Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19896)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt neljättä kertaa palkattomassa harjoittelussa sen jälkeen, kun valmistuin toistamiseen maisteriksi. Nykypäivän työnhaun vaikeudesta mitään tietämättömien jorinoita ei kannata kuunnella.
Nykypäivän työnhaun vaikeudet alkoivat Suomessa jo 1990-luvun laman aikana, jolloin mm. pankkisektorilta ja vaateteollisuudesta hävisi paljon työpaikkoja. Erilaisia työvoimatoimistojen "mikä minusta tulee isona" kursseja on myös järjestetty ainakin viimeiset 30 vuotta.
Samoin koulutuksen lisääntyessä ne 1950-luvun ylioppilaat taitavat vastata suunnilleen 1990-luvun maistereita suhteessa koko ikäluokkaan. Jos ennen on ollut iso juttu olla se suvun ensimmäinen ylioppilas, niin se taitaa vastata sitä että olisi nykyään suvun ensimmäinen tohtori.
https://www.stat.fi/org/tilastokeskus/ylioppilastutkinnot.html
Väitätkö puuvillan olevan ympäristön kannalta kestävää? Evoluutio perustuu kykyyn sopeutua muuttuviin olosuhteisiin; boomereilla tätä kykyä ei onneksi ole. Ja huvittavaa myös nuo väitteet jostakin ekologisesta muodista. Boomerit pilkkasivat aikoinaan Pentti Linkolaa mutta taisi Vanajaveden kalamies lopulta vetää pitemmän korren.
Et näköjään ymmärrä, miten evoluutio toimii.
Kerro sitten ihmeessä itse. Survival of the fittest tarkoittaa juuri parhaiten ympäristön muutokseen sopeutunutta. Sinua suurempaa idioottia on tältä palstalta vaikea hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viiskymppinen kirjoitti:
Meitä on joka sukupolvessa niin moneen junaan.
Oma äitini eli lapsuutensa hyvin vaatimattomasti. Hellahuoneessa vanhemmat ja neljä sisarista. Kavereita kyllä riitti. Koulussa näkyi yhteiskunnan luokkajako. Mutta eteenpäin mentiin. Toimeentuloa ja työtä etsittiin hetkellisesti Ruotsista. Kotimaassa välillä työttömyyttä. Jotkut Soda kokeneen sukupolven lapset joutuivat elämään mieleltään murtuneiden vanhempien kanssa. Silloin ei apua näihin osattu hakea, pyytää tai antaa.
Oma koti rakennettiin, se vei ison osan tuloista. Oma lapsuus oli vaatimatonta nykyaikaan verrattuna, mutta onnellista omalla kohdallani.
Summa summarum, kohtaloista ja kokemuksia on erilaisia.
Aikakausia on vaikea vertailla. Itse sanoisin, että olen onnekas, kun 90-luvun laman aikana olin opiskelija.
Tässä ajassa on omat haasteensa. Opiskelu- ja työmaailma ovat paljon raaempia kuin ennen. Tsemppiä ihan kaikille!
Aloittajan kommenttia ymmärrän sikäli, että on ikävää, jos joutuu perustelemaan omia tekemisiään tai tekemättä jättämisiään toisille. Hyvä muistuts meille kaikille, se mikä sopii sinulle, ei ehkä ole toisen juttu. Lapsiasioista uteleminen ei ole korrektia.
Et sinä kyllä kovin onnelliselta ja tasapainoiselta ihmiseltä vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Mummu56 kirjoitti:
Aloittajan ja muutaman muunkin on pakko olla trolleja. Ei kai kenelläkään voi oikeasti noin älyttömiä mielipiteitä olla.
