sattunut:
"Työttömyys oli vuosina 1992–1997 yli 12 prosenttia, pahimpana vuonna 1994 työvoimasta oli työttömänä 17 prosenttia[13] ja rakennusalalla lähes 37 prosenttia. "
Myös lapsemme eli te olette saaneet osanne esim.
" Vuonna 1987 Suomeen syntyi ikäluokka, jota koetteli kaksi lamaa matkalla aikuisuuteen. "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuorten malli menestyksestä on se, että ollaan käyty huippulukio, valmistuttu lääkäriksi, asuttu New Yorkissa pari vuotta, näytetään mallilta, Instassa 10 tuhatta seuraajaa ja asumuksena iso ullakkokämppä Ullanlinnassa. Tämä ei valitettavasti useimmilta onnistu.
Ottakaa tavoitteeksi vanhan liiton tapaan perusduuni, talo pikkupaikkakunnalla ja avioliitto suunnilleen ensimmäisenä vastaan tulevan kanssa, niin johan alkaa lyyti kirjoittaa. Onneksi olkoon, olette saavuttaneet suurten ikäluokkien unelman, ja voitte miettiä, miten etuoikeutettuja olette.
Et taida tuntea kovin montaa nykynuorta?
Olen itsekin. En tiedä ketään, jonka unelma olisi perusduuni, talo pikkupaikkakunnalla tai avioliitto ensimmäisen vastaan tulevan kanssa. Sen sijaan pystyisin luettelemaan kymmenkunta henkilöä, joiden unelma on ”aina” ollut lääkäri.
Lähtekää nuoret v###n sieltä etelän kaupungeista, niin olemisen taso paranee kaikinpuolin . Hermot säästyy ja psykoja ei tarvita hoitamaan ahdistusta .
Joo juuri tuohon on tullut törmättyä monet kerrat. Realiteetit on kuin jossain 1950-luvulla. En enää arvosta pätkän vertaa sen ikäluokan ihmisiä, kun omat järkevät sen ikäiset sukulaiseni ovat jo kuolleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatan kuvitella, mutta jotenkin tuntuu että jopa isovanhempieni sotasukupolvi oli ymmärtävämpää ja mukavampaa kuin lapsensa, eli suuret ikäluokat. Ehkä se ylimielisyys on tullut helpon materian mukana. Asuntolainan söi inflaatio ja kansakoulupohjalla pääsi etenemään johtajan hommiin.
Osittain näin, mutta heidän lapsuutensa on usein myös ollut tosi karu, mikä tekee asenteetkin koviksi. Omat vanhempani ainakin joutuivat pienestä pitäen tekemään rankasti töitä. Äidin isä kuoli sodan seurauksiin, ja perhe joutui koville. Kasvatus oli ankaraa, eli ne 'mukavat' vanhemmat sukupolvet ovat omat lapsensa kasvattaneet ihan eri tavalla kuin lapsenlapset. Mutta kun he tästä selvisivät ja myöhemmin saivat asiat helpolla, he eivät ymmärrä että nykyään asiat ovat päin vastoin. Kaikkea ei saa, vaikka kuinka tekisi töitä.
No tuskinpa sillä sdoan käyneellä sukupolvella helpompaa oli, elivät varmaan vielä karuimmissa oloissa. Kyse onkin asenteista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoikäinen kirjoitti:
Kukkua, että boomereilla on rahaa ja menee hyvin!!
Itse olin 40 vuotta töissä ja jouduin jäämään tk-eläkkeelle alle 60-vuotiaana. Eläkkeeni on huikeat 1500/kk, josta pois verot.
Vuokralla asutaan ja iankaikkisen vanhalla pikkuautolla ajetaan. Pankissa eläkeraha käy kääntymässä. Eli ei ole muhkeita säästöjä, ei ollenkaan itse asiassa.
Kuitenkin kävin kauppaopiston (velaksi) ja kasvatin kunnon veronmaksajan.