Mikä tätä maailmaa vaivaa, kun nykyään saadaan aikaan vastakkainasettelua kaikkien välille. Esim. naiset vs miehet, nuoret vs iäkkäät, työttömät vs työlliset ym, ym. Ei tämmöisellä asenteella maailmaa paranneta. Ottakaa selville, mistä epätyydyttävä tilanteenne johtuu, ketkä olivat päättämässä, kun työpaikoista tuli pätkätyötä, orjatyötä, palkkatuettua työtä ja ketkä haluavat roudata tänne lisää halpatyövoimaa. Ja sitten yhdistäkää voimanne estämään tätä kehitystä. Ek, kokoomuslaiset ja wahlroosit myhäilevät tyytyväisinä, kun köyhät tappelevat keskenään. El pueblo unido jamas sera vencido!
Niin mikä tosiaan maailmaa vaivaa, että yksi sukupolvi on valmis kusettamaan itselleen historiallisen leveän eläkkeen muiden piikkiin.
Ja jättämään vielä saasteet ja iomastonmuutoksen jälkeensä. Inhottavaa sakkia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nousi kalaa lähijärvestä tänään, vaikka näin helteinen päivä. Olisko taas nuorisolla elokapinan aika ja pistää Mansku istumalla poikka. No mitäpäs muuta kelansyöttiläiltä voiskaan odotta. Voi siunattu hulluus sentäsä näitä nyky pullahiiriä.
Kokemäeltä tai jostakin muusta jätealtaastako otit? Toivottavasti se syömäsi 'herkku' nopeuttaa poistumistasi ihmiskunnan keskuudesta.
Mikä ikäluokka 75-80-vuotiaana ymmärtää jotakin sen hetken todellisuudesta? 70-80-luvuilla syntyneet? 90-00-luvuilla syntyneet? 2010-20-syntyneet? Miten tuo ymmärtämättömyys liittyy nimenomaan suuriin ikäluokkiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läpälläkö tämä nuorempi sukupolvi kirjoittelee vai onko ne oikeesti noin tyhmiä ja ahneita? Jo niillä on huolet, että se perintö perkelekin menettää arvonsa ja homemökit ja voi jessus sentään. Nauraahan tässä saa kun näitä katkeria ja kateellisia tekstejä lukee,
Onko se ahneutta tai tyhmyyttä, kun joutuu maksamaan raskaat perintöverot omaisuudesta, josta ei koskaan saa omiaan pois? Parempi skipata koko perintö ja antaa se valtiolle, niin ongelmat siirtyvät koko yhteiskunnan ratkaistaviksi.
Tämä voikin olla tulevaisuudessa merkittävä trendi. Valtio saa vuosittain perintönä vaikka 10000 muuttotappiokunnan asuntosaketta tai omakotitaloa.
Saamatta jääneiden perintöverotulojen lisäksi kustannuksia tuottavat asunnot, joita kukaan ei huoli.
Tappiot + kulut voivat nousta sataan miljoonaan vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läpälläkö tämä nuorempi sukupolvi kirjoittelee vai onko ne oikeesti noin tyhmiä ja ahneita? Jo niillä on huolet, että se perintö perkelekin menettää arvonsa ja homemökit ja voi jessus sentään. Nauraahan tässä saa kun näitä katkeria ja kateellisia tekstejä lukee,
Joku sekopää on jauhanut tätä samaa jo vuosia. Nyt lempiteemana hällä on kaupan alan työpaikkojen vähentyminen ja kerrostalojen purku.
Tuo kaupan alan työpaikkojen väheneminen oli taloussanomissa, 25000 lähtee 10 vuoden sisällä, juttu oli jo ennen koronaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummu56 kirjoitti:
Aloittajan ja muutaman muunkin on pakko olla trolleja. Ei kai kenelläkään voi oikeasti noin älyttömiä mielipiteitä olla.
Mikä tätä maailmaa vaivaa, kun nykyään saadaan aikaan vastakkainasettelua kaikkien välille. Esim. naiset vs miehet, nuoret vs iäkkäät, työttömät vs työlliset ym, ym. Ei tämmöisellä asenteella maailmaa paranneta. Ottakaa selville, mistä epätyydyttävä tilanteenne johtuu, ketkä olivat päättämässä, kun työpaikoista tuli pätkätyötä, orjatyötä, palkkatuettua työtä ja ketkä haluavat roudata tänne lisää halpatyövoimaa. Ja sitten yhdistäkää voimanne estämään tätä kehitystä. Ek, kokoomuslaiset ja wahlroosit myhäilevät tyytyväisinä, kun köyhät tappelevat keskenään. El pueblo unido jamas sera vencido!