Niin, tätä minun isänikin valittaa. Jäi eläkkeelle viisissäkymmenissä ja on nyt ollut eläkkeellä n. 25 vuotta. On varmaan suht pieni eläke. Itselläni eläkeikä on siellä seitsemässäkympissä ja tokkopa tuonne elän, jos olen koko tämän väliajan kuormittavassa työssäni. t: 70 -lukulainen
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat eivät nyrpistelleet siivoustyölle, marjanpoiminnasta, suorittavalle työlle. Ei ollut sossu maksamassa välivuosia Aasiassa tai loputonta opiskelua yhyteiskunnan kontolla jonka jälkeen onkin jo aika uupua ja masentua ja oikeastaan ei ehdi yhtään työtä tehdäkään kun ei ole creative design influencerin paikkoja kymppitonnin palkalla jokaiselle valittajalle tarjota.
Suurista ikäluokista toinen puolisko ei edes halunnut töihin, kotiäitinä oli hyvä olla ja jotain kertoo sen ajan elämästä, että hyvin pärjäsi isotkin perheet pelkällä miehen palkalla. Nykyään aika harva saa sellaista palkkaa, että yhden ihmisen palkalla pyöritettäis koko perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Kuuntelin 65-vuotiaan sukulaisen vuodatusta, miten nuorilla menee huonosti, kun ovat saaneet muka kaiken liian helpolla. Pitäisi mennä vaan töihin ja suostua tekemään aluksi jotain vähän vaatimatonta, että pääsisi etenemään vähitellen johtotehtäviin, kuten hän on itse tehnyt.
Sukulaisella on suoritettu oppikoulu ja kauppaopisto, eli joku 2-3 vuoden koulutus joka ei vastaa edes nykyistä lukiota. Aloitti postinjakajana ja eteni vähitellen johtotehtäviin tuolla koulutuksella ja osaamisella.
Jos nyt aloittaa postinjakajana, niin saattaa olla 10 vuoden päästä vieläkin postinjakaja, jos se työ on vielä olemassa. Pitää vähintäänkin kouluttautua siinä välissä että pääsisi johonkin muualle.
Käytännössä uralla eteneminen tapahtuu pitkälti suhteilla, ja ehkä niin on aina ollutkin. Kaikki vain haluavat uskoa, että ovat itse ansainneet hyvät asiat elämässään, ja että pahat asiat ovat jonkun muun syytä.
Vierailija kirjoitti:
Nauttisivat niistä eduistaan mutta pitäisivät turpansa kiinni nuorempien asioista.
Niinhän meistä suurin osa tekee, en itse tunne yhtäkään kuvailemaasi ikätoveria.
Olen 71 enkä ole toisten rahoilla koskaan elänyt enkä suuria rahoja perinyt.
Työtä tein 66-vuotiaaksi ja käytän saamani eläkkeen perheen menoihin. Tunnen ansainneeni eläkkeeni 43-vuotisen työrupeamani aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtekää nuoret v###n sieltä etelän kaupungeista, niin olemisen taso paranee kaikinpuolin . Hermot säästyy ja psykoja ei tarvita hoitamaan ahdistusta .
Tiedän useamman itse**hatapauksen vanhasta kotikylästäni, Savosta keskeltä metsiä ja järviä.
Ei se ehkäise ahdistusta, että asutaan paremmissa asunnoissa halvemmalla ja on kivat maisemat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuorten malli menestyksestä on se, että ollaan käyty huippulukio, valmistuttu lääkäriksi, asuttu New Yorkissa pari vuotta, näytetään mallilta, Instassa 10 tuhatta seuraajaa ja asumuksena iso ullakkokämppä Ullanlinnassa. Tämä ei valitettavasti useimmilta onnistu.
Ottakaa tavoitteeksi vanhan liiton tapaan perusduuni, talo pikkupaikkakunnalla ja avioliitto suunnilleen ensimmäisenä vastaan tulevan kanssa, niin johan alkaa lyyti kirjoittaa. Onneksi olkoon, olette saavuttaneet suurten ikäluokkien unelman, ja voitte miettiä, miten etuoikeutettuja olette.
Et taida tuntea kovin montaa nykynuorta?