Luuletko tosiaan, että vastakkainasettelu on joku uusi trendi?
Tutustu vaikka Antiikin Kreikkaan, joka on ollut ainakin olevinaan länsimaisen sivistyksen kehto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läpälläkö tämä nuorempi sukupolvi kirjoittelee vai onko ne oikeesti noin tyhmiä ja ahneita? Jo niillä on huolet, että se perintö perkelekin menettää arvonsa ja homemökit ja voi jessus sentään. Nauraahan tässä saa kun näitä katkeria ja kateellisia tekstejä lukee,
Joku sekopää on jauhanut tätä samaa jo vuosia. Nyt lempiteemana hällä on kaupan alan työpaikkojen vähentyminen ja kerrostalojen purku.
Osa on hölmöjä ja luulee että asuntojen hinnat nousee. Meillä on eläkeläisiä 1,6 miljoonaa, suuret ikäluokat 75-vuotiaita. Asuntoja vapautuu joka viikko. Lehdessä oli myös juttu kuinka parturin asiakkaista 80% eläkeläisiä, ei nuo yritykset kauan pyöri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä minäkään ymmärrä nyknuorison menoa tai edes osaa oman ikäisistäni. Istutaan vaan kotona nostamassa tukia ja valitetaan milloin mistäkin ilman että tehdään asioille mitään. Ihme uhriutumiseksi menny tämä maailma. Aina kaikki jonkun muun vika kuin sen joka katsoo peilistä takaisin.
-88 kirjoitti:
En kyllä minäkään ymmärrä nyknuorison menoa tai edes osaa oman ikäisistäni. Istutaan vaan kotona nostamassa tukia ja valitetaan milloin mistäkin ilman että tehdään asioille mitään. Ihme uhriutumiseksi menny tämä maailma. Aina kaikki jonkun muun vika kuin sen joka katsoo peilistä takaisin.
Ei ne kotona ole, ne on työmarkkinatuella laittamassa palautettuja kirjoja hyllyyn kirjastossa tai sairaalassa purkamassa potilaskansioita ja tilaamassa laboratoriokokeita. Et taida sentään ihmisten pankkitileille nähdä tuleeko sinne palkka vai työmarkkinatuki+ 9 euron kulukorvaus/työpäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatan kuvitella, mutta jotenkin tuntuu että jopa isovanhempieni sotasukupolvi oli ymmärtävämpää ja mukavampaa kuin lapsensa, eli suuret ikäluokat. Ehkä se ylimielisyys on tullut helpon materian mukana. Asuntolainan söi inflaatio ja kansakoulupohjalla pääsi etenemään johtajan hommiin.
Sota-ajan eläneet ymmärsikin että kaikki ei mene niin kuin haluaisi, eikä se ole omista valinnoista kiinni.
Mutta nämä sodan jälkeen syntyneet ovat saaneet kaiken helpolla ja kuvittelevat sen olevan omaa ansiotaan.
Tietenkin suurilla ikäluokilla tavallaan oli töitä, osa vain joutui hakemaan niitä Ruotsista tai joutui jonnekin siirtotyömaalle asumaan parakkeihin. Palkat Suomessa olivat sitä luokkaa, että vaikka kouluttamattomille löytyi töitä, jäi käteen nykyrahassa muutama satanen, vähemmän kuin nykyään yhteiskunnalta vastikkeettomia tukiaisia. Muuten kouluttamattomat naiset usein aloittelivat kotiapulaisena, jolloin suuren osan palkasta muodostivat ruoka ja asunto eikä vapaailtoja juuri ollut..