Olen itsekin. En tiedä ketään, jonka unelma olisi perusduuni, talo pikkupaikkakunnalla tai avioliitto ensimmäisen vastaan tulevan kanssa. Sen sijaan pystyisin luettelemaan kymmenkunta henkilöä, joiden unelma on ”aina” ollut lääkäri.
Jos lääkärin puoliso on syntynyt 1975 tai nuorempi niin hän ei saa enää leskeneläkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ja monet muut tuntemani ihmiset olemme saaneet kenkää siinä 55-59 vuotiaina. Emmekä suinkaan omasta tahdosta menneet "putkeen" Siihen loppui eläkkeiden kertymiset joten ei ne kovin suureksi nousseet. Just siihen rajaan ettei saa asumistukia eikä mitään muitakaan tukia, jotka nykynuorille aikuisille kuuluu ilman muuta. Että näin se joillakin menee, ei toki kaikilla. Toisilla menee ihan hyvinkin.
Ei nytkään kaikki nuoret asumistukia saa. Tiedän kyllä eläkeläisiä jotka saa asumistukea.
V*tuttaa vähän alta kolmekymppisenä ulina siitä miten ei Oikea TyönTeko maistu ja kaikki olisi ilmaiseksi saatava. Olen kuullut samaa ulinaa mm. suuressa yrityksessä johtotehtävissä olevalta sukulaiseltani jonka mukaan nykynuoret haluaa heti johtajiksi ja isolla palkalla. Missä nuo tuollaiset nuoret on? Olen KTM ja kaikki kurssikaverini ovat ottaneet niitä harjoittelupaikkoja, assarinhommia ja aspatöitä mitä on irronnut ja ilmaiseksi, puoli-ilmaiseksi tai sillä palkalla mitä tarjotaan. Jokaisella on realistinen käsitys siitä miten vaikea on ylipäätään saada töitä ja että ne ekonomien ”aloituspalkat” ovat monelle rivikauppatieteilijälle epärealistisia.
Niinkin perustuvanlaatuinen asia kuin vakityö ei ole itsestäänselvyys. Kauppatieteilijöitä ja tradenomeja on ylipäätään liikaa, ja suurin osa menee töihin 2500eur palkalla mielellään. Ja kun työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, ei työpaikoilla on insentiiviä sijoittaa olemassa oleviin työntekijöihin vaan jokaisesta revitään kaikki irti mahdollisimman pienellä korvauksella ja uutta kehiin jos ei järjestely miellytä. Olen sen verran nuori että on vaikea kuvitella työpaikkaa jossa olisi oikeasti jotain kunnon työsuhde-etuja, kun olen itse ollut työpaikoissa joissa hyvä jos saa etätöitä tehdä edes pandemian aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerkin kantaa kortensa tähän kekoon, vaikka turhaahan se on, ei teidän mieltänne mikään muuta, kun kerran olette päättäneet, että me boomerit olemme kaikki syntyneet kultalusikka suussa (huom. ei p*rseessä niin kuin te olette tuon sanonnan vääntäneet).
Olen joskus ajatusleikkinä miettinyt, haluaisitteko todella sen elintason, joka meillä oli. Siis
- ei maksutonta koulua kansakoulun jälkeen
- ei opintotukea, ei edes valtion takaamaa, matalakorkoista opintolainaa
- ei pitkää äitiyslomaa, vanhempainlomasta ei ollut osattu uneksiakaan
- ei kotihoidon tukea
- ei subjektiivista oikeutta päivähoitoon
- ei oikeutta vapaaseen töistä sairaan lapsen hoidon järjestämistä varten
- asuntolainan saamisen vaikeus, piti olla takaajat + huomattava säästetty pesämuna. Asuntolainan korko oli korkea ja takaisinmaksuaika lyhytMuihin sosiaaliturvajuttuihin en puutu, koska niistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Asumistuki taitaa olla semmoinen, mitä ei 60-luvulla vielä tunnettu? Työttömyys- ja toimeentulotukikin lienevät olleet heikoissa kantimissa, miksi muuten jengi olisi sankoin joukoin lähtenyt Ruotsiin - ei paremman elämän toivossa, vaan ylipäänsä hengissä pysyäkseen!
Ihan oikeasti: miettikää olisitteko valmiit luopumaan näistä luetelluista eduista saadaksenne varman, joskin usein niukan toimeentulon? Siis tämä kommenttina siihen, että työtä sai sen kun käveli tehtaan portista sisään.
No niin, antakaa alapeukkujen sadella!
Vapaaoppilaat, inflaatio..?
Vapaaoppilaat saivat vapautuksen lukukausimaksusta, mutta kirjat ja muut oppimateriaalit oli silti hankittava. Ja päästäkseen nauttimaan tuosta inflaatiosta oli ensin kerättävä kokoon se oesämuna, jota sitäkin inflaatio söi koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat eivät nyrpistelleet siivoustyölle, marjanpoiminnasta, suorittavalle työlle. Ei ollut sossu maksamassa välivuosia Aasiassa tai loputonta opiskelua yhyteiskunnan kontolla jonka jälkeen onkin jo aika uupua ja masentua ja oikeastaan ei ehdi yhtään työtä tehdäkään kun ei ole creative design influencerin paikkoja kymppitonnin palkalla jokaiselle valittajalle tarjota.
Eipä se sossu maksa välivuosia Aasiassa nytkään, eikä suomalaisia oteta marjapelloille töihin. Johan se vuosi sitten tuli todistetuksi, kun koronatyöttömät paikkoja hakivat.
Vierailija kirjoitti:
Hoidan vanhuksia työseni ja kyllä sodan kokeneella sukupolvella ja sitten näillä boomereilla on ihan järkyttävä ero asenteissa ja jutuissa. Sodan käyneet eivät tuppaa valittamaan yhtään mistää, suurinpiirtein aina pyytelevät anteeksi kun ovat "vaivaksi". Ihan harmittaa kun heitä ei kojta enää ole, ovat aivan ihania hoidettavia ja tyyppejä. Boomerit sen sijaan jaksaa ruikuttaa jok veeitun asiasta, mikään ei ole hyvin. Katkerana muistellaan aikaa kun perusterveydenhuolto toimi ja kun kaiken sai sormia näpäyttämällä. Eivät pöljät sitten tajunneet 80-luvun nousukaudella sitten maksaa enemmän veroja ja säästää, joten sitä satoa sitten niitataan mm. nyt vanhustenhoidossa.
Omat vanhempani ovat 50-luvun puoli välissä syntyneet ja ymmärtävät kyllä nykyajan työelämän haasteet ja raadollisuuden. Että kyllä tää ihan sodan jälkeen syntynyt ikäpolvi on aivan omaa luokkaansa m****uudessaan.
Tämä on kyllä ihan totta. Edesmennyt isoisäni, joka oli sodassa 5 vuotta ja haavoittui siellä pahasti, jaksoi aina kehua hoitoaan ja palvelua mitä sai. Kun hän lopulta muutti hoitokotiin, oli hän suorastaan ihastunut miten hyvä palvelu talossa oli. Vaikka kyse oli ihan kunnallisesta puljusta. Mutta ruoat, kahveet ja puhtaat lakanat, niin ei ollut kuulemma valittamista. Ja päälle hyvät hoitajat.
Äitini sen sijaan jaksaa narista, narista ja narista. Milloin ei pääse reissuun koronan takia, milloin mitäkin. Kauas on tippunut omena puusta.
Vierailija kirjoitti:
Boomerkin kantaa kortensa tähän kekoon, vaikka turhaahan se on, ei teidän mieltänne mikään muuta, kun kerran olette päättäneet, että me boomerit olemme kaikki syntyneet kultalusikka suussa (huom. ei p*rseessä niin kuin te olette tuon sanonnan vääntäneet).