Itsenäinen asuminen aloitettiin usein alivuokralaisena. Jopa koulutetutkin ihmiset asuivat alivuokralaishuoneessa. Ei voinut vaatia yksiötä, kuten nykynuoret yhteiskunnan tuella. Nuoret perheet saattoivat aluksi asua omakotitalon yläkerrassa ja jos jossain vaiheessa sai rakennettua oman talon, piti yläkertaan usein ottaa vuokralaisia, että sai lainat maksettua. Kaupungin vuokrakämppään pääsi monen vuoden odotuksen jälkeen, jos ei ollut suhteita. Elämä oli erilaista, mutta en usko, että monikaan nykynuori haluaisi vaihtaa suoraan suureen ikäluokkaan samanikäiseksi.
Itse eli en kuulu suuriin ikäluokkiin, mutta turha heidänkään nuoruuttaan on syytä kadehtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatan kuvitella, mutta jotenkin tuntuu että jopa isovanhempieni sotasukupolvi oli ymmärtävämpää ja mukavampaa kuin lapsensa, eli suuret ikäluokat. Ehkä se ylimielisyys on tullut helpon materian mukana. Asuntolainan söi inflaatio ja kansakoulupohjalla pääsi etenemään johtajan hommiin.
Sota-ajan eläneet ymmärsikin että kaikki ei mene niin kuin haluaisi, eikä se ole omista valinnoista kiinni.
Mutta nämä sodan jälkeen syntyneet ovat saaneet kaiken helpolla ja kuvittelevat sen olevan omaa ansiotaan.
Tietenkin suurilla ikäluokilla tavallaan oli töitä, osa vain joutui hakemaan niitä Ruotsista tai joutui jonnekin siirtotyömaalle asumaan parakkeihin. Palkat Suomessa olivat sitä luokkaa, että vaikka kouluttamattomille löytyi töitä, jäi käteen nykyrahassa muutama satanen, vähemmän kuin nykyään yhteiskunnalta vastikkeettomia tukiaisia. Muuten kouluttamattomat naiset usein aloittelivat kotiapulaisena, jolloin suuren osan palkasta muodostivat ruoka ja asunto eikä vapaailtoja juuri ollut..
Itsenäinen asuminen aloitettiin usein alivuokralaisena. Jopa koulutetutkin ihmiset asuivat alivuokralaishuoneessa. Ei voinut vaatia yksiötä, kuten nykynuoret yhteiskunnan tuella. Nuoret perheet saattoivat aluksi asua omakotitalon yläkerrassa ja jos jossain vaiheessa sai rakennettua oman talon, piti yläkertaan usein ottaa vuokralaisia, että sai lainat maksettua. Kaupungin vuokrakämppään pääsi monen vuoden odotuksen jälkeen, jos ei ollut suhteita. Elämä oli erilaista, mutta en usko, että monikaan nykynuori haluaisi vaihtaa suoraan suureen ikäluokkaan samanikäiseksi.
Itse eli en kuulu suuriin ikäluokkiin, mutta turha heidänkään nuoruuttaan on syytä kadehtia.
Työmarkkinatuki on 518 netto eikä puolison kanssa asuva saa muita tukia.
Joko paperimiehet sai uuden työpaikan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatan kuvitella, mutta jotenkin tuntuu että jopa isovanhempieni sotasukupolvi oli ymmärtävämpää ja mukavampaa kuin lapsensa, eli suuret ikäluokat. Ehkä se ylimielisyys on tullut helpon materian mukana. Asuntolainan söi inflaatio ja kansakoulupohjalla pääsi etenemään johtajan hommiin.
Sota-ajan eläneet ymmärsikin että kaikki ei mene niin kuin haluaisi, eikä se ole omista valinnoista kiinni.
Mutta nämä sodan jälkeen syntyneet ovat saaneet kaiken helpolla ja kuvittelevat sen olevan omaa ansiotaan.
Tietenkin suurilla ikäluokilla tavallaan oli töitä, osa vain joutui hakemaan niitä Ruotsista tai joutui jonnekin siirtotyömaalle asumaan parakkeihin. Palkat Suomessa olivat sitä luokkaa, että vaikka kouluttamattomille löytyi töitä, jäi käteen nykyrahassa muutama satanen, vähemmän kuin nykyään yhteiskunnalta vastikkeettomia tukiaisia. Muuten kouluttamattomat naiset usein aloittelivat kotiapulaisena, jolloin suuren osan palkasta muodostivat ruoka ja asunto eikä vapaailtoja juuri ollut..
Itsenäinen asuminen aloitettiin usein alivuokralaisena. Jopa koulutetutkin ihmiset asuivat alivuokralaishuoneessa. Ei voinut vaatia yksiötä, kuten nykynuoret yhteiskunnan tuella. Nuoret perheet saattoivat aluksi asua omakotitalon yläkerrassa ja jos jossain vaiheessa sai rakennettua oman talon, piti yläkertaan usein ottaa vuokralaisia, että sai lainat maksettua. Kaupungin vuokrakämppään pääsi monen vuoden odotuksen jälkeen, jos ei ollut suhteita. Elämä oli erilaista, mutta en usko, että monikaan nykynuori haluaisi vaihtaa suoraan suureen ikäluokkaan samanikäiseksi.
Itse eli en kuulu suuriin ikäluokkiin, mutta turha heidänkään nuoruuttaan on syytä kadehtia.
Nuoret ei voi asua solussa, koska heidät muutettiin yleisen asumistuen piiriin eli vaikka asuisi ventovieraan kanssa niin sen ventovieraan tulot vaikuttaa asumistukeen mitä nuori saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatan kuvitella, mutta jotenkin tuntuu että jopa isovanhempieni sotasukupolvi oli ymmärtävämpää ja mukavampaa kuin lapsensa, eli suuret ikäluokat. Ehkä se ylimielisyys on tullut helpon materian mukana. Asuntolainan söi inflaatio ja kansakoulupohjalla pääsi etenemään johtajan hommiin.
Sota-ajan eläneet ymmärsikin että kaikki ei mene niin kuin haluaisi, eikä se ole omista valinnoista kiinni.
Mutta nämä sodan jälkeen syntyneet ovat saaneet kaiken helpolla ja kuvittelevat sen olevan omaa ansiotaan.
Tietenkin suurilla ikäluokilla tavallaan oli töitä, osa vain joutui hakemaan niitä Ruotsista tai joutui jonnekin siirtotyömaalle asumaan parakkeihin. Palkat Suomessa olivat sitä luokkaa, että vaikka kouluttamattomille löytyi töitä, jäi käteen nykyrahassa muutama satanen, vähemmän kuin nykyään yhteiskunnalta vastikkeettomia tukiaisia. Muuten kouluttamattomat naiset usein aloittelivat kotiapulaisena, jolloin suuren osan palkasta muodostivat ruoka ja asunto eikä vapaailtoja juuri ollut..
Itsenäinen asuminen aloitettiin usein alivuokralaisena. Jopa koulutetutkin ihmiset asuivat alivuokralaishuoneessa. Ei voinut vaatia yksiötä, kuten nykynuoret yhteiskunnan tuella. Nuoret perheet saattoivat aluksi asua omakotitalon yläkerrassa ja jos jossain vaiheessa sai rakennettua oman talon, piti yläkertaan usein ottaa vuokralaisia, että sai lainat maksettua. Kaupungin vuokrakämppään pääsi monen vuoden odotuksen jälkeen, jos ei ollut suhteita. Elämä oli erilaista, mutta en usko, että monikaan nykynuori haluaisi vaihtaa suoraan suureen ikäluokkaan samanikäiseksi.
Itse eli en kuulu suuriin ikäluokkiin, mutta turha heidänkään nuoruuttaan on syytä kadehtia.
Työmarkkinatuki on 518 netto eikä puolison kanssa asuva saa muita tukia.
Joko paperimiehet sai uuden työpaikan?
Eli suuret ikäluokat sai nykyrahassa 300 euroa ja vuokra oli 500 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt neljättä kertaa palkattomassa harjoittelussa sen jälkeen, kun valmistuin toistamiseen maisteriksi. Nykypäivän työnhaun vaikeudesta mitään tietämättömien jorinoita ei kannata kuunnella.