Olen joskus ajatusleikkinä miettinyt, haluaisitteko todella sen elintason, joka meillä oli. Siis
- ei maksutonta koulua kansakoulun jälkeen
- ei opintotukea, ei edes valtion takaamaa, matalakorkoista opintolainaa
- ei pitkää äitiyslomaa, vanhempainlomasta ei ollut osattu uneksiakaan
- ei kotihoidon tukea
- ei subjektiivista oikeutta päivähoitoon
- ei oikeutta vapaaseen töistä sairaan lapsen hoidon järjestämistä varten
- asuntolainan saamisen vaikeus, piti olla takaajat + huomattava säästetty pesämuna. Asuntolainan korko oli korkea ja takaisinmaksuaika lyhytMuihin sosiaaliturvajuttuihin en puutu, koska niistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Asumistuki taitaa olla semmoinen, mitä ei 60-luvulla vielä tunnettu? Työttömyys- ja toimeentulotukikin lienevät olleet heikoissa kantimissa, miksi muuten jengi olisi sankoin joukoin lähtenyt Ruotsiin - ei paremman elämän toivossa, vaan ylipäänsä hengissä pysyäkseen!
Ihan oikeasti: miettikää olisitteko valmiit luopumaan näistä luetelluista eduista saadaksenne varman, joskin usein niukan toimeentulon? Siis tämä kommenttina siihen, että työtä sai sen kun käveli tehtaan portista sisään.
No niin, antakaa alapeukkujen sadella!
Työmarkkinatuki on 518 netto ja 660, jos on 2 lasta, jos puoliso tienaa 1600 netto ei tule muita tukia. Ja työmarkkinatuella tehdään myös töitä, silloin tuohon tulee 9 euron kulukorvaus / päivä, mutta itsellä meni 140 euroa lastenhoitomaksuja. Ja minulla on AMK-tutkinto. Tuolla työmarkkinatuella tehdään töitä esim. kaupoissa, kirjastoissa, kansalaisopistoissa, museoissa, nuorisotaloilla, sairaaloissa, sosiaalitoimistoissa, seurakuntien toimistoissa, vesilaitoksilla, sähkölaitoksilla, sivistyskeskuksissa jne. Eläkettä ei kerry, ei ole työterveyshuoltoa, kulukorvausta ei saa jos sairastuu tai lapsi sairastuu, kela vaatii sairaslomalapun.
Vierailija kirjoitti:
Ennen sai töitä syrjäkylilläkin kun meni työpaikalle ja sano et mä tulin ny. Kansakoulupohjalta pääsi etenemään vaikka kuinka pitkälle. Lukion jos kävi niin pääsi satavarmasti ns. herraksi ja kovapalkkaiset työt arvostetuissa viroissa oli taattu.
Liitto piti huolta palkoista ja jos sattui olemaan joku pienipalkkainen niin sitten sen päälle sai monenlaista lisää ja etua toisen mokoman, jolloin käteen sai ihan hyvän summan. Töissäkin sai olla eläkeikään asti.Normaaleilla duunariportaan ihmisillä oli lapset, omakotitalo, mökki ja 2 uutta autoa jo kauan ennen 30v syntymäpäiviä. Siis suurimalla osalla. Työttömänä oli vain ne jotka omasta halustaan tekivät niin ja siitä se halveksuva asenne onkin lähtöisin.
Täällä päin keskustan kupeessa ränsistyy omakotitalo. Omistaja oli aikoinaan muuttanut puolisonsa perässä etelä-suomeen ja jättänyt talonsa sikseen. Voisitteko nykypäivänä kuvitella että kellään olisi varaa jättää melko uutta, lähellä keskustaa sijaitsevaa, omakotitaloa tyhjilleen vain koska muuttaa muualle?? Edes lukion käyneillä. Eikä syy ole siinä etteikö ottajia olisi ollut, koska paikkakunta on ollut muuttovoittoinen "aina".
Nykyään ei siitä saa enää mitään vaikka myisikin kun ollut 80-luvulta asti tyhjillään. Tämähän ei sitten ole mikään essonbaarin juttu, vaan henkilöltä joka tuntee talon omistajan.
Olen kertonut tämän monta kertaa, kerron uudestaan. Olin ilmaistöissä ministeriössä eli Kela maksoi "palkkani". Samassa paikassa ollut nainen odotti jo eläkettä, kun oli ollut koko ikänsä töissä. Kertoi päässeensä töihin valtiolle ja sitä kautta ministeriöön suoraan lukiosta 19-vuotiaana, koska osasi kirjoittaa kirjoituskoneella nopeasti.