Nykypäivän työnhaun vaikeudet alkoivat Suomessa jo 1990-luvun laman aikana, jolloin mm. pankkisektorilta ja vaateteollisuudesta hävisi paljon työpaikkoja. Erilaisia työvoimatoimistojen "mikä minusta tulee isona" kursseja on myös järjestetty ainakin viimeiset 30 vuotta.
Samoin koulutuksen lisääntyessä ne 1950-luvun ylioppilaat taitavat vastata suunnilleen 1990-luvun maistereita suhteessa koko ikäluokkaan. Jos ennen on ollut iso juttu olla se suvun ensimmäinen ylioppilas, niin se taitaa vastata sitä että olisi nykyään suvun ensimmäinen tohtori.
https://www.stat.fi/org/tilastokeskus/ylioppilastutkinnot.html
Väitätkö puuvillan olevan ympäristön kannalta kestävää? Evoluutio perustuu kykyyn sopeutua muuttuviin olosuhteisiin; boomereilla tätä kykyä ei onneksi ole. Ja huvittavaa myös nuo väitteet jostakin ekologisesta muodista. Boomerit pilkkasivat aikoinaan Pentti Linkolaa mutta taisi Vanajaveden kalamies lopulta vetää pitemmän korren.
Et näköjään ymmärrä, miten evoluutio toimii.
Kerro sitten ihmeessä itse. Survival of the fittest tarkoittaa juuri parhaiten ympäristön muutokseen sopeutunutta. Sinua suurempaa idioottia on tältä palstalta vaikea hakea.
Sinulta jäi nyt huomaamatta kiihkoissasi se seikka, että boomerit ovat selviytyneet parhaiten, joten se on ristiriidassa aiemman väitteesi kanssa.
Ehkäpä se suurempi idiootti ei tosiaan löydykään tältä palstalta vaan omasta peilistäsi. Uskallatko käydä vilkaisemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatan kuvitella, mutta jotenkin tuntuu että jopa isovanhempieni sotasukupolvi oli ymmärtävämpää ja mukavampaa kuin lapsensa, eli suuret ikäluokat. Ehkä se ylimielisyys on tullut helpon materian mukana. Asuntolainan söi inflaatio ja kansakoulupohjalla pääsi etenemään johtajan hommiin.
Sota-ajan eläneet ymmärsikin että kaikki ei mene niin kuin haluaisi, eikä se ole omista valinnoista kiinni.
Mutta nämä sodan jälkeen syntyneet ovat saaneet kaiken helpolla ja kuvittelevat sen olevan omaa ansiotaan.
Tietenkin suurilla ikäluokilla tavallaan oli töitä, osa vain joutui hakemaan niitä Ruotsista tai joutui jonnekin siirtotyömaalle asumaan parakkeihin. Palkat Suomessa olivat sitä luokkaa, että vaikka kouluttamattomille löytyi töitä, jäi käteen nykyrahassa muutama satanen, vähemmän kuin nykyään yhteiskunnalta vastikkeettomia tukiaisia. Muuten kouluttamattomat naiset usein aloittelivat kotiapulaisena, jolloin suuren osan palkasta muodostivat ruoka ja asunto eikä vapaailtoja juuri ollut..
Itsenäinen asuminen aloitettiin usein alivuokralaisena. Jopa koulutetutkin ihmiset asuivat alivuokralaishuoneessa. Ei voinut vaatia yksiötä, kuten nykynuoret yhteiskunnan tuella. Nuoret perheet saattoivat aluksi asua omakotitalon yläkerrassa ja jos jossain vaiheessa sai rakennettua oman talon, piti yläkertaan usein ottaa vuokralaisia, että sai lainat maksettua. Kaupungin vuokrakämppään pääsi monen vuoden odotuksen jälkeen, jos ei ollut suhteita. Elämä oli erilaista, mutta en usko, että monikaan nykynuori haluaisi vaihtaa suoraan suureen ikäluokkaan samanikäiseksi.
Itse eli en kuulu suuriin ikäluokkiin, mutta turha heidänkään nuoruuttaan on syytä kadehtia.