Jos minä haluaisin päästä samaan hommaan nyt, minulla pitäisi olla hyvät maisterin paperit valtiotieteistä tai laista, puhua 3 kieltä, olla useiden vuosien kovaa näyttöä työkokemuksesta, mielellään 2-3 hyvää suosittelijaa, ei liikaa ikää mutta ei saa olla liian nuorikaan, osaamista useita eri tietokoneohjelmista, kykyä kommunikoida suullisesti ja kirjallisesti hyvin, ja halu paiskia töitä enemmän mitä palkkaus on.
Olisipa ihanaa päästä hyvään toimistotyöhön hyvällä palkalla eläkeikään asti sillä, että osaan naputtaa tietokonetta nopeasti..!
Vierailija kirjoitti:
Boomerkin kantaa kortensa tähän kekoon, vaikka turhaahan se on, ei teidän mieltänne mikään muuta, kun kerran olette päättäneet, että me boomerit olemme kaikki syntyneet kultalusikka suussa (huom. ei p*rseessä niin kuin te olette tuon sanonnan vääntäneet).
Olen joskus ajatusleikkinä miettinyt, haluaisitteko todella sen elintason, joka meillä oli. Siis
- ei maksutonta koulua kansakoulun jälkeen
- ei opintotukea, ei edes valtion takaamaa, matalakorkoista opintolainaa
- ei pitkää äitiyslomaa, vanhempainlomasta ei ollut osattu uneksiakaan
- ei kotihoidon tukea
- ei subjektiivista oikeutta päivähoitoon
- ei oikeutta vapaaseen töistä sairaan lapsen hoidon järjestämistä varten
- asuntolainan saamisen vaikeus, piti olla takaajat + huomattava säästetty pesämuna. Asuntolainan korko oli korkea ja takaisinmaksuaika lyhytMuihin sosiaaliturvajuttuihin en puutu, koska niistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Asumistuki taitaa olla semmoinen, mitä ei 60-luvulla vielä tunnettu? Työttömyys- ja toimeentulotukikin lienevät olleet heikoissa kantimissa, miksi muuten jengi olisi sankoin joukoin lähtenyt Ruotsiin - ei paremman elämän toivossa, vaan ylipäänsä hengissä pysyäkseen!
Ihan oikeasti: miettikää olisitteko valmiit luopumaan näistä luetelluista eduista saadaksenne varman, joskin usein niukan toimeentulon? Siis tämä kommenttina siihen, että työtä sai sen kun käveli tehtaan portista sisään.
No niin, antakaa alapeukkujen sadella!
"Äitiysrahakausi ja lakisääteinen synnytysloma tulivat samanpituisiksi vuonna 1971. Vuonna 1975 äitiysrahakausi ja siis myös äitiysloma on ollut 174 arkipäivää ja vuonna 1978 186 arkipäivää."
174 arkipäivää on 35 viikkoa eli lähes viisi kuukautta. Boomerit olivat tuolloin vuonna 1975 n. 25-30-vuotiaita eli ihan synnytysiässä. Tämäkin etuus siis luotiin juuri heille sopivasti. (En sitä viaksi heille lue, mutta sanon että sopivasti tuli.)
https://www.kirjastot.fi/kysy/aitiysloman-pituus-vuonna-1975-ja
Kukkua, että boomereilla on rahaa ja menee hyvin!!
Itse olin 40 vuotta töissä ja jouduin jäämään tk-eläkkeelle alle 60-vuotiaana. Eläkkeeni on huikeat 1500/kk, josta pois verot.
Vuokralla asutaan ja iankaikkisen vanhalla pikkuautolla ajetaan. Pankissa eläkeraha käy kääntymässä. Eli ei ole muhkeita säästöjä, ei ollenkaan itse asiassa.
Kuitenkin kävin kauppaopiston (velaksi) ja kasvatin kunnon veronmaksajan.