Onko täällä joku kadehtinut suurten ikäluokkien nuoruutta?
Vierailija kirjoitti:
-88 kirjoitti:
En kyllä minäkään ymmärrä nyknuorison menoa tai edes osaa oman ikäisistäni. Istutaan vaan kotona nostamassa tukia ja valitetaan milloin mistäkin ilman että tehdään asioille mitään. Ihme uhriutumiseksi menny tämä maailma. Aina kaikki jonkun muun vika kuin sen joka katsoo peilistä takaisin.
Ei ne kotona ole, ne on työmarkkinatuella laittamassa palautettuja kirjoja hyllyyn kirjastossa tai sairaalassa purkamassa potilaskansioita ja tilaamassa laboratoriokokeita. Et taida sentään ihmisten pankkitileille nähdä tuleeko sinne palkka vai työmarkkinatuki+ 9 euron kulukorvaus/työpäivä.
Monella työssäkäyvällä ei ole hajuakaan näistä työmarkkinatukitöistä. Minuakin luultiin sairaalassa opiskelijaksi enkä jaksanut oikaista asiaa.
Jos ei ole ollut työttömänä niin ei tiedä asioista mitään, mutta kyllä joku siellä työpaikalla tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-88 kirjoitti:
En kyllä minäkään ymmärrä nyknuorison menoa tai edes osaa oman ikäisistäni. Istutaan vaan kotona nostamassa tukia ja valitetaan milloin mistäkin ilman että tehdään asioille mitään. Ihme uhriutumiseksi menny tämä maailma. Aina kaikki jonkun muun vika kuin sen joka katsoo peilistä takaisin.
Ei ne kotona ole, ne on työmarkkinatuella laittamassa palautettuja kirjoja hyllyyn kirjastossa tai sairaalassa purkamassa potilaskansioita ja tilaamassa laboratoriokokeita. Et taida sentään ihmisten pankkitileille nähdä tuleeko sinne palkka vai työmarkkinatuki+ 9 euron kulukorvaus/työpäivä.
Monella työssäkäyvällä ei ole hajuakaan näistä työmarkkinatukitöistä. Minuakin luultiin sairaalassa opiskelijaksi enkä jaksanut oikaista asiaa.
Jos ei ole ollut työttömänä niin ei tiedä asioista mitään, mutta kyllä joku siellä työpaikalla tietää.
Niin, jonkun kanssa ne paperit allekirjoitetaan.
Alue: Aihe vapaa
Meitä on joka sukupolvessa niin moneen junaan.
Oma äitini eli lapsuutensa hyvin vaatimattomasti. Hellahuoneessa vanhemmat ja neljä sisarista. Kavereita kyllä riitti. Koulussa näkyi yhteiskunnan luokkajako. Mutta eteenpäin mentiin. Toimeentuloa ja työtä etsittiin hetkellisesti Ruotsista. Kotimaassa välillä työttömyyttä. Jotkut Soda kokeneen sukupolven lapset joutuivat elämään mieleltään murtuneiden vanhempien kanssa. Silloin ei apua näihin osattu hakea, pyytää tai antaa.
Oma koti rakennettiin, se vei ison osan tuloista. Oma lapsuus oli vaatimatonta nykyaikaan verrattuna, mutta onnellista omalla kohdallani.
Summa summarum, kohtaloista ja kokemuksia on erilaisia.
Aikakausia on vaikea vertailla. Itse sanoisin, että olen onnekas, kun 90-luvun laman aikana olin opiskelija.
Tässä ajassa on omat haasteensa. Opiskelu- ja työmaailma ovat paljon raaempia kuin ennen. Tsemppiä ihan kaikille!
Aloittajan kommenttia ymmärrän sikäli, että on ikävää, jos joutuu perustelemaan omia tekemisiään tai tekemättä jättämisiään toisille. Hyvä muistuts meille kaikille, se mikä sopii sinulle, ei ehkä ole toisen juttu. Lapsiasioista uteleminen ei ole korrektia.